Takaisin Tulosta

Hyvänlaatuiset gynekologiset muutokset ja kasvaimet

Lääkärin käsikirja
5.6.2025 • Viimeisin muutos 19.6.2025
Pia Halonen, Maija Jakobsson ja Laura Kotaniemi-Talonen

Keskeistä

  • Gynekologisen tutkimuksen ohella papa- ja endometriumnäyte ovat keskeiset tutkimukset avohoidossa.
  • Kaikututkimusta käytetään yleisesti kohdun tai munasarjojen poikkeavuuksia epäiltäessä.
  • Merkittävä osa hyvänlaatuisista gynekologista kasvaimista ja muutoksista on oireettomia ja todetaan sattumalta kliinisen tutkimuksen tai kuvantamisen yhteydessä.

Ulkosynnyttimien muutokset

  • Ulkosynnyttimien normaalissa anatomiassa esiintyy suurta variaatiota.
    • Esim. sisempien häpyhuulten epäsymmetria tai suuri koko (labiahypertrofia) on tavallista.
  • Ulkosynnytinalueen ihon väri voi olla hieman tavallisesta poikkeava ilman, että kyseessä on tautiprosessi (esim. diffuusi hyperpigmentaatio tai epäspesifinen hento punoitus).
  • Ulkosynnyttimien iholla esiintyy samoja hyvänlaatuisia ihomuutoksia kuin muuallakin, esim. luomia, rasvaluomia, skin tageja ja angiokeratoomia.
  • Virtsaputken karunkkeli on tavallinen löydös postmenopausaalisella naisella.
  • Ihmisen papilloomaviruksen (HPV) aiheuttama kondylooma «Papilloomavirusinfektio»1 on hyvänlaatuinen ja pääsääntöisesti spontaanisti paraneva kasvain.
  • Bartholinin rauhanen voi tulehtua (bartholiniitti), tai sen tiehyen tukkeutuminen saattaa johtaa Bartholinin kystan muodostumiseen.
  • Ulkosynnyttimissä voidaan havaita erilaisia haavaumia.
    • Tavallinen rakkuloiden ja haavojen aiheuttaja ulkosynnyttimissä on genitaaliherpes «Sukuelinherpes (herpes genitalis)»2.
    • Hiivainfektio saattaa tehdä ulkosynnytinalueelle pieniä paperiviiltomaisia fissuuroita.
    • Lipschützin haavauma on harvinainen, nuorilla naisilla esiintyvä ja itsestään parantuva haava, joka liittyy usein hengitystieinfektioon.
    • Tietyt ihotaudit aiheuttavat ihon ja/tai limakalvon haavautumista (esim. valko- ja punajäkälä).
    • Etenkin pitkittyvissä tai huonosti paranevissa muutoksissa kannattaa myös syövän mahdollisuus pitää mielessä.
  • Monet ihotaudit (erityisesti ekseemat, psoriaasi, neurodermatiitti) esiintyvät ulkosynnyttimien iholla.
  • Valkojäkälä (lichen sclerosus) «Valkojäkälä (lichen sclerosus)»3 on tulehduksellinen ihosairaus, joka esiintyy erityisesti ulkosynnyttimien iholla.
  • Punajäkälä (lichen planus) «Punajäkälä (lichen ruber planus)»4 on yleinen ihon ja limakalvojen tulehduksellinen sairaus, joka voi harvinaisena esiintyä ulkosynnyttimissä ja/tai emättimessä.
  • Ulkosynnytinalueen vaivojen taustalla voi olla myös vulvovaginiitti «Vulvovaginiitti»5 tai vulvodynia «Vulvodynia»6.
  • Erotusdiagnostisissa ongelmissa voidaan ottaa koepala stanssilla paikallispuudutuksessa. Selkeä kysymyksenasettelu on tärkeää, sillä koepalasta ei usein ole hyötyä, jos tilanne on kliinisesti epäselvä.
  • Ulkosynnytinalueen ja emättimen yleiset hoito-ohjeet: ks. Vulvovaginiitti «Vulvovaginiitti»5.
  • Pitkittyvissä tai huonosti hoitoon reagoivissa vaivoissa potilas voidaan ohjata gynekologin arvioon.

Labiahypertrofia

  • Naisten ulkoisten genitaalien ulkonäköön kiinnitetään enenevässä määrin huomiota, ja mahdolliset poikkeamat standardista aiheuttavat potilaissa huolta.
  • Labiahypertrofialla tarkoitetaan sisempien häpyhuulien suurta kokoa, mutta diagnostisia kriteereitä sille ei ole. Puolella oireettomista naisista sisemmät häpyhuulet ovat kookkaammat kuin ulommat, eli kyseessä on usein normaalivariaatio.
  • Labiahypertrofia voi oireilla ärsytyksenä tai kipuna esim. urheillessa tai emätinyhdynnässä.
  • Jos naisella on huolta ulkosynnyttimien anatomiasta, asia tulee käydä huolellisesti läpi potilaan kanssa muistuttaen laajasta normaalin variaatiosta. Ulkosynnytinalueen hoito-ohjeet tulee kertoa.
  • Labiahypertrofia on erittäin harvoin aihe operatiiviseen hoitoon julkisessa terveydenhuollossa. Erityisesti nuorten naisten kohdalla asiaa tulee käsitellä laaja-alaisesti ja moniammatillisesti.

Virtsaputken karunkkeli

  • Virtsaputken karunkkeli (ks. kuva «»1) on tavallinen ja usein oireeton löydös postmenopaussissa. Karunkkelin muodostumisen syynä pidetään estrogeenin puutteesta johtuvaa limakalvon veltostumista ja prolapsia sekä paikallisen ärsytyksen aiheuttamaa turvotusta.
  • Hankautuessaan karunkkeli voi vuotaa hieman verta. Myös virtsaputken suun kirvelyä voi esiintyä.
  • Oireisen karunkkelin hoidoksi aloitetaan paikallisestrogeenivoide.
  • Kookas oireinen karunkkeli kuuluu urologin hoitoon.
  • Erotusdiagnostiikassa huomioidaan virtsaputken kasvain.

Bartholiniitti

  • Bartholinin rauhasen tulehdus on aerobisten ja anaerobisten bakteerien aiheuttama sekainfektio. Taudinaiheuttajabakteereita ei yleensä tarvitse todentaa viljelyin.
  • Lievässä tulehduksessa tiehyen märkäerite on ainoa oire. Usein tulehdus kuitenkin johtaa rauhastiehyen tukkeutumiseen ja kivuliaan paiseen muodostumiseen Bartholinin rauhasen alueelle emättimen eteiseen klo 5:n tai 7:n suunnassa. Paise vaikeuttaa istumista ja kävelemistä. Yleisoireena voi olla kuumetta.
  • Alkuvaiheessa, kun paise ei ole kypsä, tulehdusta hoidetaan mikrobilääkkeillä.
  • Fluktuoiva ja kypsä absessi avataan ja dreneerataan limakalvon puolelta paikallispuudutuksen jälkeen, tavallisesti erikoissairaanhoidossa. Wordin katetri soveltuu hyvin absessin dreneeraukseen. Hoitoon liitetään usein mikrobilääke, vaikka pelkkä paiseen avaus saattaa riittää.
  • Absessi uusiutuu tai muodostaa rauhastiehyen kystan 5–15 %:lla potilaista avauksen ja dreneerauksen jälkeen. Toistuvasti uusiutuvassa vaivassa on syytä harkita Bartholinin rauhasen marsupialisaatiota (kystan avaus ja reunojen ompelu kaksin kerroin niin, että kysta jää avoimeksi) tai kirurgista poistoa.
  • Bartholiniitin erotusdiagnostiikassa huomioidaan ulkosynnyttimien tulehtunut hematooma, tulehtunut parauretraalirauhanen (Skenen rauhanen), perianaaliabsessi «Anaaliabsessi ja anaalifisteli»7 sekä Bartholinin rauhasen syöpä.
    • Bartholinin rauhasen syöpä on harvinainen ja esiintyy lähinnä postmenopausaalisilla naisilla. Poikkeava rauhanen on kiinteä, ei fluktuoiva.

Bartholinin rauhasen kysta

  • Bartholinin rauhasen kystassa rauhastiehyt on tukkeutunut, mutta rauhanen ei ole tulehtunut (kuva «»2). Kysta voi syntyä aiemman bartholiniitin jälkitilana tai esim. episiotomian tai muun tiehytvaurion seurauksena.
  • Oireetonta kystaa ei tarvitse hoitaa.
  • Jos kysta oireilee, esim. häiritsee yhdynnässä tai liikunnassa, hoitona käytetään Wordin katetria tai marsupialisaatiota.
  • Vaivan uusiessa voidaan tarvittaessa suunnitella Bartholinin kystan poisto.

Genitaalialueen jäkälöitymissairaudet (lichen sclerosus eli valkojäkälä ja lichen planus eli punajäkälä)

  • Valkojäkälä «Valkojäkälä (lichen sclerosus)»3 on kohtalaisen yleinen tulehduksellinen ihosairaus genitaalialueella. Se aiheuttaa iholle vaaleita läiskiä, haavautumista ja arpeutumista. Tautiin liittyy hoitamattomana pieni syöpäriski.
  • Punajäkälää «Punajäkälä (lichen ruber planus)»4 esiintyy ulkosynnyttimissä ja/tai emättimessä harvoin.
  • Valtaosa genitaalialueen punajäkälistä on erosiivista eli haavauttavaa alatyyppiä.
    • Oireilee kipuna, kirvelynä tai kutinana.
  • Emättimen tautiin liittyy yleensä poikkeava vuoto. Yhdyntäkivut ovat tavallisia.
  • Ulkosynnyttimien erosiivinen punajäkälä aiheuttaa emättimen suuaukkoon tarkkarajaisen punaisen alueen (”eroosion”). Emättimen taudissa samankaltaisia leesioita todetaan limakalvolla. Arpimuutokset ulkosynnyttimissä ja emättimessä ovat erosiivisessa punajäkälässä tavallisia.
  • Diagnoosi ja hoito on haastavaa: lähetä herkästi erikoissairaanhoitoon.
    • Diagnoosi tehdään kliinisten ja histologisten löydösten perusteella. Hoito perustuu jatkuvaan paikalliseen glukokortikoidivoidehoitoon, jota tarvittaessa täydennetään systeemihoidoin. Arpikomplikaatioita hoidetaan tarvittaessa operatiivisesti.
  • Genitaalialueen ohella punajäkälää saattaa esiintyä myös muilla alueilla, erityisesti suun limakalvolla. Muiden iho- ja limakalvoalueiden punajäkälään sopivista oireista on hyvä kysyä, ja oireileva potilas tulisi tutkia kohdennetusti. Ks. «Punajäkälä (lichen ruber planus)»4.
  • Erotusdiagnostiikassa on huomioitava vaginiitit «Vulvovaginiitti»5 ja vulvodynia «Vulvodynia»6.

Emättimen muutokset

  • Emättimen limakalvo on herkkä hormonaalisen tilanteen vaihtelulle.
  • Estrogeenitason ollessa matala (postmenopausaaliset naiset, imettävät naiset) limakalvoatrofia on tavallista.
  • Vaginiitit ovat tavallisia. Etenkin hiivavaginiitti ja oireinen bakteerivaginoosi tulee osata tunnistaa ja hoitaa perusterveydenhuollossa (ks. «Vulvovaginiitti»5).
  • HPV-taustaiset muutokset, kuten kondyloomat (ks. «Papilloomavirusinfektio»1), ovat emättimessä suhteellisen harvinaisia ja yleensä täysin oireettomia.
  • Punajäkälä voi esiintyä emättimen limakalvolla erosiivisina, verta vuotavina, punaisina muutoksina. Se voi myös arpeuttaa emättimen umpeen (ks. edellä).
  • Emätinkysta (Gartnerin tiehyen kysta) on sileäpintainen, mobiili limakalvoleesio, joka todetaan usein sattumalta.
  • Endometrioosiin sopivia sinertäviä nystermiä nähdään harvoin emättimessä (ks. «Endometrioosi»8).
  • Kohdun laskeumassa joko kohdun napukka tai emättimen limakalvo pullistuu emättimestä (ks. «Gynekologiset laskeumat»9).
  • Epäselvissä emättimen oireissa ja löydöksissä (mm. lisääntynyt poikkeava valkovuoto, ylimääräinen verinen vuoto ja yhdyntävuoto) suositellaan papakoetta «Papa- ja endometriumnäyte»10 ja seksiteitse tarttuvien tautien «Seksitaudit»11 näytteitä kliinisen tutkimuksen lisäksi.

Limakalvoatrofia

  • Limakalvoatrofia voi oireilla kuivuutena, kutinana, kirvelynä ja yhdyntäkipuina. Atrofinen limakalvo on ohentunut ja punoittava.
  • Vaiva on erittäin yleinen postmenopausaalisilla naisilla.
  • Emätinoireiden esiintyessä kannattaa usein tehdä hoitokokeilu paikallisestrogeenillä.
    • Aluksi paikallisestrogeenivalmistetta (estradioli tai estrioli) käytetään joka ilta viikon ajan. Tämän jälkeen ylläpitohoito jatkuu 2 iltana viikossa.
    • Tarvittaessa hoitoon voidaan alkuvaiheessa liittää lyhyt paikallinen mikrobilääkekuuri (metronidatsoli tai klindamysiinivoide 7 vrk), jos on kliininen vaikutelma myös tulehduslöydöksestä (atrofinen vaginiitti).
    • Paikallisestrogeeni on turvallinen hoito lähes kaikille postmenopausaalisille naisille ilman systeemiseen hormonikorvaushoitoon liittyviä riskejä. Myös rintasyövän sairastaneelle paikallisestrogeenia voidaan käyttää harkiten. Tällöin valitaan estriolia sisältävä valmiste.

Emätinkysta

  • Emätinkysta on harvinainen löydös. Se voi olla oireeton tai vaikeuttaa emätinyhdyntää tai tamponin käyttöä. Kystan voi tuntea pullotuksena sisätutkimuksessa.
  • Oireileva potilas lähetetään erikoisairaanhoitoon.

Kohdunkaulan muutokset

  • Kohdunkaulan rauhasepiteeli voi näkyä spekulatutkimuksessa portion puolella ektopiana, erityisesti nuorilla naisilla, synnytyksen jälkeen ja hormonaalisen ehkäisyn käyttäjillä.
  • Nabothin kysta on rauhaskäytävän tukkeuman kohdalle muodostunut vaalea epiteelipullistuma, jota ei tarvitse hoitaa.
  • Polyyppi on hyvänlaatuinen punainen limakalvopullistuma kohdunkaulalla.
  • Kuten emättimessä myös kohdunkaulalla voi näkyä kondyloomia HPV-infektioon liittyen, mutta useimmat kohdunkaulan papilloomavirusmuutokset ja esiasteet ovat silmälle näkymättömiä (ks. «Papilloomavirusinfektio»1).
  • Epäselvissä kohdunkaulan muutoksissa tulee ottaa papa «Papa- ja endometriumnäyte»10. Jos syöpäkasvainta ei kliinisen tutkimuksen perusteella voida poissulkea, tehdään myös lähete erikoissairaanhoitoon.
    • Papavastauksen valmistumista ei tällöin tule odottaa.

Ektopia

  • Normaali löydös, joka ei vaadi hoitoa eikä seurantaa
  • Laaja ektopia voi toisinaan olla yhdyntäverenvuotojen taustalla.
    • Toistuva yhdyntäverenvuoto on aihe kolposkopiaan. Papa ohjaa kolposkopian kiireellisyyttä.
    • Klamydia- ja tippurinäytteet otetaan potilaista, joilla on yhdyntäverenvuotoa.
    • Ektopia-alueen sähkösilmukkahoitoa käytetään nykyisin hyvin harvoin.

Polyyppi

  • Polyypin oireena voi olla yhdyntäverenvuoto, tai se voi löytyä sattumalta.
  • Polyyppi poistetaan pihdeillä kiertämällä. Oireetonta, pientä (< 5 mm) polyyppia ei tarvitse poistaa. Poistettu kudos lähetetään PAD-näytteeksi.

Kohdunrungon muutokset

  • Oireilevat usein vuotohäiriöinä. Vuotohäiriössä kohtuontelosta otetaan herkästi endometriumnäyte (ks. «Papa- ja endometriumnäyte»10).
  • Myoomia eli hyvänlaatuisia kohdun sileälihaskasvaimia todetaan jopa puolella fertiili-ikäisistä naisista, eniten 40–50-vuotiailla.
  • Kohdun rungon polyypit ovat varsin tavallinen löydös etenkin postmenopaussissa.
  • Endometriumin hyperplasiaa todetaan tavallisimmin premenopaussissa.
  • Adenomyoosissa «Adenomyoosi»12 kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohtulihaksen sisään. Adenomyoosia esiintyy usein endometrioosin yhteydessä.
  • Postmenopausaalisen sekä hormonikorvaushoidon aikaisen ylimääräisen vuodon syy on aina selvitettävä kaikututkimuksella ja endometriumnäytteellä «Papa- ja endometriumnäyte»10.

Myooma

  • Myoomat sijaitsevat pääosin kohdun runko-osassa (kuva «»3) ja ovat oireettomia. Mahdolliset oireet liittyvät myoomien kokoon ja sijaintiin.
  • Submukoottiset eli kohtuontelon limakalvon alle työntyvät myoomat voivat aiheuttaa runsaita ja anemisoivia vuotoja. Keittosuolaruiskutusta voidaan käyttää submukoottisen myooman koon ja sijainnin diagnostiikassa.
  • Kohdun seinämän sisäiset (intramuraaliset) ja seroosan alaiset (subseroottiset) myoomat voivat kookkaina aiheuttaa lantioon paineoireita ja kipuja, ärsyttää virtsarakkoa ja häiritä suolen tai virtsarakon toimintaa.
  • Varrellinen myooma voi kiertyä vartensa ympäri, mennä kuolioon ja myöhemmin kalkkiutua. Varrellisen myooman ja munasarjakasvaimen erottaminen kaikututkimuksella voi olla vaikeaa.
  • Bimanuellipalpaatiossa suurentunut ja tiiviiltä tuntuva mutta mobiili kohtu viittaa myoomiin. Myoomakohtu voi palpoitua pyöristyneenä tai selvästi kyhmyisenä.
  • Myoomadiagnoosi varmistuu vaginaalisella tai transabdominaalisella kaikututkimuksella. Usein myoomat havaitaan sattumalöydöksenä kuvantamisessa (TT, MK).
    • Sattumalöydöksenä kuvantamisessa todettu pienehkö (< 5 cm), oireeton myooma ei vaadi lähetettä erikoissairaanhoitoon.
    • Oireinen, kookas tai nopeasti kasvanut uusi myooma tulee tutkia erikoissairaanhoidossa. Usein myooman kasvu kontrolloidaan 6–9 kk:n kuluttua (kuva «»4).
  • Oireeton myooma ei vaadi hoitoa eikä seurantaa.
    • Vain 0.1 %:ssa tapauksista myoomana pidetty muutos onkin maligni leiomyosarkooma.
  • Kookkaat, nopeakasvuiset ja oireita aiheuttavat myoomat hoidetaan.
  • Raskausaikana kohdun seinämässä oleva myooma ei pääsääntöisesti häiritse raskauden kulkua, mutta joka kolmannella myooma suurenee raskausaikana. Kohdun kasvaessa myooman venytys voi aiheuttaa kipua. Raskausaikana kasvanut myooma useimmiten pienenee raskauden jälkeen.

Polyyppi

  • Pitkittynyt estrogeenivaikutus ja progesteronin paikallinen puute altistavat kohdun rungon polyypeille. Myös rintasyövän liitännäishoidon antiestrogeeni (erityisesti tamoksifeeni) lisää polyyppimuodostusta.
  • Kohdunrungon polyyppi voi aiheuttaa pitkittyneen, runsaan kuukautisvuodon tai tiputteluvuotoa, mutta löytyy usein sattumalta gynekologisessa kaikututkimuksessa.
    • Endometriumpolyyppi diagnosoidaan kaikututkimuksella varmimmin, kun kohtuonteloon ruiskutetaan keittosuolaliuosta kontrastiaineeksi (kohtuontelon keittosuolaruiskutus: ks. «Gynekologiset kaikututkimukset»14).
  • Jos polyyppi aiheuttaa postmenopausaalista verenvuotoa, endometriumnäyte tulee aina ottaa. Näytteenottoon pyritään yleensä myös oireetonta polyyppia epäiltäessä, sillä tällöin kohdun limakalvo näyttäytyy usein paksuuntuneena.
  • Oireeton alle 2 cm:n kokoinen kohdunrungon polyyppi ei vaadi hoitoa (syöpäriski < 0.4 %). Pienikokoiset polyypit saattavat poistua itsestään kuukautisten mukana tai hoituvat progestiinilääkityksellä.
  • Sen sijaan oireiset ja kookkaat (> 2 cm) polyypit poistetaan kohtuontelon tähystyksessä pääosin polikliinisesti. Polyyppi on harvoin pahanlaatuinen (1 %), mutta endometriumin hyperplasiaa esiintyy. Polyypin poiston yhteydessä asetetaan usein hormonikierukka, sillä pelkkä polyypin poisto ei välttämättä poista vuotohäiriöoireita kokonaan.

Endometriumin hyperplasia

  • Kohdun limakalvon liikakasvu eli endometriumin hyperplasia aiheutuu pitkittyneestä estrogeenivaikutuksesta tai puuttuvasta tai liian lyhyestä progesteronivaikutuksesta.
  • Aiheuttaa pitkäkestoisia runsaita vuotoja. Tavallisimmin todetaan premenopaussissa, kun anovulatoriset kierrot lisääntyvät.
  • Endometriumin hyperplasian diagnoosi perustuu endometriumnäytteen histologiseen tutkimukseen «Papa- ja endometriumnäyte»10.
  • Voi hoitamattomana edetä kohdunrungon syöväksi «Gynekologiset syövät»15.
  • Endometriumin hyperplasian hoito riippuu siitä, onko hyperplasia ei-atyyppistä vai atyyppistä.

Munasarjamuutokset

  • Valtaosa hyvänlaatuisista munasarjamuutoksista on oireettomia ja todetaan sattumalta kuvantamistutkimuksen yhteydessä.
    • Oireettomista fertiili-ikäisistä 5–10 %:lla ja vaihdevuosi-ikäisistä 3–15 %:lla todetaan munasarjakysta.
  • Kliinisessä tutkimuksessa jää oireeton alle 5 cm:n kokoinen munasarjamuutos usein huomaamatta.
  • Fertiili-ikäisillä toiminnalliset kystat, kuten puhkeamattoman munarakkulan follikkelikysta ja keltarauhasen hemorraginen kysta, ovat tavallisia. Hormonikierukka altistaa toiminnallisille kystille.
  • Endometrioosikysta (endometriooma) on endometrioosiin liittyvä löydös (ks. «Endometrioosi»8).
  • Muita munasarjan hyvänlaatuisia muutoksia ovat benigni epiteliaalinen kasvain (seroosi, musinoosi) ja itusolualkuinen kasvain (dermoidi eli kypsä teratooma). Osassa kasvaimen rakenne on kiinteämpi eikä pelkästään rakkulamainen.
  • Jos kohdun vieressä tuntuu resistenssi, se pitää selvittää kaikututkimuksella «Gynekologiset kaikututkimukset»14. Munasarjamuutoksen koko, ulkonäkö, siitä mahdollisesti aiheutuvat oireet ja potilaan ikä vaikuttavat olennaisesti jatkohoitoon.
  • Erotusdiagnostiikassa huomioidaan munanjohtimen muutokset, kuten sakto- ja pyosalpinx «Sisäsynnytintulehdus (pelvic inflammatory disease, PID)»16 sekä kohdun varrellinen myooma (ks. edellä).

Toiminnalliset kystat

  • Fertiili-ikäisellä munasarjan toimintaan liittyy nesterakkuloiden muodostus. Yli 3 cm:n nesterakkuloita kutsutaan kystiksi.
  • Sattumalöydöksenä havaittu, oireeton, sisäkaiuton, yksilokeroinen alle 5 cm:n kysta fertiili-ikäisellä ei vaadi toimenpiteitä.
    • Muut muutokset vaativat arvion erikoissairaanhoidossa.
  • Toiminnallisiin kystiin voi liittyä oireita, kuten kipua ja painontunnetta (ks. myös «Gynekologinen alavatsakipu»17).
    • Äkillinen voimistuva kipu usein toisella puolella alavatsaa liittyy munasarjan kiertymään (torsioon).
    • Kystan puhkeaminen tai repeäminen aiheuttaa viiltävän äkkinäisen kivun. Kystaruptuurassa vatsaonteloon voi vuotaa joskus runsaastikin verta, jolloin voidaan tarvita päivystyksellinen laparoskopia vuodon tyrehdyttämiseksi.
    • Kookkaat kystat voivat aiheuttaa painontunnetta, vatsan turpoamista, tihentynyttä virtsaamistarvetta ja suolisto-oireita.
  • Akuutti appendisiitti «Akuutti umpilisäketulehdus»18, divertikuliitti «Divertikuliitti ja divertikuloosi»19 ja virtsatietulehdus «Virtsatieinfektiot»20 ovat erotusdiagnostiikassa merkittäviä. Kuumeilu voi liittyä mahdolliseen sivuelinten tulehdukseen «Sisäsynnytintulehdus (pelvic inflammatory disease, PID)»16 ja absessimuodostukseen.
  • Jos potilaan oireiden syyksi epäillään munasarjan torsiota tai kystaruptuuraa, on syytä tutkia PVKT, CRP ja PLV sekä fertiili-ikäisiltä myös hCG sekä klamydia- ja tippurinäyte päivystyksellisesti.
    • Torsioepäily on syy lähettää potilas erikoissairaanhoidon päivystykseen.

Muut munasarjan hyvänlaatuiset muutokset

  • Postmenopausaalisella potilaalla todettu uusi munasarjamuutos edellyttää jatkoselvityksiä.
    • Yksilokeroinen, sileäseinäinen ja pieni kysta oireettomalla potilaalla yleensä kontrolloidaan 6–12 kk:n kuluttua.
  • Kookkaat kasvaimet aiheuttavat painontunnetta, vatsan turpoamista, tihentynyttä virtsaamistarvetta ja suolisto-oireita.
  • Iästä ja munasarjamuutoksen koosta riippumatta poikkeavat löydökset muutoksen rakenteessa (mm. väliseinät, papillaarinen kasvu) vaativat jatkoselvityksiä ja usein leikkauksen.
  • Kasvainmerkkiaineet tutkitaan harkinnan mukaan erikoissairaanhoidossa.
  • Munasarjamuutos poistetaan yleensä laparoskooppisesti joko enukleoimalla (fertiili-ikäisillä) tai poistamalla koko adnex (postmenopaussissa tai jos muutos on huomattavan kookas tai rajalaatuista/pahanlaatuista muutosta ei voida varmuudella poissulkea). Histologinen tutkimus varmistaa lopullisen diagnoosin.

Kirjallisuutta

  1. Aro K, Loukovaara M, Bützow R. Kohdun limakalvon hyperplasian hoito. Duodecim 2024;140(5):380-8. «Kohdun limakalvon hyperplasian hoito (5/2024)»21
  2. Runsaat kuukautisvuodot. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2022 (viitattu 30.6.2022). Saatavilla internetissä: «https://www.kaypahoito.fi/hoi50033»1
  3. Karipohja K, Jokinen E, Heinonen P, ym. Hedelmällisessä iässä olevien naisten vuotohäiriöiden polikliininen diagnostiikka ja hoito. Duodecim 2020;136(20):2281-8. «Hedelmällisessä iässä olevien naisten vuotohäiriöiden polikliininen diagnostiikka ja hoito (20/2020)»22