Takaisin Tulosta

Niveltulehdusoireinen potilas: tyyppioireita ja löydöksiä

Lääkärin käsikirja
25.4.2025 • Viimeisin muutos 25.4.2025
Riitta Luosujärvi

Keskeistä

  • Niveltulehduksen taustan selvittelyssä avainasemassa ovat huolellinen anamneesi, oireiden alun tarkka kuvaus ja kliininen tutkimus.
  • Potilaan ikä sekä sairastuneiden nivelten lukumäärä ja sijainti voivat antaa vihjeitä oikeasta diagnoosista.
  • Tässä artikkelissa kuvataan niveltulehdusta aiheuttavia sairauksia sekä niihin liittyviä oireita ja löydöksiä.
  • Ks. myös artikkelit Aikuisen nivelstatus niveltulehduksen toteamiseksi «Aikuisen nivelstatus niveltulehduksen toteamiseksi»1 ja Niveltulehdusoireisen potilaan tutkiminen avohoidossa «Niveltulehdusoireisen potilaan tutkiminen avohoidossa»2.

Nivelrikko

  • Nivelrikko on yleisin niveltulehdustauti. Väestön ikääntyessä sen esiintyvyys kasvaa. Vaikka sen syitä ei tunneta, perinnöllisillä tekijöillä, ylipainolla, mekaanisella kuormituksella, lihasheikkoudella ja niveliin kohdistuvilla vammoilla on merkitystä sen kehittymisessä.
  • Kliinisesti nivelrikko alkaa lievällä niveltulehduksella, joka voi varhaisvaiheessa muistuttaa esim. alkavaa nivelreumaa. Sen vuoksi se voidaan sekoittaa varsinaisiin tulehduksellisiin sairauksiin. Seurannassa taudin luonne on kuitenkin erilainen.
  • Tyypillistä on rasitukseen liittyvä kipu ja sitä seuraava särky.
  • Aamujäykkyyttä esiintyy, mutta se kestää enintään 15 min. Sen intensiteetti on myös vähäisempi kuin tulehduksellisissa sairauksissa, kuten esim. nivelreumassa, jossa intensiteetiltään voimakas aamujäykkyys kestää usein tunteja. Nivelrikkoon liittyy nivelten kankeutta liikkeelle lähdettäessä.
  • Polvien nivelrikon varhaisia oireita voivat olla kuormitukseen liittyvä kipu, kivun paheneminen portaita alaspäin mentäessä ja niukka nivelen nesteily. Iho nivelen päällä on viileä tai korkeintaan vähän lämmin. Nivelkalvo on harvoin paksuuntunut, ja tunnusteltaessa se joustaa helposti. Nivelnesteessä esiintyy valkosoluja niukasti (yleensä alle 2 000 × 106/l), valtaosa niistä on mononukleaarisia.
  • Sormissa nivelrikko aiheuttaa kipua ja toiminnanvajausta. Pikkunivelissä esiintyy rasituksen aikana tai sen jälkeen pistävää kipua ja joskus ärhäköitä tulehduksia, mikä rajoittaa selviämistä päivittäisistä toimista. Vähitellen nivelten ympärille muodostuu kovaa, luista paksuuntumista, jota kutsutaan DIP-nivelissä Heberdenin kyhmyiksi ja PIP-nivelten ympärillä Bouchard’n kyhmyiksi. Alkuvaiheessa nyrkistysvajaus on yleensä vähäinen (yleensä alle 20 mm), mutta myöhemmin sormet voivat muuttua koppuraisiksi ja käsien ote heikkenee. Lasko ja CRP ovat normaalit. RF ja CCP-vasta-aineet ovat yleensä negatiiviset.
  • Yksi nivelrikon tyyppipaikkoja on peukalon kämmennivel (CMC I). Peukalon kääntyminen adduktioon muuttaa kämmenselän neliömäiseksi.
  • Nivelrikko voidaan karkeasti luokitella kahteen ryhmään: harvojen isojen nivelten nivelrikoksi ja käsien pikkunivelten nivelrikoksi. Sen lisäksi nivelrikkoa esiintyy koko tukirangassa tai missä tahansa yksittäisessä nivelessä. Toisin kuin nivelreuma, nivelrikko kohdistuu harvoin ranteen radiokarpaaliniveleen.
  • Hoidossa keskeistä on kivunhoito sekä lihas- ja fyysisen kunnon parantaminen.
  • Ks. «Käden ja ranteen nivelrikko»3 «Olkanivelen nivelrikko»4 «Lonkan ja polven nivelrikko»5 ja Käypä hoito -suositus «Polvi- ja lonkkanivelrikko»6.

Nivelreuma

  • Nivelreuma on kehon krooninen yleistulehdus, jonka tärkeimpänä kohteena ovat nivelet.
  • Suomessa n. 0.8 % väestöstä sairastaa nivelreumaa. Se on yleisempi naisilla (2–3:1).
  • Hoitamattomana niveliin kehittyy pysyvät vauriot. Nivelreumaan liittyy selkeä kardiovaskulaarisairauksien riski.
  • Oireet alkavat yleensä vähitellen sormista, päkiöistä tai ranteista, mutta mikä tahansa nivel voi sairastua ensimmäisenä. PIP-nivelten sukkulamainen pinkeänpullea synoviitti on tyypillinen nivelreumassa, mutta se voi esiintyä myös muissa niveltulehduksissa, erityisesti psoriaasiartriitissa tai kroonisessa lastenreumassa. Sairastuneet nivelet ovat lämpimät.
  • Vaikka oireet kehittyvät yleensä melko hitaasti tulehduksen levitessä laajemmalle, voi alku olla myös akuutti ja fulminantti. Silloin niveltulehdusoireisiin voi liittyä yleisoireita, kuten väsymystä, ruokahaluttomuutta tai kuumeilua.
  • Niveltulehdusoireiden symmetrisyys on tyypillistä nivelreumalle.
  • Tulehtuneissa nivelissä on liikearkuutta, mutta nivelten lepokipu ei ole nivelreumalle ominaista.
  • Aamujäykkyys, kankeuden tunne tulehtuneissa nivelissä, kestää sitä kauemmin mitä aktiivisempi tulehdus on. Se voi esiintyä koko kehossa ja palata päivällä pitkän istumisen jälkeen.
  • Tuoretta nivelreumaa sairastavista n. kahdella kolmesta todetaan verestä perinteinen positiivinen reumatekijä (RF) tai nivelreumalle spesifisiä sitrulliinipeptidivasta-aineita (CCP-va). Kyseessä ovat ns. nivelreuman autovasta-aineet. Osalla nivelreumapotilaista, joilla RF on negatiivinen, todetaan CCP-vasta-aineita. Selkeästi positiivinen RF ja suurentuneet CCP-vasta-ainepitoisuudet niveltulehduspotilaalla viittaavat vahvasti nivelreumaan, mutta ne eivät ole diagnoosin edellytys. Osa potilaista on ns. seronegatiivisia.
    • Niveltulehduspotilaan taudinmäärityksessä riittää jommankumman testin tekeminen. Nykyisin määritetään pääsääntöisesti CCP-va.
    • Voimakkaasti suurentuneet RF- tai CCP-vasta-ainepitoisuudet liittyvät vaikeampaan tautimuotoon.
    • Ikääntymisen myötä RF muuttuu usein positiiviseksi ilman reumaa. Erityisesti ikääntyneillä niveltulehduspotilailla CCP-vasta-aineiden tutkiminen on tärkeää, koska niihin ikääntymisen ei ole todettu vaikuttavan.
    • Reumatekijää tai CCP-vasta-aineita ei ole yleensä syytä tutkia, ellei ole todettu niveltulehdusta.
  • Lasko ja usein myös CRP-pitoisuus ovat vähintään lievästi suurentuneet.
  • Erosiivinen nivelrikko sormien PIP- ja DIP-nivelissä voi muistuttaa suuresti kroonista nivelreumaa, josta sen erottaa tyypillisen sijainnin (ei päkiöissä eikä ranteissa), RF:n ja CCP-vasta-aineiden puuttumisen sekä usein pienen laskon tai CRP-pitoisuuden perusteella. On hyvä muistaa, että nykyisin nivelreuma todetaan n. 60-vuotiaana: siinä iässä potilaalla voi olla molemmat sairaudet samaan aikaan. Erityisesti näissä tilanteissa suurentunut CCP-vasta-ainepitoisuus auttaa nivelreuman diagnostiikassa. Nivelten röntgentutkimukset tai magneettikuvaukset helpottavat oikean diagnoosin jäljille pääsemistä.
  • Erotusdiagnostisesti tulee muistaa muut polyartriitit, kuten nivelpsoriaasi (PsA), spondyloartriitit (SpA), varhaisvaiheen kihti ja osteoartriittiin liittyvä sorminivelartriitti sekä kondrokalsinoosi.
  • Nivelreumaa epäiltäessä tulee viiveettä konsultoida erikoissairaanhoitoa ja ohjata potilas reumatiimin hoitoon. Nivelreuman hoito tähtää remissioon ja tulee aloittaa ennen kuin luisia muutoksia on ilmaantunut.
  • Ks. «Nivelreuma»7 ja Käypä hoito -suositus «Nivelreuma»8.

Spondyloartriitti

  • Spondyloartriittien (SpA) luokittelu
    • Klassinen selkärankareuma
    • Nivelpsoriaasiin liittyvä aksiaalinen SpA
    • IBD-tauteihin liittyvät SpA-taudit
    • Reaktiivinen SpA (= entinen Reiterin tauti)
    • Tuntemattomasta syystä johtuva SpA

Aksiaalinen spondyloartriitti ja klassinen selkärankareuma

  • Viisi anamnestista kriteeriä, jotka ≥ 3 kk kestäneessä selkäkivussa viittaavat selkärankareumaan: potilaan ikä < 40 v, vähitellen alkava selkäkipu, aamuyöllä herättävä selkäkipu, liikkuminen helpottaa oireita, kipu ei parane levolla.
  • Assosioituu 95 %:ssa tapauksista HLA-B27-antigeeniin, jolloin taipumus sairastua periytyy. Sukuanamneesi voi paljastaa tapauksia lähisuvussa.
    • HLA-B27-testin informaatioarvo on suurimmillaan, jos taudin ennakkotodennäköisyys on arviolta n. 50 % (esim. nuori mies, jolla aamuöiset alaselkäkivut, SI-nivelten röntgenkuva vielä normaali). Positiivisen testituloksen jälkeen taudin todennäköisyys on 92 %, negatiivisen tuloksen jälkeen vain 8 %. Jos ennakkotodennäköisyys on anamneesin ja löydösten perusteella lähellä nollaa, positiivinen testitulos ei vahvista selkärankareumadiagnoosia, vaan potilas todennäköisesti kuuluu normaaliväestöön, jolloin HLA-B27 on positiivinen ilman tämän tautiryhmän sairauksia.
    • HLA-B27-testiä ei käytetä mittaamaan potilaan mahdollista yleistä selkärankareuman riskiä ilman siihen sopivia kliinisiä oireita ja löydöksiä, koska vain alle 1 %:lle niistä, joilla kyseinen tekijä on, kehittyy jokin spondyloartriitti.
    • Perinteisellä reumatekijällä (RF) ja CCP-vasta-aineilla ei ole mitään merkitystä selkärankareumaryhmän tautien diagnostiikassa. Niitä ei siis pidä silloin määrittää.
  • Tautiin liittyy n. ⅓:lla potilaista yksittäinen raajanivelartriitti, joka on yleensä oligo- tai monoartriitti. Niveltulehdus saattaa harvoin olla myös nivelreumaa muistuttava, symmetrinen polyartriitti.
  • Selän jäykkyys aamuisin ja istumisen jälkeen on tyypillistä. Oireinen sakroiliitti saadaan esiin SI-niveliä kliinisesti tutkimalla «Aikuisen nivelstatus niveltulehduksen toteamiseksi»1.
  • Ensisijainen kuvantamismenetelmä alle 35-vuotiaalla on SI-nivelten magneettikuvaus.
  • Osalla potilaista on akuutteja iriittejä.
  • Insertiittejä (entesopatioita) voi ilmetä.
  • Ks. «Aksiaalinen spondyloartriitti ja selkärankareuma»9.

Nivelpsoriaasi

  • Väestössä 1–3 % sairastaa psoriaasia, ja näistä 10–40 %:lla on niveltulehdusta. N. 15 %:lla niveltulehdus alkaa ennen kuin psoriaasi ilmaantuu.
  • Psoriaasiartriittia on useita eri muotoja.
    • Yleisin on epäsymmetrinen harvan nivelen niveltulehdus, joka affisioi polvia ja muita suuria niveliä. Epäsymmetristä niveltulehdusta esiintyy myös esim. sternoklavikulaarinivelissä, sakroiliakaalinivelissä ja leukanivelissä.
    • Pienten nivelten moniniveltulehdus on myös epäsymmetrinen. Se voi muistuttaa alkuvaiheessa nivelreumaa. Sormissa tulehdus on usein DIP-nivelissä.
    • Luita syövyttävä ns. artritis mutilans -muoto, jossa varsinkin sormissa pieniä luita syöpyy pois, on harvinainen.
    • Selkärankareumaa muistuttavalle muodolle on ominaista oireiden ja löydösten epäsymmetrisyys. Tässä tautimuodossa esiintyy HLA-B27-tekijää.
  • Pikkunivelten tulehduksen yhteydessä esiintyy usein psoriaasin aiheuttamia kynsimuutoksia, jolloin varsinaiset ihottumamuutokset saattavat täysin puuttuakin.
  • Sormen tai varpaan makkaramainen turvotus (daktyliitti) liittyy usein psoriaasiartriittiin.
  • Entesiitit ovat nivelpsoriaasissa hyvin yleisiä.
  • Sukuanamneesi voi paljastaa tapauksia lähisuvussa.
  • RF ja CCP-vasta-aineet ovat yleensä negatiiviset.
  • Röntgenologiset muutokset eroavat nivelreuman muutoksista.
  • Nivelpsoriaasin hoito on yksilöllistä, ja siinä pyritään mahdollisimman alhaiseen elimistön tulehdukseen. Hoidosta vastaavat reumalääkäri ja ihotautilääkäri yhdessä potilaan kanssa.
  • Ks. «Nivelpsoriaasi»10 ja Käypä hoito -suositus «Psoriaasi ja nivelpsoriaasi»11.

Reaktiivinen niveltulehdus

  • Niveltulehdus ilmaantuu tavallisimmin suoliston tai urogenitaalielinten tulehduksen jälkeen. Assosioituu usein HLA-B27-antigeeniin. Sukuanamneesi voi paljastaa tapauksia lähisuvussa. Miehet sairastuvat useammin.
  • 2/3:ssa tapauksista tulehdus rauhoittuu. Useimmiten kyseessä on alaraajojen niveliin painottuva mono- tai oligoartriitti, joka siirtyy suhteellisen hitaasti nivelestä toiseen. Se voi olla luonteeltaan vaeltava (migroiva) tai laajentuva (additiivinen).
  • Niveltulehdusoireiden lisäksi esiintyy usein insertiittejä eli entesopatioita (arkuutta lihasten ja faskioiden kiinnityskohdissa) ja daktyliittejä (sormien tai varpaiden makkaramaisia turvotuksia). Myös tukiranka voi sairastua.
  • Osalla potilaista on silmätulehdus (uveiitti) ja lisäksi mahdollisesti uretriittioireita (Reiterin oireyhtymä). Myös tulehduksellinen suolistosairaus (IBD) on mahdollinen.
  • Harvinainen iäkkäillä henkilöillä
  • Jos oireet ovat selvät ja potilaalla on kuumetta ja lasko ja/tai CRP ovat suurentuneet huomattavasti, voi olla vaikeaa erottaa monoartriittina ilmenevä reaktiivinen niveltulehdus septisestä niveltulehduksesta. Tällöin potilas lähetetään sairaalapäivystykseen tarkempien näytteiden ottamista ja diagnoosin varmistusta varten.
  • Ks. «Reaktiivinen niveltulehdus»12.

Kihti

  • Alkaa tavallisesti keski-iässä; tavallisempi miehillä. Isovarpaan tyvinivel tulehtuu usein ensin, mutta mikä tahansa nivel voi sairastua.
  • Esiintyvyys on lisääntynyt (metabolinen oireyhtymä, olut ja diureetit). Monen nivelen kihti on kliinisen arvion perusteella myös lisääntynyt, jolloin tauti voi muistuttaa nivelreumaa. Kihtipotilas on kuitenkin yleensä huomattavasti kivuliaampi, eikä kihdissä yleensä esiinny CCP-vasta-aineita tai niiden pitoisuudet ovat pienemmät kuin nivelreumassa. Röntgenkuvissa nähdään kihtimuutoksia, ja kaikututkimuksella voidaan havaita ruston pinnassa tyypillisiä kihtitiivistymiä. Nivelreuma ja osteoartroosi ilmaantuvat usein 60-vuotiaille tai sitä iäkkäämmille. On hyvä muistaa, että samalla potilaalla voi olla kaksi eri tautia.
  • Yli puolessa tapauksista tauti alkaa isonvarpaan tyvinivelestä.
  • Niveleen kohdistuva trauma voi laukaista kihtikohtauksen.
  • Kihtikohtaus alkaa yleensä yöllä ja saavuttaa huippunsa vuorokauden sisällä. Tulehduksen tunnusmerkit, arkuus, turvotus ja punoitus, ovat yleensä huomattavan voimakkaita.
  • Hoitamattomana niveltulehdus uusiutuu yhä tiheämmin ja johtaa vähitellen krooniseen, destruktiiviseen polyartriittiin.
  • Akuutissa kihtikohtauksessa potilaalla voi olla kuumetta, lasko ja/tai CRP voivat olla kohtalaisesti suurentuneet ja plasman uraattipitoisuus on yleensä viitearvojen yläpuolella, mutta voi olla normaalikin.
  • Liittyy usein metaboliseen oireyhtymään (keskivartalolihavuus).
  • Kihdin hoidossa korostuu dieetti. Kihtikohtauksessa käytetään glukokortikoidia p.o., esim. prednisoloni 30–40 mg/vrk 3–5 vrk:n ajan, sekä nivelten paikallisia glukokortikoidihoitoja. Uusiutuneen ja pitkittyneen kihdin hoidoksi aloitetaan tavallisesti allopurinoli.
  • Ks. «Kihti»13.

Polymyalgia rheumatica

  • Arkuus ja liikerajoitus tyypillisimmin hartioiden seudussa ja reisissä
  • Joskus synoviitteja varsinkin olkanivelissä ja lonkissa, mutta myös perifeerisemmissä nivelissä, yleensä polvissa tai ranteissa
  • Kankeus ja jäykkyys levon tai paikallaan olon jälkeen on erityisen korostunutta pitkin päivää.
  • Ikä yli 50 v. Toisaalta myös nivelreuma voi vanhemmalla iällä alkaa polymyalgiaa muistuttavilla hartiasäryillä.
  • La > 40–50
  • Tavallisesti 12.5–25 mg prednisonia riittää poistamaan oireet muutamassa päivässä. Hoitoa tulee jatkaa ainakin 12 kk. Potilas hoidetaan perusterveydenhuollossa. Jos hoitovastetta ei saada, konsultoidaan reumatologia.
  • Päänsärky, näköhäiriöt, nielemis- tai puremisklaudikaatiot, voimakkaat yleisoireet sekä huomattavasti suurentunut CRP viittaavat samanaikaiseen jättisoluarteriittiin (temporaaliarteriittiin) «Jättisoluarteriitti (temporaaliarteriitti)»14. Siihen liittyy pysyvän sokeuden vaara. Potilas lähetetään silloin sairaalan päivystykseen diagnoosin varmistusta varten.
  • Ks. «Polymyalgia rheumatica»15.

Sarkoidoosi

  • Sarkoidoosiin voi liittyä isojen nivelten, tavallisimmin polvien, akuutti artriitti, joka usein rauhoittuu itsekseen. Artriitti voi liittyä myös ns. Löfgrenin oireyhtymään (akuuttiin sarkoidoosin muotoon), jolloin keuhkoissa nähdään hilusalueen imusolmukesuurentumat ja potilaalla todetaan ihon kyhmyruusu sekä yleisimmin symmetrinen nilkkojen kipu ja turvotus. Tyypillinen löydös on sinipunertava periartikulaarinen diffuusi nivelalueen turvotus.
  • Lasko on yleensä suurentunut.
  • Ensivaiheen tutkimukset perusterveydenhuollossa.
  • Ks. «Sarkoidoosi»16.

Systeeminen lupus erythematosus (SLE)

  • Tyypillisesti nuorilla naisilla esiintyvä systeeminen autoimmuunitauti «Systeeminen lupus erythematosus (SLE)»17
  • Tumavasta-ainepitoisuudet yleensä suurentuneet
  • Niveloireet ovat usein voimakkaampia kuin nivelstatuksen perusteella olettaisi.
  • Yleensä kyseessä on nonerosiivinen symmetrinen polyartriitti/artralgia, ns. Jaccoudin artriitti.
  • Niveloireisiin liittyy yleisoireita, huomattavaa väsymystä ja voimattomuutta, laihtumista, kuumeilua, erilaisia ihomuutoksia (erityisesti keväisin perhosmainen punoitus poskipäissä) sekä usein taudin ilmentymiä muissa elimissä (päänsärkyä keskushermostovioittumassa, proteinuriaa tai hematuriaa nefriitissä, trombosyto- ja leukosytopeniaa, joskus laskimotrombooseja sekä keuhkopussin ja sydänpussin tulehdusta).
  • Lasko on tavallisesti suurentunut, mutta CRP voi olla normaali.
  • Potilas, jolla epäillään SLE:tä, lähetetään erikoissairaanhoitoon diagnoosin varmistamiseksi ja hoidon määrittelemiseksi.
  • Ks. «Systeeminen lupus erythematosus (SLE)»17.

Kalsiumpyrofosfaattiartropatia (CPPD)

  • Kalsiumpyrofosfaattikiteitä kertyy niveliin ja nivelkalvoihin.
  • Niveloireet voivat ilmaantua kohtauksittain tai olla jatkuvia, joten taudinkuva voi muistuttaa joko kihtiä, nivelrikkoa tai nivelreumaa.
  • Diagnoosi voidaan varmentaa röntgenkuvauksella (todetaan nivelruston kalkkiutuminen, kondrokalsinoosi) ja kaikututkimuksella, jolla voidaan nähdä tyypilliset kiteet. Myös nivelnesteessä «Nivelnesteen tutkiminen»18 on tyypillisiä kiteitä (pyrofosfaattikiteitä).
  • Tauti voi olla voimakasoireinen moniniveltulehdus.
  • Hoito on yleensä oireenmukainen; spesifistä hoitoa ei ole.
  • Ks. «Kihti»13.

Nivelen infektio (septinen artriitti)

  • Yleensä taudinkuva on akuutti. Potilaalla on voimakkaat yleisoireet ja septinen kuume. Kuume ja muut tulehduksen tunnusmerkit voivat kuitenkin puuttua vanhuksilla, immunosuppressiivista hoitoa saavilla sekä kroonisissa tekonivelinfektioissa.
  • Äkillistä kuumeista monoartriittia on pidettävä bakteerin aiheuttamana, kunnes toisin on osoitettu. Myös oligoartriitti voi olla septinen.
  • Nivelen infektiota epäiltäessä potilas lähetetään viiveettä sairaalapäivystykseen.
  • Diagnoosi: kliininen kuva, punktionäyte (värjäys + viljely) «Nivelnesteen tutkiminen»18, laboratoriotutkimukset, röntgenkuva, magneettikuvaus ja muut tarvittavat tutkimukset sairaalassa
    • CRP ja/tai lasko ovat tavallisesti selvästi suurentuneet, mutta veren valkosolumäärä on usein normaali.
    • Kideartriitti voi olla hyvin raju ja muistuttaa infektioartriittia (muista ottaa myös kidenäytteet nivelnestepunktaatista!).

Virusartriitit

  • Tavallisimmin akuutteja, lieviä poly- tai oligoartriitteja, jotka yleensä paranevat suhteellisen nopeasti itsestään
  • Niveltulehdusoireita liittyy erityisesti vihurirokkoon, nivelrokkoon (pogostantautiin) ja parvorokkoon, jotka ovat tunnistettavissa infektioon liittyvän ihottuman perusteella.
  • Virusartriiteissa lasko ja CRP ovat korkeintaan lievästi suurentuneet ja nivelnesteen solulöydös on usein (ei aina) mononukleaarivaltainen.
  • Hoitona tarvittaessa nivelensisäinen glukokortikoidi, tulehduskipulääke, harvemmin p.o. glukokortikoidi
  • Pitkittyneissä tapauksissa erikoissairaanhoidon konsultaatio

Lymen borrelioosi

  • Borrelia burgdorferi -spirokeetan aiheuttama, puutiaisen pureman välityksellä leviävä monimuotoinen infektiosairaus
  • Akuutissa vaiheessa pureman kohdalla on yleensä ihottuma, erythema migrans. Huomattavalta osalta borrelia-artriittipotilaista ihottuma kuitenkin puuttuu. Alkuvaiheessa esiintyy yleensä kuumetta, päänsärkyä, lihassärkyjä ja lymfadenopatiaa.
  • Taudin myöhäisiin ilmenemismuotoihin kuuluvat niveltulehdus, joka alkaa keskimäärin n. 6 kk ihottumasta, neurologiset oireet sekä sydäntulehdus (Suomessa harvinainen).
  • Niveltulehdus esiintyy yleensä yhdessä tai muutamassa nivelessä toistuvina turvotusepisodeina. Polvitulehduksen yhteydessä voi ilmaantua Bakerin kysta «Bakerin kysta»22, joka tulee myös hoitaa.
  • Lymen artriitin diagnoosi perustuu positiiviseen IgG-vasta-ainelöydökseen; joskus myös IgM-vasta-ainepitoisuudet voivat olla suurentuneita. Vasta-aineet voivat olla koholla vuosia hoidon jälkeen.
  • Taudin varhainen toteaminen on hoidon onnistumisessa erittäin tärkeää.
  • Nivelborrelioosi kuuluu reumalääkärin hoitoon.
  • Ks. «Lymen borrelioosi»23.

Reumakuume

  • A-ryhmän streptokokin aiheuttaman hoitamattoman nielutulehduksen jälkitauti; Suomessa nykyään harvinainen
  • Tautiin liittyy kuume sekä useimmiten nopeasti paikkaa vaihtava moninivelartriitti tai nivelkipu.
  • Ennusteelle merkittävä ilmenemismuoto on sydäntulehdus, joka ilmenee pankardiittina tai läppävioittumana. Kardiologin konsultaatio on aiheellinen.
  • Lasko ja CRP ovat usein selvästi suurentuneet, samoin AST. Nieluviljelyssä kasvaa streptokokki.
  • Ks. «Reumakuume (Orphanet)»24.

Hypertrofinen artropatia

  • Kyseessä on paraneoplastinen oireyhtymä, johon symmetrisen polysynoviitin lisäksi liittyy pitkien luiden periostiitti ja clubbing-oire sormissa ja varpaissa.
  • Taustalla on useimmiten pienisoluinen keuhkosyöpä tai sen metastaasit, ja kyseinen syöpä määrittää hoidon.
  • Hypertrofista osteoartropatiaa epäiltäessä potilas lähetetään erikoissairaanhoitoon syöpätautien yksikköön.

HIV-infektio

  • HIV-infektioon sairastuneilla esiintyy usein reaktiivistyyppinen niveltulehdus sekä nivelkipuja. Potilas kuuluu erikoissairaanhoidon piiriin.
  • Ks. «HIV-infektio»25.

Vamma

  • Potilas on saattanut unohtaa niveleensä kohdistuneen vamman, jolloin oikeaan diagnoosiin pääsy voi olla vaikeaa.
  • Kannattaa muistaa, että nivelpsoriaasi «Nivelpsoriaasi»10 alkaa usein vamman jälkeen (huom. Köbnerin ilmiö).
  • Jos on kyse tuoreesta vammasta, todetaan tuore verinivel. Kun aikaa on kulunut pidempään, ei ilman hoitoa parantuvasta vammanivelestä saada enää punktiossa tuoretta verta.
  • Verinivel kuuluu aina tutkia tarkoin. Taustalla voi olla myös esim. maligniteetti luussa tai nivelkalvossa.
    • Röntgenkuvaus, magneettikuvaus, tilanteen mukaan lisätutkimukset erikoissairaanhoidossa

Kirjallisuutta

  1. Kim SY, Afroz S, Gillespie H, ym. A Narrative Review of Chondrocalcinosis: Clinical Presentation, Diagnosis, and Therapies. Cureus 2024;16(5):e60434 «PMID: 38882993»PubMed
  2. Voulgari PV, Venetsanopoulou AI, Drosos AA. Recent advances in the therapeutic management of calcium pyrophosphate deposition disease. Front Med (Lausanne) 2024;11:1327715 «PMID: 38529115»PubMed
  3. Cowley S, McCarthy G. Diagnosis and Treatment of Calcium Pyrophosphate Deposition (CPPD) Disease: A Review. Open Access Rheumatol 2023;15():33-41 «PMID: 36987530»PubMed
  4. Slouma M, Ben Dhia S, Dhahri R, ym. Cutaneous and rheumatological manifestations of reactive arthritis: A case report. Clin Case Rep 2022;10(11):e6542 «PMID: 36381024»PubMed
  5. Arvikar SL, Steere AC. Lyme Arthritis. Infect Dis Clin North Am 2022;36(3):563-577 «PMID: 36116835»PubMed
  6. Hasbani GE, Uthman I, Jawad AS. Musculoskeletal Manifestations of Sarcoidosis. Clin Med Insights Arthritis Musculoskelet Disord 2022;15():11795441211072475 «PMID: 35185345»PubMed
  7. Ananthanathorn P, Sukharomana M, Charuvanij S. Clinical profiles of post-infectious arthritis and transient synovitis of the hip in children. Pediatr Int 2022;64(1):e15237 «PMID: 35938590»PubMed
  8. Rosenberg H, Halman S, Yadav K. Polymyalgia rheumatica. CMAJ 2021;193(46):E1770 «PMID: 34810164»PubMed
  9. Jakorinne P, Kaipiainen-Seppänen O. SI-nivelten sairaudet. Suom Lääkäril 2021;76(35):1805-1810. «SI-nivelten sairaudet (35/2021)»26
  10. Fragata I, Mourão AF. Coronavirus Disease 19 (COVID-19) complicated with post-viral arthritis. Acta Reumatol Port 2020;45(4):278-280 «PMID: 33420769»PubMed
  11. García-Kutzbach A, Chacón-Súchite J, García-Ferrer H, ym. Reactive arthritis: update 2018. Clin Rheumatol 2018;37(4):869-874 «PMID: 29455267»PubMed
  12. Rutanen J. Polymyalgia rheumatica: tuttu juttu - vai onko sittenkään? Suom Lääkäril 2017:72(41):2297-2301. «Polymyalgia rheumatica: tuttu juttu - vai onko sittenkään? (41/2017)»27
  13. Napolitano M, Caso F, Scarpa R, ym. Psoriatic arthritis and psoriasis: differential diagnosis. Clin Rheumatol 2016;35(8):1893-1901 «PMID: 27156076»PubMed
  14. Eskola S, Finnilä T, Hohenthal U, ym. Vastadiagnosoitujen HIV-potilaiden kliininen kuva ja kokonaistilanne Tyksissä vuonna 2013. Duodecim 2016;132(21):2001-8. «Vastadiagnosoitujen HIV-potilaiden kliininen kuva ja kokonaistilanne Tyksissä vuonna 2013 (21/2016)»28
  15. Davis MC, Sherry V. Hypertrophic osteoarthropathy as a clinical manifestation of lung cancer. Clin J Oncol Nurs 2011;15(5):561-3 «PMID: 21951743»PubMed
  16. Mathews CJ, Weston VC, Jones A, ym. Bacterial septic arthritis in adults. Lancet 2010;375(9717):846-55 «PMID: 20206778»PubMed
  17. Sieper J, van der Heijde D, Landewé R ym. New criteria for inflammatory back pain in patients with chronic back pain: a real patient exercise by experts from the Assessment of SpondyloArthritis international Society (ASAS). Ann Rheum Dis 2009;68(6):784-8. «PMID: 19147614»PubMed
  18. Kaarela K, Laiho K, Soini I. SLE:n aiheuttamat niveltuhot. Duodecim 2007;123(19):2344. «SLE:n aiheuttamat niveltuhot (19/2007)»29 «https://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo96796.pdf»1
  19. Franssila R, Hedman K. Infection and musculoskeletal conditions: Viral causes of arthritis. Best Pract Res Clin Rheumatol 2006;20(6):1139-57 «PMID: 17127201»PubMed
  20. Felson DT, Lawrence RC, Dieppe PA, ym. Osteoarthritis: new insights. Part 1: the disease and its risk factors. Ann Intern Med 2000;133(8):635-46 «PMID: 11033593»PubMed
  21. Turunen M, Kuusisto P, Uggeldahl PE ym. Pogosta disease: clinical observations during an outbreak in the province of North Karelia, Finland. Br J Rheumatol 1998;37(11):1177-80. «PMID: 9851265»PubMed
  22. Healey LA. Long-term follow-up of polymyalgia rheumatica: evidence for synovitis. Semin Arthritis Rheum 1984;13(4):322-8. «PMID: 6729485»PubMed
  23. Khan MA, Khan MK. Diagnostic value of HLA-B27 testing ankylosing spondylitis and Reiter's syndrome. Ann Intern Med 1982;96(1):70-6. «PMID: 7053711»PubMed