Naisen seksuaalihäiriöt
Lääkärin käsikirja
26.9.2025 • Viimeisin muutos 26.9.2025
Keskeistä
- Naisen seksuaalihäiriöitä ovat seksuaalinen vähähaluisuus-, kiihottumis- ja orgasmihäiriöt sekä seksuaalinen kipu (ks. artikkeli «Naisen seksuaalinen kipu»1). Ks. myös artikkelit Seksuaalinen kipu «Naisen seksuaalinen kipu»1, Vulvodynia «Vulvodynia»2 ja Vaginismi «Vaginismi»3.
- Syyt ovat usein monitekijäisiä kattaen biologiset (esim. sairaudet ja niiden lääkitykset), psykologiset ja sosiokulttuuriset sekä ihmissuhteisiin ja eri elämäntilanteisiin liittyvät ulottuvuudet.
- Selvitä potilaan itse asettama hoidon tavoite.
- Varmista, ettei taustalla ole seksuaalista tai muuta väkivaltaa (ks. artikkelit Lähisuhdeväkivalta «Lähisuhdeväkivalta»4 ja Raiskauksen uhrin tutkiminen ja hoito «Raiskauksen uhrin tutkiminen ja hoito»5). Haluttomuuden hoidon tulee tällöin suuntautua ensin potilaan turvallisuuden takaamiseen ja mahdollisen trauman hoitoon.
- Hoito kohdistuu mahdollisuuksien mukaan taustasyyhyn.
- Seksuaalineuvonnasta ja -terapiasta on apua.
- Seksuaalihäiriöt ovat äärimmäisen herkkiä ja intiimejä ongelmia, jotka edellyttävät erityistä hienotunteisuutta ja kuulluksi tulemista.
Epidemiologiaa
- Seksuaaliset ongelmat ovat hyvin yleisiä, ja lähes puolet kaikista naisista ilmoittaa jossain vaiheessa elämässään kokeneensa ongelmia libidon, halun, kiihottumisen, orgasmin tai yhdynnän aikaisen kivun suhteen.
- Myös seksuaaliset toimintahäiriöt ovat tavallisia. Haluttomuushäiriöstä (HSDD, hypoactive sexual desire disorder, seksuaalinen vähähaluisuushäiriö) kärsii joka kymmenes nainen. Orgasmihäiriö on naisen toiseksi yleisin seksuaalihäiriö.
- Jotta ongelma voidaan luokitella seksuaaliseksi toimintahäiriöksi, sen tulee aiheuttaa henkilökohtaista tai ihmissuhteisiin liittyvää haittaa (”distress”) ja olla jatkunut vähintään 3 kk.
- Medikalisaation välttämiseksi on tärkeää erottaa seksuaaliset ongelmat ja toimintahäiriöt toisistaan.
Syyt
- Seksuaalireaktiosarjan ymmärtäminen on keskeistä häiriöiden tunnistamiseksi. Bassonin kuvaamassa reaktiosarjassa (kuva «»1) seksuaalinen halu jaetaan spontaaniin ja responsiiviseen haluun.
- Spontaanilla halulla tarkoitetaan halua, joka ilmenee ilman suoraa seksuaalista ärsykettä ja joka on herkkä biologisille, psykologisille ja sosiaalisille tekijöille. Esim. iän myötä hormonaaliset muutokset, kuten estrogeenin tai testosteronin väheneminen, terveysongelmat, lääkitys, stressi, elämäntilanteet ja parisuhteen dynamiikka voivat kaikki vaikuttaa siihen, kuinka usein ja voimakkaasti spontaania halua ilmenee. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että seksuaalisuus itsessään loppuisi.
- Nainen voi itse vaikuttaa responsiiviseen haluun, eikä spontaani halu ole edellytys sille, että nainen voisi ryhtyä seksiin. Naisen kokeman läheisyyden katsotaan motivoivan seksuaalisten ärsykkeiden vastaanottamista, josta seuraa halun syttyminen ja kiihottuminen. Jos ärsyke on riittävän voimakas, reaktiosarja jatkuu johtaen orgasmiin tai muuten tyydyttävään lopputulokseen. Reaktiosarja puolestaan vahvistaa läheisyyden tunnetta. Seksuaalihäiriöt johtuvat reaktiosarjan toimimattomuudesta.
- Normaali seksuaalireaktiosarja edellyttää kehon ja mielen yhteyttä.
- Stressi, ahdistus, masennus ja muut tekijät (esim. lapsiperhearki), jotka häiritsevät kehon ja mielen yhteyttä, haittaavat seksuaalivasteen toteutumista.
- Parisuhteeseen liittyvät tekijät, kuten parisuhteen kriisit, epäluottamus, viha, väkivalta ja kommunikaation vaikeudet, voivat aiheuttaa haluttomuutta ja orgasmivaikeuksia ja rutiineihin kyllästyminen haluttomuutta.
- Hormonaaliset tekijät voivat aiheuttaa haluttomuus- ja kiihottumishäiriötä.
- Sairaudet, kuten diabetes, vaskulaariset sairaudet, MS-tauti ja muut lantionpohjan lihaksistoa, tuntoa tai verenkiertoa heikentävät sairaudet, voivat aiheuttaa kaikkia seksuaalihäiriöitä.
- Lääkityksellä (esim. SSRI-lääkkeet, psykoosilääkkeet, syöpä-, verenpaine- ja sydänlääkkeet) voi olla vaikutuksia seksuaalivasteeseen. SSRI-lääkkeet voivat aiheuttavat kaikkia seksuaalihäiriöitä.
- Koettu väkivalta aiheuttaa usein turvattomuutta ja kontrollin tarvetta estäen normaalia seksuaalivastetta ja orgasmia.
- Seksuaalinen kokemattomuus (nainen/partneri) voi olla haluttomuuden tai orgasmihäiriön taustalla.
- Ydinperheen välittämä suhtautuminen seksuaalisuuteen, kulttuuriset normit ja opittu parisuhteen merkitys kulkevat ihmisen seksuaalisuuden kokemuksissa mukana. Syyllisyyden tunteet liittyneenä nautinnon kokemukseen ja opittu ”moraalinen inho” voivat aiheuttaa haluttomuutta ja orgasmihäiriöitä.
- Sukupuoleen ja seksuaaliseen orientaatioon liittyvät tekijät häiritsevät seksuaalireaktioita, jos henkilö ei saa tulla todeksi omana koettuna itsenään.
- Sekä kiihottumishäiriössä että orgasmihäiriössä taustalla voi olla liian vähäinen seksuaalinen stimulaatio (kuva «»1).
Haluttomuushäiriö
- Haluttomuushäiriön taustalla katsotaan olevan seksuaalista halua lisäävien tekijöiden vähäisyys ja/tai estävien tekijöiden ylimäärä (Bancroftin Dual control model).
- Biologisten tekijöiden lisäksi seksiin liittyvä stressi sekä kehonkuvan häiriö ja siihen liittyvä epävarmuus voivat vaikuttaa voimakkaasti seksuaaliseen haluun.
Kiihottumishäiriö
- Kiihottumishäiriön syyt ovat tavallisimmin limakalvojen estrogeenin puutteesta johtuva atrofia (vaihdevuodet, imetysaika) ja riittämätön seksuaalinen stimulaatio.
- Kiihottumishäiriöt lisääntyvät ikääntymisen myötä; limakalvojen kuivuus häiritsee kiihottumista ja seksuaalista nautintoa. Paikalliseen sädehoitoon liittyy limakalvojen ohenemista.
- Seksuaalinen kipu estää kiihottumista.
- Kiihottumishäiriöön liittyy usein muita seksuaalihäiriöitä, kuten seksuaalista haluttomuutta, orgasmihäiriö ja seksuaalista kipua.
Orgasmihäiriö
- Yhdyntä- ja suorituskeskeisyys seksissä voivat vähentää mahdollisuutta kokea orgasmeja.
- Mielialalääkkeet (SSRI-lääkkeet) estävät kiihottumista ja orgasmia yksilöllisesti. Laukeamisen tunne saattaa muuttua.
Anamneesi ja gynekologinen tutkimus
Taulukko 1. Anamneesi ja gynekologinen tutkimus| Seksuaalinen anamneesi | Nykyongelma ja siihen liittyvät huolet ja pelot |
| Tuntemus anatomiasta ja omasta kehosta |
| Seksuaalisuuteen liittyvät uskomukset |
| Seksuaalivasteet ja -reaktiot ja aiempi kokemus nautinnosta |
| Seksuaalinen orientaatio ja sukupuoli |
| Parisuhteen / intiimien suhteiden tilanne |
| Sairaudet, lääkitykset, operaatiot |
| Sosiaalinen tilanne |
| Mahdollinen seksuaalinen tai muu kaltoinkohtelu tai väkivalta |
| Kumppani(e)n seksuaalitoiminnot |
| Gynekologinen anamneesi | Raskaudet ja synnytykset |
| Vulvovaginaaliset traumat, syövät, kirurgiset hoidot |
| Vulvovaginaaliset kivut, kuivuus, kutina, vuodot ja lantion alueen kivut |
| Epänormaalit veriset vuodot |
| Ulosteen, ilman tai virtsan karkailu |
| Gynekologiset laskeumat |
| Myoomat |
| Endometrioosi |
| Lapsettomuus |
| Hoitamattomat vaihdevuosien aiheuttamat oireet |
| Gynekologinen tutkimus | Limakalvojen kunto |
| Mahdolliset tulehdukset |
| Genitaalialueen sairaudet (esim. valkojäkälä, kasvaimet, laskeumat) |
| Lantionpohjan lihasten toiminta |
Diagnoosi
- Diagnoosi perustuu anamneesin kartoittamiseen ja gynekologiseen tutkimukseen.
Haluttomuushäiriö
- Naisen elämään kuuluu jaksoja, jolloin hän voi kokea seksuaalista vähähaluisuutta. Se on luonnollista. Usein tilanne on ohimenevä ja halu palautuu.
- Häiriöksi seksuaalinen haluttomuus luokitellaan silloin, kun siihen liittyy merkittävää subjektiivista haittaa (haluttomuushäiriö, HSDD, hypoactive sexual desire disorder).
- Ennen haluttomuushäiriön hoitoa tulee varmistaa, että mahdollisissa intiimeissä suhteissa ei ole taustalla väkivaltaa. Seksuaalisen tai muun lähisuhdeväkivallan kohdalla haluttomuuden voidaan katsoa olevan normaali reaktio elämäntilanteeseen.
- Hypoaktiivisessa seksuaalisen halun häiriössä (”seksuaalinen haluttomuus”) voidaan todeta
- puuttuva seksuaalinen motivaatio, joka ilmenee vähentyneenä tai puuttuvana spontaanina haluna, jolloin seksuaalisia ajatuksia tai fantasioita ei ilmene
- vähentynyt tai puuttuva vaste ulkoisille eroottisille vihjeille tai stimulaatiolle
- vaikeus ylläpitää halua tai seksuaalista mielenkiintoa seksuaaliseen toimintaan
- haluttomuus aloittaa tai osallistua seksuaaliseen aktiviteettiin.
- Diagnoosin asettaminen edellyttää, että nainen itse kokee haluttomuuden merkittäväksi ongelmaksi (ahdistus, turhautuminen, kyvyttömyys, menetys, suru, huoli).
Kiihottumishäiriö
- Kiihottumishäiriöiden jako
- Kognitiivinen kiihottumishäiriö, jossa nainen ei koe subjektiivisesti kiihottuvansa. Naisella voi olla subjektiivinen kokemus kiihottumisen puutteesta, vaikka fysiologinen vaste voidaan todeta. Tilanteeseen liittyy usein myös orgasmihäiriö ja seksuaalinen haluttomuus.
- Genitaalinen kiihottumishäiriö, jossa fysiologinen vaste (sukuelinalueen verekkyyden lisääntyminen ja kostuminen) kiihottumiselle ei tapahdu tarkoituksenmukaisesti. Nainen voi kärsiä limakalvojen atrofiasta ja kuivuudesta.
- Kiihottuminen jää jatkuvaksi epämiellyttäväksi tunteeksi. Orgasmi ja laukeaminen eivät auta oireeseen.
- Kohtien 1 ja 2 yhdistelmä
Orgasmihäiriö
- Naisen orgasmihäiriöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa orgasmin saamiseen tarvitaan pidempi aika kuin tavallisesti tai nainen ei saavuta orgasmia laisinkaan.
- Häiriö voi olla primaarinen, jolloin nainen ei ole koskaan saanut orgasmia, tai sekundaarinen, jolloin nainen on aikaisemmin saavuttanut orgasmeja, mutta nykytilanteessa hän ei pysty niitä kokemaan tai niiden kokeminen on hankaloitunut tai laimentunut.
- Kiihottuminen ja seksuaalinen halu voivat tapahtua normaalisti, vaikka orgasmin saaminen on häiriintynyt.
Hoito
- Seksuaalihäiriöiden hoito kohdistuu taustasyyhyn.
- Varmista perussairauksien hoito ja mahdollisuus vaihtaa haittaavaa lääkitystä.
- Atrofiset limakalvot tulee hoitaa paikallisestrogeenilla tai prasteronilla. Vaihdevuosioireiden hoito on tärkeää, jotta naisen energiaa säästyy myös seksuaalisuuden kokemiseen ja toteuttamiseen naisen toivomalla tavalla.
- Seksuaalineuvonta tai -terapia auttavat, jos taustalla on ahdistusta, masennusta, parisuhdeongelmia tai aikaisemmin koettua seksuaalista tai muuta väkivaltaa.
- THL suosittaa, että jokaisella kunnalla olisi seksuaalineuvoja.
- Potilaalle annetaan tilaa tulla todeksi omana itsenään. Potilaan kanssa tarkastellaan hänen mahdollisia pelkojaan ja mahdollisia vääriä uskomuksiaan.
- Potilaan todellisen inhimillisen lähtötilanteen hahmottaminen on hyvän ja oikeanlaisen hoidon edellytys.
- Annetaan kohdennettua tietoa potilaan ongelmaan liittyen.
- Itsetyydytys on tärkeä tapa tutustua omaan kehoon. Seksuaalineuvonnassa annetaan tietoa kehon anatomiasta, klitorisstimulaation merkityksestä orgasmin saavuttamisessa ja tarvittaessa seksin apuvälineistä.
- Monipuolisuus seksin toteuttamisessa voi lisätä nautintoa pitemmässäkin parisuhteessa.
- Hellyysharjoitukset (sensate focus)
- Soveltuvat halu- ja orgasmihäiriöön.
- Intiimiin läheisyyteen kohdistuvia mindfulness-harjoitteita, joissa pyritään saamaan keho ja mieli yhteyteen, harjoitellaan pariskunnan kesken ensin yleisesti kehon kosketuksilla, ja myöhemmissä vaiheissa lisätään harjoitteisiin intiimit kehon alueet.
- Tutkimustiedon mukaan hellyysharjoitukset lisäävät parin luottamusta ja rentoutumista seksistä nauttimiseen ja kyseiseen hetkeen, mikä on olennaista nautinnon ja orgasmin saavuttamisessa.
Haluttomuushäiriön hoito
- Varmista, ettei taustalla ole seksuaalista tai muuta väkivaltaa.
- On myös hyvä pohtia potilaan kanssa, mitä hän ei halua (esim. ei halua seksiä tietyn kumppanin kanssa, ei halua ryhtyä seksiin, ei halua alistua loukkaavalle käytökselle, ei halua suorittaa seksiä vain kumppanin nautinnon takaamiseksi, toteutuuko seksin suostumuksellisuus jne.). Kysymys kannattaa jättää avoimeksi, sillä se voi johdattaa hyvin monenlaisten taustasyiden jäljille ja toimia myös terapeuttisena interventiona.
- Monella on vääränlainen uskomus siitä, että spontaanin halun pitää aina edeltää seksuaalivastesykliä. Usein potilaat kertovat, että vaikka spontaania halua ei aina ole ollut ennen seksiin lähtemistä, seksin tekeminen tuntuu usein kuitenkin hyvältä eikä vastenmieliseltä. Bassonin mallissa korostetaan reseptiivisyyttä eli vastaanottavaisuutta ulkoisille ärsykkeille ja lähtemistä seksin tekemiseen myös ilman spontaania halua.
- Seksuaalineuvonnassa ja -terapiassa käsitellään halua voimistavia ja halua vähentäviä tekijöitä, ”kaasua ja jarrua”, ja hahmotetaan potilaan oman halun jarrut.
- Usein taustalla on suorituskeskeinen nykyhetki ja vaativuus, jotka eivät anna tilaa hetkeen heittäytymiselle ja irtipäästämiselle. Ilo ja nautinto vaativat yhteyttä itseen ja tähän hetkeen.
- Seksuaalineuvonnassa ja -terapiassa tarkastellaan usein pelkoja ja häpeän tunteita.
- Lääkehoito
- Hoida vaihdevuosioireet «Vaihdevuosioireet ja hormonihoito»6
- Systeeminen postmenopausaalinen hormonihoito «Vaihdevuosioireet ja hormonihoito»6 parantaa unen laatua ja voi kohentaa mielialaa, jolloin energiaa jää seksuaalisuuden toteuttamiseen.
- Paikallinen vaihdevuosien hormonihoito lisää sukuelinalueen tuntoherkkyyttä sekä auttaa ylläpitämään emättimen normaaliflooraa ja kosteutta, jolloin seksin nautittavuus lisääntyy. Estradioli-, ja estriolivalmisteiden vaihtoehtona voi kokeilla prasteronia, joka metaboloituu kudoksissa estrogeeniksi ja testosteroniksi.
- Bupropionia (150–300 mg) käytetään erityisesti SSRI-lääkkeiden aiheuttaman seksuaalisen haluttomuuden hoidossa,
- Testosteronia ei ole Suomessa saatavilla naisille suunnattuna valmisteena. Sen käyttö on aina off label -hoitoa.
- Flibanseriini ja bremelanotidi on hyväksytty käyttöön Yhdysvalloissa, mutta eivät ole saatavilla Euroopassa.
Kiihottumishäiriön hoito
- Limakalvojen estrogeenin puutteeseen liittyvä kuivuus hoidetaan paikallisestrogeenilla tai prasteronilla.
- Riittävään esileikkiin kannustetaan ja liukuvoiteen käyttö ohjeistetaan.
- Lantionpohjan lihasharjoitteet. Ohjataan tarvittaessa asiaan perehtyneelle fysioterapeutille biopalauteavusteiseen harjoitteluun.
- Annetaan tietoa genitaalialueen riittävän stimulaation merkityksestä. Gynekologisen tutkimuksen yhteydessä voidaan selvittää potilaalle intiimialueen anatomia, erityisesti klitoriksen paikka.
- Seksuaalisten mielikuvien vähäisyydestä kärsivä voi oppia ruokkimaan omaa seksuaalifantasiamaailmaansa visuaalisesti, tarinallisesti ja kosketuksen avulla.
- Erilaiset apuvälineet, joissa voi olla mukana myös värinää, voivat auttaa seksuaalivasteen saavuttamisessa.
- Vaihdevuosi-ikäiselle on hyvä kertoa, että iän karttuessa seksuaalitoiminnot säilyvät terveellä ihmisellä, mutta usein aikaa ja riittävää stimulaatiota tarvitaan enemmän kuin nuorempana.
- Jatkuva epämiellyttävä kiihottumisen tila on hankalahoitoinen. Tärkeää on psyykkinen tuki. Hoitoina on seksuaaliterapiassa kokeiltu mindfulnessia ja kognitiivista terapiaa, oireita pahentavien tekijöiden eliminointia, puuduttavia lääkkeitä ja fysioterapiaa.
- Neuropaattiseen kipuun suunnattuja lääkkeitä voidaan kokeilla.
Orgasmihäiriön hoito
- Neuvonta seksitekniikoista, itsetyydytyksestä, kehon anatomiasta ja klitorisstimulaation merkityksestä orgasmin saavuttamisessa on keskeistä. Vain pieni osa naisista kokee orgasmin pelkästään emätinyhdynnässä. Riittävä klitoriksen stimulaatio on olennaisen tärkeää.
- Autonomisen hermoston rauhoittaminen sopivaan sietoikkunaan on myös tärkeää. Kehon ja mielen yhteys ja kontrollista irti päästäminen ovat yleensä keskeisessä asemassa orgasmihäiriön hoidossa.
- Hellyysharjoitukset: ks. ylempänä.
Kirjallisuutta
- Piha J. Seksuaalihäiriöpotilaan anamneesi ja tutkiminen. Teoksessa: Brusila P, Kero K, Piha J, Räsänen M (toim.). Seksuaalilääketiede. Kustannus Oy Duodecim 2025, s. 268-277. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04638»2 (vaatii käyttäjätunnuksen).
- Väisälä L. Naisen seksuaalinen haluttomuus. Teoksessa: Brusila P, Kero K, Piha J, Räsänen M (toim.). Seksuaalilääketiede. Kustannus Oy Duodecim 2025, s. 278-289. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04638»2 (vaatii käyttäjätunnuksen).
- Väisälä L. Naisen kiihottumishäiriöt. Teoksessa: Brusila P, Kero K, Piha J, Räsänen M (toim.). Seksuaalilääketiede. Kustannus Oy Duodecim 2025, s. 290-294. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04638»2 (vaatii käyttäjätunnuksen).
- Väisälä L. Naisen orgasmihäiriöt. Teoksessa: Brusila P, Kero K, Piha J, Räsänen M (toim.). Seksuaalilääketiede. Kustannus Oy Duodecim 2025, s. 295-299. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04638»2 (vaatii käyttäjätunnuksen).
- Parish SJ, Cottler-Casanova S, Clayton AH ym. The Evolution of the Female Sexual Disorder/Dysfunction Definitions, Nomenclature, and Classifications: A Review of DSM, ICSM, ISSWSH, and ICD. Sex Med Rev 2021;9(1):36-56. «PMID: 32800563»PubMed
- Kero K, Väisälä L. Seksologiaa. Teoksessa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 218-229. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04496»3 (vaatii käyttäjätunnuksen).
- Giraldi A, Rellini AH, Pfaus J ym. Female sexual arousal disorders. J Sex Med 2013;10(1):58-73. «PMID: 22974112»PubMed
- Basson R. A model of women's sexual arousal. J Sex Marital Ther 2002;28(1):1-10. «PMID: 11928174»PubMed
