Takaisin Tulosta

Lasten rakennepoikkeamat

Lääkärin käsikirja
11.6.2025 • Viimeisin muutos 11.6.2025
Topi Luoto

Keskeistä

  • Mikään alla luetelluista rakennepoikkeamista (jalkaterän virheasentoja lukuun ottamatta) ei vaadi systemaattista seulontaa neuvolassa.
  • Useimmat poikkeamista ovat iänmukaisia kasvun ja kehityksen normaalivariaatioita. Ne eivät aiheuta lapselle oireita, eikä niillä yleisesti ole merkitystä aikuiselämän terveyden kannalta.

Raajojen rakennepoikkeamat

  • Metatarsus adductus on tila, jossa jalkaterä on kiertynyt sisäänpäin, mikä näkyy jalan sisäsyrjän selvänä koveruutena.
    • Pieni osa potilaista tarvitsee lasta-, kipsi- tai leikkaushoitoa.
  • Latuskajalka «Nilkan ja jalkaterän kiputilat lapsilla ja nuorilla»1 on viaton löydös yleensä aina, jos jalkaterä on vapaasti liikuteltavissa inversioon ja eversioon. Varpaille noustessa kantapään valguskulma katoaa.
    • Jalkaterän muodon ja levossa tuntuvien kasvukipujen esiintymisen välillä ei ole syy-yhteyttä.
    • Latuskajalka on todennäköisesti patologinen, jos se on toispuolinen, myötäämätön tai kivulias liikutettaessa tai kuormitettaessa.
  • Jalkaterät ulos- tai sisäänpäin kävely on normaali tila, joka ei vaadi hoitoa. Useimmiten taustalla on lonkkanivelen iän mukana muuttuva asento.
  • Länkisäärisyys (genu varum) on normaalia kaikilla imeväisillä ja useimmilla taaperoikäisilläkin.
    • Epäsymmetrinen tai toisen ikävuoden jälkeen paheneva varus on aihe lähettää potilas erikoislääkärille.
  • Symmetrinen pihtipolvisuus (genu valgum) on normaali iänmukainen ilmiö ja tulee esiin selvimmin n. 3 v:n iässä.
    • Toispuolinen tai vaikea (yli 10 cm:n malleoliväli) ja vielä kouluiässä progredioiva tapaus kuuluu erikoislääkärille.
  • Päällekkäin olevat varpaat johtuvat alle jäävän varpaan ylikireästä koukistajajänteestä. Tämä ei aiheuta toiminnallista haittaa.
    • Leikkauksen (jänteen katkaisu) perustelu on kokonaan esteettinen.
  • Syndaktylia käsissä (eli yhdyssormisuus) vaatii lastenkirurgin tai käsikirurgin arvion vauvaiässä. Useimmiten hoitona on leikkaus, jonka ajankohta arvioidaan tapauskohtaisesti. Tavallisesti kirurginen hoito toteutetaan viimeistään leikki-iässä.
    • Varpaiden syndaktylian kirurgisen hoidon peruste on esteettinen.
  • Kampurajalka on tavallisin alaraajan synnynnäinen rakennepoikkeavuus.
    • Poikkeavuus todetaan syntymähetkellä tai usein jo sikiönkehityksen aikana.
    • Kampurajalassa jalkaterän etuosa on taittunut keskiviivan suuntaan, jalkapohja on kiertynyt sisäänpäin ja jalkaterän takaosa kääntynyt keskiviivaa päin. Koko jalkaterä on voimakkaassa varvistusasennossa, ja pohjelihakset ovat poikkeavan lyhyet.
    • Jäykkä virheasento on pääsääntöisesti korjattavissa toistokipsauksella ja asentoa ylläpitävällä tankokenkähoidolla.
    • Ks. myös Duodecim-lehden artikkeli Kampurajalka «Kampurajalka (18/2019)»2.
  • Alaraajojen pituusero
    • Vauva- ja taaperoikäiset
      • Pituuseron selvittely, hoito ja seuranta tapahtuvat erikoissairaanhoidossa.
      • Hoitamaton lonkkaluksaatio on tavallisin alaraajojen pituuseron syy «Vastasyntyneen lonkkaluksaatio»3.
    • Kouluikäiset
      • Alaraajojen pituusero tutkitaan kouluterveydenhuollossa ryhdin tutkimisen yhteydessä.
      • Alle 2 cm:n pituusero on hyvin tavallista (jopa 70 %:lla aikuisista). Yli 2 cm:n pituuseroa pidetään kasvun lopulla merkittävänä, ja sen ajatellaan altistavan ontumiselle ja selkävaivoille.
      • Kliinisessä tutkimuksessa arvioitu yli 2 cm:n pituusero on aihe lähettää lapsi erikoissairaanhoidon arvioon.

Vartalon rakennepoikkeamat

  • Ahdas esinahka on alle murrosikäisillä pojilla normaali löydös.
    • Ainoa ehdoton aihe ympärileikkaukseen on ahtauttava terskatulehdus (balanitis xerotica obliterans (kuvat «»2 «»1).
    • Relatiivisia ympärileikkauksen aiheita ovat toistuvat märkäiset balaniitit tai parafimoosi (esinahka jää terskan taakse). Esinahan pullistuminen virtsatessa ei yksinään ole ympärileikkauksen aihe.
    • Akuutin balaniitin «Lapsen esinahan tulehdus»4 hoitona on kylvettely ja antimikrobinen silmävoide esinahan alle annosteltuna.
  • Napatyrä «Lasten tyrät»5 häviää valtaosalla spontaanisti ensimmäisten ikävuosien aikana eikä vaadi kirurgista korjausta.
    • Kaikki yli 4-vuotiaiden napatyrät lähetetään lastenkirurgille leikkausharkintaa varten.
  • Nivustyrä «Lasten tyrät»5 lähetetään lastenkirurgille.
    • Vanhemmille kerrotaan, ettei pullottava tyrä sinänsä ole vaarallinen, näytetään tyrän reponointi ja neuvotaan tuomaan lapsi lääkärille, jos tyrä ei reponoidu ja lapsi on jatkuvasti itkuinen (epäily kureutuneesta nivustyrästä).
  • Hydroseele (vesikives) leikataan vasta yli 4-vuotiailta, ja sitä voidaan seurata neuvolassa. Kivulias, huomattavan kookas tai varhaislapsuuden jälkeen ilmaantuva vesikives leikataan tarvittaessa aikaisemmin.
  • Pigmenttilaikut ovat yleensä viattomia (kuva «»3).
  • Hemangiooma (infantiilinen) on pieni lapsen syntyessä ja kasvaa tyypillisesti ½ v:n ikään asti. Valtaosa hemangioomista häviää spontaanisti kouluikään mennessä (kuva «»4).
    • Komplisoitunutta hemangioomaa, joka haavautuu tai sijaitsee kosmeettisesti keskeisellä alueella, voidaan pienentää propranololilla «Propranolol may reduce the size of infantile hemangiomas»C. Hoidon aloitus ja seuranta tapahtuvat erikoissairaanhoidossa. Tyypillisesti lääkehoito aloitetaan muutaman kk:n iässä ja jatketaan 12 kk:n ikään asti.
  • Päänkiertäjälihaksen (m. sternocleidomastoideus) ”tuumorista” johtuva imeväisen kierokaula hoidetaan asento- ja jumppahoidolla.
    • Jos kireyttä jää, voi leikkaus olla aiheellinen 12 kk:n iässä.
  • Pectus carinatum (harjurinta) ei ole aihe leikkaukseen. Vaikea pectus excavatum (kuopparinta) saattaa vaatia kirurgisen korjauksen kosmeettisen haitan vuoksi.
  • Idiopaattinen nuoruusiän skolioosi «Skolioosi ja kyfoosi»6 on tavallisin skolioosin esiintymismuoto. Skolioosi tutkitaan kouluterveydenhuollossa kasvuhuipun aikaan. Ks. myös Duodecim-lehden artikkeli Nuoruusiän idiopaattinen skolioosi «Nuoruusiän idiopaattinen skolioosi (11/2020)»7.

Kielijänne evd

  • Kireää kielijännettä ei tarvitse leikata, ellei se rajoita kielen normaalia liikettä. Vauvaiässä kireä kielijänne voi huonontaa lapsen imuotetta imettäessä. Leikki-iässä tai sen jälkeen kielijänteen katkaisu voi olla aiheellinen äännevirheiden vuoksi.
    • Kalvomaisen kielijänteen katkaisu on mahdollista tehdä pian syntymän jälkeen ilman puudutusta. Myöhemmin toimenpiteen tekee tavallisesti korvalääkäri yleisanestesiassa.

Pään poikkeava muoto

  • Erityyppiset kallon muotopoikkeamat ovat yleisiä. Valtaosa on lieviä, ja vain pieni osa tarvitsee hoitoa.
    • Kallon jatkuva kasvu on tärkeämpää kuin tietyllä käyrällä pysyminen. Seurannassa havaittu pidempiaikainen kasvun pysähtyminen ja käyriltä putoaminen ovat syy jatkotutkimuksiin lähettämiseen.
    • Aukileen koolla ei ole käytännön merkitystä, kun lapsi on terve. Aukileen koko vaihtelee suuresti, ja sulkeutuminen tapahtuu osalla vasta 4. ikävuoteen mennessä.
    • Pystysuora harjanne keskellä otsaa (metooppinen harjanne; kuva «»5) muuten normaalin muotoisessa päässä on kliinisesti merkityksetön löydös. Hoitoa tai seurantaa ei tarvita. Jos otsa on kölimäisen terävä ja kapea ja selvästi poikkeavan näköinen, kyseessä voi olla harvinainen kolmiokalloisuus (trigonokefalia). Se syntyy metooppisen sauman synostoosin seurauksena ja vaatii erikoislääkärin arvion.
    • Skafokefalia (venekallo) on kraniosynostoosien yleisin muoto. Siinä lakisauma sulkeutuu ennenaikaisesti aiheuttaen pään pitkänomaisen muodon. Muoto vaihtelee sen mukaan, mikä on synostoosin paikka ja pituus saumassa, mutta tyypilliset piirteet ovat yleensä selvästi nähtävissä heti syntymän jälkeen. Lapsi tulisi lähettää erikoissairaanhoidon arvioon jo ensimmäisinä elinkuukausina, koska kirurginen hoito ajoittuu tyypillisesti 4–6 kk:n ikään. Ks. kuva «»6.
    • Kallon epäsymmetria painottuu yleensä takaraivon alueelle ja korjaantuu lapsen kasvaessa (deformationaalinen posteriorinen plagiokefalia [vinokalloisuus]; kuva «»6). Jos lapsella on lievästi epäsymmetrinen kallo, hänen kasvuaan ja kehitystään tulee seurata n. 1 v:n ikään asti neuvolassa. Lähettämiseen ei ole syytä, mikäli muoto alkaa korjautua eikä lapsella ole neurologisia tai muita poikkeavia löydöksiä.

Kirjallisuutta

  1. Helenius I. Nuoruusiän idiopaattinen skolioosi. Duodecim 2020;136(11):1311-7 «Kampurajalka (18/2019)»2
  2. Klockars T. Kireä kielijänne. Duodecim 2013;129(9):947-9 «Kireä kielijänne (9/2013)»8
  3. Hukki J, Vuola P, Leikola J. Lapsen kallon poikkeavan muodon diagnostiikka. Suom Lääkäril 2013;68(23):1719–27 «Lapsen kallon poikkeavan muodon diagnostiikka (23/2013)»9
  4. Salminen P, Vuola P, Övermark M ym. Hemangioomien hoito. Duodecim 2012;128(17):1786-96 «Hemangioomien hoito (17/2012)»10
  5. Hurme T, Reunanen M. Lasten nivus- ja napatyrät sekä vesikivekset. Duodecim 2008;124(2):153-8 «Lasten nivus- ja napatyrät sekä vesikivekset (2/2008)»11