Parvorokko

Keskeistä

Taudinkuva

• Itämisaika 4–14 vrk
• Viremia alkaa n. viikon kuluttua tartunnasta ja kestää n. viikon.
• Yleisin sairastamisikä 5–15 v
  • Alussa flunssan kaltaiset oireet, lievä kuume ja päänsärky
  • N. viikon kohdalla poskille nousee tasainen symmetrinen punoitus.
    • ”Slapped cheek”
    • Posket kuumottavat, mutta erotuksena selluliitista ne ovat aristamattomat.
  • Muutaman vrk:n kuluttua kasvoihottumasta vartalolle ja raajoihin muodostuu makulopapulaarinen ihottuma.
    • Ihottuma yhtyy laajoiksi alueiksi, jotka vaalenevat keskeltä.
    • Ihottuma voi aaltoilla viikkojen ajan.
    • Tartuttavuus on ohittunut ihottumavaiheessa.
• Murrosiän ohittaneilla oireena on useammin niveltulehdus.
  • Ilmaantuu muutama viikko yllä kuvattujen infektio-oireiden ja viremian väistymisen jälkeen.
  • Etenkin aikuisilla voivat edeltävät infektio-oireet kuitenkin kokonaan puuttua.
  • Tyypillisesti äkillisesti alkava molemminpuolinen polyartriitti
    • Tavallisimmin polvi-, nilkka-, ranne- ja sorminivelissä
  • Niveloireet kestävät yleensä muutaman viikon.
    • Oireet voivat kuitenkin pitkittyä jopa vuosiksi.
• Hemolyyttistä sairautta, kuten sferosytoosia, sairastavilla parvovirus voi aiheuttaa punasolutuotannon pysähtymisestä johtuvan anemian eli ns. aplastisen kriisin.

Diagnoosi

• Lasten tavanomainen parvorokko ei yleensä edellytä kliinisen tutkimisen lisäksi muita diagnostisia selvittelyjä.
• Parvoviruksen nukleiinihapon osoitustutkimus voidaan tehdä esim. verestä, nivelnesteestä, nielueritteestä, aivoselkäydinnesteestä, lapsivedestä tai kudosnäytteestä.
• Seerumin vasta-ainetestiä voidaan käyttää parvorokon diagnostiikkaan tai immuniteetin tutkimiseen raskaana olevilla henkilöillä.

Raskaudenaikainen parvorokko

• Suomessa n. 40 % raskaana olevista ei ole sairastanut parvorokkoa ja on siten riskissä tartunnalle.
  • Parvovirusinfektion riski on tällöin muutama prosentti.
  • Parvovirusinfektio siirtyy sikiöön n. 30 %:ssa tapauksista.
  • Alkuraskaudessa tapahtunut sikiön infektoituminen aiheuttaa sikiölle anemian sekä ilman hoitoa mahdollisesti pöhön ja kuoleman.

Hoito

• Lasten lievä parvorokko: kuumeen hoito parasetamolilla, ibuprofeenilla tai naprokseenilla. Ks. myös «Kuumeinen lapsi»2.
• Niveltulehdus
  • Ensisijaisesti tulehduskipulääkkeet kuurina tai tarpeen mukaan otettuna.
    • Huomioi vasta-aiheet, interaktiot ja tulehduskipulääkkeiden haittojen ehkäisy «Tulehduskipulääkkeiden turvallinen käyttö»3.
    • Hoidon keston suhteen ei ole vakiintunutta käytäntöä. Tavallisesti tulehduskipulääkkeitä käytetään niin kauan kuin tarvetta on. Pitkittyvissä tilanteissa punnitaan reumatologin arvion perusteella muita hoitovaihtoehtoja.
  • Huomioi niveltulehdusten erotusdiagnostiikka.
    • Lapsipotilailla aina lastenlääkärin ja tarpeen mukaan lastenreumatologin arvio. Ks. «Niveltulehdusoireisen lapsen nivelstatus»4 ja «Lasten niveltulehdukset»5.
    • Aikuiset: ks. «Niveltulehdusoireisen potilaan tutkiminen avohoidossa»6 ja «Niveltulehdusoireinen potilas: tyyppioireita ja löydöksiä»7.
  • Jos oireet pitkittyvät yli odotetun muutaman viikon keston, reumatologin arvio on aiheellinen.
  • Hemolyyttistä tautia sairastavien henkilöiden aplastinen kriisi: punasolutransfuusio
  • Sikiön anemia: kohdunsisäinen punasolutransfuusio