Akuutti keuhkoputkitulehdus
Lääkärin käsikirja
22.8.2023 • Viimeisin muutos 22.8.2023
Keskeistä
- Keskeinen oire on yskä ja yskösten erittyminen, joka on jatkunut alle 3 viikkoa. Tavallisesti on myös muita hengitystietulehduksen oireita (nuha, kurkkukipu, käheys).
- Yleensä kyseessä on virusinfektio, joka ei kaipaa mikrobilääkehoitoa.
- Diagnostiikassa tärkeintä on keuhkokuumeen poissulkeminen.
Etiologia
- Taudinaiheuttajat vaihtelevat epidemiologisen tilanteen mukaan. Yleisimpiä aiheuttajia ovat korona-, rino-, respiratory syncytial- (RS-), adeno-, parainfluenssa- ja influenssavirukset.
- Oireiden ja kliinisten löydösten perusteella ei voida tehdä etiologista diagnoosia.
Oireet
- Äkillisen keuhkoputkitulehduksen oireita ovat
- yskä
-
yskökset, usein märkäisen näköiset
-
hengenahdistus
-
hengityksen vinkuminen
-
rintakehän kipu
- kuume melko harvinainen (esiintyy 10–30 %:lla potilaista).
- Yskä kestää useimmilla n. 2 viikkoa.
- Keuhkoputkitulehdus liittyy tavallisesti ylähengitystietulehdukseen, minkä vuoksi potilaalla esiintyy samanaikaisesti nuhaa, kurkkukipua ja äänen käheyttä.
- Yleisoireet ovat tavallisia: päänsärkyä ja yleiskunnon heikkenemistä esiintyy puolella, lihaskipuja neljäsosalla potilaista.
Diagnoosi
- Diagnoosin perustana ovat anamneesi ja kliininen tutkimus sekä seuranta.
- Mikrobiologisista tutkimuksista ei ole hyötyä, paitsi jos epäillään influenssaa silloin, kun sen lääkehoito olisi aiheellista.
- Keskeistä on tunnistaa potilaat, joilla on syytä epäillä keuhkokuumetta (ks. Erotusdiagnostiikka).
- Perusterveellä henkilöllä, jolla ei ole merkittäviä yleisoireita (pulssi < 100/min, hengitysfrekvenssi < 20/min, lämpö < 38 °C) eikä auskultoiden kuulu pneumonisia rahinoita tai perkutoiden todeta painumusta, keuhkokuumeen todennäköisyys on erittäin pieni.
Erotusdiagnostiikka
- Tärkein erotusdiagnostinen vaihtoehto on keuhkokuume «Keuhkokuume»1. Se on huomattavasti keuhkoputkitulehdusta harvinaisempi.
- Erottelua ei voi tehdä kliinisten oireiden ja löydösten perusteella. Kyseessä on saman taudin aste-ero, ja aiheuttajina ovat usein samat mikrobit.
- Keuhkoputkitulehduksessa infektio rajoittuu keuhkoputkipuuston limakalvolle, mutta keuhkokuumeessa on kyse keuhkoparenkyymin tulehduksesta, jolloin oireet ovat vaikeammat.
Keuhkokuume
- Keuhkokuumetta voidaan epäillä, jos potilaalla on
- tihentynyt hengitys yli 20/min
- takykardia (yli 100/min)
- poikkeava keuhkojen auskultaatiolöydös
- vaimentuneet hengitysäänet
- painumus
- krepitaatio
- puheäänen kuuluminen normaalia laajemmalta alueelta
- happikyllästeisyys alle 92 % huoneilmalla.
- Keuhkokuume-epäilyssä tulee tutkia keuhkojen natiiviröntgenkuva.
- Thoraxkuvan ottamista puoltavat myös
- potilaan heikentynyt yleistila
- pitkittynyt tai poikkeava taudinkulku
- keuhkokuumeelle altistava perussairaus, kuten keuhkoahtaumatauti, bronkiektasiatauti, diabetes tai krooninen sydän-, maksa- tai munuaissairaus
- viimeisen vuoden aikana sairastettu keuhkokuume.
- CRP > 100 mg/l viittaa vahvasti keuhkokuumeeseen. Jos CRP on < 20 mg/l eikä potilaalla ole keuhkokuumeeseen sopivia oireita tai löydöksiä, keuhkokuume on epätodennäköinen.
- Rajuoireisilla potilailla pieni CRP-pitoisuus ei sulje pois vakavaa bakteeritautia. Jos oireet ovat kestäneet alle 24 t, CRP:n määritys ei ole luotettava erotusdiagnostiikassa.
- Yleishoito
- Oireenmukainen hoito
- Äkillisen keuhkoputkitulehduksen hoidossa ei pääsääntöisesti käytetä mikrobilääkkeitä, koska kyseessä on yleensä virusinfektio.
- Koska taudinkulkua ei voida ennustaa kliinisen kuvan tai laboratoriolöydösten perusteella, on akuuttia keuhkoputkitulehdusta sairastaville potilaille järjestettävä uusi vastaanottoaika mikrobilääkehoidon aloittamisesta riippumatta, jos tauti ei parane tai se pahenee.