Digitaalisen tai perinteisen jäljentämismenetelmän avulla tehdyn paikan marginaalinen istuvuus

Systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin «Sanches IB, Metzker TC, Kappler R ym. Marginal ada...»1 tavoitteena oli arvioida kahden litiumdisilikaatti (LDS) -kruunun tekotavan eroa ja soveltuvuutta. Tutkimuksessa vertailtiin kokonaan digitaalisesti valmistettuja ja hammasteknisessä laboratoriossa prässäämällä tehtyjä LDS-kruunuja. Tutkimukseen valikoitui yhteensä 9 tutkimusta, joista 2 oli kliinisiä ja 7 in vitro -tutkimuksia. Tietokantahakua (MEDLINE, PubMed ja Scopus) täydennettiin manuaalisella haulla ajanjaksolta 2009–2019. Valmistustapojen välillä havaittiin eroa kruunun marginaalisessa istuvuudessa, mutta kummallakin tavalla istuvuus oli hyväksyttävää tasoa.

• Johtopäätös: Sekä digitaalisella että perinteisellä tekotavalla valmistettujen kruunujen marginaalinen istuvuus oli hyväksyttävää tasoa. Tutkimuksessa mukana oli sekä in vivo- että in vitro -tutkimuksia.
• Sovellettavuus: Soveltuu kliinisen työhön hyvin ja erityisesti paikkaushoidon tekotavan valintaan. Kruunun prässääminen laboratoriossa on edelleen hyväksyttävä tapa tehdä epäsuoria paikkoja.

Katsauksen «Miura S, Fujisawa M. Current status and perspectiv...»2 tavoitteena oli arvioida kokonaan digitekniikalla valmistettuja yhdistelmämuovikruunuja (YM). Tietokantahaun (Pubmed) ja manuaalisen haun perusteella tarkempaan analyysiin valikoitui 122 artikkelista 17. Artikkeleista 16 oli in vitro- ja 1 in vivo -artikkeleita. In vitro -artikkelien perusteella havaittiin erinomainen istuvuus taka- ja välihammasalueelle tehdyissä kruunuissa. In vivo -tutkimuksessa havaittiin pieni onnistuminen (71,7 %), mutta suuri selviytyminen (96,4 %) 3 vuoden seurannan aikana välihammasalueella.

• Johtopäätös: YM-materiaalista digitaalisella tekniikalla valmistettujen kruunujen istuvuus oli hyvä.
• Kommentti: Tutkimuksessa oli mukana in vitro -tutkimuksia ja vain yksi in vivo -tutkimus. In vivo- ja in vitro -tutkimusten ero tulee selvästi esille ja korostaa hyvän kliinisen osaamisen osuutta. In vitro -tutkimuksella saavutetaan selkeä etu kyseessä olevan tutkimuksen tapaisissa tutkimusasetelmissa. Kliinikolle tieto on merkityksellinen hoitopäätösten ja oman osaamisen kehittämisessä.

Katsauksen «Aziz A, El-Mowafy O, Paredes S. Clinical outcomes ...»3 tavoitteena oli arvioida kokonaan digitekniikalla etu-, väli tai poskihammasalueelle valmistettujen monoliittisten ja kaksikerroksisten litiumdisilikaatti (LDS) -kruunujen selviytymistä ja komplikaatioita. Tietokantahaun 2006–2019 (MEDLINE/PubMed, Embase, Scopus, Web of Science, Cochrane Library ja ClinicalTrials) ja sitä täydentävän manuaalisen haun perusteella 219 tutkimuksesta valikoitui tarkempaan analyysiin 6 tutkimusta. Osallistujia oli 154 ja kruunuja 204, ja seuranta-aika oli kahdesta kymmeneen vuotta. Seuranta-aikana komplikaatioita havaittiin yhteensä 14. Biologiset komplikaatiot olivat yleisempiä kuin mekaaniset, ja endodontologinen komplikaatio (9 kpl) oli yleisin. Selviytyminen ja onnistuminen olivat korkealla tasolla.

• Johtopäätös: LDS-materiaalista tehtyjen kruunujen keskimääräinen selviytyminen oli erittäin hyvä ja komplikaatiot olivat harvinaisia. Sopii hyvin suomalaiseen hoitotapaan.
• Kommentti: digitaalinen tekotapa sopii hyvin epäsuoralla tekniikalla tehtävään paikkaushoitoon.

Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa «Hasanzade M, Aminikhah M, Afrashtehfar KI ym. Marg...»4 tehtiin tietokantahaku in vivo- ja in vitro -tutkimuksista (PubMed, Cochrane Trials, Scopus ja Open Grey) «Hasanzade M, Aminikhah M, Afrashtehfar KI ym. Marg...»4. Tavoitteena oli verrata digitaalisten ja tavanomaisten jäljennös- ja valmistusmenetelmien avulla tehtyjen kruunujen ja usean yksikön kiinteän rakenteen marginaalista ja sisäistä istuvuutta ja selvittää digitaalisen ja perinteisen työtavan onnistumista rakenteiden istuvuuden näkökulmasta. Tutkimukset jaettiin 4 ryhmään: 1. perinteinen jäljentäminen ja valmistus (CC), 2. perinteinen jäljentäminen ja digitaalinen valmistus (CD), 3. digitaalinen jäljennös ja perinteinen valmistus (DC) ja 4. digitaalinen jäljennös ja valmistus (DD). Harhan riski arvioitiin sekä in vivo- että in vitro -tutkimuksissa. 8 kliinistä ja 21 in vitro -tutkimusta valittiin lopulliseen analyysiin. Tässä katsauksessa kliinisiä tutkimuksia oli mahdollista arvioida vain CD- ja DD-ryhmässä: DD-ryhmän kruunuilla oli samanlainen marginaalinen istuvuus CD-ryhmän kruunuihin verrattuna, kun taas sisäinen istuvuus oli merkittävästi parempi DD-ryhmässä CD-ryhmään verrattuna. In vitro -tutkimuksissa parivertailussa ryhmien 1 ja 2, 1 ja 3 ja 1 ja 4 marginaalisessa istuvuudessa ei havaittu tilastollista eroa ryhmien välillä. Sen sijaan ryhmien 2 ja 4 välillä ryhmässä 4 havaittiin merkitsevästi parempi marginaalinen istuvuus.

• Johtopäätös: Tekotapa saattaa vaikuttaa kruunun istuvuuteen. Täysin digitaalinen työnkulku oli parempi kuin epäsuora digitekniikka marginaalisessa istuvuuden vertailussa.
• Kommentti: Digitekniikalla saatetaan päästä samaan tai parempaan kruunun sisäiseen ja marginaaliseen istuvuuteen verrattuna perinteisempiin tekniikoihin, mutta digitaalinen tekotapa ei poista hammaslääkärin osuutta paikkaushoidon toteuttamisessa.
• Yleinen johtopäätös: Digitaalisen tekniikan edut ovat kiistattomat, ja on mahdollista, että kruunun istuvuus paranee digitaalisen tekniikan ansiosta. Digitaalinen tekniikka ei silti poista hammaslääkärin materiaalisidonnaisia ja tekotapaan kohdistuvia osaamisvaatimuksia. Lisätietoa ks. «Epäsuorien eli suun ulkopuolella tehtyjen paikkojen materiaaleista»1, «Suun ulkopuolella tehdyn keraamisen täytteen kiinnittäminen»2, «Epäsuoran paikkaushoidon väliaikainen vaihe»3, «Epäsuoralla tekniikalla tehty paikka ilmeisesti selviytyy hyvin.»B, «Juurihoidettuun hampaaseen epäsuoralla tekniikalla tehty paikka ilmeisesti selviytyy paremmin kuin suoralla tekniikalla tehty, mutta juurihoidetussa hampaassa sen selviytyminen on ilmeisesti huonompi kuin elävässä hampaassa.»B, «Kullasta (AFR 0,29 %), metallokeramiasta (AFR 0,52 %) tai maasälpäposliinista (AFR 1,62 %) valmistettujen laajojen epäsuoran tekniikan paikkojen tai kruunujen kesto on ilmeisesti parempi kuin suoralla tekniikalla yhdistelmämuovista (AFR 2,19 %), amalgaamista (AFR 2,73 %) tai lasi-ionomeerista (AFR 10,02 %) tehtyjen paikkojen.»B.