Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset)

Lasten ja nuorten lihavuuden ehkäisy ja hoito

• Lapsuusiän lihavuudella on merkittävä taipumus jatkua aikuisikään. Painon kehitystä on tärkeää seurata koko lapsuuden ja nuoruuden ajan.
• Lihavuuden arvioimiseen käytetään sekä pituuspainoa että painoindeksiä (ISO-BMI eli aikuista vastaava painoindeksi).
• Erikoissairaanhoitoa tulee konsultoida, jos lapsen lihavuus on vaikea-asteinen, herää epäily lihavuutta aiheuttavasta sairaudesta tai lapsella todetaan merkkejä lihavuuden liitännäissairauksista tai niiden riskitekijöistä.
• Lihavuuteen liittyviä sairauksia ja valtimotaudin riskitekijöitä voidaan todeta jo lapsuusiässä ja niitä voidaan vähentää onnistuneiden elintapamuutosten avulla.
• Ensisijainen hoitotavoite ovat elintapojen pysyvät muutokset. Toissijainen hoitotavoite on yksilöllinen painotavoite.
• Ylipainoisten ja lihavien leikki-, esikoulu- ja alakouluikäisten lasten perhekeskeiset painonhallintaohjelmat sekä ylipainoisten ja lihavien nuorten (12–17-vuotiaiden) painonhallintaohjelmat «Ylipainoisten ja lihavien leikki-, esikoulu- ja alakouluikäisten lasten perhekeskeiset painonhallintainterventiot ovat ilmeisesti vaikuttavaa hoitoa, kun ruokailu- ja liikuntatottumuksia kohennetaan käyttäytymisen muutosta tukevien menetelmien avulla.»B ovat ilmeisesti vaikuttavaa hoitoa, kun ruoka- ja liikkumistottumuksia kohennetaan ja liiallista paikallaanoloa (mm. ruutuaika) vähennetään käyttäytymisen muutosta tukevien menetelmien avulla.
• Lääkehoito tulee toteuttaa lihavuuden hoitoon perehtyneen lastentautien erikoislääkärin valvonnassa, eikä se korvaa elintapamuutokseen tähtäävää ohjausta.

Aikuisten lihavuuden ehkäisy ja hoito

• Lihavuuden kokonaisarvioon kuuluvat painoindeksin (BMI) määrittämisen lisäksi vyötärönympäryksen mittaaminen ja lihavuuden liitännäissairauksien ja niiden keskeisten vaaratekijöiden selvittäminen.
• Ylipainoksi luokitellaan BMI ≥ 25–29,9 kg/m² ja lihavuudeksi BMI ≥ 30 kg/m².
• Yli 65-vuotiaille suositeltava BMI on 23–29 kg/m².
• Terveydenhuollossa lihavuutta tulee ehkäistä ja hoitaa erityisen aktiivisesti
  • henkilöillä, joilla on lihavuuden lisäksi liitännäissairauksia tai niiden vaaratekijöitä
  • henkilöillä, joilla on vaikea lihavuus (BMI ≥ 35 kg/m²)
  • naisilla, jotka ovat lihavia ja suunnittelevat raskautta tai ovat raskaana tai on vaikeuksia raskaaksi tulemisessa.
• Lihavuuden ehkäisyn ja hoidon tavoitteena ovat pysyvät elintapojen muutokset ja niiden tuloksena riittävä laihtuminen tai nykypainon ylläpito (painonhallinta). Tavoitteet asetetaan yksilöllisesti. Vähintään 5 %:n painon alenemisella ilmeisesti saavutetaan edullisia aineenvaihdunnallisia muutoksia, ja se on realistinen saavuttaa «Vähintään 5 %:n painon alenemisella ilmeisesti saavutetaan edullisia aineenvaihdunnallisia muutoksia, ja se on realistinen saavuttaa. Hyöty painonlaskusta on selkein lihavilla henkilöillä, joilla on glukoosiaineenvaihdunnan häiriö.»B.
  • Ensisijainen hoitomuoto on suunnitelmallinen, usealla tapaamiskerralla toteutettava elintapaohjaus, jossa huomioidaan ruokailutottumukset, fyysinen aktiivisuus, uni, ajatukset, tunteet ja asenteet.
  • Psykologiset ja käyttäytymisteorioihin perustuvat menetelmät tehostavat lihavuuden hoitoa ja parantavat hoitoon sitoutumista «Psykologiset ja käyttäytymisteorioihin perustuvat interventiot tehostavat lihavuuden hoitoa ja parantavat hoitoon sitoutumista.»A.
• Elintapahoitoa tukevia menetelmiä ovat erittäin niukkaenergiainen dieetti (ENED) ja lääkitys.
  • ENE-dieetillä voidaan tehostaa laihtumista ja vähentää lihavuuteen liittyviä liitännäissairauksia «ENE-dieetillä voidaan tehostaa laihtumista ja vähentää lihavuuteen liittyviä liitännäissairauksia, mutta saavutettu laihtumistulos tarvitsee pysyäkseen rinnalle myös elintapahoitoa.»A. Saavutettu laihtumistulos tarvitsee pysyäkseen rinnalle myös elintapahoitoa.
  • ENE-dieetti puretaan suunnitelmallisesti.
  • Lääkehoito voi tukea elintapamuutosta. Lääkehoitoon liitetään aina elintapahoito.
    • Lääkevaihtoehtoina ovat liraglutidi, naltreksonin ja bupropionin yhdistelmävalmiste sekä orlistaatti.
• Erikoissairaanhoitoon lähetetään hankalahoitoiset tai monisairaat potilaat, joiden hoito ei ole tuottanut tulosta perusterveydenhuollossa ja joiden BMI on ≥ 35 kg/m² (mukana liitännäissairauksia) tai ≥ 40 kg/m² (ilman liitännäissairauksia).
• Lihavuutta voidaan tietyin edellytyksin hoitaa kirurgisesti, ellei asianmukainen konservatiivinen (ei-kirurginen) hoito tuota pysyvää laihtumistulosta.
  • Lihavuuskirurgiaa voidaan harkita henkilöille, joiden BMI on ≥ 35 kg/m² (mukana liitännäissairauksia) tai ≥ 40 kg/m² (ilman liitännäissairauksia).
  • Jos hoitotasapainoa ei ole muilla keinoin saavutettu tyypin 2 diabetesta sairastavilla, lihavuusleikkausta voidaan harkita, kun BMI ≥ 30 kg/m².
  • Lihavuuskirurgia johtaa pitkäaikaisseurannassa runsaampaan ja pidempikestoiseen laihtumiseen kuin konservatiivinen ei-kirurginen hoito henkilöillä, jotka ovat vaikeasti (BMI ≥ 35 kg/m²) tai sairaalloisesti (BMI ≥ 40 kg/m²) lihavia «Lihavuuskirurgia aikaansaa suuremman painonlaskun kuin konservatiivinen hoito vaikeasti ja sairaalloisesti lihavilla potilailla (BMI > 35 kg/m2) pitkäaikaisessa seurannassa.»A.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä

Kirsi Pietiläinen (puheenjohtaja)

Riitta Veijola (puheenjohtaja)

Katriina Kukkonen-Harjula (kokoava kirjoittaja, Käypä hoito -toimittaja)

Susanna Anglé

Mikael Fogelholm

Satu Jyväkorpi

Jarmo Jääskeläinen

Marja Kalavainen

Leila Karhunen

Renja Karhunen

Miira Klemetti

Vesa Koivukangas

Heli Kuusipalo

Merja Laine

Satu Männistö

Harri Niinikoski

Timo Partonen

Tuula Pekkarinen

Timo Strandberg

Tuija Tammelin

Anna-Maria Teeriniemi

Mika Venojärvi