Takaisin Tulosta

Ihokoepalan oton aiheet ja tekniikka

Lääkärin käsikirja
14.12.2023 • Viimeisin muutos 14.12.2023
Suvi Cajanus

Keskeistä

  • Mietitään työdiagnoosi ja kysymyksenasettelu.
  • Patologian lähetteeseen kirjataan esitiedot (taudin kesto, sijainti, biopsiapaikka).
  • Koepala otetaan oikealla tekniikalla oikeasta paikasta.

Koepalan indikaatiot

Tuumorit

Muut ihotaudit

  • Punajäkälä «Punajäkälä (lichen ruber planus)»1 (histologia usein hyvin tyypillinen)
  • Granulomatoottiset taudit (granuloma annulare, sarkoidoosi «Sarkoidoosi»2, lupus vulgaris)
  • Psoriaasin «Psoriaasi»3 diagnoosi on yleensä kliininen; koepalaa tarvitaan harvoin.
  • Tuumorimaiset ihon infiltraatit (diagnoosiin pääsemiseksi biopsia yleensä välttämätön)
  • Kroonistunut haavauma voi olla tarpeen varmistaa hyvänlaatuiseksi koepalalla.
  • Kroonisissa rakkulataudeissa (esim. pemfigoidi «Krooniset rakkulataudit (dermatitis herpetiformis, pemfigoidi, pemfigus)»4 ja ihokeliakia «Krooniset rakkulataudit (dermatitis herpetiformis, pemfigoidi, pemfigus)»4) tarvitaan yleensä myös immunofluoresenssitutkimus (IF-tutkimus). Rakkula otetaan kokonaisena normaaliin formaliinifiksaatioon ja aivan rakkulan vierestä pieni pala tuorenäytteeksi IF-tutkimukseen. Jos nestetyppikuljetukseen ei ole mahdollisuutta, tuorepala voidaan lähettää kuljetusliuoksessa (Michelin), jossa se säilyy 5 vrk:n ajan.
  • Tavanomaisen näköisestäkin ihomuutoksesta voi olla aiheellista ottaa koepala, ellei se reagoi asianmukaiseen hoitoon (esim. ekseemamainen krooninen ihottuma voi osoittautua iholymfoomaksi tai ihon pintasyöväksi).

Koepalan ottotekniikka

  • Paikallispuudutus 1 %:n lidokaiini + adrenaliini -liuoksella sopii lähes kaikille ihoalueille. Vain sormien ja varpaiden sekä peniksen johtopuudutukseen käytetään pelkkää lidokaiinia. Adrenaliinipitoinen puudute sopii siis myös korvalehtiin, nenänpäähän sekä peniksen ihon infiltraatiopuudutukseen. Infiltroi pienellä neulalla hitaasti, mikä vähentää kiputuntemusta.
  • Tavallinen koepala otetaan veitsellä (n:o 15) ihon koko syvyydeltä rasvakerrokseen asti. Leikkaa koepala tasapohjaisen veneen mallilla. Valitse ottopaikka niin, että alla olevat kudokset eivät rajoita palan syvyyttä. Leikkaa ihopoimujen suunnassa, jotta arpi on siisti (video «Ihopoimujen suunnan määrittäminen ennen toimenpidettä»5). Koepalan vakiokoko on 0.5 × 1.5 cm, paksuus määräytyy ihoalueen mukaan.
  • Stanssi (yleensä 3–6 mm) sopii parhaiten yksittäisiin tuumoreihin. Diagnoosi saadaan varmistettua, ja voidaan suunnitella tarvittavat lisätoimenpiteet. Ihottumista ja isommista tuumoreista voi ottaa stanssinäytteitä useammasta kohdasta, jolloin osuvuus paranee. Jos muutos on kovin pieni, koepalankin on hyvä olla pieni, jotta muutos pystytään paikallistamaan.
  • Myös pahanlaatuisiksi epäillyistä ihokasvaimista voi ottaa stanssilla koepalan. Stanssinäyte on mahdollinen myös melanoomaepäilyssä, mutta atypia-aste voi vaihdella pigmenttimuutoksen eri kohdissa merkittävästi, ja siksi stanssinäytteeseen liittyy epävarmuutta. Muissa ihotuumoreissa stanssipala on yleensä hyvin luotettava.
  • Ota stanssilla pala rasvaan asti (video «Stanssibiopsia otsan ihomuutoksesta»6). Silloin se nousee vähän koholle ihosta ja on helposti irrotettavissa. Käytä pientä kirurgista atulaa tai neulaa ja saksia. Älä rutistele ja revi koepalaa. Hyvin onnistunut stanssipala on sylinterinmuotoinen eheä kappale, jossa erottuvat ihon kerrokset ja mukana on myös hieman rasvaa.
  • Jälkeä ei yleensä tarvitse ommella. Vuotavaan kohtaan voi laittaa Spongostan®-tupon tai rasvalapun. Pyöreä haava kutistuu paranemisen myötä selvästi. Sulavaa 4–0:n tai 5–0:n lankaa voi käyttää haavan sulkemiseen näkyvämmillä ihoalueilla ja 5–6 mm:n stanssihaavan sulkuun. Myös nenään jää helposti kolo ilman ommelta. Ommel irtoaa itsekseen 1–2 viikon kuluessa. Ensimmäisen viikon ajan suojana pidetään ihoteippiä.

Koepalan ottopaikka

  • Ota biopsia täysin kehittyneestä ihottumakohdasta, mutta vältä rikkiraavittuja alueita. Rakkulataudeissa ja vaskuliittiepäilyissä paras näyte saadaan kuitenkin mahdollisimman tuoreesta leesiosta.
  • Koepala otetaan aina leesion keskeltä. Poikkeuksen muodostaa vain selvästi reunavallin omaava ihottuma. Siitä otetaan koepala, jossa reunavalli osuu keskelle näytettä. Arpeuttavissa ihottumissa näyte arpialueelta on myös hyödyllinen.
  • Ota pienet rakkulat kokonaan näytteeksi (älä yritä stanssilla, se irrottaa usein rakkulan katon – diagnoosi on mahdoton!).
  • Poista pienet tuumorit kokonaan, jos se onnistuu vaivattomasti. 1–2 mm:n marginaali riittää. Marginaalia voi olla reilummin, 3–5 mm, jos epäilet pahanlaatuista tuumoria (esim. basaliooma) ja paikka on helppo. Stanssibiopsia on hyvä vaihtoehto, jos lisäleikkaus on kuitenkin odotettavissa. Pieni biopsiahaava paranee vaivattomasti, ja varsinainen toimenpide voidaan tehdä diagnoosin edellyttämällä laajuudella.
  • Epäilyttävät pigmenttimuutokset poistetaan mieluiten 2–5 mm:n marginaalilla kokonaan. Liian laaja poisto diagnostisessa vaiheessa voi haitata mahdollista myöhempää vartijaimusolmuketutkimusta. Jos paikka on melko näkymätön, hieman suuremmalla marginaalilla vältytään kuitenkin varmemmin lievästi dysplastisten luomien lisäleikkauksilta ja luomen uudiskasvulta arpialueelle.
  • Jos PAD ja kliininen kuva ovat ristiriidassa, ota uusi biopsia tai lähetä potilas erikoislääkärille. PAD ei ole aina koko totuus. Hoitava lääkäri tekee viime kädessä diagnoosin ja ratkaisee hoidon.

Kirjallisuutta

  1. Isoherranen K, Tolkki L, Salava A. Ihokoepalan otto on lääkärin perustaito. Suom Lääkäril 2022;77(15–16):677–680 «Ihokoepalan otto on lääkärin perustaito (15-16/2022)»5