COVID-19-infektio ja muut koronavirusinfektiot

Keskeistä

• COVID-19-infektiota ei enää luokitella Suomessa yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi. Se on edelleen valvottava tartuntatauti.
• Ihmisellä yleiset kausikoronavirukset aiheuttavat yleensä lievän hengitystieinfektion. Ne leviävät etenkin syksyllä ja talvella.
• Koronavirus voi tarttua pisaratartuntana, ilmavälitteisesti aerosolien muodossa, kosketuksen kautta ja pinnoilta.
• Muuntuneet koronavirukset voivat aiheuttaa myös vakavia, kuolemaan johtavia infektioita. Paikallisia epidemioita, joihin on liittynyt huomattava kuolleisuus, ovat olleet SARS ja MERS.
• Vuoden 2025 alussa SARS-CoV-2-viruksen valtavariantit ovat olleet ns. omikronvarianttien alalajeja (XEC ja KP3.1.1).
• Terveillä aikuisilla COVID-19 on yleensä henkeä uhkaamaton hengitystieinfektio, joka voimakkuudeltaan vaihtelee oireettomasta tai lievästä keskivaikeaan korkeakuumeiseen tautiin.
• Infektio voi olla vaikea ja johtaa jopa kuolemaan erityisesti iäkkäillä ja perussairailla potilailla, etenkin jos heillä ei ole rokotteen tai aiemmin sairastetun taudin antamaa suojaa, ja satunnaisesti myös aikaisemmin terveillä.
• Vuoden 2025 alussa kiertäneet variantit ovat aiheuttaneet vain harvoin henkeä uhkaavia infektioita.
• Rokotukset ovat tehokkaita vaikeiden tautimuotojen ehkäisyssä, mutta viruksen leviämisen estossa niiden teho on vaatimaton.
• COVID-19-infektion vaikeiden muotojen hoitoon on käytettävissä myös lääkkeitä.

Ajankohtaisia tietolähteitä COVID-19-infektiosta

Epidemiologia

• Tavalliset koronavirukset aiheuttavat yleensä lieviä ylähengitystieinfektioita.
• Vuonna 2003 Kiinasta alkaneeseen SARS-epidemiaan (Severe Acute Respiratory Syndrome) sairastui n. 8 000 ihmistä, ja infektioon menehtyi n. joka kymmenes sairastunut.
• Syyskuussa 2012 tunnistettiin ennestään tuntematon SARSin kaltainen koronavirus MERS (Middle East Respiratory Syndrome Coronavirus, MERS-CoV).
• Vuoden 2019 lopussa Kiinan Wuhanista lähti liikkeelle maailmanlaajuisen pandemian aiheuttanut SARS-CoV-2-viruksen aiheuttama COVID-19-infektio.
• COVID-19-taudin aiheuttaja (SARS-CoV-2) muistuttaa läheisesti vuoden 2003 koronavirusepidemian aiheuttajaa.
• COVID-19-infektio tarttuu pisara- tai kosketustartuntana sekä aerosoleina «https://www.cdc.gov/coronavirus/2019-ncov/science/science-briefs/sars-cov-2-transmission.html»7. Tartuttavuus alkaa yleensä 1–2 vrk ennen oireiden alkua ja kestää 5–7 vrk oireiden alusta. Immunosuppressiopotilailla viruseritys voi jatkua pitempään.
• SARS-CoV-2-viruksen omikronmuunnoksen aiheuttama taudinkuva on aikaisempien kantojen aiheuttamaa tautia lievempi, mutta tämä johtuu osittain rokotusten ja sairastetun taudin aiheuttamasta immuniteetista.
• Omikronmuunnos onnistuu aikaisempia muunnoksia paremmin kiertämään rokotusten ja sairastetun taudin aiheuttamaa immuniteettia.
• Käsitykset kasvomaskien suojaustehosta vaihtelevat. Kankaiset maskit eivät suojaa kovin hyvin käyttäjäänsä, eikä niitä hyväksytä kaikissa maissa ja tilanteissa riittäväksi suojaksi. Kirurgiset maskit ovat hieman parempia, ja parhaita ovat venttiilittömät FFP2- ja FFP3-hengityssuojaimet.

Kliininen kuva

• Mikään oireista ei ole spesifinen. Tauti voi olla oireetonkin tai kuumeeton ja lievän hengitystieinfektion kaltainen.
• Sairauden itämisaika on 2–14 vrk, yleisimmin 4–5 vrk. Omikronvariantin oireet ilmaantuvat yleensä n. 3 päivän kuluttua tartunnasta.
• Oireinen tauti voi alkaa äkillisellä korkealla kuumeella (> 38.5 °C) ja yskällä.
• Potilailla on todettu myös suolisto-oireita (pahoinvointia, ripulia), lihassärkyä, päänsärkyä, huimausta ja kurkkukipua sekä harvinaisempina oireina haju- tai makuaistin menetystä ja vaskuliittityyppistä kylmänkyhmyjä muistuttavaa ihottumaa.
• Tromboembolisten komplikaatioiden riski on ollut suurempi kuin tavanomaisissa hengitystieinfektioissa.
• Etenkin etäyhteydellä potilaiden oireita arvioidessa tulee muistaa, että akuutin infektion aiheuttama stressi saattaa pahentaa mahdollisesti taustalla olevia perussairauksia. Oireiden taakse saattaa kätkeytyä esim. vaikeutunut sepelvaltimotauti tai diabetes.
• Taudinkuva vaihtelee olennaisesti potilaiden ikäryhmän mukaan. Vaikeat taudinkuvat painottuvat iäkkäisiin (> 70 v) potilaisiin, joilla usein on perussairauksia, mutta vaikeaoireinen sairaus on mahdollinen nuoremmillakin perusterveillä henkilöillä.
• Omikronmuunnoksen aiheuttamat oireet painottuvat aikaisempia variantteja enemmän ylähengitysteiden alueelle, ja keuhko-oireita on harvemmin. Kuitenkin kaikenlaiset taudinkuvat ovat mahdollisia myös omikronvariantin yhteydessä.
• Lapsilla ja nuorilla sairaus on useimmiten lieväoireinen.
  • Lapsipotilailla ja nuorilla on kuitenkin kuvattu hyperinflammatorinen oireyhtymä MIS-C «Hyperinflammatorinen oireyhtymä (MIS-C) lapsilla liittyen COVID-19-infektioon»5. Oirekuvaan liittyvät kuume, tulehdukseen viittaavat laboratoriolöydökset ja yhden tai useamman elinjärjestelmän vakava, sairaalahoitoon johtava tauti. Jopa puolelle potilaista kehittyy tehohoitoa vaativa sydämen vajaatoiminta ja verenkiertovajaus «Lu X, Zhang L, Du H ym. SARS-CoV-2 Infection in Children. N Engl J Med 2020;382(17):1663-1665. »16.
• Lievä tai keskivaikea taudinkuva, kotihoitoinen potilas
  • Tyypillisiä oireita ovat yskä, kuume ja hengitysvaikeudet.
  • Tauti voi olla kuumeeton ja lievän hengitystieinfektion kaltainen tai jopa täysin oireeton. Oireettoman taudin yleisyyttä ei tiedetä.
• Sairaalahoitoa vaativa tauti
  • Oireiden vaikeutuminen tapahtuu usein n. 5 sairastamispäivän jälkeen.
  • Potilailla on hengenahdistusta ja korkeaa kuumetta.
  • Keuhkokuvassa näkyy viruspneumonialle tyypillinen molemminpuolinen diffuusi infiltraatti (ei lobaaripneumonia). Sairaalaolosuhteissa keuhkojen tilannetta selvitetään usein keuhkojen TT:llä. Omikronvarianttien aiheuttamiin infektioihin liittyy harvoin vakavaa keuhkokuumetta.
  • Tromboemboliset komplikaatiot ovat mahdollisia; ks. «COVID-19 ja tromboosi»3.
• Tehohoidon tarve
  • Sairaus saattaa edetä akuutiksi vaikeaksi hengitysvajaukseksi (ARDS).
  • Saattaa kehittyä monielinvaurioita, esim. munuaisten vajaatoimintaa.
  • Sydänoireita voi esiintyä (rytmihäiriöt, myokardiitti).

Diagnoosi

• Diagnoosikoodit (ks. tarkemmin THL:n ohje «https://thl.fi/documents/155392151/190361300/Ohje_COVID19-dignoosien_merkitseminen_20201217.pdf/8869294e-f97b-f70e-116e-1068a3dac7d0/Ohje_COVID19-dignoosien_merkitseminen_20201217.pdf?t=1608270155928»8)
  • U07.1 COVID-19-virusinfektio, laboratoriotutkimuksella varmistettu
  • U07.2 Epäily COVID-19-virusinfektiosta, ei varmistettu laboratoriotutkimuksella
  • U10.9 COVID-19-virusinfektioon liittyvä usean elinjärjestelmän tulehduksellinen oireyhtymä, tarkemmin määrittelemätön
  • U08.9 Aiemmin sairastettu COVID-19-virusinfektio, tarkemmin määrittelemätön
  • U09.9 COVID-19-virusinfektion jälkitila, tarkemmin määrittelemätön
• Ks. THL:n tiedote Koronaviruksen COVID-19 laboratoriotutkimukset «https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/koronavirus-covid-19/koronaviruksen-covid-19-laboratoriotutkimukset»3.
• Akuutti infektio
  • Yhteydenoton tarve terveydenhuoltoon riippuu potilaan oireiden voimakkuudesta kuten muidenkin hengitystietulehdusten yhteydessä.
  • Eristyskäytännöt ovat vastaavat kuin muissakin hengitystietulehduksissa. Koronaviruksen täsmädiagnostiikkaa ei rutiininomaisesti tarvita.
  • Yhteydenotto terveydenhuoltoon onnistuu myös täyttämällä Omaolon hengitystietulehduksen oirearviokysely «https://www.omaolo.fi/palvelut/oirearviot/489»6, jos se on paikkakunnalla käytössä.
  • Akuutti COVID-19-infektio voidaan diagnosoida yleensä nenänielusta otettavalla PCR- tai antigeenitestillä, jos on tarvetta infektion täsmädiagnoosiin.
    • PCR-tutkimuspyyntönä COVID-19-viruksen RNA-osoitus, pyyntö CV19NhO, KL nro 6466
    • Tutkimusten virhelähteitä ovat mm. puutteellinen näytteenottotekniikka ja se, että virusta ei esiinny alueella, jolta näyte otetaan.
    • PCR-näytteen vastaus valmistuu yleensä 12–24 t:ssa, mutta käytössä on myös pikatestejä.
    • PCR-testissä viruksen RNA:ta saattaa olla todettavissa jo muutamaa päivää ennen oireiden alkua, jolloin kuitenkin väärien negatiivisten tulosten osuus on huomattava.
    • Eräät testit tunnistavat mm. tavallisimmat influenssavirukset, RS-viruksen ja SARS-2-koronaviruksen (pocABRC).
    • Virusantigeenitestit ovat yleisesti herkkyydeltään heikompia kuin nukleiinihaponosoitusmenetelmät. Antigeenitestien etuna PCR-testiin verrattuna on nopeus ja helppokäyttöisyys sekä edullisempi yksikköhinta.
  • Terveydenhuollossa tehtävän koronavirustestauksen ensisijaiset kohderyhmät ovat
    • kaikki vakavaoireiset potilaat
    • riskiryhmiin kuuluvat oireiset henkilöt
    • raskaana olevat
    • sote-työntekijät.
  • Kotona itse tehtävien antigeenitestien osuvuus on selvästi laboratoriossa tehtäviä PCR-testejä heikompi. Testien herkkyydet havaita infektio poikkeavat olennaisesti toisistaan. Kotitestauksessa keskeistä on ottaa näyte testin ohjeiden mukaisesti. Väärät negatiiviset testitulokset ovat tavallisempia kuin väärät positiiviset.
• Vasta-aineiden määrittäminen
  • Vasta-aineita koronavirukselle alkaa muodostua yleensä 2. sairastamisviikolla, ja IgM-/IgG-serokonversio on tapahtunut lähes kaikilla (yli 90 %:lla) 3.–4. sairastamisviikkoon mennessä.
  • Vasta-ainetutkimuksia ei suositella aiemmin sairastetun COVID-19-infektion tai immuniteetin toteamiseen.

Hoito

Rokote ja rokottaminen

• Suositukset eri ryhmille annettavista koronarokotuksista riippuvat rokotettavien iästä, mahdollisista perussairauksista sekä saatujen rokotusten ja sairastettujen koronainfektioiden määrästä. Valtakunnalliset ohjeet muuttuvat kausittain.
• Rokotteilla on saavutettu parhaimmillaan yli 90 %:n suojateho, ja suoja on ollut lähes täydellinen vaikeita infektiomuotoja vastaan.

Pitkäaikaiset oireet

• COVID-19-infektion sairastaneista osalle kehittyy pitkään kestäviä jälkioireita, kuten väsymystä, päänsärkyä, keskittymisvaikeuksia, hiustenlähtöä, hengitysvaikeuksia ja muita hengitystieoireita, sydänoireita ja nivelkipuja.
• Koronavirusinfektion pitkäaikaisoireista on oma artikkelinsa «Koronavirusinfektion (COVID-19) pitkäaikaisoireet»8.
• Pitkittyneistä koronavirusoireista kärsiville on hyvinvointialueilla mm. omia toiminnallisten häiriöiden poliklinikoita.
• Ks. myös Lääkärilehden artikkeli COVID-19:n jälkioireet sekä hermosto- ja keuhkokomplikaatiot «COVID-19:n jälkioireet sekä hermosto- ja keuhkokomplikaatiot (12-13/2021)»9 sekä Duodecim-lehden artikkeli Pitkäkestoinen COVID-19 «Pitkäkestoinen COVID-19 (5/2021)»10.

Kuolemansyyn selvittäminen ja kuolintodistuksen täyttäminen

• COVID-19-tauti tai epäily siitä ei ole oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen indikaatio. Kuolemansyyn selvittäminen tehdään joko lääketieteellisen tai oikeuslääketieteellisen järjestelmän mukaan olemassa olevien säädösten mukaisesti.
• Kuolintodistusten kirjoittamisessa on olennaista se, että COVID-19 löytyy kuolintodistuksen diagnoosiosiosta niissä tapauksissa, joissa sillä on ollut osuutta kuolemaan johtaneessa prosessissa. COVID-19 tulee merkitä joko peruskuolemansyyksi tai kuolemaan myötävaikuttaneeksi tekijäksi.
• Ks. tarkemmin THL:n ohjeistus «https://thl.fi/fi/palvelut-ja-asiointi/valtion-sosiaali-ja-terveydenhuollon-erityispalvelut/oikeuslaakinta/ajankohtaista/kuolemansyyn-selvittaminen-ja-kuolintodistuksen-tayttaminen-covid-19-infektiotapauksissa»14.