Takaisin Tulosta

Munasarjasyöpä

Lääkärin käsikirja
24.10.2025 • Viimeisin muutos 24.10.2025
Karoliina Aro

Keskeistä

  • Munasarjasyövällä ei ole spesifisiä oireita.
  • Ilmaantuvuus on suurin 60–69-vuotiailla, mutta esiintyy kaikenikäisillä.
  • Kolme neljästä epiteliaalisesta munasarjasyövästä todetaan vasta, kun kasvain on levinnyt vatsaonteloon tai laajemmalle.
  • Oireettomien seulonta kaikututkimuksin tai verikokein ei vähennä syöpäkuolleisuutta.
  • Epämääräiset vatsanalueen oireet ovat tavallisimpia oireita diagnoosivaiheessa (vatsan turvotus, kipu, suolen ja virtsarakon toiminnan muutokset).
  • Munanjohdin- ja vatsakalvolähtöinen epiteliaalinen syöpä on taudinkuvaltaan ja hoidoltaan täysin yhteneväinen epiteliaalisen munasarjasyövän kanssa.
  • Gynekologiseen syöpään viittaavissa oireissa tehdään aina gynekologinen tutkimus (ulkosynnytinalueen inspektio, spekulatutkimus, bimanuelli palpaatio) ja vatsan ja pinnallisten imusolmukealueiden palpaatio.
  • Kaikututkimukset (transvaginaalinen «Gynekologiset kaikututkimukset»1 ja vatsan) ovat keskeiset tutkimukset avohoidossa.
  • Kaikki potilaat, joilla epäillään pahanlaatuista kasvainta, ohjataan erikoissairaanhoitoon.
    • Lähetteessä kuvataan potilaan toimintakyky, perussairaudet ja niiden hoitotasapaino, aiemmat leikkaukset, oireet ja statuslöydökset sekä mahdollisesti tehtyjen jatkotutkimusten (koepalat, kuvantamistutkimukset) löydökset.

Epidemiologia ja etiologia

  • Vuosittain yhteensä n. 550 uutta tapausta
  • Lisäksi 100–200 tapausta munasarjan rajalaatuisia (borderline) kasvaimia eli malignisoitumispotentiaalin omaavia epiteliaalisia kasvaimia
  • Valtaosa (90 %) tämän ryhmän syövistä on epiteliaalisia (seroosi, musinoosi, endometrioidi, kirkassoluinen).
  • Itusolu- ja sukupienakasvaimet ovat selvästi harvinaisempia.
    • Itusolukasvaimet esiintyvät tyypillisesti hyvin nuorilla naisilla (< 30-vuotiailla).
    • Sukupienakasvaimista yleisin on granuloosasolutuumori, jolle on tyypillistä uusiutuminen hyvin pitkänkin ajan jälkeen (> 6 v).
  • Taudinkuva ja hoito on epiteliaalisen syövän tarkasta anatomisesta alkukohdasta (munasarja, munanjohdin, vatsakalvo) riippumatta samanlainen.
  • Ilmaantuvuus on suurin 60–69-vuotiailla, mutta munasarjasyöpää esiintyy kaikenikäisillä.
  • Naisen elinikäinen riski sairastua munasarjasyöpään on 1–2 %.
  • Epiteliaalisen syövän riskitekijöitä ovat sukutausta (äidillä/siskolla munasarjasyöpä, tiettyjen geenimutaatioiden kantajuus [mm. BRCA1, BRCA2 «Periytyvä rintasyöpäalttius»2, Lynchin oireyhtymä «Lynchin oireyhtymä»3]), synnyttämättömyys, endometrioosi, vaihdevuosien hormonihoito (> 10 v).
  • Suojatekijöitä ovat raskaudet, imetys, yhdistelmäehkäisypillereiden käyttö, munasarjojen ja/tai munanjohtimien poisto, sterilisaatio.
  • Naisia, joilla on todettu esim. BRCA1- tai BRCA2-geenimutaation kantajuus, ohjataan erikoissairaanhoidossa, ja heille suositellaan profylaktista munasarjojen ja munanjohdinten poistoa 35–45 v:n ikään mennessä mutaatiosta riippuen.

Oireet

  • Munasarjasyövällä ei ole spesifisiä oireita.
  • Toistetuin vaginaalisin kaikututkimuksin tai verikokein suoritetulla seulonnalla ei ole todettu olevan ennustetta parantavaa vaikutusta.
  • Kolme neljästä epiteliaalisesta munasarjasyövästä todetaan vasta, kun kasvain on levinnyt vatsaonteloon tai laajemmalle.
  • Oireina voi olla kipua ja häiriöitä suolen ja rakon toiminnassa sekä vatsan turvotusta. Hengenahdistusta voi esiintyä malignin pleuranesteen yhteydessä.
  • Palpoiden vatsassa tai lantiossa voi tuntua kasvaimen aiheuttamaa resistenssiä. Vatsan turpoaminen voi olla merkki syövän leviämisestä vatsaonteloon ja askiteksen muodostumisesta.
  • Epämääräisiä yleisoireita voi esiintyä: laihtumista, lämpöilyä, heikotusta, väsymystä.

Diagnoosi

  • Tarkka anamneesi, kliininen tutkimus; poikkeavien kliinisten löydösten jatkotutkimuksena avoterveydenhuollossa vatsan kaikututkimus
  • Lopullinen diagnoosi tehdään kudosnäytteiden perusteella erikoissairaanhoidossa.
  • Transvaginaalisella ja abdominaalisella kaikukuvauksella voidaan määrittää munasarjakasvaimen koko ja laatu «Hyvänlaatuiset gynekologiset muutokset ja kasvaimet»4.
    • Potilas, jolla on monilokeroinen ja/tai osin solidi ja/tai papillaarisia rakenteita omaava kasvain, lähetetään kiireellisesti jatkotutkimuksiin erikoissairaanhoitoon.
  • Aina ei ole todettavissa selvää primäärituumoria vaan esim. askitesta ja karsinoosia vatsapaidassa ja/tai vatsakalvolla.
  • Jos potilaalta dreneerataan epäselvästä syystä esiintyvää askitesta tai pleuranestettä, siitä tulee tutkia sytologia (As-Syto, askites; Pf-Syto, pleuraneste).
  • Yleisimmin käytetty epiteliaalisten gynekologisten syöpien kasvainmerkkiaine on seerumin CA 12-5.
    • Se on epätarkka etenkin fertiili-ikäisillä naisilla, koska pitoisuutta suurentavat myös endometrioosi, tulehdus, kuukautiset ja raskaus.
    • Myös muusta syystä esiintyvä askites tai esim. vatsanalueen infektio voi suurentaa pitoisuutta.
  • Kasvainmerkkiaine HE4:n määritys voi auttaa erottamaan fertiili-ikäisten naisten epiteliaalisen munasarjasyövän endometrioosista.
    • Fertiili-iän jälkeen usea tekijä voi suurentaa HE4-pitoisuuden poikkeavaksi (esim. munuaisten vajaatoiminta) eikä siitä ole samanlaista hyötyä.
  • Itusolu- ja sukupienakasvaimilla on omat merkkiaineet, jotka tutkitaan tarvittaessa erikoissairaanhoidossa.
  • Syöpäepäilyssä ja syövän levinneisyyden arvioimisessa tehdään erikoissairaanhoidossa koko vartalon kuvantamistutkimuksia, useimmiten tietokonetomografia.
  • Erotusdiagnostiikassa on huomioitava kohdun kasvaimet (useimmiten myoomat «Hyvänlaatuiset gynekologiset muutokset ja kasvaimet»4), endometrioosi «Endometrioosi»5 sekä suoliston ja virtsateiden kasvaimet.
    • Munasarjat ovat myös tyypillinen paikka monen muun syövän metastaaseille.

Hoito

  • Epiteliaalisen munasarjasyövän hoidon perusta on leikkaus.
    • Tavoitteena on syöpäkudoksen maksimaalinen poisto vatsaontelosta kohdun ja sivuelinten poiston lisäksi. Usein myös esim. suoliresektio on tarpeen.
    • Kliinisesti sivuelimiin rajoittuneissa syövissä poistetaan myös lantion ja para-aortaalitilan imusolmukkeet sekä vatsapaita vatsakalvobiopsioiden lisäksi levinneisyystutkimuksena.
  • Jos diagnoosivaiheen tutkimusten perusteella on ilmeistä, että leikkauksessa ei ole mahdollisuutta syöpäkudoksen täydelliseen poistoon, aloitetaan neoadjuvanttisolunsalpaajahoito, jonka vasteen perusteella harkitaan leikkausta (intervallileikkaus) myöhemmässä hoidon vaiheessa.
    • Histologinen taudin varmistus ensisijaisesti paksuneulanäytteellä tehdään ennen hoidon aloitusta.
  • Leikkaushoidon jälkeen annetaan useimmiten liitännäishoitona solunsalpaajia paitsi hyvin erilaistuneissa toiseen munasarjaan rajoittuneissa kasvaimissa, joissa adekvaatti levinneisyystutkimusleikkaus on tehty.
  • Levinneisyyden, leikkaustuloksen ja kasvaimesta määritettyjen piirteiden perusteella hoitoon voidaan liittää myös antiangiogeneettinen lääke (bevasitsumabi) ja/tai solunsalpaajahoidon jälkeen suun kautta otettava määräaikainen PARP-inhibiittoriylläpitohoito (BRCA-mutaatio, homologisen rekombinaation defisienssi [HRD]).
  • Uusiutunut epiteliaalinen syöpä hoidetaan tyypillisimmin solunsalpaajilla.
  • Lääkkeellinen ylläpitohoito voi myös tulla kyseeseen huomioiden aiemmat saadut hoidot ja BRCA- tai HRD-status.
  • Hedelmällisyyden säilyttävä säästävä leikkaus voidaan tarkkaan harkituissa tapauksissa tehdä, jos epiteliaalinen syöpä on rajoittunut munasarjaan/munasarjoihin.
  • Rajalaatuisissa kasvaimissa tehdään usein radikaali leikkaus (kohdun ja munasarjojen poisto, vatsakalvobiopsiat ja vatsapaidan poisto), mutta myös fertiliteetin säästävä hoito on usein mahdollinen, jos on vielä raskaustoive.
  • Itusolukasvaimissa fertiliteetin säästäminen on kirurgiassa usein mahdollista, ja taudit ovat useimmiten herkkiä suositelluille solunsalpaajille.
  • Sukupienakasvaimissa uusintakirurgiaa harkitaan epiteliaalisia syöpiä useammin ja myös hormonaaliset hoidot voivat tulla kyseeseen.

Seuranta

  • Epiteliaalisella munasarjasyövällä on huomattava uusiutumistaipumus jo 3 v:n kuluessa.
    • Residiivi on useimmiten vatsaontelossa tai imusolmukkeissa.
  • Potilasta seurataan erikoissairaanhoidossa 3–5 v:n ajan hoitojen loppumisesta.
    • Jos fertiliteetti on säästetty, seuranta on tyypillisesti intensiivisempää.
  • Korkeamman riskin rajalaatuisissa kasvaimissa (leikkauksessa on todettu noninvasiivisia implantteja) suositellaan vuosittaisen seurannan jatkamista erikoissairaanhoidon 3 v:n seurannan jälkeen avoterveydenhuollossa 10 v:een saakka leikkauksesta.
    • Käynnillä yleisanamneesi, huolellinen yleis- ja gynekologinen status
    • Jos kasvainmerkkiaineen pitoisuus veressä on preoperatiivisesti ollut suurentunut, tätä voi hyödyntää myös seurannassa huomioiden virhelähteet.
  • Granuloosasolutuumoreiden tyypillinen myöhäinen uusiutuminen huomioiden voi seuranta-aika erikoissairaanhoidossa olla pidempi.
  • Uusiutumaa epäiltäessä huolellinen anamneesi ja status ja lähete erikoissairaanhoitoon
    • Uusiutumassa oireet ovat usein samoja kuin diagnoosivaiheessa.

Ennuste

  • Kaikkien epiteliaalisten munasarjasyöpien 5 v:n elossaolo-osuus on 50 %.
  • Munasarjoihin rajoittunutta syöpää sairastavista 80–90 % on elossa 5 v:n kuluttua.
  • Valtaosa syövistä todetaan levinneessä vaiheessa, jolloin 5 v:n kuluttua elossa on 20–30 %.

Kirjallisuutta

  1. Ledermann JA, Matias-Guiu X, Amant F, ym. ESGO-ESMO-ESP consensus conference recommendations on ovarian cancer: pathology and molecular biology and early, advanced and recurrent disease. Ann Oncol 2024;35(3):248-266 «PMID: 38307807»PubMed
  2. Morice P, Scambia G, Abu-Rustum NR, ym. Fertility-sparing treatment and follow-up in patients with cervical cancer, ovarian cancer, and borderline ovarian tumours: guidelines from ESGO, ESHRE, and ESGE. Lancet Oncol 2024;25(11):e602-e610 «PMID: 39216500»PubMed
  3. Suomen Gynekologisen Onkologian Erikoislääkärit (FIN-GOG). Gynekologisten syöpien Kelpo hoito -suositus, 2024 (viitattu 06.10.2025). Saatavilla internetissä: «https://gynekologiyhdistys.fi/pienryhmat/onkologia/fingog-kelpohoito/»1.
  4. Menon U, Gentry-Maharaj A, Burnell M, ym. Ovarian cancer population screening and mortality after long-term follow-up in the UK Collaborative Trial of Ovarian Cancer Screening (UKCTOCS): a randomised controlled trial. Lancet 2021;397(10290):2182-2193. «PMID: 33991479»PubMed
  5. Colombo N, Sessa C, Bois AD, ym. ESMO-ESGO consensus conference recommendations on ovarian cancer: pathology and molecular biology, early and advanced stages, borderline tumours and recurrent disease. Int J Gynecol Cancer 2019;29(4):728-760 «PMID: 31048403»PubMed
  6. Buys SS, Partridge E, Black A, ym. Effect of screening on ovarian cancer mortality: the Prostate, Lung, Colorectal and Ovarian (PLCO) Cancer Screening Randomized Controlled Trial. JAMA 2011;305(22):2295-303. «PMID: 21642681»PubMed