Takaisin Tulosta

EKG:n tulkinta aikuisilla

Lääkärin käsikirja
6.10.2025 • Viimeisin muutos 18.6.2025
Pekka Raatikainen ja Hannu Parikka

Keskeistä

  • EKG:lla on keskeinen asema monien sydänsairauksien (esim. akuutti sepelvaltimotautikohtaus, rytmihäiriöt) diagnostiikassa ja akuuttihoidossa.
  • EKG:n tulkinta on suositeltavaa tehdä systemaattisesti huomioiden kaikki kytkennät, ja löydökset kannattaa aina suhteuttaa esitietoihin.
  • EKG-koneen tekemiä tulkintoja voi käyttää apuna, mutta niihin ei pidä luottaa sokeasti.

Yleissilmäys

  • Yleissilmäyksessä pyritään saamaan nopeasti käsitys potilaan rytmistä, eteis-kammiojohtumisesta, kammioheilahduksen muodosta ja ST–T-muutoksista.
    • Paljastaa usein olennaisen, mutta esim. pitkä QT-aika jää helposti huomaamatta.
    • Samalla tarkistetaan, että kaikki kytkennät on rekisteröity ja merkitty oikein.
    • Oikea paperin nopeus on 50 mm/s ja kalibraatio 1 mV = 10 mm.
  • Yleissilmäyksen jälkeen EKG:tä on turhien virheiden välttämiseksi suositeltavaa tarkastella systemaattisesti, mutta tulkinnan järjestys voi vaihdella potilaan oireiden mukaan.
    • Rintakivusta kärsivän potilaan EKG:ssä huomio kiinnitetään iskemiaa kuvastaviin ST-välin ja T-aallon muutoksiin.
    • Rytmihäiriöpotilaalla huomio kiinnitetään QRS-heilahduksen muotoon ja kammiotaajuuteen.
    • Tulkinnassa kannattaa käyttää apuna EKG-viivainta ja harppia.
    • Vertailu aiemmin otettuihin nauhoihin ratkaisee monia ongelmia.
  • Nykyaikaiset EKG-koneet tekevät suurimman osan tarvittavista mittauksista automaattisesti.
    • Koneen tekemät mittaukset ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta varsin luotettavia. Virheille alttiimpia kohteita tietokone-EKG:ssä ovat P-aallon tunnistus ja QT-ajan mittaus.
    • Koneen antamia lausuntoja tarkasteltaessa on huomioitava, että ohjelmat on tarkoituksella tehty sensitiivisiksi, mikä johtaa usein ylidiagnostiikkaan. Toisaalta, jos kone ilmoittaa EKG:n normaaliksi, siihen voi yleensä luottaa.
    • Monissa laitteissa on mahdollisuus syöttää potilaan ikä, sukupuoli yms. anamnestisia tietoja koneen muistiin. Tämä parantaa lausunnon osuvuutta.
    • Kone ei ota vastuuta vääristä lausunnoistaan, vaan vastuussa on aina lääkäri!

Kammiotaajuus

  • Kammiotaajuus on tavallisesti 50–100 lyöntiä minuutissa, mutta yksilölliset vaihtelut ovat suuria.
    • Bradykardia < 50/min
    • Takykardia > 100/min
  • Jos syke on epäsäännöllinen, kuten eteisvärinässä, taajuus mitataan useiden eri QRS-heilahdusten kohdalta ja lasketaan keskiarvo. Tietokone laskee keskiarvon automaattisesti.

P-aalto

  • Eteisten aktivaatiota kuvaavan P-aallon kesto on normaalisti < 0.12 s. Sen alkuosa kuvastaa oikean ja loppuosa vasemman eteisen aktivaatiota.
  • P-aallosta analysoidaan sen kesto, korkeus ja muoto, ja samalla tarkistetaan, edeltääkö jokaista QRS-heilahdusta P-aalto ja seuraako P-aaltoa aina QRS-heilahdus.
    • P-aalto on normaalisti positiivinen alaseinäkytkennöissä ja sydäntä vasemmalta sivulta katsovissa kytkennöissä (I, aVL, V5, V6), koska sinussolmuke sijaitsee oikean eteisen yläosassa.
    • Hyvänlaatuisessa ns. sinus coronarius -rytmissä P-aalto on negatiivinen alaseinäkytkennöissä, koska rytmi saa alkunsa oikean eteisen alaosasta.
    • Oikean eteisen kuormituksessa P-aallon alkuosa on alaseinäkytkennöissä tavallista korkeampi.
    • Vasemman eteisen kuormituksessa P-aallon negatiivisen loppuosan kesto (s) × syvyys (negatiivisuus; mm) kytkennässä V1 eli ns. P-terminal force (PTF) on negatiivisempi kuin −0.03 mms. Positiivinen PTF on epäherkkä, mutta melko spesifinen.
    • Pitkäkestoinen (> 0.12 s) ja kaksihuippuinen P-aalto (kuva «»1) voi olla myös merkki hidastuneesta eteisten sisäisestä tai niiden välisestä johtumisesta. Se liittyy usein eteisvärinätaipumukseen.
  • Tietokoneohjelmilla on usein vaikeuksia pienen P-aallon tunnistamisessa, mikä voi johtaa virheelliseen rytmihäiriödiagnoosiin (eteisvärinä).
    • P-aalto näkyy yleensä parhaiten kytkennästä V1 tai alaseinäkytkennöistä (II, III, aVF).

PQ-aika (= PR-aika)

  • Eteisen ja kammion välistä (AV-) johtumista kuvaava PQ-aika on normaalisti < 0.20 s.
  • Ensimmäisen asteen AV-katkoksessa PQ-aika on pidentynyt (> 0.20 s), mutta jokaista P-aaltoa seuraa QRS-heilahdus.
    • Lieväasteisena (< 0.24 s) pidentynyt PQ-aika on varsin yleinen ja yleensä vaaraton EKG-poikkeavuus eikä estä käyttämästä beetasalpaajaa tai digitalista. EKG on kuitenkin syytä tarkistaa parin päivän kuluessa lääkkeen aloituksesta.
    • Jos johtoradoissa on muutakin vikaa (esim. LBBB, RBBB, LAHB, LPHB), pidentynyt PQ-aika on vakavampi löydös ja voi enteillä täydellistä eteis-kammiokatkosta.
    • Toiminnallisesti pidentynyttä PQ-aikaa tavataan vagotonian seurauksena levossa esim. urheilijoilla; aika normaalistuu rasituksessa.
  • Mobitz 1 (Wenckebach) -tyyppisessä toisen asteen AV-katkoksessa PQ-aika pitenee asteittain, kunnes P-aaltoa ei enää seuraa QRS-heilahdus. Vika on lähes aina AV-solmukkeessa, ja häiriö on yleensä hyvänlaatuinen ja ohimenevä.
  • Mobitz 2 -tyyppisessä toisen asteen AV-katkoksessa PQ-aika ei pitene asteittain, mutta P-aaltoa seuraava QRS jää ajoittain pois (satunnaisesti tai säännöllisesti). Vika on yleensä Hisin kimpussa tai sen jälkeen. Häiriö on yleensä vakava ja enteilee täydellistä AV-katkosta.
  • Kolmannen asteen AV-katkoksessa P-aallot eivät johdu kammioihin lainkaan, vaan eteiset ja kammiot supistelevat omassa tahdissaan. QRS voi olla kapea tai leveä.
  • Tavallista lyhempi PQ-aika (< 0.12 s) voi viitata WPW-oireyhtymään «Supraventrikulaarinen takykardia (SVT)»1.
  • Epäselvissä tapauksissa harppi auttaa määrittämään eteistaajuuden ja löytämään QRS-kompleksiin tai T-aaltoon kätkeytyviä P-aaltoja.

QRS-heilahdus

  • QRS-heilahduksen kesto on normaalisti < 0.12 s. Heilahduksen kesto voi pidentyä esim. haarakatkoksen tai delta-aallon vaikutuksesta.
    • LBBB on yleensä patologinen löydös ja liittyy esim. sydämen vajaatoimintaan «Haarakatkokset EKG:ssä»2.
    • RBBB saattaa esiintyä myös terveessä sydämessä «Haarakatkokset EKG:ssä»2.
    • Toiminnallinen haarakatkos eli aberraatio on hyvänlaatuinen ilmiö «Haarakatkokset EKG:ssä»2.
    • Delta-aallon muoto riippuu ylimääräisen johtoradan sijainnista, ja se voi olla myös negatiivinen. WPW-oireyhtymässä delta-aalto näkyy useassa saman alueen kytkennässä ja PQ-aika on tavallista lyhyempi.
  • Poikkeavan QRS-heilahduksen syynä on useimmiten sydäninfarktiarpi tai kammiohypertrofia.
  • Patologinen Q-aalto ilmaantuu kytkentöihin, joissa sitä ei ole aiemmin ollut. Se on yleensä merkki transmuraalisesta sydäninfarktista.
    • Mikä tahansa ≥ 20 ms:n pituinen Q-aalto kytkennöissä V2–V3 tai QS-kompleksi kytkennöissä V2 ja V3
    • ≥ 30 ms:n pituinen ja ≥ 1 mm:n syvyinen Q-aalto tai QS-kompleksi kahdessa rinnakkaisessa kytkennässä: I ja aVL, II ja aVF tai V4–V6
    • Transmuraalinen takaseinäinfarkti voi aiheuttaa kookkaan R-aallon (> 40 ms ja R/S > 1) kytkentöihin V1–V2.
  • Kammiohypertrofiassa heilahduksen korkeus kasvaa. LVH-kriteerit: ks. «Kammiohypertrofioiden arviointi EKG:n perusteella»3.
    • Syvä (≥ 0.2 mV) mutta kapea Q-aalto voi esiintyä hypertrofisessa kardiomyopatiassa.
  • Myös R-aallon pieneneminen voi olla merkki sydänlihasvauriosta.
  • QRS-heilahduksen frontaaliakseli voidaan määrittää karkeasti toisiaan kohtisuorassa olevien raajakytkentöjen I ja aVF avulla.
  • Perussääntö on, että eteisperäisissä rytmihäiriöissä QRS-heilahdus on kapea ja kammioperäisissä rytmihäiriöissä leveä.
  • Tietokone tulkitsee käytännössä kaikki leveäkompleksiset lisälyönnit kammioperäisiksi eikä osaa tunnistaa aberroituneita eteislisälyöntejä.

T- ja U-aalto

  • T-aalto on kammiolihaksen eri kerrosten repolarisaation summa-aalto. Normaalisti se on lyönnistä toiseen samanmuotoinen, yksihuippuinen ja samansuuntainen kuin QRS-heilahdus.
    • Poikkeuksena on kytkentä V1, jossa T-aalto voi olla negatiivinen terveilläkin aikuisilla.
    • Negatiivinen T-aalto voi esiintyä myös nuorilla äkillisen sympatikotonian yhteydessä.
  • Muutoksia T-aallon muodossa aiheuttavat mm. iskemia, elektrolyyttihäiriöt (hypokalemia), kammiohypertrofia (ns. strain-muutokset) ja eräät lääkkeet (esim. digoksiini).
    • Iskemian ensivaiheessa T-aalto korostuu ja muuttuu piikkimäiseksi, ja myöhemmin kehittyy T-aallon invertaatio eli se kääntyy negatiiviseksi.
    • T-aallon muodon vaihtelu lyönnistä toiseen on poikkeava löydös ja liittyy usein rytmihäiriöherkkyyteen.
  • Negatiivinen T-aalto on epäspesifinen löydös, joka voi liittyä iskemian lisäksi myös
    • lukuisiin sydäntä vioittaviin tai kuormittaviin tekijöihin
    • kammioiden hypertrofiaan
    • myrkytyksiin
    • pitkän tiheälyöntisyyskohtauksen jälkitilaan
    • subaraknoidaalivuotoon tai kohonneeseen aivopaineeseen.
  • U-aalto on T-aaltoa ajoittain seuraava, erillinen, samansuuntainen, mutta pienempi EKG-heilahdus. Sitä ei pidä sekoittaa T-aaltoon eikä mitata mukaan QT-aikaan.
    • Kohtalaisen harvinainen löydös, jonka syynä voivat olla esim. hypokalemia, iskemia, hypertrofia tai elektrolyyttihäiriöt
    • U-aalto saattaa liittyä rytmihäiriöalttiuteen, mutta nuorilla henkilöillä se voi ilmetä ilman sydänvikaakin.

ST-väli

  • ST-väli on normaalisti tasainen ja perusviivan kanssa samalla tasolla.
    • ST-välin muutokset arvioidaan silmämääräisesti kaikista kytkennöistä, ja mittaus tehdään puolen millimetrin tarkkuudella.
    • ST-nousu mitataan J-pisteestä varhaiseen repolarisaatioon liittyvien väärien positiivisten tulkintojen välttämiseksi.
  • ST-välin nousu liittyy akuuttiin iskemiaan ja on uhkaavan sydäninfarktin tärkein osoitin.
    • Vaurion paikka voidaan määrittää tarkastelemalla, missä kytkennöissä muutoksia on havaittavissa, sillä uhkaavassa infarktissa ST-nousu havaitaan vain tukkeutuneen sepelvaltimon suonittamalla alueella.
    • ST-nousun vastakkaisella puolella olevissa kytkennöissä nähdään tyypillisesti resiprokaalinen ST-lasku.
    • Onnistuneen reperfuusiohoidon (akuutti pallolaajennus, trombolyysihoito) vaikutuksesta ST-nousu korjaantuu nopeasti. Koholle jäänyt ST-väli on huonon ennusteen merkki.
    • ST-väli voi olla normaalistikin lievästi koholla anteriorisissa rintakytkennöissä (ns. varhainen repolarisaatio) etenkin ”urheilijan sydämessä”. Hyvänlaatuisuuteen viittaa ST-segmentin ylöspäin viettävä suunta ja alkua selvästi korkeammalla oleva T-aallon huippu.
  • Iskemian lisäksi ST-nousua voivat aiheuttaa mm. varhainen repolarisaatio, sydänlihastulehdus, keuhkoembolia, hyperkalemia, hypertrofinen kardiomyopatia ja Brugadan oireyhtymä.
    • Myoperikardiitissa ST-nousut eivät noudata sepelvaltimoiden anatomiaa, vaan muutoksia nähdään lähes kaikissa kytkennöissä, ja resiprokaaliset ST-laskut puuttuvat. Lisäksi myoperikardiitissa nähdään usein PQ-välin laskua.
  • ST-välin laskua aiheuttaa etenkin iskeeminen sydänsairaus, mutta myös eräät lääkkeet (esim. digoksiini), vasemman kammion hypertrofia ja kardiomyopatiat.
    • Digitalis aiheuttaa tyypillisesti ST-välin kaukalomaisen, loppuun painottuvan laskun.
    • LVH:ssa esiintyy tyypillisesti ST-välin ns. strain-muutoksia «Kammiohypertrofioiden arviointi EKG:n perusteella»3.
    • Sympatikotonia tuottaa etenkin naisilla iskemiaa simuloivia ST–T-muutoksia. Erotusdiagnostisena testinä voi käyttää beetasalpaajaa. Sympatikotoniset EKG-muutokset häviävät sykkeen hidastuessa tasolle 50–60/min.
  • Tietokoneohjelmat ovat turvallisuussyistä erittäin herkkiä tulkitsemaan ST-välin muutoksen iskemian aiheuttamaksi, mikä aiheuttaa jonkin verran ylidiagnostiikkaa. Koneen ilmoittaessa ”nonspecific ST elevation” tulkinta jää kliinikon tehtäväksi.

QT-aika

  • Sydämen repolarisaatiovaihetta kuvaava QT-aika pitäisi aina mitata EKG-viivaimella eikä luottaa EKG-koneen ilmoittamiin arvoihin. Mittaus tehdään QRS-heilahduksen alusta T-aallon loppuun.
    • Jos T-aallon loppua on vaikea erottaa, mitataan aika T-aallon laskevan osan tangentin ja perusviivan leikkauspisteeseen.
    • Erillistä U-aaltoa ei huomioida, mutta jos T- ja U-aallot ovat sulautuneet yhtenäiseksi aalloksi, mittaus tehdään kompleksin loppuun.
  • QT-aika lyhenee sykkeen nopeutuessa ja pitenee sykkeen hidastuessa. Mitattu QT-aika korjataan syketaajuuden mukaan jakamalla se sekunneissa mitatun edeltävän R–R:n keston neliöjuurella (QTc = QT/(R–R)1/2); laskuri «Korjattu QT-aika»1.
    • Korjaus luo kuitenkin aina epävarmuutta, minkä takia mittaus on luotettavinta tehdä EKG:stä, jossa syke on lähellä perustasoa (60/min).
    • Käytännön lähtökohtana on, että QTc > 470 ms naisilla ja > 450 ms miehillä ilman muuta selittävää tekijää tai sairautta on poikkeava ja edellyttää erikoislääkärin arviota.
    • EKG-viivaimesta voi katsoa syketaajuuden mukaan korjatun QT-ajan ylärajan. Yli 10 %:n ero on poikkeava, ja sen syy pitää selvittää.
    • Poikkeuksellisen lyhyeen QT-aikaan (QTc < 340 ms) voi liittyä taipumus kammioperäisiin rytmihäiriöihin (lyhyt QT -oireyhtymä).
  • QT-ajan pitenemisen syynä on yleensä joko synnynnäinen ionikanavapoikkeavuus tai lääkevaikutus. QT-aikaa pidentäviä lääkkeitä ovat mm. eräät rytmihäiriölääkkeet, mikrobilääkkeet, antihistamiinit, psyykenlääkkeet «Pitkä QT -oireyhtymä (LQTS)»4.
  • Pidentynyt QT-aika altistaa kääntyvien kärkien kammiotakykardialle. Sen riskiä lisäävät mm. hypokalemia, hypomagnesemia, hypokalsemia ja lääkkeiden yhteisvaikutukset.
    • Tajunnanmenetyskohtaus voi olla varoittava merkki ohimenneestä kääntyvien kärkien VT:stä.

Rytmihäiriöt

Taulukko 1. Rytmihäiriöiden diagnostiikan kannalta oleellisia vihjeitä lepo-EKG:ssä ja rytmihäiriön aikana otetussa EKG:ssä
EKG-löydösTodennäköinen diagnoosi
Poikkeava P-aallon muotoEktooppinen eteisrytmi
Pitkä, kaksihuippuinen P-aaltoEteisvärinä
Patologinen Q-aaltoAiempaan sydäninfarktiin liittyvä monomorfinen VT
ST-nousuAkuuttiin iskemiaan liittyvä polymorfinen VT
Delta-aaltoWPW-oireyhtymä (AVRT)
Pitkä QT-aikaHankittu tai synnynnäinen pitkä QT -oireyhtymä (kääntyvien kärkien kammiotakykardia)
Osittainen RBBB ja ST-välin nousu kytkennöissä V1–V3Brugadan oireyhtymä (VT/VF)
Negatiivinen T-aalto ja epsilon-aalto oikeanpuoleisissa rintakytkennöissäOikean kammion arytmogeeninen kardiomyopatia (VT/VF)
Oireinen bradykardia tai sinuskatkosSinussolmukkeen toimintahäiriö
Pitkä PQ-aika I° eteis-kammiojohtumishäiriö
QRS-heilahdus ei seuraa jokaista P-aaltoaII° tai III° eteis-kammiokatkos
HaarakatkosAjoittainen totaaliblokki, kammiotakykardia
Bifaskikulaarinen katkos (LBBB tai RBBB + LAHB/LPHB)Ajoittainen totaaliblokki
Kammiotaajuus epäsäännöllinen, P-aalto ei erotuEteisvärinä
Negatiivinen, sahalaitamainen F-aalto alaseinäkytkennöissäTyypillinen eteislepatus
Kapeakompleksinen, tasainen takykardia, jossa P-aalto ei ole tunnistettavissa tai se on poikkeavaSupraventrikulaarinen takykardia
Leveäkompleksinen yhdenmuotoinen takykardiaKammiotakykardia, aberroitunut SVT, antidrominen takykardia
Leveäkompleksinen monimuotoinen takykardiaMonimuotoinen kammiotakykardia, kääntyvien kärkien kammiotakykardia, aberroitunut tai pre-eksitoitunut eteisvärinä

Kirjallisuutta

  1. Airaksinen J, Aalto-Setälä K, Hartikainen J, ym. (toim.). Kardiologia. 4., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2024. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04502»1 (vaatii käyttäjätunnuksen).
  2. Mäkijärvi M, Nikus K, Raatikainen P, Parikka H (toim.). EKG. Kustannus Oy Duodecim 2019. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04500»2 (vaatii käyttäjätunnuksen).
  3. Thaler MS. The Only EKG Book You’ll Ever Need. Lippincott Williams & Wilkins 2007.