Kasvuikäisten polvivaivat

• Lasta pyydetään riisuutumaan alusvaatteisilleen.
• Tutkitaan selkä ja molemmat alaraajat kokonaisuudessaan.
• Liikkumisen arvioiminen
  • Kävely (ontuminen)
  • Päkiä-/kantapääkävely
  • Kyykistyminen (puoliero kyykistyessä yhden jalan varassa joko yhden jalan kyykyssä tai askelkyykyssä)
  • Ryhti (skolioosi), selän taivutukset
• Objektiiviset statuslöydökset verrattuna terveeseen puoleen
  • Poikkeava liikelaajuus ja kipu nivelen liikkeissä (myös lonkkanivel)
  • Turvotus, lihasatrofiat
  • Nivelen turvotus
  • Polven epävakaus sivusuunnassa ja etu-takasuunnassa
  • Polvilumpion epävakaus
  • Merkittävä koronaalitason (valgus–varus) virheasento, alaraajojen pituusero yli 2 cm
  • Lämpöero, punoitus
  • Poikkeava lihastonus
• Kasvuikäisillä on paljon rakennevariaatioita ja vaihtelua tavassa liikkua (esim. lievä varus- tai valguspolvi, valgus-suunnan ryhtipoikkeama, jalkaterien kiertyminen kävellessä sisään-/ulospäin). Näillä löydöksillä on harvoin syy-yhteyttä kipuoireisiin. Merkittävän ja etenkin toispuolisen asentovirheen taustalla voi kuitenkin olla hoitoa vaativa sairaus.
• Jatkotutkimukset tehdään kliinisten löydösten perusteella. Ensisijainen radiologinen tutkimus on natiiviröntgen.

Määritelmä

• Patellajänteen ja polven ojentajajärjestelmän rasitusvaiva (traktioapofysiitti)
• Osgood–Schlatterin tauti paikantuu sääriluun kyhmyyn (tuberositas tibiae) ja Sinding–Larsenin tauti patellan alakärjen kohdalle.
• Yleinen aktiivisesti liikuntaa harrastavilla kasvuikäisillä, erityisesti juoksu- ja hyppylajeissa
• Oire tuntuu tyypillisesti rasituksessa tai sen jälkeen. Hankalissa tapauksissa kipu voi olla jatkuvaa ja provosoitua vähäisestäkin kuormituksesta.
• Osgood–Schlatterin tauti alkaa yleensä kasvupyrähdyksen yhteydessä, pojilla 13–15 v:n iässä ja tytöillä hiukan aikaisemmin.
• Sinding–Larsenin tauti vastaa analogisesti aikuisilla ilmenevää hyppääjän polvi -rasitusvammaa «Liikuntavammojen hoito ja ehkäisy»1. Oireet alkavat yleensä aiemmin kuin Osgood–Schlatterin taudissa.

Löydökset

• Osgood–Schlatterin taudissa sääriluun kyhmyn alue voi olla turvonnut ja aristaa painellessa. Sinding–Larsen-potilaalla oire on vastaavasti polvilumpion alakärjen kohdalla.
• Vastaanotolla tutkittaessa mitään objektiivisia oireita ei välttämättä ole, jolloin diagnoosi perustuu esitietoihin.
• Diagnoosi on kliininen. Kuvantamistutkimuksilla suljetaan tarvittaessa pois muut kipua aiheuttavat syyt. Mahdolliset kuvantamistutkimuksissa näkyvät Osgood–Schlatterin tautiin viittaavat löydökset eivät vaikuta hoitolinjaan.

Hoito

• Vaiva hoidetaan perusterveydenhuollossa.
• Keskeistä on selvittää vaivan syy ja sen hyvänlaatuisuus potilaalle ja vanhemmille.
• Potilas välttää kipua aiheuttavaa liikuntaa.
  • Oireiden voimakkuus vaihtelee niin paljon, että tarkkoja ajallisia ohjeita esim. urheilutauon kestosta yksittäisen potilaan kohdalla ei voida antaa.
  • Lievissä oireissa voidaan suositella esim. parin viikon taukoa kipua aiheuttavasta rasituksesta. Potilaalle kerrotaan, että tauko on tarpeen aina, jos oireet palaavat. Hankalissa oireissa voidaan joskus tarvita useamman kuukauden osittaista liikunnan rajoittamista.
  • Keskeistä on, että vain kipua aiheuttava liikuntaa tauotetaan. Tilalle korvaavaksi liikunnaksi kannattaa suositella esim. uintia, pyöräilyä, hiihtoa ja luistelua. Monipuolinen liikkuminen myös vähentää rasitusvammojen riskiä.
  • Rasitusvammat liittyvät tyypillisesti ohjattuun liikuntaan, joten lapsen normaalia omaehtoista liikkumista tulisi rajoittaa vain poikkeustapauksissa.
• Fysioterapeutti voi ohjata alaraajan lihashallintaa parantavia lihasharjoitteita. Tutkimuksia harjoittelun hyödyistä ei ole.
• Kasvuiässä vaivaa ei hoideta kirurgisesti.

Krooninen polvilumpion epävakaus

• Tyypillinen potilas on puberteetti-ikäinen tyttö.
• Usein oireilua edeltää kivulias akuutti sijoiltaanmeno. Tätä voi seurata eriasteinen polvilumpion epävakaus, joka oireilee joko toistuvina sijoiltaanmenoina tai lievempänä epävakauden ja epämukavuuden tunteena polvessa.
• Polvilumpion epävakaudessa ensisijainen hoitolinja on konservatiivinen.
  • Fysioterapeutti ohjaa reiden lihasharjoitteita, joiden tarkoituksena on vahvistaa nelipäistä reisilihasta ja etenkin sen sisintä osaa (vastus medialis).
  • Jos toteutuneesta harjoittelusta huolimatta potilaalla on toistuvia polvilumpion sijoiltaanmenoja tai merkittävää haittaa aiheuttavaa lievempää epävakauden tuntemusta, tehdään lähete erikoissairaanhoitoon leikkaushoidon arvioon.
  • Habituellilla polvilumpion sijoiltaanmenolla tarkoitetaan tilannetta, jossa polvilumpio siirtyy pois paikaltaan joka kerta polvea liikutettaessa (tyypillisesti polven koukistuksessa). Tällainen tilanne kannattaa arvioida suoraan erikoissairaanhoidossa.