Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset)
Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä
22.4.2025
Keskeinen sanoma
- Suositus koskee lasten, nuorten ja aikuisten lihavuuden ehkäisyä ja hoitoa.
- Lihavuus on pitkäaikaissairaus, jossa kehon rasvakudoksen määrä on liian suuri. Lihavuuden
taustatekijät ovat moninaiset, ja siihen vaikuttavat monet yksilölliset ja yhteiskunnalliset
tekijät.
- Kaikissa ikäryhmissä on ensiarvoisen tärkeää ehkäistä lihavuutta ja havaita henkilöt,
joilla on riski lihoa.
- Lihavuuden ehkäisyn ja hoidon tavoitteena on estää lihavuuden paheneminen, auttaa
potilasta painonhallinnassa, ehkäistä ja hoitaa lihavuuden aiheuttamia sairauksia
sekä parantaa työ- ja toimintakykyä ja elämänlaatua.
- Elintapamuutosten osalta tavoitteena on löytää sellaisia omaan elämään sopivia terveyttä
edistäviä ruokailu- ja liikuntatottumuksia, jotka auttavat pysyvässä painonhallinnassa.
Näiden elintapamuutosten edistämisessä oikea-aikainen tuki sekä ruokailu- ja liikuntatottumusten
muutosesteiden tunnistaminen toimivat paremmin kuin epäterveellisten elintapojen välttämisen
ja lihomisen riskien korostaminen.
- Lihavuuden ehkäisy ja hoito ovat kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa, mutta niihin
osallistuvat monet muutkin tahot kunnissa ja kolmannella sektorilla. Potilaiden ohjaaminen
laaja-alaisesti erilaisten palvelujen piiriin voi tukea lihavuuden ehkäisyä ja hoitoa.
- Pääosa lihavuuden hoidosta toteutetaan perusterveydenhuollossa, työterveyshuolto mukaan
luettuna.
- Lihavuuden hyvä hoito edellyttää alueellisten hoito-ohjelmien ja hoitoketjujen luomista,
resursseja lihavuuden hoitoon, henkilökunnan jatkuvaa kouluttamista sekä laihdutus-
ja painonhallintaryhmien järjestämistä.
- Lihavuutta hoitaa moniammatillinen tiimi, johon kuuluvat ainakin lääkäri, sairaanhoitaja
tai terveydenhoitaja ja ravitsemusterapeutti. Lisäksi ryhmään tulisi kuulua psykologi
ja fysioterapeutti tai muu liikunnan asiantuntija, tai heitä voidaan konsultoida.
Perhe- ja sosiaalityöntekijää sekä toimintaterapeuttia voidaan konsultoida tarvittaessa.
Kätilö on keskeinen työntekijä raskaana olevan ja synnyttäneen naisen lihavuuden hoidossa.
- Moniammatillisesti toteutettu elintapahoito voi parantaa lihavuuden hoidon tuloksellisuutta.
- Hoito toteutetaan potilaan odotusten ja tarpeiden mukaisesti. Aikuinen potilas itse
ja lasten ja nuorten osalta lisäksi hänen perheensä osallistetaan hoidon suunnitteluun
ja kannustetaan omahoitoon.
Lasten ja nuorten lihavuuden ehkäisy ja hoito
- Lapsuusiän lihavuudella on merkittävä taipumus jatkua aikuisikään. Painon kehitystä
on tärkeää seurata koko lapsuuden ja nuoruuden ajan.
- Lihavuuden arvioimiseen käytetään sekä pituuspainoa että painoindeksiä (ISO-BMI eli
aikuista vastaava painoindeksi).
- Erikoissairaanhoitoa tulee konsultoida, jos lapsen lihavuus on vaikea-asteinen, herää
epäily lihavuutta aiheuttavasta sairaudesta tai lapsella todetaan merkkejä lihavuuden
liitännäissairauksista tai niiden riskitekijöistä.
- Lihavuuteen liittyviä sairauksia ja valtimotaudin riskitekijöitä voidaan todeta jo
lapsuusiässä ja niitä voidaan vähentää onnistuneiden elintapamuutosten avulla.
- Ensisijainen hoitotavoite ovat elintapojen pysyvät muutokset. Toissijainen hoitotavoite
on yksilöllinen painotavoite.
- Ylipainoisten ja lihavien leikki-, esikoulu- ja alakouluikäisten lasten perhekeskeiset
painonhallintaohjelmat sekä ylipainoisten ja lihavien nuorten (12–17-vuotiaiden) painonhallintaohjelmat
«Ylipainoisten ja lihavien leikki-, esikoulu- ja alakouluikäisten lasten perhekeskeiset painonhallintainterventiot ovat ilmeisesti vaikuttavaa hoitoa, kun ruokailu- ja liikuntatottumuksia kohennetaan käyttäytymisen muutosta tukevien menetelmien avulla.»B ovat ilmeisesti vaikuttavaa hoitoa, kun ruoka- ja liikkumistottumuksia kohennetaan
ja liiallista paikallaanoloa (mm. ruutuaika) vähennetään käyttäytymisen muutosta tukevien
menetelmien avulla.
- Lääkehoito tulee toteuttaa lihavuuden hoitoon perehtyneen lastentautien erikoislääkärin
valvonnassa, eikä se korvaa elintapamuutokseen tähtäävää ohjausta.
Aikuisten lihavuuden ehkäisy ja hoito
- Lihavuuden kokonaisarvioon kuuluvat painoindeksin (BMI) määrittämisen lisäksi vyötärönympäryksen
mittaaminen ja lihavuuden liitännäissairauksien ja niiden keskeisten vaaratekijöiden
selvittäminen.
- Ylipainoksi luokitellaan BMI ≥ 25–29,9 kg/m2 ja lihavuudeksi BMI ≥ 30 kg/m2.
- Yli 65-vuotiaille suositeltava BMI on 23–29 kg/m2.
- Terveydenhuollossa lihavuutta tulee ehkäistä ja hoitaa erityisen aktiivisesti
- henkilöillä, joilla on lihavuuden lisäksi liitännäissairauksia tai niiden vaaratekijöitä
- henkilöillä, joilla on vaikea lihavuus (BMI ≥ 35 kg/m2)
- naisilla, jotka ovat lihavia ja suunnittelevat raskautta tai ovat raskaana tai on
vaikeuksia raskaaksi tulemisessa.
- Lihavuuden ehkäisyn ja hoidon tavoitteena ovat pysyvät elintapojen muutokset ja niiden
tuloksena riittävä laihtuminen tai nykypainon ylläpito (painonhallinta). Tavoitteet
asetetaan yksilöllisesti. Vähintään 5 %:n painon alenemisella ilmeisesti saavutetaan
edullisia aineenvaihdunnallisia muutoksia, ja se on realistinen saavuttaa «Vähintään 5 %:n painon alenemisella ilmeisesti saavutetaan edullisia aineenvaihdunnallisia muutoksia, ja se on realistinen saavuttaa. Hyöty painonlaskusta on selkein lihavilla henkilöillä, joilla on glukoosiaineenvaihdunnan häiriö.»B.
- Elintapahoitoa tukevia menetelmiä ovat erittäin niukkaenergiainen dieetti (ENED) ja
lääkitys.
- Erikoissairaanhoitoon lähetetään hankalahoitoiset tai monisairaat potilaat, joiden
hoito ei ole tuottanut tulosta perusterveydenhuollossa ja joiden BMI on ≥ 35 kg/m2 (mukana liitännäissairauksia) tai ≥ 40 kg/m2 (ilman liitännäissairauksia).
- Lihavuutta voidaan tietyin edellytyksin hoitaa kirurgisesti, ellei asianmukainen konservatiivinen
(ei-kirurginen) hoito tuota pysyvää laihtumistulosta.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys
ry:n asettama työryhmä
Kirsi Pietiläinen (puheenjohtaja)
Riitta Veijola (puheenjohtaja)
Katriina Kukkonen-Harjula (kokoava kirjoittaja, Käypä hoito
-toimittaja)
Susanna Anglé
Mikael Fogelholm
Satu Jyväkorpi
Jarmo Jääskeläinen
Marja Kalavainen
Leila Karhunen
Renja Karhunen
Miira Klemetti
Vesa Koivukangas
Heli Kuusipalo
Merja Laine
Satu Männistö
Harri Niinikoski
Timo Partonen
Tuula Pekkarinen
Timo Strandberg
Tuija Tammelin
Anna-Maria Teeriniemi
Mika Venojärvi
Artikkelin tunnus: kht00140 (050.124)
© 2025 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim