Takaisin Tulosta

Krooniset sairaudet ja raskaus

Lääkärin käsikirja
3.5.2022 • Viimeisin muutos 3.5.2022
Heli Malm ja Leea Keski-Nisula

Keskeistä

  • Krooniset sairaudet heikentävät hoitamattomina fertiliteettiä; hyvä hoito mahdollistaa raskaaksi tulon entistä useammin.
  • Jo ennen raskaaksi tuloa hoitavan lääkärin on varmistettava hoitotasapaino ja gynekologin todettava synnytinelinten terveys. Samalla arvioidaan raskauden riskit ja onnistumismahdollisuudet.
  • Raskautta seurataan tehostetusti alusta lähtien terveyskeskuksen ja synnytyssairaalan tiiviinä yhteistyönä riskiraskauden seurantaperiaatteiden mukaisesti «Äitiysneuvola ja erikoissairaanhoito: konsultaatiot, lähetteet, hoitolinjat»1.
  • Synnyttäjien keski-iän nousu lisää kroonisten sairauksien esiintyvyyttä raskaana olevilla.
  • Ks. myös «Lääkkeiden käyttö raskauden aikana»2.

Sydän- ja verisuonisairaudet

  • Sydämen minuuttitilavuus lisääntyy jo raskauden ensimmäiseltä kolmannekselta lähtien 30–50 %, mikä lisää sydämen kuormitusta. Syketaajuus ja iskutilavuus lisääntyvät, perifeerinen vastus vähenee.
  • Raskauden lopulla verenkiertoelimistön kyky reagoida fyysiseen rasitukseen huonontuu.
  • Sydämen akseli muuttuu vaakatason suuntaan palleakupolien kohoamisen takia, mikä herkistää lisälyönneille.
  • Kohtu painaa selinmakuulla alaonttolaskimoa ja heikentää laskimopaluuta. Siksi synnyttäjä tulee asettaa vasempaan kylkiasentoon pidempiaikaisten tutkimusten tai hoitojen ajaksi.

Verenpainetauti evd

Sydänviat

  • Raskauteen liittyvä sydämen työmäärän kasvu on hankalin ahtauttavia sydänsairauksia, esim. mitraalistenoosia ja syanoottista sydänvikaa, sairastaville. Mitraalistenoosipotilailla on lisääntynyt riski saada eteisvärinä tai keuhkopöhö.
  • Marfanin oireyhtymään liittyvä aortan tyven laajentuma johtaa raskauden aikana äidin kuolemaan jopa 50 %:n todennäköisyydellä. Riskit kasvavat, kun aortan tyvi laajenee yli 4.5 cm:n. Pulmonaalihypertension yhteydessä riskit ovat jokseenkin yhtä suuret. Samaan riskiryhmään kuuluvat myös Eisenmengerin oireyhtymä ja vaikeat kardiomyopatiat.
  • Jos fyysistä suorituskykyä mittaava NYHA-luokitus «Sydämen krooninen vajaatoiminta»4 tai rintakipuoiretta kuvaava CCS-luokka on ennen raskautta I–II, raskaus ei aiheuta huomattavaa riskiä äidille. Sen sijaan NYHA/CCS-luokkiin III–IV liittyvä äidin riski kuolla on jo n. 10 % erityisesti, jos hoitotasapainoa ei ole saavutettu ennen raskauden alkua. Riski on samaa luokkaa myös sairastetun sydäninfarktin jälkeisessä raskaudessa.
  • Lääkehoidot valitaan äidin sairauden mukaan usein yhteistyössä sisätautien erikoissairaanhoidon kanssa.

Tromboottiset sairaudet

  • Raskaus lisää aikaisemmin sairastetun syvän laskimotukoksen tai keuhkoembolian uusiutumisriskiä jopa 40-kertaiseksi.
  • Laboratoriokokeina perusselvitysvaiheessa tarvitaan APTT mahdollisen lupusantikoagulopatian toteamiseksi sekä AT III-, proteiini-C- ja proteiini-S-määritykset.
  • Jos aikaisemmin sairastettuun syvään laskimotromboosiin tai keuhkoveritulppaan liittyy AT III:n, proteiini C:n tai proteiini S:n puute, tromboosiprofylaksi aloitetaan pienimolekyylisellä hepariinilla jo raskausviikolla 6 ja jatketaan 3 kk synnytyksen jälkeen. AT III:n puutteessa käytetään mahdollisesti AT III -konsentraattia synnytyksen yhteydessä.
  • Jos äidillä on ollut aikaisemmin veritulppia ilman AT III:n, proteiini C:n tai proteiini S:n puutetta, profylaksi voidaan aloittaa raskausviikolla 20–24 ja jatkaa 6–12 viikkoa synnytyksen jälkeen.
  • Hoitona on pienimolekyylinen hepariinijohdos kerran päivässä. Annos kaksinkertaistetaan yli 75 kg painavilla sekä 24 raskausviikon jälkeen. Hoito lopetetaan synnytyksen ajaksi 12 t ennen synnytyksen käynnistystä.
  • Varfariinia ei käytetä sikiöepämuodostumariskin takia, paitsi potilailla, joilla on sydämen tekoläppä. Äidin varfariinihoito tulisi vaihtaa pienimolekyyliseen hepariiniin heti kuukautisten jäätyä pois ja viimeistään 6. raskausviikon alkuun mennessä. Pienimolekyylinen hepariini ei läpäise istukkaa.
  • Ks. myös «Tukosalttiuden selvittely ja tukoksen ehkäisy»5.

Aineenvaihduntasairaudet

Diabetes evd

  • Suomessa synnyttää vuosittain n. 400 äitiä, joilla on tyypin 1 diabetes. On osattava erottaa diabeetikon raskaus raskausdiabeetikon raskaudesta «Raskausdiabetes (gestationaalinen diabetes, GDM)»6. Vuonna 2019 oli syntymärekisterin mukaan 20.6 %:lla synnyttäjistä poikkeava glukoosirasituskokeen tulos sopien raskausdiabetekseen.
  • Diabeetikkojen hoito keskitetään, jotta sairaaloissa säilyy riittävä tuntuma ja rutiini seurantaa varten.
  • Hoidon tasapainotus on välttämätöntä jo ennen hedelmöitystä, koska vain siten voidaan tehokkaasti vähentää sikiöepämuodostumia. Hoidossa ovat mukana koko raskauden ajan obstetrikko, diabeteshoitaja, ravitsemusterapeutti, pediatri ja sisätautilääkäri.
  • Seurantaa jatketaan 1–4 viikon välein poliklinikalla ja vain tarvittaessa synnytysosastolla.
  • Diabetekseen liittyviä äidin riskejä ovat munuaismuutosten paheneminen, sokeritasapainon häiriytyminen, silmänpohjamuutosten paheneminen, pre-eklampsiariskin lisääntyminen ja polyhydramnion. Sikiön riskejä ovat vastaavasti synnynnäiset epämuodostumat, keskenmeno, ennenaikainen synnytys, kohtukuolema, makrosomia, synnytysvammat esim. hartiadystokian takia, pienipainoisuus, jos äidillä on verisuonimuutoksia, sekä vastasyntyneen hypoglykemia, hypokalsemia, hyperbilirubinemia ja keuhkojen kypsymättömyys. evd
  • Insuliinihoidossa siirrytään monipistoshoitoon tai insuliinipumppuun ja pyritään normoglykemiaan. Hoito onnistuu läpi raskauden polikliinisenä tiukin kontrollein 1–4 viikon välein. Lyhyet vuodeosastojaksot suunnitellaan tarvittaessa yksilöllisesti. Jatkuva seuranta on aiheellinen, kun mukaan tulee liitännäiskomplikaatioita.
  • Suun kautta otettavia diabeteslääkkeitä (erityisesti metformiinia «Metformin alone or with supplemental insulin appears to decrease macrosomia and large for gestational age babies, and neonatal hypoglycaemia in women with gestational diabetes. Metformin appears to be safe in short-term .»B) käytetään joskus insuliinihoidon rinnalla tai ainoana lääkkeenä varsinkin tyypin 2 diabeetikoilla. Kokemukset ovat pääosin suotuisia, mutta metformiinin käyttöön on uusimmissa tutkimuksissa yhdistetty suurentunut sikiön kasvunhidastuman riski.
  • Usein synnytys joudutaan käynnistämään ennen laskettua aikaa ja joskus myös ennenaikaisesti. Mikäli raskausajan ongelmia ei ole, voidaan synnyttää myös lähellä laskettua aikaa ja alateitse, jos mahdollista. Keisarileikkauksen aiheita ovat tavanomaiset obstetriset indikaatiot, kuten lantion suhteellinen ahtaus, uhkaava asfyksia, pre-eklampsian paheneminen ja tarjontahäiriö. Myös proliferatiivinen retinopatia ja munuaiskomplikaatiot voivat johtaa sektioon.

Hypotyreoosi evd

  • Lisää hoitamattomana lapsettomuuden ja keskenmenon vaaraa.
  • Raskauden aikana tyroksiinin annostusta joudutaan lisäämään 25–50 µg/vrk. Annosta lisätään heti raskauden alettua 25 µg/vrk; sitten TSH:n perusteella niin, että se pidetään alle 2–3 mU:ssa/l.
  • Hoitotasapaino määritetään ennen raskautta, ensimmäisellä neuvolakäynnillä ja raskausviikoilla 20–24 ja 28–32. Lievä ylitoiminta ei ole riski sikiölle tai äidille. Kilpirauhaskarsinooman jälkeen TSH:n taso pidetään niin pienenä, ettei sitä voida mitata.
  • Tietyt lääkkeet, etenkin rautalääkitys, häiritsevät tyroksiinin imeytymistä; ne on otettava eri aikaan.
  • Raskauden jälkeen palataan entiseen annokseen.

Hypertyreoosi

  • Voi johtaa ilman hoitoa keskenmenoon ja ennenaikaiseen synnytykseen.
  • Kliiniset oireet sekoitetaan helposti normaaleihin raskauden aiheuttamiin muutoksiin (sykkeen nopeutuminen ja takykardia, kilpirauhasen lievä suurentuminen, lievä eksoftalmus).
  • Laboratoriokokeet ovat samat kuin hypotyreoosissa: TSH ja vapaat kilpirauhashormonit (P -T4-V, P -T3-V). Lisäksi määritetään S-TSAb. Nämä vasta-aineet läpäisevät istukan ja lisäävät vastasyntyneen hypotyreoosin riskiä.
  • Lääkityksenä on tyreostaatti (karbimatsoli), jonka annos sovitetaan niin, että laboratoriokokeet voivat osoittaa pientä ylitoimintaa. Sikiön hypotyreoosiriski on tällöin vain n. 1 %.
  • Karbimatsolin käyttöön alkuraskaudessa on yhdistetty hieman suurentunut epämuodostumariski. Arvio lääkkeen käytön välttämättömyydestä tässä raskauden vaiheessa on tärkeä. Harkinnan mukaan voi alkuraskauden ajaksi lääkityksen vaihtaa propyylitourasiiliin (PTU, erityislupavalmiste).
  • Joskus hoitona on leikkaus. Radiojodihoito ei ole mahdollinen.

Lihavuus

Neurologiset sairaudet

Epilepsia

  • Hoitotasapainon saavuttaminen ennen raskautta on tärkeää.
  • Lääkehoidossa pyritään mahdollisuuksien mukaan yhteen lääkkeeseen, joka pitää parhaiten kohtaukset poissa.
  • Yleistynyt kohtaus aiheuttaa sikiölle hypoksian äidin hapetuksen häiriintyessä ja voi olla vaarallinen sikiölle.
  • Epilepsiaan sinänsä liittyy todennäköisesti hieman suurentunut epämuodostuman riski. Monet epilepsialääkkeet lisäävät tätä riskiä. Se suurenee lääkeannoksen kasvaessa ja kahden tai useamman epilepsialääkkeen yhteiskäytössä.
  • Valproaatin raskaudenaikainen käyttö lisää epämuodostumariskin moninkertaiseksi. Riski kasvaa annoksen kasvaessa ja on yli 20 %, kun vuorokausiannos ylittää 1 450 mg. Äidin valproaatin käyttö raskauden aikana lisää huomattavasti myös lapsen autismin ja kehitysviiveen vaaraa. Valproaattia käyttävän, hedelmällisessä iässä olevan naisen on noudatettava valproaatin käyttöön liitettyä raskauden ehkäisyohjelmaa. Käyttö raskauden aikana on rajattava pelkästään epilepsian hoitoon tilanteissa, joissa ei ole muuta tehokasta lääkevaihtoehtoa.
  • Pitkään käytössä olleista epilepsialääkkeistä myös karbamatsepiini ja fenytoiini lisäävät epämuodostumariskiä.
  • Uudemmista epilepsialääkkeistä topiramaatin käyttö on liitetty suurentuneeseen epämuodostumariskiin (erityisesti huuli-suulakihalkion riski), ja sen käyttö raskauden aikana tulee rajata vain epilepsian hoitoon ja tilanteisiin, joissa lääkitys on välttämätön eikä vaihtoehtoisia lääkkeitä ole.
  • Lamotrigiinin ja levetirasetaamin käytöstä kertynyt kokemus ei viittaa erityiseen sikiön riskiin.
  • Raskausajan lääkeainepitoisuuksien säännöllinen seuranta ja tarvittaessa annoksen suurentaminen ovat tärkeitä. Erityisesti lamotrigiinin, mutta myös okskarbatsepiinin ja levetirasetaamin pitoisuus voi pienentyä merkittävästi raskauden edetessä, ja voi altistaa kohtauksille. Vastaavasti pitoisuusmittausten mukaisesti annos palautetaan synnytyksen jälkeen vähitellen raskautta edeltävälle tasolle. Epilepsiaa sairastava äiti kuuluu äitiyspoliklinikan seurantaan.

Migreeni

  • Kohtausherkkyys on suurin raskauden ensikolmanneksella ja viimeisen raskauskuukauden aikana, pienin keskiraskaudessa.
  • Lähellä synnytystä erotusdiagnostiseksi ongelmaksi tulee pre-eklamptinen kriisi: näköhäiriöt, verenpaineen nousu, päänsärky ja ylävatsakivut.
  • Alkuraskaudessa voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä kohtaushoidossa (ensisijaiset vaihtoehdot ibuprofeeni tai diklofenaakki), samoin proklooriperatsiinia ja lisäksi metoklopramidia pahoinvointiin. Täsmälääkkeiden (5HT1-agonistit, ensisijaisesti sumatriptaani) käytön tulisi olla vain satunnaista. Ergotamiinijohdokset ovat kiellettyjä.
  • 28. raskausviikon jälkeen sikiön valtimotiehyt alkaa reagoida herkemmin tulehduskipulääkkeisiin. Siksi sen ryhmän lääkkeitä joudutaan käyttämään erittäin harkitusti. Hoidon pitkittyessä ductus saattaa sulkeutua intrauteriinisesti ja aiheuttaa vastasyntyneen verenkierron säätelyn ongelman.
  • Jos kohtauksia tulee toistuvasti, beetasalpaajalääkitystä (metoprololi) tai trisyklisiä masennuslääkkeitä (amitriptyliini) voidaan käyttää estohoitona.
  • Täsmälääkkeistä sumatriptaania, ritsatriptaania, tsolmitriptaania tai eletriptaania voi käyttää kohtauslääkkeenä imetyksen aikana.

Aivoverenkierron häiriöt

  • Raskaus n. kymmenkertaistaa aivotromboosin vaaran. Myös aivoaneurysmien ja AV-anomalioiden puhkeamisvaara kasvaa.
  • Hoitoperiaatteet ovat samat kuin muulloinkin. Jos aneurysma on voitu korjata leikkaamalla, raskaus ei aiheuta lisäriskiä. Sen sijaan ilman leikkausta hoidetut tilat ovat raskauden suhteellinen vasta-aihe. Synnytys pyritään hoitamaan niin, ettei äidin tarvitse ponnistaa.

Munuaistaudit

  • Raskaus lisää glomerulusfiltraation määrää n. 35–50 %. Se johtaa kreatiniinipitoisuuden pienenemiseen; normaaliarvona pidetään < 80 µmol/l. Virtsanjohtimet ja munuaisaltaat laajenevat varsinkin oikealla puolella.
  • Raskauden ennuste heikkenee erittäin paljon, jos äidillä on jo ennen raskautta kohonnut verenpaine tai lisääntynyt veren kreatiniinipitoisuus sekä proteinuria. Diastolisen paineen rajana pidetään 90 mmHg ja kreatiniinipitoisuuden 125–175 µmol/l. Jos kreatiniiniarvot ylittyvät, raskautta ei suositella. Jo kohtalainen munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma 30–50 ml/min/1.73 m2) heikentää raskauden ennustetta huomattavasti.
  • Raskaudenaikaisen seurannan tulee olla hyvin tiivistä ja tapahtua asioihin erityisesti perehtyneissä sairaaloissa.
  • Jo lievään munuaisten vajaatoimintaan liittyy jopa yli puolella potilaista hypertensio ja pre-eklampsia, mikä johtaa istukan toiminnan vajaukseen, sikiön pienipainoisuuteen ja ennenaikaiseen synnytykseen.
  • Lupusnefropatia, membranoottinen glomerulonefriitti, skleroderma ja polyarteritis nodosa heikentävät raskauden ennustetta poikkeuksellisen paljon, vaikka munuaisten toimintakokeet eivät olisikaan vielä selvästi heikentyneet. Siksi näitä tiloja pidetään raskauden suhteellisina vasta-aiheina.
  • Oireeton bakteriuria «Virtsatieinfektiot»7 on syytä hoitaa esim. nitrofurantoiinilla, kefalosporiinilla tai mesillinaamilla jo raskauden ensikolmanneksella «Antibiotic treatment appears to reduce the risk of pyelonephritis in pregnancy and appears to reduce the incidence of preterm delivery and low birthweight babies compared to placebo or no treatment.»B. Hoitamattomana se aiheuttaa n. 30–40 %:n todennäköisyydellä pyelonefriitin.
  • Kuumeinen pyelonefriitti «Virtsatieinfektiot»7 hoidetaan sairaalassa. Hoito aloitetaan parenteraalisella lääkityksellä, esim. kefalosporiinilla, ja jatketaan herkkyysmäärityksen mukaan. Hoitoa jatketaan vielä 10 vrk:n ajan tabletein. Raskausaikana uusiutuva infektio vaatii suojalääkkeen koko raskauden ajaksi. Tavallisimmin käytetään yöksi otettavaa nitrofurantoiinia 50–75 mg, kefaleksiinia 250 mg tai pivmesillinaamia 200 mg.
  • Munuaissiirron jälkeen raskautta suositellaan vasta n. 1–2 v:n kuluttua, jos munuaisen toiminta on kunnossa ja immunosuppressiivinen hoito hallinnassa. Tarkassa seurannassa raskaudet onnistuvat hyvin, kun nämä edellytykset täyttyvät.

Reumataudit

  • Sidekudossairauksista raskauden ajan ongelmiksi muodostuvat tavallisimmin nivelreuma ja systeeminen lupus erythematosus, SLE.
  • Nivelreumapotilaista 75 % voi raskauden aikana paremmin kuin muulloin. Oireet vähenevät jo raskauden 1.–2. kolmanneksen vaihteessa. Raskauden jälkeen oireet tulevat 90 %:lla potilaista takaisin ja entistä vaikeampina.
  • Raskauden aikana vasta-aiheisia reumalääkkeitä ovat leflunomidi, metotreksaatti, mykofenolihappo ja syklofosfamidi. Näiden lääkkeiden käyttö täytyy lopettaa jo raskauden suunnitteluvaiheessa. Lääkekohtaiset varoajat vaihtelevat 6 viikosta (mykofenolihappo) 2 vuoteen (leflunomidi).
  • D-penisillamiini ja asetyylisalisyylihappo kipulääkeannoksilla eivät kuulu raskaudenaikaiseen reuman lääkehoitoon.
  • Reumatautien hoidossa raskauden aikana voidaan perinteisistä lääkkeistä käyttää hydroksiklorokiinia, sulfasalatsiinia, glukokortikoideja, atsatiopriinia ja siklosporiinia. Reuman hoitoon käytettävistä biologisista lääkkeistä eniten kokemusta on TNF-alfan estäjistä. Adalimumabin ja infliksimabin käyttö tulisi mahdollisuuksien mukaan lopettaa raskauden puolessa välissä ja etanerseptin käyttö 32. raskausviikolla. Vaikeimmissa tilanteissa lääkehoitoa jatketaan läpi raskauden. Sertolitsumabia voi jatkaa läpi koko raskauden. JAK-estäjiä ei tule käyttää raskauden aikana vähäisen kokemuksen vuoksi.
  • Tulehduskipulääkkeiden käytön tulisi ensisijaisesti olla lyhytaikaista. Säännöllinen käyttö ennen ovulaatioajankohtaa voi estää munarakkulan puhkeamisen, ja käyttö hedelmöitysajankohdan läheisyydessä voi mahdollisesti vaikuttaa keskenmenoriskiä lisäävästi. Raskauden puolivälistä lähtien säännöllinen toistuva tulehduskipulääkkeiden käyttö voi vaikuttaa haitallisesti sikiön munuaistoimintaan ja 3. raskauskolmanneksen aikana sikiöaikaiseen verenkiertoon ja on siksi vasta-aiheista. COX-2-selektiivisten tulehduskipulääkkeiden käyttö on vasta-aiheista koko raskauden ajan.
  • Ks. myös taulukko «Suositus reumalääkkeiden käytöstä raskauden ja imetyksen aikana. Lähde: Reumataudit ja raskaus. Suomen Reumaliitto ry (päivittänyt Heli Malm 4/2021).»1.
  • SLE on aina uhka raskaudelle. Taudinkuva pahenee n. joka kolmannella eikä yleensä kenelläkään lievity. Ennuste on erityisen huono, jos potilaalla on fosfolipidivasta-aineita (esim. kardiolipiini- ja lupusantikoagulanttivasta-aineet). Näihin liittyy lisääntynyt tukosriski: valtimotromboosit, varhainen istukan fibrotisoituminen, istukkainfarktit, keskenmenot, sikiön kasvuhäiriöt, eteis-kammiokatkos ja kohtukuolemat. Aktiivivaiheessa olevan taudin hoitotulokset ovat huonot.
    • Hoitosuositus on ASA 100 mg ja profylaksi- tai korotettu profylaksiannos pienimolekyylistä hepariinia heti raskauden alusta lähtien. Taudin harvinaisuuden takia hoitojen tehoa on ollut vaikea todentaa.
Taulukko 1. Suositus reumalääkkeiden käytöstä raskauden ja imetyksen aikana. Lähde: Reumataudit ja raskaus. Suomen Reumaliitto ry «https://www.reumaliitto.fi/fi/reuma-aapinen/hyva-tietaa/reumataudit-ja-raskaus»1 (päivittänyt Heli Malm 4/2021).
LääkeSuositus käytöstä raskauden aikanaSuositus käytöstä imetyksen aikana
  1. *Tulehduskipulääkkeiden säännöllistä ja toistuvaa käyttöä vältettävä 20. raskausviikosta eteenpäin. COX-2-selektiiviset tulehduskipulääkkeet vasta-aiheisia raskauden aikana. Selekoksibin kuuriluonteinen käyttö imetyksen aikana mahdollista.
  2. **Suositellaan 0.8 mg:n foolihappolisää raskauden suunnitteluvaiheesta 1. raskauskolmanneksen loppuun.
  3. ***Suuret vaihtelut maitoon erittymisessä; lapsen seuranta välttämätöntä ja tarvittaessa määritetään lapsen lääkepitoisuus
  4. ****Suositellaan lopetettavaksi 2 v ennen raskautta. Lääkkeen veripitoisuutta voi vähentää kolestyramiinihoidolla (8 g × 3 × 11 vrk) tai lääkehiilellä (50 g × 4 × 11 vrk). Raskaus on mahdollinen 2 kk em. lääkitysten jälkeen.
  5. *****Suositukset lopettamisesta ovat lääkeaine- ja tapauskohtaisia. Sertolitsumabi läpäisee istukan huonosti loppuraskaudessa, ja käyttöä voi tarvittaessa jatkaa läpi raskauden.
  6. ******Annoksella 40 mg/vrk ja sen yli suositellaan 4 t:n taukoa lääkkeen annostelussa ennen seuraavaa imetyskertaa.
  7. *******Lääkityksen aloittamisen yhteydessä tiopuriinimetyylitransferaasi (TPMT) -geenin ja tarvittaessa myös NUDT15 geenin aktiivisuuden tutkiminen on suositeltavaa.
Asetyylisalisyylihappo (kivun hoitoon käytettävät annokset)Ei pidä käyttääEi pidä käyttää
IndometasiiniEi pidä käyttääEi pidä käyttää
Muut tulehduskipulääkkeetVoi käyttää, suositellaan lyhytvaikutteisia* (ibuprofeeni ensisijainen) Voi käyttää, suositellaan lyhytvaikutteisia* (ibuprofeeni ensisijainen)
HydroksiklorokiiniVoi käyttääVoi käyttää
AtsatiopriiniVoi käyttää*******Voi käyttää*******
MetotreksaattiLopetettava 3 kk ennen raskauttaEi pidä käyttää
SyklofosfamidiLopetettava 3 kk ennen raskauttaKielletty
Sulfasalatsiini**Voi käyttääVoi käyttää
SiklosporiiniVoi käyttääVoi käyttää***
PodofyllotoksiiniLopetettava 3 kk ennen raskauttaKielletty
MykofenolaattiLopetettava 3 kk ennen raskauttaKielletty
LeflunomidiLopetettava ennen raskautta****Kielletty
TNF-alfan estäjät (infliksimabi, etanersepti, adalimumabi, sertolitsumabi, golimumabi)
  • Tarvittaessa käyttöä voi jatkaa raskauden puoliväliin tai vaikeissa tilanteissa läpi koko raskauden*****
  • Voi käyttää
  • Golimumabista rajoitetusti kokemusta
AnakinraLopetetaan, kun raskaus todetaanEi suositella, vähän kokemusta
AbataseptiSuositellaan lopetettavaksi 3 kk ennen raskauden alkuaEi suositella, vähän kokemusta
RituksimabiSuositellaan lopetettavaksi 12 kk ennen raskauden alkuaEi suositella, vähän kokemusta
TosilitsumabiSuositellaan lopetettavaksi 3 kk ennen raskauden alkuaEi suositella, vähän kokemusta
GlukokortikoiditVoi käyttääVoi käyttää******

Psyykkiset sairaudet

  • Erityisesti perinteiset neuroleptit (fentiatsiinijohdokset) voivat aiheuttaa ovulaatiohäiriöitä lisäämällä prolaktiinipitoisuutta. Fertiliteettiongelmat voivat pohjautua myös seksuaalisiin vaikeuksiin.
  • Raskaus voi olla huomattava psyykkinen rasitustila. Aikaisempi psykiatrinen anamneesi on selvä riskitekijä raskauden aikana sekä puerperaalivaiheessa synnytyksen jälkeisen depression ja lapsivuodepsykoosin osalta. Myös miehen psykopatologia korreloi synnyttäjän sairastuvuuteen raskauden jälkeen.
  • Äidille tärkeää lääkehoitoa jatketaan raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Uusista psykoosilääkkeistä ensisijaisia valintoja ovat aripipratsoli tai ketiapiini. Tutkimustieto olantsapiinin mahdollisista sikiöhaitoista on ristiriitaista. Koska uudet psykoosilääkkeet voivat vaikuttaa sokeritasapainoon, verensokeritason seuranta jo ennen raskautta on tärkeää. Perinteisistä psykoosilääkkeistä fentiatsiini- ja tioksantiinijohdoksien sekä haloperidolin käyttö on mahdollista.
  • Litiumin käyttöä yleensä jatketaan, jos hoitovaste on ollut hyvä. Litiumhoito vaatii tarkkaa lääkepitoisuuden seuraamista. Alkuraskauden aikaisen altistumisen jälkeen suositellaan sikiön sydämen kaikututkimusta n. 20. raskausviikolla.
  • Masennuslääkkeistä käyttökelpoisia ovat SSRI-lääkkeet (ensisijaisia sertraliini, sitalopraami ja essitalopraami) sekä venlafaksiini ja mirtatsapiini, tarvittaessa myös bupropioni tai duloksetiini. Trisyklisistä masennuslääkkeistä amitriptyliinin ja nortriptyliinin käyttö on mahdollista.
  • Bentsodiatsepiinien käyttö ei lisää epämuodostumariskiä. Ensisijainen valinta raskauden aikana on oksatsepaami. Säännöllistä käyttöä tulee kuitenkin pyrkiä välttämään.
  • Mielialantasaajista lamotrigiini vaikuttaa turvalliselta. Lamotrigiinin metabolia kiihtyy raskauden aikana, ja kliinisen vasteen ja tarvittaessa lääkepitoisuuden seuranta on tärkeä. Valproaatin käyttö mielialan tasaajana on vasta-aiheista raskauden aikana, ja lääkitys täytyy vaihtaa jo raskauden suunnitteluvaiheessa.
  • Kaikki keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet voivat aiheuttaa vastasyntyneelle oireita. SSRI-lääkkeiden käyttö raskauden jälkipuoliskolla lisää vastasyntyneen riskiä joutua valvontaosastolle n. kaksinkertaiseksi. Oireet ovat yleensä nopeasti ohimeneviä.
  • Lähellä synnytystä runsas rauhoittavien aineiden käyttö lamaa vastasyntynyttä ja voi aiheuttaa väsymystä ja velttoutta sekä hengitysvaikeuksia.
  • Äidin psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitäminen läpi raskauden ja synnytyksen jälkeen on ehdottoman tärkeää myös lapsen turvallisuuden ja kehityksen kannalta. Äidille tärkeätä lääkitystä ei saa purkaa. Lääkityksen purkaminen voi altistaa sairauden oireiden pahenemiselle synnytyksen jälkeen. Tilanne on aina arvioitava tapauskohtaisesti.
    • Esim. SSRI-lääkkeiden kohdalla lääkityksen purkaminen raskauden puolen välin jälkeen ei välttämättä estä vastasyntyneen lääkeoireita, koska lääkkeiden aiheuttama serotonergisen tonuksen kohoaminen sikiössä voi kestää pitkään vielä lääkityksen lopettamisen jälkeen.

Astma

  • Raskaus pahentaa astmaa n. joka kolmannella, mutta lievittää oireita yhtä usealla. Suuria ongelmia ei yleensä synny.
  • Astman hyvä hoito on tärkeää raskauden aikana. Huonossa hoitotasapainossa oleva astma lisää erityisesti ennenaikaisen synnytyksen riskiä.
  • Lääkkeistä sikiölle turvallisia ovat inhaloitavat glukokortikoidit, beetasympatomimeetit, teofyllamiinijohdokset ja monet antihistamiinit (eniten kokemusta loratadiinista, setiritsiinistä, feksofenadiinista). Leukotrieenisalpaajalääkitys on mahdollinen, jos se astman hoitotasapainon kannalta on ollut tärkeä jo ennen raskautta.
  • Synnytyksen aikainen status asthmaticus on todellinen ongelma, koska äidin huono hapensaanti voi aiheuttaa sikiölle hypoksian. Hoito on sama kuin muulloinkin. Keisarileikkaukseen saatetaan joutua sikiön hätätilan takia.

Syöpätaudit

  • Syövän esiintyvyys raskauden aikana on n. 1/1 000–2 000 synnytystä.
  • Tavallisin raskauteen liittyvä syöpä on rintasyöpä. Harvinaisempia ovat leukemiat, kohdunkaulan, munasarjojen tai suoliston syövät sekä melanoomat.
  • Syöpä ei yleensä leviä sikiöön. Poikkeuksena on maligni melanooma.
  • Solunsalpaajat ovat teratogeeneja, ja altistuminen alkuraskaudessa lisää epämuodostumariskiä. Solunsalpaajahoitoa voidaan tapauskohtaisesti harkita aloitettavaksi 2. raskauskolmanneksen aikana (14.–16. raskausviikolta eteenpäin). Sädehoito 10. raskausviikolta eteenpäin lisää annoksesta riippuen mikrokefalian ja vaikean älyllisen kehitysvammaisuuden riskiä.
  • Hoitoperiaatteet on aina yksilöllistettävä ja neuvoteltava potilaan kanssa tarkoin.
  • Hoidon jälkeen nähdään n. 2 v:ssa ennusteen suunta: huonon ennusteen syövät ovat uusiutuneet, hyvän ennusteen syövät pysyneet poissa. Esim. rintasyövän hoidon jälkeen uutta raskautta suositeltiin aiemmin vältettävän 5 v:n, nyt 2 v:n ajan. Ei ole selviä todisteita, että raskaus heikentäisi rintasyövän ennustetta. Seuranta tosin vaikeutuu raskausajan muutosten takia.

Lisätietoja sikiölle haitallisista ulkoisista tekijöistä: Teratologinen tietopalvelu, HUS; arkisin klo 9–13, puh: 09-4717 6500 «https://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/teratologinen-tietopalvelu/Sivut/default.aspx»2.

Konsultaatiopyynnön voi myös lähettää osoitteeseen: konsultaatiot.teratologinen@hus.fi.

Kirjallisuutta

  1. Iezzoni LI, Yu J, Wint AJ ym. Prevalence of current pregnancy among US women with and without chronic physical disabilities. Med Care 2013;51(6):555-62. «PMID: 23604018»PubMed
  2. Weihua L, Qing G, Xiaoyan Y ym. Antihypertensive drug therapy for mild-to-moderate hypertension during pregnancy: summaries of nursing care-related systematic reviews from the Cochrane Library. J Cardiovasc Nurs 2015;30(1):13-4. «PMID: 25474025»PubMed
  3. Zhu B, Zhang L, Fan YY ym. Metformin versus insulin in gestational diabetes mellitus: a meta-analysis of randomized clinical trials. Ir J Med Sci 2016;():. «PMID: 26860118»PubMed
  4. Kaaja R, Teramo K. Äidin krooniset sairaudet. Kirjassa Ylikorkala O, Tapanainen J. (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2011, s. 486–506.
  5. Keränen T, Virta L, Kälviäinen Reetta. Valproaatin käytön rajoituksia tarkennetaan raskaudenaikaisten riskien takia. Suom Lääkäril 9/2015; 70:572-575
  6. Marchenko A, Etwel F, Olutunfese O ym. Pregnancy outcome following prenatal exposure to triptan medications: a meta-analysis. Headache 2015;55(4):490-501. «PMID: 25644494»PubMed
  7. Huttunen MO. Psyykenlääkkeet ja raskaus. Teoksessa: Huttunen MO. Lääkkeet mielen hoidossa. Terveyskirjasto, Kustannus Oy Duodecim 2015
  8. Diav-Citrin O, Shechtman S, Tahover E ym. Pregnancy outcome following in utero exposure to lithium: a prospective, comparative, observational study. Am J Psychiatry 2014;171(7):785-94. «PMID: 24781368»PubMed
  9. Tomson T, Battino D, Bonizzoni E ym. Dose-dependent teratogenicity of valproate in mono- and polytherapy: an observational study. Neurology 2015;85(10):866-72. «PMID: 26085607»PubMed
  10. Bromley R. The treatment of epilepsy in pregnancy: The neurodevelopmental risks associated with exposure to antiepileptic drugs. Reprod Toxicol 2016;64():203-10. «PMID: 27312074»PubMed
  11. European Medicines Agency «https://www.ema.europa.eu/en»3
  12. Østensen M. The use of biologics in pregnant patients with rheumatic disease. Expert Rev Clin Pharmacol 2017;10(6):661-669. «PMID: 28326845»PubMed
  13. Förger F, Villiger PM. Treatment of rheumatoid arthritis during pregnancy: present and future. Expert Rev Clin Immunol 2016;12(9):937-44. «PMID: 27170517»PubMed.
  14. Huybrechts KF, Hernández-Díaz S, Patorno E ym. Antipsychotic Use in Pregnancy and the Risk for Congenital Malformations. JAMA Psychiatry 2016;73(9):938-46. «PMID: 27540849»PubMed
  15. Damkier P, Videbech P. The Safety of Second-Generation Antipsychotics During Pregnancy: A Clinically Focused Review. CNS Drugs 2018;32(4):351-366. «PMID: 29637530»PubMed
  16. Malm H, Artama M, Gissler M ym. Selective serotonin reuptake inhibitors and risk for major congenital anomalies. Obstet Gynecol 2011;118(1):111-20. «PMID: 21646927»PubMed.
  17. Furu K, Kieler H, Haglund B ym. Selective serotonin reuptake inhibitors and venlafaxine in early pregnancy and risk of birth defects: population based cohort study and sibling design. BMJ 2015;350():h1798. «PMID: 25888213»PubMed
  18. Malm H. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkehoito ja raskaus. Suom Lääkäril 2018;23:1508-11
  19. Feig DS, Donovan LE, Zinman B ym. Metformin in women with type 2 diabetes in pregnancy (MiTy): a multicentre, international, randomised, placebo-controlled trial. Lancet Diabetes Endocrinol 2020;8(10):834-844. «PMID: 32946820»PubMed
  20. Betcher HK, Wisner KL. Psychotropic Treatment During Pregnancy: Research Synthesis and Clinical Care Principles. J Womens Health (Larchmt) 2020;29(3):310-318. «PMID: 31800350»PubMed
  21. Clark CT. Psychotropic drug use in perinatal women with bipolar disorder. Semin Perinatol 2020;44(3):151230. «PMID: 32151481»PubMed
  22. Ellfolk M, Leinonen MK, Gissler M ym. Second-generation antipsychotic use during pregnancy and risk of congenital malformations. Eur J Clin Pharmacol 2021;77(11):1737-1745. «PMID: 34100993»PubMed
  23. Ellfolk M, Leinonen MK, Gissler M ym. Second-generation antipsychotics and pregnancy complications. Eur J Clin Pharmacol 2020;76(1):107-115. «PMID: 31680189»PubMed
  24. Flint J, Panchal S, Hurrell A ym. BSR and BHPR guideline on prescribing drugs in pregnancy and breastfeeding-Part I: standard and biologic disease modifying anti-rheumatic drugs and corticosteroids. Rheumatology (Oxford) 2016;55(9):1693-7. «PMID: 26750124»PubMed
  25. Tomson T, Battino D, Perucca E. Teratogenicity of antiepileptic drugs. Curr Opin Neurol 2019;32(2):246-252. «PMID: 30664067»PubMed
  26. Malm H, Sourander A, Gissler M ym. Pregnancy Complications Following Prenatal Exposure to SSRIs or Maternal Psychiatric Disorders: Results From Population-Based National Register Data. Am J Psychiatry 2015;172(12):1224-32. «PMID: 26238606»PubMed
  27. Nonsteroidal Anti-Inflammatory Drugs (NSAIDs): Drug Safety Communication - Avoid Use of NSAIDs in Pregnancy at 20 Weeks or Later (19.10.2020) «https://www.fda.gov/»4
  28. Malm H. Mitä raskaudenaikaisesta psyykenlääkkeiden käytöstä on hyvä tietää? Duodecim 2022;138(1):39-47