Talassemiat
Lääkärin käsikirja
9.1.2025 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Ulla Wartiovaara-Kautto ja Kirsi Jahnukainen
Keskeistä
- Talassemiat ovat ei-immunologisia hemolyyttisiä perinnöllisiä tauteja, joille on tyypillistä mikrosytäärinen anemia.
- Talassemiapotilaalle ei aloiteta rautalääkitystä, ellei hänellä ole raudanpuutosta, joka on varmennettu pienellä ferritiinipitoisuudella. Huom.! Raskauden aikainen anemia maahanmuuttajapotilaalla: ks. «Maahanmuuttajan raskaus (22/2018)»1.
- Vaikeaa tai oireista keskivaikeaa talassemiaa sairastavat potilaat kuuluvat erikoissairaanhoitoon.
- Fertiili-ikäiset keskivaikeaa tai vaikeaa talassemiaa sairastavat sekä ne lievää muotoa sairastavat, joiden puoliso myös on hemoglobinopatiamutaation kantaja, tarvitsevat perinnöllisyysneuvontaa.
Etiologia
- Talassemia johtuu alfa- tai beetaglobiinigeenin perinnöllisistä mutaatioista, jotka johtavat liian vähäiseen ja epätasapainossa olevaan hemoglobiinin alfa- ja beetaketjujen tuotantoon ja hemolyysiin (vrt. sirppisolutauti «Sirppisolutauti»2).
- Alfatalassemiaa aiheuttavat mutaatiot alfaglobiinigeenissä (HBA), josta on kaksi geeniparia eli neljä geenikopiota. Alfatalassemian vaikeusaste riippuu siitä, kuinka monessa geenikopiossa on mutaatio.
- Beetatalassemiaa tai kombinaatiotalassemiaa (ns. HbE-beeta tai HbC-beeta) aiheuttavat mutaatiot beetaglobiinigeenissä (HBB), josta on yksi geenipari eli kaksi geenikopiota. Tauti periytyy autosomissa peittyvästi.
Epidemiologia
- Talassemiaa aiheuttavien globiinigeenien mutaatioiden kantajia esiintyy eniten Välimeren, Afrikan, Intian ja Kaukoidän malaria-alueilla. Maahanmuuton myötä talassemiaa esiintyy myös Suomessa.
Oireet
- Talassemiatyypit: ks. taulukko «Talassemiatyypit»1.
- Talassemia minor on yleensä kliinisesti oireeton.
- Talassemia intermedia
- Anemia (lievä tai kohtalainen) voi aiheuttaa väsymystä ja alentunutta rasituksen sietoa ja lapsille kasvun ja murrosiän kehityksen hidastumista. Osa tarvitsee tilapäisesti punasolusiirtoja raskauden tai voimakkaimman kasvun aikana.
- Perna voi suurentua ja aiheuttaa paineoireita, kipuja sekä sytopenioita.
- Krooninen hemolyysi voi johtaa sappikivitautiin.
- Osalle kertyy ilman punasolusiirtojakin iän myötä elimistön rautalastia, joka voi aiheuttaa esim. maksan, sydämen tai hormonitoiminnan häiriöitä.
- Talassemia major
- Punasolusiirtoriippuvainen voimakas anemia (Hb yleensä < 70 g/l)
- Ilman punasolusiirtojakin kehittyvä merkittävä rautalasti, joka johtaa elimistön toimintahäiriöihin (esim. maksa-, sydän- ja hormoniongelmat)
- Luustomuutokset (deformaatiota, kipuja), pernan oireinen suureneminen, sappi- sekä neurokognitiiviset ongelmat
Taulukko 1. Talassemiatyypit| Talassemian vaikeusaste | Talassemiatyyppi |
|---|
Talassemia minor
(tai oireeton kantaja) | - Mutaatio yhdessä tai kahdessa neljästä alfaglobiinigeenin geenikopiosta
- Lievää tautimuotoa aiheuttava mutaatio toisessa kahdesta beetaglobiinigeenin geenikopiosta
|
Talassemia intermedia
(keskivaikea) | - HbH-tauti eli alfatalassemian muoto, jossa mutaatio on kolmessa neljästä alfaglobiinigeenin geenikopiosta
- Osa beetaglobiinigeenin mutaation (β0) heterotsygoottisista kantajista
- Osa kombinaatiotalassemioista eli erilaisten globiinigeenien mutaatiokantajuuksien yhdistelmistä (esim. beetatalassemiamutaatio yhdessä HbE-mutaation kanssa)
|
Talassemia major
(vaikea) | - Beetaglobiinigeenin mutaatio homotsygoottisena eli kummassakin geenikopiossa; oireilu vauvaiästä lähtien
- Osa kombinaatiotalassemiaa tai HbH-tautia sairastavista, joilla on tyypillistä oireilu teini-iässä tai aikuisuudessa
|
Laboratoriolöydökset
- Talassemia minor
- Hemoglobiinipitoisuus normaali tai korkeintaan lievästi pienentynyt (> 90 g/l)
- MCV pienentynyt huolimatta normaaleista rautavarastoista (P-Ferrit > 30 µg/l, lapsilla > 15 µg/l)
- Lievä erytrosytoosi
- Hemolyysiparametreissä voi olla lieviä muutoksia.
- Talassemia intermedia ja major
- Intermediassa Hb yleensä < 90 g/l; majorissa Hb < 70 g/l
- Kroonisen hemolyyttisen anemian löydökset (LD suurentunut, haptoglobiini mittaamaton), mutta ei voimakasta retikulosytoosia
- Mikrosytoosi
- Suurentunut P-Ferrit (yleensä > 300–400 µg/l)
- Huom.! Plasman transferriinireseptoripitoisuus on myös suurentunut, mutta potilailla ei ole raudanpuutosta, vaan kyse on hemolyysin ja tehottoman erytropoieesin aiheuttamasta suurenemisesta.
Talassemioiden diagnostiikka
- Veren hemoglobiinifraktiotutkimus (B-Hb-Fr), plasman ferritiini (P-Ferrit) sekä verenkuva (B-PVKT)
- Hemoglobiinifraktiotutkimuksella voidaan tunnistaa vain beetatalassemiat, beeta-kombinaatiotalassemiat tai niiden kantajuudet. Kliinisesti merkittävääkään alfatalassemiaa ei voida todeta tai poissulkea hemoglobiinifraktiotutkimuksella, vaan siihen tarvitaan geenitutkimus.
- Pernan koon mittaaminen kaikututkimuksella, jos on herännyt epäily talassemiasta
- Lähete erikoissairaanhoitoon lastentautien tai aikuispotilaan kohdalla hematologian yksikköön jatkotutkimuksia (mm. geenitutkimus), hoitoa ja seurantaa varten, jos potilaalla on perusterveydenhuollon alkututkimuksissa havaittu jokin alla mainituista.
- Merkittävä tai kohtalainen anemia (aikuisilla B-Hb toistetusti < 90–95 g/l ilman raudan «Raudanpuuteanemia»3 tai foolihapon/B12-vitamiinin puutetta «Megaloblastinen anemia»4; lapsilla B-Hb toistetusti < 90 g/l ilman raudanpuutetta «Lapsen anemia»5 tai todetaan anemia ja kasvun viivästymä)
- Oireinen, selvästi suurentunut perna (aikuisilla > 15 cm, lapsilla iän mukaisia raja-arvoja suurempi)
- Rautakuormaa (P-Ferrit toistetusti aikuisilla > 400 µg/l, lapsilla yli iän mukaisten viitearvojen, ja suuren ferritiinipitoisuuden sekundaarisyyt, kuten infektio, on poissuljettu)
- Jos lähettämisen aiheena on vain perinnöllisyysneuvonnan tarve, lähete tehdään suoraan perinnöllisyyslääketieteen yksikköön «»1.
Hoito ja seuranta
- Talassemiapotilaalle (minor, intermedia ja major) ei saa antaa rautalääkitystä, ellei hänellä ole varmistettua raudanpuuteanemiaa.
- Jos ferritiinipitoisuus on pieni, raudanpuutoksen syy on selvitettävä ja hoito käynnistettävä normaaliin tapaan (ks. Raudanpuuteanemia «Raudanpuuteanemia»3).
- Jos potilaalla on viitteitä aktiivisesta hemolyysistä, aloitetaan foolihappolisä (1–5 mg/vrk).
- Lähes kaikki potilaat tarvitsevat kalkki-D-vitamiinilisän.
- Jos talassemia intermediaa sairastava potilas tarvitsee punasolusiirron, se tulee immunisaatioriskin vähentämiseksi suorittaa käyttäen fenotyypitettyjä punasoluja, jos vain mahdollista «Verensiirto: käyttöaiheet, suoritus ja haitat»6.
Hoidon porrastus
- Talassemia minor
- Ei tarvetta seurantaan, mutta jos potilas on fertiili-ikäinen ja erityisesti, jos puoliso on geneettisesti peräisin hemoglobiinipoikkeavuusalueilta, on muistettava tutkia puoliso lievänkin hemoglobinopatian poissulkemiseksi ja tarvittaessa konsultoitava perinnöllisyyslääkäriä «»1.
- Raskaana olevat: ks. alla «»2
- Talassemia intermedia
- Oireista potilasta (yksi tai useampi kriteeri täyttyy: Hb < 90 g/l, P-Ferrit > 400 µg/l, perna- tai yleisoireita) seurataan ja hoidetaan hematologian erikoissairaanhoidon yksikössä.
- Oireetonta potilasta (Hb > 90 g/l, P-Ferrit < 400 µg/l, ei pernaoireita) seurataan perusterveydenhuollossa vuoden välein.
- Vuosikontrolleissa tutkitaan verenkuva ja ferritiini sekä arvioidaan kasvu, murrosiän kehitys ja rasituksen sieto.
- Ylävatsan kaikututkimus pernan koon seuraamiseksi ja sappikivien havaitsemiseksi voidaan tehdä 2 v:n välein.
- Mahdollinen raudanpuute hoidetaan normaaliin tapaan.
- Oireeton intermedia-tauti muuttuu useimmiten oireiseksi raskauden aikana, joten neuvolassa hemoglobiinitasoa on seurattava tavallista tiheämmin ja tarvittaessa konsultoitava äitiyspoliklinikkaa (ks. alla «»2).
- Talassemia major
- Potilaat kuuluvat aina erikoissairaanhoitoon.
Raskaana olevat
- Jos ilmenee anemisoitumista (Hb < 90 g/l tai merkittävä lasku aiempaan tasoon verrattuna), tarkistetaan P-Ferrit.
- Jos kyse on raudanpuutteesta, aloitetaan rautalisä. Jos p.o.-rauta ei riitä, käytetään i.v.-muotoa.
- Jos raudanpuutetta ei ole, tehdään lähete äitiyspoliklinikalle erikoissairaanhoitoon lisätutkimuksia ja mahdollisesti verensiirtoja varten. Jos kyse on raskaana olevasta talassemia minor -potilaasta, jonka anemia on raskauden aikana syventynyt (ilman raudanpuutetta), fenotyypitystarve määräytyy potilaan aiemman anemisoitumisanamneesin perusteella.
- Raskauden jälkeen potilas palaa oireettomaksi.
- Huom.! Raskaana olevan talassemiapotilaan puolison verenkuvan, ferritiinin ja hemoglobiinifraktioiden tarkistus tulee tehdä mahdollisimman varhaisessa raskauden vaiheessa, jos perhe ei ole saanut perinnöllisyysneuvontaa ja puoliso on kotoisin talassemian endeemisiltä alueilta.
- Jo raskautta suunniteltaessa talassemiapotilaille on syytä aloittaa foolihappolisä, ellei se ole jo käytössä (annos 5 mg × 1).
Perinnöllisyysneuvonta
- Fertiili-ikäisillä talassemiapotilailla tai kantajilla arvioidaan perinnöllisyysneuvonnan tarve.
- On tärkeää tunnistaa parit, joilla on riski saada major- tai intermedia-tyypin talassemiaa sairastava lapsi (esim. molemmat vanhemmat kantajia).
- Talassemian endeemiseltä alueelta kotoisin olevasta puolisosta tutkitaan perusterveydenhuollossa verenkuva, ferritiini ja hemoglobiinifraktiot ennen perinnöllisyyslääkärin konsultaatiota. Sukujuuriltaan suomalaisella (kaikki isovanhemmatkin suomalaisia) puolisolla ei tarvita muita tutkimuksia kuin verenkuva, jos se on normaali.
- Perinnöllisyyslääkärin konsultaatio on tehtävä, jos puolison perustutkimusten perusteella talassemia (tai beetatalassemia–HbS-yhdistelmä) on mahdollinen.
- Puolison tutkimukset ja perinnöllisyysneuvonta tulisi toteuttaa jo raskauden suunnitteluvaiheessa, jos mahdollista.
Kirjallisuutta
- Thalassemia International Federation «https://thalassaemia.org.cy»1
- Taher AT, Musallam KM, Cappellini MD. β-Thalassemias. N Engl J Med 2021;384(8):727-743 «PMID: 33626255»PubMed
- Piel FB, Weatherall DJ. The α-thalassemias. N Engl J Med 2014;371(20):1908-16 «PMID: 25390741»PubMed
