Takaisin Tulosta

Psyykkisen työkyvyn arviointi

Lääkärin käsikirja
27.1.2025 • Viimeisin muutos 27.1.2025
Hannele Heilä

Keskeistä

  • Psykiatristen diagnostisten selvitysten ohella työkyvyn arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota erityisesti potilaan toimintakykyyn.
  • Työkyvyttömyyden riittävän varhainen selvittely on tärkeää mielenterveyshäiriöissä. Työhön paluu vaikeutuu ratkaisevasti, jos sairauspoissaolo pitkittyy.
  • Psyykkisen sairauden aiheuttama toimintakyvyn heikkeneminen on aina yksilöllistä, ja siihen vaikuttavat oirekuvan lisäksi monet muut psykososiaaliset tekijät.
  • Työkyky on aina yritettävä palauttaa hoidolla ja kuntoutuksella.
  • Jos tarvitaan sairauspoissaoloa työstä, tarvitaan myös aktiivista hoitoa.
  • Ammatillinen kuntoutus tulee ajankohtaiseksi, kun sairauden akuutti vaihe on väistynyt ja riittävä hoitotasapaino tai oireiden hallinta on saavutettu.
  • Työkyvyttömyyslausunnossa tulee kuvata oireiden lisäksi erityisesti potilaan toimintakykyä sekä hoidon vaikutuksia.
  • Työssä käymisellä on suotuisa vaikutus esim. persoonallisuushäiriöiden ennusteeseen.

Taustaa

  • Mielenterveyden häiriöt ovat tuki- ja liikuntaelinsairauksien ohella olleet vuodesta 2019 alkaen yleisin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle.
    • Yleisin yksittäinen mielenterveyssyy eläkkeelle siirtymiseen on jo pitkään ollut masennus painottuen nuoriin ikäryhmiin.
    • Muiden psykiatristen häiriöiden osuus psykiatristen sairauksien aiheuttamasta työkyvyttömyydestä on pysynyt melko vakaana.
  • Työstressi voi lisätä mielenterveyshäiriöiden riskiä. Työuupumusta (ks. «Työuupumus»1) on kokenut neljäsosa suomalaisista työikäisistä.
  • Työkyvyn alenema voi pitkittyä, jos työuupumus johtaa masennukseen.
  • Työperäisenäkin näyttäytyvän masennuksen taustalla on usein monia tekijöitä, jotka voivat johtaa työkyvyn heikkenemiseen. Tällaisia ovat esim. henkilön persoonallisiin voimavaroihin ja menneisyyteen liittyvät traumaattiset seikat, jotka saattavat olla hoidon ja toipumisen kannalta keskeisempiä kuin työhön liittyvät vaikeudet.

Työkyvyttömyyden arvioiminen osana hoito- ja kuntoutussuunnitelmaa

  • Psykiatrisessa työkyvynarvioinnissa arvioidaan mielenterveyden häiriön aiheuttamaa työkyvyn alenemaa, jäljellä olevaa työkykyisyyttä ja kuntoutumisedellytyksiä sekä niiden ajankohtaa.
  • Psykiatrisen työkykyarvion tulisi kuulua aina osana psykiatrista hoitoa hoidontarpeen arviointiin, hoidon ja kuntoutuksen suunnitteluun, hoitoprosessiin tai psykiatriseen konsultaatioon.
  • Kiireettömän hoidon porrastuksen mukaisesti perusterveydenhuollon tulee konsultoida psykiatria, kun työkyvyttömyys on jatkunut 1–3 kk.
  • Työssäkäyvillä varhainen työterveyshuollon selvittely ja psykiatrin konsultaatio lyhentävät sairauspoissaoloja.
  • Psykiatriset poliklinikat, päiväosastot ja hyvinvointialueiden keskitetyt kuntoutustutkimusyksiköt tekevät kohdennetusti moniammatillisia työkyky- ja kuntoutusarvioita.
  • Laaja-alainen psykiatrinen arvio on tärkeä, kun potilaan työkyvyttömyys pitkittyy tai tilanne on epäselvä työkyvyn osalta. Lisätutkimuksina voivat olla tarpeen esim. psykologin, neuropsykologin tai toimintaterapeutin tutkimukset.
  • Sairauspoissaolon arvioitu pituus mitoitetaan mielenterveyden häiriön hoitosuunnitelman, odotettavissa olevan hoitovasteen ja seurantakäyntien mukaan. Jos sairauspoissaoloa tarvitaan, ensimmäisen poissaolon on usein tarpeen kestää 2–4 viikkoa, jona aikana on mahdollista saavuttaa hoitovastetta (esim. masennuksen ja ahdistuksen lievittyminen). Joskus kuitenkin työkykyyn keskeisesti vaikuttavat oireet voivat lievittyä nopeamminkin (esim. unettomuuden helpottaminen, vireystason parantuminen).
  • Mielenterveyden häiriöissä ammatillinen kuntoutus on tuloksellisinta, kun se toteutuu riittävän ajoissa ja tiiviissä yhteydessä työhön.

Toimintakyvyn kuvaus

  • Työkyvyttömyysetuudet perustuvat sairauden aiheuttamaan toiminta- ja työkyvyn heikkenemiseen, minkä arvioinnissa lääketieteellinen tieto on välttämätöntä.
  • Työkyky on olennainen toimintakyvyn alue.
  • Hoitavan, työkykyä arvioivan lääkärin tulisi tuntea potilaan ammatti ja kuvata potilaan työn vaatimukset suhteessa terveydentilaan.
  • Toimintakyky on esitietoihin, kliinisiin havaintoihin ja muihin tutkimuslöydöksiin perustuva arvio siitä, kuinka potilas selviytyy jokapäiväisen elämän vaatimuksista. Ei siis riitä, että lääkäri kirjaa potilaan kertomuksen, vaan hänen tulee myös esittää omaan tutkimukseensa perustuva käsityksensä asiasta.
  • Toimintakyvyn arviossa on kuvattava
    • oireiden yhteys toimintakyvyn rajoituksiin
      • Esim. pelkkä tieto masennuspotilaan heikentyneestä keskittymiskyvystä ei selitä sen merkitystä toimintakyvylle. Kuvaileva selitys, kuten potilaan kyvyttömyys lukea puolta sivua pidempään kerrallaan, selvittää keskittymisvaikeuksien merkitystä paremmin.
    • mistä toiminnoista potilas selviytyy ja mistä ei ja kuinka tilanne on muuttunut verrattuna esim. depressiota edeltäneeseen aikaan.
    • aiempien psykiatristen sairausjaksojen mahdolliset jälkivaikutukset ja jäännösoireet
    • muut samanaikaiset mielenterveyden häiriöt ja somaattinen terveydentila
    • ammatti, koulutus, perhesuhteet ja muu sosiaalinen verkosto, ajankohtaiset elämänmuutokset ja kuormitustekijät
    • mahdollisen päihdekäytön merkitys toimintakyvylle ja päihdekäytön objektiivinen arvio.
  • Psykiatrisen toimintakyvyn kuvaamiseen ja hoitovasteen seurantaan voidaan käyttää SOFAS-asteikkoa (Social and Occupational Functioning Scale) «https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/ltk/fac00014#T2»1.
  • Personal capability assessment (PCA) -menetelmä on kehitetty toimintakyvyn tutkimiseen, mutta se vaatii koulutuksen. Siinä käytetty ”tyypillisen päivän kuvaus” -haastattelu on hyvä tapa selvittää toimintakykyä.
  • Psyykkiset oireet eivät väistämättä aiheuta työkyvyttömyyttä kaikkeen työhön. Psykiatrisen sairastavuuden mahdollisesti aiheuttamat työkyvyn rajoitteet on huomioitava ammatillisessa kuntoutussuunnitelmassa.
    • Esim. kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava potilas ei usein sovellu vuorotyöhön.

Työkyvyttömyys – juridinen näkökulma

  • Ks. «Lyhytaikaisen työkyvyttömyyden toteaminen»2 «Eläkettä hakeva potilas»3.
  • Työkyvyn arviointia varten tulisi selvittää sairauksien vaikutus toimintakykyyn sekä sen riittävyys työn asettamiin vaatimuksiin huomioiden myös sosiaalis-taloudelliset seikat, kuten ikä, ammattitaito, koulutus, kotipaikkasidonnaisuus ja työllisyystilanne.
  • Sovellettava lainsäädäntö vaikuttaa työkyvyn määrittämiseen: arvioidaanko toimintakykyä hakijan omaan työhön (ammatillinen työkyky, sairausvakuutuslaki [SVL]) vai laajemmin oman työhistorian mukaisiin tehtäviin, ts. yleiseen työkykyyn (kansaneläkelaki [KEL], työntekijän eläkelaki [TyEL]).
  • Sairauspäivärahakausi (yhtäjaksoinen alle 300 päivän työkyvyttömyys) on selkeä ajallinen kokonaisuus, jonka aikana psykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen vaikutuksia tulisi arvioida ja selvittää potilaan ammatillinen kuntoutustarve viimeistään ennen työkyvyttömyyseläkkeen tai kuntoutustuen myöntämistä. Ks. myös kappale Työkyvyttömyyden arvioiminen.
    • Kuntoutusrahan tavoitteena on turvata toimeentulo esim. ammatilliseen kuntoutukseen osallistumisen ajalta. Kuntoutusrahaa voidaan maksaa vain, jos kuntoutuksen tavoitteena on potilaan työelämässä pysyminen, työelämään palaaminen tai sinne tulo.
  • Työeläkelainsäädännön (TyEL «https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060395»2) mukaisesti työntekijällä on oikeus kuntoutustukeen tai työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hänen työkykynsä arvioidaan olevan heikentynyt sairauden, vian tai vamman vuoksi vähintään 2/5:lla (osatyökyvyttömyys) yhtäjaksoisesti ainakin vuoden ajan. Työkyvyttömyyseläke myönnetään täytenä eläkkeenä, jos työntekijän työkyky on heikentynyt vähintään 3/5:lla. Kansaneläkelaissa ei ole osatyökyvyttömyyden käsitettä. Ks. kappale Eläkettä hakeva potilas.
  • Kuntoutustuen myönnön edellytyksenä on myös asianmukainen hoito- ja kuntoutussuunnitelma, joka tulee laatia heti kun se vain on mahdollista.
    • Hoidon toteutumattomuus on ongelma työkyvyttömyyden arvioimisen kannalta, esim. masennuksessa asianmukaisen hoitoyrityksen puuttuminen sekä lääkehoidon että psykoterapian yhdistelmällä.
  • Työhistorian kuvaus on tärkeä: potilaan työkyky sairauspäivärahakaudella suhteutetaan hänen tavalliseen tai siihen verrattavissa olevaan työhönsä sairauspäivärahan ajalla, mutta KEL:n ja TyEL:n mukaisen työkyvyttömyysetuuden edellytysten mukaisesti otetaan huomioon työntekijän jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, jota työntekijän voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Tämä mahdollistaa myös hakeutumisen uuteen ammattiin tai siihen kouluttautumiseen, jolle ajalle voidaan myöntää ammatillista kuntoutusta ja kuntoutusrahaa, jos ammatillinen kuntoutus arvioidaan ajankohtaiseksi ja on eläkelaitoksen arvion mukaan tarkoituksenmukaista.
    • Työterveyshuollolla on työssä käyvien työ- ja toimintakyvyn arvioinnin koordinaatiovastuu, ja viimeistään 90 sairauspäivärahapäivän täyttyessä työterveyshuollon tulee antaa lausuntonsa hakijan jäljellä olevasta työkyvystä ja selvittää työhön paluun mahdollisuuksia yhteistyössä hakijan ja työnantajan kanssa. Ks. myös kappale Työkyvyttömyyden arvioiminen.
    • Työeläkeyhtiö pyytää usein työnantajan lausunnon potilaan työkyvystä – yhteistyö työterveyshuollon kanssa on tärkeää.
    • Työhön paluuta voi helpottaa myös osasairauspäivärahan tai -kuntoutustuen kautta yhteistyössä työnantajan ja työterveyshuollon tuella.

Erityisnäkökulmia

Mielialahäiriöt (F30–39)

  • Suurin osa masennuspotilaista toipuu masennusjaksosta ajan myötä, ja toipumisen tueksi on olemassa monenlaisia hoitomahdollisuuksia.
  • Masentunut potilas arvioi omaa toimintakykyään usein korostuneen negatiivisesti. Muiden tietolähteiden kuin potilaan oman näkemyksen käyttö voi olla avuksi.
  • Masennuspotilaan toimintakyky heijastaa yleensä hänen ajankohtaista oiretilaansa.
    • Lievässä depressiossa työkyky palautuu yleensä varsin nopeasti asianmukaisen hoidon tuella eikä sairauslomaa normaalisti tarvita.
    • Keskivaikeassa depressiossa jäljellä olevan toimintakyvyn riittävyys riippuu työn vaatimuksista ja mahdollisuuksista muokata työtä sopivammaksi määräaikaisesti. Työterveyshuollon tukitoimia tulee hyödyntää työssä jaksamisen tukena riittävän varhaisessa vaiheessa.
    • Vaikeassa ja psykoottisessa depressiossa jäljellä oleva toimintakyky ei yleensä riitä minkään työn vaatimuksiin.
  • Erityisen haasteen työkyvyn arvioinnille muodostaa mielialahäiriöiden jaksoittaisuus ja siihen liittyvä toimintakyvyn vaihtelu.
  • Toimintakyky palautuu usein toipumisvaiheessa hitaammin kuin psyykkiset oireet häviävät. Tästä esimerkkinä ovat osalla masennuspotilaista ilmenevät kognitiivisten toimintojen vaikeudet, joista merkittävimmät liittyvät tiedonkäsittelynopeuden hidastumiseen ja toiminnanohjaukseen.
  • Työhön paluun suunnitelman tekeminen on keskeistä jo sairausloman alkaessa.
  • Masennuspotilaiden ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä ennustavat mm. korkea ikä, muut sairaudet ja heikentynyt itsetunto, toimintakyvyn heikentyminen hoitoon hakeutumisen aikana, masennusjakson pitkä kesto sekä optimaalisen hoidon puute.
  • Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivän potilaan pidempiaikaisen toimintakyvyn kannalta keskeistä on myös, kuinka toistuvia ja hallitsemattomia sairausjaksot ovat ja millaisia ovat niiden usein ajan myötä kumuloituvat kielteiset vaikutukset. Toistuvat maniat saattavat heikentää kognitiivisia toimintoja vakavasti ja pitkäaikaisesti.

Psykoosit (F20–29)

  • Laaja-alainen vaikutus persoonallisuuteen sekä toimintakykyyn
  • Pitkäaikaisessa psykoosissa voidaan saavuttaa psykoosioireiden suhteen remissio, mutta toiminnallinen taso voi jäädä vaikea-asteisesti alentuneeksi pysyvästikin.
    • Ongelmat kognitiivisessa suoriutumisessa näyttävät liittyvän vakavista mielenterveyden häiriöistä kärsivien potilaiden yleisen psykososiaalisen toimintakyvyn heikkouteen ja huonoon ammatilliseen ennusteeseen vähintään yhtä paljon kuin sairauden kliiniset oireet.
  • Sairaudentunnottomuus voi olla este hoito- ja kuntoutussuunnitelman toteutumiselle. Tämä ei ole kuitenkaan peruste hylätä työkyvyttömyysetuutta.
  • Ammatillisten kuntoutustoimenpiteiden ja tuetun työllistämisen toimenpiteiden tarve korostuu psykoosista toipuneen työkyvyn arvioinnissa.

Persoonallisuushäiriöt (F60, F61)

  • Persoonallisuushäiriöt aiheuttavat vain harvoin ainoana psykiatrisena häiriönä pysyvää työkyvyttömyyttä.
  • Valtaosa persoonallisuushäiriön omaavista potilaista sairastuu myös muuhun mielenterveyden häiriöön.
  • Työkyvyn aleneminen voi johtua joskus suoraan vaikeasta persoonallisuushäiriöstä ja sen oireista (erityisesti psykiatrisista oireista: ahdistuneisuus, impulsiivisuus, aggressiivisuus, estyneisyys ja epäluuloisuus tai neuropsykologisista oireista: lyhytjännitteisyys, keskittymiskyvyttömyys, muistamattomuus ja toiminnanohjauksen heikkous), mutta tavallisemmin psykiatrisista rinnakkaishäiriöistä.
  • Elämäntilannekriisien aikana työkyky saattaa romahtaa lyhytaikaisesti.
  • Työkyvyn arviointi perustuu pitkittäiseen ja laaja-alaiseen arvioon potilaan työ- ja toimintakyvystä koko elämän aikana. Työeläkelainsäädännön kannalta keskeistä on selvittää työkyvyttömyyden alkamisajankohta, esim. masennusoireiden merkittävä vaikeutuminen persoonallisuushäiriön yhteydessä.
  • Työnteko parantaa persoonallisuushäiriön ennustetta, joten työhön paluun tukeminen on tärkeää työkyvyn alennuttua.

Päihteiden käyttö (F10–19)

  • Alkoholin tunnettuja vaikutuksia toimintakykyyn ovat mm. kognitiivisen toimintakyvyn, uni-valverytmin ja psyykkisen tilan muutokset.
  • Vaikka päihteiden käyttö heikentää tavallisesti psyykkistä toimintakykyä, se on erittäin harvoin pääasiallinen peruste myöntää sairauspäivärahaa, kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä.
  • Päihteiden käyttöä tulee arvioida objektiivisesti laboratoriokokein varmennettuna sekä AUDIT-mittarilla «AUDIT-kysely»1 «Päihteiden käytön tunnistaminen»4.
  • Toimintakyvyn arvioiminen on epäluotettavaa aktiivisen päihdekäytön aikana.
  • Lyhytaikainen sairauspäivärahaan oikeuttava työkyvyttömyys voi syntyä terveydenhuollon laitoshoidon aikana, esim. alkoholivieroituksen ajalla, jolloin potilas on valvotusti ilman alkoholia.
  • Päihdekäyttö heikentää mielenterveyshäiriöiden hoidon vastetta ja sairauden ennustetta. Vaikea alkoholiriippuvuus esiintyessään yhdessä vaikean psykiatrisen sairauden kanssa (psykiatrinen kaksoisdiagnoosi «Kaksoisdiagnoosi (mielenterveys- ja päihdehäiriö )»5) oikeuttaa usein työkyvyttömyysetuuteen.
  • Päihteiden käyttö aiheuttaa pysyvän työkyvyttömyyden silloin, kun se on aiheuttanut pysyviä elimellisiä komplikaatioita (neurologiset ja/tai sisätautien alan sairaudet), jotka aiheuttavat pysyvän toimintakyvyn heikentymisen, kun riittävän pitkän, vähintään 2 kk:n mittaisen raittiuden aikana on todettu pysyväluonteinen suoritustason lasku.
  • Päihderiippuvaisella henkilöllä pitkäaikaisen työkyvyttömyyden toteaminen edellyttää asianmukaisia hoito- ja kuntoutusyrityksiä.
  • Päihteistä pidättymisen tulisi kestää 1–3 kk ennen kognitiivisen toimintakyvyn arviota tai neuropsykologisen tutkimuksen tekemistä, ja päihteettömyys tulisi varmistaa laboratoriokokein (PEth, GT, CDT «Päihteiden käytön tunnistaminen»4).
  • Ellei tämä ole mahdollista, on asiakirjoista käytävä ilmi, että tutkittavan raittius tutkimusajankohtana perustuu omaan ilmoitukseen. Tällöin neuropsykologinen tutkimus ajoitetaan laitoskatkaisujakson jälkeen tai laitoskuntoutusjaksolle.
  • Ellei abstinenssi onnistu, on syytä luopua neuropsykologisesta tutkimuksesta, koska sen luotettava tulkinta päihteiden käytön jatkuessa on kyseenalaista.
  • Neuropsykologisten tutkimusten tulokset ja suoriutumisprofiili voivat parantua, kun päihteiden käyttö loppuu.

Kirjallisuutta

  1. Sairauspoissaolon tarpeen arviointi. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Verkostovaliokunnan asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019 (viitattu 7.1.2025). Saatavilla internetissä: «https://www.kaypahoito.fi/hoi50121»3.
  2. Harvey SB, Sellahewa DA, Wang MJ ym. The role of job strain in understanding midlife common mental disorder: a national birth cohort study. Lancet Psychiatry 2018;5(6):498-506. «PMID: 29754990»PubMed
  3. Madsen IEH, Nyberg ST, Magnusson Hanson LL, ym. Job strain as a risk factor for clinical depression: systematic review and meta-analysis with additional individual participant data. Psychol Med 2017;47(8):1342-1356 «PMID: 28122650»PubMed
  4. Markkula N, Suvisaari J. Masennushäiriöiden esiintyvyys, riskitekijät ja ennuste. Katsaus. Duodecim 2017;133(3):275-82 «Masennushäiriöiden esiintyvyys, riskitekijät ja ennuste (3/2017)»6.
  5. Rock PL, Roiser JP, Riedel WJ ym. Cognitive impairment in depression: a systematic review and meta-analysis. Psychol Med 2014;44(10):2029-40. «PMID: 24168753»PubMed
  6. Bora E, Harrison BJ, Yücel M, ym. Cognitive impairment in euthymic major depressive disorder: a meta-analysis. Psychol Med 2013;43(10):2017-26 «PMID: 23098294»PubMed
  7. Tuisku K, Juvonen-Posti P, Härkäpää K, ym. Ammatillinen kuntoutus mielenterveyshäiriöissä. Duodecim 2013;129:2623-32 «Ammatillinen kuntoutus mielenterveyshäiriöissä (24/2013)»7.
  8. Taiminen T. Persoonallisuushäiriöt ja työkyky. Katsaus. Duodecim 2011;127(10):987-93 «Persoonallisuushäiriöt ja työkyky (10/2011)»8.
  9. Taimela S, Malmivaara A, Justén S ym. The effectiveness of two occupational health intervention programmes in reducing sickness absence among employees at risk. Two randomised controlled trials. Occup Environ Med 2008;65(4):236-41. «PMID: 17681994»PubMed