Sami Leppämäki, Mikko Heimola ja Terhi Koskentausta
13.10.2026
Autismikirjon häiriö voidaan diagnosoida aikuisiässä, jos voidaan osoittaa autismikirjon
häiriön kriteerien täyttyvän:
Laadulliset poikkeavuudet vastavuoroisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa
sekä kapea-alaiset, kaavamaiset kiinnostuksen kohteet ja toiminnot.
Oireet ovat alkaneet lapsuudessa ja jatkuneet nykyhetkeen.
Aikuisten autismikirjon häiriön tunnistaminen, arviointi ja diagnosointi voi olla
haastavaa useastakin syystä.
Mitä vanhemmasta henkilöstä on kyse, sitä vaikeampaa voi olla luotettavasti arvioida
lapsuuden oirekuvaa.
Muut psykiatriset häiriöt voivat muokata oireiden ilmiasua.
Moniin mielenterveyden häiriöihin (esim. pitkäaikainen hoitoresistentti masennus,
sosiaalinen ahdistuneisuus, pakko-oireinen häiriö, persoonallisuushäiriöt ja varhain
alkava skitsofrenia) liittyy oireita, jotka voidaan virheellisesti tulkita autismikirjon
häiriöksi, ellei huomioida sitä, ovatko autismikirjolle ominaiset oireet ilmenneet
jo lapsuusiässä.
Autismikirjolla oleva henkilö saattaa tiedostaa omia oireitaan puutteellisesti.
Opitut, kompensatoriset toimintamallit saattavat peittää alleen autismikirjon oireita.
Maskaamisen käsitteeseen liittyy kuitenkin epävarmuustekijöitä. Naamiointikäyttäytyminen
ei välttämättä ole autismispesifiä vaan voi yhdistyä yleisesti sosiaaliseen ahdistukseen
«Arnold WM, Bitsika V, Sharpley CF. Camouflaging an...»6.
Diagnostisen prosessin tulisi olla moniammatillinen (esimerkiksi kehityksellisiin
häiriöihin perehtynyt psykiatri ja neuropsykologi).
Diagnostisessa arviossa tulee huomioida
autismin ydinoireiden ilmeneminen lapsuudessa ja edelleen ajankohtaisesti
toimintakyky eri ympäristöissä (kotona, töissä, opinnoissa, ihmissuhteissa)
ajankohtaiset ja aiemmat somaattiset, neurologiset, psykiatriset ja neurokehitykselliset
sairaudet ja häiriöt.
Ennen diagnostista arviota tulisi mahdollisen muun psykiatrisen tai neurokehityksellisen
häiriön olla mahdollisimman hyvässä hoitotasapainossa, jotta voidaan luotettavasti
arvioida oirekuvaa.
Muut psykiatriset ja neurokehitykselliset häiriöt on huomioitava toisaalta erotusdiagnostiikassa
ja toisaalta mahdollisina samanaikaishäiriöinä.
Aikuisillakin diagnostisen arvion tulisi lähteä lapsuudesta, jolloin oirekuva useimmiten
näyttäytyy kaikkein selkeimpänä. Lapsuuden osalta tulisi mahdollisuuksien mukaan hyödyntää
läheisiä, huoltajia tai muuta informanttia sekä asiakirjatietoja.
Mikäli henkilön lapsuudessa tuntenutta informanttia ei ole saatavilla, pyritään asiakirjatietojen,
tutkittavan oman lapsuutta koskevan kuvauksen ja elämänkaaritietojen perusteella muodostamaan
käsitys autismikirjon häiriön oireiden esiintymisestä lapsuudessa. Oleellista on myös
arvioida, voivatko oireet selittyä paremmin jollain muulla syyllä.
Autismikirjon häiriön diagnostinen prosessi toteutetaan riittävän laaja-alaisena:
Ajankohtaisten oireiden arvioinnin tulee perustua paitsi henkilön haastattelussa kertomaan
myös käyttäytymisen ja vuorovaikutuksen havainnointiin autismikirjon häiriön ydinoireiden
tunnistamiseksi.
Asiakirjojen perusteella selvitetään tietoja henkilön varhaiskehityksestä ja oirekuvasta
lapsuus- ja nuoruusiässä.
Oireiden arvioinnin lisäksi arvioidaan oireiden aiheuttama toimintakykyhaitta, joka
on edellytyksenä autismikirjon häiriön diagnoosille (ks. lisätietoa toimintakyvystä
«Toimintakyvyn arvioiminen autismikirjon häiriössä»1).
Aikuisiässä on perusteltua suositella mahdollisimman laaja-alaista psykologin tai
neuropsykologin tutkimusta sekä diagnostisen arvion että kuntoutussuunnitelman tueksi
Ennen diagnoosin asettamista on arvioitava, selittyvätkö oireet paremmin todetulla somaattisella, neurologisella, psykiatrisella tai neurokehityksellisellä
sairaudella tai häiriöllä.
Erotusdiagnostiikassa suhteessa muihin psykiatrisiin ja neurokehityksellisiin häiriöihin
on keskeistä arvioida toisaalta sitä, ovatko kyseiset oireet alkaneet jo lapsuudessa
vai vasta myöhemmin, ja toisaalta sitä, esiintyykö henkilöllä sekä vuorovaikutuksen
ja kommunikaation haasteita että kapea-alaisia ja kaavamaisia toimintoja. Moniin psykiatrisiin
häiriöihin liittyy vuorovaikutuksen haasteita mutta ei niinkään kaavamaisia toimintoja.
Kirjallisuutta
Marinopoulou M, Billstedt E, Wessman C, ym. Association Between Intellectual Functioning
and Autistic Traits in the General Population of Children. Child Psychiatry Hum Dev
2025;56(1):264-275 «PMID: 37351708»PubMed
Akbari M, Seydavi M, Hosseini ZS, ym. Experiential avoidance in depression, anxiety,
obsessive-compulsive related, and posttraumatic stress disorders: a comprehensive
systematic review and meta-analysis. J Context Behav Sci 2022; 24:65-78
Limburg K, Watson HJ, Hagger MS, ym. The Relationship Between Perfectionism and Psychopathology:
A Meta-Analysis. J Clin Psychol 2017;73(10):1301-1326 «PMID: 28026869»PubMed
Abramovitch A, Short T, Schweiger A. The C Factor: Cognitive dysfunction as a transdiagnostic
dimension in psychopathology. Clin Psychol Rev 2021;86():102007 «PMID: 33864968»PubMed
Tubío-Fungueiriño M, Cruz S, Sampaio A, ym. Social Camouflaging in Females with Autism
Spectrum Disorder: A Systematic Review. J Autism Dev Disord 2021;51(7):2190-2199 «PMID: 32926304»PubMed
Arnold WM, Bitsika V, Sharpley CF. Camouflaging and autism: Conceptualisation and
methodological issues. Autism 2026;30(5):1131-1146 «PMID: 41721649»PubMed
Recognition, referral, diagnosis and management of adults on the autism spectrum National
Clinical Guideline Number 142. National Collaborating Centre for Mental Health Commissioned
by the National Institute for Health and Clinical Excellence; last update 14 June
2021
Bemmouna D, Weibel S, Kosel M, ym. The utility of the autism-spectrum quotient to
screen for autism spectrum disorder in adults with attention deficit/hyperactivity
disorder. Psychiatry Res 2022;312():114580 «PMID: 35523029»PubMed
