Alla on listattu erotusdiagnostiikassa keskeisimmät häiriöt. Nykytietämyksen mukaan useimmat näistä häiriöistä voivat esiintyä myös yhtä aikaa autismikirjon häiriön kanssa, mikäli molempien häiriöiden diagnostiset kriteerit täyttyvät. Ks. myös «Psykiatrian luokituskäsikirja. Suomalaisen tautilu...»1 ja «ICD-11 for mortality and morbidity statistics. Ver...»2.
Älyllinen kehitysvammaisuus
Pyrittäessä erottamaan johtuvatko sosiaalisen vastavuoroisuuden, kommunikoinnin ja toistavan käytöksen ongelmat autismikirjosta vai kehitysvammaisuudesta, on tärkeää arvioida henkilön kokonaiskehityksen taso ja tämän pohjalta se, ovatko sosiaalisen vastavuoroisuuden ja kommunikoinnin taidot heikommat kuin henkilön kokonaiskehityksen taso. Autismikirjon häiriö voidaan diagnosoida myös älyllisesti kehitysvammaisella henkilöllä, mikäli sosiaalisen vastavuoroisuuden sekä kommunikoinnin aloittaminen ja ylläpitäminen ovat henkilön älylliseen toimintakykyyn nähden viiveisiä ja mikäli autismikirjon muut diagnostiset kriteerit täyttyvät. Diagnostiikka edellyttää usein huolellista ja pitkäkestoista arviointiprosessia. Ks. myös lisätieto Älyllinen kehitysvammaisuus ja ASD «Älyllinen kehitysvammaisuus ja autismikirjon häiriö»1.
Kehityksellinen kielihäiriö
Toisin kuin autismikirjon häiriössä, kielihäiriössä (myös pragmatiikkaan painottuva kielihäiriö) henkilö kykenee aloittamaan sosiaalisen vuorovaikutuksen ja reagoimaan asianmukaisesti sosiaalisiin ja emotionaalisiin vihjeisiin ja jakamaan kiinnostuksiaan toisten kanssa. Kehityksellisessä kielihäiriössä henkilö pyrkii tyypillisesti kompensoimaan puheen ilmaisun vaikeuksia esimerkiksi eleillä ja ilmeillä. Tyypillisesti tällöin ei esiinny myöskään rajoittunutta, toistavaa ja stereotyyppistä käyttäytymistä.
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö(attention-deficit hyperactivity disorder, ADHD)
Autismikirjon häiriön henkilöillä on usein erityisvaikeuksia tarkkaavuuden (esim. ylifokusointi tai häiriöherkkyys), impulsiivisuuden ja fyysisen hyperaktiivisuuden alueella. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriössä ei ole kuitenkaan autismikirjolle tyypillisiä pysyviä vaikeuksia aloittaa ja ylläpitää kommunikointia ja vastavuoroista sosiaalista vuorovaikutusta tai laaja-alaisia rajoittuneita, toistavia, joustamattomia käytösmalleja, kiinnostuksen kohteita tai toimintoja. Autismikirjon häiriö ja ADHD voivat esiintyä samaan aikaan, mikäli molempien diagnostiset kriteerit täyttyvät. Toisinaan ADHD-oireet voivat hallita kliinisessä oirekuvassa niin, että autismikirjon oireet eivät ole ilmeisinä nähtävillä.Ks. myös lisätietoa Autismikirjon häiriöt ja niiden samanaikaisuus ADHD:n kanssa «Autismikirjon häiriöt ja niiden samanaikaisuus ADHD:n kanssa»2.
Kaavamaiset liikehäiriöt
Kaavamaisessa liikehäiriössä on tyypillisesti tahdonalaisia, stereotyyppisiä, ei-tarkoituksenmukaisia liikkeitä, joita alkaa ilmetä varhaiskehityksen aikana. Nämä liikkeet ovat usein rytmisiä, esimerkiksi heijaamista, käsien taputusta, pään hakkaamista, käden puremista ja silmien painelua. Tällaiset stereotypiat ovat tyypillisiä myös autismikirjon häiriössä, ja autismikirjon häiriön diagnoosin lisäksi voidaan asettaa erillinen stereotyyppisen liikehäiriön diagnoosi, mikäli oireisto edellyttää erityistä siihen kohdennettua huomiota (esim. itseä vahingoittavan käytöksen takia).
Ticit ja nykimishäiriöt (myös Touretten oireyhtymä)
Äkilliset, nopeat, ei-rytmiset ja toistuvat liikkeet tai äännähdykset (tic-oireet) voivat muistuttaa autismikirjon häiriöön liittyviä toistavia stereotyyppisiä liikkeitä. Tic-oireet ovat kuitenkin vähemmän stereotyyppisiä, niihin usein liittyy ennakoiva aistituntemus, ne ovat lyhyempiä kestoltaan, niitä alkaa usein esiintyä vasta varhaislapsuuden jälkeen ja niitä ei koeta rauhoittavina. Ks. myös Touretten oireyhtymä ja autismikirjon häiriö «Touretten oireyhtymä ja autismikirjon häiriö»3.
Keskushermoston sairaudet ja muut muualla luokitellut lääketieteelliset häiriöt
Osalla autismikirjon häiriön henkilöistä esiintyvä kielellisten ja sosiaalisten taitojen taantuma ilmenee tyypillisesti noin 18–24 kuukauden iässä, eikä yleensä enää sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 3 vuotta. Keskushermoston sairaudet ja muut taantumaa aiheuttavat lääketieteelliset tilat (kuten epileptinen afasia eli Landau–Kleffnerin oireyhtymä, autoimmuunienkefaliitti, Rettin syndrooma, metaboliset sairaudet) eroavat autismikirjon häiriöstä ilmaantumisiältään ja kestoltaan tai siinä, että näissä voi esiintyä taantumaa muissakin kuin kielellisissä ja vuorovaikutustaidoissa.
Kuulovamma
Tunnistamaton kuulovamma etenkin pienellä lapsella voi näyttäytyä myös suuntautumisessa vuorovaikutukseen ja kommunikaatiossa, ja se on syytä pitää mielessä erotusdiagnostisena vaihtoehtona. Kuulovammat voivat esiintyä myös yhdessä autismikirjon häiriön kanssa.
Näkövamma
Näkövamma voi näyttäytyä poikkeavuutena muun muassa katsekontaktissa ja jaetussa tarkkaavaisuudessa sekä poikkeavana näön käyttönä (esimerkiksi esineiden tarkastelu läheltä). Henkilöillä, joilla on näkövamma, saattaa esiintyä myös stereotyyppistä käyttäytymistä.
Skitsofrenia
Skitsofrenian alkamisajankohtaan voi liittyä huomattavaa sosiaalista vetäytymistä, joka joko edeltää tai on seurausta autismikirjon häiriötä muistuttavasta sosiaalisesta taidottomuudesta. Skitsofrenia alkaa kuitenkin tyypillisesti nuoruusiässä tai varhaisessa aikuisiässä ja vain harvoin ennen puberteettia. Erona autismikirjon häiriöön skitsofreniassa on psykoottisia oireita (esim. deluusiot, hallusinaatiot). Autismikirjon häiriölle puolestaan on tyypillistä varhaislapsuudessa ilmenevät rajoittuneet, toistavat ja joustamattomat käytöstavat, kiinnostuksen kohteet ja toiminnat (ks. myös Skitsofrenia ja autismikirjon häiriö «Skitsofrenia ja muut psykoosit autismikirjon häiriön liitännäishäiriöinä ja erotusdiagnostiikassa»4).
Skitsotyyppinen häiriö
Autismikirjon häiriölle tyypilliset sosiaalisen vastavuoroisuuden vaikeudet (kuten vaikeudet yhteisymmärryksessä toisten kanssa ja sosiaalinen vetäytyminen) voivat muistuttaa skitsotyyppistä häiriötä. Autismikirjon häiriölle kuitenkin ovat tyypillisiä myös rajoittuneet, toistavat ja joustamattomat käytöstavat, kiinnostuksen kohteet ja toiminnat.
Sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö
Sosiaaliseen ahdistuneisuushäiriöön liittyy sosiaalisen vuorovaikutuksen rajoittuneisuus seurauksena merkittävästä ja liiallisesta pelosta joutua toisten negatiivisen arvioinnin kohteeksi. Tällöin tyypillisesti vaikeutta ei tule esiin vuorovaikutuksessa tuttujen henkilöiden kanssa tai tilanteissa, jotka eivät aiheuta merkittävää ahdistuneisuutta. Autismikirjon henkilöillä voi olla sosiaalista ahdistuneisuutta, mutta heillä on myös laaja-alaisempaa vaikeutta aloittaa ja ylläpitää sosiaalista kommunikaatiota ja vastavuoroista vuorovaikutusta kuin sosiaalisessa ahdistuneisuushäiriössä. Pysyvät rajoittuneet, toistavat ja joustamattomat käytösmallit, kiinnostukset tai aktiviteetit eivät ole sosiaalisen ahdistushäiriön piirteitä.
Valikoiva puhumattomuus
Valikoivalle puhumattomuudelle on tyypillistä tavanomainen kielenkäyttö ja sosiaalinen kommunikointi tietyissä tilanteissa, kuten kotona, mutta ei vastaavasti toisissa tilanteissa, kuten koulussa.Myös autismikirjon häiriöön voi liittyä haluttomuutta puhua ja valikoivaa puhumattomuutta joissakin sosiaalisissa tilanteissa. Valikoivaan puhumattomuuteen ei liity autismikirjon häiriölle tyypillistä kaikissa tilanteissa ja ympäristöissä esiin tulevaa vaikeutta aloittaa ja ylläpitää sosiaalista kommunikointia ja vastavuoroista sosiaalista vuorovaikutusta eikä myöskään pysyviä rajoittuneita, toistavia ja joustamattomia käytösmalleja, kiinnostuksia tai aktiviteetteja. Mikäli valikoivasti puhumattomalla lapsella tai nuorella ilmenee näitä piirteitä, on syytä arvioida, onko henkilöllä autismikirjon häiriö. Ks. myös Valikoiva puhumattomuus «Valikoiva puhumattomuus ja autismikirjon häiriö»5.
Pakko-oireinen häiriö
Pakkoajatukset ovat tyypillisesti ahdistavia ajatuksia, mielikuvia tai yllykkeitä, jotka kaavamaisina palaavat toistuvasti henkilön mieleen. Henkilö yrittää usein vastustaa niitä, mutta epäonnistuu. Pakkotoiminnot ja -teot ovat kaavamaisia käyttäytymistapoja, joita henkilö toistaa yhä uudelleen. Ne eivät tuota mielihyvää eivätkä johda luonnostaan hyödyllisten tehtävien täyttämiseen (ts. loppuunsaattamiseen). Pakkotoimintojen avulla henkilö pyrkii estämään pelkäämänsä vahingollisen teon tai tapahtuman, joka sinänsä on epätodennäköinen. Tavallisesti hän tunnistaa toimintansa hyödyttömyyden ja pyrkii vastustamaan sitä. Näitä oireita voi olla vaikea erottaa autismikirjon häiriön pysyvistä, rajoittuneista, toistavista ja joustamattomista käytösmalleista, kiinnostuksista tai aktiviteeteista. Erona autismikirjon häiriöön pakko-oireisessa häiriössä henkilö useammin yrittää vastustaa toisella toiminnalla pakonomaisia impulsseja ja yllykkeitä, vaikka myös autismikirjon aikuiset ja nuoret saattavat yrittää välttää tiettyä toistavaa käytöstä, jonka he tiedostavat sosiaalisesti ei-toivotuksi. Autismikirjon häiriön voi kuitenkin erottaa pakko-oireisesta häiriöstä myös tyypillisten sosiaalisen kommunikaation ja sosiaalisen vastavuoroisuuden vaikeuksien pohjalta, jotka eivät ole tyypillisiä pakko-oireiselle häiriölle. Nämä häiriöt voivat esiintyä myös samaan aikaan.
Lapsuuden kiintymyssuhteiden reaktiivinen häiriö
Kiintymyssuhteiden reaktiiviselle häiriölle on tyypillistä aikuisiin hoivaajiin kohdistuva estynyt, emotionaalisesti vetäytyvä käytös, vaikeus lähestyä ja erotella ensisijaista kiintymyksen kohdetta saadakseen lohtua, tukea, suojelua ja hoivaa. Kiintymyssuhdehäiriön diagnoosi edellyttää myös tiedossa olevaa vakavaa hoivaavan aikuisen toteuttamaa kaltoinkohtelua tai muunlaista vakavaa laiminlyöntiä. Joillakin lapsilla voi tällaisissa ympäristöissä kehittyä autismikirjon kaltaisia piirteitä (sosiaalisen vastavuoroisuuden vaikeuksia ja rajoittunutta, toistavaa ja joustamatonta käytöstä, kiinnostuksen kohteita ja toimintaa). Erona autismikirjon häiriöön nämä autistisilta vaikuttavat piirteet vaimenevat, kun lapsi muuttaa hoivaavaan ympäristöön. Luotettava erotusdiagnostiikka voi vaatia pitkittäistä kehityksen seurantaa hoivaolosuhteiden muutoksen jälkeen. Kiintymyssuhteiden reaktiivisen häiriön erottaminen autismikirjon häiriöstä on vaikeaa erityisesti silloin, kun luotettavaa tietoa ei ole saatavilla lapsen tavanomaisesta sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kommunikaation kehityksestä. ICD-10- ja ICD-11-tautiluokitusten mukaan kiintymyssuhteiden reaktiivista häiriötä ei voida diagnosoida, mikäli autismikirjon häiriö on diagnosoitavissa.
Lapsuuden kiintymyssuhteiden estottomuus
Tälle häiriölle on tyypillistä pysyvä estoton vieraiden aikuisten ja ikätovereiden lähestyminen, mitä voidaan nähdä myös autismikirjon häiriössä. Estottoman sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriön diagnoosi edellyttää tiedossa olevaa hoivaajan vakavaa laiminlyöntiä tai muuta sosiaalista deprivaatiota (kuten laitoshoito). Kuten reaktiivisessa kiintymyssuhdehäiriössä estottomaan sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöön voi liittyä yleinen sosiaalisen ymmärryksen ja kommunikaation puute. Rajoittunut, toistava ja joustamaton käytös, kiinnostuksen kohteet ja toiminta eivät ole estottoman sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriön tyypillisiä piirteitä. Oireiden merkittävä väheneminen lapsen muuttaessa hoivaavaan ympäristöön viittaa estottoman sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriön diagnoosiin. Lapsuuden kiintymyssuhteiden estottomuutta ei voida diagnosoida, jos henkilöllä on autismikirjon häiriö.
Syömisen rajoittamis- ja välttämishäiriö (avoidant-restrictive food intake disorder, ARFID)
ARFIDiin liittyy toisinaan ravinnonsaannin rajoittaminen ruuan hajusta, mausta, lämpötilasta, rakenteesta tai ulkonäöstä johtuvien tekijöiden takia. Autismikirjon häiriöön voi toisinaan liittyä tiettyjen ruokien syömisen rajoittaminen näiden ominaisuuksien takia tai johtuen joustamattomasta rutiinisidonnaisuudesta. Autismikirjon häiriölle on kuitenkin tyypillistä myös pysyvä vaikeus aloittaa ja ylläpitää kommunikaatiota ja vastavuoroista vuorovaikutusta ja myös ruokaan liittymättömät pysyvät rajoittuneet, toistavat ja joustamattomat käytösmallit, kiinnostukset tai aktiviteetit. Jos rajoittunut syöminen on aiheuttanut merkittävää painonlaskua tai muita terveysvaikutuksia tai heikentänyt merkittävästi toimintakykyä, on syytä asettaa erillinen ARFID-diagnoosi autismikirjon häiriön diagnoosin lisäksi. Huom! ARFID-diagnoosi esiintyy ICD-11-, mutta ei ICD-10-diagnoosijärjestelmässä.Ks. myös Syömishäiriö ARFID ja ASD «Autismikirjon häiriö ja välttelevä ja rajoittava syömishäiriö»6.
Uhmakkuushäiriö
Uhmakkuushäiriölle on tyypillistä vastusteleva, uhmakas, tottelematon häiritsevä käytös, joka ei ole tyypillistä samanikäisille ja samalla kehitystasolla oleville henkilöille. Uhmakkuushäiriöön ei kuitenkaan kuulu autismikirjon häiriölle tyypillisiä pysyvä vaikeuksia sosiaalisessa kommunikaatiossa tai rajoittuneita, toistavia ja joustamattomia käytösmalleja, kiinnostuksia tai aktiviteetteja. Vastusteleva tai vaatimuksia välttelevä käytös (ks. Patologinen vaatimusten välttely PDA «Patologinen vaatimusten välttely (PDA) ja autismikirjon häiriö»7) voi olla merkittävää joillakin autismikirjon häiriön lapsilla riippumatta älyllisen kehityksen tai kielenkäytön tasosta, ja se voi olla merkittävimmin näkyvä piirre kouluikäisellä lapsella. Hajottava käytös ja aggressiiviset raivokohtaukset voivat joskus olla näkyvä autismikirjon häiriöön liittyvä piirre. Autismikirjon häiriöön liittyessään raivokohtaus tyypillisesti on seurausta tunnistettavissa olevasta laukaisevasta tekijästä (rutiinin muutos, vastenmielinen aistiärsyke, ahdistus tai joustamattomuus, kun henkilön ajatukset tai toiminta keskeytetään) eikä niinkään seurausta uhmakkuushäiriölle tyypillisestä tavoitteesta olla vastusteleva, provokatiivinen tai vahingonhaluinen.
Persoonallisuushäiriöt
Persoonallisuushäiriössä henkilöllä on laaja-alaista poikkeamaa siinä, miten hän kokee itsensä ja mitä hän ajattelee itsestään, toisista ja maailmasta. Tämä ilmenee huonosti sopeutuneena ajatteluna, tunnekokemuksina, tunteiden ilmaisuna ja käyttäytymisenä. Huonosti sopeutuneet toimintatavat ovat suhteellisen joustamattomia, tulevat esiin useissa henkilökohtaisissa ja sosiaalisissa tilanteissa ja ovat suhteellisen pysyviä ja pitkäkestoisia. Niihin liittyy merkittäviä psykososiaalisen toimintakyvyn vaikeuksia, jotka tulevat esiin erityisesti ihmisten välisissä suhteissa. Rajoittuneista sosiaalisista taidoista johtuvat autismikirjon häiriöön liittyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen aloittamisen ja ylläpitämisen vaikeudet voivat muistuttaa persoonallisuushäiriöön liittyviä sosiaalisia vaikeuksia. Autismikirjon häiriölle tyypilliset varhaislapsuudessa alkavat pysyvät rajoittuneet, toistavat ja joustamattomat käytöstavat, kiinnostukset ja toiminnot eivät kuitenkaan ole tyypillisiä persoonallisuushäiriölle. Ks. myös Persoonallisuushäiriöt ja autismikirjon häiriö «Persoonallisuushäiriöt ja autismikirjon häiriö»8.