MS-tauti
Lääkärin käsikirja
11.8.2025 • Viimeisin muutos 11.8.2025
Keskeistä
- Keskushermoston valkeaan aineeseen painottuva autoimmuunisairaus, jonka tärkein riskitekijä on Epstein–Barrin virus (EBV) -infektio.
- Oireet ovat monimuotoisia ja määräytyvät keskushermoston tulehduspesäkkeiden sijainnin ja koon mukaan.
- MS-tauti jakaantuu eri alatyyppeihin: aaltomainen, toissijaisesti etenevä ja suoraan etenevä tauti. Aaltomainen muoto on yleisin, ja se ilmenee pahenemisvaiheina.
- MS-taudin diagnoosi perustuu kliiniseen oirekuvaan, likvoritutkimukseen ja magneettikuvaukseen (MK).
- Hoitona käytetään akuutissa pahenemisvaiheessa glukokortikoidipulssihoitoa. Pitkäaikaishoitoon on nykyään valittavana taudin aktiivisuudesta riippuen useita erilaisia ja eri tavalla annosteltavia valmisteita.
- Parantavaa lääkehoitoa ei toistaiseksi ole. Taudin kulku on yksilöllinen. Ennuste on kuitenkin keskimäärin selvästi parantunut viimeisten 20 v:n aikana johtuen mm. diagnostisten kriteerien muutoksista ja lääkehoidon kehittymisestä.
Epidemiologia
- MS on yleisin nuorten aikuisten invalidisoiva keskushermoston sairaus maassamme ja myös yleisin demyelinaatiosairaus.
- Suomessa ilmaantuvuus on luokkaa 9/100 000 ja esiintyvyys luokkaa 240/100 000 asukasta, mutta näissä on melko suuria alueellisia eroja. Suomessa tautia sairastaa kansallisen MS-rekisterin perusteella yli 15 000 henkilöä.
- Naisilla tauti on 2.5 kertaa yleisempi kuin miehillä.
- MS-tauti diagnosoidaan yleensä 20–40 v:n iässä, keskimäärin 30-vuotiaana.
Etiopatologia
- Vallitsevan teorian mukaan EBV-infektio johtaa keskushermoston rakenteita tunnistavien T- ja B-lymfosyyttien muodostumiseen. EBV-infektion jälkeen virus jää pysyvästi pieneen osaan B-soluista, joissa se ajoittain aktivoituu ja tuottaa viruksia. EBV-muistisolut (tappaja-T-soluja) tunnistavat virusta tuottavat B-solut ja eliminoivat ne. Molekyylijäljittelyn johdosta osan näistä T-soluista arvellaan reagoivan keskushermostorakenteisiin.
- Pahenemisvaiheessa periferiassa aktivoituneet tappaja-T-solut tunkeutuvat keskushermostoon ja aiheuttavat tulehdusrektion, joka vaurioittaa oligodendrosyyttien muodostamaa myeliiniä. Toissijaisesti ja ensisijaisesti etenevässä tautimuodossa T-solujen rooli on pienempi ja krooninen mikroglia-aktivaatio on keskeisempää. Myeliinituhon eli demyelinaation sijainnista ja laajuudesta riippuen kehittyy kliinisiä oireita.
- Taudin alkuvaiheessa oligodendrosyytit säästyvät ja remyelinaatiota tapahtuu; neuropatologisia muutoksia hallitsee tulehduksellinen prosessi. Tällöin tauti on aaltomaisessa vaiheessa.
- Myöhemmin ilmaantuu kroonista mikroglian aktivoitumista, oligodendrosyyttien tuhoa, arpeutumista ja remyelinaation vähentymistä, jolloin liikunta- ja toimintakyky heikentyy pysyvämmin. Pitkälle edenneessä sairaudessa tulehdusreaktio on vähäistä ja taudinkuvaa hallitsee glia- ja hermosolujen degeneraatio, joka johtaa pysyvään invaliditeettiin.
- Sairastumisalttiuteen vaikuttavat sekä ulkoiset että perinnölliset tekijät. Ympäristötekijöistä MS-taudin riskiä lisää mm. EBV-infektio, erityisesti mononukleoosi, joka on merkittävin yksittäinen riskitekijä. Lisäksi vähäinen lapsuusajan D-vitamiinin saanti, tupakointi, teini-iän lihavuus ja orgaaniset liuottimet lisäävät MS-taudin riskiä. Perintötekijöistä keskeisimpiä ovat HLA-DR15,DQ6-haplotyyppi, johon liittyy 3–4-kertainen sairastumisriski, ja HLA-A2, johon liittyy alentunut sairastumisriski. MS-potilaiden sisaruksilla on muuhun väestöön verrattuna 25-kertainen riski sairastua MS:ään. Identtisistä kaksosista n. 20–30 %, ei-identtisistä n. 5 % on taudin suhteen konkordantteja, eli molemmat ovat sairastuneet.
Kliininen kuva
- Aaltomaisessa MS-taudissa demyelinaatiota tapahtuu tulehduspesäkkeissä eli ns. plakeissa, joita voi esiintyä isoaivojen, näköhermon, aivorungon, pikkuaivojen ja selkäytimen valkean aineen alueilla. Oireet määräytyvät tulehduspesäkkeiden sijainnin ja koon mukaan. Aaltoileva taudinkulku johtuu uusien tulehduspesäkkeiden muodostumisesta tai vanhojen pesäkkeiden syttymisestä/sammumisesta.
- Immuunijärjestelmää aktivoivat tekijät, kuten infektiot, leikkaukset, synnytykset, tapaturmat ja stressi, voivat aiheuttaa pahenemisvaiheita.
- Toissijaisesti etenevässä MS-taudissa on jo kehittynyt pysyvää liikunta- ja toimintakyvyn heikentymistä kortikospinaaliradan vaurion myötä. Vaurio etenee vähitellen tasaisesti (neurodegeneraatio). Pahenemisvaiheita voi vielä esiintyä.
- Ensisijaisesti etenevässä MS-taudissa (primaaristi progressiivinen MS, n. 10 % potilaista) tasaista liikunta- ja toimintakyvyn heikentymistä (tyypillisesti kortikospinaaliradan vaurio) nähdään taudin alusta asti ilman selkeitä pahenemisvaiheita. Mikrogliasolujen poikkeavan aktivoitumisen arvellaan olevan keskeinen taudin etenemistä välittävä mekanismi.
Oireet
- Toispuolinen näön sumentuminen (näköhermon tulehdus l. optikusneuriitti)
- Yhden tai useamman raajan pareesi
- Ataktinen kävely evd
- Tuntohäiriöt, jotka poikkeavat perifeerisistä syistä johtuvista puutumisista
- Silmien liikehäiriöt (silmälihaspareesit, internukleaarinen oftalmoplegia, nystagmus) «Neurologisia silmäoireita»2
- Huimaus ja pahoinvointi
- Puhehäiriö, yleensä dysartria
- Virtsarakon ja suolen toimintahäiriöt (”kiirevirtsaisuus”, ummetus)
- Uupumustaipumus eli fatiikki
- Muita oireita
- Kognitiiviset häiriöt
- Trigeminusneuralgia «Kolmoishermosärky»3 ja muut neuralgiat
- Ataksia-dysartriakohtaukset
- Lhermitten oire (kaularangan liikkeiden provosoimat sähköiskumaiset tuntemukset selässä tai raajoissa)
- MS-taudin diagnostiikan kannalta ensioireeksi (ns. kliinisesti eriytynyt oireyhtymä, KEO) eivät sovi pelkkä uupumus, psykiatriset oireet, päänsärky ja parestesiat tai muut tuntohäiriöt, jotka eivät ole yksiselitteisesti keskushermostoperäisiä.
Diagnostiikka evd
- Diagnostiikassa käytetään tällä hetkellä McDonaldin 2017 kriteereitä, jolloin aaltomaisen MS-taudin diagnoosi asetetaan kliinisen oirekuvan (anamneesi ja status), likvoritutkimuksen ja MK:n perusteella. MK:ta painotetaan nykyään vahvasti diagnostiikassa, mutta toisaalta kuvantamisessa käytetään aiempaa systemaattisempia kriteerejä.
- MK näyttää MS-taudin tulehduspesäkkeet aivojen ja/tai selkäytimen alueella.
- MS-diagnoosi voidaan asettaa jo yhden oirejakson jälkeen, jos likvorissa on oligoklonaalista IgG:tä (oligoklonaliteetti- tai kappa-indeksi-tutkimus) tai peräkkäisillä MK:illa saadaan näyttöä taudin ajallisesta aktiivisuudesta.
- MK:lla voidaan paljastaa MS-taudin tulehduspesäkkeet aivojen ja selkäytimen alueella.
- Likvorin oligoklonaalista IgG:tä esiintyy yli 90 %:lla MS-potilaista ja toisinaan myös suurentunut leukosyyttimäärä ja immunoglobuliinipitoisuus (IgG-indeksi; ks. «Lannepisto (lumbaalipunktio)»4). Nämä likvoripoikkeavuudet eivät ole kuitenkaan spesifisiä MS-taudille, vaan niitä esiintyy myös muissa keskushermoston kroonisissa tulehduksellisissa sairauksissa.
- ENMG-tutkimusta ei voida käyttää diagnostiikassa edes poissulkumielessä. Sillä tutkitaan hermojuurten ja ääreishermoston tauteja, ja MS-tauti vaikuttaa vain keskushermostoon.
- Pelkkä sattumalöydöksenä esiin tuleva MK-löydös ilman MS-tautiin viittaavia kliinisiä oireita tai löydöksiä (esim. päänsärkypotilaalla) ei oikeuta tällä hetkellä tekemään MS-taudin diagnoosia. Tällöin diagnoosina on R90.8 Keskushermoston poikkeava kuvantamislöydös. Likvoritutkimusta ei kannata tehdä lisätutkimuksena.
- MS-taudin lähitulevaisuudessa uudistettavissa diagnostisissa kriteereissä tämä muuttuu, ja tietyin erityisehdoin diagnoosi voidaan tulevaisuudessa tehdä ilman kliinisiä oireita sopivan kuvantamislöydöksen jälkeen.
- Parhaaseen tulokseen päästään lääkehoidon, kuntoutuksen ja oikeiden elintapojen avulla.
- Erityisen tärkeää on bakteerien aiheuttamien infektioiden hyvä hoito. Tavallisimpia huomioitavia sairauksia ovat virtsateiden, poskionteloiden ja hammasjuurten tulehdukset. Hoitamattomina ne voivat laukaista pahenemisvaiheen.
- Tupakointia on vältettävä, sillä se lisää sekä MS-taudin puhkeamisen että sen nopeamman etenemisen riskiä.
- Laskimoon annettavaa metyyliprednisolonia «High dose methylprednisolone appears to accelarate the recovery from multiple sclerosis relapses.»B käytetään pahenemisvaiheiden hoidossa, jos pahenemisvaiheesta on toiminnallista haittaa eli se heikentää potilaan liikunta-, toiminta- tai näkökykyä (optikusneuriitti). Hoito voidaan osalla potilaista toteuttaa myös suun kautta annosteltuna «Oral and intravenous methylprednisolone may be equally efficient and safe in treatment of relapses in MS patients.»C.
- Mahdollinen bakteeri-infektio poissuljetaan tai hoidetaan ennen glukokortikoidihoitoa (komplisoitumattomat virtsatietulehdukset voidaan hoitaa mikrobilääkkeellä samanaikaisesti glukokortikoidihoidon kanssa).
- Oraalista pieniannoksista glukokortikoidia ei tule käyttää pahenemisvaiheen hoidossa.
- Taudinkulkuun vaikuttavassa hoidossa on siirrytty enenevästi käyttämään korkeatehoisia B-soluihin kohdistuvia CD20-monoklonaalisia vasta-aineita.
- Immunomoduloivina hoitoina voidaan aktiivisessa MS-taudissa käyttää beeta-interferoneita, glatirameeriasetaattia, teriflunomidia «Teriflunomide at a dose of 14 mg/day appears to decrease both the number of patients with at least one relapse and the relapse rate in multiple sclerosis over one or two years.»B ja dimetyylifumaraattia «Dimethyl fumarate reduces both the number of patients with a relapse and the annualised relapse rate over two years in comparison with placebo in relapsing remitting multiple sclerosis. The efficacy is sustained over 5 years regarding both low relapse rate and MRI activity.»A.
- Erittäin aktiivisessa MS-taudissa hoitovaihtoehtoina ovat natalitsumabi «Natalizumab reduces the relapse rate and progression of disability in patients with relapsing remitting multiple sclerosis.»A, kladribiini, alemtutsumabi «Alemtuzumab is better than interferon beta-1a for relapse-free survival, sustained disease progression-free survival and MRI lesions at 24 months in multiple sclerosis. However, adverse events are more common for alemtuzumab.»A ja fingolimodi «Fingolimod reduces inflammatory activity in relapsing multiple sclerosis over 2 years vs. placebo, but it may lead to little difference in preventing disability worsening. The risk of adverse events requires careful monitoring over time. The evidence on the risk/benefit profile of fingolimod vs. i.m. interferon beta-1a is uncertain.»A.
- Solunsalpaajahoitoa (mitoksantroni «Mitoxantrone may be efficient in reducing the risk of progression and the frequency of relapses in patients with relapsing-remitting or secondary progressive multiple sclerosis (MS) in a short-term follow-up (two years).»C, atsatiopriini «Azathioprine appears to reduce relapses and disability progression in patients with multiple sclerosis.»B) käytetään erityistapauksissa.
- Oireenmukaiseen hoitoon tulee kiinnittää riittävää huomiota.
- Spastisuus ei ole aina haitallista, vaan se saattaa ratkaisevasti tukea lihasvoimiltaan heikkoa alaraajaa ja helpottaa liikkumista. Spastisuutta lievittäviä lääkeaineita ovat baklofeeni, titsanidiini, klonatsepaami, diatsepaami ja gabapentinoidit; ks. «Spastisuus»5. Intratekaalinen baklofeenihoito (baklofeeni-pumppu) tulee kyseeseen hankalissa tapauksissa.
- Fampridiini auttaa osaa potilaista kävelyvaikeuksissa, mutta sillä ei ole Kelan korvattavuutta.
- Fysioterapia on potilaiden liikuntaongelmien ja spastisuuden keskeinen hoitomuoto.
- Virtsarakon toimintahäiriöt ovat monimuotoisia, ja hoito onnistuu parhaiten urologisen tutkimuksen perusteella. Virtsarakon huono toiminta altistaa virtsatietulehduksille, joiden oireisiin on kiinnitettävä aktiivista huomiota.
- Jos jäännösvirtsan tilavuus on alle 100 ml ja oireena on virtsankarkaaminen tai jatkuva virtsaamisen tarve, ensisijainen lääkevalinta on antikolinerginen lääke. Käytetyimpiä ovat tolterodiini, solifenasiini ja trospium, joilla sentraaliset haitat ovat vähäisempiä kuin vanhemmilla valmisteilla. Antikolinergin vaihtoehtona voi käyttää mirabegronia, joka on beeta-3-adrenergisen reseptorin agonisti.
- Lantionpohjan lihasten harjoittelusta on apua ponnistusinkontinenssissa.
- Rakon tyhjenemishäiriössä alfareseptoreiden salpaajat (alfutsosiini, tamsulosiini) ovat joskus käyttökelpoisia. Niitä kannattaa yleensä kokeilla ennen toistokatetrointitarpeen arviota.
- Jos jäännösvirtsan tilavuus on toistetusti yli 100 ml, ensisijaiseksi hoidoksi suositellaan toistokatetrointia 2–4 kertaa vrk:ssa. Hoito vähentää oireita, estää ylempien virtsateiden komplikaatioita ja parantaa elämänlaatua. Virtsatietulehduksen estolääkityksen aloittaminen ei ole välttämätöntä.
- Jos yliaktiivisen virtsarakon oireet jatkuvat, rinnalle voidaan aloittaa antikolinerginen lääke.
- Vaikeassa virtsankarkailussa käytetään myös rakkolihakseen suoraan annosteltavaa botuliinitoksiinia. Tämän hoidon käyttö edellyttää toistokatetrointia rakon tyhjentämiseksi.
- Ummetusta voidaan hoitaa lääkkeillä ja ruokavaliolla. Usein potilaat rajoittavat nesteen juomista rakko-oireiden vuoksi.
- Uupumus (fatiikki) on tavallisimpia MS-tautiin liittyviä oireita, ja osalla se on keskeisimpiä ongelmia työkyvyn ja arjen hallinnan kannalta.
- Kipuja esiintyy n. neljäsosalla potilaista erityisesti selkäytimen tulehdusten jälkeen. Kivuliaita tuntohäiriöitä voidaan lievittää mm. eri epilepsiakipulääkkeillä. Nykyään käytetään eniten pregabaliinia, gabapentiiniä ja lamotrigiiniä niiden vanhempia valmisteita paremman siedettävyyden vuoksi. Kolmoishermosäryn hoidossa karbamatsepiini ja okskarbatsepiini ovat edelleen käytössä. Myös masennuskipulääkkeillä (amitriptyliini, nortriptyliini, venlafaksiini, duloksetiini) voidaan auttaa kroonisesta hermokivusta kärsiviä MS-potilaita.
- MS on pitkäaikainen sairaus, jossa elintavoilla ja psyykkisillä tekijöillä on keskeinen merkitys «Cognitive behavioural approaches may be beneficial in helping people to adjust to and cope with having MS and in the treatment of associated depression. Other psychological interventions may also be helpful.»C.
- Sopeutumisvalmennusta järjestävät Suomen neuroliitto (www.neuroliitto.fi) «https://neuroliitto.fi/»1 ja sen jäsenjärjestöt. Yksilöllisesti arvioitu kuntoutus, kuten fysioterapia, neuropsykologinen kuntoutus «Neuropsychological rehabilitation may reduce cognitive symptoms in multiple sclerosis.»C, toimintaterapia ja oikeat apuvälineet, tukevat potilaan työssä ja kotona selviytymistä.
Kirjallisuutta
- Haki M, Al-Biati HA, Al-Tameemi ZS, ym. Review of multiple sclerosis: Epidemiology, etiology, pathophysiology, and treatment. Medicine (Baltimore) 2024;103(8):e37297 «PMID: 38394496»PubMed
- Bjornevik K, Münz C, Cohen JI, ym. Epstein-Barr virus as a leading cause of multiple sclerosis: mechanisms and implications. Nat Rev Neurol 2023;19(3):160-171 «PMID: 36759741»PubMed
- Travers BS, Tsang BK, Barton JL. Multiple sclerosis: Diagnosis, disease-modifying therapy and prognosis. Aust J Gen Pract 2022;51(4):199-206 «PMID: 35362004»PubMed
- McGinley MP, Goldschmidt CH, Rae-Grant AD. Diagnosis and Treatment of Multiple Sclerosis: A Review. JAMA 2021;325(8):765-779 «PMID: 33620411»PubMed
