Tavallisimpia stimulanttien ja atomoksetiinin haittavaikutuksia ovat ruokahalun väheneminen, päänsärky, ruoansulatuskanavan oireet, käytösoireet,
kuten ärtyisyys tai aggressiivisuus sekä univaikeudet. Myös ilottomuutta tai alakuloisuutta
voi ilmetä.
Guanfasiinin haittavaikutuksina esiintyy uneliaisuutta, väsymystä ja vireystilan laskua sekä verenpaineen ja sykkeen
laskua. Se voi myös lisätä ruokahalua ja aiheuttaa painon nousua.
Haittavaikutusten ilmetessä kokeillaan tavallisesti annoksen tai lääkkeen antoajan
säätämistä, valmisteen vaihtoa vaikutusajan kannalta edullisempaan tai tarvittaessa
vaihtoa lääkeaineeseen, jolla on erilainen haittavaikutusprofiili (esim. stimulantista
guanfasiiniin).
Myös pieni aloitusannos ja hidas annoksen suurentaminen sekä ruokailu lääkkeen annon
yhteydessä voi vähentää aloitusvaiheen oireita (ks. lääkeselosteet).
On kuitenkin huomattava, että liian pieni lääkeannos ei lievitä ADHD-oireita ja että
annoksen suurentamisen nopeus on arvioitava lääkevasteen ja haittojen mukaisesti (stimulanttien
annosta voi yleensä suurentaa noin 1 viikon välein).
Ruokahaluttomuutta ilmenee usein atomoksetiinilääkityksen alkuvaiheessa. Stimulanttilääkettä käytettäessä
ruokahaluttomuus voi jatkua myös lääkettä pidempään käytettäessä, mutta se rajoittuu
lääkkeen vaikutusaikaan. Ruokahaluttomuus on usein annossidonnainen haitta, mutta
yksilöllisiä eroja on – joillekin haitta ilmenee jo pienillä annoksilla.
Ruokahaluttomuudesta johtuvaa painon laskua voidaan ehkäistä kiinnittämällä huomiota
ruokailuajankohtiin sekä huolehtimalla ruokailujen säännöllisyydestä sekä ruokamäärien
riittävyydestä (lapsilla myös koulupäivän aikana).
Joskus haittavaikutusta voi helpottaa vaihtamalla stimulanttilääkkeen lyhytvaikutteisempaan
valmisteeseen.
Ravitsemusterapeutin ohjauksesta voi olla apua energiamäärältään riittävän ja tasapainoisen
ruokavalion löytämisessä
Joissakin tilanteissa voidaan käyttää lisäravinteita.
Lasten painon ja pituuden kehitys voi etenkin hoidon alkuvaiheessa joskus hidastua. Yleensä tämä liittyy ruokahalun
heikkenemiseen ja korjautuu vähitellen. On edelleen epäselvää, voiko stimulanttilääkitys
hidastaa pituuskasvua myös muulla mekanismilla.
ADHD-lääkkeiden vaikutusta kasvuun pidetään useimmille lapsille kliinisesti merkityksettömänä.
Kasvunopeutta on kuitenkin seurattava säännöllisesti lääkityksen aikana (painon ja
pituuden mittaus ja kasvukäyrät). Erityisen tärkeää se on pikkulapsilla, pienikasvuisilla,
suurten lääkeannosten käytön aikana ja sellaisilla potilailla, joilla on jokin muu
kasvuun vaikuttava tekijä, kuten kortisonilääkitys.
ADHD-lääkkeiden käytön aikana voi esiintyä univaikeuksia.
Nukahtamiseen kuluvaan aikaan vaikuttaa myös se, kuinka monta kertaa päivässä stimulanttilääkettä
otetaan ja kuinka pitkävaikutteisesta valmisteesta on kyse.
Joillakin potilailla lääkkeen vaikutusajan päättymiseen liittyvä ylivilkkauden ja
vireystilan säätelyvaikeuksien hetkellinen lisääntyminen voi vaikeuttaa nukahtamista.
Guanfasiini voi aiheuttaa uneliaisuutta ja väsymystä etenkin hoidon ensimmäisten viikkojen
aikana. Kliinisen kokemuksen mukaan se voi myös vaikuttaa unen laatuun ja lisätä yöaikaista
heräilyä ensimmäisten hoitoviikkojen aikana.
Lasten ja nuorten unen arvioinnin tulisi olla rutiinimainen osa lääkkeen haittavaikutusten
seurantaa.
Guanfasiinin mahdollisesti aiheuttama uneliaisuus on otettava huomioon hoidon seurannassa.
Usein lääke alkuvaiheessa annostellaankin iltaisin.
Aikuisilla ADHD-potilailla tehdyssä kontrolloidussa unipolygrafiatutkimuksessa metyylifenidaattilääkitys
paransi sekä objektiivista unen tehokkuutta että subjektiivista kokemusta unen virkistävyydestä
«Sobanski E, Schredl M, Kettler N, ym. Sleep in adu...»9. Osalla aikuisista unen laatu voi siis parantua metyylifenidaattihoidon myötä, mutta
nukahtamisvaikeus on myös stimulanttilääkityksen yleinen haitta.
Muutoksilla ei yleensä ole merkitystä sydän- ja verenkiertoelimiltään terveiden lasten
ja nuorten hoidossa. Sydänsairaille tai aikuisille, joilla on muita sydän- ja verenkiertoelimistön
riskitekijöitä, nämä voivat aiheuttaa kuitenkin riskin, kuten muutkin pulssia ja verenpainetta
nostavat lääkkeet (esim. avaavat astmalääkkeet).
Jos potilaalla on tai epäillään olevan sydämen rakennevika, johtumishäiriö, oireinen
sydänsairaus tai kohtalainen tai vaikea hypertensio, tarvitaan kardiologin konsultaatio
ennen stimulantti-, atomoksetiini- tai guanfasiinihoidon aloittamista «Ken Mehta S, Jacobs I. Stimulants for kids with AD...»10.
Syketaajuutta ja verenpainetta tulee seurata säännöllisesti hoidon aikana.
Kardiovaskulaariset haittatapahtumat ovat harvinaisia
Suuressa AHRQ:n (The Agency for Healthcare Research and Quality) aineistossa, jossa
tarkasteltiin takautuvasti lähes 400 000:ta ADHD-lääkehoitovuotta, ei todettu lääkityksen
aikana tai lääkitystä käyttäneillä 2–24-vuotiailla vakavan kardiovaskulaarisen haittatapahtuman
riskin lisääntymistä (RR 0,75; 95 % luottamusväli 0,31–1,85) «Cooper WO, Habel LA, Sox CM, ym. ADHD drugs and se...»12.
Saman tutkimusryhmän 25–64-vuotiaita koskevassa takautuvassa, rekisteripohjaisessa
tutkimuksessa aineisto koostui yli 800 000 henkilövuodesta. Päätetapahtumana oli vakava
sydän- ja verisuonitapahtuma: sydäninfarkti, sydänperäinen äkkikuolema tai aivoinfarkti.
Vakavien sydän- ja verisuonitapahtumien monimuuttujavakioitu ilmaantuvuussuhde (rate
ratio, RR) ADHD-lääkkeitä käyttävillä oli 0,83 (95 % luottamusväli 0,72–0,96) eli
merkitsevästi pienempi kuin verrokeilla, mikä todennäköisesti liittyi siihen, että
ADHD-lääkkeitä käyttävät potilaat olivat keskimäärin terveempiä «Habel LA, Cooper WO, Sox CM, ym. ADHD medications ...»13.
Populaatiopohjaisessa tutkimuksessa (2 321 311 seurantavuotta) 66:lla kardiovaskulaaritapahtuman
vuoksi hoitoon hakeutuneella 3–18-vuotiaalla ADHD-lääkitys ei lisännyt riskiä tapahtumaan
(RR 0,62; 95 % luottamusväli 0,27–1,44) «Winterstein AG, Gerhard T, Kubilis P, ym. Cardiova...»14.
Pidempi ADHD-lääkityksen kesto voi olla yhteydessä kohonneeseen kardiovaskulaarisairastavuuteen
verrattuna lääkkeettömyyteen.
Ruotsalaisessa tutkimuksessa «Zhang L, Li L, Andell P, ym. Attention-Deficit/Hyp...»15 potilasrekisterin ja lääkerekisterin avulla ADHD-diagnoosin ja/tai ADHD:n lääkehoidon
saaneiden 6–64-vuotiaiden riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin tutkittiin
yhteensä 14 vuoden ajan 1.1.2007–31.12.2020. Mediaaniaika oli 4,1 vuotta. Yhteensä
tutkimuksessa oli 278 027 osallistujaa. Jokaiselle kardiovaskulaaritautiin sairastuneelle
valittiin viisi iän, sukupuolen ja ajankohdan mukaan kaltaistettua verrokkipotilasta.
Seurannan aikana jokainen ADHD-lääkekäyttövuosi lisäsi riskiä sairastua kardiovaskulaaritautiin
4 % siten, että suurin lisäys riskiin on kolmen ensimmäisen vuoden aikana CVD (AOR
1,04; 95 % luottamusväli 1,03–1,05). Vastaavasti lisäys oli 8 % ensimmäisten kolmen
vuoden aikana (AOR 1,08; 95 % luottamusväli 1,04–1,11).
Yli 3 vuotta kestävän ADHD-lääkehoidon todettiin olevan yhteydessä hypertensioon ja
arterioskleroosiin, mutta ei muihin kardiovaskulaarisairauksiin (rytmihäiriösairauksiin,
sepelvaltimotautiin, sydämen vajaatoimintaan, veritulppataipumukseen tai aivovaltimotautiin).
Tutkimuksessa havaittiin, että kardiovaskulaarisairauksien riskin vuosittainen lisääntyminen
liittyi tiettyihin keskimääräisiin lääkeannoksiin ja oli tilastollisesti merkittävä,
kun keskimääräinen DDD (defined daily dose) oli vähintään 1,5. Metyylifenidaatin ja
lisdeksamfetamiinin kohdalla tämä tarkoittaa 45 mg:aa päivässä, amfetamiinijohdannaisten
kohdalla 22,5 mg:aa päivässä ja atomoksetiinin kohdalla 120 mg:aa päivässä.
Tutkimuksessa elämäntapatekijöiden osuutta ei pystytty sulkemaan pois, esimerkiksi
tupakoinnista ei ollut tietoa.
Guanfasiini laskee verenpainetta ja pulssia sekä vaikuttaa sydämen johtumisaikaan.
Guanfasiinin äkillinen lopettaminen 3 mg:n annoksesta tai tätä suuremmasta annoksesta voi aiheuttaa äkillistä verenpaineen
kohoamista.
Hyvin harvinaisena haittavaikutuksena siihen voi liittyä enkefalopatiaa. Tästä syystä
lääkkeen lopettaminen on aina toteutettava suunnitellusti.
Kun hoito lopetetaan, annosta saa pienentää enintään 1 mg:n verran 3–7 päivän välein
ja verenpainetta ja sykettä tulee seurata mahdollisten haittavaikutusten, erityisesti
verenpaineen kohoamisen ja sykkeen tihentymisen riskin minimoimiseksi.
ADHD:n kanssa esiintyy usein tic-oireita. ADHD:n hoitoon käytetyt lääkkeet eivät näytä aiheuttavan tai pahentavan tic-häiriöitä
tyypillisesti kehittyneillä lapsilla.
Stimulanttilääkehoidon vaikutusta tic-oireiden ilmaantuvuuteen tai pahenemiseen lapsilla
arvioineessa meta-analyysissa (2 385 lasta) «Cohen SC, Mulqueen JM, Ferracioli-Oda E, ym. Meta-...»16 stimulanttilääke ei lisännyt uusien tic-oireiden ilmaantumista eikä pahentanut tic-oireita
lumelääkettä enempää.
Tic-oireita ilmaantui tai jo esiintyvät tic-oireet pahenivat 5,7 %:lla psykostimulantilla
hoidetuista ja 6,5 %:lla lumelääkettä saaneista. Riskisuhde tic-oireiden ilmaantumiselle
tai pahenemiselle oli 0,99 (95 % luottamusväli 0,78–1,27, z = -0,05, p = 0,962). Riskisuhteeseen
eivät vaikuttaneet lääkkeen annos, hoidon kesto, lapsen ikä eikä se, mikä stimulanttilääke
oli kyseessä.
Psyykkiset haittavaikutukset ovat mahdollisia ADHD-lääkityksen aikana. Haittavaikutusten ilmenemistä tulee seurata
ja lääkitys tulee keskeyttää, jos käyttäytyminen muuttuu odottamattomalla tavalla
hoidon aikana.
Harvinaisena ilmiönä on raportoitu kohtausten määrän lisääntymistä ADHD-lääkehoidon
aikana osin liittyen tavallista isompiin ADHD-lääkeannoksiin tai vaikeahoitoiseen
epilepsiaan «Ono KE, Bearden DJ, Lee SM, ym. Interventions for ...»28.
Lapsen epilepsiaa hoitavan tahon tulee olla tietoinen ADHD-lääkityksestä ja siinä
tehdyistä muutoksista ja arvioida kokonaisuutena tilannetta, jos kohtaustilanne huononee.
Atomoksetiinihoidon aikana voi esiintyä hyvin harvinaisena haittavaikutuksena maksan toiminnan häiriintymistä. Tällöin lääkitys on lopetettava.
Hanć T, Cieślik J. Growth in stimulant-naive children with attention-deficit/hyperactivity
disorder using cross-sectional and longitudinal approaches. Pediatrics 2008;121(4):e967-74
«PMID: 18381524»PubMed
Hubel R, Jass J, Marcus A, ym. Overweight and basal metabolic rate in boys with attention-deficit/hyperactivity
disorder. Eat Weight Disord 2006;11(3):139-46 «PMID: 17075241»PubMed
Faraone SV, Biederman J, Morley CP, ym. Effect of stimulants on height and weight:
a review of the literature. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2008;47(9):994-1009
«PMID: 18580502»PubMed
Hutt Vater C, Biederman J, DiSalvo M, ym. Growth Trajectories in Stimulant Treated
Children and Adolescents: A Qualitative Review of the Literature from Comprehensive
Datasets and Registries. J Child Adolesc Psychopharmacol 2023;33(9):344-355 «PMID: 37966364»PubMed
Kidwell KM, Van Dyk TR, Lundahl A, ym. Stimulant Medications and Sleep for Youth With
ADHD: A Meta-analysis. Pediatrics 2015;136(6):1144-53 «PMID: 26598454»PubMed
Weiss MD, Wasdell MB, Bomben MM, ym. Sleep hygiene and melatonin treatment for children
and adolescents with ADHD and initial insomnia. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry
2006;45(5):512-519 «PMID: 16670647»PubMed
Barrett JR, Tracy DK, Giaroli G. To sleep or not to sleep: a systematic review of
the literature of pharmacological treatments of insomnia in children and adolescents
with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Child Adolesc Psychopharmacol 2013;23(10):640-7
«PMID: 24261659»PubMed
Paavonen J, Sarvasmaa AS. Unihäiriöt. Kirjassa Lastenpsykiatria ja Nuorisopsykiatria.
Duodecim 2025:441-463
Sobanski E, Schredl M, Kettler N, ym. Sleep in adults with attention deficit hyperactivity
disorder (ADHD) before and during treatment with methylphenidate: a controlled polysomnographic
study. Sleep 2008;31(3):375-81 «PMID: 18363314»PubMed
Ken Mehta S, Jacobs I. Stimulants for kids with ADHD--how to proceed safely. J Fam
Pract 2014;63(2):E1-5 «PMID: 24527478»PubMed
Samuels JA, Franco K, Wan F, ym. Effect of stimulants on 24-h ambulatory blood pressure
in children with ADHD: a double-blind, randomized, cross-over trial. Pediatr Nephrol
2006;21(1):92-5 «PMID: 16254730»PubMed
Cooper WO, Habel LA, Sox CM, ym. ADHD drugs and serious cardiovascular events in children
and young adults. N Engl J Med 2011;365(20):1896-904 «PMID: 22043968»PubMed
Habel LA, Cooper WO, Sox CM, ym. ADHD medications and risk of serious cardiovascular
events in young and middle-aged adults. JAMA 2011;306(24):2673-83 «PMID: 22161946»PubMed
Winterstein AG, Gerhard T, Kubilis P, ym. Cardiovascular safety of central nervous
system stimulants in children and adolescents: population based cohort study. BMJ
2012;345():e4627 «PMID: 22809800»PubMed
Zhang L, Li L, Andell P, ym. Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder Medications
and Long-Term Risk of Cardiovascular Diseases. JAMA Psychiatry 2024;81(2):178-187
«PMID: 37991787»PubMed
Cohen SC, Mulqueen JM, Ferracioli-Oda E, ym. Meta-Analysis: Risk of Tics Associated
With Psychostimulant Use in Randomized, Placebo-Controlled Trials. J Am Acad Child
Adolesc Psychiatry 2015;54(9):728-36 «PMID: 26299294»PubMed
Roessner V, Eichele H, Stern JS, ym. European clinical guidelines for Tourette syndrome
and other tic disorders-version 2.0. Part III: pharmacological treatment. Eur Child
Adolesc Psychiatry 2022;31(3):425-441 «PMID: 34757514»PubMed
Osland ST, Steeves TD, Pringsheim T. Pharmacological treatment for attention deficit
hyperactivity disorder (ADHD) in children with comorbid tic disorders. Cochrane Database
Syst Rev 2018;6(6):CD007990 «PMID: 29944175»PubMed
Whittington C, Pennant M, Kendall T, ym. Practitioner Review: Treatments for Tourette
syndrome in children and young people - a systematic review. J Child Psychol Psychiatry
2016;57(9):988-1004 «PMID: 27132945»PubMed
Mosholder AD, Gelperin K, Hammad TA, ym. Hallucinations and other psychotic symptoms
associated with the use of attention-deficit/hyperactivity disorder drugs in children.
Pediatrics 2009;123(2):611-6 «PMID: 19171629»PubMed
Man KK, Coghill D, Chan EW, ym. Methylphenidate and the risk of psychotic disorders
and hallucinations in children and adolescents in a large health system. Transl Psychiatry
2016;6(11):e956 «PMID: 27845780»PubMed
Ross RG. Psychotic and manic-like symptoms during stimulant treatment of attention
deficit hyperactivity disorder. Am J Psychiatry 2006;163(7):1149-52 «PMID: 16816217»PubMed
Björkenstam E, Pierce M, Björkenstam C, ym. Attention Deficit/Hyperactivity Disorder
and risk for non-affective psychotic disorder: The role of ADHD medication and comorbidity,
and sibling comparison. Schizophr Res 2020;218():124-130 «PMID: 32001080»PubMed
Shyu YC, Yuan SS, Lee SY, ym. Attention-deficit/hyperactivity disorder, methylphenidate
use and the risk of developing schizophrenia spectrum disorders: A nationwide population-based
study in Taiwan. Schizophr Res 2015;168(1-2):161-7 «PMID: 26363968»PubMed
Hollis C, Chen Q, Chang Z, ym. Methylphenidate and the risk of psychosis in adolescents
and young adults: a population-based cohort study. Lancet Psychiatry 2019;6(8):651-658
«PMID: 31221557»PubMed
Brikell I, Chen Q, Kuja-Halkola R, ym. Medication treatment for attention-deficit/hyperactivity
disorder and the risk of acute seizures in individuals with epilepsy. Epilepsia 2019;60(2):284-293
«PMID: 30682219»PubMed
Wiggs KK, Chang Z, Quinn PD, ym. Attention-deficit/hyperactivity disorder medication
and seizures. Neurology 2018;90(13):e1104-e1110 «PMID: 29476037»PubMed
Ono KE, Bearden DJ, Lee SM, ym. Interventions for ADHD in children & adolescents with
epilepsy: A review and decision tree to guide clinicians. Epilepsy Behav 2022;135():108872
«PMID: 36037580»PubMed
Socanski D, Aurlien D, Herigstad A, ym. Attention deficit/hyperactivity disorder and
interictal epileptiform discharges: it is safe to use methylphenidate? Seizure 2015;25():80-3
«PMID: 25645642»PubMed
Burns C, Michelogiannakis D, Ahmed ZU, ym. Influence of psychostimulants on bone mineral
density and content among children with attention deficit hyperactivity disorder.
A systematic review. Bone 2024;179():116982 «PMID: 38006907»PubMed
