Unettomuus

Käypä hoito
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä
23.1.2023

 

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1

Keskeinen sanoma

  • Tilapäinen unettomuus kuuluu tavanomaiseen elämään.
  • Jos ihminen herää aamulla virkeänä ja kokee elämänlaatunsa hyväksi, kyseessä ei ole sairauden asteinen, välttämättä hoitoa edellyttävä unettomuus.
  • Pitkäkestoinen unettomuus suurentaa monien sairauksien ja tapaturmien riskiä, heikentää toimintakykyä ja huonontaa elämänlaatua.
  • Vastikään alkaneen unettomuuden tunnistamisella ja hyvällä hoidolla on mahdollista ehkäistä pitkäaikaisen unettomuuden kehittyminen.
  • Unettomuuden diagnoosi perustuu ensisijaisesti huolelliseen anamneesiin, kliiniseen tutkimukseen ja nukkumispäiväkirjan pitämiseen.
  • Tilapäisen unettomuuden ensisijainen hoito on lääkkeetön hoito. Keskeisiä asioita ovat potilaan tukeminen, taustalla olevien syiden ja laukaisevien tekijöiden etsiminen ja käsitteleminen sekä ohjaus omatoimiseen unen huoltoon.
  • Pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa parhaat tulokset saavutetaan kognitiivis-behavioraalisilla menetelmillä.
  • Pitkäkestoisessa unettomuudessa lääkehoidon tarve tulee arvioida yksilöllisesti.
  • Unilääkkeet pidentävät mutta myös keventävät yöunta. Muun muassa kaikki bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset lääkkeet vähentävät elimistölle tärkeiden syvän unen ja REM-unen määrää, ja niistä on raportoitu muitakin merkittäviä haittavaikutuksia.
  • Tavanmukaisten unilääkkeiden (bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset lääkkeet) käyttämisestä ikääntyneillä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä ja niiden määräämisessä tulee käyttää harkintaa. Potilaan hoidon seuranta on välttämätöntä.
  • Unettomuuden taustalla mahdollisesti olevat sairaudet tulee hoitaa asianmukaisesti.
  • Tähän päivitykseen on lisätty nykykäsityksen mukaiset unettomuuden teoreettiset mallit, raskauteen, vaihdevuosi-ikään, kipuun ja uniapneaan liittyvä unettomuus sekä unilääkkeiden käytön vaikutus ajokykyyn.
  • Kognitiivis-behavioraaliset menetelmät esitellään aikaisempaa tarkemmin. Lasten unihäiriöitä kuvaavassa osuudessa lasten ikäraja on laskettu 6 vuoteen. Neuropsykiatristen (ADHD, autismi) potilaiden unihäiriöt käsitellään aikaisempaa tarkemmin.
  • Katso video Unettomuus-suosituksen keskeisestä sisällöstä (kesto noin 3 minuuttia) «Unettomuus Käypä hoito -suositus 2015 (video)»6.

Tiivistelmä ja potilasversio

Tavoitteet

  • Tavoitteena on yhtenäistää unettomuuden diagnostiikkaa ja syiden selvittämistä, hoitoa ja hoidon porrastusta, unettomuuden vaikutusten arviointia sekä unettomuuden ehkäisyä.

Kohderyhmä

  • Suosituksen kohderyhmänä ovat unettomuutta hoitavat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lääkärit, psykologit, sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon ammattilaiset, potilaat sekä muut aiheesta kiinnostuneet.

Rajaus

  • Suosituksessa käsitellään aikuisten, ikääntyneiden, nuorten ja kouluikäisten (yli 6-vuotiaiden lasten) unettomuutta.

Unen merkityksestä

Kuva 1.

Kroonisen toiminnallisen unettomuuden kehittyminen ja siihen vaikuttavat altistavat ja ylläpitävät tekijät (altistavat tekijät vihreällä, ylläpitävät punaisella).

Muokattu artikkelista Kajaste S. Unihäiriöt. Kirjassa: Kognitiivinen psykoterapia. Kähkönen S, Holmberg N, Karila I (toim.). 3. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2008:332-45

© Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Unettomuushäiriön kehittyminen

  • Unettomuusoire alkaa yleensä elämäntilanteen muutoksesta, johon on luonnollista reagoida unettomuudella. Lyhytkestoinen tai ohimenevä unettomuus on useimmiten oiretasoista. Pitkittyessään aivojen uni-valverytmin säätelyjärjestelmät taas voivat häiriintyä siinä määrin, että kehittyy unettomuushäiriö «Riemann D, Nissen C, Palagini L ym. The neurobiolo...»9, «Uni-valverytmin häiriöt»8.
  • Vireystila on unen ja valveen välisen tasapainon keskeinen säätelijä, ja liiallinen vireys on unen este. Vireyttä lisäävät liiallinen psyykkinen tai fyysinen aktiivisuus myöhään illalla, ongelmien tunkeutuminen mieleen yöllä, ahdistuneisuus, huoli unesta ja uni-valverytmin rikkoutuminen. Tällöin muodostuu noidankehä, jossa nukahtamisen yrittäminen vain pahentaa tilannetta «Unettomuushäiriön kehittyminen»5.
  • Lisätietoja unen merkityksestä ja unettomuuden teoreettisista malleista esitetään tausta-aineistossa «Unettomuutta selittäviä teoreettisia malleja»9.

Määritelmät

Taulukko 1. Unettomuuden luokittelu ja diagnoosinumerot ICD-10:n «Tautiluokitus ICD-10. Suomalainen 3. uudistettu pa...»11, (ks. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tautiluokitus ICD-10, 2011, www «http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80324/15c30d65-2b96-41d7-aca8-1a05aa8a0a19.pdf?sequence=1»2) tai sitä tarkentavan ICD-10-CM:n «International Classification of Diseases, Tenth Re...»13 mukaan. Suomessa tällä hetkellä käytössä olevassa luokituksessa on käytetty vain yhtä desimaalia.
Unettomuuden muoto Tarkennus ICD-10- tai ICD-10-CM -koodi
Tilapäinen unettomuus
(tilapäinen oireasteinen unettomuus, tilapäinen sopeutumisunettomuus)
Tilapäinen unettomuus (sopeutumisunettomuus) aiheutuu määritettävissä olevasta stressitekijästä, joka voi olla luonteeltaan psykologinen, psykososiaalinen, ympäristön aiheuttama tai fyysinen.
Unettomuus kestää yleensä vain muutaman päivän tai alle kuukauden, ja se korjaantuu stressitekijän poistuessa.
Tilapäisellä unettomuudella ei ole omaa diagnoosikoodia.
Jos kyseessä on sairausasteiseksi arvioitu alle 1 kuukauden kestoinen unettomuus, voidaan käyttää muun unettomuushäiriön koodia F51.09. Suomessa käytössä olevassa luokituksessa ei käytetä kahta desimaalia, joten koodi on F51.0. Tällöin diagnoosin yhteydessä tulee mainita, että kyseessä on akuutti tilapäinen unettomuus. Muutoin käytetään sopivaa oirekoodia.
R-oirekoodi tai Z-koodi
Unettomuushäiriö
(ICD-10:ssä "Ei-elimellinen unettomuus”)
Diagnostiset kriteerit:
A. Ilmenee nukahtamisvaikeus tai vaikeus pysyä unessa, tai nukkuminen ei virkistä.
B. Univaikeus ilmenee vähintään 3 kertaa viikossa vähintään kuukauden ajan.
C. Univaikeus aiheuttaa huolta tai vaikuttaa arkielämän toimiin.
D. Häiriötä ei aiheuta elimellinen, esimerkiksi neurologinen, syy tai sisätautiongelma, psyykkisiin toimintoihin vaikuttava lääkitys tai muu lääkitys.
Yleisin pitkäaikaisen unettomuuden syy
F51.01 (kesto > 3 kuukautta)
F51.02 (kesto 1–3 kuukautta)
Elimellinen unettomuushäiriö Harvinainen lapsuus- tai nuoruusiässä alkanut idiopaattinen elimellinen unettomuushäiriö.
Keskushermostoperäinen unettomuushäiriö, jossa unettomuuden syy on selkeästi elimellinen. Unettomuus ei selity muilla unihäiriöillä, muilla sairauksilla, lääkityksillä eikä muilla ulkoisilla tekijöillä.
G47.0
Unen huolenpidon ongelma Puutteellinen unen huolto. Syynä voi olla epäsäännöllinen uni-valverytmi, puutteellinen päiväaktiviteetti, liian pitkien päiväunien nukkuminen, unta häiritsevä toiminta, TV:n katseleminen myöhään yöhön, myöhäinen voimakas fyysinen rasitus, kahvin tai alkoholin käyttö, raskaat ilta-ateriat tms. Z72.8
Uni-valverytmin häiriöt, joiden syynä on selvästi jokin ympäristötekijä Aikaerorasitus, jet lag G47.25
Vuorotyöunihäiriö. Vuorotyön aiheuttama unettomuus G47.26 + Z57.8
Lääkkeiden, huumeiden, alkoholin tms. aiheuttama uni-valverytmin häiriö F10–F19
Uni-valverytmin häiriöt; kronobiologinen unihäiriö Viivästynyt unijakso G47.21
Aikaistunut unijakso G47.22
Epäsäännöllinen (sisäsyntyinen) uni-valverytmi G47.23
Vapaasti juokseva (free running) hypernyktemeraalinen uni-valverytmi G47.24
Kaamosunettomuus G47.29
Muita unihäiriöitä, jotka voivat aiheuttaa unettomuusoireita Uniapnea G47.3
Levottomien jalkojen oireyhtymä (RLS) tai yöllinen jaksottainen raajaliikehäiriö (periodic limb movements disorder; PLMD) G25.8
REM-unen käyttäytymishäiriö (RBD).
Behavioraalinen REM-unihäiriö
G47.8
Narkolepsia (narkolepsiaan liittyvä häiriintynyt yöuni) G47.4
Parasomniat (unissakävely, yöllinen kauhukohtaus, painajaisunet ym.) F51.3–F51.5
Muita unettomuuden syitä Alkoholin haittavaikutuksena ilmenevä tai alkoholin väärinkäytön aiheuttama unettomuus F10.1–F10.9
Lääkkeiden haittavaikutuksena ilmenevä tai lääkkeiden väärinkäytön aiheuttama unettomuus (ks. asianomainen lääkeaine ICD-10:ssä) F11.1–11.9
Ulkoisten syiden aiheuttama unettomuus Erilaiset terveysvaarat, myrkytykset, vammat ym. S-, T- tai Z-koodit
Muusta syystä johtuva unettomuus Muu unettomuushäiriö F51.09
Muu ei-elimellinen unihäiriö F51.8
Muu selvästi elimellinen unihäiriö G47.8

Unettomuuden yleisyys

Unettomuuden riskitekijät

Sairauksia unettomuuden taustalla

Lääkkeet unettomuuden aiheuttajina

Pitkäkestoisen unettomuuden haitallinen vaikutus terveyteen ja toimintakykyyn

Unettomuushäiriön ehkäisy

  • Unettomuushäiriön ehkäisyssä keskeistä on normaali hyvästä terveydestä huolehtiminen. Hyvä uni liittyy hyvään terveyteen, ja terveyttä vaarantavat elintavat heikentävät unta. Virikkeetön elämä taas saattaa aiheuttaa pakenemista uneen, unen riittämättömyyttä ja siten unettomuusoireita «Unettomuushäiriön ehkäisy»26.
  • Hyvää unta voidaan edistää yksilöön itseensä ja ympäristöön kohdistuvilla toimilla, joita ovat
    • terveydentilasta huolehtiminen ja sairauksien hoito
    • elämäntavat
    • ravitsemus ja liikunta
    • nautintoaineiden kohtuukäyttö
    • työn ja levon suhde
    • säännölliset nukkumisajat
    • rentoutuminen
    • sosiaaliset suhteet
    • harrastukset
    • perheen ja ystävien kanssa vietetty aika
    • elämän vaikeuksien kohtaaminen päivällä eikä vuoteessa (ks. lisätietoa aiheesta «Unettomuushäiriön ehkäisy»26 ja «Unettomuushäiriön lääkkeetön hoito - keskeiset periaatteet»3)
    • työaikajärjestelyt epäsäännöllisiä työaikoja noudattavilla
    • tarpeettoman unilääkityksen välttäminen.
  • Aikavyöhykkeiden yli matkustaminen saattaa aiheuttaa aikaeroista johtuvia uniongelmia (aikaerorasitus eli jet lag), joihin kannattaa varautua ennen matkaa «Aikaerosta johtuvat unen ongelmat»1.

Ravitsemus, liikunta, nautintoaineet ja uni

Diagnostiikka

Taulukko 2. Lyhyt nukkumishistorian selvitys ja sen keskeiset asiat
Asia-alue Mitä tulee selvittää?
Unettomuuden historia ja kesto Onko aiemmin esiintynyt unettomuutta?
Millaista nukkuminen oli nuorempana (herkkäunisuus, iltavirkkuus ja aamuväsymys)?
Perinnölliset tekijät: onko suvussa muita unihäiriöistä kärsiviä?
Kärsiikö potilas unettomuudesta keskimäärin ainakin kolmena yönä viikossa vai harvemmin?
Onko unettomuudessa eroa työ- ja vapaapäivinä?
Kuinka kauan unettomuus on haitannut sosiaalista elämää tai työelämää?
Mikä on keskeisin ongelma: nukahtaminen, toistuva yöllinen heräily, vaikeus nukahtaa uudelleen heräämisen jälkeen vai edellä mainittujen yhdistelmä?
Mitkä ovat nukkumaanmeno- ja heräämisaika?
Mikä on arvioitu nukutun ajan kesto?
Kuinka kauan potilas joutuu odottamaan nukahtamista?
Kuinka monta tuntia hän valvoo öisin nukahtamisen jälkeen?
Elämänmuutokset unettomuuden alkamisaikana Tapahtuiko unettomuuden alkamisen tai pahenemisen aikaan jotakin tavallisuudesta poikkeavaa (kriisit, traumaattiset tilanteet, elämässä tapahtuneet muutokset)?
Elintavat Alkoholin käyttö, kahvin ja energiajuomien juominen, tupakointi, liikunta, sosiaalinen ympäristö, työ
Jatkuvuus Onko unettomuus joinakin aikoina vähäisempää, ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat?
Onko vuodenajoilla vaikutusta?
Aikaisemmat hoidot ja itsehoito Lääkehoito: lääkkeet, annos, kesto ja arvioitu teho Muut hoidot: mitä hoitoja on annettu ja millainen on ollut niiden arvioitu teho?
Potilaan oma tulkinta unettomuuden syistä Unettomuutta edeltäneet ja ylläpitävät tekijät (työelämä, perhe, vapaa-aika, sairaudet) Mikä voisi potilaan omasta mielestä olla syynä unettomuuteen?
Potilaan käsitys unen rakenteesta Nukkumistottumukset, yölliset tapahtumat (unissapuhuminen, painajaiset, yölliset liikehäiriöt), päivittäinen toiminta (päiväunet), uni-valverytmi, uskomukset unesta Mikä on potilaan oma arvio unen tarpeesta?
Nukkumisympäristö, nukkumisolot Melu, lämpötila, valaistus, vuodekumppani, asuinolot
Yölliset oireet ja tapahtumat (potilaalta kysyttynä) Lisääntynyt vireys nukkumaanmenoaikaan, levottomat jalat, jaksoittaiset liikehäiriöt, tieto omasta kuorsauksesta, toisen henkilön kuorsaus, unenaikaiset hengityshäiriöt, unikauhukohtaukset, kipu, gastroesofageaalinen refluksi, yöllinen virtsaamistarve ja ympäristön meluisuus tai turvattomuus
Toisen henkilön kertomus Kuorsaaminen, hengitystauot, unissapuhuminen ja yöllinen liikehdintä (mahdollinen behavioraalinen unioireyhtymä eli RBD)
Vaikutus seuraavan päivän vireyteen, toimintakykyyn ja hyvinvointiin Liiallinen päiväaikainen uneliaisuus ei kuulu unettomuuden tyypilliseen oirekuvaan, ja sen syy on selvitettävä.
Primaarista unettomuudesta kärsivä ei yleensä pysty nukkumaan päiväunia, vaikka haluaisi. Jos unettomuudesta kärsivä nukkuu toistuvasti päiväunia, unettomuutta aiheuttavat muut sairaudet (esim. uniapnea, yölliset liikehäiriöt, mielenterveyden häiriöt, muut sairaudet) tulee sulkea pois.
Tarkkaavuus, keskittymiskyky, muisti, virhealttius, ärtyisyys, uupumus
Mieliala, ahdistuneisuus, stressaantuneisuus Työ-, parisuhde- ja perhetilanne ja muutokset niissä, kyky käsitellä stressiä, psykiatrinen sairaushistoria
Toimintakyky ja elämänlaatu Miten unettomuus vaikuttaa työhön, päivittäiseen asiointiin kodin ulkopuolella, kotitöiden hoitamiseen, ihmisten väliseen kanssakäymiseen, vapaa-ajan harrastuksiin?
Selvittämiseen voidaan käyttää esimerkiksi ISI-kyselyä (ks. «hoi50067b.pdf»1) ja toimintakykyä (esim. SOFAS) ja elämänlaatua selvittäviä kyselyitä (esim. WHO-5).
Taulukko 3. Unettomuuden diagnostiikassa käytettävät tutkimusmenetelmät
Menetelmä Mitä mittaa? Millä terveydenhuollon tasolla ja milloin? Esimerkkejä menetelmistä
Unikyselylomake Eri unihäiriöitä ja nukkumistottumuksia käsittelevä lomake Kaikki terveydenhuollon tasot heti alussa Pohjoismainen unikysely (BNSQ) ja sen johdannaiset (ks. «hoi50088a.pdf»3)
Nukkumispäiväkirja Potilaan pitämä vähintään viikon kestoinen päiväkirja Kaikki terveydenhuollon tasot heti alussa ja seurannassa ks. «hoi50067a.pdf»2
Anamneesi ja kliininen tutkimus Unettomuuden diagnostiikan keskeisiä elementtejä Kaikki terveydenhuollon tasot heti alussa ja seurannassa ks. tarkemmin taulukko «Lyhyt nukkumishistorian selvitys ja sen keskeiset asiat...»2
Unettomuuden vaikeusaste Unettomuuden vaikeutta mittaavat lomakkeet Kaikki terveydenhuollon tasot alussa ja hoidon seurannassa ISI (ks. «hoi50067b.pdf»1), BNSQ (ks. «hoi50088a.pdf»3) ym.
Yöpolygrafia Suppea uniapnean seulontaan ja alustavaan diagnostiikkaan tarkoitettu, yleensä kotioloissa tehtävä yörekisteröinti Rekisteröidään hengitysilmanvirtaus, hengitysliikkeet, syke, asento ja happikyllästeisyys Terveyskeskus, työterveyshuolto, erikoissairaanhoito, unilääketieteen yksiköt Aiheellinen, jos on aihetta epäillä uniapneaa
Harvoin tarpeellinen unettomuutta tutkittaessa
Aktigrafia Vähintään viikon kestoinen mittaus kiihtyvyysanturilla Erikoissairaanhoito, unilääketieteen yksiköt «Unirekisteröinnit unettomuuden diagnostiikassa»27 Ranneaktigrafit mittaavat myös valveen aikaista fyysistä aktiviteettia.
Vuoteeseen sijoitetut aktigrafiamenetelmät rajoittuvat vuoteessa oloon.
Unipolygrafia Tutkimuksessa rekisteröidään yöpolygrafiamittausten lisäksi aina myös aivojen sähköinen toiminta (EEG), silmien liikkeet (EOG) ja leuanaluslihasten toiminta (EMG) sekä lisäksi useita muita parametreja. Rekisteröinti tehdään joko kotona tai unilaboratoriossa. Erikoissairaanhoito, unilääketieteen yksiköt Aiheellinen ongelmallisessa unettomuudessa ja harvinaisia unihäiriöitä diagnosoitaessa
Melatoniinin mittaus Melatoniinin vuorokausieritys virtsasta
Syljen melatoniinimittaus «Melatoniinimääritykset»28
Erikoissairaanhoito, unilääketieteen yksiköt Erityistapauksissa tutkittaessa kronobiologisia unihäiriöitä
Sydämen sykevariaatio EKG:stä mitattava 24–48 tunnin (tai pidempiaikainen) sydämen sykevariaatio
Ambulatorinen mittaus
Erikoissairaanhoito, unilääketieteen yksiköt Erityistapauksissa tutkittaessa tahdosta riippumattoman hermoston ja stressin osuutta unettomuudessa
Tulkinta vaikeaa ja merkitys epäselvä
Jatkuva verenpainemittaus Jatkuva ambulatorinen, yleensä 24 tunnin verenpaineen mittaus joko tavallisella mansettimenetelmällä tai syke sykkeeltä (beat-to-beat; sormesta) mitattuna Erikoissairaanhoito, unilääketieteen yksiköt Erityistapauksissa tutkittaessa tahdosta riippumattoman hermoston ja stressin osuutta unettomuudessa
Mansetin toistuva puristuminen olkavarressa voi häiritä unettoman potilaan yöunta
Lääkeainepitoisuuksien mittaus Unilääkkeiden ja muiden lääkkeiden ja huumaavien aineiden pitoisuusmittaukset virtsasta tai verestä Kaikki terveydenhuollon tasot Pitkäkestoista unettomuutta tutkittaessa, jos lääkeannos on suuri tai epäillään väärinkäyttöä
Vaikeasta unettomuudesta kärsivän potilaan ajokyvyn arviointi

Hoito

  • Unettomuuden hoidon peruslähtökohdat:
    • Unettomuuden hoito vaatii hyvän hoitosuhteen ja seurannan.
    • Suurin osa potilaista hyötyy jo muutamasta hoito- ja seurantakäynnistä «Kajaste S. Krooninen unettomuus ja sen lääkkeetön ...»8, «Kajaste S. Unihäiriöt. Kirjassa: Kognitiivinen psy...»65.
    • Unettomuuden hoito suunnitellaan monipuolisesti. Huomioitavia asioita ovat omahoito, ympäristötekijät, kognitiivis-behavioraalisten ja muiden lääkkeettömien menetelmien soveltaminen sekä lääkehoito.
    • Mielenterveyden häiriön asianmukainen hoito on osa unettomuuden hoitoa.
    • Lääkityksessä tulee huomioida sen vaikutukset päiväaikaiseen suorituskykyyn ja ajoneuvon kuljettamiseen «Partinen M. Väsymys ja nukahtaminen kuolemaan joht...»38.
    • Kaikki unilääkkeet voivat aiheuttaa toleranssia ja riippuvuutta jo suhteellisen lyhyen ajan jälkeen, minkä takia jo unilääkettä aloitettaessa tulisi tehdä suunnitelma myös lääkityksen lopettamisesta.
    • Pitkäaikaisen unettomuuden hoito perustuu unettomuutta ylläpitävien tekijöiden ymmärtämiseen. Mahdollisesti tarvittavan lääkehoidon hyödyt ja haitat on punnittava yksilöllisesti.

Vastikään alkaneen unettomuuden hoito

  • Äkillisissä elämänmuutoksissa unettomuus on luonnollinen reaktio. Tilapäinen unettomuus kuuluu osana terveeseen elämään. Tuki, lohduttaminen ja neuvonta ovat tällöin ensisijaisia.
  • Unettomuuden jatkuessa on tärkeä kiinnittää huomiota unirytmiin ja muuhun unihuoltoon. Ks. lisätietoa aiheesta «Kognitiiviset (CBT, kognitiivis-behavioraaliset) menetelmät pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa»2 ja «Unettomuushäiriön lääkkeetön hoito - keskeiset periaatteet»3.
  • Elleivät tuki ja unihuolto tuo apua tai oirehdinta on kovin voimakasta (akuutti unettomuushäiriö), lyhytkestoinen pienellä annoksella aloitettu unilääkitys saattaa joskus olla tarpeen pitkäkestoisen unettomuuden kehittymisen ehkäisemiseksi. Ennen lääkkeen määräämistä potilaan aiemmin saama unilääkitys tulee tarkistaa reseptikeskuksen kautta.
  • Mahdollinen muu lääkitys ja potilaan muut sairaudet on tällöin otettava huomioon. Ks. lisätietoa aiheesta «Unettomuutta aiheuttavia lääkkeitä»25. Määrättäessä jotakin unilääkettä (esim. bentsodiatsepiinien kaltaisia lääkkeitä) tai sedatiivista H1-antihistamiinia potilasta tulee kehottaa käyttämään lääkettä vain parina iltana ja alle 2 viikon ajan. Potilaalle tulee kertoa, että yli viikon yhtämittaisen käytön jälkeen unilääkityksen lopettamiseen saattaa liittyä vieroitusoireena unettomuutta ja ahdistuneisuutta, mistä ei ole kuitenkaan syytä huolestua. Potilaalle on hyvä kertoa myös, että mahdolliset lyhytaikaisen unilääkityksen jälkeiset vieroitusoireet häviävät tällaisessa tapauksessa yleensä muutamassa päivässä, eikä niitä ole aiheellista pelätä.

Pitkäaikaisen unettomuuden hoito

Lääkkeetön hoito

Taulukko 4. Unettomuuden hoidossa käytettävät behavioraaliset ja kognitiiviset menetelmät ja niiden oletetut vaikutusmekanismit
Menetelmä Käyttötarkoitus Vaikutusmekanismi
Unen huolto: elintapojen tarkistaminen (nautintoaineiden käyttö, liikunta ja sen ajoittaminen, ilta-ateria) Pyritään palauttamaan sekaisin mennyt unirytmi. Koska unettomat pyrkivät saamaan mahdollisimman paljon unta, heidän unirytminsä menee usein sekaisin.
Muutetaan nukkumisympäristö otolliseksi.
Huolehditaan rauhoittumisesta ja rituaaleista.
Säännöllistää unirytmin ja vähentää unen tuloa estäviä ärsykkeitä
Rentoutus Rentoutetaan kireät lihakset ja kireä mieli, koska ne estävät unen tulon. Unettomat ovat taipuvaisia jännittämään. Vähentää psykofysiologista jännitystä, mutta rentoutumisen oppimiseen menee aikaa
Uniärsykkeiden hallinta Käytetään silloin, kun oma vuode yhdistetään valvomiseen ja kärsimykseen.
Kun uni ei tule noin 15 minuutissa, noustaan vuoteesta. Vuoteessa ei tehdä muuta kuin nukutaan ja rakastellaan.
Katkaisee oman vuoteen ja nukkumisen välisen negatiivisen ehdollistumisen ja vahvistaa oman vuoteen ja nukkumisen välistä yhteyttä
Vuoteessa olon rajoittaminen Vähennetään vuoteessa vietettyä ylenmääräistä aikaa.
Vuoteessa ollaan vain niin pitkään kuin siellä nukkumispäiväkirjan «hoi50067a.pdf»2 mukaan on nukuttu.
Vahvistaa unta ja vähentää negatiivisia ehdollistumia
Kognitiiviset menetelmät Tutkitaan ihmisen tapaa käsitellä huolia ja elämän ongelmia.
On tärkeää käsitellä huolet päivällä.
Liika yrittäminen estää unen tulon.
Vähentävät psykologista ylivireyttä, joka johtuu muun muassa murehtimisesta ja suoritusahdistuksesta

Kognitiivis-behavioraaliset menetelmät

Unettomuushäiriön itsehoitomenetelmät

Muut lääkkeettömät hoidot

Unettomuuden lääkehoito

Taulukko 5. Unettomuuden hoidossa käytettäviä lääkkeitä. Lääkkeet ovat kussakin ryhmässä suositeltavassa käyttöjärjestyksessä. On pyrittävä aina mahdollisimman pieneen annokseen, erityisesti henkilöillä, jotka eivät ole aiemmin käyttäneet kyseistä lääkettä. Ikääntyneillä lääkeannokset ovat yleensä pienempiä kuin työikäisillä.
Lääkeaine Annos ennen nukkumaan menoa Puoliintumisaika (tuntia) Eliminaatioreitti Huomioitavaa
Bentsodiatsepiinit
Tematsepaami Normaalisti 10–20 mg puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa, maksimi 40 mg 5–20 Glukuronidikonjugaatio, munuaiset Satunnaisessa käytössä haitat vähäisiä
Säännöllisessä käytössä teho vähenee
Ei aktiivisia metaboliitteja
Sopii myös maksasairauden aikana
Oksatsepaami 7,5–15 mg (maksimi 45 mg) 4–24 Glukuronidikonjugaatio, munuaiset Satunnaisessa käytössä haitat vähäisiä
Säännöllisesti otettuna teho vähenee
Diatsepaami 2–5 mg (maksimi 10 mg) 20–100, aktiivinen metaboliitti nordiatsepaami 30–200 CYP2B, CYP2C19 ja CYP3A4, glukuronidikonjugaatio, munuaiset (aktiivinen metaboliitti oksatsepaami) Ei suositella ikääntyneille, koska eliminaatio on heillä hidastunut
Kumulaatioriski
Satunnaisessa käytössä haitat vähäisiä
Säännöllisessä käytössä teho vähenee ja haitat lisääntyvät
Nitratsepaami 2,5–5 mg (maksimi 10 mg 20–48 Maksa Ei suositella ikääntyneille, koska eliminaatio on heillä hidastunut
Kumulaatioriski
Triatsolaami Ei tulisi käyttää unettomuuden avohoidossa 2–6 CYP3A4, glukuronidikonjugaatio Ei suositella avohoitoon
Runsaasti haittavaikutuksia, mm. sekavuustilat, muistihäiriöt ja rebound-unettomuuden riski suuri
Midatsolaami Ei tulisi käyttää unettomuuden avohoidossa 1,5–3 CYP3A4 Vain sairaalakäyttöön
Sekavuustilat ja muistihäiriöt mahdollisia
Rebound-unettomuuden riski suuri
Bentsodiatsepiinien kaltaiset unilääkkeet (ns. Z-lääkkeet)
Tsolpideemi Miehet: 10 mg ennen nukkumaanmenoa
Naiset, ikääntyneet ja maksan vajaatoiminnasta kärsivät: 5 mg/vrk
Enimmäisannos 10 mg/vrk
1,5–3 CYP1A2, CYP2C9, CYP3A4 Eliminaatio hidastuu ikääntyneillä Saattaa aiheuttaa sekavuutta Varoaika lääkkeen oton ja autolla ajamisen välillä vähintään 7 tuntia
Tsopikloni 7,5 mg ennen nukkumaanmenoa
Ikääntyneet ja heikkokuntoiset: aloitusannos 3,75 mg
Vaikea munuaisten tai maksan vajaatoiminta: 3,75 mg
3–6 CYP3A4 Psykomotoriset haitat saattavat jatkua yli 12 tuntia lääkkeen ottamisesta erityisesti huonokuntoisilla potilailla
Varoaika lääkkeen oton ja autolla ajamisen välillä vähintään 12 tuntia
Tsaleploni Aikuiset: 10 mg 1 maksan aldehydioksidaasi, CYP3A4 Voidaan käyttää satunnaisesti
Säännöllisessä käytössä teho vähenee
Sedatiiviset depressiolääkkeet
Doksepiini 3–6 mg
Pieniannoksista doksepiinia saa ex tempore -reseptillä esimerkiksi 1 mg:n, 3 mg:n ja 5 mg:n tabletteina.
8–30 CYP1A2, CYP2C9, CYP2C19, CYP2D6, CYP3A4 Alle 10 mg:n annoksella ei antikolinergisia haittoja
Haitat lisääntyvät annoksen suurentuessa yli 10 mg:n (sydänvaikutukset, EKG ennen aloitusta)
Vaikutus välittyy H1-reseptorien kautta Salpaa alfa1-adrenoseptoreita
Trimipramiini 12,5–25 mg (enintään 50 mg) kerta-annoksena 2 tuntia ennen nukkumaanmenoa 15–40 CYP2C19, CYP2D6 Antikolinergiset haitat lisääntyvät annoksen suurentuessa
Rebound-ilmiö harvinainen
Mirtatsapiini 3,75–7,5 mg (enintään 15 mg) 2 tuntia ennen nukkumaanmenoa
Saatavilla ex tempore esimerkiksi 1 mg:n ja 4,5 mg:n -tabletit
13–40 CYP1A2, CYP2D6, CYP3A4 Paras teho hyvin pienillä annoksilla
Vaikutus selittyy H1-salpauksesta
Voi pahentaa levottomien jalkojen oireyhtymää
Voi laskea verenpainetta ja aiheuttaa ortostatismia erityisesti ikääntyneillä
Tratsodoni 50 mg (enintään 100 mg) 3–14 CYP1A2, CYP2D6, CYP3A4 Yhdysvalloissa yleisin unettomuuteen käytetty antidepressiivinen lääke
Teho saattaa heikentyä pitkäaikaiskäytössä
Priapismin riski
Muut lääkkeet
Melatoniini Lyhytvaikutteisen melatoniinin annos 0,5–6 mg ja pitkävaikutteisena yleensä 2 mg
Tulee ottaa aina samaan aikaan: lyhytvaikutteinen klo 18–23 ja pitkävaikutteinen depotvalmiste viimeistään klo 22
Lyhytvaikutteisen valmisteen vaikutus alkaa nopeasti ja puoliintumisaika on 40–60 minuuttia
Pitkävaikutteisen valmisteen vaikutuksen huippu on 3 tunnin kuluttua ja eliminaation puoliintumisaika on 3,5–4 tuntia
CYP1A1, CYP1A2, CYP1B1 ja vähäisessä määrin CYP2C19 Fluvoksamiinin ja melatoniinin yhteiskäyttöä vältettävä
Simetidiini ja estrogeeni suurentavat melatoniinin pitoisuutta
Melatoniini saattaa suurentaa INR-arvoa varfariinia käyttävillä
Doksylamiini 12,5–25 mg noin 30 minuuttia ennen nukkumaan menoa enintään viikon ajan
Ikääntyneillä annos enintään 12,5 mg
10–12 tuntia CYP1A2, CYP2C9, CYP2D6 H1-kanavien kautta vaikuttava antihistamiini
Voimakkaan antikolinergisen vaikutuksen vuoksi on noudatettava varovaisuutta erityisesti silloin, kun hoidetaan ikääntyneitä tai käytetään muita antikolinergisiä lääkkeitä
Voi aiheuttaa väsymystä seuraavana päivänä

Bentsodiatsepiinit

  • Suomen lääketilaston mukaan unilääkkeiksi (ATC-luokka N05C) luokiteltavia bentsodiatsepiineja ovat nitratsepaami, triatsolaami, tematsepaami ja midatsolaami. Muut bentsodiatsepiinit klonatsepaamia lukuun ottamatta luokitellaan lääketilastossa luokkaan Neuroosilääkkeet ja rauhoittavat aineet (N05B). Näistä unilääkkeenä käytetään lähinnä oksatsepaamia.
  • Pitkävaikutteinen klonatsepaami luokitellaan epilepsialääkkeeksi (N03A).
  • Bentsodiatsepiinit vaikuttavat aivojen GABAA-reseptoreiden kautta, ja niiden vaikutus voidaan kumota flumatseniililla.
  • Bentsodiatsepiinien käyttöön liittyy runsaasti haittoja, vaikka niillä onkin nukahtamisviivettä lyhentävä ja yöunta pidentävä vaikutus «Bentsodiatsepiinien käyttöön liittyy runsaasti haittoja, vaikka niillä onkin nukahtamisviivettä lyhentävä ja yöunta pidentävä vaikutus.»A. Niiden haitat saattavat ylittää niiden yöunta pidentävän vaikutuksen hyödyt aikuisten pitkäaikaista unettomuutta hoidettaessa. Ks. myös Vältä viisaasti -suositus «Bentsodiatsepiinien käyttö unettomuuden hoidossa»33.
  • Kaikki bentsodiatsepiinit ovat sedatiivisia ja ahdistuneisuutta lievittäviä (anksiolyyttisiä). Ne vähentävät syvän N3-unen (S3- ja S4-uni) ja REM-unen määrää ja lisäävät kevyttä N2-unta (S2-uni) «Sleep disorders medicine. Basic science, technical...»77. Bentsodiatsepiinit myös vähentävät poikkijuovaisten lihaksien lihasjänteyttä, heikentävät muistia, aiheuttavat voimakkaan sedaation yhdessä alkoholin kanssa ja estävät kouristuksia. Ne voivat myös lamata hengitystä (keuhko- ja lihassairaudet ym.)
  • Kaikki bentsodiatsepiinit heikentävät suorituskykyä ja suurentavat onnettomuusriskiä.
  • Bentsodiatsepiinien käyttäjä ei itse välttämättä havaitse psykomotorisen toimintakykynsä heikkenemistä.
  • Pitkäaikaisen bentsodiatsepiinien käytön hyödyistä ei ole selvää näyttöä. Tuoreen ikääntyneitä koskevan tutkimuksen mukaan pitkäaikaisesti bentsodiatsepiineja tai niiden kaltaisia lääkkeitä (Z-lääkkeet) käyttäneet nukkuivat huonommin kuin terveydentilaltaan vastaavat henkilöt, jotka eivät käyttäneet mitään unilääkkeitä «Bourgeois J, Elseviers MM, Van Bortel L ym. Sleep ...»80.
  • Pitkäaikaisen bentsodiatsepiinien käytön on ikääntyneillä todettu liittyvän kaatumistapaturmiin «Hartikainen S, Lönnroos E, Louhivuori K. Medicatio...»81.
  • Bentsodiatsepiineja pitkään käyttäneillä muistisairauksien esiintyminen on lisääntynyt, mutta bentsodiatsepiinien ja muistisairauksien riskin kasvun välisen assosiaation ja mahdollisen syy-seuraussuhteen ymmärtämiseksi paremmin tarvitaan vielä lisää prospektiivisia tutkimuksia «Bentsodiatsepiineja pitkään käyttäneillä muistisairauksien esiintyminen on lisääntynyt, mutta bentsodiatsepiinien ja muistisairauksien riskin kasvun välisen assosiaation ja mahdollisen syy-seuraussuhteen ymmärtämiseksi paremmin tarvitaan vielä lisää prospektiivisia tutkimuksia.»C.
  • Diatsepaamilla on pitkä puoliintumisaika, ja ikääntymisen myötä se vielä pitenee huomattavasti.
  • Pitkävaikutteiset diatsepaamijohdokset (klonatsepaami, nitratsepaami, diatsepaami) aiheuttavat käytön jälkeisenä päivänä sedaatiota.
  • Erittäin lyhytvaikutteisten bentsodiatsepiinien (midatsolaami, triatsolaami) käyttöön liittyy rebound-oireita (oireiden palaaminen voimistuneina) ja suurentunut riippuvuusriski, joten niiden käyttö tulisi rajata vain erityistilanteisiin ja sairaalahoitoon.
  • Bentsodiatsepiinit ja bentsodiatsepiinien kaltaiset lääkkeet heikentävät kognitiivis-behavioraalisten hoitojen tulosten pysyvyyttä «Riedel BW, Lichstein KL. Objective sleep measures ...»82.

Bentsodiatsepiinien kaltaiset lääkkeet (ns. Z-lääkkeet)

Muut lääkkeet

Depressiolääkkeet

Psykoosilääkkeet

Melatoniini

Pregabaliini

Antihistamiinit

  • Hydroksitsiinia on käytetty unilääkkeenä. Se on sedatiivinen, ja se parantaa yöunen laatua H1-vastavaikutuksensa kautta.
    • Hydroksitsiinin tehosta unettomuuden hoidossa ei ole satunnaistettuihin tutkimuksiin pohjautuvaa näyttöä.
    • Hydroksitsiinin käyttö saattaa tulla kyseeseen tilapäiskäytössä erityisesti, jos unettomuus liittyy allergiaan.
    • Pitkäaikaista hydroksitsiinin käyttöä rajoittavat erityisesti sen antikolinergiset ja dopamiiniantagonismiin perustuvat haitat.
  • Doksylamiini on vanha, jo 1950-luvulla alun perin antipsykootiksi kehitetty sedatiivinen H1-antihistamiini «Videla S, Cebrecos J, Lahjou M ym. Pharmacokinetic...»101, joka on tilapäisen unettomuuden hoidossa laajalti käytössä Euroopassa. Doksylamiini on äskettäin tullut myös Suomen markkinoille reseptilääkkeenä. Doksylamiinista on julkaistu vain niukasti satunnaistettuja tutkimuksia «Vande Griend JP, Anderson SL. Histamine-1 receptor...»91.
    • Doksylamiinin käyttö tulee rajata muutamaan päivään tai korkeintaan yhteen viikkoon.
    • Doksylamiinin pitkähkön puoliintumisajan vuoksi lääkkeen otosta heräämisaikaan tulisi olla vähintään 8 tuntia.
    • Autolla ajoa ja muita tarkkuutta vaativia tehtäviä tulisi välttää hoidon aikana, erityisesti ensimmäisinä hoitopäivinä.
    • Doksylamiinin samanaikainen käyttö vahvojen CYP450-isoentsyymien (esim. fluoksetiini, fluvoksamiini, paroksetiini ja makrolidiantibiootit) estäjien kanssa on vasta-aiheista.
    • Varovaisuutta on noudatettava myös potilailla, joilla on pitkä QT-aika.
    • H1-antihistamiinina doksylamiinilla on teoreettisesti bentsodiatsepiineja suotuisampi vaikutus unen profiiliin.
    • Doksylamiini lienee lyhytaikaisessa käytössä turvallinen, joskaan sitä ei voi suositella pitkäaikaiskäyttöön «Videla S, Cebrecos J, Lahjou M ym. Pharmacokinetic...»101, «Krystal AD. A compendium of placebo-controlled tri...»102.
    • Doksylamiiniin voi kehittyä riippuvuus.

Disykloveriini ja skopolamiini

  • Disykloveriinin ja skopolamiinin hyödystä unettomuuden hoidossa ei ole tutkimuksiin pohjautuvaa näyttöä. Skopolamiinilaastaria käytetään matkapahoinvointiin, ja disykloveriinia on voitu määrätä vain ex tempore -reseptillä. Runsaiden antikolinergisten vaikutustensa vuoksi disykloveriinia ja skopolamiinia ei tule käyttää unettomuutta hoidettaessa.

Valeriaana

Tryptofaani

Ensimmäinen unilääkeresepti

Unilääkereseptin uusiminen

  • Potilaiden jatkuva unilääkkeen käyttö ja unilääkereseptien uusiminen ovat tyypillinen ongelma terveyskeskuksissa ja työterveyshuollossa. Jatkuva unilääkkeen käyttö on harvoin aiheellista.
  • Unilääkkeestä on apua, jos potilas nukkuu sen avulla hyvin. Jos taas potilas nukkuu huonosti, vaikka hän käyttää unilääkettä, tulisi selvittää unettomuutta ylläpitävät tekijät eikä jatkaa unilääkkeen käyttöä ilman perusteluja. Jos unilääkettä käytetään oikein, Pharmaca Fennica -ohjeiden mukaiset suositusannokset ovat riittävät. Elleivät suositusten mukaiset annokset riitä, kyseessä ei ole ainoastaan unilääkkeillä hoidettava unettomuus.
  • Pitkäaikaisesta unilääkkeen käytöstä on etenkin ikääntyneillä enemmän haittaa kuin hyötyä «Yli 60-vuotiailla unilääkkeiden pitkäaikaisen käytön haitat ovat hyötyjä suurempia.»A, «Glass J, Lanctôt KL, Herrmann N ym. Sedative hypno...»105.
  • Unilääkitystä uusittaessa on tehtävä suunnitelma siitä, miten lääkehoitoa ajatellaan jatkaa.
  • Jos kyseessä on huolellisin unilääketieteellisin tutkimuksin varmistettu harvinainen idiopaattinen elimellinen unettomuushäiriö (taulukko «Unettomuuden luokittelu ja diagnoosinumerot ICD-10:n , (ks. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tautiluokitus ICD-10, 2011, www) tai sitä tarkentavan ICD-10-CM:n mukaan. Suomessa tällä hetkellä käytössä olevassa luokituksessa on käytetty vain yhtä desimaalia. ...»1), potilas saattaa tarvita jatkuvasti unilääkkeitä, mikä tulee kirjata sairauskertomukseen.
  • Jos unettomuuden syytä ei tiedetä, potilas on ohjattava tarkempiin tutkimuksiin.
  • Potilaalle tulee kertoa unilääkkeiden haitoista ja hyödyistä. Jos potilas ei ole motivoitunut unilääkkeen lopettamiseen, se ei usein onnistu. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä peruste toistuvalle unilääkereseptien uusimiselle. Usein potilas suostuu vähentämään lääkkeen määrää, jolloin myös lääkityksen haittavaikutukset vähenevät. Jotkut potilaat ovat saattaneet käyttää vuosikausia hyvin pieniä unilääkemääriä, esimerkiksi 5 mg tematsepaamia, 1,875–3,75 mg tsopiklonia tai 2,5 mg tsolpideemia. Tällaisten määrien hyödyistä ja haitoista ei ole pitkäaikaisia seurantatutkimuksia. Lääkärin tulee pohtia potilaittain, miten hän toimii. Usein on mahdollista siirtyä intermittoivaan hoitoon siten, että potilas käyttää pientä unilääkeannosta enintään viitenä iltana viikossa «Hajak G, Cluydts R, Declerck A ym. Continuous vers...»106. Jos se ei tunnu onnistuvan eikä lääkkeen käytöstä ole mitään haittaa (ei muistihaittoja eikä muitakaan haittoja), ei ole syytä lisätä potilaan ahdistusta syyttämällä häntä unilääkkeen jatkuvasta käytöstä. Tämä tulee tehdä tietoisesti.
  • Käytännössä pienenkin unilääkeannoksen lopettaminen voi parantaa potilaan elämänlaatua. Yöunen laatu voi jatkua yhtä huonona unilääkkeen lopettamisen jälkeenkin, mutta päiväaikainen hyvinvointi voi parantua unilääkkeen lopettamisen jälkeen.
  • Unilääkereseptiä uusiessaan lääkärin on selvitettävä potilaan käytössä olevien kaikkien keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden määrä. Kahden tai useamman unilääkkeen tai muun sedatiivisen lääkkeen samanaikaista määräämistä tulee yleensä välttää. Useaa lääkettä käytettäessä haitat kasvavat ilman, että saavutetaan näyttöön perustuvia hyötyjä. Tällaisessa tapauksessa voi myös olla kyse lääkeriippuvuudesta tai lääkkeiden väärinkäytöstä.
  • Jos potilas käyttää samanaikaisesti useaa sedatiivista lääkettä tai hän ylittää Pharmaca Fennicassa suositellun enimmäisannoksen, lääkärin on otettava kantaa myös autolla ajamiseen ja vaarallisten laitteiden käyttöön. Lääkärin täytyy tällöin myös kirjata sairauskertomukseen, että hän on tietoisesti määrännyt useampaa vireystilaan alentavasti vaikuttavaa lääkettä tai suositusannoksia suurempia lääkemääriä. Jos lääkäri sallii potilaan ajaa autoa, hänen tulee kirjata sairauskertomukseen myös se, millä perusteella kyseinen lääkitys ei kyseisellä potilaalla todennäköisesti haittaa autolla ajamista.

Unilääkkeen käytön lopettaminen

Yleisperiaatteet

  • Paras keino estää liian pitkään jatkuva lääkitys ja mahdollinen lääkeriippuvuus tai niin sanottu unilääkeunettomuus on rajoittaa lääkkeen käyttö alun perin enintään viikkoon tai korkeintaan noin 2 viikkoon, kuten myös Pharmaca Fennicassa useimpien unilääkkeiden kohdalla todetaan.
  • Pitkäaikaisen lääkityksen lopettamisessa voidaan siirtyä ensin niin sanottuun jaksoittaiseen (intermittoivaan) lääkitykseen siten, että lääkettä otetaan vain joka toisena iltana tai enintään neljänä iltana viikossa «Hajak G, Cluydts R, Declerck A ym. Continuous vers...»106. Jaksoittainen käyttö vähentää fyysistä riippuvuutta, mutta ei välttämättä korjaa psyykkistä riippuvuutta «Hajak G, Cluydts R, Declerck A ym. Continuous vers...»106, «Perlis ML, McCall WV, Krystal AD ym. Long-term, no...»107.
  • Unilääkettä käyttävät eivät muista yöllä valveilla oloaan, kun taas ilman lääkettä muistikuvat yöllisistä hereilläolojaksoista jäävät helpommin mieleen, jolloin potilas kokee nukkuneensa huonosti ja heränneensä toistuvasti.
  • Pitkäaikainen unilääkitys on lopetettava yleensä niin, että annosta pienennetään asteittain. Viimeisen ¼:n tai 1/8:n tabletin lopettaminen saattaa olla kaikkein vaikeinta, vaikka sillä olisi vain lumevaikutusta «Perlis ML, McCall WV, Krystal AD ym. Long-term, no...»107. Lääkityksen lopettaminen voi viedä joskus useita kuukausia. Toisaalta Satakunnassa toteutetussa tutkimuksessa suurienkin bentsodiatsepiiniannosten vieroitus onnistui 4 viikossa «Lähteenmäki R, Puustinen J, Vahlberg T ym. Melaton...»108.
  • Bentsodiatsepiineista ja muista unilääkkeistä vieroitettaessa saattaa tulla kyseeseen pieni annos jotakin H1-kanavien kautta vaikuttavaa väsyttävää masennuslääkettä.

Unilääkityksen lopetus yliannoksia käyttävillä

  • Syynä yliannoksien käyttöön voi olla diagnosoimaton sairaus, jonka oireita unilääke peittää, vaikka se ei hoida itse sairautta.
  • Unilääkkeen käytön lopettaminen voi olla vaikeaa, ja siihen tulee valmistautua.
  • Potilaan valmius lopettaa unilääkitys tulee arvioida, samoin mahdollinen pelko siitä, että ahdistus palaa.
  • Tieto vähittäisestä lopettamisesta voi lievittää luopumista. Jos tavoitteet eivät toteudu, niitä on oltava valmis muokkaamaan.
    • Lopettamisessa voidaan käyttää apuna potilaan omaa arviota pystyvyydestään, tavoitepäivästä sopimista, nukkumispäiväkirjaa sekä unen laadun, lääkityksen ja alkoholinkäytön kirjaamista.
  • Ikääntyneillä annosta voidaan pienentää asteittain, esimerkiksi puolittamalla annos viikon välein ja lopettamalla unilääkkeiden käyttö kokonaan 4 viikossa. Lääkkeiden lopettaminen tällä aikataululla edellyttää terveydenhuollon viikoittaista tukea «Puustinen J, Lähteenmäki R, Polo-Kantola P ym. Eff...»35, «Lähteenmäki R, Puustinen J, Vahlberg T ym. Melaton...»108.
  • Unilääkevieroitusten toteuttamistapaa on tutkittu varsin vähän. Useimmiten suositellaan, että annoksia pienennettäisiin neljännes 1–2 viikon välein siten, että unilääkitys lopetetaan 2–3 kuukaudessa. Sairaanhoitajan tuki 2–4 kertaa kuukaudessa vaikuttaa olevan tärkeätä vieroituksen onnistumisessa «Lopez-Peig C, Mundet X, Casabella B ym. Analysis o...»109.
  • Lähtöannoksen ollessa poikkeuksellisen suuri (jopa yli 4 unilääketablettia yössä) ja vaikeiden vieroitusoireiden ilmaantuessa voidaan annosta vähentää hitaammin, mutta silloinkin lopettaminen voidaan yleensä toteuttaa terveydenhuollon seurannassa noin 6 kuukaudessa «Lader M. Benzodiazepine harm: how can it be reduce...»110.
  • Lääkkeenottamisaika illalla sovitaan etukäteen, koska määräaikainen lääkkeenotto heikentää lääkkeen ja nukkumisen välistä ehdollistumista.
  • Etukäteen sovitaan, minä päivinä lääkettä ei oteta. Yleensä on helpointa aloittaa viikonlopusta. Monet potilaat ahdistuvat viimeksi määrätyn pienen tablettimurusen käytön lopettamisesta. Joskus vuosia unilääkettä käyttäneelle viimeisen murusen salliminen saattaa siten tulla kysymykseen, vaikka sillä olisi vain psykologinen vaikutus.
  • Pieni annos sedatiivista masennuslääkettä voi auttaa vieroituksessa.
    • Pieni annos trimipramiinia (12,5–25 mg), mirtatsapiinia (3,75–7,5 mg) tai doksepiinia (2,5–5–10 mg) saattaa tulla kyseeseen. Näistä lääkkeistä ei ole satunnaistettuihin tutkimuksiin perustuvaa näyttöä lääkevierotuksessa, mutta työryhmän jäsenillä on kokemusperäistä näyttöä niiden käytöstä unilääkkeestä vieroituksessa.
  • Relapsin ehkäisemisessä potilasta auttaa riskitilanteiden läpikäyminen etukäteen. Potilaan kanssa voidaan todeta, että satunnainen unettomuus kuuluu asiaan tunne-elämään vaikuttavissa elämäntilanteen muutoksissa. Satunnaista huonoa unta voi oppia sietämään. Toisaalta potilaan tulee tietää myös, että unilääkkeen satunnaisesta käytöstä ei pidä ahdistua.
  • On huomattava, että unettomuus on yksi keskeinen ahdistuneisuushäiriön oire. Toisaalta unettomuushäiriö voi esiintyä samanaikaisesti ahdistuneisuushäiriön tai jonkin muun mielenterveyden häiriön kanssa «AASM. The International classification of sleep di...»10, «American Psychiatric Association. Diagnostic and s...»12. Tällöin pelkän unettomuuden hoito ei tuota toivottua tulosta. Hoitamatonta ahdistuneisuushäiriötä, masennusta tai muuta unettomuuden oheissairautta ei pidä sekoittaa unilääkeriippuvuuteen.
  • On siis tärkeätä tehdä ero siinä, milloin hoidetaan esimerkiksi ahdistuneisuutta ja milloin unettomuutta. Vaikka ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa nykyisin pyritään suosimaan serotoniinin aineenvaihduntaan vaikuttavia lääkkeitä, ne eivät kuitenkaan sovellu tai tehoa kaikille, jolloin pitkäänkin jatkuva hoito bentsodiatsepiineilla tai muihin lääkeaineryhmiin kuuluvilla lääkkeillä saattaa olla aiheellisin ahdistuneisuushäiriön ja siihen liittyvän unettomuuden hoitovaihtoehto.
  • Jos potilaalla on käytössään suuria keskushermostoon vaikuttavia lääkeaineannoksia, hoitavan lääkärin tulisi huolellisesti varmistaa, ettei lääkitys heikennä potilaan ajokykyä.

Unettomuuden hoito eri elämänvaiheissa ja erityistilanteissa

Lapset (≥ 6 v) ja nuoret

Raskausaika

Lapsivuodeaika

Kuukautiset ja unettomuus

Raskauden ehkäisy ja unettomuus

  • Ehkäisypillerit saattavat huonontaa unen laatua, lyhentää REM-viivettä ja vähentää syvän unen määrää «Burdick RS, Hoffmann R, Armitage R. Short note: or...»124.
  • Spesifisiä hoitosuosituksia ehkäisypillerien käyttäjien unihäiriöiden hoitoon ei ole, mutta vaihdettaessa suun kautta otettava pilleri esimerkiksi tasaisemman pitoisuuden antavaan ihon (laastari) tai emättimen (rengas) kautta annosteltavaan muotoon voidaan kokeilla.
  • Siirtyminen yhdistelmäehkäisyvalmisteesta kohdun sisäiseen kierukkaan (joko kupari- tai hormonikierukka) saattaa myös helpottaa unihäiriöitä.

Vaihdevuodet ja unettomuus

Ikääntyneet

Ikääntyneiden unilääkitys

Kehitykselliset neuropsykiatriset häiriöt

Kipupotilaat

Uniapneapotilaan unettomuus

  • Uniapneapotilas voi kärsiä nukahtamisvaikeuksista, jos hänellä on esimerkiksi stressiä tai samanaikainen levottomien jalkojen oireyhtymä. Uniapneapotilaan huonolaatuinen ja katkonainen yöuni saatetaan myös tulkita unettomuudeksi. Ks. Käypä hoito -suositus Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla) «Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla)»5, «Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla); (o...»32, «Wickwire EM, Collop NA. Insomnia and sleep-related...»161, «Björnsdóttir E, Janson C, Gíslason T ym. Insomnia ...»162, «Zhang XJ, Li QY, Wang Y ym. The effect of non-benz...»163. Ennen keskushermostoa lamaavan lääkehoidon aloittamista onkin aina selvitettävä uniapnean mahdollisuus.
  • Uniapnean tärkein riskitekijä on keskivartalolihavuus.
  • Käytännön työssä uniapnean todennäköisyydestä saadaan hyvä käsitys muutamalla kysymyksellä ja nopealla kliinisellä tutkimuksella, jossa mitataan vyötärön ympärys ja katsotaan alaleuan muoto, purenta ja sekä kovan että pehmeän suulaen ja tonsillojen muoto. Toisen henkilön epäily siitä, että tutkittavalla on ollut unen aikaisia hengityskatkoja, viittaa uniapnean mahdollisuuteen.
    • Yöllisen virtsaamistarpeen lisääntyminen assosioituu myös uniapneaan. Terve aikuinen voi käydä yön aikana kerran ja muutamana päivänä viikossa kaksikin kertaa virtsaamassa. Tarve käydä virtsaamassa vähintään kolme kertaa yössä taas on poikkeavaa, ja yhtenä syynä siihen voi olla myös uniapnea «Tikkinen KA, Johnson TM 2nd, Tammela TL ym. Noctur...»164. Syynä yölliseen virtsaamistarpeen lisääntymiseen on muun muassa uniapneapotilaan yöllisen atriopeptiinin erityksen lisääntyminen.
    • Myös erittäin äänekäs, toiseen huoneeseen kuuluva katkonainen kuorsaus viittaa obstruktiiviseen uniapneaan. Uniapneapotilaan kuorsaus voi olla kuitenkin varsin hiljaista, eikä se ole olekaan yhtä selkeä oire kuin hengityskatkot tai yöllinen virtsaamistarve.
    • Suurentunut vyötärön ympärys (miehillä yli 100 cm ja naisilla yli 90 cm) suurentaa uniapnean todennäköisyyttä. Mitä suurempi vyötärön ympärys on, sitä suurempi on myös uniapnean todennäköisyys.
    • Pienentynyt leuanalustila on parhaita uniapnean kliinisiä löydöksiä. Pienentyneen leuanalustilan syitä ovat ylipaino ja leuanalusrasva sekä pieni alaleuka. Pienentynyt leuanalustila heijastaa kielen kannan siirtymistä alaspäin ja taaksepäin, jolloin ylähengitystiet tukkeutuvat helpommin.
    • Esimerkkitapaus:
      • Potilas on lihava (vyötärön ympärys 115 cm) 50-vuotias, katkonaisesta yöunesta kärsivä mies, joka joutuu käymään keskimäärin kolme kertaa yössä virtsaamassa. Hänellä on paksu kaula (kaulan ympärys 45 cm) ja pieni leuanalustila. Tässä tapauksessa uniapnean todennäköisyys on erittäin suuri ja potilas tulisi ohjata paikkaan, jossa diagnoosi voidaan varmistaa ja hoito aloittaa (osana hoitoa aina laihduttaminen ja elämäntapahoito).
    • Esimerkkitapaus:
      • Potilas on normaalipainoinen unettomuudesta kärsivä 40-vuotias nainen. Hän kuorsaa joskus mutta käy korkeintaan yhden kerran yössä virtsaamassa. Kukaan ei ole maininnut, että hänellä olisi unen aikaisia hengityskatkoja. Hänen vyötärön ympäryksensä on 78 cm ja kaulan ympäryksensä 35 cm. Leuanalustila on normaali, purenta vaikuttaa normaalilta, ja nielurisat ovat normaalin kokoiset. Tässä tapauksessa uniapnean todennäköisyys on hyvin pieni ja unettomuuden syynä on yli 98 %:n todennäköisyydellä jokin muu kuin uniapnea. Näiden nopeasti saatavien tietojen perustella ei ole tarvetta tehdä unirekisteröintiä vaan anamneesissa on selvitettävä tarkemmin muita mahdollisia unettomuuden syitä (ahdistus, stressi, masennus, työ- ja perhetilanne ym.).
    • On myös tärkeätä osata tulkita unirekisteröintilöydöksiä. Suurentunut apnea-hypopneaindeksi (AHI > 5) ei välttämättä tarkoita, että unihäiriön ensisijainen syy olisi unenaikainen hengityshäiriö. Ks. Käypä hoito -suositus Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla) «Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla)»5, «Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla); (o...»32.
  • Jos diagnosoidun uniapneapotilaan unettomuus hankaloittaa CPAP-hoitoa, joskus saattaa tulla harkittavaksi myös unilääkkeen käyttäminen «Zhang XJ, Li QY, Wang Y ym. The effect of non-benz...»163.
    • Tällaisissa tapauksissa unilääkitys, joka saattaa lamata hengitystä, on syytä aloittaa osastolla niin, että seurataan ainakin happikyllästeisyyttä.
    • Unilääkkeen käyttö saattaa parantaa unettomuudesta kärsivän uniapneapotilaan CPAP-hoidon tulosta «Zhang XJ, Li QY, Wang Y ym. The effect of non-benz...»163.
    • Tässäkin tapauksessa kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä käyttävä hoito ja elämän hallinta ovat hoidon perusta.
    • Vakiopaineisen CPAP-laitteen painetasoa saatetaan joutua nostamaan, jos potilas käyttää unilääkettä tai muita keskushermostoa lamaavia lääkkeitä.
    • Antidepressantit ovat useimmiten unen aikaista hengitystä parantavia, eikä niiden käyttöön liity samoja ongelmia.

Syöpäpotilaan unettomuus

Unettomuus päivystysongelmana

  • Potilas voi hakeutua päivystysvastaanotolle unettomuuden takia ja pyytää unilääkettä.
  • Unettomuuden syy on pyrittävä selvittämään:
    • Onko kyseessä primaari unihäiriö, muuhun sairauteen liittyvä unettomuus vai esimerkiksi alkoholin, lääkkeiden tai huumeiden käyttöön tai niiden käytön lopettamiseen liittyvä unettomuus?
    • Onko kyseessä tuore unettomuus, vai onko potilas käyttänyt unilääkettä jo pitkään mutta lääkkeet ovat loppuneet?
  • Jos lääkäri ei tunne potilasta, unilääkkeen kirjoittamiseen päivystysaikana on suhtauduttava pidättyvästi.
    • Potilasta tulee rauhoittaa kertomalla, että unettomuus voi olla kiusallista mutta siihen ei kuole.
    • Aikaisempi keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on aiheellista selvittää. Sähköinen reseptijärjestelmä on tällöin avuksi.
    • Potilasta voidaan kehottaa hakeutumaan normaalille vastaanotolle, jolloin asiaan voidaan pureutua paremmin.
    • Joskus voi kyseeseen tulla pienimmän pakkauskoon määrääminen, mutta sekä potilaan että lääkärin tulee tietää, ettei se ole ratkaisu potilaan unettomuuteen.
    • Jos potilas on ahdistunut tai paniikissa, häntä hoidetaan ahdistuksen hyvän hoitokäytännön mukaisesti. Jos kyseessä on alkoholisti, huumeiden käyttäjä tai lääkeriippuvainen, toimitaan asianmukaisen hoitokäytännön mukaan. Epileptisen kohtauksen mahdollisuus on tällaisissa tapauksissa olemassa, jolloin tulee harkittavaksi lyhytaikainen kouristuskynnystä nostava lääkehoito.

Sairaalapotilaan unettomuus

  • On luonnollista, että sairaalassa nukutaan huonosti. Perussairaus voi aiheuttaa ahdistusta, ja sairauden hoitoon käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa unettomuutta. Sairaalaympäristö on jo sinällään usein ahdistava, ja herkkäunisen voi olla vaikeata nukkua sairaalassa, varsinkin jos hänellä ei ole omaa yksityistä rauhaa.
  • Tässä yhteydessä ei oteta kantaa käyvän hoidon mukaiseen unilääkitykseen, joka annetaan esilääkityksenä ennen anestesiaa.
  • Bentsodiatsepiinin tai bentsodiatsepiinien kaltaisen unilääkkeen määrääminen sairaalahoidossa olevalle potilaalle on kaksiteräinen miekka. Potilas saattaa niiden avulla omasta mielestään ja hoitajien mielestä nukkua paremmin, mutta hänen unensa rakenne kuitenkin kevenee, kuten edellä todettiin. Unilääkkeen määräämisestä sairaalapotilaalle saattaa siten olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimuksia.
  • Sairaalapotilaan unettomuuden hoidossa tulisi käyttää ensisijaisesti hoitotyön menetelmiä. Jos potilas on saanut sairaalassa toistuvasti unilääkettä, voi olla paikallaan antaa hänelle kotiin mukaan pari unilääketablettia ja kehottaa häntä lopettamaan unilääkitys asteittain muutaman päivän aikana. Muutoin potilaalle saattaa kehittyä vieroitusoireena unettomuus ja hän saattaa hakeutua terveyskeskukseen pyytämään unilääkettä, jonka avulla hän nukkui sairaalassakin.
  • Jos potilas on käyttänyt ennen sairaalaan joutumistaan säännöllisesti unilääkettä, sitä ei tule lopettaa sairaalassa äkisti. Aiheesta on hyvä keskustella, ja sairaalahoidon aikana voidaan mahdollisesti lopettaa onnistuneesti myös pitkään jatkunut turha unilääkkeen käyttö. On pidettävä mielessä, että unilääke kuuluu potilaan pysyväislääkitykseen erittäin harvoin ja silloinkin lääkärin tulee tietää tarkoin, mistä unihäiriöstä on kyse ja miksi sen hoitoon on päädytty käyttämään unilääkettä. Jatkuva unilääkitys voi tulla kyseeseen lähinnä vain pitkäaikaisessa idiopaattisessa unettomuudessa, joka on kuitenkin harvinainen sairaus.

Psykiatrisen potilaan unettomuus

Työ ja unettomuus

Työperäisen unettomuuden ja siitä aiheutuvien haittojen ehkäisy

Työaikojen kuormittavuuden vähentäminen

Unettomuus ja liikenne

  • Väsymys on merkittävä liikenneonnettomuuksien syy. Yleisin syy väsymykseen liikenteessä on liian lyhyt tai huonolaatuinen ajamista edeltänyt yöuni tai liian pitkä yhtämittainen valvominen. Myös hoitamaton uniapnea suurentaa merkittävästi riskiä nukahtaa rattiin. Uneton potilas ei yleensä nukahda tahattomasti. Unettomuuteen liittyvä ajokyvyn heikkeneminen liittyy etenkin unettomuuden hoitoon käytettyjen lääkkeiden haittavaikutuksiin «Kaikki Suomessa markkinoilla olevat unilääkkeet heikentävät kykyä ajaa autoa vähintään 5 tuntia lääkkeen ottamisesta. Joidenkin unilääkkeiden, etenkin tsopiklonin, ajokykyä heikentävä vaikutus on yli 10 tuntia.»A.
  • Lääkkeiden käytöstä on kirjoitettu myös Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin ajoterveyden arviointiohjeissa lääkäreille (Liikenteen turvallisuusvirasto 16.5.2017) www «https://www.trafi.fi/liikennejarjestelma/liikenne_ja_terveys/tieliikenne_ja_terveys/ajoterveysohjeet_laakarille»6. Ohjeissa todetaan seuraavasti:
    • "Jos keskushermostoon vaikuttava lääkitys hoitoa aloitettaessa aiheuttaa väsymystä tai alentunutta huomiokykyä, ajoterveysvaatimukset eivät täyty niin kauan kuin haittavaikutuksia ilmenee. Jos potilas ylittää lääkärin määräyksestä jonkin väsymystä aiheuttavan lääkkeen yleisten hoitosuositusten enimmäisannoksen, lääkärin on perusteltava sairauskertomukseen se, millä perusteella hän arvioi, ettei siitä ole merkittävää haittaa autolla ajamiselle. Jos potilas käyttää ajokykyyn vaikuttavaa väsyttävää lääkettä ylittäen lääkärin määräämät enimmäisannokset, tulee lääkärin kieltää autolla ajaminen. Ilmoitusvelvollisuus täyttyy, mikäli potilas ei hoidosta huolimatta kykene lopettamaan ajokykyyn haitallisesti vaikuttavaa lääkehoitoa ja tilan arvioidaan kestävän vähintään 6 kuukautta. Jatkuva tai usein toistuva väsyttävien ja ajokykyä haittaavien lääkkeiden käyttäminen muodostaa esteen ryhmän 2 ajo-oikeudelle. Tarvittaessa vireystason säilymiskyky tulee testata objektiivisesti (esim. MWT ja ajokoe tai terveysperusteinen ajokyvyn testaus) vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi narkolepsiaa tutkittaessa konsultoiden herkästi uni- ja vireystilan häiriöihin perehtynyttä erikoislääkäriä."
  • Käytännössä edellinen tarkoittaa, että jos epäillään, että unilääkkeiden käyttö haittaa merkittävästi ajoturvallisuutta väsymyksen tai heikentyneen huomiokyvyn takia, hoitavan lääkärin tulee päättää, salliiko hän potilaan autolla ajamisen vai ohjaako hän potilaan tarkempiin tutkimuksiin asian selvittämiseksi.
  • Lääkäri voi määrätä suullisesti potilaalle ajokiellon, jos tämän ajoterveys on heikentynyt vain tilapäisesti. Lääkärin tulee tällöin kehottaa potilasta olemaan ajamatta määräajan ja merkitä asia potilasasiakirjoihin. Kehotus tulee antaa potilaalle myös kirjallisesti tiedoksi antamalla hänelle kopio potilasasiakirjamerkinnästä.
  • Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että jos unilääkkeitä käytetään Pharmaca Fennican ohjeiden mukaan lyhytaikaisesti ja ohjeannostuksen mukaisesti, ajoturvallisuus on riittävä. Jos lääkäri määrää potilaalle selvästi Pharmaca Fennican ohjeita suurempia annoksia tai useita samanaikaisesti otettavia väsyttäviä lääkkeitä, hänen tulee perustella asia potilaan sairauskertomukseen. Sairauskertomuksessa tulee tällöin käydä myös ilmi se, mistä syystä lääkäri olettaa, ettei ohjeet ylittävä annos aiheuta seuraavana päivänä merkittävää väsymystä tai heikennä huomiokykyä.
  • Perusterveydenhuollon tasolla huolellinen taustatietojen selvitys (muut sairaudet, muut lääkkeet, ajokokemus, liikennerikkomukset, aikaisemmat onnettomuudet ja läheltä piti -tilanteet) on keskeistä. Liikenneopettajan arvio (terveysperusteinen ajokyvyn arviointi) auttaa asian selvittelyssä. Lääkäri voi myös Lääkärinlausunto ajokyvystä -lomakkeella esittää poliisille henkilön määräämistä ajokokeeseen tai antamaan ajonäyte.
  • Erityistapauksissa voidaan ongelmallisesta unettomuudesta tai muusta unihäiriöstä kärsivä potilas ohjata erikoissairaanhoitoon, ajoterveyspoliklinikkaan tai ajoterveysasioihin perehtyneeseen unilääketieteen tutkimusyksikköön. Ajokykyä voidaan edelleen selvittää objektiivisella vireystason ylläpitämiskyvyn mittauksella (MWT-hereilläpysymistesti tai ns. Oslerin testi), neuropsykologisilla tutkimuksilla ja liikenneopettajan tekemällä arvioinnilla.
  • Ajoterveyteen liittyviä lakeja ja ohjeistuksia esitellään tausta-aineistossa «Unettomuuteen, työterveyteen ja ajoterveyteen liittyviä lakeja ja ohjeistuksia»61.

Hoidon seuranta ja porrastus

  • Unettomuuden arviointi ja hoito kuuluvat kaikille terveydenhuollon tasoille (taulukko «Hoidon seuranta ja porrastus...»6).
  • Suurin osa unettomista potilaista kuuluu avoterveydenhuoltoon. Toisaalta unettomuus on yleistä sairaaloissa ja hoitolaitoksissa.
  • Avoterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tulee sopia unettomuuden hoitoketjusta ja täydennyskoulutuksesta.
  • Jos epäillään, että unettomuuden syynä on mielenterveyden häiriö, voidaan konsultoida psykiatria.
  • Jos epäillään unenaikaista hengityshäiriötä, esimerkiksi uniapneaa, voidaan konsultoida keuhkosairauksien tai korva-, nenä- ja kurkkutautien yksiköitä tai yksityisissä uniklinikoissa työskenteleviä lääkäreitä.
  • Ongelmallisessa levottomien jalkojen oireyhtymässä tai epäiltäessä muita unenaikaisia liikehäiriöitä tai yöllisiä kohtauksellisia tiloja on syytä konsultoida neurologian erikoislääkäriä.
  • Lasten ja nuorten vaikeissa unihäiriöissä voidaan konsultoida lastenneurologia, lastenpsykiatria tai nuorisopsykiatria.
  • Ongelmallisessa unettomuudessa tulee konsultoida asiantuntijoita, joilla on käytännön kokemusta unettomien potilaiden hoidosta ja seurantaan liittyvistä ongelmista.
  • Keskeistä unettoman potilaan hoidossa ovat tiedon antaminen, potilaan oman toiminnan tukeminen, seuranta ja riittävän ajan antaminen potilaalle. Unettomuuden hoito on usein vaikeata ja haastavaa lääkärille, eikä se saa koskaan jäädä vain unilääkkeiden määräämiseen.
Taulukko 6. Hoidon seuranta ja porrastus
Unettomuuden tyyppi Missä? Kommentit
Vastikään alkanut unettomuus Kaikki terveydenhuollon tasot
Se taso, jolla unettomuus todetaan
Ymmärretään unettomuutta laukaisevien tekijöiden merkitys: "Tilapäinen unettomuus kuuluu elämään"
Tuki, unen huolto
Tarvittaessa tilapäinen lääkehoito.
Unettomuushäiriö Terveyskeskus, työterveyshuolto, erikoissairaanhoito, unilääketieteen asiantuntijat Sekundaarisen unettomuuden sulkeminen pois
Kognitiiviset menetelmät
Muut lääkkeettömät menetelmät
Tarvittaessa lääkehoito
Komorbidi (sekundaarinen muihin sairauksiin liittyvä unettomuus) Kaikki terveydenhuollon tasot Selvitetään, johtuuko unettomuus ensisijaisesti muusta sairaudesta (masennus, kipu, sydänsairaus ym.) vai onko primaarista unettomuushäiriöstä kärsivällä potilaalla samanaikaisesti muita sairauksia, jotka eivät kuitenkaan selitä unettomuutta
Kronobiologiset unihäiriöt Terveyskeskus, työterveyshuolto, erikoissairaanhoito, unilääketieteen asiantuntijat Kirkasvalohoito, melatoniini ja tarvittaessa ohjaus eteenpäin
Työperäinen unettomuus, vuorotyöunettomuus Työterveyshuolto, terveyskeskus Työaikojen muuttaminen tarvittaessa
Huomioidaan unihäiriön ja toisaalta mahdollisen unilääkityksen haitat työssä
Lasten ja nuorten unettomuus Terveyskeskus, lastenlääkärit, lastenneurologit ja -psykiatrit, nuorisopsykiatrit Ensisijaisesti lääkkeettömät menetelmät
Neuropsykiatriset häiriöt Lastenneurologit, lastenpsykiatrit, nuorisopsykiatrit, neurologit, psykiatrit
Hoidon seuranta mahdollisesti terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa
Neuropsykiatrisen häiriön diagnosointi, neuropsykologiset tutkimukset
Tarvittaessa neuropsykiatrisen hoidon osana piristävä lääkehoito
Raskaus, imetys, vaihdevuodet Raskausneuvola, gynekologit, terveyskeskus, työterveyshuolto Lääkkeiden ominaisuuksien tuntemus
Hormonihoidon etujen ja haittojen huomioiminen
Ikääntyneiden unettomuus Terveyden- ja sosiaalihuollon yksiköt Ikääntyneillä unettomuus liittyy usein muihin sairauksiin
Unettoman potilaan ajokyvyn arviointi Terveyskeskus, työterveyshuolto, tarvittaessa unilääketieteen asiantuntija Huomioidaan unettomuuden aiheuttaman univajeen vaikutus, muut sairaudet ja toisaalta unilääkkeiden haitat
Tarvittaessa tehdään objektiiviset vireystasoa mittaavat testit ja neuropsykologiset tutkimukset

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä

Unettomuus-suosituksen historiatiedot «Unettomuus, Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»67

Puheenjohtaja:

Markku Partinen, LKT, neurologian dosentti, professori, unilääketieteen ja liikennelääketieteen erityispätevyys, tutkimusjohtaja; Helsingin uniklinikka, Tutkimuskeskus Vitalmed

Jäsenet:

Anne Huutoniemi, sairaanhoitaja, toiminnanjohtaja, unihoitaja; Helsingin uniklinikka, Vitalmed Oy

Soili Kajaste, PsL, psykoterapeutti; KL-instituutti, Helsinki

Rea Lagerstedt, LL, työterveyshuollon erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys, kliininen opettaja; Helsingin yliopisto, työterveyshuolto

Juha Markkula, LT, psykiatrian erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys, psykoterapeutti, apulaisylilääkäri; TYKS Uni- ja hengityskeskus

Erkki Mäkinen, LKT, yleislääketieteen erikoislääkäri; Joensuu

Ilari Paakkari, LKT, farmakologian professori emeritus

Timo Partonen, LT, psykiatrian dosentti, tutkimusprofessori; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Päivi Polo, LT, synnytys- ja naistentautiopin professori, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, unilääketieteen erityisasiantuntija; Turun yliopisto

Outi Saarenpää-Heikkilä, LT, lastenneurologian ja lastentautien erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys, apulaisylilääkäri; TAYS:n lastenklinikka

Maaria Seppälä, LT, geriatrian erikoislääkäri; Turku

Katriina Kukkonen-Harjula, LKT, liikuntalääketieteen dosentti, liikuntalääketieteen ja terveydenhuollon erikoislääkäri, (Käypä hoito -toimittaja)

Arja Tuunainen, LT, biologisen psykiatrian dosentti, kliinisen neurofysiologian ja psykiatrian erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys, (Käypä hoito -vastuutoimittaja)

Asiantuntijat:

Mikko Härmä, LT, tutkimusprofessori; Työterveyslaitos

Jouni Lohi, LT, dosentti, vastaava lääkäri; Suomen Terveystalo Oyj, Rovaniemen yksikkö

Sidonnaisuudet

Sidonnaisuusilmoitukset on tarkistettu 11.2.2020 julkaistun kohdennetun päivityksen yhteydessä.

Anne Huutoniemi: Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: UCB Pharma, EUNN:n Narcolepsy Day. Ohjaushankkeet: Vesote hanke/Uneton Suomessa 2016-2018, hankepäällikkö. Muut sidonnaisuudet: Jazz Pharmaceuticals, Idorsia.

Soili Kajaste: Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Kognitiivisen psykoterapian keskus Luote oy. Lisenssitulot ja tekijäpalkkiot: Kirjapaja, Kustannus Oy Duodecim.

Katriina Kukkonen-Harjula: Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: Viipurin tuberkuloosisäätiö. Muut sidonnaisuudet: Suomen Lihavuustutkijat ry:n hallituksen jäsen.

Rea Lagerstedt:Sivutoimet: Työterveyslaitos, Folkhälsan, yksityislääkäri. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: UKK-instituutti, Mundipharma Oy, Työterveyslaitos, HUS.

Juha Markkula: Sivutoimet: Yksityisvastaanotto. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Takeda Oy, Duodecim. Lisenssitulot ja tekijäpalkkiot: Kirjapaja Oy, Kustannus Oy Duodecim.

Erkki Mäkinen: Ei sidonnaisuuksia

Ilari Paakkari: Lisenssitulot ja tekijäpalkkiot: Kustannus Oy Duodecim

Markku Partinen: Sivutoimet: Unilääketiede, Kliinisten neurotieteiden laitos, Clinicum, Helsingin yliopisto, vastuututkija; Neurotieteiden laitos, Uppsalan yliopisto, vieraileva professori. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: GSK, Orion Pharma, UKK-instituutti, THL, Umecrine, Vivago, Oura, Bioprojet, UCB Pharma. Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: STM, Parkinsonliitto, Bioprojet, UCB Pharma. Luottamustoimet: Parkinsonliitto, liittohallituksen puheenjohtaja; Suomen unitutkimusseura ry, hallituksen jäsen. Ohjaushankkeet: STM, Vesote - Uneton Suomessa; THL, kansallinen narkolepsiatyöryhmä. Muut sidonnaisuudet: Jazz Pharma, kliiniset lääketutkimukset; Bioprojet, kliiniset lääketutkimukset; MSD, kliiniset lääketutkimukset; Umecrine, kliiniset lääketutkimukset; Vivago ja Oura, laitetutkimukset.

Timo Partonen: Sivutoimet: Annals of Medicine, päätoimittaja. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Helen, Merck Life Science, Speakersforum Finland. Lisenssitulot ja tekijäpalkkiot: Kustannus Oy Duodecim, Oxford University Press, Suomen Lääkäriliitto. Luottamustoimet: Suomen Psykiatriyhdistyksen Lääkehoidon ja biologisen psykiatrian työryhmä, puheenjohtaja. Ohjaushankkeet: Kansallinen itsemurhien ehkäisytyötä koordinoiva verkosto, puheenjohtaja. Muut sidonnaisuudet: Orion osakeomistus.

Päivi Polo: Sivutoimet: Naistentautien ja synnytysten osa-aikainen ylilääkäri, Turun yliopistollinen keskussairaala; yksityislääkäri. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: MSD, Orion, Gedeon Richter, Novo Nordisk, Mylan.

Outi Saarenpää-Heikkilä: Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Biocodex. Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: Biocodex. Lisenssitulot ja tekijäpalkkiot: Kustannus Oy Duodecim. Luottamustoimet: Unilääketieteen erityispätevyystoimikunnan jäsen. Ohjaushankkeet: Unihäiriöiden diagnostiikan ja hoidon organisointi Suomessa STM:n toimeksiannon mukaisesti: lasten unihäiriöiden osalta puheenjohtajuus.

Maaria Seppälä:Lisenssitulot ja tekijäpalkkiot: Kustannus Oy Duodecim.

Arja Tuunainen: Sivutoimet: Yksityislääkäri. Lisenssitulot ja tekijäpalkkiot: Kustannus Oy Duodecim.

Kirjallisuusviite

Unettomuus. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»7

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007

Kirjallisuutta

  1. Petit JM, Burlet-Godinot S, Magistretti PJ ym. Glycogen metabolism and the homeostatic regulation of sleep. Metab Brain Dis 2015;30:263-79 «PMID: 25399336»PubMed
  2. Xie L, Kang H, Xu Q ym. Sleep drives metabolite clearance from the adult brain. Science 2013;342:373-7 «PMID: 24136970»PubMed
  3. Tononi G, Cirelli C. Sleep and the price of plasticity: from synaptic and cellular homeostasis to memory consolidation and integration. Neuron 2014;81:12-34 «PMID: 24411729»PubMed
  4. Bryant PA, Trinder J, Curtis N. Sick and tired: Does sleep have a vital role in the immune system? Nat Rev Immunol 2004;4:457-67 «PMID: 15173834»PubMed
  5. Consensus Conference Panel. Watson NF, Badr MS ym. Joint Consensus Statement of the American Academy of Sleep Medicine and Sleep Research Society on the Recommended Amount of Sleep for a Healthy Adult: Methodology and Discussion. Sleep 2015;38:1161-83 «PMID: 26194576»PubMed
  6. Consensus Conference Panel. Watson NF, Badr MS ym. Joint Consensus Statement of the American Academy of Sleep Medicine and Sleep Research Society on the Recommended Amount of Sleep for a Healthy Adult: Methodology and Discussion. J Clin Sleep Med 2015;11:931-52 «PMID: 26235159»PubMed
  7. Ohayon M, Wickwire EM, Hirshkowitz M ym. National Sleep Foundation's sleep quality recommendations: first report. Sleep Health 2017;3:6-19 «PMID: 28346153»PubMed
  8. Kajaste S. Krooninen unettomuus ja sen lääkkeetön hoito. Suom Lääkäril 2005;60:2453-7
  9. Riemann D, Nissen C, Palagini L ym. The neurobiology, investigation, and treatment of chronic insomnia. Lancet Neurol 2015;14:547-58 «PMID: 25895933»PubMed
  10. AASM. The International classification of sleep disorders. 3. painos (ICSD-3). Rochester, Minnesota: American Academy of Sleep Medicine (AASM), 2014
  11. Tautiluokitus ICD-10. Suomalainen 3. uudistettu painos Maailman terveysjärjestön (WHO) luokituksesta ICD-10. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2011
  12. American Psychiatric Association. Diagnostic and statistical manual of mental disorders. 5 painos (DSM-5). Arlington, VA: American Psychiatric Publishing, 2013
  13. International Classification of Diseases, Tenth Revision, Clinical Modification (ICD-10-CM) http://www.cdc.gov/nchs/icd/icd10cm.htm
  14. Ohayon MM, Partinen M. Insomnia and global sleep dissatisfaction in Finland. J Sleep Res 2002;11:339-46 «PMID: 12464102»PubMed
  15. Principles and practice of sleep medicine. 5. painos. Kryger MH, Roth T, Dement WC (toim.). St Louis, MI: Elsevier, 2010
  16. Kronholm E, Partonen T, Laatikainen T ym. Trends in self-reported sleep duration and insomnia-related symptoms in Finland from 1972 to 2005: a comparative review and re-analysis of Finnish population samples. J Sleep Res 2008;17:54-62 «PMID: 18275555»PubMed
  17. Härmä M, Sallinen M. Työperäisten unihäiriöiden yleisyys, merkitys ja vähentämiskeinot. Työ ja Ihminen 2004;3:136-49
  18. Härmä M, Hublin C, Sallinen M. Työperäiset unihäiriöt. Kirjassa: Työperäiset sairaudet. Toim. J Uitti, H Taskinen. Helsinki: Työterveyslaitos 2011, ss. 502-38
  19. Westerlund H, Alexanderson K, Akerstedt T ym. Work-related sleep disturbances and sickness absence in the Swedish working population, 1993-1999. Sleep 2008;31:1169-77 «PMID: 18714789»PubMed
  20. Partinen M. Epidemiology of Sleep Disorders. Kirjassa: Handbook of Clinical Neurology, vol 98. Sleep Disorders, vol I. Montagna P ja Chokroverty S (toim.), Elsevier, Amsterdam 2011; ss. 275-314
  21. Mai E, Buysse DJ. Insomnia: Prevalence, Impact, Pathogenesis, Differential Diagnosis, and Evaluation. Sleep Med Clin 2008;3:167-174 «PMID: 19122760»PubMed
  22. Khazaie H, Rezaie L, Darvishi F ym. Treatment of paradoxical insomnia with atypical antipsychotic drugs. A comparison of olanzapine and risperidone. Neurosciences (Riyadh) 2013;18:64-9 «PMID: 23291800»PubMed
  23. Foley DJ, Monjan AA, Izmirlian G ym. Incidence and remission of insomnia among elderly adults in a biracial cohort. Sleep 1999;22 Suppl 2:S373-8 «PMID: 10394610»PubMed
  24. Kronholm E, Puusniekka R, Jokela J ym. Trends in self-reported sleep problems, tiredness and related school performance among Finnish adolescents from 1984 to 2011. J Sleep Res 2015;24:3-10 «PMID: 25367818»PubMed
  25. Elovainio M, Ferrie JE, Gimeno D ym. Organizational justice and sleeping problems: The Whitehall II study. Psychosom Med 2009;71:334-40 «PMID: 19251877»PubMed
  26. New Oxford Textbook of Psychiatry. Gelder M, Lopez-Ibor JJ, Andreasen N (toim.). Oxford: Oxford University Press, 2000
  27. Psykiatria. Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim). 11. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2014
  28. Currie SR, Clark S, Rimac S ym. Comprehensive assessment of insomnia in recovering alcoholics using daily sleep diaries and ambulatory monitoring. Alcohol Clin Exp Res 2003;27:1262-9 «PMID: 12966320»PubMed
  29. Wiggs L, Stores G. Severe sleep disturbance and daytime challenging behaviour in children with severe learning disabilities. J Intellect Disabil Res 1996;40 ( Pt 6):518-28 «PMID: 9004112»PubMed
  30. Brylewski JE, Wiggs L. A questionnaire survey of sleep and night-time behaviour in a community-based sample of adults with intellectual disability. J Intellect Disabil Res 1998;42 ( Pt 2):154-62 «PMID: 9617699»PubMed
  31. Partinen M. Levottomat jalat. Duodecim 2006;122:2999-3008 «http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu/artikkeli?tunnus=duo96142»8
  32. Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla); (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Käypä hoito -suositus. 22.11.2010. «http://www.kaypahoito.fi»9
  33. Halfens R, Cox K, Kuppen-Van Merwijk A. Effect of the use of sleep medication in Dutch hospitals on the use of sleep medication at home. J Adv Nurs 1994;19:66-70 «PMID: 8138632»PubMed
  34. Warie H, Petrovic M, Somers A ym. The use of hypnosedative drugs in a university hospital setting. Acta Clin Belg 2003;58:225-32 «PMID: 14635530»PubMed
  35. Puustinen J, Lähteenmäki R, Polo-Kantola P ym. Effect of withdrawal from long-term use of temazepam, zopiclone or zolpidem as hypnotic agents on cognition in older adults. Eur J Clin Pharmacol 2014;70:319-29 «PMID: 24337417»PubMed
  36. Partinen M. Väsymys, unihäiriöt ja liikenne. Kirjassa: Karkola K, Müller K, Ojala M (toim.) Liikennelääketiede. Kustannus Oy Duodecim 2002:97-104
  37. Akerstedt T, Bassetti C, Cirifnotta F ym. Sleepiness at the wheel - The White Book. 2013. http://www.esrs.eu/fileadmin/user_upload/publications/Livre_blanc_VA_V4.pdf.
  38. Partinen M. Väsymys ja nukahtaminen kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa. Helsinki: Liikennevakuutuskeskus, vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunta (VALT) 2004
  39. Wagstaff AS, Sigstad Lie JA. Shift and night work and long working hours--a systematic review of safety implications. Scand J Work Environ Health 2011;37:173-85 «PMID: 21290083»PubMed
  40. Lallukka T, Haaramo P, Lahelma E ym. Sleep problems and disability retirement: a register-based follow-up study. Am J Epidemiol 2011;173:871-81 «PMID: 21415034»PubMed
  41. Paunio T, Korhonen K, Hublin C ym. Poor sleep predicts symptoms of depression and disability retirement due to depression. J Affect Disord 2015;172:381-9
  42. Hublin C, Partinen M, Koskenvuo M ym. Heritability and mortality risk of insomnia-related symptoms: a genetic epidemiologic study in a population-based twin cohort. Sleep 2011;34:957-64 «PMID: 21731146»PubMed
  43. Hublin C, Partinen M, Koskenvuo M ym. Sleep and mortality: a population-based 22-year follow-up study. Sleep 2007;30:1245-53 «PMID: 17969458»PubMed
  44. Kripke DF, Langer RD, Kline LE. Hypnotics' association with mortality or cancer: a matched cohort study. BMJ Open 2012;2:e000850 «PMID: 22371848»PubMed
  45. Partinen M. Nutrition and sleep. Kirjassa: Sleep disorders medicine. Basic science, technical considerations, and clinical aspects. 3 painos. Chokroverty S (toim.). Elsevier, 2009, ss. 307-18
  46. Partinen M, Westermarck T, Atroshi F. Nutrition, sleep and sleep disorders – relations of some food constituents and sleep. Kirjassa: Pharmacology and nutritional intervention in the treatment of disease. Atroshi F (toim.). InTech, 2014, ss. 191-223
  47. Wennman H, Kronholm E, Partonen T ym. Physical activity and sleep profiles in Finnish men and women. BMC Public Health 2014;14:82 «PMID: 24467881»PubMed
  48. Brand S, Kalak N, Gerber M ym. High self-perceived exercise exertion before bedtime is associated with greater objectively assessed sleep efficiency. Sleep Med 2014;15:1031-6 «PMID: 25087193»PubMed
  49. Myllymäki T, Kyröläinen H, Savolainen K ym. Effects of vigorous late-night exercise on sleep quality and cardiac autonomic activity. J Sleep Res 2011;20:146-53 «PMID: 20673290»PubMed
  50. Buysse DJ, Yu L, Moul DE ym. Development and validation of patient-reported outcome measures for sleep disturbance and sleep-related impairments. Sleep 2010;33:781-92 «PMID: 20550019»PubMed
  51. Tsai WH, Remmers JE, Brant R ym. A decision rule for diagnostic testing in obstructive sleep apnea. Am J Respir Crit Care Med 2003;167:1427-32 «PMID: 12738600»PubMed
  52. Ylikoski J, Bäck L. Kuorsaus ja sen hoito. Suom Lääkäril 2006;61:691-6
  53. Estivill E, Bové A, García-Borreguero D ym. Consensus on drug treatment, definition and diagnosis for insomnia. Clin Drug Investig 2003;23:351-85 «PMID: 17535048»PubMed
  54. Virtsankarkailu (naiset); (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä. Käypä hoito -suositus. 16.12.2011. www.kaypahoito.fi
  55. Keuhkoahtaumatauti (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Keuhkolääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Käypä hoito -suositus. 13.6.2014. www.kaypahoito.fi
  56. Diabetes (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen sisätautilääkäreiden yhdistyksen ja Diabetesliiton lääkärineuvoston asettama työryhmä. Käypä hoito -suositus. 12.9.2013. www.kaypahoito.fi
  57. Ruíz-Primo E, Jurado JL, Solís H ym. Polysomnographic effects of thyroid hormones primary myxedema. Electroencephalogr Clin Neurophysiol 1982;53:559-64 «PMID: 6177500»PubMed
  58. Nikolakaros G, Virtanen I, Markkula J ym. Obstructive sleep apnea in psychiatric outpatients. A clinic-based study. J Psychiatr Res 2015;69:126-34 «PMID: 26343604»PubMed
  59. Naqvi HA, Wang D, Glozier N ym. Sleep-disordered breathing and psychiatric disorders. Curr Psychiatry Rep 2014;16:519 «PMID: 25308389»PubMed
  60. Morgenthaler T, Alessi C, Friedman L ym. Practice parameters for the use of actigraphy in the assessment of sleep and sleep disorders: an update for 2007. Sleep 2007;30:519-29 «PMID: 17520797»PubMed
  61. Buysse DJ, Ancoli-Israel S, Edinger JD ym. Recommendations for a standard research assessment of insomnia. Sleep 2006;29:1155-73 «PMID: 17040003»PubMed
  62. Chesson A Jr, Hartse K, Anderson WM ym. Practice parameters for the evaluation of chronic insomnia. An American Academy of Sleep Medicine report. Standards of Practice Committee of the American Academy of Sleep Medicine. Sleep 2000;23:237-41 «PMID: 10737341»PubMed
  63. Kushida CA, Littner MR, Morgenthaler T ym. Practice parameters for the indications for polysomnography and related procedures: an update for 2005. Sleep 2005;28:499-521 «PMID: 16171294»PubMed
  64. Hailey D, Tran K, Dales R ym. Recommendations and supporting evidence in guidelines for referral of patients to sleep laboratories. Sleep Med Rev 2006;10:287-99 «PMID: 16807006»PubMed
  65. Kajaste S. Unihäiriöt. Kirjassa: Kognitiivinen psykoterapia. Kähkönen S, Karila I, Holmberg N (toim.) 3. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2008:332-45
  66. Mimeault V, Morin CM. Self-help treatment for insomnia: bibliotherapy with and without professional guidance. J Consult Clin Psychol 1999;67:511-9 «PMID: 10450621»PubMed
  67. Kajaste S, Markkula J. Hyvää yötä - apua univaikeuksiin. Kirjapaja, Helsinki 2011
  68. Järnefelt H, Hublin C (toim.) Työikäisten unettomuuden hoito. Työterveyslaitos 2012
  69. Pihl S, Aronen A-M. Unentaidot. Löydä uni ilman lääkkeitä. 3. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2015
  70. Riedel BW, Lichstein KL. Strategies for evaluating adherence to sleep restriction treatment for insomnia. Behav Res Ther 2001;39:201-12 «PMID: 11153973»PubMed
  71. Kyle SD, Miller CB, Rogers Z ym. Sleep restriction therapy for insomnia is associated with reduced objective total sleep time, increased daytime somnolence, and objectively impaired vigilance: implications for the clinical management of insomnia disorder. Sleep 2014;37:229-37 «PMID: 24497651»PubMed
  72. Morin CM, Hauri PJ, Espie CA ym. Nonpharmacologic treatment of chronic insomnia. An American Academy of Sleep Medicine review. Sleep 1999;22:1134-56 «PMID: 10617176»PubMed
  73. Stetter F, Kupper S. Autogenic training: a meta-analysis of clinical outcome studies. Appl Psychophysiol Biofeedback 2002;27:45-98 «PMID: 12001885»PubMed
  74. Montgomery P, Dennis J. Cognitive behavioural interventions for sleep problems in adults aged 60+. Cochrane Database Syst Rev 2003;:CD003161 «PMID: 12535460»PubMed
  75. Morin CM, Colecchi C, Stone J ym. Behavioral and pharmacological therapies for late-life insomnia: a randomized controlled trial. JAMA 1999;281:991-9 «PMID: 10086433»PubMed
  76. Okajima I, Komada Y, Inoue Y. A meta-analysis of the treatment effectiveness of cognitive behavioral therapy for primary insomnia. Sleep Biol Rhythms 2011;9:24-34
  77. Sleep disorders medicine. Basic science, technical considerations, and clinical aspects. 3 painos. Chokroverty S (toim.). Elsevier, 2009
  78. Wortelboer U, Cohrs S, Rodenbeck A ym. Tolerability of hypnosedatives in older patients. Drugs Aging 2002;19:529-39 «PMID: 12182689»PubMed
  79. Hartman E. The Sleeping Pill. Yale University Press New Haven 1978
  80. Bourgeois J, Elseviers MM, Van Bortel L ym. Sleep quality of benzodiazepine users in nursing homes: a comparative study with nonusers. Sleep Med 2013;14:614-21 «PMID: 23692988»PubMed
  81. Hartikainen S, Lönnroos E, Louhivuori K. Medication as a risk factor for falls: critical systematic review. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2007;62:1172-81 «PMID: 17921433»PubMed
  82. Riedel BW, Lichstein KL. Objective sleep measures and subjective sleep satisfaction: how do older adults with insomnia define a good night's sleep? Psychol Aging 1998;13:159-63 «PMID: 9533198»PubMed
  83. Dündar Y, Dodd S, Strobl J ym. Comparative efficacy of newer hypnotic drugs for the short-term management of insomnia: a systematic review and meta-analysis. Hum Psychopharmacol 2004;19:305-22 «PMID: 15252823»PubMed
  84. Dündar Y, Boland A, Strobl J ym. Newer hypnotic drugs for the short-term management of insomnia: a systematic review and economic evaluation. Health Technol Assess 2004;8:iii-x, 1-125 «PMID: 15193209»PubMed
  85. Pressman MR. Sleep driving: sleepwalking variant or misuse of z-drugs? Sleep Med Rev 2011;15:285-92 «PMID: 21367628»PubMed
  86. European Medicines Agency. CMDh endorses new advice to minimize risk of next morning impaired driving ability and mental alertness with zolpidem. European Commission to take final legal decision. 25 April 2014. EMA/240581/2014
  87. Farkas RH, Unger EF, Temple R. Zolpidem and driving impairment--identifying persons at risk. N Engl J Med 2013;369:689-91 «PMID: 23923991»PubMed
  88. Buscemi N, Vandermeer B, Friesen C ym. Manifestations and Management of Chronic Insomnia in Adults. Summary, Evidence Report/Technology Assessment: Number 125. AHRQ Publication Number 05-E021-1, June 2005. Agency for Healthcare Research and Quality, Rockville, MD. www.ahrq.gov/clinic/epcsums/insomnsum.htm
  89. Weber J, Siddiqui MA, Wagstaff AJ ym. Low-dose doxepin: in the treatment of insomnia. CNS Drugs 2010;24:713-20 «PMID: 20658801»PubMed
  90. Chew ML, Mulsant BH, Pollock BG ym. Anticholinergic activity of 107 medications commonly used by older adults. J Am Geriatr Soc 2008;56:1333-41 «PMID: 18510583»PubMed
  91. Vande Griend JP, Anderson SL. Histamine-1 receptor antagonism for treatment of insomnia. J Am Pharm Assoc (2003) 2012;52:e210-9 «PMID: 23229983»PubMed
  92. Karsten J, Hagenauw LA, Kamphuis J ym. Low doses of mirtazapine or quetiapine for transient insomnia: A randomised, double-blind, cross-over, placebo-controlled trial. J Psychopharmacol 2017;31:327-337 «PMID: 28093029»PubMed
  93. Iwamoto K, Kawano N, Sasada K ym. Effects of low-dose mirtazapine on driving performance in healthy volunteers. Hum Psychopharmacol 2013;28:523-8 «PMID: 23813948»PubMed
  94. Depressio (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Käypä hoito -suositus. 29.9.2004. www.kaypahoito.fi
  95. Cates ME, Jackson CW, Feldman JM ym. Metabolic consequences of using low-dose quetiapine for insomnia in psychiatric patients. Community Ment Health J 2009;45:251-4 «PMID: 19472052»PubMed
  96. Williams SG, Alinejad NA, Williams JA ym. Statistically significant increase in weight caused by low-dose quetiapine. Pharmacotherapy 2010;30:1011-5 «PMID: 20874038»PubMed
  97. Van der Heijden KB, Smits MG, Van Someren EJ ym. Effect of melatonin on sleep, behavior, and cognition in ADHD and chronic sleep-onset insomnia. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:233-41 «PMID: 17242627»PubMed
  98. Lewy AJ, Rough JN, Songer JB ym. The phase shift hypothesis for the circadian component of winter depression. Dialogues Clin Neurosci 2007;9:291-300 «PMID: 17969866»PubMed
  99. Lemoine P, Garfinkel D, Laudon M ym. Prolonged-release melatonin for insomnia - an open-label long-term study of efficacy, safety, and withdrawal. Ther Clin Risk Manag 2011;7:301-11 «PMID: 21845053»PubMed
  100. Joukanen S. Pregabaliinin väärinkäyttö on lisääntynyt. Suomen Lääkäril 2011;66:756-9
  101. Videla S, Cebrecos J, Lahjou M ym. Pharmacokinetic dose proportionality between two strengths (12.5 mg and 25 mg) of doxylamine hydrogen succinate film-coated tablets in fasting state: a single-dose, randomized, two-period crossover study in healthy volunteers. Drugs R D 2013;13:129-35 «PMID: 23633146»PubMed
  102. Krystal AD. A compendium of placebo-controlled trials of the risks/benefits of pharmacological treatments for insomnia: the empirical basis for U.S. clinical practice. Sleep Med Rev 2009;13:265-74 «PMID: 19153052»PubMed
  103. Hartmann E, Lindsley JG, Spinweber C. Chronic insomnia: effects of tryptophan, flurazepam, secobarbital, and placebo. Psychopharmacology (Berl) 1983;80:138-42 «PMID: 6410442»PubMed
  104. Sarris J, Byrne GJ. A systematic review of insomnia and complementary medicine. Sleep Med Rev 2011;15:99-106 «PMID: 20965131»PubMed
  105. Glass J, Lanctôt KL, Herrmann N ym. Sedative hypnotics in older people with insomnia: meta-analysis of risks and benefits. BMJ 2005;331:1169 «PMID: 16284208»PubMed
  106. Hajak G, Cluydts R, Declerck A ym. Continuous versus non-nightly use of zolpidem in chronic insomnia: results of a large-scale, double-blind, randomized, outpatient study. Int Clin Psychopharmacol 2002;17:9-17 «PMID: 11800507»PubMed
  107. Perlis ML, McCall WV, Krystal AD ym. Long-term, non-nightly administration of zolpidem in the treatment of patients with primary insomnia. J Clin Psychiatry 2004;65:1128-37 «PMID: 15323600»PubMed
  108. Lähteenmäki R, Puustinen J, Vahlberg T ym. Melatonin for sedative withdrawal in older patients with primary insomnia: a randomized double-blind placebo-controlled trial. Br J Clin Pharmacol 2014;77:975-85 «PMID: 24286360»PubMed
  109. Lopez-Peig C, Mundet X, Casabella B ym. Analysis of benzodiazepine withdrawal program managed by primary care nurses in Spain. BMC Res Notes 2012;5:684 «PMID: 23237104»PubMed
  110. Lader M. Benzodiazepine harm: how can it be reduced? Br J Clin Pharmacol 2014;77:295-301 «PMID: 22882333»PubMed
  111. Polo-Kantola P, Aukia L, Karlsson H ym. Sleep quality during pregnancy: associations with depressive and anxiety symptoms. Acta Obstet Gynecol Scand 2017;96:198-206 «PMID: 27861713»PubMed
  112. Lee KA, Zaffke ME, Baratte-Beebe K. Restless legs syndrome and sleep disturbance during pregnancy: the role of folate and iron. J Womens Health Gend Based Med 2001;10:335-41 «PMID: 11445024»PubMed
  113. Erkkola M, Karppinen M, Knip M, Virtanen S. Raskaudenaikainen ravitsemus – kohtaavatko suositukset ja käytäntö? Duodecim 2001;117:149-55 «http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu/artikkeli?tunnus=duo92021»10
  114. Sun ER, Chen CA, Ho G ym. Iron and the restless legs syndrome. Sleep 1998;21:371-7 «PMID: 9646381»PubMed
  115. Lepistö M, Lampio A, Polo P. Raskaus ja levottomat jalat -oireyhtymä. Suom Lääkäril 2017;6:349-53
  116. Driver HS, Dijk DJ, Werth E ym. Sleep and the sleep electroencephalogram across the menstrual cycle in young healthy women. J Clin Endocrinol Metab 1996;81:728-35 «PMID: 8636295»PubMed
  117. Baker FC, Waner JI, Vieira EF ym. Sleep and 24 hour body temperatures: a comparison in young men, naturally cycling women and women taking hormonal contraceptives. J Physiol 2001;530:565-74 «PMID: 11158285»PubMed
  118. Lee KA, Shaver JF, Giblin EC ym. Sleep patterns related to menstrual cycle phase and premenstrual affective symptoms. Sleep 1990;13:403-9 «PMID: 2287852»PubMed
  119. Baker FC, Driver HS, Rogers GG ym. High nocturnal body temperatures and disturbed sleep in women with primary dysmenorrhea. Am J Physiol 1999;277:E1013-21 «PMID: 10600789»PubMed
  120. Iacovides S, Avidon I, Bentley A ym. Diclofenac potassium restores objective and subjective measures of sleep quality in women with primary dysmenorrhea. Sleep 2009;32:1019-26 «PMID: 19725253»PubMed
  121. Cohen LS, Soares CN, Otto MW ym. Prevalence and predictors of premenstrual dysphoric disorder (PMDD) in older premenopausal women. The Harvard Study of Moods and Cycles. J Affect Disord 2002;70:125-32 «PMID: 12117624»PubMed
  122. Smith MJ, Schmidt PJ, Rubinow DR. Operationalizing DSM-IV criteria for PMDD: selecting symptomatic and asymptomatic cycles for research. J Psychiatr Res 2003;37:75-83 «PMID: 12482472»PubMed
  123. Randeva HS, Tan BK, Weickert MO ym. Cardiometabolic aspects of the polycystic ovary syndrome. Endocr Rev 2012;33:812-41 «PMID: 22829562»PubMed
  124. Burdick RS, Hoffmann R, Armitage R. Short note: oral contraceptives and sleep in depressed and healthy women. Sleep 2002;25:347-9 «PMID: 12003166»PubMed
  125. Ancoli-Israel S. Sleep and aging: prevalence of disturbed sleep and treatment considerations in older adults. J Clin Psychiatry 2005;66 Suppl 9:24-30; quiz 42-3 «PMID: 16336039»PubMed
  126. Redline S, Kirchner HL, Quan SF ym. The effects of age, sex, ethnicity, and sleep-disordered breathing on sleep architecture. Arch Intern Med 2004;164:406-18 «PMID: 14980992»PubMed
  127. Vitiello MV, Bliwise DL, Prinz PN. Sleep in Alzheimer's disease and the sundown syndrome. Neurology 1992;42:83-93; discussion 93-4 «PMID: 1630644»PubMed
  128. Forbes D, Morgan DG, Bangma J ym. Light therapy for managing sleep, behaviour, and mood disturbances in dementia. Cochrane Database Syst Rev 2004;:CD003946 «PMID: 15106228»PubMed
  129. Naylor E, Penev PD, Orbeta L ym. Daily social and physical activity increases slow-wave sleep and daytime neuropsychological performance in the elderly. Sleep 2000;23:87-95 «PMID: 10678469»PubMed
  130. Petit L, Azad N, Byszewski A ym. Non-pharmacological management of primary and secondary insomnia among older people: review of assessment tools and treatments. Age Ageing 2003;32:19-25 «PMID: 12540343»PubMed
  131. Schnelle JF, Alessi CA, Al-Samarrai NR ym. The nursing home at night: effects of an intervention on noise, light, and sleep. J Am Geriatr Soc 1999;47:430-8 «PMID: 10203118»PubMed
  132. Richards KC, Beck C, O'Sullivan PS ym. Effect of individualized social activity on sleep in nursing home residents with dementia. J Am Geriatr Soc 2005;53:1510-7 «PMID: 16137280»PubMed
  133. Ouslander JG, Connell BR, Bliwise DL ym. A nonpharmacological intervention to improve sleep in nursing home patients: results of a controlled clinical trial. J Am Geriatr Soc 2006;54:38-47 «PMID: 16420196»PubMed
  134. Alessi CA, Martin JL, Webber AP ym. Randomized, controlled trial of a nonpharmacological intervention to improve abnormal sleep/wake patterns in nursing home residents. J Am Geriatr Soc 2005;53:803-10 «PMID: 15877555»PubMed
  135. Bain KT. Management of chronic insomnia in elderly persons. Am J Geriatr Pharmacother 2006;4:168-92 «PMID: 16860264»PubMed
  136. Tannenbaum C, Paquette A, Hilmer S ym. A systematic review of amnestic and non-amnestic mild cognitive impairment induced by anticholinergic, antihistamine, GABAergic and opioid drugs. Drugs Aging 2012;29:639-58 «PMID: 22812538»PubMed
  137. Holbrook AM, Crowther R, Lotter A ym. Meta-analysis of benzodiazepine use in the treatment of insomnia. CMAJ 2000;162:225-33 «PMID: 10674059»PubMed
  138. Beers MH. Explicit criteria for determining potentially inappropriate medication use by the elderly. An update. Arch Intern Med 1997;157:1531-6 «PMID: 9236554»PubMed
  139. Bloom HG, Ahmed I, Alessi CA ym. Evidence-based recommendations for the assessment and management of sleep disorders in older persons. J Am Geriatr Soc 2009;57:761-89 «PMID: 19484833»PubMed
  140. Fetveit A. Late-life insomnia: a review. Geriatr Gerontol Int 2009;9:220-34 «PMID: 19702931»PubMed
  141. Schredl M, Alm B, Sobanski E. Sleep quality in adult patients with attention deficit hyperactivity disorder (ADHD). Eur Arch Psychiatry Clin Neurosci 2007;257:164-8 «PMID: 17131215»PubMed
  142. Tani P, Lindberg N, Nieminen-von Wendt T ym. Actigraphic assessment of sleep in young adults with Asperger syndrome. Psychiatry Clin Neurosci 2005;59:206-8 «PMID: 15823169»PubMed
  143. Paavonen EJ, Nieminen-von Wendt T, Vanhala R ym. Effectiveness of melatonin in the treatment of sleep disturbances in children with Asperger disorder. J Child Adolesc Psychopharmacol 2003;13:83-95 «PMID: 12804129»PubMed
  144. Rybak YE, McNeely HE, Mackenzie BE ym. An open trial of light therapy in adult attention-deficit/hyperactivity disorder. J Clin Psychiatry 2006;67:1527-35 «PMID: 17107243»PubMed
  145. Tang NK, Goodchild CE, Hester J ym. Pain-related insomnia versus primary insomnia: a comparison study of sleep pattern, psychological characteristics, and cognitive-behavioral processes. Clin J Pain 2012;28:428-36 «PMID: 22179550»PubMed
  146. Björnsdóttir SV, Jónsson SH, Valdimarsdóttir UA. Mental health indicators and quality of life among individuals with musculoskeletal chronic pain: a nationwide study in Iceland. Scand J Rheumatol 2014;43:419-23 «PMID: 24814312»PubMed
  147. Morphy H, Dunn KM, Lewis M ym. Epidemiology of insomnia: a longitudinal study in a UK population. Sleep 2007;30:274-80 «PMID: 17425223»PubMed
  148. Fielding R, Wong WS. Prevalence of chronic pain, insomnia, and fatigue in Hong Kong. Hong Kong Med J 2012;18 Suppl 3:9-12 «PMID: 22865215»PubMed
  149. Taylor DJ, Mallory LJ, Lichstein KL ym. Comorbidity of chronic insomnia with medical problems. Sleep 2007;30:213-8 «PMID: 17326547»PubMed
  150. Kelly GA, Blake C, Power CK ym. The association between chronic low back pain and sleep: a systematic review. Clin J Pain 2011;27:169-81 «PMID: 20842008»PubMed
  151. Palermo TM, Law E, Churchill SS ym. Longitudinal course and impact of insomnia symptoms in adolescents with and without chronic pain. J Pain 2012;13:1099-106 «PMID: 23031311»PubMed
  152. Blågestad T, Pallesen S, Lunde LH ym. Sleep in older chronic pain patients: a comparative polysomnographic study. Clin J Pain 2012;28:277-83 «PMID: 22330128»PubMed
  153. Spitzer AR, Broadman M. A retrospective review of the sleep characteristics in patients with chronic fatigue syndrome and fibromyalgia. Pain Pract 2010;10:294-300 «PMID: 20230458»PubMed
  154. Kishi A, Natelson BH, Togo F ym. Sleep-stage dynamics in patients with chronic fatigue syndrome with or without fibromyalgia. Sleep 2011;34:1551-60 «PMID: 22043126»PubMed
  155. Chervin RD, Teodorescu M, Kushwaha R ym. Objective measures of disordered sleep in fibromyalgia. J Rheumatol 2009;36:2009-16 «PMID: 19684146»PubMed
  156. Haack M, Lee E, Cohen DA ym. Activation of the prostaglandin system in response to sleep loss in healthy humans: potential mediator of increased spontaneous pain. Pain 2009;145:136-41 «PMID: 19560866»PubMed
  157. Okifuji A, Hare BD. Do sleep disorders contribute to pain sensitivity? Curr Rheumatol Rep 2011;13:528-34 «PMID: 21805110»PubMed
  158. Pieh C, Popp R, Geisler P ym. [Sleep and pain: a bi-directional relation?]. Psychiatr Prax 2011;38:166-70 «PMID: 21412701»PubMed
  159. Lautenbacher S, Kundermann B, Krieg JC. Sleep deprivation and pain perception. Sleep Med Rev 2006;10:357-69 «PMID: 16386930»PubMed
  160. Häuser W, Bernardy K, Uçeyler N ym. Treatment of fibromyalgia syndrome with gabapentin and pregabalin--a meta-analysis of randomized controlled trials. Pain 2009;145:69-81 «PMID: 19539427»PubMed
  161. Wickwire EM, Collop NA. Insomnia and sleep-related breathing disorders. Chest 2010;137:1449-63 «PMID: 20525657»PubMed
  162. Björnsdóttir E, Janson C, Gíslason T ym. Insomnia in untreated sleep apnea patients compared to controls. J Sleep Res 2012;21:131-8 «PMID: 21988168»PubMed
  163. Zhang XJ, Li QY, Wang Y ym. The effect of non-benzodiazepine hypnotics on sleep quality and severity in patients with OSA: a meta-analysis. Sleep Breath 2014;18:781-9 «PMID: 24474447»PubMed
  164. Tikkinen KA, Johnson TM 2nd, Tammela TL ym. Nocturia frequency, bother, and quality of life: how often is too often? A population-based study in Finland. Eur Urol 2010;57:488-96 «PMID: 19361907»PubMed
  165. Howell D, Oliver TK, Keller-Olaman S ym. A Pan-Canadian practice guideline: prevention, screening, assessment, and treatment of sleep disturbances in adults with cancer. Support Care Cancer 2013;21:2695-706 «PMID: 23708820»PubMed
  166. Fleming L, Gillespie S, Espie CA. The development and impact of insomnia on cancer survivors: a qualitative analysis. Psychooncology 2010;19:991-6 «PMID: 20014075»PubMed
  167. Fiorentino L, Ancoli-Israel S. Insomnia and its treatment in women with breast cancer. Sleep Med Rev 2006;10:419-29 «PMID: 16963293»PubMed
  168. Pompili M, Lester D, Grispini A ym. Completed suicide in schizophrenia: evidence from a case-control study. Psychiatry Res 2009;167:251-7 «PMID: 19395048»PubMed
  169. Baglioni C, Battagliese G, Feige B ym. Insomnia as a predictor of depression: a meta-analytic evaluation of longitudinal epidemiological studies. J Affect Disord 2011;135:10-9 «PMID: 21300408»PubMed
  170. Pahkala K. Iäkkäiden depressiot. Epidemiologinen tutkimus. Lääkintöhallitus. Sarja: Tutkimukset, 55. Helsinki 1990
  171. Pahkala K, Kesti E, Köngäs-Saviaro P ym. Prevalence of depression in an aged population in Finland. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 1995;30:99-106 «PMID: 7624809»PubMed
  172. Puttonen S, Härmä M, Hublin C. Shift work and cardiovascular disease - pathways from circadian stress to morbidity. Scand J Work Environ Health 2010;36:96-108 «PMID: 20087536»PubMed
  173. Virtanen M, Heikkilä K, Jokela M ym. Long working hours and coronary heart disease: a systematic review and meta-analysis. Am J Epidemiol 2012;176:586-96 «PMID: 22952309»PubMed
  174. Juda M, Vetter C, Roenneberg T. Chronotype modulates sleep duration, sleep quality, and social jet lag in shift-workers. J Biol Rhythms 2013;28:141-51 «PMID: 23606613»PubMed
  175. Hakola T, Hublin CH, Härmä M, Kandolin I, Laitinen J, Sallinen M. Miten ikääntyminen vaikuttaa työssä selviytymiseen. Kirjassa: Toimivat ja terveet työajat. Okkonen H (toim.) Työterveyslaitos, Helsinki 2007:43-4
  176. Knutsson A. Health disorders of shift workers. Occup Med (Lond) 2003;53:103-8 «PMID: 12637594»PubMed
  177. Härmä M, Kecklund G. Shift work and health - how to proceed? Scand J Work Environ Health 2010;36:81-4 «PMID: 20126970»PubMed
  178. Halonen JI, Lallukka T, Pentti J ym. Change in job strain as a predictor of change in insomnia symptoms: analyzing observational data as a non-randomized pseudo-trial. Sleep 2016; [Epub ahead of print] «PMID: 27634791»PubMed
  179. Härmä M, Hakola T, Kandolin I ym. A controlled intervention study on the effects of a very rapidly forward rotating shift system on sleep-wakefulness and well-being among young and elderly shift workers. Int J Psychophysiol 2006;59:70-9 «PMID: 16297476»PubMed
  180. Salo P, Oksanen T, Sivertsen B ym. Sleep disturbances as a predictor of cause-specific work disability and delayed return to work. Sleep 2010;33:1323-31 «PMID: 21061854»PubMed
  181. Frost P, Kolstad HA, Bonde JP. Shift work and the risk of ischemic heart disease - a systematic review of the epidemiologic evidence. Scand J Work Environ Health 2009;35:163-79 «PMID: 19387517»PubMed
  182. Ala-Mursula L, Vahtera J, Linna A ym. Employee worktime control moderates the effects of job strain and effort-reward imbalance on sickness absence: the 10-town study. J Epidemiol Community Health 2005;59:851-7 «PMID: 16166358»PubMed
  183. Sallinen M, Kecklund G. Shift work, sleep, and sleepiness - differences between shift schedules and systems. Scand J Work Environ Health 2010;36:121-33 «PMID: 20119631»PubMed
  184. Driscoll TR, Grunstein RR, Rogers NL. A systematic review of the neurobehavioural and physiological effects of shiftwork systems. Sleep Med Rev 2007;11:179-94 «PMID: 17418596»PubMed
  185. Sallinen M, Härmä M, Mutanen P ym. Sleepiness in various shift combinations of irregular shift systems. Ind Health 2005;43:114-22 «PMID: 15732313»PubMed
  186. Lillsunde P. Päihteet ja liikenneturvallisuus. Suom Lääkäril 2015;70:2615-9
  187. Adkins KW, Molloy C, Weiss SK ym. Effects of a standardized pamphlet on insomnia in children with autism spectrum disorders. Pediatrics 2012;130 Suppl 2:S139-44 «PMID: 23118244»PubMed
  188. Ahonen S, Kivelä SL. Toiminnallisten ja kognitiivisten hoitomenetelmien vaikutukset iäkkäiden primaariseen unettomuuteen. Duodecim 2010;126:794-802 «http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu/artikkeli?tunnus=duo98711»11
  189. Alessi C, Vitiello MV. Insomnia (primary) in older people: non-drug treatments. BMJ Clin Evid 2015;2015: «PMID: 25968443»PubMed
  190. Allain H, Bentué-Ferrer D, Tarral A ym. Effects on postural oscillation and memory functions of a single dose of zolpidem 5 mg, zopiclone 3.75 mg and lormetazepam 1 mg in elderly healthy subjects. A randomized, cross-over, double-blind study versus placebo. Eur J Clin Pharmacol 2003;59:179-88 «PMID: 12756510»PubMed
  191. Ancoli-Israel S, Richardson GS, Mangano RM ym. Long-term use of sedative hypnotics in older patients with insomnia. Sleep Med 2005;6:107-13 «PMID: 15716214»PubMed
  192. Barbera J, Shapiro C. Benefit-risk assessment of zaleplon in the treatment of insomnia. Drug Saf 2005;28:301-18 «PMID: 15783240»PubMed
  193. Bauer M, McIntyre RS, Szamosi J ym. Evaluation of adjunct extended-release quetiapine fumarate on sleep disturbance and quality in patients with major depressive disorder and an inadequate response to on-going antidepressant therapy. Int J Neuropsychopharmacol 2013;16:1755-65 «PMID: 23672772»PubMed
  194. Bei B, Byrne ML, Ivens C ym. Pilot study of a mindfulness-based, multi-component, in-school group sleep intervention in adolescent girls. Early Interv Psychiatry 2013;7:213-20 «PMID: 22759744»PubMed
  195. Bent S, Padula A, Moore D ym. Valerian for sleep: a systematic review and meta-analysis. Am J Med 2006;119:1005-12 «PMID: 17145239»PubMed
  196. Bergmans MG, Merkus JM, Corbey RS ym. Effect of Bellergal Retard on climacteric complaints: a double-blind, placebo-controlled study. Maturitas 1987;9:227-34 «PMID: 3323851»PubMed
  197. Bixler EO, Vgontzas AN, Lin HM ym. Prevalence of sleep-disordered breathing in women: effects of gender. Am J Respir Crit Care Med 2001;163:608-13 «PMID: 11254512»PubMed
  198. Blumer JL, Findling RL, Shih WJ ym. Controlled clinical trial of zolpidem for the treatment of insomnia associated with attention-deficit/ hyperactivity disorder in children 6 to 17 years of age. Pediatrics 2009;123:e770-6 «PMID: 19403468»PubMed
  199. Bocca ML, Marie S, Lelong-Boulouard V ym. Zolpidem and zopiclone impair similarly monotonous driving performance after a single nighttime intake in aged subjects. Psychopharmacology (Berl) 2011;214:699-706 «PMID: 21086117»PubMed
  200. Borkovec TD, Fowles DC. Controlled investigation of the effects of progressive and hypnotic relaxation on insomnia. J Abnorm Psychol 1973;82:153-8 «PMID: 4730647»PubMed
  201. Boyle J, Eriksson ME, Gribble L ym. Randomized, placebo-controlled comparison of amitriptyline, duloxetine, and pregabalin in patients with chronic diabetic peripheral neuropathic pain: impact on pain, polysomnographic sleep, daytime functioning, and quality of life. Diabetes Care 2012;35:2451-8 «PMID: 22991449»PubMed
  202. Braam W, Smits MG, Didden R ym. Exogenous melatonin for sleep problems in individuals with intellectual disability: a meta-analysis. Dev Med Child Neurol 2009;51:340-9 «PMID: 19379289»PubMed
  203. Brand S, Gerber M, Beck J ym. High exercise levels are related to favorable sleep patterns and psychological functioning in adolescents: a comparison of athletes and controls. J Adolesc Health 2010;46:133-41 «PMID: 20113919»PubMed
  204. Brzezinski A, Vangel MG, Wurtman RJ ym. Effects of exogenous melatonin on sleep: a meta-analysis. Sleep Med Rev 2005;9:41-50 «PMID: 15649737»PubMed
  205. Budhiraja P, Budhiraja R, Goodwin JL ym. Incidence of restless legs syndrome and its correlates. J Clin Sleep Med 2012;8:119-24 «PMID: 22505854»PubMed
  206. Buscemi N, Vandermeer B, Friesen C ym. Manifestations and management of chronic insomnia in adults. Evid Rep Technol Assess (Summ) 2005;:1-10 «PMID: 15989374»PubMed
  207. Buscemi N, Vandermeer B, Hooton N ym. Efficacy and safety of exogenous melatonin for secondary sleep disorders and sleep disorders accompanying sleep restriction: meta-analysis. BMJ 2006;332:385-93 «PMID: 16473858»PubMed
  208. Buscemi N, Vandermeer B, Hooton N ym. The efficacy and safety of exogenous melatonin for primary sleep disorders. A meta-analysis. J Gen Intern Med 2005;20:1151-8 «PMID: 16423108»PubMed
  209. Caldwell JR, Rapoport RJ, Davis JC ym. Efficacy and safety of a once-daily morphine formulation in chronic, moderate-to-severe osteoarthritis pain: results from a randomized, placebo-controlled, double-blind trial and an open-label extension trial. J Pain Symptom Manage 2002;23:278-91 «PMID: 11997197»PubMed
  210. Campbell SS, Dawson D, Anderson MW. Alleviation of sleep maintenance insomnia with timed exposure to bright light. J Am Geriatr Soc 1993;41:829-36 «PMID: 8340561»PubMed
  211. Chalon S, Pereira A, Lainey E ym. Comparative effects of duloxetine and desipramine on sleep EEG in healthy subjects. Psychopharmacology (Berl) 2005;177:357-65 «PMID: 15290000»PubMed
  212. Chesson AL Jr, Anderson WM, Littner M ym. Practice parameters for the nonpharmacologic treatment of chronic insomnia. An American Academy of Sleep Medicine report. Standards of Practice Committee of the American Academy of Sleep Medicine. Sleep 1999;22:1128-33 «PMID: 10617175»PubMed
  213. Chesson AL Jr, Littner M, Davila D ym. Practice parameters for the use of light therapy in the treatment of sleep disorders. Standards of Practice Committee, American Academy of Sleep Medicine. Sleep 1999;22:641-60 «PMID: 10450599»PubMed
  214. Cohrs S, Rodenbeck A, Guan Z ym. Sleep-promoting properties of quetiapine in healthy subjects. Psychopharmacology (Berl) 2004;174:421-9 «PMID: 15029469»PubMed
  215. Cortesi F, Giannotti F, Sebastiani T ym. Controlled-release melatonin, singly and combined with cognitive behavioural therapy, for persistent insomnia in children with autism spectrum disorders: a randomized placebo-controlled trial. J Sleep Res 2012;21:700-9 «PMID: 22616853»PubMed
  216. Darwish M. The effects of age and gender on the pharmacokinetics of zaleplon. J Eur Coll Neuropsychopharmacol 1999;9(Suppl 5):360
  217. Dehlin O, Rubin B, Rundgren A. Double-blind comparison of zopiclone and flunitrazepam in elderly insomniacs with special focus on residual effects. Curr Med Res Opin 1995;13:317-24 «PMID: 8829890»PubMed
  218. Dehlin O, Rundgren A, Börjesson L ym. Zopiclone to geriatric patients. A parallel double-blind dose-response clinical trial of zopiclone as a hypnotic to geriatric patients - a study in a geriatric hospital. Pharmacology 1983;27 Suppl 2:173-8
  219. Dimsdale JE, Norman D, DeJardin D ym. The effect of opioids on sleep architecture. J Clin Sleep Med 2007;3:33-6 «PMID: 17557450»PubMed
  220. Dirksen SR, Epstein DR. Efficacy of an insomnia intervention on fatigue, mood and quality of life in breast cancer survivors. J Adv Nurs 2008;61:664-75 «PMID: 18302607»PubMed
  221. Doerr JP, Spiegelhalder K, Petzold F ym. Impact of escitalopram on nocturnal sleep, day-time sleepiness and performance compared to amitriptyline: a randomized, double-blind, placebo-controlled study in healthy male subjects. Pharmacopsychiatry 2010;43:166-73 «PMID: 20603788»PubMed
  222. Eckerberg B, Lowden A, Nagai R ym. Melatonin treatment effects on adolescent students' sleep timing and sleepiness in a placebo-controlled crossover study. Chronobiol Int 2012;29:1239-48 «PMID: 23005039»PubMed
  223. Edinger JD, Sampson WS. A primary care "friendly" cognitive behavioral insomnia therapy. Sleep 2003;26:177-82 «PMID: 12683477»PubMed
  224. Epstein DR, Sidani S, Bootzin RR ym. Dismantling multicomponent behavioral treatment for insomnia in older adults: a randomized controlled trial. Sleep 2012;35:797-805 «PMID: 22654199»PubMed
  225. Espie CA, Fleming L, Cassidy J ym. Randomized controlled clinical effectiveness trial of cognitive behavior therapy compared with treatment as usual for persistent insomnia in patients with cancer. J Clin Oncol 2008;26:4651-8 «PMID: 18591549»PubMed
  226. Espie CA, Inglis SJ, Harvey L. Predicting clinically significant response to cognitive behavior therapy for chronic insomnia in general medical practice: analysis of outcome data at 12 months posttreatment. J Consult Clin Psychol 2001;69:58-66 «PMID: 11302278»PubMed
  227. Espie CA, Inglis SJ, Tessier S ym. The clinical effectiveness of cognitive behaviour therapy for chronic insomnia: implementation and evaluation of a sleep clinic in general medical practice. Behav Res Ther 2001;39:45-60 «PMID: 11125723»PubMed
  228. Espie CA, Kyle SD, Williams C ym. A randomized, placebo-controlled trial of online cognitive behavioral therapy for chronic insomnia disorder delivered via an automated media-rich web application. Sleep 2012;35:769-81 «PMID: 22654196»PubMed
  229. Evans ML, Pritts E, Vittinghoff E ym. Management of postmenopausal hot flushes with venlafaxine hydrochloride: a randomized, controlled trial. Obstet Gynecol 2005;105:161-6 «PMID: 15625158»PubMed
  230. Fernández-San-Martín MI, Masa-Font R, Palacios-Soler L ym. Effectiveness of Valerian on insomnia: a meta-analysis of randomized placebo-controlled trials. Sleep Med 2010;11:505-11 «PMID: 20347389»PubMed
  231. Fleming L, Randell K, Harvey CJ ym. Does cognitive behaviour therapy for insomnia reduce clinical levels of fatigue, anxiety and depression in cancer patients? Psychooncology 2014;23:679-84 «PMID: 24458543»PubMed
  232. Fortier-Brochu E, Beaulieu-Bonneau S, Ivers H ym. Insomnia and daytime cognitive performance: a meta-analysis. Sleep Med Rev 2012;16:83-94 «PMID: 21636297»PubMed
  233. Friedman L, Zeitzer JM, Kushida C ym. Scheduled bright light for treatment of insomnia in older adults. J Am Geriatr Soc 2009;57:441-52 «PMID: 19187411»PubMed
  234. Fukuda N, Kobayashi R, Kohsaka M ym. Effects of bright light at lunchtime on sleep in patients in a geriatric hospital II. Psychiatry Clin Neurosci 2001;55:291-3 «PMID: 11422880»PubMed
  235. Gambacciani M, Ciaponi M, Cappagli B ym. Effects of low-dose, continuous combined hormone replacement therapy on sleep in symptomatic postmenopausal women. Maturitas 2005;50:91-7 «PMID: 15653005»PubMed
  236. Gambacciani M, Rosano G, Cappagli B ym. Clinical and metabolic effects of drospirenone-estradiol in menopausal women: a prospective study. Climacteric 2011;14:18-24 «PMID: 20979461»PubMed
  237. Gradisar M, Dohnt H, Gardner G ym. A randomized controlled trial of cognitive-behavior therapy plus bright light therapy for adolescent delayed sleep phase disorder. Sleep 2011;34:1671-80 «PMID: 22131604»PubMed
  238. Gray SL, Dublin S, Yu O ym. Benzodiazepine use and risk of incident dementia or cognitive decline: prospective population based study. BMJ 2016;352:i90 «PMID: 26837813»PubMed
  239. Guttuso T Jr, Kurlan R, McDermott MP ym. Gabapentin's effects on hot flashes in postmenopausal women: a randomized controlled trial. Obstet Gynecol 2003;101:337-45 «PMID: 12576259»PubMed
  240. Hachul H, Bittencourt LR, Andersen ML ym. Effects of hormone therapy with estrogen and/or progesterone on sleep pattern in postmenopausal women. Int J Gynaecol Obstet 2008;103:207-12 «PMID: 18812241»PubMed
  241. Hajak G, Rodenbeck A, Voderholzer U ym. Doxepin in the treatment of primary insomnia: a placebo-controlled, double-blind, polysomnographic study. J Clin Psychiatry 2001;62:453-63 «PMID: 11465523»PubMed
  242. Handley AP, Williams M. The efficacy and tolerability of SSRI/SNRIs in the treatment of vasomotor symptoms in menopausal women: a systematic review. J Am Assoc Nurse Pract 2015;27:54-61 «PMID: 24944075»PubMed
  243. Harati Y, Gooch C, Swenson M ym. Double-blind randomized trial of tramadol for the treatment of the pain of diabetic neuropathy. Neurology 1998;50:1842-6 «PMID: 9633738»PubMed
  244. Hays J, Ockene JK, Brunner RL ym. Effects of estrogen plus progestin on health-related quality of life. N Engl J Med 2003;348:1839-54 «PMID: 12642637»PubMed
  245. Hedner J, Yaeche R, Emilien G ym. Zaleplon shortens subjective sleep latency and improves subjective sleep quality in elderly patients with insomnia. The Zaleplon Clinical Investigator Study Group. Int J Geriatr Psychiatry 2000;15:704-12 «PMID: 10960882»PubMed
  246. Hemmeter U, Müller M, Bischof R ym. Effect of zopiclone and temazepam on sleep EEG parameters, psychomotor and memory functions in healthy elderly volunteers. Psychopharmacology (Berl) 2000;147:384-96 «PMID: 10672632»PubMed
  247. Herxheimer A, Petrie KJ. Melatonin for the prevention and treatment of jet lag. Cochrane Database Syst Rev 2002;:CD001520 «PMID: 12076414»PubMed
  248. Hindmarch I, Dawson J, Stanley N. A double-blind study in healthy volunteers to assess the effects on sleep of pregabalin compared with alprazolam and placebo. Sleep 2005;28:187-93 «PMID: 16171242»PubMed
  249. Hoebert M, van der Heijden KB, van Geijlswijk IM ym. Long-term follow-up of melatonin treatment in children with ADHD and chronic sleep onset insomnia. J Pineal Res 2009;47:1-7 «PMID: 19486273»PubMed
  250. Hohagen F, Montero RF, Weiss E ym. Treatment of primary insomnia with trimipramine: an alternative to benzodiazepine hypnotics? Eur Arch Psychiatry Clin Neurosci 1994;244:65-72 «PMID: 7948056»PubMed
  251. Häuser W, Bernardy K, Uçeyler N ym. Treatment of fibromyalgia syndrome with antidepressants: a meta-analysis. JAMA 2009;301:198-209 «PMID: 19141768»PubMed
  252. Imfeld P, Bodmer M, Jick SS ym. Benzodiazepine Use and Risk of Developing Alzheimer's Disease or Vascular Dementia: A Case-Control Analysis. Drug Saf 2015;38:909-19 «PMID: 26123874»PubMed
  253. Islam MM, Iqbal U, Walther B ym. Benzodiazepine Use and Risk of Dementia in the Elderly Population: A Systematic Review and Meta-Analysis. Neuroepidemiology 2016;47:181-191 «PMID: 28013304»PubMed
  254. Jamison RN, Raymond SA, Slawsby EA ym. Opioid therapy for chronic noncancer back pain. A randomized prospective study. Spine (Phila Pa 1976) 1998;23:2591-600 «PMID: 9854758»PubMed
  255. Jernelöv S, Lekander M, Blom K ym. Efficacy of a behavioral self-help treatment with or without therapist guidance for co-morbid and primary insomnia--a randomized controlled trial. BMC Psychiatry 2012;12:5 «PMID: 22264332»PubMed
  256. Jungquist CR, O'Brien C, Matteson-Rusby S ym. The efficacy of cognitive-behavioral therapy for insomnia in patients with chronic pain. Sleep Med 2010;11:302-9 «PMID: 20133188»PubMed
  257. Juri C, Chaná P, Tapia J ym. Quetiapine for insomnia in Parkinson disease: results from an open-label trial. Clin Neuropharmacol 2005;28:185-7 «PMID: 16062098»PubMed
  258. Järnefelt H, Lagerstedt R, Kajaste S ym. Cognitive behavior therapy for chronic insomnia in occupational health services. J Occup Rehabil 2012;22:511-21 «PMID: 22460608»PubMed
  259. Järnefelt H, Lagerstedt R, Kajaste S ym. Cognitive behavioral therapy for shift workers with chronic insomnia. Sleep Med 2012;13:1238-46 «PMID: 23168269»PubMed
  260. Järnefelt H, Sallinen M, Luukkonen R ym. Cognitive behavioral therapy for chronic insomnia in occupational health services: analyses of outcomes up to 24 months post-treatment. Behav Res Ther 2014;56:16-21 «PMID: 24632111»PubMed
  261. Kalak N, Gerber M, Kirov R ym. Daily morning running for 3 weeks improved sleep and psychological functioning in healthy adolescents compared with controls. J Adolesc Health 2012;51:615-22 «PMID: 23174473»PubMed
  262. Kay DC, Eisenstein RB, Jasinski DR. Morphine effects on human REM state, waking state and NREM sleep. Psychopharmacologia 1969;14:404-16 «PMID: 4310918»PubMed
  263. Kay DC. Human sleep during chronic morphine intoxication. Psychopharmacologia 1975;44:117-24 «PMID: 172930»PubMed
  264. King AC, Oman RF, Brassington GS ym. Moderate-intensity exercise and self-rated quality of sleep in older adults. A randomized controlled trial. JAMA 1997;277:32-7 «PMID: 8980207»PubMed
  265. King AC, Pruitt LA, Woo S ym. Effects of moderate-intensity exercise on polysomnographic and subjective sleep quality in older adults with mild to moderate sleep complaints. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2008;63:997-1004 «PMID: 18840807»PubMed
  266. Kirisoglu C, Guilleminault C. Twenty minutes versus forty-five minutes morning bright light treatment on sleep onset insomnia in elderly subjects. J Psychosom Res 2004;56:537-42 «PMID: 15172210»PubMed
  267. Kirsch I, Montgomery G, Sapirstein G. Hypnosis as an adjunct to cognitive-behavioral psychotherapy: a meta-analysis. J Consult Clin Psychol 1995;63:214-20 «PMID: 7751482»PubMed
  268. Kobayashi R, Fukuda N, Kohsaka M ym. Effects of bright light at lunchtime on sleep of patients in a geriatric hospital I. Psychiatry Clin Neurosci 2001;55:287-9 «PMID: 11422879»PubMed
  269. Kravitz HM, Zhao X, Bromberger JT ym. Sleep disturbance during the menopausal transition in a multi-ethnic community sample of women. Sleep 2008;31:979-90 «PMID: 18652093»PubMed
  270. Krystal AD, Durrence HH, Scharf M ym. Efficacy and Safety of Doxepin 1 mg and 3 mg in a 12-week Sleep Laboratory and Outpatient Trial of Elderly Subjects with Chronic Primary Insomnia. Sleep 2010;33:1553-61 «PMID: 21102997»PubMed
  271. Krystal AD, Lankford A, Durrence HH ym. Efficacy and safety of doxepin 3 and 6 mg in a 35-day sleep laboratory trial in adults with chronic primary insomnia. Sleep 2011;34:1433-42 «PMID: 21966075»PubMed
  272. Kubitz KA, Landers DM, Petruzzello SJ ym. The effects of acute and chronic exercise on sleep. A meta-analytic review. Sports Med 1996;21:277-91 «PMID: 8726346»PubMed
  273. Lader M. Benzodiazepines revisited--will we ever learn? Addiction 2011;106:2086-109 «PMID: 21714826»PubMed
  274. Lankford A, Rogowski R, Essink B ym. Efficacy and safety of doxepin 6 mg in a four-week outpatient trial of elderly adults with chronic primary insomnia. Sleep Med 2012;13:133-8 «PMID: 22197474»PubMed
  275. Lemoine P, Nir T, Laudon M ym. Prolonged-release melatonin improves sleep quality and morning alertness in insomnia patients aged 55 years and older and has no withdrawal effects. J Sleep Res 2007;16:372-80 «PMID: 18036082»PubMed
  276. Leufkens TR, Lund JS, Vermeeren A. Highway driving performance and cognitive functioning the morning after bedtime and middle-of-the-night use of gaboxadol, zopiclone and zolpidem. J Sleep Res 2009;18:387-96 «PMID: 19552733»PubMed
  277. Locklear JC, Svedsäter H, Datto C ym. Effects of once-daily extended release quetiapine fumarate (quetiapine XR) on quality of life and sleep in elderly patients with major depressive disorder. J Affect Disord 2013;149:189-95 «PMID: 23639212»PubMed
  278. Loprinzi CL, Kugler JW, Sloan JA ym. Venlafaxine in management of hot flashes in survivors of breast cancer: a randomised controlled trial. Lancet 2000;356:2059-63 «PMID: 11145492»PubMed
  279. Loprinzi CL, Sloan JA, Perez EA ym. Phase III evaluation of fluoxetine for treatment of hot flashes. J Clin Oncol 2002;20:1578-83 «PMID: 11896107»PubMed
  280. Luthringer R, Muzet M, Zisapel N ym. The effect of prolonged-release melatonin on sleep measures and psychomotor performance in elderly patients with insomnia. Int Clin Psychopharmacol 2009;24:239-49 «PMID: 19584739»PubMed
  281. MacMahon MA, Broomfield NM, Espie CA. A systematic review of the effectiveness of oral melatonin for adults (18 to 65 years) with delayed sleep phase syndrome and adults (18 to 65 years) with primary insomnia. Curr Psych Rev 2005;1:103-13
  282. Malow BA, Adkins KW, Reynolds A ym. Parent-based sleep education for children with autism spectrum disorders. J Autism Dev Disord 2014;44:216-28 «PMID: 23754339»PubMed
  283. Mansikkamäki K, Raitanen J, Nygård CH ym. Sleep quality and aerobic training among menopausal women--a randomized controlled trial. Maturitas 2012;72:339-45 «PMID: 22673453»PubMed
  284. Meeuwsen IB, Samson MM, Duursma SA ym. The influence of tibolone on quality of life in postmenopausal women. Maturitas 2002;41:35-43 «PMID: 11809341»PubMed
  285. Mendelson WB. A review of the evidence for the efficacy and safety of trazodone in insomnia. J Clin Psychiatry 2005;66:469-76 «PMID: 15816789»PubMed
  286. Montgomery P, Dennis J. A systematic review of non-pharmacological therapies for sleep problems in later life. Sleep Med Rev 2004;8:47-62 «PMID: 15062210»PubMed
  287. Montgomery P, Dennis J. Bright light therapy for sleep problems in adults aged 60+. Cochrane Database Syst Rev 2002;:CD003403 «PMID: 12076478»PubMed
  288. Montgomery P, Stores G, Wiggs L. The relative efficacy of two brief treatments for sleep problems in young learning disabled (mentally retarded) children: a randomised controlled trial. Arch Dis Child 2004;89:125-30 «PMID: 14736626»PubMed
  289. Morin CM, Bootzin RR, Buysse DJ ym. Psychological and behavioral treatment of insomnia:update of the recent evidence (1998-2004). Sleep 2006;29:1398-414 «PMID: 17162986»PubMed
  290. Morin CM, Culbert JP, Schwartz SM. Nonpharmacological interventions for insomnia: a meta-analysis of treatment efficacy. Am J Psychiatry 1994;151:1172-80 «PMID: 8037252»PubMed
  291. Morin CM, Vallières A, Guay B ym. Cognitive behavioral therapy, singly and combined with medication, for persistent insomnia: a randomized controlled trial. JAMA 2009;301:2005-15 «PMID: 19454639»PubMed
  292. Mouret J, Ruel D, Maillard F ym. Zopiclone versus triazolam in insomniac geriatric patients: a specific increase in delta sleep with zopiclone. Int Clin Psychopharmacol 1990;5 Suppl 2:47-55 «PMID: 2201730»PubMed
  293. Murphy PJ, Badia P, Myers BL ym. Nonsteroidal anti-inflammatory drugs affect normal sleep patterns in humans. Physiol Behav 1994;55:1063-6 «PMID: 8047572»PubMed
  294. Murphy PJ, Campbell SS. Enhanced performance in elderly subjects following bright light treatment of sleep maintenance insomnia. J Sleep Res 1996;5:165-72 «PMID: 8956206»PubMed
  295. Musiek ES, Holtzman DM. Mechanisms linking circadian clocks, sleep, and neurodegeneration. Science 2016;354:1004-1008 «PMID: 27885006»PubMed
  296. Myers E, Startup H, Freeman D. Cognitive behavioural treatment of insomnia in individuals with persistent persecutory delusions: a pilot trial. J Behav Ther Exp Psychiatry 2011;42:330-6 «PMID: 21367359»PubMed
  297. Nelson HD, Vesco KK, Haney E ym. Nonhormonal therapies for menopausal hot flashes: systematic review and meta-analysis. JAMA 2006;295:2057-71 «PMID: 16670414»PubMed
  298. NIH State-of-the-Science Conference Statement on manifestations and management of chronic insomnia in adults. NIH Consens State Sci Statements 2005;22:1-30 «PMID: 17308547»PubMed
  299. Paine S, Gradisar M. A randomised controlled trial of cognitive-behaviour therapy for behavioural insomnia of childhood in school-aged children. Behav Res Ther 2011;49:379-88 «PMID: 21550589»PubMed
  300. Pallesen S, Nordhus IH, Kvale G. Nonpharmacological interventions for insomnia in older adults: a meta-analysis of treatment efficacy. Psychotherapy 1998;35:472–82
  301. Pandya KJ, Morrow GR, Roscoe JA ym. Gabapentin for hot flashes in 420 women with breast cancer: a randomised double-blind placebo-controlled trial. Lancet 2005;366:818-24 «PMID: 16139656»PubMed
  302. Partinen M, Hirvonen K, Hublin C ym. Effects of after-midnight intake of zolpidem and temazepam on driving ability in women with non-organic insomnia. Sleep Med 2003;4:553-61 «PMID: 14607350»PubMed
  303. Passos GS, Poyares D, Santana MG ym. Effects of moderate aerobic exercise training on chronic primary insomnia. Sleep Med 2011;12:1018-27 «PMID: 22019457»PubMed
  304. Passos GS, Poyares DL, Santana MG ym. Is exercise an alternative treatment for chronic insomnia? Clinics (Sao Paulo) 2012;67:653-60 «PMID: 22760906»PubMed
  305. Physical Activity Guidelines Advisory Committee. Mental health (part G, section 8). Teoksessa: Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report. U.S. Department of Health and Human Services, Washington, DC, 2008, s. G8-1-58.
  306. Pigeon WR, Moynihan J, Matteson-Rusby S ym. Comparative effectiveness of CBT interventions for co-morbid chronic pain & insomnia: a pilot study. Behav Res Ther 2012;50:685-9 «PMID: 22982083»PubMed
  307. Pigeon WR, Pinquart M, Conner K. Meta-analysis of sleep disturbance and suicidal thoughts and behaviors. J Clin Psychiatry 2012;73:e1160-7 «PMID: 23059158»PubMed
  308. Pollack M, Kinrys G, Krystal A ym. Eszopiclone coadministered with escitalopram in patients with insomnia and comorbid generalized anxiety disorder. Arch Gen Psychiatry 2008;65:551-62 «PMID: 18458207»PubMed
  309. Polo-Kantola P, Erkkola R, Helenius H ym. When does estrogen replacement therapy improve sleep quality? Am J Obstet Gynecol 1998;178:1002-9 «PMID: 9609575»PubMed
  310. Polo-Kantola P, Rauhala E, Erkkola R ym. Estrogen replacement therapy and nocturnal periodic limb movements: a randomized controlled trial. Obstet Gynecol 2001;97:548-54 «PMID: 11275026»PubMed
  311. Quach J, Hiscock H, Ukoumunne OC ym. A brief sleep intervention improves outcomes in the school entry year: a randomized controlled trial. Pediatrics 2011;128:692-701 «PMID: 21890825»PubMed
  312. Razazian N, Baziyar M, Moradian N ym. Evaluation of the efficacy and safety of pregabalin, venlafaxine, and carbamazepine in patients with painful diabetic peripheral neuropathy. A randomized, double-blind trial. Neurosciences (Riyadh) 2014;19:192-8 «PMID: 24983280»PubMed
  313. Reed HE, McGrew SG, Artibee K ym. Parent-based sleep education workshops in autism. J Child Neurol 2009;24:936-45 «PMID: 19491110»PubMed
  314. Reid KJ, Baron KG, Lu B ym. Aerobic exercise improves self-reported sleep and quality of life in older adults with insomnia. Sleep Med 2010;11:934-40 «PMID: 20813580»PubMed
  315. Riemann D, Voderholzer U, Cohrs S ym. Trimipramine in primary insomnia: results of a polysomnographic double-blind controlled study. Pharmacopsychiatry 2002;35:165-74 «PMID: 12237787»PubMed
  316. Ritterband LM, Thorndike FP, Gonder-Frederick LA ym. Efficacy of an Internet-based behavioral intervention for adults with insomnia. Arch Gen Psychiatry 2009;66:692-8 «PMID: 19581560»PubMed
  317. Rodenbeck A, Cohrs S, Jordan W ym. The sleep-improving effects of doxepin are paralleled by a normalized plasma cortisol secretion in primary insomnia. A placebo-controlled, double-blind, randomized, cross-over study followed by an open treatment over 3 weeks. Psychopharmacology (Berl) 2003;170:423-8 «PMID: 13680082»PubMed
  318. Roger M, Attali P, Coquelin JP. Multicenter, double-blind, controlled comparison of zolpidem and triazolam in elderly patients with insomnia. Clin Ther 1993;15:127-36 «PMID: 8458042»PubMed
  319. Rossignol DA, Frye RE. Melatonin in autism spectrum disorders: a systematic review and meta-analysis. Dev Med Child Neurol 2011;53:783-92 «PMID: 21518346»PubMed
  320. Roth AJ, McCall WV, Liguori A. Cognitive, psychomotor and polysomnographic effects of trazodone in primary insomniacs. J Sleep Res 2011;20:552-8 «PMID: 21623982»PubMed
  321. Roth T, Heith Durrence H, Jochelson P ym. Efficacy and safety of doxepin 6 mg in a model of transient insomnia. Sleep Med 2010;11:843-7 «PMID: 20817598»PubMed
  322. Roth T, Rogowski R, Hull S ym. Efficacy and safety of doxepin 1 mg, 3 mg, and 6 mg in adults with primary insomnia. Sleep 2007;30:1555-61 «PMID: 18041488»PubMed
  323. Roth T, van Seventer R, Murphy TK. The effect of pregabalin on pain-related sleep interference in diabetic peripheral neuropathy or postherpetic neuralgia: a review of nine clinical trials. Curr Med Res Opin 2010;26:2411-9 «PMID: 20812792»PubMed
  324. Rybarczyk B, Mack L, Harris JH ym. Testing two types of self-help CBT-I for insomnia in older adults with arthritis or coronary artery disease. Rehabil Psychol 2011;56:257-66 «PMID: 22121936»PubMed
  325. Sánchez AI, Diaz-Piedra C, Miro E ym. Effects of cognitive-behavioral therapy for insomnia on polysomnographic parameters in fibromyalgia patients. Int J Clin Health Psychol 2012:12;39-53
  326. Sangal RB, Blumer JL, Lankford DA ym. Eszopiclone for insomnia associated with attention-deficit/hyperactivity disorder. Pediatrics 2014;134:e1095-103 «PMID: 25266438»PubMed
  327. Saxvig IW, Wilhelmsen-Langeland A, Pallesen S ym. A randomized controlled trial with bright light and melatonin for delayed sleep phase disorder: effects on subjective and objective sleep. Chronobiol Int 2014;31:72-86 «PMID: 24144243»PubMed
  328. SBU (Statens beredning för medicinsk utvärdering). Behandling av sömnbesvär hos vuxna. En systematisk litteraturöversikt. Rapportnr: 199. ISBN 978-91-85413-35-5.
  329. Scharf M, Rogowski R, Hull S ym. Efficacy and safety of doxepin 1 mg, 3 mg, and 6 mg in elderly patients with primary insomnia: a randomized, double-blind, placebo-controlled crossover study. J Clin Psychiatry 2008;69:1557-64 «PMID: 19192438»PubMed
  330. Schlarb AA, Liddle CC, Hautzinger M. JuSt - a multimodal program for treatment of insomnia in adolescents: a pilot study. Nat Sci Sleep 2011;3:13-20 «PMID: 23616715»PubMed
  331. Scholz OB, Ott R. Effect and course of tape-based hypnotherapy in subjects suffering from insomnia. Austral J Clin Hypnother Hypnosis 2000;21:96-114
  332. Shahar E, Redline S, Young T ym. Hormone replacement therapy and sleep-disordered breathing. Am J Respir Crit Care Med 2003;167:1186-92 «PMID: 12531779»PubMed
  333. Shash D, Kurth T, Bertrand M ym. Benzodiazepine, psychotropic medication, and dementia: A population-based cohort study. Alzheimers Dement 2016;12:604-13 «PMID: 26602630»PubMed
  334. Smits MG, Nagtegaal EE, van der Heijden J ym. Melatonin for chronic sleep onset insomnia in children: a randomized placebo-controlled trial. J Child Neurol 2001;16:86-92 «PMID: 11292231»PubMed
  335. Smits MG, van Stel HF, van der Heijden K ym. Melatonin improves health status and sleep in children with idiopathic chronic sleep-onset insomnia: a randomized placebo-controlled trial. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2003;42:1286-93 «PMID: 14566165»PubMed
  336. Stanton HE. Hypnotic relaxation and the reduction of sleep onset insomnia. Int J Psychosom 1989;36:64-8 «PMID: 2689375»PubMed
  337. Stearns V, Beebe KL, Iyengar M ym. Paroxetine controlled release in the treatment of menopausal hot flashes: a randomized controlled trial. JAMA 2003;289:2827-34 «PMID: 12783913»PubMed
  338. Stearns V, Slack R, Greep N ym. Paroxetine is an effective treatment for hot flashes: results from a prospective randomized clinical trial. J Clin Oncol 2005;23:6919-30 «PMID: 16192581»PubMed
  339. Suhner AG, Murphy PJ, Campbell SS. Failure of timed bright light exposure to alleviate age-related sleep maintenance insomnia. J Am Geriatr Soc 2002;50:617-23 «PMID: 11982660»PubMed
  340. Suvanto-Luukkonen E, Koivunen R, Sundström H ym. Citalopram and fluoxetine in the treatment of postmenopausal symptoms: a prospective, randomized, 9-month, placebo-controlled, double-blind study. Menopause 2005;12:18-26 «PMID: 15668596»PubMed
  341. Suzuki E, Tsuchiya M, Hirokawa K ym. Evaluation of an internet-based self-help program for better quality of sleep among Japanese workers: a randomized controlled trial. J Occup Health 2008;50:387-99 «PMID: 18716392»PubMed
  342. Taibi DM, Landis CA, Petry H ym. A systematic review of valerian as a sleep aid: safe but not effective. Sleep Med Rev 2007;11:209-30 «PMID: 17517355»PubMed
  343. Tassniyom K, Paholpak S, Tassniyom S ym. Quetiapine for primary insomnia: a double blind, randomized controlled trial. J Med Assoc Thai 2010;93:729-34 «PMID: 20572379»PubMed
  344. Toulis KA, Tzellos T, Kouvelas D ym. Gabapentin for the treatment of hot flashes in women with natural or tamoxifen-induced menopause: a systematic review and meta-analysis. Clin Ther 2009;31:221-35 «PMID: 19302896»PubMed
  345. Trivedi MH, Bandelow B, Demyttenaere K ym. Evaluation of the effects of extended release quetiapine fumarate monotherapy on sleep disturbance in patients with major depressive disorder: a pooled analysis of four randomized acute studies. Int J Neuropsychopharmacol 2013;16:1733-44 «PMID: 23673347»PubMed
  346. Tworoger SS, Yasui Y, Vitiello MV ym. Effects of a yearlong moderate-intensity exercise and a stretching intervention on sleep quality in postmenopausal women. Sleep 2003;26:830-6 «PMID: 14655916»PubMed
  347. Wade AG, Ford I, Crawford G ym. Nightly treatment of primary insomnia with prolonged release melatonin for 6 months: a randomized placebo controlled trial on age and endogenous melatonin as predictors of efficacy and safety. BMC Med 2010;8:51 «PMID: 20712869»PubMed
  348. Wakamura T, Tokura H. Influence of bright light during daytime on sleep parameters in hospitalized elderly patients. J Physiol Anthropol Appl Human Sci 2001;20:345-51 «PMID: 11840687»PubMed
  349. Walder B, Tramèr MR, Blois R. The effects of two single doses of tramadol on sleep: a randomized, cross-over trial in healthy volunteers. Eur J Anaesthesiol 2001;18:36-42 «PMID: 11270008»PubMed
  350. Vallières A, Morin CM, Guay B ym. Sequential treatment for chronic insomnia: a pilot study. Behav Sleep Med 2004;2:94-112 «PMID: 15600227»PubMed
  351. Walsh JK, Erman M, Erwin CW ym. Subjective hypnotic efficacy of trazodone and zolpidem in DSM-III-R primary insomnia. Hum Psychopharmacol 1998;13:191-8
  352. Walsh JK, Soubrane C, Roth T. Efficacy and safety of zolpidem extended release in elderly primary insomnia patients. Am J Geriatr Psychiatry 2008;16:44-57 «PMID: 18165461»PubMed
  353. van Geijlswijk IM, Korzilius HP, Smits MG. The use of exogenous melatonin in delayed sleep phase disorder: a meta-analysis. Sleep 2010;33:1605-14 «PMID: 21120122»PubMed
  354. van Geijlswijk IM, van der Heijden KB, Egberts AC ym. Dose finding of melatonin for chronic idiopathic childhood sleep onset insomnia: an RCT. Psychopharmacology (Berl) 2010;212:379-91 «PMID: 20668840»PubMed
  355. van Straten A, Cuijpers P. Self-help therapy for insomnia: a meta-analysis. Sleep Med Rev 2009;13:61-71 «PMID: 18952469»PubMed
  356. Weiss MD, Wasdell MB, Bomben MM ym. Sleep hygiene and melatonin treatment for children and adolescents with ADHD and initial insomnia. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45:512-9 «PMID: 16670647»PubMed
  357. Welton AJ, Vickers MR, Kim J ym. Health related quality of life after combined hormone replacement therapy: randomised controlled trial. BMJ 2008;337:a1190 «PMID: 18719013»PubMed
  358. Vermeeren A, Riedel WJ, van Boxtel MP ym. Differential residual effects of zaleplon and zopiclone on actual driving: a comparison with a low dose of alcohol. Sleep 2002;25:224-31 «PMID: 11905433»PubMed
  359. Verster JC, Veldhuijzen DS, Volkerts ER. Residual effects of sleep medication on driving ability. Sleep Med Rev 2004;8:309-25 «PMID: 15233958»PubMed
  360. Wiegand MH, Landry F, Brückner T ym. Quetiapine in primary insomnia: a pilot study. Psychopharmacology (Berl) 2008;196:337-8 «PMID: 17922110»PubMed
  361. Winkler A, Auer C, Doering BK ym. Drug treatment of primary insomnia: a meta-analysis of polysomnographic randomized controlled trials. CNS Drugs 2014;28:799-816 «PMID: 25168785»PubMed
  362. Vitiello MV, Rybarczyk B, Von Korff M ym. Cognitive behavioral therapy for insomnia improves sleep and decreases pain in older adults with co-morbid insomnia and osteoarthritis. J Clin Sleep Med 2009;5:355-62 «PMID: 19968014»PubMed
  363. Yang PY, Ho KH, Chen HC ym. Exercise training improves sleep quality in middle-aged and older adults with sleep problems: a systematic review. J Physiother 2012;58:157-63 «PMID: 22884182»PubMed
  364. Yeung WF, Chung KF, Yung KP ym. Doxepin for insomnia: a systematic review of randomized placebo-controlled trials. Sleep Med Rev 2015;19:75-83 «PMID: 25047681»PubMed
  365. Youngstedt SD, O'Connor PJ, Dishman RK. The effects of acute exercise on sleep: a quantitative synthesis. Sleep 1997;20:203-14 «PMID: 9178916»PubMed
  366. Zhong G, Wang Y, Zhang Y ym. Association between Benzodiazepine Use and Dementia: A Meta-Analysis. PLoS One 2015;10:e0127836 «PMID: 26016483»PubMed
  367. Ziegler G, Ploch M, Miettinen-Baumann A ym. Efficacy and tolerability of valerian extract LI 156 compared with oxazepam in the treatment of non-organic insomnia--a randomized, double-blind, comparative clinical study. Eur J Med Res 2002;7:480-6 «PMID: 12568976»PubMed

A

Amitriptyliinin vaikutus fibromyalgiapotilaiden uneen

Amitriptyliini 25–50 mg:n annoksella parantaa fibromyalgiapotilaiden unta.

A

Bentsodiatsepiinien käyttö unettomuuden hoidossa

Bentsodiatsepiinien käyttöön liittyy runsaasti haittoja, vaikka niillä onkin nukahtamisviivettä lyhentävä ja yöunta pidentävä vaikutus.

A

Doksepiini vanhusten unihäiriöissä

Doksepiini vaikuttaa parantavan unta ja on käyttökelpoinen unilääke vanhuksilla hyvin pieninä (1–6 mg) annoksina.

A

Gabapentiini vaihdevuosien vasomotoristen oireiden hoidossa

Gabapentiini vähentää sekä kuumien aaltojen esiintymistiheyttä että niiden vaikeusastetta.

A

Hormonihoidon teho ja univaikeuksien helpottuminen

Hormonihoidon teho univaikeuksien helpottumisessa perustuu muun muassa vaihdevuosiin liittyvien liitännäisoireiden, kuten vasomotoristen ja mielialaoireiden, vähenemiseen.

A

Hormonihoito vaihdevuosien univaikeuksissa

Hormonihoito helpottaa unioireita muiden vaihdevuosioireiden ohella.

A

Itsehoito-ohjelmat unettomuushäiriön hoidossa

Unettomuuden itsehoito-ohjelmat lievittävät unettomuutta hiukan tai kohtalaisesti.

A

Kognitiiviset hoito-ohjelmat kroonisen unettomuuden hoitona

Kognitiiviset hoito-ohjelmat ovat tehokkaita unettomuushäiriön hoidossa ja tulokset näyttävät pysyviltä.

A

Liikuntaharjoittelu unettomuuden hoidossa

Liikuntaharjoittelu (varsinkin kohtuukuormitteinen kestävyysliikunta, kuten reipas kävely) pidentää unen kestoa ja parantaa sen laatua erityisesti keski-ikäisillä unettomuudesta kärsivillä henkilöillä.

A

Masennuslääkkeet vaihdevuosien vasomotoristen oireiden hoidossa

Masennuslääkkeet vähentävät vaihdevuosien vasomotorisia oireita (hikoilu ja kuumotus).

A

Melatoniini aikaerosta johtuvan unettomuuden hoidossa

Melatoniini, joka helpottaa nukahtamista, on tehokas aikaerosta johtuvan unettomuuden hoitoon.

A

Melatoniini perussairaudesta johtuvan unettomuuden hoidossa

Melatoniini ei ole tehokas perussairaudesta johtuvan unettomuuden hoitoon.

A

Melatoniini pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa

Pitkävaikutteisena melatoniini on tehokas pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon.

A

Melatoniini vanhusten unettomuuden hoidossa

Pitkävaikutteinen melatoniini parantaa unen laatua ja aamuvireyttä ikääntyneillä elimistön omasta melatoniinierityksestä riippumatta.

A

Melatoniini viivästyneestä unijaksosta johtuvan unettomuuden hoidossa

Melatoniini, joka aikaistaa nukahtamista, on tehokas viivästyneestä unijaksosta johtuvan unettomuuden hoitoon.

A

Melatoniini vuorotyöstä johtuvan unettomuuden hoidossa

Melatoniini ei ole tehokas vuorotyöstä johtuvan unettomuuden hoitoon.

A

Perusterveydenhuollon käyttöön tarkoitetut kognitiivis-behavioraaliset hoito-ohjelmat

Kognitiivis-behavioraaliset hoito-ohjelmat soveltuvat perusterveydenhuollon käyttöön.

A

Pienet doksepiiniannokset unettomuuden hoidossa

Pieni annos doksepiinia (3–6 mg) on tehokas lääke yli kolme kuukautta kestäneen unettomuuden hoidossa.

A

Pregabaliini ja fibromyalgiapotilaiden unen laatu

Pregabaliini parantaa fibromyalgiapotilaiden unen laatua.

A

Pregabaliini ja uni

Pregabaliini syventää ja yhtenäistää unta sekä vähentää kivun häiritsevyyttä kroonista neuropaattista kipua sairastavilla.

A

Sedatiiviset unilääkkeet ikääntyneiden unettomuuden hoidossa

Yli 60-vuotiailla unilääkkeiden pitkäaikaisen käytön haitat ovat hyötyjä suurempia.

A

Tsolpideemi vanhusten unettomuudessa

Tsolpideemi on tavanomaisimmin käytetyllä 5 mg:n annoksella käyttökelpoinen unilääke vanhuksille ainakin lyhytaikaisessa käytössä.

A

Tsopikloni vanhusten unettomuudessa

Tsopikloni on käyttökelpoinen unilääke vanhuksille lyhytaikaisessa käytössä.

A

Unen häiriintymisen yhteys itsemurhiin

Unihäiriö lisää itsemurhariskiä.

A

Unettomuus ja masennukseen sairastumisen riski

Masennusoireiden riski unettomilla on normaalisti nukkuviin verrattuna kaksinkertainen.

A

Unilääkkeiden vaikutus autolla ajamiseen

Kaikki Suomessa markkinoilla olevat unilääkkeet heikentävät kykyä ajaa autoa vähintään 5 tuntia lääkkeen ottamisesta. Joidenkin unilääkkeiden, etenkin tsopiklonin, ajokykyä heikentävä vaikutus on yli 10 tuntia.

B

Amitriptyliini ja uni

Amitriptyliinin 75 mg:n ilta-annos ilmeisesti vähentää syvää ja REM-unta ja lisää seuraavan päivän uneliaisuutta.

B

Autismikirjon lasten unettomuuden hoito melatoniinilla, kognitiivis-behavioraalisilla menetelmillä tai näiden yhdistelmällä

Autismikirjon lasten unettomuuden hoidossa melatoniinin ja kognitiivis-behavioraalisten menetelmien yhdistelmä on todennäköisesti tehokkain, vaikka melatoniini ja kognitiivis-behavioraaliset menetelmät myös yksinään ovat todennäköisesti tehokkaita.

B

Bentsodiatsepiinien kaltaiset unilääkkeet lyhytaikaisen unettomuuden hoidossa verrattuna bentsodiatsepiineihin

Bentsodiatsepiinien kaltaiset unilääkkeet ovat teholtaan ilmeisesti yhtä tehokkaita kuin unettomuuden hoidossa käytettävät bentsodiatsepiinit, ja niihin liittyy ilmeisesti myös samanlaisia haittoja kuin unettomuuden hoitoon käytettäviin bentsodiatsepiineihin

B

Depressiolääkkeet unettomuuden hoidossa

Eräät depressiolääkkeet ovat ilmeisesti tehokkaita primaarin unettomuuden hoidossa.

B

Hormonihoito ja unenaikaiset hengityshäiriöt vaihdevuosien jälkeen

Hormonihoito ilmeisesti vähentää unenaikaisia hengityshäiriöitä vaihdevuosien jälkeen.

B

Ikääntyneiden unettomuuden lääkkeetön hoito

Kognitiivis-behavioraaliset menetelmät ilmeisesti soveltuvat ikääntyneiden unettomuuden hoitoon.

B

Kognitiivisten hoito-ohjelmien ja unilääkehoidon ajoittaminen

Unilääkehoidon yhdistäminen CBT-hoitoon on ilmeisesti edullisinta ajoittaa niin, että lääkehoito lopetetaan CBT-hoidon ylläpidon aikana.

B

Liikunnan vaikutus unihäiriöihin vaihdevuosi-ikäisillä naisilla

Liikunta ilmeisesti parantaa unen laatua vaihdevuosi-ikäisillä naisilla.

B

Matala-annoksinen opiaattihoito kivun aiheuttaman unettomuuden hoidossa

Matala-annoksinen opiaattihoito, vaikka on tehokas kivun hoidossa, lievittää kroonista kipua kärsivien potilaiden subjektiivisesti kokemaa unettomuutta vähän tai ei lainkaan.

B

Melatoniini autismikirjon lasten ja nuorten unettomuuden hoidossa

Melatoniini ilmeisesti lyhentää nukahtamisviivettä ja lisää unen pituutta autismikirjon lapsilla ja nuorilla.

B

Melatoniini lasten ja nuorten unettomuudessa

Melatoniini todennäköisesti aikaistaa nukahtamista yli 6-vuotiailla lapsilla ja nuorilla, joilla on nukahtamisvaikeuksia.

B

Opiaatit ja uni

Opiaateilla on ilmeisesti voimakas ja vahvasti annosriippuvainen terveiden, kivuttomien koehenkilöiden syvää unta vähentävä vaikutus.

B

Perusterveydenhuollon käyttöön tarkoitetut kognitiivis-behavioraaliset unettomuuden hoito-ohjelmat (CBT-I) ja potilaan sairastamat samanaikaiset pitkäaikaissairaudet

Perusterveydenhuollon käyttöön tarkoitetut kognitiivis-behavioraaliset unettomuuden hoito-ohjelmat (CBT-I) soveltuvat ilmeisesti käytettäviksi myös silloin, kun potilaalla on jokin samanaikainen sairaus.

B

Tiboloni uniongelmien hoidossa

Kudosselektiivinen estrogeeniaktivaatiomoduloija tiboloni ilmeisesti helpottaa koettuja uniongelmia.

B

Tramadolin vaikutus kipupotilaiden uneen

Tramadoli, vaikka on tehokas kivun hoidossa, ei näytä lievittävän neuropaattisista kivuista kärsivien unettomuutta.

B

Tsaleploni vanhusten unihäiriössä

Tsaleploni (5–10 mg) soveltunee vanhusten nukahtamisvaikeuksien hoitoon edellyttäen, ettei vanhuksella ole muistihäiriöitä, muita keskushermostosairauksia tai mielenterveyden häiriöitä.

B

Unettomuuden lääkkeetön hoito kipupotilailla

Kognitiivis-behavioraaliset unettomuuden hoitomenetelmät soveltuvat ilmeisesti kroonisten kipupotilaiden unettomuuden hoitoon.

B

Unettomuus ja kognitiiviset puutosoireet

Unettomuuteen liittyy ilmeisesti tapahtumamuistin, työmuistin ja ongelmaratkaisukyvyn heikkenemistä.

B

Valeriaana aikuisten unettomuuden hoidossa

Valeriaanan teho unettomuuden hoidossa on verrattavissa lumehoitoon sen parantaessa lähinnä subjektiivista unen laatua, mutta toisaalta sen lyhytaikaiseen käyttöön ei näytä liittyvän merkittäviä haittavaikutuksia.

C

Amitriptyliinin vaikutus neuropatiapotilaiden uneen

Amitriptyliini 25–50 mg/vrk lievittää neuropatiapotilaiden kipua, mutta uneen sillä ei liene kliinisesti merkittävää vaikutusta.

C

Bentsodiatsepiinien käyttö ja muistisairausriski

Bentsodiatsepiineja pitkään käyttäneillä muistisairauksien esiintyminen on lisääntynyt, mutta bentsodiatsepiinien ja muistisairauksien riskin kasvun välisen assosiaation ja mahdollisen syy-seuraussuhteen ymmärtämiseksi paremmin tarvitaan vielä lisää prospektiivisia tutkimuksia.

C

Duloksetiinin univaikutukset kroonista neuropaattista kipua kärsivillä potilailla

Vaikka duloksetiini 60–120 mg:n vuorokausiannoksella lievittää neuropaattista kipua, siitä saattaa olla jopa haittaa neuropaattisen kivun aiheuttaman unettomuuden hoidossa.

C

Duloksetiinin vaikutus terveiden koehenkilöiden uneen

Duloksetiini 60 mg aamuin illoin annosteltuna keventänee ja rikkonaistanee terveiden henkilöiden unta, mutta enintään 80 mg aamuisin annosteltuna ei vaikuttane terveiden henkilöiden uneen kliinisesti merkittävässä määrin.

C

Ergotamiinijohdos Bellergal vaihdevuosien kuumien aaltojen ja hikoilun hoidossa

Ergotamiinijohdos ”Bellergal” ei liene tehokas kuumien aaltojen ja hikoilun hoidossa, mutta haittavaikutuksena ilmaantuvaa uneliaisuutta lienee mahdollista käyttää hyväksi hoidettaessa vaihdevuosi-ikäisten naisten uniongelmia ei-hormonaalisin hoidoin.

C

Erityyppiset itsehoito-ohjelmat unettomuushäiriön hoidossa

Erityyppisten itsehoito-ohjelmien (kirjallinen materiaali, video, internet) välillä ei liene tällä hetkellä systemaattisia eroja, mutta internetohjelmien laadun kehittyessä eroja saattaa tulla internetohjelmien hyväksi.

C

Hormonihoito ja unen laatu vasomotoristen vaihdevuosioireiden suhteen

Estrogeenihoito parantanee koettua unen laatua sekä vaihdevuosioireista kärsivillä että oireettomilla naisilla.

C

Hormonihoito, levottomat jalat (RLS) ja unenaikaiset raajojen liikkeet (PLMS)

Vaihdevuosi-iän ohittaneiden naisten estrogeenihoidolla ei liene vaikutusta unenaikaisten raajojen liikkeiden (PLM) oireyhtymään tai levottomiin jalkoihin (RLS).

C

Hypnoosi kroonisen unettomuuden hoitona

Hypnoosihoidoilla saadut tulokset saattavat vastata muilla rentoutusmenetelmillä saatuja tuloksia.

C

Kehitysvammaisten unettomuuden hoito kognitiivis-behavioraalisin keinoin

Kehitysvammaisten unettomuuden hoidossa kognitiivis-behavioraaliset menetelmät lienevät tehokkaita.

C

Ketiapiini ja iäkkäämpien masennuspotilaiden unettomuus

Ketiapiini saattaa tehota myös iäkkäämpien masennuspotilaiden unettomuuteen.

C

Ketiapiini ja masennuspotilaiden unettomuus

Ketiapiinilla saattaa olla tehoa masennuksen yhteydessä esiintyvässä unettomuudessa.

C

Ketiapiini primaarisesta unettomuudesta kärsivillä potilailla

Ketiapiinilla saattaa olla tehoa unettomuuden lyhytkestoisessa hoidossa.

C

Kirkasvalohoito unettomuuden hoidossa

Kirkasvalohoito saattaa auttaa pitkäaikaiseen unettomuuteen yli 50-vuotiailla.

C

Kognitiivis-behavioraalisten menetelmien käyttö autistien unettomuuden hoidossa

Kognitiivis-behavioraaliset menetelmät ovat mahdollisesti tehokkaita autistien unettomuuden hoidossa, kun ne toteutetaan riittävän yksityiskohtaisella ryhmä- tai henkilökohtaisella ohjauksella.

C

Kognitiiviset menetelmät ja kirkasvalohoito nuorten viivästyneen unirytmin hoidossa

Kognitiiviset menetelmät yhdistettynä kirkasvalohoitoon voivat olla tehokkaita nuorten viivästyneen unirytmin hoidossa.

C

Kognitiiviset menetelmät lasten ja nuorten unettomuuden hoidossa

Kognitiivisia menetelmiä toteuttavat interventiot saattavat auttaa lasten ja nuorten unettomuudessa.

C

Liikunnan vaikutus nuorten unen laatuun

Liikunnalla lienee nukahtamisviivettä lyhentävä ja yöheräilyä vähentävä vaikutus nuorten unen laatuun.

C

Melatoniini ADHD-potilaiden unettomuuden hoidossa

Melatoniini saattaa lyhentää ADHD-potilaiden nukahtamisviivettä, aikaistaa nukahtamisajankohtaa ja lisätä unen kestoa.

C

Melatoniini kehitysvammaisten unettomuudessa

Melatoniini saattaa lyhentää nukahtamisviivettä, lisätä unen pituutta ja vähentää yöheräilyjä kehitysvammaisten unettomuuden hoidossa.

C

Nuorten viivästynyt unijakso (DSPS), melatoniini ja kirkasvalo

Melatoniini yhdistettynä kirkasvalohoitoon ei liene tehokkaampi kuin molemmat erikseen tai lumehoito nuorten viivästyneen unijakson (DSPS) lyhytkestoisessa hoidossa, mutta pitkäkestoinen yhdistelmähoito saattaa olla tehokkaampi kuin hoitamatta jättäminen.

C

Parasetamoli ja uni

Parasetamoli 650 mg ei vaikuttane terveiden, kivuttomien koehenkilöiden uneen.

C

Pregabaliini ja terveiden koehenkilöiden uni

Pregabaliini saattaa syventää ja yhtenäistää terveiden koehenkilöiden unta.

C

Supportion vaikutus unettomuushäiriön itsehoitoon

Verrattaessa terapeutin suppeaa puhelintukea täysin itsenäiseen työskentelyyn puhelintuen merkitys näyttää vaihtelevan eri hoito-ohjelmissa kohtalaisesta olemattomaan.

C

Tsolpideemi ja estsopikloni unettomuuden hoidossa ADHD-lapsilla ja -nuorilla

Tsolpideemi ja estsopikloni lienevät tehottomia ADHD:hen liittyvän lasten ja nuorten unettomuuden hoidossa.

C

Tsolpideemin ja tsopiklonin vaikutus ikääntyneiden tasapainoon

Tsolpideemin (5 mg) haitallinen vaikutus yli 65-vuotiaiden tasapainoon voi kestää 5 tuntia ja tsopiklonin vaikutus 8 tuntia.

C

Unettomuus ja skitsofreniapotilaiden itsemurha-alttius

Unettomuus saattaa lisätä itsemurhariskiä skitsofreniapotilailla.

C

Unilääkkeen liittäminen SSRI-lääkkeeseen unettomilla ahdistuneisuushäiriöpotilailla

Unilääkkeen lisääminen SSRI-lääkitykseen saattaa parantaa hoitotulosta unettomilla ahdistuneisuushäiriöpotilailla.

D

Ketiapiini Parkinsonin oireyhtymän yhteydessä esiintyvän unettomuuden hoidossa

Ketiapiinilla saattaa olla tehoa Parkinsonin taudin yhteydessä esiintyvässä unettomuudessa, mutta luotettava näyttö puuttuu.

D

Ketiapiinin vaikutus unen laatuun terveillä

Ketiapiini saattaa parantaa yöunen laatua terveillä koehenkilöillä, mutta luotettava näyttö puuttuu.

D

Unettomuuden hoito psykoottisilla potilailla

Unettomuuden hoito psykoottisilla potilailla saattaa unettomuuden lievittymisen lisäksi vähentää myös psykoottisia oireita, mutta luotettava näyttö puuttuu.

Unettomuushäiriön kehittyminen

Aiheeseen liittyviä suosituksia