Olkapään jännevaivat
Käypä hoito -suositus |  Julkaistu: 2014-11-23   | Tila: voimassa  |  Aihepiiri(t): Fysiatria, Kuntoutus, Ortopedia ja traumatologia, Työterveyshuolto, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
PDF Tulosta
hoi50099 050.099 Käypä hoito fi Yleisin olkapään jännevaiva on kiertäjäkalvosimen jänteen rappeumaperäinen tauti, jota nimitetään tendinopatiaksi (jänteen ärsytys, rispaantuma, ohentuma). Jänteeseen voi kehittyä myös läpäisevä repeämä joko rappeuman tai äkillisen merkittävän tapaturman seurauksena. internet cd draft book all 2014-09-11 2014-11-23 2000-01-01 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Suomen Fysiatriyhdistyksen Suomen Ortopediyhdistyksen asettama työryhmä Vesa Lepola Juha Paloneva Marja-Liisa Huuskonen Mauri Kallinen Jaro Karppinen Kimmo Mattila Ville Mattila Jukka Raittinen Jari Rautiainen Esa-Pekka Takala Ville Äärimaa Tapio Flinkkilä Harri Heliö Mika Paavola Tiina Suomela-Markkanen Suomalainen Lääkäriseura Duodecim Suomalainen Lääkäriseura Duodecim Ortopedia Traumatologia Fysiatria Kuntoutus Työterveyshuolto Yleislääketiede Kiertäjäkalvosinoireyhtymä M75.1 Kiertäjäkalvosin Kiertäjäkalvosimen repeämä Olkapää olkalisäke jänteet Olkapään oireyhtymät Ahdas olka hartiakipu Hermopinneoireyhtymät Jännevammat Jännetulehdus Jännetuppitulehdus jännekalkki Jännepinne jänteen rappeuma Bursiitti Tendinopatia tendinoosi Tapaturmat impingement hankausoireyhtymä pinneoireyhtymä kipukaarioireyhtymä kipukaari m. supraspinatus jänteen repeämä rappeuma jännetestit Fysikaalinen tutkimus konservatiivinen hoito leikkaukset tenotomia tenodeesi jännekalkin murskaus olkalisäkkeen avarrusleikkaus kiertäjäkalvosinkorjaus Fysioterapiamenetelmät terapeuttinen harjoittelu liikuntaterapia kylmähoito Glukokortikoidi-injektiot tulehduskipulääkkeet itsehoito kuntoutus työkyky Toimintakyky Sairausloma Työhönpaluu ennaltaehkäisy

Olkapään jännevaivat

Opi ja ota käyttöön

  • Videot: Olkapään kliininen tutkiminen (vaatii Lääkärin tietokantojen käyttöoikeuden)
  • Videot: Olkanivelen ja lapaluun tukilihasten spesifejä harjoitteita (vaatii Lääkärin tietokantojen käyttöoikeuden)
  • Vuokaavio: Olkapään jännevaivan diagnostiikka ja hoito
  • Taulukko: Olkapään kliininen tutkiminen
  • Olkavaivojen mittareita ja yleisiä oirekyselyjä
  • Vaaran merkit ja olkavaivan pitkittymisen riskitekijät
  • Työkyvyn ja työhönpaluun tukitoimet
  • TULES-vaivojen yleinen hoitoketju

Koosteet

  • Suosituksen tulostettava versio (pdf)
  • Tiivistelmä suomeksi ja englanniksi

Potilaalle

  • Potilaalle suomeksi ja ruotsiksi

Muut suositukset

  • Käden ja kyynärvarren rasitussairaudet

 

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen?

Keskeinen sisältö

Suosituksen tavoitteet ja rajaukset

  • Suosituksen tavoitteena on
    • yhdenmukaistaa olkapään jännevaivojen kliinistä ja radiologista diagnostiikkaa
    • yhtenäistää konservatiivista hoitoa ja kirurgisen hoidon kriteereitä
    • vähentää olkapään jännevaivoista aiheutuvaa haittaa ja työkyvyttömyyttä tehostamalla niiden ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta.
  • Suositus käsittelee olkapään jännevaivoja täysi-ikäisillä potilailla. Seuraavia asioita voidaan sivuta jännevaivojen yhteydessä, mutta niitä ei varsinaisesti käsitellä: nivelrikko, jäätynyt olkapää, olkanivelen epävakaus, olkalisäke-solisluunivelen (AC-nivel) vaivat, olkapään murtumat ja niiden jälkitilat, kasvaimet ja tulehdukselliset nivelsairaudet.

Kohderyhmät

  • Suosituksen kohderyhmänä ovat olkapään sairauksia ja vammoja hoitavat perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, työterveyshuollon ja yksityissektorin työntekijät.

Määritelmiä

Olkapään anatomiaa

  • Olkapään kiertäjäkalvosin (rotator cuff) on neljän lapaluun lihaksen – lavanaluslihas (m. subscapularis), ylempi lapalihas (m. supraspinatus), alempi lapalihas (m. infraspinatus), pieni liereälihas (m. teres minor) – jänteiden muodostama kokonaisuus, joka kiinnittyy olkaluun yläosaan, keskittää sen lapaluun nivelmaljaan, tukevoittaa olkaniveltä ja osallistuu nivelen hallintaan ja liikkeisiin nosto- ja kiertoliikkeissä. Ks. kuvat
    • olkapään luurakenteet
    • olkapään kiertäjäkalvosimen rakenteet edestä ja
    • olkapään kiertäjäkalvosimen rakenteet takaa .
  • Kiertäjäkalvosimen rakenteeseen ja toimintaan liittyy läheisesti hauislihaksen (m. biceps brachii) pitkän pään jänne. Sen yläosa kulkee olkanivelen sisällä ja kiinnittyy lapaluun nivelmaljan yläosaan. Hauislihaksen toiminta liittyy kyynärvarren supinaatioon ja kyynärnivelen koukistukseen. Jänteen tarkka merkitys olkapään toiminnan kannalta on epäselvä.
  • Olkavarren liikkeiden aikana olkaluun pää liukuu lapaluun nivelmaljassa ja samalla kiertyy siten, että kiertäjäkalvosimen lisäksi olkaluun yläosan rakenteet (iso ja pieni olkakyhmy) ja olkalisäkkeen alainen limapussi mahtuvat olkalisäkkeen (akromion) ja korakoakromiaaliligamentin ali.

Jännevaivojen terminologiaa

  • Impingement, ahdas olka -oireyhtymä, hankausoireyhtymä, pinneoireyhtymä, kipukaarioireyhtymä
    • m. supraspinatuksen jänteen ärsytys, johon mahdollisesti liittyy mekaaninen kontakti jänteen ja lapaluun välillä. Tilaan voi liittyä myös olkalisäkkeen alaisen limapussin tulehdus (subakromiaalinen bursiitti).
  • Kiertäjäkalvosinjänteen kontaktilla olkalisäkkeeseen ei ole selvää syysuhdetta olkapään kipuun , . Edellä mainitut pinnettä, ahtautta, hankausta tms. ilmaisevat termit voivat siten olla olkapään kivuissa harhaanjohtavia.
  • Kiertäjäkalvosinjänteiden kipuun voi liittyä lyhytaikainen aktiivinen tulehdus, inflammaatio (tendiniitti). Jännevaivat ovat kuitenkin usein kroonisia ja radiologisesti nähdään tendinoosimuutoksia. Kliinisessä työssä näistä tulisi käyttää oiretta kuvaavaa nimitystä tendinopatia , . Ks. taulukko .
  • Olkapään jännekalkilla tarkoitetaan röntgenkuvassa erottuvan kalkin kertymistä jänteeseen tai sen ympärille. Ks. kuva . Jännekalkki voi liittyä olkapään kipuun, mutta se voi olla myös täysin oireeton.
  • Olkalisäkkeen alainen kipu
    • Koska kivun tarkempi lähde ja etiologia jäävät usein avoimiksi, termiä "olkalisäkkeen alainen kipu" voidaan käyttää yleisnimityksenä kattamaan kaikki seuraavat tilat: tendinopatia, impingement, ahdas olka oireyhtymä, hankausoireyhtymä, pinneoireyhtymä, kipukaarioireyhtymä ja bursiitti.
Jännevaivojen terminologiaa
"-iitti" Kudoksen tulehdustila, histologisesti sisältää aktiiveja tulehdussoluja
Tendiniitti Jänteen tulehdus
Tenosynoviitti Jännetupen tulehdus
Olkapäässä jännetuppi on vain hauiksen pitkän pään jänteellä
Bursiitti Limapussin tulehdus
Olkapäässä useimmiten olkalisäkkeen tai hartialihaksen alaisen limapussin tulehdus (subakromiaalinen tai subdeltoideaalinen bursiitti)
”-oosi” osis (kreik.) = taudin vaihe, jonkin kehittyminen tai muodostuminen
Tendinoosi Jänteen degeneraatio-, rappeumamuutokset (ilman histologisia merkkejä aktiivista tulehduksesta)
Histologinen tai radiologinen diagnoosi
Voi olla kliinisesti oireetonkin
”-patia” pathos (kreik.) = sairaus, tautitila (myös kärsimys, tuntemus)
Tendinopatia Jänteen oireinen sairaus
Kliininen diagnoosi

Kiertäjäkalvosimen repeämän määritelmiä

  • Repeämän taustalla voi olla rappeuma tai tapaturma.
    • Rappeumaperäinen repeämä syntyy yleensä ilman tunnistettavaa syytä tai rasituksen, pieni-energiaisen vamman tai raajan äkkiliikkeen yhteydessä.
    • Tapaturmaperäisessä (traumaattisessa) repeämässä aiemmin hyväkuntoinen jänne repeää vammassa, jonka energia vastaa vähintään kaatumista seisomakorkeudelta hartian päälle tai ojennetun raajan varaan.
    • Tapaturma voi aiheuttaa myös aiemmin rappeutuneeseen jänteeseen repeämän tai aiemman repeämän äkillisen suurenemisen.
  • Läpäisevä repeämä (läpirepeämä):
    • koko jänteen paksuuden käsittävä repeämä, joka yhdistää nivelontelon ja olkalisäkkeen alaisen tilan toisiinsa
  • Totaali repeämä:
    • kyseessä olevan jänteen koko kiinnitysalueen (antero-posteriorisuunnassa) käsittävä repeämä
  • Massiivi repeämä:
    • laaja, vähintään kahden kiertäjäkalvosinlihaksen jänteen kiinnittymisalueen kattava totaalirepeämä
  • Osittainen repeämä (osarepeämä, ei-läpäisevä repeämä):
    • repeämä, joka ei ulotu koko jänteen paksuuden läpi, voi käsittää jänteen ylä- tai alapinnan
  • Kiertäjäkalvosinartropatia:
    • tilanne, johon liittyy massiivinen kiertäjäkalvosimen repeämä, olkaluun nouseminen ylös olkalisäkkeen alapintaa vasten sekä olkanivelen nivelrikkomuutokset. Ks. kuva .
  • ICD-10-tautiluokitus ei kaikilta osin vastaa nykykäsitystä olkapään jännevaivojen etiologiasta, ja se sisältää osin ristiriitaisia ja päällekkäisiä diagnooseja, joita ei kliinisessä työssä voida erottaa toisistaan. Olkapään jännevaivojen hoitotuloksia mittamaan on kehitetty useita, sekä olkapäävaivoille spesifisiä että yleisiä kipua tai elämänlaatua kuvaavia mittareita (ks. sähköinen tausta-aineisto ).

Epidemiologia

Olkapään jännevaivojen esiintyvyys

  • Olkapään jännevaivojen yleisyyttä kuvaavat luvut vaihtelevat suuresti sen mukaan, miten jännevaiva on määritelty. Väestötutkimuksissa määrittely on yleensä tehty oireiden ja kliinisten löydösten perusteella, ilman kuvantamistutkimuksia.
  • Terveys 2000 -tutkimuksessa edellisen kuukauden aikana olkapään vaivoja oli potenut kuudesosa miehistä ja lähes neljäsosa naisista (Internet ). Jännevaivoja oli noin 2 %:lla työikäisestä väestöstä , .
  • Olkapään jännevaivojen esiintyvyyden muutoksista väestötasolla ei ole luotettavia tutkimuksia.
  • Väestötutkimusten perusteella vaivojen määrä kasvaa iän myötä siten, että esiintyvyys alkaa selvästi lisääntyä noin 40 ikävuoden jälkeen , , . Jännevaivoja esiintyy naisilla hieman yleisemmin kuin miehillä, ja niitä on enemmän oikealla kuin vasemmalla . Kaikkiaan 1990-luvun alussa yleislääkäreiden vastaanotolle ilmaantui noin 15 uutta olkapään jännevaivapotilasta tuhatta henkeä kohti vuodessa .
  • Kuvantamistutkimuksilla kiertäjäkalvosinrepeämiä on todettu oireisten potilaiden lisäksi jopa kolmanneksella oireettomista .
  • Repeämien esiintyvyys lisääntyy iän myötä. Läpäiseviä repeämiä on valikoimattomassa väestössä todettu noin neljänneksellä 60-vuotiaista ja puolella 80-vuotiaista .
  • Olkapään jännekalkkien esiintyvyys on suurimmillaan 30–60 vuoden iässä. Useimmiten kalkit sijaitsevat supraspinatuksessa tai subscapulariksessa. Olkakipuisilla potilailla niitä on todettu vajaalla 10 %:lla. Toisaalta jännekalkkeja on raportoitu yleisesti myös oireettomassa väestössä , , .

Etiologia, altistavat tekijät

  • Jännevaivan (tendinopatia) syyt voidaan jakaa
    • jänteen sisäisiin (intrinsic)
    • ulkopuolisiin (extrinsic) mekanismeihin . Ks. kuva .
  • Sisäiset ja ulkopuoliset tekijät voivat esiintyä yhdessä.

Jänteen ulkopuoliset mekanismit

  • Äkillinen suuri voima (kaatuminen, olkanivelen sijoiltaanmeno) tai pitkään jatkuva toistuva kuormitus voivat johtaa jänteen kudosvaurioon.
  • Suoraksi ojennettu yläraaja muodostaa pitkän vipuvarren, joten kädessä kannateltava pienikin taakka tai pelkkä ojennetun yläraajan paino voi aiheuttaa suuren kuormituksen jännerakenteisiin .
  • Terve jänne vaurioituu vain suuren kuormituksen vuoksi. Jänne voi vaurioitua pienemmälläkin kuormituksella, jos jänteen kestävyys ja paranemistaipumus ovat heikentyneet.
  • Jännevaiva voi liittyä myös nivelen yliliikkuvuuteen (hyperlaksiteetti) etenkin nuorilla.
  • Toistuva ääriasennoissa tapahtuva kuormitus voi johtaa lapaluun nivelmaljan ja kiertäjäkalvosimen alapinnan väliseen mekaaniseen kontaktiin ja jänteen vaurioitumiseen (internal impingement). Tämä on tyypillistä tietyissä urheilulajeissa (esim. heittolajit, mailapelit ja uinti).
  • Anatomiset ja biomekaaniset tekijät:
    • Supraspinatusjänne saattaa joutua kontaktiin olkalisäkkeen ja korakoakromiaaliligamentin kanssa, kun jännerakenteet ja niiden kiinnityskohdat olkaluuhun (iso ja pieni olkakyhmy) liukuvat olkalisäkkeen alaisessa tilassa olkavarren nostoliikkeiden aikana.
    • Lapaluun ja olkaluun yhteistä liikettä (lapaolka- eli skapulohumeraalirytmi) häiritsevät tekijät voivat johtaa olkalisäkkeen alaisen tilan toiminnalliseen ahtautumiseen.
    • Lapaa kiertävien lihasten vaillinainen toiminta, rintalihasten kireys, rintarangan kyfoosi ja huono liikkuvuus voivat muuttaa skapulohumeraalirytmiä ja aiheuttaa rakenteiden toiminnallista puristumista.
    • Olkalisäkkeen muodon vaihtelu sekä korakoakromiaaliligamenttiin liittyvä reaktiivinen luumuutos (osteofyytti) saattavat ahtauttaa olkalisäkkeen alaista tilaa. Olkalisäke-solisluunivelen (AC-nivel) nivelrikkoon voi liittyä tilaa ahtauttavia luisia muutoksia. Näiden löydösten syysuhde oireisiin on epäselvä.

Jänteen sisäiset tekijät

  • Jänteen kestävyys riippuu sen sisäisestä rakenteesta (kollageenisäikeet ja muut valkuaisaineet sekä jännesolut eli tenosyytit). Mekaaniset tekijät vaikuttavat kudoksen aineenvaihduntaan ja rakenteeseen. Kudos muovautuu siihen kohdistuvan mekaanisen kuormituksen mukaiseksi eli vahvistuu sopivalla kuormituksella ja heikkenee kuormituksen puuttuessa. Geneettiset tekijät ohjaavat aineenvaihduntaa sekä korjausprosesseja kudosvaurion jälkeen. Tulehduksen yhteydessä nämä korjausprosessit voivat häiriytyä ja jänteen rakenne muuttua .
  • Jänteen rappeuma heikentää sen lujuutta ja vaurioiden paraneminen hidastuu.
  • Ikääntymismuutosten ohella jänteen kestävyyteen vaikuttaa verenkierto. Supraspinatuksen jänteessä on lähellä kiinnityskohtaa alue, jossa verisuonitus on muuta jännettä vähäisempää. Niukka verenkierto ilmeisesti altistaa jänteen heikentymiselle ja hidastaa vaurioiden paranemista.
  • Jänteen kalkkikertymän tarkka syy ja mekanismi sekä kehittyminen oireita antavaksi tilaksi ovat tuntemattomia. Taustalla ajatellaan olevan vaskulaarisia tekijöitä, toistuvia traumoja tai tenosyyttien nekroosia ja solun sisäistä kalkin kertymistä , , .

Altistavat tekijät

  • Jännevaivojen riskiä suurentavat olkapäätä kuormittavat suuret voimat, toistoliikkeet ja pitkään jatkuvat olkavarren kohoasennot. Näyttö näiden vaaratekijöiden yhteydestä jännevaivoihin (erityisesti työhön liittyvästi) on vahva .
  • Kuormitukselle (voima, toistuvuus, kesto) ei ole yksiselitteisiä työsuojelullisia raja-arvoja.
  • Työn ohella harrastukset voivat kuormittaa olkapäätä.
  • Yksilöllisistä vaaratekijöistä olkapään jännevaivojen riskiä suurentavat ikääntyminen, naissukupuoli, diabetes ja metabolinen oireyhtymä , , , (Internet ). Jänteitä heikentävät taudit, kuten tulehdukselliset reumasairaudet, todennäköisesti lisäävät jännevaivojen riskiä, mutta tutkimusnäyttö asiasta on vähäistä.
  • Tupakointi heikentänee kiertäjäkalvosinta , .
  • Diabetes ja kilpirauhasen sairaudet näyttävät altistavan jänteiden kalkkikertymille , .

Kliininen kuva ja luonnollinen kulku

  • Noin puolet uusista olkakivuista paranee 2–3 kuukauden aikana ilman erityisiä hoitoja. Jännevaivoihin liittyvät oireet ja löydökset vaihtelevat ajan myötä. Jopa 40 %:lla olkakipuisista oireet ovat kestäneet yli vuoden. Vaiva voi siis kroonistua, vaikka oireet usein aaltoilevat , , .
  • Olkapään jännekalkkiin voi joskus liittyä äkillinen, erittäin kova, oireiltaan niveltulehdusta tai akuuttia kihtikohtausta muistuttava tilanne, joka yleensä helpottuu noin viikon kuluessa .
  • Kiertäjäkalvosimen repeämä voi syntyä tapaturman tai jänteen rappeuman seurauksena. Näitä mekanismeja ei voida täysin erottaa toisistaan, koska rappeuman heikentämä jänne repeää herkemmin myös tapaturman yhteydessä .
  • Hoitolinjan valinnan kannalta on tarpeen erottaa, onko repeämän taustalla merkittävä tapaturma vai ei.

Tapaturmaperäiset repeämät

  • Kiertäjäkalvosinjänteen repeämä on todettavissa suurella osalla olkapäänsä tapaturmaisesti loukanneista, jotka eivät pysty loitontamaan aiemmin oireetonta yläraajaansa vaakatason yläpuolelle vamman jälkeen (kun röntgenkuva on normaali) . Jännerepeämän mahdollisuus on siten aina huomioitava tapaturman jälkeen, ellei raajan nostokyky palaudu muutaman viikon kuluessa.
  • Tapaturmaperäisen repeämän akuutit oireet ovat kipu ja raajan nosto- tai kiertoliikkeen heikkous tai puute .
  • Läpäisevän, tapaturmaperäisen repeämän luonnollisesta kulusta ei ole kunnollisia tutkimuksia. Pienessä potilasjoukossa on todettu, että osa repeämistä kasvaa kooltaan seurannassa, mutta toisaalta nuorilla potilailla osa pienistä repeämistä voi umpeutua ja oireet hävitä .

Rappeumaperäiset jännevaivat

  • Jänteen rappeuma voidaan ymmärtää jatkumoksi, jossa jänteen rappeumaperäinen tauti (tendinoosi, tendinopatia) voi edetä repeämäksi .
  • Rappeumaperäisen jännevaivan eri muotoja (tendinopatia tai repeämä) ei useinkaan voida erottaa toisistaan oireiden perusteella. Molempiin tiloihin voi ajoittain lisäksi liittyä olkalisäkkeen alaisen limapussin tulehdus (bursiitti).
  • Oireet:
    • Kiertäjäkalvosimen rappeumaperäinen tauti on usein oireeton, vaikka jänteessä olisi repeämäkin , , , , .
    • Oireilevan rappeumaperäisen jännevaivan tyyppioire on levossa tai rasituksessa (erityisesti vaakatason yläpuolisissa liikkeissä) ilmenevä kipu. Kipu paikantuu usein olkapään ulkosivulle ja olkavarren yläosan alueelle. Läpäisevään repeämään liittyviä oireita ovat myös aktiivisen liikelaajuuden rajoittuminen ja voiman heikkeneminen , .
  • Rappeumaperäisen läpäisevän repeämän luonnollinen kulku:
    • Rappeumaperäiset kiertäjäkalvosinjänteen repeämät eivät ilmeisesti korjaannu jänteen rakenteen osalta , .
    • Osalla repeämistä on taipumus kasvaa, ja osa oireettomista repeämistä muuttuu ajan mittaan oireisiksi , , , , , , .
    • Repeämän koon kasvulla ja oireilun kehittymisellä ei ole suoraa syysuhdetta . Repeämän koko ei muutoinkaan suoraviivaisesti korreloi kivun voimakkuuden kanssa, ja oireiden kehittymiseen vaikuttavat ilmeisesti useat tekijät .
    • Jänteen totaalirepeämissä lihas atrofioituu (lihasmassa vähenee; muutos voi olla palautuva) ja edelleen rasvoittuu (palautumaton ilmiö) . Pitemmälle edetessään tämä heikentää toipumisennustetta, vaikka jänne korjattaisiin .
    • Osalla kiertäjäkalvosinrepeämäpotilaista olkaluu siirtyy ylöspäin (superiorinen migraatio), mikä kaventaa olkaluun ja olkalisäkkeen välistä tilaa , . Tätä tapahtuu lähinnä isoissa repeämissä, ja erityisesti repeämän ulottuessa infraspinatuksen alueelle . Olkaluu voi siirtyä olkalisäkkeen alapintaan saakka ja olkaniveleen voi kehittyä nivelrikkomuutoksia, jolloin puhutaan kiertäjäkalvosinartropatiasta . Ks. kuva .
    • Rappeumaperäisten läpäisevien kiertäjäkalvosinrepeämien oireet lievittyvät konservatiivisessa hoidossa vähintään tyydyttävästi 40–80 %:lla potilaista , , , . Kliinisen päätöksenteon haasteena on tunnistaa leikkauksesta mahdollisesti hyötyvät potilaat.
  • Jännekalkin koon, muodon ja oireilun välillä ei ole selvää yhteyttä , .
  • Jännekalkki hajoaa ja oireet lievittyvät yleensä ajan myötä itsestään ilman mitään hoitotoimenpiteitä.
  • Hauislihaksen pitkän pään jänne (biceps-jänne)
    • Oireilun taustalla voi olla esimerkiksi tendinoosi, osittainen repeämä tai osittainen tai täydellinen sijoiltaanmeno jänteen normaalilta kulkureitiltä olkaluun yläosan uurteesta (sulcus) .
    • Biceps-jänteen vaivojen diagnostiikassa ja hoidossa huomio on aina kiinnitettävä myös muihin olkapään rakenteisiin, koska hauisjänteen patologia on yleinen löydös kiertäjäkalvosimen repeämän yhteydessä ja sitä tavataan myös esimerkiksi nivelrikon ja olkanivelen epävakauden yhteydessä , , .
    • Biceps-jänteen spontaani katkeaminen olkapäässä, jossa on kiertäjäkalvosinrepeämä, helpottaa usein olkapään kipua .

Ehkäisy

  • Keskeinen jännevaivojen syntyyn vaikuttava tekijä on liian suuri mekaaninen kuormitus suhteessa jänteen kestokykyyn. Ks. suosituksen kohta Etiologia. Oireisen vaurion (tendinopatia) syntyä, oireiden pahentumista ja niistä aiheutuvaa haittaa voidaan siten ehkäistä vähentämällä liiallista mekaanista kuormitusta ja vahvistamalla jänteen kestokykyä.
  • Heikko kiertäjäkalvosimen lihaksisto ei kykene tukemaan olkaniveltä riittävästi, jolloin haitallinen kuormitus kasvaa. Hyvän lihasvoiman ja koordinaation ylläpito taas ehkäisee haitallista kuormitusta ja toisaalta vahvistaa rakenteita.
  • Ehkäisy on usein mahdollista toteuttaa pienemmillä toimenpiteillä kuin olkapääsairauksien hoidot. Tasokas tutkimusnäyttö ehkäisyn vaikuttavuudesta kuitenkin puuttuu.

Haitallisen mekaanisen kuormituksen vähentäminen

  • Toistuva suuri mekaaninen kuormitus voi johtaa jänteiden vaurioitumiseen. Pitkään jatkuva taakkojen käsittely kohotetuin suorin käsin kaukana vartalosta lisää olkapäähän kohdistuvaa kuormitusta, jota voidaan vähentää ergonomisin keinoin.
  • Jännevaiva saattaa oireilla vain joissakin liikkeissä, kuten kipukaari-alueella (60–120°:n loitonnus). Monia työssä ja vapaa-aikana tarvittavia tehtäviä voidaan opetella tekemään siten, että kivulias liike vältetään. Työkalujen, -tekniikan ja -menetelmien muutokset sekä apuvälineet voivat olla avuksi. Arvioinnissa voidaan käyttää apuna työfysioterapeuttia tai toimintaterapeuttia.
  • Työtä voidaan räätälöidä siten, että haitallinen kuormitus vähenee tai poistuu. Ks. sähköiset tausta-aineistot ja sekä Käden ja kyynärvarren rasitussairauksien Käypä hoito -suosituksen tausta-aineistot Miten toistoliikkeitä vähennetään työssä , Miten käden voiman käyttöä vähennetään työliikkeissä , Lämpöolojen terveysvaikutukset; kylmä ja Tärisevä työkalu .
  • Yleisesti työ edistää terveyttä enemmän kuin siitä poissaolo (Internet ).
  • Oireet saattavat olla levon jälkeen työvuoron alussa poissa mutta ilmaantua useiden tuntien kuormituksen jälkeen. Työajan lyhentäminen on mahdollista esimerkiksi osasairauspäivärahan avulla .
  • Joihinkin urheilulajeihin liittyy suuria olkapäähän kohdistuvia voimia. Liikuntaan liittyviä vammautumisia voidaan ehkäistä huomioimalla niiden riski valmennuksessa ja liikunnan ohjauksessa.

Muuta ehkäisyssä huomioitavaa

  • Sopivasti annosteltu kuormitus lisää jänteiden kestävyyttä. Monipuolinen liikunta jo lapsena ja kasvuiässä luo siten perustan liikuntaelinten rakenteiden kestävyydelle. Liikunta lisää kudosten kestävyyttä myös aikuisilla ja hidastaa iän myötä tapahtuvaa heikentymistä.
  • Olkapään jännevaivoja ehkäisevän liikunnan tulee sisältää harjoitteita, joilla parannetaan hartian alueen liikkuvuutta ja kiertäjäkalvosimen ja lapaluun lihashallintaa.
  • Myös hyvä ryhti ja keskivartalon hallinta ovat tärkeitä olkapään optimaalisen toiminnan kannalta.
  • Diabetes ja lihavuus suurentavat jännevaivojen riskiä. Niiden ehkäisyssä keskeisiä ovat terveelliset ravintotottumukset ja sairauden hyvä hoito.
  • Tupakointi todennäköisesti suurentaa jännevaivojen riskiä, joten sen välttäminen vähentänee myös olkapään jännevaivoja.
  • Nukkumista ja päivittäisiä toimia häiritsevä kipu johtaa olkapään käyttämättömyyteen sekä siihen liittyvään lihasten heikkenemiseen ja liikkeiden rajoituksiin. Varhain aloitettu riittävä kivun hoito ehkäisee kiputilan kroonistumista.
  • Psyykkinen stressi pahentaa ja pitkittää kiputiloja. Olkasairauksia hoitavien tulee huomioida biologisen vaurion lisäksi kivun bio-psykososiaalinen luonne eli kipuun vaikuttavat yksilön kokemukset ja yhteisön kulttuuri. Katastrofiajattelu tai kivun pelko voi johtaa potilasta välttämään vähäistäkin epämukavuutta aiheuttavaa toimintaa, kuten hoidossa tarpeellisia kuntoutusliikkeitä. Potilasta tulisikin rohkaista tekemään pienestä kivusta huolimatta normaaleja toimiaan .

Diagnostiikka

Kliininen tutkiminen

  • Kiertäjäkalvosimen jännevaivan tyypillinen oire on levossa, rasituksessa tai molemmissa tuntuva kipu, joka paikantuu olkapään tai olkavarren yläosan ulkosyrjän alueelle. Rasituskipu ilmenee etenkin vaakatason yläpuolisissa liikkeissä. Läpäisevään repeämään liittyviä oireita ovat lisäksi aktiivisen liikelaajuuden rajoittuminen ja voiman heikkeneminen.
  • Diagnostiikan kulmakivet ovat esitiedot ja kliiniset tutkimushavainnot. Periaatteet esitetään kuvassa .
  • Esitiedot:
    • Kerättäviä tietoja ovat ikä, perussairaudet, pääoire ja milloin se esiintyy, oireen alkusyy, oiretta pahentavat ja helpottavat tekijät, toimintakyky (työ- ja vapaa-aikana) ja toteutetut hoidot.
    • On tärkeää tunnistaa vakavat ja kiireellistä hoitoa vaativat sairaudet (varoitusmerkit) ja huomioida oireiden pitkittymisen riskitekijät.
    • Ks. vuokaavio ja sähköinen tausta-aineisto .
  • Kliiniset tutkimushavainnot:
    • Tarvittavia tutkimuksia ovat olkapään ja lapaluun inspektio, palpaatio, aktiivisten ja passiivisten liikelaajuuksien testaaminen sekä voimien ja nivelen stabiliteetin testaaminen ylävartalo paljaana. Ks. taulukko , sähköinen tausta-aineisto ja videot (vaatii Lääkärin tietokantojen käyttöoikeuden) .
  • Kliiniset jännetestit
    • Jännetesteillä pyritään todentamaan potilaan oireet kuormittamalla jännettä aktiivisten ja passiivisten liikkeiden aikana.
    • Olkapään kliinisten testien osuvuus vaihtelee tutkimusmenetelmien, kohderyhmien ja vertailututkimusten mukaan. Yksittäisten testien ohella suositellaan testiyhdistelmiä, koska niillä päästäneen parempaan osuvuuteen diagnostiikassa. Positiivinen löydös useammassa kliinisessä testissä varmistaa kiertäjäkalvosimen jännevaiva -diagnoosia, mutta selkeää tieteellistä näyttöä minkään yksittäisen testiyhdistelmän paremmuudesta ei ole , .
      • Olkapään kliinisten testien osuvuus on vaihtelevaa .
      • Kliinisten testien osuvuus saattaa vaihdella kiertäjäkalvosintendinopatian diagnostiikassa sen vakavuusasteen mukaan .
      • Olkapään kliinisten testien osuvuus saattaa vaihdella, mutta niistä on hyötyä ahdas olka -oireyhtymän varmentamisessa ja sen poissulkemisessa .
      • Olkapääongelmien kliinisten testien toistettavuus lienee heikkoa .
    • Diagnostiikassa voi olla apua puudutetestistä . Tilanne, jossa olkalisäkkeen alle pistetty puudutusaine parantaa olkanivelen liikkeitä ja voimaa, viittaa enemmän tendinopatiaan kuin jänteen repeämään. Vastaavasti tilanne, jossa puudutteella ei ole vaikutusta, viittaa joko jännerepeämään tai johonkin kokonaan muuhun, ei-jänneperäiseen vaivaan.
    • Jännetestien tekemistä on tarkemmin kuvattu sähköisessä tausta-aineistossa . Ks. myös videot (vaatii Lääkärin tietokantojen käyttöoikeuden).
  • Diagnostiikkaa täydennetään tarvittaessa kuvantamistutkimuksilla sekä neurofysiologisilla tutkimuksilla (ENMG).
    • Olkanivelen natiiviröntgenkuva on ensisijainen kuvantamistutkimus.
Olkapään kliininen tutkiminen
Ylävartalo paljaana Havainto tai testi Tulkinta jännevaivassa
Testit kuvataan tarkemmin sähköisessä tausta-aineistossa .
Inspektio Lihasten surkastuminen Ylempi ja alempi lapalihas voivat surkastua kroonisen jännerepeämän, kivun aiheuttaman käyttämättömyyden tai hermovaurion seurauksena
Hauiksen pitkän pään jänteen repeämässä ilmenee ”Kippari-Kallen hauis”
Kivun sijainti Potilaan ilmoitus, palpaatio Kiertäjäkalvosinvaivassa kipu tuntuu usein olkalisäkkeen alapuolella, myös alempana olkavarren sivulla
Hauisjännevaivassa kipu tuntuu usein edessä tai hauislihaksen alueella
Liikelaajuus Aktiivinen ja passiivinen
Loitonnus (astetta) Supraspinatuksen tendinopatiassa aktiivi- ja passiiviliikkeen rajoittuminen on yleensä kivusta johtuvaa
Laajassa repeämässä aktiiviliike on huomattavasti rajoittunut, passiiviliike on täysi
Liikelaajuus voi laajassakin repeämässä olla normaali
Ulkokierto alhaalla (astetta etuasennon yli) Laajassa infraspinatusrepeämässä aktiiviliike rajoittuu mutta passiiviliike on täysi
Sisäkierto (nikamataso, johon peukalo ylettyy selän takana), kyky työntää käsi taakse irti selästä (lift off) Aktiiviliike rajoittuu subscapularisrepeämässä ja joskus hauisjänteen vaivassa
Nosto etukautta (astetta) Liikelaajuus rajoittuu merkittävästi vain laajassa jännerepeämässä
Voima Loitonnus Heikentynyt voima viittaa supraspinatusrepeämään
Pienessä supraspinatusrepeämässä voima olla normaali
Jos läpirepeämää ei ole, voiman heikkeneminen johtuu kivusta
Ulkokierto Heikentynyt voima liittyy infraspinatusrepeämään, usein myös supraspinatusrepeämään
Heikentynyt voima on kivusta johtuvaa, jos ei ole läpirepeämää
Sisäkierto Heikentynyt voima viittaa subscapularisrepeämään
Jos läpirepeämää ei ole, voiman heikkeneminen johtuu kivusta

Kuvantaminen

  • Kuvantamisen tarve arvioidaan yksilöllisesti esitietojen ja tutkimushavaintojen perusteella.
  • Kuvantamislöydös suhteutetaan aina oireisiin ja kliinisiin tutkimuslöydöksiin.
  • Diagnostinen kuvantaminen ohjaa jännevaivan hoidon valintaa ja sulkee pois muuta olkanivelen patologiaa (rustorenkaan ja nivelsiteiden vauriot, nivelrikko tai muu rustovaurio, neoplastiset tai verenkierrolliset luumuutokset ja luutrauma).
  • Ensisijainen kuvantamistutkimus on olkapään natiiviröntgenkuva.
    • Kiertäjäkalvosin ei näy röntgenkuvauksessa. Ks. kuva .
    • Tutkimuksen tarkoituksena on näyttää merkittävät olka- ja olkalisäke-solisluunivelen degeneratiiviset muutokset, sulkea pois muuta luupatologiaa ja löytää mahdollinen luinen avulsiofragmentti (esim. ison olkakyhmyn murtuma).
    • Röntgenkuvaus myös paljastaa pehmytosakalkit. Ks. kuva .
      • Lisäksi se saattaa epäsuorasti viitata kiertäjäkalvosinpatologiaan paljastamalla reaktiiviset muutokset olkavarren päässä ja olkalisäkkeessä (akromion) tai jo nivelkuoppaansa nähden ylös nousseen olkaluun pään (olkalisäkkeen alainen tila madaltuu, massiivinen repeämä). Ks. kuvat ja .
  • Kiertäjäkalvosinrepeämä voidaan suoraan osoittaa usealla eri kuvantamismenetelmällä. Sopiva menetelmä voidaan valita paikallisesti sovittujen käytäntöjen ja saatavilla olevien resurssien mukaan seuraavien perusperiaatteiden pohjalta:
    • Kokeneen radiologin käsissä kaikukuvauksen (ultraäänitutkimus, UÄ) sensitiivisyys ja spesifisyys ovat ilmeisesti hyviä kiertäjäkalvosimen repeämien toteamisessa . Tutkimuksen osuvuus on hyvä läpäisevissä repeämissä, samaa luokkaa kuin magneettikuvauksen (MK) ja magneettiartrografian (MK-artrografia). Ei-läpäisevissäkin repeämissä kaikukuvauksen osuvuus on MK:n luokkaa. Ks. kuvat , ja .
    • Kokemuksen ja harjaantumisen merkitys on kaikukuvauksessa suuri. Diagnostiikassa saavutettiin parempi osuvuus, jos tutkimuksen tekijänä oli tuki- ja liikuntaelinradiologi eikä kliinikko tai yleisradiologi .
    • MK-artrografian spesifisyys ja sensitiivisyys ovat hyviä kiertäjäkalvosimen repeämän tutkimisessa . MK-artrografiassa nivelen sisään ruiskutettava kontrastiaine parantaa MK:n herkkyyttä ja tarkkuutta oleellisesti kuitenkin vain ei-läpäisevissä repeämissä .
    • Sekä MK että kaikukuvaus paljastavat jänteen tendinoosimuutokset myös silloin, kun repeämää ei vielä ole.
    • MK-artrografia on kuitenkin monipuolisin tutkimusmenetelmistä; se näyttää kiertäjäkalvosinpatologian ohella hyvin myös luisen avulsion, tuoreen osittaisenkin lihasjänneliitoksen repeämän, rustorenkaan ja nivelsiteiden (labrum-ligamenttikompleksi) vammat, nivelen tulehdusmuutokset, luun ja pehmytosien kasvaimet sekä murtumat ja luuruhjeet esimerkiksi nivelen sijoiltaanmenon jäljiltä.
    • Varjoainetehosteinen tietokonetomografia (TT-artrografia) on ilmeisesti lähes yhtä hyvä kuin MK-artrografia kiertäjäkalvosimen repeämän toteamisessa .
    • TT-artrografiaa voidaan käyttää kiertäjäkalvosimen repeämän diagnostiikassa MK-artrografian sijaan , , jos MK ei onnistu potilaan ahtaanpaikan kammon tai muun vasta-aiheen (kehonsisäinen hoitolaite tai vierasesine) vuoksi. Kokonaan granulomatoottisen kudoksen täyttämät krooniset läpäisevät repeämät saattavat TT-artrografiassa jäädä näkymättä, samoin jänteen sisäiset tai ulkopinnan repeämät, jotka puolestaan MK-artrografiassa näkyvät signaalimuutoksensa perusteella .

Erotusdiagnostiikka

  • Erotusdiagnostiikan tavoitteena on erottaa olkapään jännevaivat muista spesifisistä olkapääsairauksista ja tunnistaa vakavat, kiireellistä tutkimusta ja hoitoa edellyttävät sairaudet .
  • Olkaperäiset syyt:
    • Olkanivelen löysyys ja epävakaus ovat tavallisia olkaoireen aiheuttajia nuorilla, ja ne voivat johtaa jännevaivaan.
    • Keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla potilailla tavallisia olkakivun aiheuttajia jännevaivojen ohella ovat jäätynyt olkanivel, olkanivelen nivelrikko sekä olkalisäke-solisluunivelen kiputilat . Nämä voivat esiintyä myös yhdessä jännevaivan kanssa.
    • Jäätyneeseen olkapäähän ja olkanivelen nivelrikkoon liittyy usein selvä olkanivelen liikerajoitus ja ääriasentoihin liittyvä kipu. Näihin diagnooseihin viittaavat esimerkiksi selvä passiivinen liikerajoitus (erityisesti ulkokierto ala-asennossa) tai röntgenkuvassa näkyvät nivelrikkomuutokset (osteofyytit tai nivelraon kaventuma).
  • Olkapään ulkopuoliset syyt
    • Kaularankaperäiseen kipuun liittyy usein kipua hartiassa ja kipusäteilyä olkavarren yläosaa pidemmälle.
    • Infektio-oireet, hellittämätön tai paheneva kova leposärky tai sairastettu pahanlaatuinen kasvain voivat viitata vakavaan sairauteen. Oireen syy selvitetään kiireellisesti tai päivystyksellisesti.
    • Sydän- tai sappiperäiset kivut voivat tuntua myös olkapäässä.

Hoito

Hoidon tavoite ja periaatteet

  • Hoidon tavoitteena on lievittää olkapään kipua ja palauttaa tai ylläpitää toiminta- ja työkyky.
    • Akuutin kivun hyvällä hoidolla pyritään estämään kivun kroonistuminen.
    • Ks. Facultas-tietokannan artikkeli Krooninen kipu .
  • Potilaan ominaisuudet huomioidaan (ikä ja toiminnalliset vaatimukset).
  • Hoitolinjan ja kiireellisyyden arvioinnissa voidaan käyttää apuna taulukkoa ja vuokaaviota .
Hoitolinjan valinnan periaatteet olkapään jännevaivoissa
Jänteessä ei läpäisevää repeämää Jänteessä läpäisevä repeämä
Ensisijaisesti konservatiivinen hoito Tendinopatia
Epäspesifinen olkalisäkkeen alainen kipu
Osittainen repeämä
Pieni läpäisevä repeämä (< 1 cm), jos aktiiviset liikelaajuudet ovat täydet
Rappeumaperäinen repeämä iäkkäällä
Merkittävät nivelrikkolöydökset natiiviröntgenkuvassa
Olkaluun ja olkalisäkkeen välinen tila merkittävästi madaltunut natiiviröntgenkuvassa
Revenneen jänteen pää lapaluun nivelmaljan tasalla tai mediaalisemmin magneettikuvassa
Revenneen jänteen lihaksessa merkittävä rasva-atrofia magneettikuvassa
Leikkaushoitoa harkittava Tapaturmaperäiset, läpäisevät repeämät (paitsi pienet repeämät, jos aktiiviset liikelaajuudet ovat täydet)
Rappeumaperäiset repeämät etenkin työikäisillä, jos asianmukainen konservatiivinen hoito ei ole tuottanut tulosta

Lääkkeetön hoito

Omahoidon ohjaus

  • Olkapääkivun hoito on alkuvaiheessa pääasiassa omahoitoa, jos vaaran merkkejä ei ole todettavissa. Ks. vuokaavio ja sähköinen tausta-aineisto .
  • Omahoidon aloittaminen ei edellytä kuvantamistutkimuksia, ellei kivun alkamiseen liity tapaturmaa.
  • Omahoidon ohjauksella on vaikutusta kipuun ja toimintakykyyn olkapääsairauksien hoidossa .
  • Omahoidon ohjauksen antaa lääkäri, fysioterapeutti tai muu terveydenhuollon ammattilainen. Ohjauksen tarkoituksena on parantaa potilaan ymmärrystä olkavaivastaan ja esittää konkreettisia keinoja vaivan lievittämiseksi.
  • Ohjattavia keinoja ovat esimerkiksi kuormituksen säätely, liikehoidot, työasennon ja ryhdin korjaus, kylmä- ja lämpöhoidot sekä kipulääkitys. Kroonistuneessa olkapääkivuissa korostuvat henkilökohtaiset selviytymiskeinot ja oireiden hyväksyminen.
  • Potilasta rohkaistaan käyttämään oireilevaa raajaa kivun sallimissa rajoissa.

Lämpö ja kylmä

  • Sekä lämpö- että kylmähoitoa on käytetty olkapääkipujen hoidossa yleisesti.
  • Kylmä lievittää kipua ja vähentää turvotusta ja inflammaatiota kudoksissa .
  • Kylmähoito jäämurskepakkauksella pyyhkeessä 10 minuutin hoitojaksoina on tehokas keino akuutin kivun hoidossa. Hoito tulee toteuttaa useita kertoja päivässä akuutin tapaturman jälkeen .
  • Olkapääleikkauksen jälkeen kylmähoito lievittää kipua erityisesti ensimmäisten 2 vuorokauden aikana, mutta se voi myöhemminkin edistää toipumista .
  • Luotettava tutkimusnäyttö lämpöhoidon tehosta olkapääkivuissa puuttuu . Lämpöhoito voi tulla kyseeseen kroonisessa kivussa, sillä se lisää vasodilataatiota, lievittää lihaskireyttä ja nostaa kipukynnystä.

Jännekalkin murskaus ja huuhtelu

  • Olkapään jännekalkin murskaus ja huuhtelu ultraääniohjauksessa pistetyn neulan avulla:
    • Luotettava tutkimustieto olkakalkin huuhteluhoidosta puuttuu .
    • Jännekalkkia poistetaan paikallispuudutuksessa saman tai toisen neulan kautta keittosuolaliuoksella. Tulehdusreaktion rauhoittamiseksi toimenpiteen jälkeen voidaan laittaa vielä glukokortikoidia olkalisäkkeen alle , , , .
    • Olkakalkin hoito neulahuuhtelulla ja glukokortikoidiruiskeella saattaa olla tehokkaampaa kuin pelkkä glukokortikoidiruiske .

Akupunktuuri

  • Akupunktuuri saattaa vähentää kipua lyhytaikaisesti olkapään jännevaivoissa .

Neuloittaminen

  • Jänteen neuloittamisella (dry needling) tarkoitetaan toimenpidettä, jossa jänteen tendinoosi paikannetaan ultraäänitutkimuksella ja vaurioitunut jännealue lävistetään paikallispuudutuksen jälkeen neulalla yleensä 40–50 kertaa.
  • Jänteen neulottamistoimenpiteen tehosta kiertäjäkalvosimen tendinopatian tai pienen repeämän hoidossa ei ole luotettavaa näyttöä .

Lääkehoito

  • Tulehduskipulääkkeet lievittänevät olkapääkipua lyhytaikaisesti .
    • Paikalliset kipuvoiteet lievittävät kipua sekä akuuteissa että kroonisissa kipuoireissa. Paikallisten kipulääkkeiden systeemiset haittavaikutukset ovat harvinaisia, mutta paikallinen lievä ihoärsytys on tavallista , , (Cochrane ), . Olkapäävaivoissa paikallisia kipulääkevoiteita ei ole juurikaan tutkittu.
    • Parasetamoli on ensisijainen kipulääke, jos potilaan kivut eivät ole voimakkaat. Parasetamolia tulee käyttää riittävän suurina annoksina.
    • Kipulääkkeen valinnassa on otettava huomioon ruoansulatuskanavaan kohdistuvien haittavaikutusten sekä sydän- ja verisuonitapahtumien vaara ja lääkeallergiat.
  • Olkalisäkkeen alaisesta glukokortikoidiruiskeesta voi olla lyhytaikaista apua tendinopatian akuutissa ja subakuutissa vaiheessa (< 8 viikon oireet) .
  • Glukokortikoidiruiske ei ilmeisesti ole suun kautta otettua kipulääkettä tai fysioterapiaa tehokkaampaa .
    • Ruiskeen haittavaikutuksista tendinopatioissa yleisimpiä ovat ihoatrofia (9 %) ja lisääntynyt kipu (8 %). Jännerepeämät ovat harvinaisia .
    • Satunnaistetun hoitotutkimuksen perusteella terapeuttinen harjoittelu ja glukortikoidiruiske on tehokkaampaa kuin pelkkä harjoittelu kuuteen viikkon asti, mutta ei sen jälkeen .
  • Hyaluronaatista ei ilmeisesti ole hyötyä kiertäjäkalvosimen sairaustiloissa .
    • Hyaluronaatti-injektio ei eroa kivun helpotuksessa ja toimintakyvyn paranemisessa lumehoidosta .
    • Myöskään leikkauksen yhteydessä injisoidusta hyaluronaatista ei ollut hyötyä kivun helpotuksessa tai toimintakyvyn paranemisessa lumeeseen verrattuna .
  • Runsasverihiutaleisesta plasmasta ei liene hyötyä kiertäjäkalvosimen tendinopatian hoidossa tai uusintarepeämän estossa .

Fysioterapia

Terapeuttinen harjoittelu

  • Fysioterapeutin ohjaama ja valvoma harjoitteluterapia on tehokas hoitomuoto olkapään pinnepotilailla .
  • Terapeuttisen harjoittelun tavoitteena on pehmytkudosten paranemisprosessin edesauttaminen, mahdollisen tulehduksen ja kivun lievitys, olkapään, lavan ja keskivartalon lihasvoimien, asennon ja hallinnan parantaminen sekä olkanivelen normaalin liikkuvuuden palauttaminen.
  • Lapaluun kinematiikka voi muuttua olkapään tendinopatiassa, jolloin erityisesti olkavarren etuelevaatiossa lapaluun taaksepäin kallistuminen, ylöspäin kiertyminen ja ulkokierto voivat olla poikkeavia .
  • Terapeuttisella harjoittelulla pyritään vaikuttamaan myös lapaluun asentoon ja hallintaan olkanivelen liikkeissä spesifisten harjoitteiden yhteydessä . Ks. myös videot Olkanivelen ja lapaluun tukilihasten spesifejä harjoitteita (vaatii Lääkärin tietokantojen käyttöoikeuden).
  • Terapeuttisessa harjoittelussa käytetään fysioterapeutin ohjaamana aktiivisia ja toiminnallisia menetelmiä. Perusperiaatteisiin kuuluvat riittävän pitkä hoitojakso ja harjoitteiden progressio yksilöllisesti. Terapeuttinen harjoittelu voidaan toteuttaa yksilöllisesti tai pienryhmissä fysioterapeutin vastaanotolla harjoitussalilla tai potilaan lähiympäristössä.
  • Potilasta rohkaistaan harjoittelemaan säännöllisesti itsenäisesti annettujen ohjeiden mukaan terapiajakson aikana ja sen jälkeen.
  • Terapeuttinen harjoittelu lievittää kipua lyhyellä aikavälillä (6–12 viikkoa) ja parantaa toimintakykyä olkapään jännevaivoissa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä (yli 12 viikkoa). Terapeuttisen harjoittelun positiivisesta vaikutuksesta myös voimaan ja elämänlaatuun on lisäksi kohtalainen näyttö lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä puolestaan todettiin niukka näyttö harjoittelun vaikutuksesta kipuun muttei elämänlaatuun .
  • Terapeuttisen harjoittelun vaikuttavuutta todennäköisesti lisää valittavien liikkeiden spesifisyys olkapään kiertäjäkalvosimen ja lapaa stabiloivien lihasten osalta . Harjoitteiden suorittamisessa on hyvä huomioida jarruttavan (eksentrisen) lihastyön osuus.

Manuaalinen terapia

  • Lisähyötyä harjoitteluterapiaan saatetaan saada erilaisista manuaalisista tekniikoista, joilla pyritään hoitamaan varsinkin olkapään takaosan rakenteiden ja pienen rintalihaksen (m. pectoralis minor) kireyksiä sekä rintarangan rajoittunutta liikkuvuutta .

Kinesioteippaus

  • Kinesioteipillä saattaa olla positiivista, lyhytaikaista vaikutusta olkanivelen kinematiikkaan ja kipuun .
  • Elastisella kinesioteipillä pyritään vaikuttamaan yleisesti koettuun kipuun, hermo- ja lihastoimintaan ja potilaan kokemaan haittaan. Kinesioteippauksella saattaa terapeuttiseen harjoitteluun yhdistettynä olla positiivista, lyhytaikaista lisävaikutusta olkanivelen ja lapaluun kinematiikkaan ja kipuun .

Fysikaaliset laitehoidot

  • Ultraäänihoidosta ei ole hyötyä kiertäjäkalvosinsairauksissa .
    • Ultraäänihoito ei ollut lumehoitoa tehokkaampaa kivun helpotuksessa tai toimintakyvyn paranemisessa .
  • Muiden fysikaalisten hoitomuotojen (sähkö, laser) vaikuttavuudesta olkapään pinnepotilaille on julkaistu hyvin vähän satunnaistettuja ja kontrolloituja tutkimuksia tai systemaattisia katsauksia . Mitään selvää näyttöä näiden hoitomuotojen hyödyllisyydestä ei ole.
  • Korkeaenerginen sokkiaaltoterapia (ESWT) ilmeisesti vähentää kipua ja parantaa olkapään toimintakykyä vain jännevaivoissa, joihin liittyy kalkkeutumia .
  • ESWT:n ja artroskooppisen kirurgian tuloksissa ei liene eroa kalkkiolkapään hoidossa .
  • Elektroiontoforeesista (ionien kuljettaminen kohdekudokseen sähkövirran avulla) etikkahappoa käyttäen ei ole hyötyä niissäkään jännevaivoissa, joihin liittyy kalkkikertymä , .

Kirurginen hoito

  • Olkalisäkkeen avarrusleikkaus ei tuota lisähyötyä fysioterapeutin ohjaamaan harjoitteluun olkalisäkkeen alaisen kivun hoidossa .
  • Avarrusleikkauksen ja pelkän olkalisäkkeen alaisen puhdistusleikkauksen (bursektomia) tuloksissa ei ole todettu eroja , .
    • Leikkaushoitoa voidaan poikkeustapauksissa harkita erikoislääkärin harkinnan mukaan, ellei asianmukaisesti ja pitkäkestoisesti toteutettu konservatiivinen hoito tuota riittävää helpotusta kipuun.
  • Olkalisäkkeen avarrus ei ilmeisesti estä kiertäjäkalvosinrepeämän syntyä , .
  • Fyysisesti aktiivisen potilaan tapaturmaperäinen kiertäjäkalvosinrepeämä, johon liittyy merkittävä voiman heikkeneminen, on leikkaushoidon aihe.
  • Tapaturmaperäisen kiertäjäkalvosimen repeämän varhainen korjaus saattaa johtaa myöhäiskorjausta parempaan tulokseen . Tapaturmaperäistä repeämää ei kuitenkaan voida luotettavasti erottaa kroonisesta rappeumaperäisestä repeämästä, johon liittyy oireiden äkillinen paheneminen.
  • Pienten ja keskikokoisten kiertäjäkalvosinrepeämien hoidossa ohjattu aktiivinen fysioterapia saattaa johtaa samanlaiseen lopputulokseen kuin kirurginen hoito yhdistettynä fysioterapiaan .
  • Kiertäjäkalvosinkorjausta voidaan harkita rappeumaperäisessäkin tilanteessa, jos kyse on vaikeasta kivusta tai toiminnallisesta vaivasta eikä konservatiivinen hoito riittävästi helpota oireita kohtuullisessa ajassa.
  • Kiertäjäkalvosinkorjaukselle ei voida määrittää yläikärajaa, koska ikääntyneidenkin kiertäjäkalvosinrepeämän korjaus saattaa johtaa samanlaiseen tulokseen kuin nuoremmilla , , , . Luotettava tutkimusnäyttö asiasta kuitenkin puuttuu.
  • Kiertäjäkalvosinkorjauksen hyvät tulokset heikkenevät usein pitkäaikaisseurannassa , ja jänteen uudelleenrepeämät ovat yleisiä , . Uusiutunut repeämä ei välttämättä aiheuta oireita tai kliinisesti merkittävää kivun ja toimintakyvyn muutosta .
  • Työntekijän työtapaturmavakuutus on ilmeisesti yhteydessä heikompaan kiertäjäkalvosimen leikkauksenjälkeiseen koettuun toipumiseen .
  • Kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksessa vapautetaan revennyt jänne kiinnikkeistä, verestetään jänteen kiinnittymisalue luuhun ja kiinnitetään jänne takaisin anatomiselle paikalleen.
    • Artroskooppisesti tehty kiertäjäkalvosinkorjaus tai olkalisäkkeen avarrus johtanee avotoimenpiteitä vastaaviin kliinisiin tuloksiin .
    • Kiertäjäkalvosimen artroskooppinen korjausleikkaus yhden ankkuririvin menetelmällä ei eroa kliinisissä tuloksissa kahden ankkuririvin menetelmästä .
  • Kiertäjäkalvosinkorjauksen liitännäistoimenpiteet:
    • Olkalisäkkeen avarruksella ei ilmeisesti saavuteta lisähyötyä kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksen yhteydessä .
    • Kiertäjäkalvosinjänteen korjauksen yhteydessä tehty hauisjänteen kiinnitys ei tuottane jänteen katkaisua parempaa tulosta potilaan toipumisessa .
    • Olkalisäke-solisluunivelen nivelrikon vuoksi tehtävän solisluun lateraalipään poiston hyöty kiertäjäkalvosinkorjauksen liitännäistoimenpiteenä on kyseenalainen .
    • Rappeumaperäisen rustorenkaan vaurion kiinnittäminen ei ole perusteltua potilaalla, jolla ei ole olkanivelen epävakautta.
    • Massiivisen kiertäjäkalvosinrepeämän keinotekoinen vahvistaminen (augmentaatio) korjausleikkauksen yhteydessä ei tuottane parempaa tulosta kuin korjausleikkaus ilman augmentaatiota .
    • Kiertäjäkalvosimen repeämien leikkauksen yhteydessä annettu runsasverihiutaleinen plasma (PRP) ei paranna leikkaustuloksia , (Cochrane ).
  • Kiertäjäkalvosinrepeämän korjausleikkaukseen ei kannattane ryhtyä, jos
    • röntgentutkimuksessa olkanivelessä todetaan merkittävä nivelrikko ,
    • MK:ssa näkyy, että revenneen jänteen pää on vetäytynyt lapaluun nivelmaljan tasolle tai revenneen jänteen lihaksessa on selvä rasva-atrofia (> 2 Goutallierin luokituksessa)
    • röntgenkuvassa havaitaan merkittävästi kaventunut olkalisäkkeen alainen tila (olkaluun pää on noussut lähelle olkalisäkettä). Ks. kuva . Löydös viittaa laajaan, korjauskelvottomaan supra- ja infraspinatusjänteiden repeämään , .
  • Korjauskelvottomassa kiertäjäkalvosinrepeämässä suositellaan ohjattuja hartialihaksen (m. deltoideus) harjoitteita .
    • Vaikeaoireisessa tilanteessa voidaan myös harkita seuraavia toimenpiteitä, vaikkei luotettavaa näyttöä tehosta ole:
      • Massiivisen kiertäjäkalvosinrepeämän osittainen korjaus saattaa johtaa pelkkää puhdistusleikkausta parempaan lopputulokseen .
      • Latissimus dorsi (leveä selkälihas) -jännesiirre saattaa parantaa olkapään ulkokiertoa supra- ja infraspinatusjänteet käsittävässä repeämässä .
      • Käänteistekonivel saattaa parantaa toimintakykyä ja lievittää kivuliaisuutta , , . Nuoremmilla potilailla käänteistekonivelen käyttöön on kuitenkin syytä suhtautua pidättyvästi, koska sen pitkäaikaistuloksia ei tunneta.
  • Hauislihaksen pitkän pään jänne (biceps-jänne):
    • Biceps-jänne voidaan tarvittaessa vapauttaa kiinnityskohdastaan (tenotomia) tai kiinnittää kulkureitilleen olkaluun etuosaan (tenodeesi).
    • Molemmilla edellä mainituilla toimenpiteillä voidaan saavuttaa parannusta potilastyytyväisyydessä ja toiminnallisten mittareiden tuloksissa , , , .
    • Tenodeesiin liittyy useammin leikkauksen jälkeistä hauiksen seudun kipua ja tenotomiaan hauislihaksen muodonmuutos ("Kippari-Kallen lihas") , .
    • Isoissa korjauskelvottomissa kiertäjäkalvosinrepeämissä, joihin liittyy biceps-jänteen patologiaa, sekä tenotomia että tenodeesi saattavat helpottaa oireita , .
    • Tenotomia vaikuttaa olevan hyvin siedetty myös nuorilla aktiivisilla potilailla, eikä se aiheuta merkittäviä toimintavajeita .
  • Jännekalkin kirurgista poistoa puoltavaa näyttöä ei ole, joskin kontrolloimattomissa potilassarjoissa leikkauksella on saatu myönteisiä tuloksia kroonisissa vaivoissa , , , .
  • Olkapään jännekalkin poistomenetelmä ei vaikuttane hoitotulokseen, mutta tieto taudin luonnollisesta kulusta puuttuu .

Kuntoutus leikkauksen jälkeen

  • Kuntoutukseen pitää panostaa jo ennen leikkausta, koska hyvä lihaskunto ja liikkuvuus ennen leikkausta edistävät toipumista.
  • Leikkauksen jälkeisen kuntoutuksen tavoitteena on palauttaa olkapään toimintakyky, liikelaajuus ja lihasvoima vaarantamatta korjatun jänteen paranemista.
  • Kiertäjäkalvosimen repeämän korjausleikkaus:
    • Olkapään kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksen jälkeen raaja tuetaan kantositeeseen 3–4 viikoksi.
    • Ensimmäisen 6 viikon aikana tehdään vain kevyitä heiluriliikkeitä ala-asennossa ja avustettuja nostoliikkeitä vaakatasoon saakka.
  • Kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksen jälkeinen aggressiivinen mobilisaatio ei ilmeisesti paranna olan leikkauksen jälkeistä liikkuvuutta, mutta pitkä immobilisaatio (6 viikkoa) saattaa kuitenkin lisätä kivuliaisuutta ja huonontaa olan liikkuvuutta lyhyessä seurannassa .
    • Välitön ohjattu passiivinen liikeharjoittelu ei tuottane parempaa toiminnallista lopputulosta kuin lyhytaikainen immobilisointi ja heiluriharjoitteet kiertäjäkalvosimen leikkauksen jälkeen .
    • Aktiiviset nostoliikkeet aloitetaan yleensä 6 viikon kohdalla. Liikelaajuusharjoitteet ovat tuolloin ensisijaisia, ja kuormitusta lisätään asteittain.
    • Valvottu harjoittelu leikkauksen jälkeen saattaa tuoda hyötyä ohjattuun omatoimiseen harjoitteluun verrattuna, mutta luotettava tutkimusnäyttö asiasta puuttuu .
    • Abduktiolastan käytöstä ei ole osoitettu olevan hyötyä kantositeen käyttöön verrattuna.
  • Jännevaivan puhdistusleikkaus (ei jänteen kiinnityksiä tms.):
    • Passiivinen ja aktiivinen liikuttelu sallitaan yleensä alusta alkaen täysillä liikelaajuuksilla kivun sallimissa rajoissa.
    • Kantosidosta käytetään tarvittaessa muutamia päiviä kivun hoitona.

Erityisryhmät

Alaraajahalvaantuneet

  • Alaraajahalvaantuneilla, yläraajoja liikkumiseen tarvitsevilla on huonompi olkapäiden toimintakyky ja enemmän olkapääkipuja ja kiertäjäkalvosimen repeämiä verrattuna ikä- ja sukupuolivakioituihin, normaalisti liikkuviin henkilöihin . Tämä on todennäköisesti seurausta paitsi pyörätuolikelauksen aiheuttamasta rasituksesta myös toistuvasta yläasentoihin kurottelusta jokapäiväisessä elämässä.
  • Olkapäävaivojen ehkäisyssä tulee huomioida sekä olkapään kuntoutus että tarvittavat apuvälineet ja elinympäristön muokkaus toistuvien ylöspäin kurotteluiden vähentämiseksi.
  • Kiertäjäkalvosimen repeämän korjaus voi johtaa hyvään lopputulokseen, mutta leikkauksen jälkeisiin rajoituksiin ja kuntoutukseen sitoutuminen on oleellista .

Reumaatikot

  • Reumaatikoiden olkapääongelmissa pelkästään jänteisiin kohdistuvat vaivat ovat varsin harvinaisia, joten myös jännevaivoihin liittyvää tutkimustietoa on niukasti.
  • Reumaatikoilla kiertäjäkalvosimen repeämän korjaus saattaa auttaa kipuun, mutta toiminnallisuuden paraneminen on vähäistä .
  • Pelkän puhdistusleikkauksen vaikutus kipuun on vaihtelevaa .

Lihavuus

  • Lihavuus saattaa altistaa olkapään tendinopatialle , .
  • Lihavuuden vaikutuksesta kiertäjäkalvosimen repeämän korjauksen toiminnalliseen tulokseen on ristiriitaista tietoa , .

Tupakointi

  • Tupakointi suurentaa kiertäjäkalvosimen repeämän riskiä todennäköisesti jänteen kiinnityskohdan verenkiertoa vähentävän vaikutuksensa takia .
  • Tupakoinnin määrällä ja kiertäjäkalvosimen repeämän koon välillä on myös todettu yhteys .
  • Tupakointi näyttää heikentävän myös kiertäjäkalvosimen repeämän leikkaustulosta .

Hoidon porrastus

  • Oireeton jännesairaus ei vaadi omahoidon lisäksi muuta hoitoa.
  • Konservatiivinen hoito toteutetaan ensisijaisesti perusterveyden- tai työterveyshuollossa.
  • Anamneesi ja kliininen tutkimus riittävät useimmiten diagnoosin tekoon ja hoidon käynnistämiseen.
  • Röntgenkuvan (alle 6 kuukautta vanhan) tulee olla käytettävissä ennen potilaan lähettämistä erikoissairaanhoitoon.
  • Kaikukuvaus voi tuoda käyttökelpoista lisäinformaatiota.
  • Magneettikuvaus tehdään vain olkasairauksien hoitoon perehtyneen erikoislääkärin lähetteestä.
  • Fysioterapialähetettä tulee harkita pitkittyneissä kiputiloissa (viimeistään oireiden kestettyä 4–6 viikkoa).
  • Terapeuttisen harjoittelun pitää olla säännöllistä ja riittävän pitkäkestoista (yli 3 kuukautta) ennen kuin sen tuloksellisuutta voidaan arvioida.
  • Kiireellinen lähete (kiireellisyys 8–30 vuorokautta) ortopedille tehdään, kun kyseessä on
    • tuore, traumaattinen kiertäjäkalvosimen repeämä (merkittävä trauma, passiivinen liike normaali mutta aktiivinen liike voimakkaasti rajoittunut)
    • työkyvyttömyys, joka jatkuu asianmukaisesta pitkäkestoisesta (noin 3 kuukautta) aktiivisesta konservatiivisesta hoidosta huolimatta.
    • Ks. suosituksen kohta Työkyvyn arviointi.
  • Ei-kiireellinen lähete (kiireellisyys yli 30 vuorokautta) ortopedille tai fysiatrille tehdään,
    • jos asianmukaisesti toteutetusta pitkäkestoisesta (3–6 kuukautta) aktiivisesta konservatiivisesta hoidosta huolimatta
      • kipu ja liikerajoitus eivät helpotu riittävästi
      • työ- ja toimintakyky ovat merkittävästi heikentyneet.
  • Aktiivista konservatiivista hoitoa (fysioterapia mukaan luettuna) tulee jatkaa myös erikoissairaanhoitoon lähetetyillä potilailla konsultaatiota odotettaessa.
  • Lähetettä ortopedille ei tehdä, jos potilas ei ole halukas leikkaushoitoon.

Toiminta- ja työkyky, kuntoutus

Toiminta- ja työkyky

Toimintakyvyn arviointi

  • Toimintakyvyn lääketieteellinen arviointi perustuu potilaan omaan arvioon toimintakyvystään, kliinisen tutkimuksen tuloksiin ja tarvittaessa toimintakyvyn tarkempiin arviointeihin ja mittauksiin.
  • Vaikeissa toiminta- ja työkykyongelmissa ja niihin liittyvässä toimintakyvyn laaja-alaisessa arvioinnissa voidaan käyttää pohjana WHO:n toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälistä luokitusta (ICF) (Internet ). Luokitus huomioi toiminnallisen terveydentilan arvioinnissa paitsi ruumiin rakenteet ja kehon toiminnot myös suoritukset ja osallistumisen sekä ympäristöolosuhteet.

Työkyvyn arviointi

  • Olkapään jännevaiva ei välttämättä ole sairausloman aihe. Työkyvyn arviossa huomioidaan ammatti, työn sisältö ja sen muokkausmahdollisuudet sekä jäljellä oleva työkyky. Tavoitteena on, että potilas pystyisi tekemään työtä olkavaivastaan huolimatta .
  • Työkyky arvioidaan jokaisella vastaanottokäynnillä. Jos vaivan arvioidaan kestävän useita viikkoja, työkyky tulisi arvioida työterveyshuollon ja hoitavan lääkärin yhteistyönä. Pitkittyvissä tapauksissa tehdään kuntoutussuunnitelma. Ks. Terveysportin tietokanta Työterveyshuollon hyvät käytännöt, artikkeli Työhön paluun tuki (vaatii Terveysportin käyttöoikeuden) .
  • Psykososiaaliset tekijät arvioidaan osana työkykyä. Matala koulutustaso, huonoksi koettu terveydentila ja aikaisempi olkapääkipu ennustavat kivun pitkittymistä ja potilaan jäämistä työelämän ulkopuolelle leikkauksen jälkeen , .

Sairausloman pituuden arviointi

  • Sairauslomaa tulee akuutin tendinopatiakivun vuoksi kirjoittaa korkeintaan 1–2 viikoksi, jonka jälkeen tilanne arvioidaan tarvittaessa uudelleen. Olkapäähän työssä kohdistuva kuormitus huomioidaan sairausloman pituuden arvioinnissa.
  • Osasairauspäivärahan avulla voidaan ilmeisesti nopeuttaa työhön paluuta ja vähentää sairauspoissaoloja tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa. Ks. Käypä hoito -suositus Käden ja kyynärvarren rasitussairaudet ja näytönastekatsaus Osasairausvapaa työhön paluun tukena liikuntaelinsairauksissa.
  • Kelan sairauspäivärahan saamisen edellytyksenä on, että viimeistään ennen 90. sairauspäivärahapäivän täyttymistä työterveyslääkäri laatii arvion jäljellä olevasta työkyvystä ja mahdollisuuksista palata työhön. Ks. Kelan artikkeli Kun työntekijän työkyvyttömyys pitkittyy .
  • Työhön paluu leikkauksen jälkeen:
    • Tässä annetut ajat ovat viitteellisiä, ja leikannut kirurgi määrittää aikataulut tapauskohtaisesti lääketieteellisin perustein. Työterveyslääkäri tai muu lääkäri, joka tuntee paremmin potilaan työnkuvan, voi tarkentaa sairausloma-aikoja yhteistyössä leikanneen kirurgin kanssa.
    • Kiertäjäkalvosimen repeämän korjausleikkaus (ks. suosituksen kohta Kuntoutus leikkauksen jälkeen):
      • Sairausloma fyysisesti raskaasta työstä (sisältää nostelua, kantamista, kurkottamista yms.) on tavallisesti noin 3 kuukautta. Fyysisesti kevyempään työhön (toimistotyö tms.) voi olla mahdollista palata 4–6 viikon kuluttua leikkauksesta.
      • Ellei työkyky palaudu 3 kuukaudessa, työterveyslääkärin ja leikanneen lääkärin tulee yhdessä arvioida, minkälaiseen työhön potilas pystyisi.
      • On huomioitava, että leikatun olkapään tila voi kuntoutuksen myötä parantua pitkällä aikavälillä niin, että lopullinen tulos työkyvyn yms. osalta voidaan nähdä vasta noin vuoden kuluttua leikkauksesta.
  • Jännevaivan puhdistusleikkaus (ei jänteen kiinnityksiä tms.):
    • Fyysisesti tavallista raskaammassa työssä sairausloma-aika on noin 6 viikkoa.
    • Toimistotöihin voi palata jopa viikon kuluttua leikkauksesta.

Työhön paluun tuki

  • Työterveyshuollon yleisimmin käyttämät keinot sairauspoissaolojen pitkittymisen ehkäisemiseksi ja työhön paluun tukemiseksi ovat työterveysneuvottelu ja selvitys työn mukauttamismahdollisuuksista (työjärjestely, työaikajärjestelyt ja työkokeilu) sekä potilaan seuranta. Ks. Kelan artikkeli Kun työntekijän työkyvyttömyys pitkittyy .
  • Työterveyshuollon ja työnantajan varhainen yhteydenotto työtekijään voi lisätä työhön paluun todennäköisyyttä .
  • Korkean intensiteetin kohdennettu harjoittelu saattaa nopeuttaa töihin paluuta verrattuna matalan intensiteetin harjoitteluun .
  • Työnantajan tulee ilmoittaa työterveyshuoltoon, kun työntekijä on ollut sairauslomalla yhteensä kuukauden joko yhtäjaksoisesti tai lyhyemmissä jaksoissa. Työterveyshuollon taas tulee ilmoituksen saatuaan selvittää työntekijän työkykyisyys.
  • Tarvittaessa selvitetään työnantajan ja työterveyshuollon kesken mahdollisuudet työn sisällön ja työympäristön muutoksiin, jotta potilas toimintakykynsä heikkenemisestä huolimatta tekemään työtä. Työtehtäviä tulisi voida vaihdella, ja niiden tekemiseen tulisi tarvittaessa antaa lisäaikaa. Ks. Kelan artikkeli Kun työntekijän työkyvyttömyys pitkittyy .
  • Työfysioterapeutin työpaikkakäyntiä voidaan hyödyntää työhön paluun suunnittelussa ja työn alkaessa .
  • Osasairauspäiväraha mahdollistaa työhön paluun 40–60 %n työajaksi aikaisintaan 1 + 9 päivän sairausloman jälkeen.

Ammattitaudit ja työtapaturmat

  • Olkapään rappeumaperäisiä jännevaivoja ei korvata ammattitauteina. Ks. Ammattitautilaki .
  • Vakuutusyhtiöt voivat olla korvausvelvollisia työtapaturmissa, joissa jännevaurio johtuu olkanivelen sijoiltaanmenosta, riippumaan jäämisestä putoamisen yhteydessä, kaatumisesta suoraan olkapään päälle tai ojennetun yläraajan varaan tai voimakkuudeltaan ja mekanismiltaan näitä vastaavasta vahinkotapahtumasta.
  • Normaalin työliikkeen yhteydessä ilmaantunutta kiertäjäkalvosimen repeämää ei korvata tapaturmavakuutuksesta, sillä fysiologisessa liikkeessä ilmaantuvaa jänteen repeämää pidetään yleisesti rappeuman aiheuttamana.

Kuntoutus

  • Olkapään vaivojen lääkinnällisen ja ammatillisen kuntoutuksen periaatteet ovat samat kuin muissakin tuki- ja liikuntaelinvaivoissa.
  • Ks. suosituksen kohta Fysioterapia.
  • Kuntoutustoimet dokumentoidaan kuntoutussuunnitelmaan.

Lääkinnällinen kuntoutus

  • Lääkinnällisen kuntoutuksen toimenpiteinä tulevat kyseeseen
    • avokuntoutus (terapia) kunnallisen järjestelmän kautta tai vakuutusyhtiön maksusitoumuksella
    • avo- tai laitosmuotoinen kuntoutuskurssi Kelan järjestämänä, jos katsotaan tarvittavan moniammatillista aktivoivaa ryhmäkuntoutusta ja toimintakyvyn heikkeneminen vaikeuttaa selviytymistä työssä, kotona ja muissa arjen toimissa
    • yksilöllinen kuntoutusjakso Kelan järjestämänä, jos katsotaan tarvittavan moniammatillista ja tiivistä kuntoutusta, eikä ryhmämuotoinen kuntoutus ole riittävä esimerkiksi laaja-alaisen oirekokonaisuuden vuoksi.

Ammatillinen kuntoutus

  • Ammatillista kuntoutusta tarvitaan, elleivät hoito ja lääkinnällinen kuntoutus palauta työkykyä omaan työhön. Kelan järjestämä ammatillinen kuntoutus voidaan käynnistää rinnakkain lääkinnällisen kuntoutuksen kanssa, jos se on tarkoituksenmukaista.
  • Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on kuntoutujan työ- ja ansiokyvyn tukeminen sekä työkyvyttömyyden estäminen. Tavoitteena on työelämässä pysyminen, työelämään palaaminen tai työelämään pääsyn mahdollistaminen.
  • Ammatillista kuntoutusta järjestävät työeläkelaitokset, vakuutusyhtiöt, Kela, työhallinto ja opetustoimi.
  • Työeläkelaitoksilla on ensisijainen vastuu työelämässä olevien ja pidempään (noin 5 vuotta) työskennelleiden ammatillisessa kuntoutuksessa.
  • Ammatillisen kuntoutuksen järjestämisvelvollisuus on Kelalla, jos ammatillista kuntoutusta ei järjestetä työeläkelakien tai erityisopetusta koskevien säädösten mukaan. Vakuutuslaitokset vastaavat ammatillisesta kuntoutuksesta tapaturmissa ja ammattitaudeissa.
  • Kela järjestää työkyvyn tukemiseksi tarkoituksenmukaista ammatillista kuntoutusta niille, joiden työhistoria ei ole riittävän pitkä työeläkelaitosten järjestämisvastuun piiriin kuulumiseksi tai joiden työelämäkytkös on katkennut. Ammatillista kuntoutusta voidaan myöntää, jos asianmukaisesti todettu sairaus on aiheuttanut tai sen arvioidaan aiheuttavan lähivuosina työ- tai opiskelukyvyn olennaisen heikentymisen. Arvioinnissa otetaan huomioon kokonaistilanne, kuten fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky, elämäntilanne, koulutus, ammatti ja muut vastaavat tekijät. Ammatillisena kuntoutuksena voi tulla kyseeseen esimerkiksi kuntoutustutkimus, työkokeilu tai uudelleen koulutus.
  • Ammatillisen erityisopetuksen tarpeesta huolehtii opetustoimi. Ammatillinen kuntoutussuunnitelma laaditaan hoitavan tahon suositusten mukaan B-lausunnolla. Lausunnossa kuvataan jäljellä olevaa työkykyä ja rajoituksia työkyvyssä joko määräaikaisesti tai pysyvästi. Ennakkopäätös kuntoutuksesta tulisi hakea ennen kuin sairauspäivärahakauden ensisijaisuusaika päättyy tai silloin, kun suunnitelma työhön paluusta on valmiina. Yleensä ehdotetaan työkokeilua entiseen työhön, koulutusta tai työhön valmennusta uuteen ammattiin.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistyksen ja Suomen Ortopediyhdistyksen asettama työryhmä

Olkapään jännevaivat -suosituksen historiatiedot

Puheenjohtaja:

Vesa Lepola, LT, ortopedian ja traumatologian sekä liikuntalääketieteen erikoislääkäri; TAYS:n TULES-vastuualue, ortopedia

Kokoava kirjoittaja:

Juha Paloneva, LT, osastonylilääkäri; Keski-Suomen keskussairaala, ortopedia

Jäsenet:

Marja-Liisa Huuskonen, LL, vastuualuejohtaja; TYKS:n medisiininen toimialue, työlääketiede

Mauri Kallinen, LT, dosentti, ylilääkäri; OYS, lääkinnällinen kuntoutus

Jaro Karppinen, LT, dosentti, professori; Työterveyslaitos ja Oulun yliopisto, fysiatria

Kimmo Mattila, LT, dosentti, osastonylilääkäri; Varsinais-Suomen kuvantamiskeskus, TYKS, radiologia

Ville Mattila, LT, dosentti, vs. ortopedian ja traumatologian professori, ylilääkäri; TAYS:n TULES-vastuualue, ortopedia; (Käypä hoito -toimittaja)

Jukka Raittinen, LL, terveyskeskuslääkäri; Vantaan kaupunki

Jari Rautiainen, OMT-fysioterapeutti; Jyväskylän Fysioterapia, DBC

Esa-Pekka Takala, LKT, dosentti, ylilääkäri; Työterveyslaitos

Ville Äärimaa, LT, dosentti, vastuualuejohtaja; TYKS, TULES-toimialue, ortopedia

Asiantuntijat:

Tapio Flinkkilä, LT, dosentti, apulaisylilääkäri; OYS:n operatiivinen tulosalue, ortopedia

Harri Heliö, LL, ortopedi, ylilääkäri; Diacor-sairaala

Mika Paavola, LT, erikoislääkäri; HYKS Töölön sairaala, ortopedia

Tiina Suomela-Markkanen, LL, asiantuntijalääkäri; Kelan terveysosasto

Sidonnaisuudet

Marja-Liisa Huuskonen: Luentopalkkio (MSD)

Mauri Kallinen: Ei sidonnaisuuksia

Jaro Karppinen: Asiantuntijapalkkio (Abbvie), luentopalkkio (Abbvie, MSD, Mundipharma, Professio, UCB), osakeomistus (Orion Pharma), koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Mundipharma)

Vesa Lepola: Asiantuntijapalkkio (potilasvahinkolautakunta, Valvira), luentopalkkio (Summed, Synthes/DePuySynthes), koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Articular, Summed, Aventis, DePuy Synthes, Conmed Linvatec, Arthrone)

Kimmo Mattila: Ei sidonnaisuuksia

Ville Mattila: Ei sidonnaisuuksia

Juha Paloneva: Ei sidonnaisuuksia

Jukka Raittinen: Ei sidonnaisuuksia

Jari Rautiainen: Ei sidonnaisuuksia

Esa-Pekka Takala: Ei sidonnaisuuksia

Ville Äärimaa: Apuraha (TYKS evo-rahoitus, SECEC-apuraha), asiantuntijapalkkio (Pvk, Valvira), luentopalkkio (SLL)

Kirjallisuusviite

Olkapään jännevaivat. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Fysiatriyhdistyksen ja Suomen Ortopediyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet:

McFarland EG, Maffulli N, Del Buono A ym. Impingement is not impingement: the case for calling it "Rotator Cuff Disease". Muscles Ligaments Tendons J 2013;3:196-200 Papadonikolakis A, McKenna M, Warme W ym. Published evidence relevant to the diagnosis of impingement syndrome of the shoulder. J Bone Joint Surg Am 2011;93:1827-32 Khan KM, Cook JL, Kannus P ym. Time to abandon the "tendinitis" myth. BMJ 2002;324:626-7 Maffulli N, Khan KM, Puddu G. Overuse tendon conditions: time to change a confusing terminology. Arthroscopy 1998;14:840-3 Zingg PO, Jost B, Sukthankar A ym. Clinical and structural outcomes of nonoperative management of massive rotator cuff tears. J Bone Joint Surg Am 2007;89:1928-34 Viikari-Juntura E, Nykyri E, Takala EP. Shoulder pain and chronic shoulder syndrome. Kirjassa: Kaila-Kangas L (toim.) Musculoskeletal disorders and diseases in Finland, Results of the Health 2000 Survey. Publications of the National Public Health Institute, B 25/2007:23-6 Miranda H, Viikari-Juntura E, Heistaro S ym. A population study on differences in the determinants of a specific shoulder disorder versus nonspecific shoulder pain without clinical findings. Am J Epidemiol 2005;161:847-55 Rechardt M, Shiri R, Karppinen J ym. Lifestyle and metabolic factors in relation to shoulder pain and rotator cuff tendinitis: a population-based study. BMC Musculoskelet Disord 2010;11:165 Sher JS, Uribe JW, Posada A ym. Abnormal findings on magnetic resonance images of asymptomatic shoulders. J Bone Joint Surg Am 1995;77:10-5 Tempelhof S, Rupp S, Seil R. Age-related prevalence of rotator cuff tears in asymptomatic shoulders. J Shoulder Elbow Surg 1999;8:296-9 Yamaguchi K, Ditsios K, Middleton WD ym. The demographic and morphological features of rotator cuff disease. A comparison of asymptomatic and symptomatic shoulders. J Bone Joint Surg Am 2006;88:1699-704 Silverstein BA, Viikari-Juntura E, Fan ZJ ym. Natural course of nontraumatic rotator cuff tendinitis and shoulder symptoms in a working population. Scand J Work Environ Health 2006;32:99-108 van der Windt DA, Koes BW, de Jong BA ym. Shoulder disorders in general practice: incidence, patient characteristics, and management. Ann Rheum Dis 1995;54:959-64 Tashjian RZ. Epidemiology, natural history, and indications for treatment of rotator cuff tears. Clin Sports Med 2012;31:589-604 Oliva F, Via AG, Maffulli N. Physiopathology of intratendinous calcific deposition. BMC Med 2012;10:95 Kachewar SG, Kulkarni DS. Calcific tendinitis of the rotator cuff: a review. J Clin Diagn Res 2013;7:1482-5 Speed CA, Hazleman BL. Calcific tendinitis of the shoulder. N Engl J Med 1999;340:1582-4 Seitz AL, McClure PW, Finucane S ym. Mechanisms of rotator cuff tendinopathy: intrinsic, extrinsic, or both? Clin Biomech (Bristol, Avon) 2011;26:1-12 Apreleva M, Parsons IM 4th, Warner JJ ym. Experimental investigation of reaction forces at the glenohumeral joint during active abduction. J Shoulder Elbow Surg 2000;9:409-17 van Rijn RM, Huisstede BM, Koes BW ym. Associations between work-related factors and specific disorders of the shoulder--a systematic review of the literature. Scand J Work Environ Health 2010;36:189-201 Viikari-Juntura E, Shiri R, Solovieva S ym. Risk factors of atherosclerosis and shoulder pain--is there an association? A systematic review. Eur J Pain 2008;12:412-26 Roquelaure Y, Bodin J, Ha C ym. Personal, biomechanical, and psychosocial risk factors for rotator cuff syndrome in a working population. Scand J Work Environ Health 2011;37:502-11 Hopman K, Krahe L, Lukersmith S, McColl A, Vine K. Clinical Practice Guidelines for the Management of Rotator Cuff Syndrome in the Workplace. The University of New South Wales; 2013 Baumgarten KM, Gerlach D, Galatz LM ym. Cigarette smoking increases the risk for rotator cuff tears. Clin Orthop Relat Res 2010;468:1534-41 Carbone S, Gumina S, Arceri V ym. The impact of preoperative smoking habit on rotator cuff tear: cigarette smoking influences rotator cuff tear sizes. J Shoulder Elbow Surg 2012;21:56-60 Harvie P, Pollard TC, Carr AJ. Calcific tendinitis: natural history and association with endocrine disorders. J Shoulder Elbow Surg 2007;16:169-73 Bonde JP, Mikkelsen S, Andersen JH ym. Prognosis of shoulder tendonitis in repetitive work: a follow up study in a cohort of Danish industrial and service workers. Occup Environ Med 2003;60:E8 Swannell AJ, Underwood FA, Dixon AS. Periarticular calcific deposits mimicking acute arthritis. Ann Rheum Dis 1970;29:380-5 Fukuda H. Partial-thickness rotator cuff tears: a modern view on Codman's classic. J Shoulder Elbow Surg 2000;9:163-8 Sørensen AK, Bak K, Krarup AL ym. Acute rotator cuff tear: do we miss the early diagnosis? A prospective study showing a high incidence of rotator cuff tears after shoulder trauma. J Shoulder Elbow Surg 2007;16:174-80 Yamamoto A, Takagishi K, Kobayashi T ym. Factors involved in the presence of symptoms associated with rotator cuff tears: a comparison of asymptomatic and symptomatic rotator cuff tears in the general population. J Shoulder Elbow Surg 2011;20:1133-7 Schibany N, Zehetgruber H, Kainberger F ym. Rotator cuff tears in asymptomatic individuals: a clinical and ultrasonographic screening study. Eur J Radiol 2004;51:263-8 Moosmayer S, Smith HJ, Tariq R ym. Prevalence and characteristics of asymptomatic tears of the rotator cuff: an ultrasonographic and clinical study. J Bone Joint Surg Br 2009;91:196-200 Yamamoto A, Takagishi K, Osawa T ym. Prevalence and risk factors of a rotator cuff tear in the general population. J Shoulder Elbow Surg 2010;19:116-20 Mall NA, Kim HM, Keener JD ym. Symptomatic progression of asymptomatic rotator cuff tears: a prospective study of clinical and sonographic variables. J Bone Joint Surg Am 2010;92:2623-33 Kartus J, Kartus C, Rostgård-Christensen L ym. Long-term clinical and ultrasound evaluation after arthroscopic acromioplasty in patients with partial rotator cuff tears. Arthroscopy 2006;22:44-9 Yamaguchi K, Tetro AM, Blam O ym. Natural history of asymptomatic rotator cuff tears: a longitudinal analysis of asymptomatic tears detected sonographically. J Shoulder Elbow Surg 2001;10:199-203 Maman E, Harris C, White L ym. Outcome of nonoperative treatment of symptomatic rotator cuff tears monitored by magnetic resonance imaging. J Bone Joint Surg Am 2009;91:1898-906 Safran O, Schroeder J, Bloom R ym. Natural history of nonoperatively treated symptomatic rotator cuff tears in patients 60 years old or younger. Am J Sports Med 2011;39:710-4 Fucentese SF, von Roll AL, Pfirrmann CW ym. Evolution of nonoperatively treated symptomatic isolated full-thickness supraspinatus tears. J Bone Joint Surg Am 2012;94:801-8 Moosmayer S, Tariq R, Stiris M ym. The natural history of asymptomatic rotator cuff tears: a three-year follow-up of fifty cases. J Bone Joint Surg Am 2013;95:1249-55 Beaudreuil J, Bardin T, Orcel P ym. Natural history or outcome with conservative treatment of degenerative rotator cuff tears. Joint Bone Spine 2007;74:527-9 Lundgreen K, Lian OB, Engebretsen L ym. Lower muscle regenerative potential in full-thickness supraspinatus tears compared to partial-thickness tears. Acta Orthop 2013;84:565-70 Goutallier D, Postel JM, Lavau L ym. Impact of fatty degeneration of the suparspinatus and infraspinatus msucles on the prognosis of surgical repair of the rotator cuff. Rev Chir Orthop Reparatrice Appar Mot 1999;85:668-76 Yamaguchi K, Sher JS, Andersen WK ym. Glenohumeral motion in patients with rotator cuff tears: a comparison of asymptomatic and symptomatic shoulders. J Shoulder Elbow Surg 2000;9:6-11 Keener JD, Wei AS, Kim HM ym. Proximal humeral migration in shoulders with symptomatic and asymptomatic rotator cuff tears. J Bone Joint Surg Am 2009;91:1405-13 Neer CS 2nd, Craig EV, Fukuda H. Cuff-tear arthropathy. J Bone Joint Surg Am 1983;65:1232-44 Goldberg BA, Nowinski RJ, Matsen FA 3rd. Outcome of nonoperative management of full-thickness rotator cuff tears. Clin Orthop Relat Res 2001;382:99-107 Bokor DJ, Hawkins RJ, Huckell GH ym. Results of nonoperative management of full-thickness tears of the rotator cuff. Clin Orthop Relat Res 1993;294:103-10 Hawkins RH, Dunlop R. Nonoperative treatment of rotator cuff tears. Clin Orthop Relat Res 1995;321:178-88 Itoi E, Tabata S. Conservative treatment of rotator cuff tears. Clin Orthop Relat Res 1992;275:165-73 Chiou HJ, Chou YH, Wu JJ ym. Evaluation of calcific tendonitis of the rotator cuff: role of color Doppler ultrasonography. J Ultrasound Med 2002;21:289-95 Le Goff B, Berthelot JM, Guillot P ym. Assessment of calcific tendonitis of rotator cuff by ultrasonography: comparison between symptomatic and asymptomatic shoulders. Joint Bone Spine 2010;77:258-63 Szabó I, Boileau P, Walch G. The proximal biceps as a pain generator and results of tenotomy. Sports Med Arthrosc 2008;16:180-6 Busconi BB, DeAngelis N, Guerrero PE. The proximal biceps tendon: tricks and pearls. Sports Med Arthrosc 2008;16:187-94 Chen CH, Hsu KY, Chen WJ ym. Incidence and severity of biceps long head tendon lesion in patients with complete rotator cuff tears. J Trauma 2005;58:1189-93 Liira J, Juvonen-Posti P, Viikari-Juntura E ym. Työhön paluun tuki. Terveysportti > Työterveys ja kuntoutus > Työterveyshuollon hyvät käytännöt Viikari-Juntura E, Kausto J, Shiri R ym. Return to work after early part-time sick leave due to musculoskeletal disorders: a randomized controlled trial. Scand J Work Environ Health 2012;38:134-43 George SZ, Wallace MR, Wright TW ym. Evidence for a biopsychosocial influence on shoulder pain: pain catastrophizing and catechol-O-methyltransferase (COMT) diplotype predict clinical pain ratings. Pain 2008;136:53-61 Hegedus EJ, Goode AP, Cook CE ym. Which physical examination tests provide clinicians with the most value when examining the shoulder? Update of a systematic review with meta-analysis of individual tests. Br J Sports Med 2012;46:964-78 Hermans J, Luime JJ, Meuffels DE ym. Does this patient with shoulder pain have rotator cuff disease?: The Rational Clinical Examination systematic review. JAMA 2013;310:837-47 Larson HM, O'Connor FG, Nirschl RP. Shoulder pain: the role of diagnostic injections. Am Fam Physician 1996;53:1637-47 Smith TO, Back T, Toms AP ym. Diagnostic accuracy of ultrasound for rotator cuff tears in adults: a systematic review and meta-analysis. Clin Radiol 2011;66:1036-48 Omoumi P, Bafort AC, Dubuc JE ym. Evaluation of rotator cuff tendon tears: comparison of multidetector CT arthrography and 1.5-T MR arthrography. Radiology 2012;264:812-22 Fritz J, Fishman EK, Small KM ym. MDCT arthrography of the shoulder with datasets of isotropic resolution: indications, technique, and applications. AJR Am J Roentgenol 2012;198:635-46 Krischak G, Gebhard F, Reichel H ym. A prospective randomized controlled trial comparing occupational therapy with home-based exercises in conservative treatment of rotator cuff tears. J Shoulder Elbow Surg 2013;22:1173-9 Hubbard TJ, Denegar CR. Does Cryotherapy Improve Outcomes With Soft Tissue Injury? J Athl Train 2004;39:278-9 Mac Auley DC. Ice therapy: how good is the evidence? Int J Sports Med 2001;22:379-84 Bleakley C, McDonough S, MacAuley D. The use of ice in the treatment of acute soft-tissue injury: a systematic review of randomized controlled trials. Am J Sports Med 2004;32:251-61 de Witte PB, Selten JW, Navas A ym. Calcific tendinitis of the rotator cuff: a randomized controlled trial of ultrasound-guided needling and lavage versus subacromial corticosteroids. Am J Sports Med 2013;41:1665-73 Farin PU, Jaroma H, Soimakallio S. Rotator cuff calcifications: treatment with US-guided technique. Radiology 1995;195:841-3 Lee KS, Rosas HG. Musculoskeletal ultrasound: how to treat calcific tendinitis of the rotator cuff by ultrasound-guided single-needle lavage technique. AJR Am J Roentgenol 2010;195:638 Sconfienza LM, Bandirali M, Serafini G ym. Rotator cuff calcific tendinitis: does warm saline solution improve the short-term outcome of double-needle US-guided treatment? Radiology 2012;262:560-6 Rha DW, Park GY, Kim YK ym. Comparison of the therapeutic effects of ultrasound-guided platelet-rich plasma injection and dry needling in rotator cuff disease: a randomized controlled trial. Clin Rehabil 2013;27:113-22 Holtby R, Razmjou H. Impact of work-related compensation claims on surgical outcome of patients with rotator cuff related pathologies: a matched case-control study. J Shoulder Elbow Surg 2010;19:452-60 Derry S, Moore RA, Rabbie R. Topical NSAIDs for chronic musculoskeletal pain in adults. Cochrane Database Syst Rev 2012;(9):CD007400 Moore RA, Tramèr MR, Carroll D ym. Quantitative systematic review of topically applied non-steroidal anti-inflammatory drugs. BMJ 1998;316:333-8 Gaujoux-Viala C, Dougados M, Gossec L. Efficacy and safety of steroid injections for shoulder and elbow tendonitis: a meta-analysis of randomised controlled trials. Ann Rheum Dis 2009;68:1843-9 Coombes BK, Bisset L, Vicenzino B. Efficacy and safety of corticosteroid injections and other injections for management of tendinopathy: a systematic review of randomised controlled trials. Lancet 2010;376:1751-67 Crawshaw DP, Helliwell PS, Hensor EM ym. Exercise therapy after corticosteroid injection for moderate to severe shoulder pain: large pragmatic randomised trial. BMJ 2010;340:c3037 Chou WY, Ko JY, Wang FS ym. Effect of sodium hyaluronate treatment on rotator cuff lesions without complete tears: a randomized, double-blind, placebo-controlled study. J Shoulder Elbow Surg 2010;19:557-63 Oh CH, Oh JH, Kim SH ym. Effectiveness of subacromial anti-adhesive agent injection after arthroscopic rotator cuff repair: prospective randomized comparison study. Clin Orthop Surg 2011;3:55-61 Struyf F, Nijs J, Mollekens S ym. Scapular-focused treatment in patients with shoulder impingement syndrome: a randomized clinical trial. Clin Rheumatol 2013;32:73-85 Holmgren T, Björnsson Hallgren H, Öberg B ym. Effect of specific exercise strategy on need for surgery in patients with subacromial impingement syndrome: randomised controlled study. BMJ 2012;344:e787 Hanratty CE, McVeigh JG, Kerr DP ym. The effectiveness of physiotherapy exercises in subacromial impingement syndrome: a systematic review and meta-analysis. Semin Arthritis Rheum 2012;42:297-316 Simsek HH, Balki S, Keklik SS ym. Does Kinesio taping in addition to exercise therapy improve the outcomes in subacromial impingement syndrome? A randomized, double-blind, controlled clinical trial. Acta Orthop Traumatol Turc 2013;47:104-10 Gebremariam L, Hay EM, van der Sande R ym. Subacromial impingement syndrome--effectiveness of physiotherapy and manual therapy. Br J Sports Med 2014;48:1202-8 Calis HT, Berberoglu N, Calis M. Are ultrasound, laser and exercise superior to each other in the treatment of subacromial impingement syndrome? A randomized clinical trial. Eur J Phys Rehabil Med 2011;47:375-80 Leduc BE, Caya J, Tremblay S ym. Treatment of calcifying tendinitis of the shoulder by acetic acid iontophoresis: a double-blind randomized controlled trial. Arch Phys Med Rehabil 2003;84:1523-7 Perron M, Malouin F. Acetic acid iontophoresis and ultrasound for the treatment of calcifying tendinitis of the shoulder: a randomized control trial. Arch Phys Med Rehabil 1997;78:379-84 Henkus HE, de Witte PB, Nelissen RG ym. Bursectomy compared with acromioplasty in the management of subacromial impingement syndrome: a prospective randomised study. J Bone Joint Surg Br 2009;91:504-10 Donigan JA, Wolf BR. Arthroscopic subacromial decompression: acromioplasty versus bursectomy alone--does it really matter? A systematic review. Iowa Orthop J 2011;31:121-6 Hyvönen P, Lohi S, Jalovaara P. Open acromioplasty does not prevent the progression of an impingement syndrome to a tear. Nine-year follow-up of 96 cases. J Bone Joint Surg Br 1998;80:813-6 Björnsson HC, Norlin R, Johansson K ym. The influence of age, delay of repair, and tendon involvement in acute rotator cuff tears: structural and clinical outcomes after repair of 42 shoulders. Acta Orthop 2011;82:187-92 Oh JH, Kim SH, Kang JY ym. Effect of age on functional and structural outcome after rotator cuff repair. Am J Sports Med 2010;38:672-8 Lam F, Mok D. Open repair of massive rotator cuff tears in patients aged sixty-five years or over: is it worthwhile? J Shoulder Elbow Surg 2004;13:517-21 Boileau P, Brassart N, Watkinson DJ ym. Arthroscopic repair of full-thickness tears of the supraspinatus: does the tendon really heal? J Bone Joint Surg Am 2005;87:1229-40 Borgmästars N, Paavola M, Remes V ym. Pain relief, motion, and function after rotator cuff repair or reconstruction may not persist after 16 years. Clin Orthop Relat Res 2010;468:2678-89 Russell RD, Knight JR, Mulligan E ym. Structural integrity after rotator cuff repair does not correlate with patient function and pain: a meta-analysis. J Bone Joint Surg Am 2014;96:265-71 Vastamäki M, Lohman M, Borgmästars N. Rotator cuff integrity correlates with clinical and functional results at a minimum 16 years after open repair. Clin Orthop Relat Res 2013;471:554-61 Kim J, Chung J, Ok H. Asymptomatic acromioclavicular joint arthritis in arthroscopic rotator cuff tendon repair: a prospective randomized comparison study. Arch Orthop Trauma Surg 2011;131:363-9 Moraes VY, Lenza M, Tamaoki MJ ym. Platelet-rich therapies for musculoskeletal soft tissue injuries. Cochrane Database Syst Rev 2013;(12):CD010071 Kircher J, Morhard M, Magosch P ym. How much are radiological parameters related to clinical symptoms and function in osteoarthritis of the shoulder? Int Orthop 2010;34:677-81 Kukkonen J, Joukainen A, Lehtinen J ym. The effect of glenohumeral osteoarthritis on the outcome of isolated operatively treated supraspinatus tears. J Orthop Sci 2013;18:405-9 Goutallier D, Le Guilloux P, Postel JM ym. Acromio humeral distance less than six millimeter: its meaning in full-thickness rotator cuff tear. Orthop Traumatol Surg Res 2011;97:246-51 McCreesh KM, Crotty JM, Lewis JS. Acromiohumeral distance measurement in rotator cuff tendinopathy: is there a reliable, clinically applicable method? A systematic review. Br J Sports Med 2013 Jul 2 [Epub ahead of print] Levy O, Mullett H, Roberts S ym. The role of anterior deltoid reeducation in patients with massive irreparable degenerative rotator cuff tears. J Shoulder Elbow Surg 2008;17:863-70 Gerber C, Rahm SA, Catanzaro S ym. Latissimus dorsi tendon transfer for treatment of irreparable posterosuperior rotator cuff tears: long-term results at a minimum follow-up of ten years. J Bone Joint Surg Am 2013;95:1920-6 Smith CD, Guyver P, Bunker TD. Indications for reverse shoulder replacement: a systematic review. J Bone Joint Surg Br 2012;94:577-83 Mulieri P, Dunning P, Klein S ym. Reverse shoulder arthroplasty for the treatment of irreparable rotator cuff tear without glenohumeral arthritis. J Bone Joint Surg Am 2010;92:2544-56 Favard L, Berhouet J, Colmar M ym. Massive rotator cuff tears in patients younger than 65 years. What treatment options are available? Orthop Traumatol Surg Res 2009;95(Suppl 1):S19-26 Hsu AR, Ghodadra NS, Provencher MT ym. Biceps tenotomy versus tenodesis: a review of clinical outcomes and biomechanical results. J Shoulder Elbow Surg 2011;20:326-32 Slenker NR, Lawson K, Ciccotti MG ym. Biceps tenotomy versus tenodesis: clinical outcomes. Arthroscopy 2012;28:576-82 Frost A, Zafar MS, Maffulli N. Tenotomy versus tenodesis in the management of pathologic lesions of the tendon of the long head of the biceps brachii. Am J Sports Med 2009;37:828-33 Boileau P, Baqué F, Valerio L ym. Isolated arthroscopic biceps tenotomy or tenodesis improves symptoms in patients with massive irreparable rotator cuff tears. J Bone Joint Surg Am 2007;89:747-57 Walch G, Edwards TB, Boulahia A ym. Arthroscopic tenotomy of the long head of the biceps in the treatment of rotator cuff tears: clinical and radiographic results of 307 cases. J Shoulder Elbow Surg 2005;14:238-46 Duff SJ, Campbell PT. Patient acceptance of long head of biceps brachii tenotomy. J Shoulder Elbow Surg 2012;21:61-5 Seil R, Litzenburger H, Kohn D ym. Arthroscopic treatment of chronically painful calcifying tendinitis of the supraspinatus tendon. Arthroscopy 2006;22:521-7 Jerosch J, Strauss JM, Schmiel S. Arthroscopic treatment of calcific tendinitis of the shoulder. J Shoulder Elbow Surg 1998;7:30-7 Rubenthaler F, Ludwig J, Wiese M ym. Prospective randomized surgical treatments for calcifying tendinopathy. Clin Orthop Relat Res 2003;410:278-84 Maugars Y, Varin S, Gouin F ym. Treatment of shoulder calcifications of the cuff: a controlled study. Joint Bone Spine 2009;76:369-77 Akbar M, Balean G, Brunner M ym. Prevalence of rotator cuff tear in paraplegic patients compared with controls. J Bone Joint Surg Am 2010;92:23-30 Popowitz RL, Zvijac JE, Uribe JW ym. Rotator cuff repair in spinal cord injury patients. J Shoulder Elbow Surg 2003;12:327-32 Smith AM, Sperling JW, Cofield RH. Rotator cuff repair in patients with rheumatoid arthritis. J Bone Joint Surg Am 2005;87:1782-7 Smith AM, Sperling JW, Cofield RH. Arthroscopic rotator cuff debridement in patients with rheumatoid arthritis. J Shoulder Elbow Surg 2007;16:31-6 Wendelboe AM, Hegmann KT, Gren LH ym. Associations between body-mass index and surgery for rotator cuff tendinitis. J Bone Joint Surg Am 2004;86A:743-7 Warrender WJ, Brown OL, Abboud JA. Outcomes of arthroscopic rotator cuff repairs in obese patients. J Shoulder Elbow Surg 2011;20:961-7 Namdari S, Baldwin K, Glaser D ym. Does obesity affect early outcome of rotator cuff repair? J Shoulder Elbow Surg 2010;19:1250-5 Mallon WJ, Misamore G, Snead DS ym. The impact of preoperative smoking habits on the results of rotator cuff repair. J Shoulder Elbow Surg 2004;13:129-32 Roe Y, Soberg HL, Bautz-Holter E ym. A systematic review of measures of shoulder pain and functioning using the International classification of functioning, disability and health (ICF). BMC Musculoskelet Disord 2013;14:73 Svendsen SW, Frost P, Jensen LD. Time trends in surgery for non-traumatic shoulder disorders and postoperative risk of permanent work disability: a nationwide cohort study. Scand J Rheumatol 2012;41:59-65 Franche RL, Baril R, Shaw W ym. Workplace-based return-to-work interventions: optimizing the role of stakeholders in implementation and research. J Occup Rehabil 2005;15:525-42 Alqunaee M, Galvin R, Fahey T. Diagnostic accuracy of clinical tests for subacromial impingement syndrome: a systematic review and meta-analysis. Arch Phys Med Rehabil 2012;93:229-36 Arndt J, Clavert P, Mielcarek P ym. Immediate passive motion versus immobilization after endoscopic supraspinatus tendon repair: a prospective randomized study. Orthop Traumatol Surg Res 2012;98(Suppl 6):S131-8 Balyk R, Luciak-Corea C, Otto D ym. Do outcomes differ after rotator cuff repair for patients receiving workers' compensation? Clin Orthop Relat Res 2008;466:3025-33 Barber FA, Burns JP, Deutsch A ym. A prospective, randomized evaluation of acellular human dermal matrix augmentation for arthroscopic rotator cuff repair. Arthroscopy 2012;28:8-15 Bergman GJ, Winters JC, van der Heijden GJ ym. Groningen Manipulation Study. The effect of manipulation of the structures of the shoulder girdle as additional treatment for symptom relief and for prevention of chronicity or recurrence of shoulder symptoms. Design of a randomized controlled trial within a comprehensive prognostic cohort study. J Manipulative Physiol Ther 2002;25:543-9 Berry H, Fernandes L, Bloom B ym. Clinical study comparing acupuncture, physiotherapy, injection and oral anti-inflammatory therapy in shoulder-cuff lesions. Curr Med Res Opin 1980;7:121-6 Brox JI, Gjengedal E, Uppheim G ym. Arthroscopic surgery versus supervised exercises in patients with rotator cuff disease (stage II impingement syndrome): a prospective, randomized, controlled study in 125 patients with a 2 1/2-year follow-up. J Shoulder Elbow Surg 1999;8:102-11 Brox JI, Staff PH, Ljunggren AE ym. Arthroscopic surgery compared with supervised exercises in patients with rotator cuff disease (stage II impingement syndrome) BMJ 1993;307:899-903 Buchbinder R, Green S, Youd JM. Corticosteroid injections for shoulder pain. Cochrane Database Syst Rev 2003;(1):CD004016 Burks RT, Crim J, Brown N ym. A prospective randomized clinical trial comparing arthroscopic single- and double-row rotator cuff repair: magnetic resonance imaging and early clinical evaluation. Am J Sports Med 2009;37:674-82 Carbonel I, Martinez AA, Calvo A ym. Single-row versus double-row arthroscopic repair in the treatment of rotator cuff tears: a prospective randomized clinical study. Int Orthop 2012;36:1877-83 Chahal J, Van Thiel GS, Mall N ym. The role of platelet-rich plasma in arthroscopic rotator cuff repair: a systematic review with quantitative synthesis. Arthroscopy 2012;28:1718-27 Cuff DJ, Pupello DR. Prospective evaluation of postoperative compliance and outcomes after rotator cuff repair in patients with and without workers' compensation claims. J Shoulder Elbow Surg 2012;21:1728-33 Cuff DJ, Pupello DR. Prospective randomized study of arthroscopic rotator cuff repair using an early versus delayed postoperative physical therapy protocol. J Shoulder Elbow Surg 2012;21:1450-5 Davis AD, Kakar S, Moros C ym. Arthroscopic versus open acromioplasty: a meta-analysis. Am J Sports Med 2010;38:613-8 De Carli A, Vadalà A, Zanzotto E ym. Reparable rotator cuff tears with concomitant long-head biceps lesions: tenotomy or tenotomy/tenodesis? Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc 2012;20:2553-8 de Jesus JO, Parker L, Frangos AJ ym. Accuracy of MRI, MR arthrography, and ultrasound in the diagnosis of rotator cuff tears: a meta-analysis. AJR Am J Roentgenol 2009;192:1701-7 Düzgün I, Baltaci G, Atay OA. Comparison of slow and accelerated rehabilitation protocol after arthroscopic rotator cuff repair: pain and functional activity. Acta Orthop Traumatol Turc 2011;45:23-33 Flavin NE, Bannuru RR, Harvey WF, McAlindon TE. High-energy extracorporeal shock wave therapy is effective for treating chronic calcific tendonitis of the shoulder: A meta-analysis. Arthritis Rheum 2012;64:964 Franceschi F, Ruzzini L, Longo UG ym. Equivalent clinical results of arthroscopic single-row and double-row suture anchor repair for rotator cuff tears: a randomized controlled trial. Am J Sports Med 2007;35:1254-60 Garofalo R, Conti M, Notarnicola A ym. Effects of one-month continuous passive motion after arthroscopic rotator cuff repair: results at 1-year follow-up of a prospective randomized study. Musculoskelet Surg 2010;94(Suppl 1):S79-83 Gartsman GM, O'connor DP. Arthroscopic rotator cuff repair with and without arthroscopic subacromial decompression: a prospective, randomized study of one-year outcomes. J Shoulder Elbow Surg 2004;13:424-6 Giombini A, Di Cesare A, Safran MR ym. Short-term effectiveness of hyperthermia for supraspinatus tendinopathy in athletes: a short-term randomized controlled study. Am J Sports Med 2006;34:1247-53 Grasso A, Milano G, Salvatore M ym. Single-row versus double-row arthroscopic rotator cuff repair: a prospective randomized clinical study. Arthroscopy 2009;25:4-12 Green S, Buchbinder R, Hetrick S. Acupuncture for shoulder pain. Cochrane Database Syst Rev 2005;(2):CD005319 Guerra de Hoyos JA, Andrés Martín Mdel C, Bassas y Baena de Leon E ym. Randomised trial of long term effect of acupuncture for shoulder pain. Pain 2004;112:289-98 Gumina S, Campagna V, Ferrazza G ym. Use of platelet-leukocyte membrane in arthroscopic repair of large rotator cuff tears: a prospective randomized study. J Bone Joint Surg Am 2012;94:1345-52 Haahr JP, Andersen JH. Exercises may be as efficient as subacromial decompression in patients with subacromial stage II impingement: 4-8-years' follow-up in a prospective, randomized study. Scand J Rheumatol 2006;35:224-8 Haahr JP, Østergaard S, Dalsgaard J ym. Exercises versus arthroscopic decompression in patients with subacromial impingement: a randomised, controlled study in 90 cases with a one year follow up. Ann Rheum Dis 2005;64:760-4 Hanchard NC, Lenza M, Handoll HH ym. Physical tests for shoulder impingements and local lesions of bursa, tendon or labrum that may accompany impingement. Cochrane Database Syst Rev 2013;(4):CD007427 Hantes ME, Karidakis GK, Vlychou M ym. A comparison of early versus delayed repair of traumatic rotator cuff tears. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc 2011;19:1766-70 Hayes K, Ginn KA, Walton JR ym. A randomised clinical trial evaluating the efficacy of physiotherapy after rotator cuff repair. Aust J Physiother 2004;50:77-83 Hegedus EJ, Goode A, Campbell S ym. Physical examination tests of the shoulder: a systematic review with meta-analysis of individual tests. Br J Sports Med 2008;42:80-92 Henn RF 3rd, Tashjian RZ, Kang L ym. Patients with workers' compensation claims have worse outcomes after rotator cuff repair. J Bone Joint Surg Am 2008;90:2105-13 Holmgren T, Oberg B, Sjöberg I ym. Supervised strengthening exercises versus home-based movement exercises after arthroscopic acromioplasty: a randomized clinical trial. J Rehabil Med 2012;44:12-8 Hsu YH, Chen WY, Lin HC ym. The effects of taping on scapular kinematics and muscle performance in baseball players with shoulder impingement syndrome. J Electromyogr Kinesiol 2009;19:1092-9 Iannotti JP, Codsi MJ, Kwon YW ym. Porcine small intestine submucosa augmentation of surgical repair of chronic two-tendon rotator cuff tears. A randomized, controlled trial. J Bone Joint Surg Am 2006;88:1238-44 Ioppolo F, Tattoli M, Di Sante L ym. Clinical improvement and resorption of calcifications in calcific tendinitis of the shoulder after shock wave therapy at 6 months' follow-up: a systematic review and meta-analysis. Arch Phys Med Rehabil 2013;94:1699-706 Jo CH, Shin JS, Lee YG ym. Platelet-rich plasma for arthroscopic repair of large to massive rotator cuff tears: a randomized, single-blind, parallel-group trial. Am J Sports Med 2013;41:2240-8 Johansson K, Bergström A, Schröder K ym. Subacromial corticosteroid injection or acupuncture with home exercises when treating patients with subacromial impingement in primary care--a randomized clinical trial. Fam Pract 2011;28:355-65 Johansson KM, Adolfsson LE, Foldevi MO. Effects of acupuncture versus ultrasound in patients with impingement syndrome: randomized clinical trial. Phys Ther 2005;85:490-501 Kasten P, Keil C, Grieser T ym. Prospective randomised comparison of arthroscopic versus mini-open rotator cuff repair of the supraspinatus tendon. Int Orthop 2011;35:1663-70 Keener JD, Galatz LM, Stobbs-Cucchi G ym. Rehabilitation following arthroscopic rotator cuff repair: a prospective randomized trial of immobilization compared with early motion. J Bone Joint Surg Am 2014;96:11-9 Kelly SM, Brittle N, Allen GM. The value of physical tests for subacromial impingement syndrome: a study of diagnostic accuracy. Clin Rehabil 2010;24:149-58 Kesikburun S, Tan AK, Yilmaz B ym. Platelet-rich plasma injections in the treatment of chronic rotator cuff tendinopathy: a randomized controlled trial with 1-year follow-up. Am J Sports Med 2013;41:2609-16 Ketola S, Lehtinen J, Arnala I ym. Does arthroscopic acromioplasty provide any additional value in the treatment of shoulder impingement syndrome?: a two-year randomised controlled trial. J Bone Joint Surg Br 2009;91:1326-34 Ketola S, Lehtinen J, Rousi T ym. No evidence of long-term benefits of arthroscopicacromioplasty in the treatment of shoulder impingement syndrome: Five-year results of a randomised controlled trial. Bone Joint Res 2013;2:132-9 Kim YS, Chung SW, Kim JY ym. Is early passive motion exercise necessary after arthroscopic rotator cuff repair? Am J Sports Med 2012;40:815-21 Kleinhenz J, Streitberger K, Windeler J ym. Randomised clinical trial comparing the effects of acupuncture and a newly designed placebo needle in rotator cuff tendinitis. Pain 1999;83:235-41 Koh KH, Ahn JH, Kim SM ym. Treatment of biceps tendon lesions in the setting of rotator cuff tears: prospective cohort study of tenotomy versus tenodesis. Am J Sports Med 2010;38:1584-90 Koh KH, Kang KC, Lim TK ym. Prospective randomized clinical trial of single- versus double-row suture anchor repair in 2- to 4-cm rotator cuff tears: clinical and magnetic resonance imaging results. Arthroscopy 2011;27:453-62 Kromer TO, Tautenhahn UG, de Bie RA ym. Effects of physiotherapy in patients with shoulder impingement syndrome: a systematic review of the literature. J Rehabil Med 2009;41:870-80 Kukkonen J, Joukainen A, Lehtinen J ym. Treatment of non-traumatic rotator cuff tears: A randomised controlled trial with one-year clinical results. Bone Joint J 2014;96B:75-81 Lapner PL, Sabri E, Rakhra K ym. A multicenter randomized controlled trial comparing single-row with double-row fixation in arthroscopic rotator cuff repair. J Bone Joint Surg Am 2012;94:1249-57 Lee BG, Cho NS, Rhee YG. Effect of two rehabilitation protocols on range of motion and healing rates after arthroscopic rotator cuff repair: aggressive versus limited early passive exercises. Arthroscopy 2012;28:34-42 Lisinski P, Huber J, Wilkosz P ym. Supervised versus uncontrolled rehabilitation of patients after rotator cuff repair-clinical and neurophysiological comparative study. Int J Artif Organs 2012;35:45-54 Lorbach O, Kusma M, Pape D ym. Influence of deposit stage and failed ESWT on the surgical results of arthroscopic treatment of calcifying tendonitis of the shoulder. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc 2008;16:516-21 Ma HL, Chiang ER, Wu HT ym. Clinical outcome and imaging of arthroscopic single-row and double-row rotator cuff repair: a prospective randomized trial. Arthroscopy 2012;28:16-24 MacDonald P, McRae S, Leiter J ym. Arthroscopic rotator cuff repair with and without acromioplasty in the treatment of full-thickness rotator cuff tears: a multicenter, randomized controlled trial. J Bone Joint Surg Am 2011;93:1953-60 MacDonald PB, Clark P, Sutherland K. An analysis of the diagnostic accuracy of the Hawkins and Neer subacromial impingement signs. J Shoulder Elbow Surg 2000;9:299-301 Michener LA, Walsworth MK, Doukas WC ym. Reliability and diagnostic accuracy of 5 physical examination tests and combination of tests for subacromial impingement. Arch Phys Med Rehabil 2009;90:1898-903 Milano G, Grasso A, Salvatore M ym. Arthroscopic rotator cuff repair with and without subacromial decompression: a prospective randomized study. Arthroscopy 2007;23:81-8 Min KS, St Pierre P, Ryan PM ym. A double-blind randomized controlled trial comparing the effects of subacromial injection with corticosteroid versus NSAID in patients with shoulder impingement syndrome. J Shoulder Elbow Surg 2013;22:595-601 Mohtadi NG, Hollinshead RM, Sasyniuk TM ym. A randomized clinical trial comparing open to arthroscopic acromioplasty with mini-open rotator cuff repair for full-thickness rotator cuff tears: disease-specific quality of life outcome at an average 2-year follow-up. Am J Sports Med 2008;36:1043-51 Molsberger AF, Schneider T, Gotthardt H ym. German Randomized Acupuncture Trial for chronic shoulder pain (GRASP) - a pragmatic, controlled, patient-blinded, multi-centre trial in an outpatient care environment. Pain 2010;151:146-54 Moosmayer S, Lund G, Seljom U ym. Comparison between surgery and physiotherapy in the treatment of small and medium-sized tears of the rotator cuff: A randomised controlled study of 103 patients with one-year follow-up. J Bone Joint Surg Br 2010;92:83-91 Morse K, Davis AD, Afra R ym. Arthroscopic versus mini-open rotator cuff repair: a comprehensive review and meta-analysis. Am J Sports Med 2008;36:1824-8 Murrell GA, Walton JR. Diagnosis of rotator cuff tears. Lancet 2001;357:769-70 Nomden JG, Slagers AJ, Bergman GJ ym. Interobserver reliability of physical examination of shoulder girdle. Man Ther 2009;14:152-9 Østerås H, Arild Torstensen T, Arntzen G ym. A comparison of work absence periods and the associated costs for two different modes of exercise therapies for patients with longstanding subacromial pain. J Med Econ 2008;11:371-81 Park HB, Yokota A, Gill HS ym. Diagnostic accuracy of clinical tests for the different degrees of subacromial impingement syndrome. J Bone Joint Surg Am 2005;87:1446-55 Penning LI, de Bie RA, Walenkamp GH. The effectiveness of injections of hyaluronic acid or corticosteroid in patients with subacromial impingement: a three-arm randomised controlled trial. J Bone Joint Surg Br 2012;94:1246-52 Petersen SA, Murphy TP. The timing of rotator cuff repair for the restoration of function. J Shoulder Elbow Surg 2011;20:62-8 Rebuzzi E, Coletti N, Schiavetti S ym. Arthroscopy surgery versus shock wave therapy for chronic calcifying tendinitis of the shoulder. J Orthop Traumatol 2008;9:179-85 Rodeo SA, Delos D, Williams RJ ym. The effect of platelet-rich fibrin matrix on rotator cuff tendon healing: a prospective, randomized clinical study. Am J Sports Med 2012;40:1234-41 Rompe JD, Zoellner J, Nafe B. Shock wave therapy versus conventional surgery in the treatment of calcifying tendinitis of the shoulder. Clin Orthop Relat Res 2001;387:72-82 Ruiz-Moneo P, Molano-Muñoz J, Prieto E ym. Plasma rich in growth factors in arthroscopic rotator cuff repair: a randomized, double-blind, controlled clinical trial. Arthroscopy 2013;29:2-9 Szczurko O, Cooley K, Mills EJ ym. Naturopathic treatment of rotator cuff tendinitis among Canadian postal workers: a randomized controlled trial. Arthritis Rheum 2009;61:1037-45 van der Windt DA, van der Heijden GJ, Scholten RJ ym. The efficacy of non-steroidal anti-inflammatory drugs (NSAIDS) for shoulder complaints. A systematic review. J Clin Epidemiol 1995;48:691-704 Van Herzeele M, van Cingel R, Maenhout A ym. Does the application of kinesiotape change scapular kinematics in healthy female handball players? Int J Sports Med 2013;34:950-5 Vas J, Ortega C, Olmo V ym. Single-point acupuncture and physiotherapy for the treatment of painful shoulder: a multicentre randomized controlled trial. Rheumatology (Oxford) 2008;47:887-93 Weber SC, Kauffman JI, Parise C ym. Platelet-rich fibrin matrix in the management of arthroscopic repair of the rotator cuff: a prospective, randomized, double-blinded study. Am J Sports Med 2013;41:263-70 Viola RW, Boatright KC, Smith KL ym. Do shoulder patients insured by workers' compensation present with worse self-assessed function and health status? J Shoulder Elbow Surg 2000;9:368-72 van der Sande R, Rinkel WD, Gebremariam L ym. Subacromial impingement syndrome: effectiveness of pharmaceutical interventions-nonsteroidal anti-inflammatory drugs, corticosteroid, or other injections: a systematic review. Arch Phys Med Rehabil 2013;94:961-76 Berth A, Neumann W, Awiszus F ym. Massive rotator cuff tears: functional outcome after debridement or arthroscopic partial repair. J Orthop Traumatol 2010;11:13-20 Iagulli ND, Field LD, Hobgood ER ym. Comparison of partial versus complete arthroscopic repair of massive rotator cuff tears. Am J Sports Med 2012;40:1022-6 Shiri R, Kausto J, Martimo KP ym. Health-related effects of early part-time sick leave due to musculoskeletal disorders: a randomized controlled trial. Scand J Work Environ Health 2013;39:37-45
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko