Takaisin Tulosta

Lymen borrelioosi

Lääkärin käsikirja
17.6.2024 • Viimeisin muutos 8.8.2025
Dag Nyman

Keskeistä

  • Lymen borrelioosi on puutiaisen levittämä, monissa eri elimissä ilmenevä, maailmanlaajuisesti esiintyvä bakteeritauti.
  • Lymen borrelioosin ensivaiheen ilmentymä on erythema migrans (EM) -ihottuma. Sen tunnistaminen ja viipymättä perusterveydenhuollossa aloitettu mikrobilääkitys muodostavat hoidon perustan, jolla estetään myöhemmät oireet. Laboratoriotutkimuksia ei tässä vaiheessa tarvita.
  • Jos puutiaisen pureman kohdalla on yli 5 cm:n läpimittainen punoittava ihottuma vielä, kun puremasta on kulunut yli viikko, sitä on pidettävä EM:na. Yli 5 cm:n läpimittainen tyypillinen ihottuma hoidetaan heti.
  • Hoitamattomista EM-potilaista n. puolet sairastaa taudin myöhäisempiä vaiheita.
  • Myöhempien vaiheiden diagnoosin perustana on aina kolme tekijää: borreliaa kantavan puutiaisen pureman mahdollisuus, kliiniset löydökset ja laboratoriotutkimukset.
  • Kliininen kuva on vaihtelevasti etenevä. Eri oireet voivat esiintyä myös samanaikaisesti. Tärkeimmät borrelioosin aiheuttamat ihon, hermoston sekä tuki- ja liikuntaelimistön oireistot on pidettävä mielessä.
  • Myöhäisvaiheiden mikrobilääkehoidolle on oma ohjeistuksensa.
  • Pitkäaikainen tai krooninen borreliainfektio on asianmukaisesti hoidetuilla potilailla erittäin harvinainen. Jos diagnoosi ja hoito viivästyvät huomattavasti, voi infektion paranemisen jälkeenkin esiintyä toipumisvaiheeseen tai pysyvään kudosvaurioon liittyviä oireita. Toistuvat mikrobilääkehoidot ovat tällöin aiheettomia.

Esiintyvyys

  • Luonnossa puutiaisia esiintyy Suomessa ainakin Tornio/Kemi–Sotkamo–Lieksa-linjan korkeudelle, ja pohjoisempanakin paikoittain. Runsaimmin niitä on Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen saaristoalueilla. Ks. myös punkkikartta «https://www.punkkilive.fi/punkkikartta»1.
  • Puutiaisia löytyy nykyään usein myös kaupunkiympäristöistä, esim. puistoista, joissa on korkeampaa kasvillisuutta, pensaikkoja ja varjoisia paikkoja.
  • Puutiaisten esiintyminen ja niiden määrä riippuu oleellisesti sekä isäntäeläinten määrästä että suotuisista elinolosuhteista, toisin sanoen makro- ja mikroilmastosta sekä ravinnosta.
  • Puutiaisten mahdollisia isäntäeläimiä ovat kaikki lämminveriset eläimet, linnut, oravat, myyrät, ketut, peurat ym. Ne tarjoavat puutiaiselle veriaterian ja kuljetuksen riippumatta siitä, kantaako punkki borreliaa vai ei. Yhteyttä peuratiheyden ja borrelioosin välillä ei ole tutkimuksissa löydetty.
  • Infektion primaarivaiheen sairastaa Suomessa n. 7 500 henkilöä vuodessa. Ilmaantuvuus on n. 120 tapausta/100 000 asukasta/vuosi.
  • Myöhäisvaiheita on laboratorionäytteiden perusteella ilmoitettu Suomesta runsaat 2 000 tapausta vuosittain. Ilmaantuvuus on ollut keskimäärin luokkaa 40/100 000, mutta alueiden välillä on havaittavissa suurta vaihtelua «https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/borrelia/borrelioosin-seuranta-ja-esiintyvyys-suomessa»2. THL ja kliiniset laboratoriot ovat laatineet yhdessä ohjeen borrelioositapausten ilmoittamisesta «https://www.julkari.fi/handle/10024/138157»3.
  • Potilaita tavataan kaikkialla Suomessa, mikä johtuu matkailusta ja infektion myöhäismuotojen pitkästä itämisajasta. Puutiaisia esiintyy ilmaston lämpenemisestä johtuen entistä pohjoisempana.
  • Borrelioosin ilmaantuvuus eri alueilla määräytyy puutiaisten esiintymistiheyden ja borreliakantavuuden (0–40 %) sekä väestön elämäntapojen mukaan. N. joka 50:s puutiaisenpurema aiheuttaa yhden sairaustapauksen.
  • Lymen borrelioosia on raportoitu Pohjois-Amerikasta, kaikkialta Euroopasta ja osasta Aasiaa.

Tartunta

  • Lymen borrelioosin (LB) aiheuttaja on Borrelia burgdorferi sensu lato -spirokeetta alalajeineen. Näistä Euroopassa tavallisimmat ovat B. afzelii, B. garinii ja B. burgdorferi sensu stricto sekä B. bavariensis ja B. spielmanii. Yhdysvalloissa miltei kaikki tapaukset aiheuttaa B. burgdorferi sensu stricto. Uusia puutiaisista osoitettuja ja mahdollisesti patogeenisia borrelialajeja ovat B. burgdorferi s.l. -ryhmään kuuluva B. valaisana sekä febris recurrentis -ryhmään kuuluva B. miyamotoi.
  • Borrelian varastoeläimiä ovat pikkujyrsijät, linnut, supikoirat, jänikset, villikanit ja rusakot. Kompetentteja varastoeläimiä eivät sen sijaan ole hirvieläimet, lehmät, lampaat, hevoset, koirat eivätkä kissat.
  • Spirokeetat leviävät ihmiseen puutiaisen (Ixodes ricinus) pureman välityksellä. Toista puutiaislajia, siperianpunkkia eli taigapunkkia (Ixodes persulcatus), on paikoin tavattu Pohjanmaalla rannikkoa pitkin, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa sekä Keski-Suomessa. Sekin voi olla borreliabakteerin kantaja, mutta sen varsinainen merkitys on puutiaisaivokuumeviruksen (TBEV) Siperian TBEV-tyypin levittäjänä. Tämän viruksen aiheuttama tauti on vakavampi kuin eurooppalaisen virustyypin aiheuttama (kuolleisuus 2–8 % vs. 1–2 %).
  • Borreliabakteereja levittävät aikuiset puutiaiset ja nymfit.
  • Valtaosa tartunnoista on oireettomia. Tartunta tapahtuu hitaasti, 12–72 t:n aikana puremasta. Alueella, jossa borreliaa on 30 %:ssa puutiaisista, infektioriski puutiaisen pureman jälkeen on 3 kk:n aikana n. 3 %.
  • Borreliainfektio ei tuota suojaavaa immuniteettia, joten uusi tartunta voi johtaa uuteen sairastumiseen.

Oireet

  • Borrelioosi aiheuttaa varhain paikallisia iho-oireita. Spirokeetat leviävät kudoksiin, ja n. 25 %:lle hoitamattomista primaarivaiheen potilaista ilmaantuu 6 kk:n kuluessa levinneen neuro-, nivel- tai ihoborrelioosin oireita. Silmä- tai sydänborrelioosia esiintyy myös Euroopassa, joskin harvoin.
  • Jos varhaista infektiota ei hoideta, voi jopa 50 %:lle potilaista kehittyä levinneen taudin oireita. Nämä voivat syntyä viikkojen tai kuukausien kuluttua EM-ihottumasta. Ihottuman puuttuminen ei välttämättä sulje pois levinneen taudin mahdollisuutta.

Borrelioosin varhaiset ihomuodot

Erythema migrans -ihottuma (EM)

  • ”Vaeltava punoitus” (kuvat «»1 «»2 «»3 «»4 «»5 «»6 «»7 «»8 «»9 ja «»10) on borreliainfektion varhainen ja paikallinen muoto, joka syntyy n. 75 %:ssa kaikista borrelioositapauksista. Sen ilmaantumiseen pureman jälkeen kuluu aikaa muutamista päivistä pariin viikkoon.
  • EM kasvaa keskipakoisesti, ja läpimitan kasvunopeus on n. 1 cm/vrk. EM voi olla rengasmainen, homogeeninen tai maalitaulumainen. Ihottuman keskellä on usein nähtävissä puremajälki, tai on tiedossa, että puutiainen on poistettu tästä kohdasta. ”Tyypillisen EM:n” piirteet ovat konsensuksen mukaisesti: vapaa aikaväli todetusta puutiaisen puremasta ihottuman alkuun on vähintään 2 vrk, kasvu jatkuu yli viikon ajan, läpimitta on yli 5 cm ja on olemassa epidemiologinen yhteys puutiaisiin «Strle F, Lusa L, Ružić-Sabljić E, ym. Clinical characteristics associated with Borrelia burgdorferi sensu lato skin culture results in patients with erythema migrans. PLoS One 2013;8(12):e82132 »10.
  • EM häviää hoitamattakin usein muutaman viikon kuluessa, mutta voi pitkittyä jopa pariksi kuukaudeksi tai pidemmäksi ajaksi.
  • EM ei ole ihotauti, vaan borreliainfektion ensimmäinen vaihe.
  • ”Tyypillistä” muotoa ei aina todeta. Vaihtelevia epätyypillisiä EM:n muotoja voivat olla:
    • ei-kasvava (mini-EM)
    • ei selvää reunaa
    • infiltraatio
    • keskeltä rakkulamainen
    • epämääräisiä tahroja
    • näkyy ainoastaan, jos iho lämmitetään (suihku)
    • ei puremakohtaa.
  • Erotusdiagnostisesti on muistettava hyönteisten pistot ja puremat «Hyönteisten pistot ja puremat»1, muut ihoinfektiot «Ruusutulehdus (erysipelas)»2 «Imusuonitulehdus (lymfangiitti)»3 «Ihotautidiagnoosi ensisilmäyksellä»4 «Lasten iho-ongelmat»5 «Ihon Herpes simplex -infektio»6, erythema anulare sekä allergiset tai toksiset reaktiot «Allerginen kosketusihottuma»7 «Nokkosihottumat (urtikariat)»8 «Lääkeyliherkkyys»9 «Valo- ja valolääkeihottumat»10 «Eksanteema (rokkomainen ihottuma)»11 «Luonnonkumiallergia»12.
  • Vierasesinegranulooma voi syntyä puutiaisen poiston jälkeen ihoon jääneistä suuosista. Hoito on kirurginen.
  • EM:n diagnosointi voi olla haastavaa. ”Tyypillisen” EM:n ylidiagnosointi on n. 20 % johtuen puremareaktion tai muun syyn aiheuttaman ihottuman alidiagnosoinnista. N. 25–30 % EM-tapauksista on epätyypillisiä, ja niistä jopa 70 %:ssa PCR-löydös on positiivinen.
  • Tyypillinen EM on ainoa borrelioosin aiheuttama ilmiö, joka todetaan puhtaasti kliinisesti ja hoidetaan heti ilman muita tutkimuksia. Vasta-ainemäärityksistä ei ole diagnostista apua.
  • Paikalliset oireet, esim. kutina, lymfadeniitti tai kipu, ovat lieviä, ja niitä esiintyy n. 50 %:ssa tapauksista. Epäspesifisiä yleisoireita, kuten väsymystä, nivel-lihaskipuja tai lämmönnousua, esiintyy n. 30 %:lla potilaista. Niillä ei ole EM:n suhteen diagnostista merkitystä, mutta jos ne jatkuvat muutaman päivän ajan, ne voivat viitata infektion hematogeeniseen leviämiseen.
  • Infektion varhainen leviäminen on hyvin tavallista: 40–50 %:lla potilaista on viljelyn tai PCR:n avulla todettu borreliaa veressä jo EM-vaiheessa.
  • EM voi myös puuttua joko näennäisesti (purema huomaamattomassa paikassa tai ihopoimussa) tai joskus tosiasiallisestikin.

Moniläiskäinen (”multippeli”) EM

  • EM voi olla moniläiskäinen (multippeli) «»11, mikä on merkki varhaisesta hematogeenisestä leviämisestä puremapaikasta.
    • N. 5–15 % EM-tapauksista on moniläiskäisiä.
    • Tällainen tauti luokitellaan levinneeksi borrelioosiksi ja hoidetaan viipymättä ja ilman laboratoriokokeita (ks. jäljempänä).
    • Moniläiskäinen EM on lapsilla yleisempi kuin aikuisilla. 25 %:lla lapsista, joilla on multippeli EM, on todettu likvorissa lievä lymfosyyttinen runsassoluisuus (pleosytoosi) subakuutin aivokalvotulehduksen merkkinä.

Ihon hyvänlaatuinen lymfosytooma

  • Lymfosytooma on harvinaisempi (alle 10 %) borrelioosin ihomuoto, joka ilmenee ajallisesti myöhemmin kuin EM pehmeänä, aristamattomana, sinertävänä tai punertavana turvotuksena (kuva «»12). Se voi ilmaantua punkin puremakohtaan tai sen läheisyyteen (jolloin se luokitellaan levinneeksi infektioksi) pehmeään kudokseen, esim. korvannipukkaan, nänniin tai kivespussiin. Lapsilla lymfosytooma esiintyy 3 kertaa useammin kuin aikuisilla.
  • Borrelian vasta-aineita löytyy seerumista melkein aina. Epäselvissä tapauksissa on histologinen tutkimus tarpeen.
  • Lymfosytooma paranee harvoin ilman hoitoa.

Acrodermatitis chronica atrophicans (ACA), borrelioosin myöhäinen ihomuoto

  • ACA on myöhäinen, levinnyt ihoborrelioosi (kuvat «»13 «»14), joka ilmaantuu kuukausia tai vuosia tartunnan jälkeen, useimmiten käsien tai jalkojen ojentajapuolelle.
  • Hitaasti kehittyvä sinivivahteinen ihoturvotus ja aikaa myöten kehittyvä atrofia ovat epäspesifisiä merkkejä. Usein löytyy fibroottisia kyhmyjä. Tulehtunut alue voi olla arka ja kivulias. Paikallinen tuntohermohäiriö kuuluu usein kuvaan. Nivel- ja jänneoireita esiintyy usein.
  • Vasta-ainetestit ovat ACA-potilailla aina positiiviset. On suositeltavaa tehdä erotusdiagnostisesti tärkeä histologinen tutkimus ja borrelia-PCR ihobiopsiasta diagnoosin varmistamiseksi.
  • Erotusdiagnoosien kirjo on laaja: nodulaarinen kihti, nivelreuma, krooninen laskimoiden vajaatoiminta, skleroderma jne.

Muut levinneet borrelioosit

  • Primaari-infektion jälkeen borrelia voi levitä organotropismia seuraten hematogeenisesti ja aiheuttaa paikallisia oireita, paitsi ihoon, tavallisesti myös hermokudokseen sekä tuki- ja liikuntaelimistöön.
  • Taudinkuvat eivät ole borrelioosille spesifisiä, ja erotusdiagnostinen tutkiminen on tärkeää.

Neuroborrelioosi

  • Varhainen neuroborrelioosi on tavallisin levinneen infektion taudinkuva ja ilmenee 6 kk:n sisällä puremasta, usein jo EM-vaiheessa.
  • Infektio aiheuttaa perifeeristen hermojen ja aivohermojen vaurioita, toiminnallisesti useimmiten aksonaalisena mononeuriittina, mutta myös hartiapunoksen tai lanne-ristipunoksen neuriittina.
  • Keskushermoston tulehdus ilmenee vähäoireisena subakuuttina meningiittinä tai kivuliaana meningoradikuliittina (ns. Bannwarthin oireyhtymä, jos potilaalla on yhtäaikainen kasvohermohalvaus).
  • Harvinainen mutta tärkeä akuutti borrelioosin muoto on aivojen vaskuliitti, johon liittyy verenkiertohäiriöitä ja joka aiheuttaa TIA:n tai aivohalvauksen oireita. Likvorin pleosytoosi voi tällaisessa tapauksessa johtaa borreliadiagnoosin jäljille.
  • Magneettikuvauksessa näkyvä enkefaliitti tai myeliitti oireineen esiintyy alle 10 %:ssa neuroborreliooseista.
  • Neuroborrelioosia epäiltäessä on tarvittavat varmistavat ja erotusdiagnostiset tutkimukset tehtävä ennen hoidon aloittamista, kuitenkin hoidon viivästymättä.
  • Borrelian aiheuttama kasvohermohalvaus on perifeerisen neuroborrelioosin muoto, jonka yhteydessä n. ⅔:ssa tapauksista todetaan lymfosytaarinen meningiitti. Se vaatii välittömän mikrobilääkehoidon. Tila on erotettava Bellin pareesista «Perifeerinen kasvohalvaus»13, jonka hoitokäytäntö on aivan toinen (välitön glukokortikoidilääkitys).
  • Neuroborrelioosia pidetään ajallisesti kroonisena, jos oireet ovat ilman hoitoa kestäneet yli 6 kk. Kudosvauriot ovat tällöin edenneet, on voinut kehittyä pesäkeoireita, ja toimintahäiriö voi olla pysyvä. Jos aivojen sisäkalvo, ependyymi, tulehtuu, seurauksena voi olla obstruktiivinen hydrokefalus, joka aiheuttaa korjautuvia liikunta- ja muistihäiriöitä.
  • Myöhäinen neuroborrelioosi (aikaisemmin ”3. vaihe”): hitaasti kehittyviä oireita kuukausien tai vuosien ajan. Tämä on harvinainen ilmentymä (alle 2 % neuroborreliooseista), eikä sillä ole selvää kliinistä määritelmää. Useimmilla tämän ryhmän potilailla löytyy erotusdiagnostisissa tutkimuksissa jokin muu diagnoosi.
  • Neuroborrelioosin hoito mikrobilääkkeillä on tehokasta, ja ennuste on hyvä; objektiiviset oireet ovat 6 kk:n jälkeen harvinaisia (< 5 %:lla).

Borrelioosin oireet tuki- ja liikuntaelimistössä

  • Jo borrelioosin EM-vaiheessa voi esiintyä vaeltavia nivelkipuja ja lihaskipuja ilman objektiivista näyttöä tulehduksesta. Oireet häviävät ihottuman hoidon myötä.
  • Jos primaarivaihe jää hoitamatta, niveltulehdus voi ilmaantua n. 3–5 %:lle muutamia viikkoja tai kuukausia (keskimäärin 6 kk) puutiaisen pureman jälkeen sekä lapsilla että aikuisilla. Sitä edeltävät usein yleisoireilu sekä nivelseutujen, lihasten ja jänteiden kivut. Tyypillisenä taudinkuvana on isojen nivelten aaltoileva ja runsaasti nesteilevä mono- tai oligoartriitti. Samanaikaisesti voi esiintyä myös Bakerin kysta tai tendiniitti-, bursiitti- tai entesiittioireita, mutta kivut sekä paikalliset tulehdusoireet ovat huomattavan vähäisiä. Borrelia-artriittia esiintyy harvoin monessa nivelessä yhtä aikaa.
  • Oireet jatkuvat viikkoja tai kuukausia, jonka jälkeen ne tilapäisesti rauhoittuvat muutamaksi viikoksi ja alkavat uudestaan. Näin voi jatkua parin vuoden ajan, jonka jälkeen tila voi parantua itsestään.
  • Borrelia-artriittipotilaan yleistila on yleensä hyvä. Lämmönnousua ja paikallisia imusolmukereaktioita ilmenee melko usein. Nivel on turvonnut ja hieman aristava, siinä on usein runsaasti nestettä, ja ihon lämpö on paikallisesti kohonnut. Liikkuvuus on estynyt turvotuksen takia.
  • Erotusdiagnooseina on huomioitava reaktiiviset artriitit, nivelpsoriaasi, muut bakteeriartriitit, virusartriitit, nivelrikko, kihti, valekihti, epätyypillinen nivelreuma, sarkoidoosi, trauma ym. Tarvittavat erotusdiagnostiset lisätutkimukset on tärkeää tehdä heti alussa.
  • Epäspesifiset tulehdusmerkit eli La, Leuk ja CRP ovat yleensä vain lievästi suurentuneet.
  • Borrelia-artriittia epäiltäessä ei tule käyttää nivelensisäisiä glukokortikoidiruiskeita.
  • Artriitti reagoi hyvin mikrobilääkehoitoon: yli 90 % potilaista paranee. Jatkuva mikrobilääkkeille resistentti artriitti on harvinaisuus. Harvinainen uusiutuva niveltulehdus mikrobilääkehoidon jälkeen on jatkuva infektio. Hoito tapahtuu reumatautia modifioivilla lääkkeillä, tarvittaessa synovektomialla.
  • Ks. myös artikkelit Niveltulehdusoireisen potilaan tutkiminen avohoidossa «Niveltulehdusoireisen potilaan tutkiminen avohoidossa»14 ja Lasten niveltulehdukset «Lasten niveltulehdukset»15.

Diagnostiikka

Periaatteet

  • Borreliadiagnostiikan ehdottomana lähtökohtana ovat epidemiologiset tekijät.
    • Altistus (tieto, että potilas on liikkunut maastossa, jossa punkin purema on mahdollinen)
    • Borrelioosin alueellinen esiintyvyys
    • Kliiniset borrelioosiin sopivat oireet
    • Serologiset löydökset sekä paikallinen seroprevalenssi
  • Serologia on levinneen ja myöhäisen borrelioosin tärkein diagnostinen työkalu. Tärkein laboratoriokoe on vasta-aineiden määritys yhdelle tai useammalle borrelia-antigeenille.
    • Seromenetelmät ja vasta-aineiden valinta vaihtelevat vielä eri laboratorioiden välillä. Tämän takia laboratorion tulisi aina laatia tulkintaohjeet tai vaihtoehtoisesti antaa yksilöllisesti kliinikon laatimaan lähetteeseen perustuva lausunto.
    • Lähtökohtana käytetään Borrelia burgdorferin (Bb) IgG-vasta-aineiden määrityksiä.
      • Todettavissa 2–4 viikkoa oireitten alusta lähtien
      • Positiivinen löydös voi viitata infektion olemassaoloon, mutta voi myös olla jälki vanhasta infektiosta, mikä heikentää huomattavasti serologian diagnostista merkitystä.
      • Negatiivinen tulos on oireiden mukaisesti tarkistettava 2–4 viikon jälkeen, jolloin positiivinen tulos viittaa infektioon.
      • Toistetusti negatiivinen tulos oireilevalla potilaalla sulkee suurella varmuudella pois aktiivisen borrelioosin.
      • Analyysimenetelmien suorituskyky vaihtelee sen suhteen, millaiset vasta-ainetasot menetelmä kykenee erottamaan toisistaan (selvitä laboratoriosta).
    • IgM-vasta-aineet eivät ole käyttökelpoisia diagnostiikassa, eikä niiden ole osoitettu kuvaavan mahdollisen taudin aktiviteettia.
    • Vasta-ainemääritys selkäydinnesteestä on erittäin tärkeä tutkimus, joka on tilattava herkästi, koska spesifistä vasta-ainetuotantoa esiintyy keskushermostossa varsin vaatimattomin kliinisin oirein.
    • Jos jää epäilyjä esim. osoitettujen vasta-aineiden spesifisyydestä, tulos voidaan varmistaa immunoblot-analyysillä, joka yleensä voidaan tehdä laboratorion säilyttämästä ykkösnäytteestä.
  • Likvorista voidaan osoittaa suurentunut kemokiini CXCL13:n pitoisuus aktiivisen tulehduksen merkkinä. Ks. jäljempänä kappaleessa Keskushermoston borrelioosi.
  • Borrelia-DNA:n osoitus PCR:llä on tarkka menetelmä hoitamattoman potilaan tutkimiseen. On muistettava, että se mittaa DNA:ta, ei vain eläviä bakteereja. Ihobiopsiasta se on arvokas EM:n, lymfosytooman ja ACA:n diagnostiikassa, jolloin herkkyys on 70–80 % ja tarkkuus lähes 100 %.
    • Varsinkin borrelia-artriitin diagnostiikassa PCR on hyvä lisätutkimus. Nivelnesteestä tutkittuna PCR:n herkkyys on 65–90 %, synoviaalibiopsiasta vielä herkempi, ja tarkkuus on lähes 100 %.
  • Borreliaviljely ei ole kliinisesti käyttökelpoinen pitkän viljelyajan ja alhaisen herkkyyden takia.
  • Borrelia-endeemisten alueiden väestöllä on korkea serologinen taustapositiivisuus, jolloin diagnostinen tarkkuus laskee huomattavasti. Taustapositiivisuus voi hyperendeemisillä alueilla olla jopa 50 % tai korkeampikin, varsinkin vanhemmissa ikäluokissa, ja matalaendeemiselläkin alueella 5–10 %.
  • Serologian diagnostinen merkitys on valitettavasti heikko johtuen populaation taustaseropositiivisuudesta ja testin vasta-aine-osoituksen sensitiivisyydestä ja spesifisyydestä. Spesifisyys on aina riippuvainen taustaseropositiivisuudesta.
    • Serologia on epäsuora merkki kontaktista borrelian kanssa eikä osoita aktiivista infektiota, joten testituloksen tulkinta on tarpeen.
    • Seropositiivisia terveitä on borrelioosialueella yleensä 20–30 %; aktiivisen borrelioosin yleisyydestä on harvoin tietoa. Positiivisen testin diagnostinen arvo lasketaan näillä edellytyksillä uskottavuusosamääränä.
    • Positiivinen uskottavuusosamäärä (LR+) yli 10 viittaa korkeaan taudin todennäköisyyteen. Serologian suorittaminen lasketaan kaavasta: LR+ = sensitiivisyys / 1 − spesifisyys. Esimerkki: tavallisesti testin sensitiivisyys vasta-aineiden osoittamisessa on 0.90 ja tausta-seropositiivisuus on 20 % (spesifisyys 0.80), jolloin LR+ = 0.9/0.8 = 1.25, siis ei diagnostista arvoa!
    • Lisäksi vasta-ainemäärä yksittäisen testin perusteella ei ole suhteessa diagnoosiin.
  • Apteekeissa myydään pikatestejä borreliabakteerin määrittämiseksi punkista. Niitä ei kuitenkaan suositella käytettäväksi, sillä testit ovat huonosti dokumentoituja. Lisäksi borreliabakteerin infektoimienkin punkkien puremista vain murto-osa eli n. 7.5 % aiheuttaa tartunnan. Näiden testien käyttö ja mikrobilääkehoidon aloittaminen positiivisessa tapauksessa aiheuttaisi siis merkittävää ylihoitoa. Niinpä ESGBOR (European Study Group for Lyme Borreliosis) neuvoo yksiselitteisesti olemaan käyttämättä tällaisia ja muita pikatestejä.
  • Joillakin tahoilla esitettyjä testejä, kuten esim. ns. suora mikroskopointi, ELISPOT, CD57+ NK -solut, borrelia-antigeenin indusoima makrofagien IL-1-tuotanto, ei pidä käyttää, koska niiden on todettu olevan kelvottomia.
  • Kooste diagnostisista testeistä eri tilanteissa on taulukossa «Suositus borrelioosin diagnostiikasta»1.
Taulukko 1. Suositus borrelioosin diagnostiikasta
IlmentymäSerologia (S-BorrAb)Vasta-ainemääritysten odotettu herkkyysDiagnoosia tukevat kliiniset ja laboratoriolöydökset
Puutiaisen pistoEi suositella.Ei merkitystäEi suositella
Erythema migransEi suositella. Diagnoosi on kliininen.
Harkinnan mukaan serologiaa voi käyttää epätyypillisessä, pitkittyneessä taudinkuvassa.		n. 50 %Ihobiopsia: histologia ja B. burgdorferin osoitus PCR-tutkimuksella
LymfosytoomaSuositellaan. Diagnoosin varmentamiseksi vaaditaan positiivinen vasta-ainelöydös.> 80 %Ihobiopsia: histologia ja B. burgdorferin osoitus PCR-tutkimuksella
Samanaikainen tai aikaisempi erythema migrans
NeuroborrelioosiSerologia tutkitaan samanaikaisesti seerumista ja likvorista.
Diagnoosiin vaaditaan intratekaalinen vasta-ainetuotanto eli koholla oleva IT-indeksi.		Oireiden kesto alle 6 vk: 77 % (67–85 %)
Oireiden kesto yli 6 vk: > 99 %		Aivo-selkäydinnestenäyte:
  • lymfosytaarinen pleosytoosi (Leuk > 5 x 106/l)
  • Suurentunut CXCL13-pitoisuus
  • B. burgdorferin osoitus PCR-tutkimuksella (herkkyys heikko)
Samanaikainen tai aikaisempi erythema migrans
Acrodermatitis chronica atrophicansSuositellaan. Diagnoosiin vaaditaan positiivinen IgG-vasta-ainelöydös.98 % (84–100 %)Ihobiopsia: histologia ja B. burgdorferin osoitus PCR-tutkimuksella
Lymen artriittiSuositellaan. Diagnoosiin vaaditaan positiivinen IgG-vasta-ainelöydös.96 % (93–100 %)Nivelnestenäyte: B. burgdorferin osoitus PCR-tutkimuksella (erotusdiagnostiikka: solut, kiteet, BaktVi, BaktNhO)
Lymen kardiittiSuositellaan. Diagnoosiin vaaditaan positiivinen IgG-vasta-ainelöydös.> 80 %Samanaikainen tai aikaisempi erythema migrans tai neurologiset oireet
SilmämanifestaatiotSuositellaan. Diagnoosiin vaaditaan positiivinen IgG-vasta-ainelöydös.?B. burgdorferin osoitus PCR-tutkimuksella silmästä
Muu samanaikainen tai aikaisempi borrelioosin ilmentymä
Uudelleenjulkaistu luvalla Suomen Lääkärilehden artikkelista Kortela E, Kanerva M, Kurkela S ym. Lymen borrelioosi: suositus diagnostiikasta ja hoidosta. Suom Lääkäril 2023;78(37-38):1428-1432 «Kortela E, Kanerva M, Kurkela S ym. Lymen borrelioosi: suositus diagnostiikasta ja hoidosta. Suom Lääkäril 2023;78(37-38):1428-1432 .»1.

Erythema migrans (EM)

  • Erythema migransin diagnosoimiseksi ei käytetä laboratoriokokeita. Yli 5 cm:n läpimittainen tyypillinen ihottuma hoidetaan heti. Alle 5 cm:n läpimittaista ihottumaa seurataan viikon ajan ja hoidetaan, jos sen on todettu kasvavan tai jos puremaa seuraa oireeton vaihe ja eryteema ilmestyy vasta sen jälkeen. Epävarmoissa tapauksissa seurataan tilannetta vielä pari päivää; eryteeman kasvunopeus on suuruusluokkaa n. 1 cm/vrk. Jos on yleisoireita, hoidon voi kuitenkin aloittaa heti. Moniläiskäinen EM (ks. edellä) hoidetaan aina heti.
  • Epätyypillisen EM:n erotusdiagnostiset tutkimukset ovat tärkeitä: tarvittaessa ihobiopsia PCR-tutkimusta varten, histologia sekä mahdollisesti ihotautilääkärin konsultaatio. Serologiasta ei ole positiivista diagnostista apua, mutta negatiivinen tulos 2–4 viikon oireilun jälkeen puhuu borrelioosia vastaan. Kasvava ihottuma hoidetaan muistaen, että EM-diagnoosi on epävarma. Jos oireet jatkuvat tai pahenevat hoidon jälkeen, niiden takana on todennäköisesti muu syy kuin borrelioosi.
  • Jos on jostain syystä välttämättä tarpeen pyrkiä EM:n objektiiviseen diagnoosiin, voi borrelia-DNA:n tutkia PCR-menetelmällä ihobiopsiasta. Tämä ei ole rutiinitutkimus, eikä se saa viivästyttää hoitoa.
  • Lymfosytooma puremakohdassa on diagnostinen ja heti hoitoa vaativa primaariborrelioosin muoto. Histologinen tutkimus, PCR ja vasta-ainetutkimus voivat olla erotusdiagnostisesti tarpeen.

Neuroborrelioosi

Perifeerinen neuroborrelioosi

  • Kasvohermohalvaus on tyypillisin ääreishermon borrelioosin ilmentymä. Se voi alkaa varhain tartunnan jälkeen, jo EM:n aikana, jolloin IgG-vasta-aineetkin seerumissa voivat vielä olla negatiiviset. Positiiviset IgM-vasta-aineet ovat ehkä viitteellisiä, mutta ne eivät tässäkään sovi diagnostiikkaan. Kasvohermohalvauksessa meningiitti voi puuttua; likvor on puhdas n. 30 %:ssa.
  • Likvoritutkimukset ja intratekaalisen vasta-ainetuotannon tutkiminen ovat tärkeitä.
  • Muu perifeerinen hermovaurio, kuten aksonaalinen neuropatia ja punosneuriitti, vaatii erotusdiagnostisia, esim. elektrofysiologisia tutkimuksia.
  • IgG-vasta-aineet ovat borrelianeuriitissa positiiviset, mutta tarkkuus ei yksin riitä diagnoosiin.

Keskushermoston neuroborrelioosi

  • Oireisto on hyvin monisärmäinen, ja samoja oireita esiintyy muissakin keskushermoston infektioissa, joten serotutkimukset ja erotusdiagnostiset tutkimukset ovat välttämättömiä.
  • Likvoritutkimus on aina tehtävä, tarvittaessa erikoissairaanhoidossa.
  • Likvorin lymfosytaarinen pleosytoosi on diagnoosia puoltava tulehduksen merkki.
  • IgG-borreliavasta-aineet tutkitaan seerumista ja likvorista. Seerumin IgG-vasta-ainepitoisuudet ovat aina suurentuneet 4 viikon kuluttua oireiden alkamisesta.
  • Spesifinen intratekaalinen vasta-ainetuotanto lasketaan. Indeksi on koholla keskushermoston neuroborrelioosissa 10–14 vrk oireiden alkamisesta. Neuroborrelioosin jälkeen indeksi voi pysyä vuosikausia koholla, mikä heikentää diagnostista käyttökelpoisuutta.
  • Likvorin kemokiini CXCL13 on tulehduksellisen aktiivisuuden käyttökelpoinen ja tärkeä yleinen osoitin. Sen pitoisuus on keskushermoston neuroborrelioosissa selvästi suurentunut. Tämä on todettavissa aikaisemmin kuin sekä pleosytoosi että vasta-aineindeksin nousu ja auttaa ratkaisevasti diagnostiikassa. Lievää nousua tavataan myös pesäkekovettumataudissa (MS), sen kliinisesti eriytyneessä oireyhtymässä (KEO) ja neuromyelitis opticassa sekä virus- ja bakteerimeningiitissä. TBE:n yhteydessä CXCL13-pitoisuus on kohtuullisesti suurentunut n. 1/3:lla tapauksista tasolle n. 400 pg/ml asti. Korkeita pitoisuuksia todetaan borrelioosin lisäksi myös kupassa ja meningeaalisessa lymfoomassa.
  • Kuvantaminen (pään magneettikuvaus) erotusdiagnostiikkaa varten on harkittava vaihtoehto.

Borrelia-artriitti

  • Seerumin IgG-vasta-aineet ovat aina selvästi koholla. Nivelnesteestä ei kannata määrittää vasta-aineita, koska ne ovat samalla tasolla kuin seerumissa.
  • PCR nivelnesteestä on suositeltava tutkimus.
  • Erotusdiagnostiset veri- ja nivelnestetutkimukset sekä kuvantaminen kuuluvat diagnostiikkaan.

Akrodermatiitti

  • Seerumin IgG-vasta-aineet ovat aina koholla.
  • Histologinen löydös on tyypillinen, ja PCR ihobiopsiasta on suositeltava diagnostinen vaihtoehto.

Hoito

Pelkkä puutiaisen purema ilman minkäänlaisia Lymen borrelioosiin viittaavia oireita

  • Tervettä potilasta ei ole aihetta hoitaa mikrobilääkkeellä!
  • Serokonversiokaan ei olisi merkki sairaudesta, jos tutkittava on oireeton.
  • Punkin purema ilman oireita ei ole aihe antibioottiprofylaksiaan, ei edes raskaana olevalla. Kyseistä aluetta on kuitenkin seurattava tarkasti erythema migranssin kehittymisen varalta kuukauden ajan.
    • Jos potilaalle kehittyy erythema migrans, tulee se hoitaa viipymättä, ks. alla.
    • Jos potilaalle kehittyy yleisoireita (esim. kuume), tulee niiden syy arvioida ja hoitaa.
  • Raskauden aikana mikrobilääkeprofylaksia voidaan mahdollisesti harkita, jos puutiaisaltistus on todennäköinen (konsultoi infektiolääkäriä).

Aktiivisen borrelioosin mikrobilääkehoito

Taulukko 2. Antibioottihoito Lymen borrelioosin ilmentymissä
LääkeHoidon kestoHuomattava
Varhaiset ihomuutokset
Ertyhema migrans ilman yleisoireita ja lymfosytoomaAmoksisilliini 500 mg × 3–4 p.o.
Lapsille 50 mg/kg/vrk jaettuna 3 antokertaan, max. 500 mg × 3
2 viikkoa4 kertaa päivässä annostelu on todennäköisesti tehokkain, kun hoidetaan laaja-alaista tautimuotoa tai vaikeasti lihavaa potilasta.
Doksisykliini 100(–150) mg × 2 p.o., aloitusannos 2 tbl eli 200(–300) mg
Lapsille 4–5 mg/kg/vrk jaettuna kahteen antokertaan, max. 200 mg/vrk		2 viikkoaAnnos 100 mg × 2 on aikuisten standardiannos.
Voi aiheuttaa herkistymistä auringonvalolle.
Samanaikainen maitotuotteiden käyttö voi heikentää imeytymistä.
Vältä käyttöä raskauden aikana.
Alle 8-vuotiaille lapsille vain, jos muuta suun kautta annettavaa antibioottia ei voida käyttää.
Vain allergisille:
Atsitromysiini 500 mg × 1 p.o.
Lapsille 10 mg/kg/vrk kerran päivässä, max. 500 mg/vrk.		6 vrkHoidon epäonnistumisia kuvattu.
Pidentää QT-aikaa.
Huomioi lääkeaineinteraktiot.
Vältä käyttöä imetyksen aikana.
Kefuroksiimiaksetiili 500 mg × 2 p.o.
Lapsille 30 mg/kg/vrk jaettuna kahteen antokertaan, max. 500 mg × 2		2 viikkoaErityislupavalmiste.
Herkästi suolihaittoja.
Kefaleksiini ei ole tehokas Lymen borrelioosin hoidossa.
Varhainen leviäminen
Multippeli erythema migrans ja erythema migrans + yleisoireet: atralgia, myalgia, päänsärky, lämpöilyDoksisykliini 100(–150) mg × 2 p.o., aloitusannos 2 tbl.
Lapsille 4–5 mg/kg/vrk jaettuna kahteen antokertaan, max. 200 mg/vrk		2(–3) viikkoaks. edellä Varhaiset ihomuutokset
Doksisykliini ensisijainen aikuisille.
Amoksisilliini ensisijainen lapsille,
Lapsilla hoidon kesto 2 viikkoa.
Amoksisilliini 500 mg × 3–4 p.o.
Lapsille 50 mg/kg/vrk jaettuna 3 antokertaan, max. 500 mg × 3
Allergisille: ks. edellä varhaisissa ihomuutoksissa		Ks. edellä Varhaiset ihomuutokset
Kasvohermo- tai muu aivohermohalvaus, neuriitti, radikuliitti, meningiittiDoksisykliini 100(–150) mg × 2 p.o., aloitusannos 2 tbl
Lapsille 4–5 mg/kg/vrk jaettuna kahteen antokertaan, max. 200 mg/vrk
Keftriaksoni 2 g × 1 i.v.
Lapsille 75–100 mg/kg/vrk kerran päivässä, max. 2 g/vrk		2(–3) viikkoaks. edellä Varhaiset ihomuutokset
Doksisykliini p.o. on yhtä tehokas kuin keftriaksoni.
Lapsilla hoidon kesto on 2 viikkoa.
Turvakokeet kerran viikossa: TVK, ALAT «Mistry R, Rawson TM, Troise O, ym. Haematological and hepatic adverse effects of ceftriaxone in ambulatory care: a dual-centre retrospective observational analysis of standard vs high dose. BMC Infect»2
Oireiden kesto alle 6 kk: enkefaliitti, aivovaskuliitti, myeliittiKeftriaksoni 2 g x 1 i.v.
Lapsille 75-100 mg/kg/vrk kerran päivässä, max. 2 g/vrk		2–3 viikkoaLapsilla hoidon kesto on 2 viikkoa.
Turvakokeet kerran viikossa: TVK, ALAT «Mistry R, Rawson TM, Troise O, ym. Haematological and hepatic adverse effects of ceftriaxone in ambulatory care: a dual-centre retrospective observational analysis of standard vs high dose. BMC Infect»2
Kardiitti:
Lievä, I asteen eteis-kammiokatkos, PR-aika < 300 ms		Amoksisilliini 500 mg × 3–4 p.o.
Lapsille 50 mg/kg/vrk jaettuna 3 antokertaan, max. 500 mg × 3		2–3 viikkoaks. edellä Varhaiset ihomuutokset
Doksisykliini 100(–150) mg × 2 p.o., aloitusannos 2 tbl
Lapsille 4–5 mg/kg/vrk jaettuna kahteen antokertaan, max. 200 mg/vrk
Allergisille: atsitromysiini tai kefuroksiimiaksetiili		ks. edellä Varhaiset ihomuutokset
Vakava, II–III asteen eteis-kammiokatkos, PR-aika ≥ 300 msKeftriaksoni 2 g × 1 i.v.
Lapsille 75–100 mg/kg/vrk kerran päivässä, max. 2 g/vrk		Sairaalahoito, tilapäinen tahdistin voi olla tarpeen.
Turvakokeet kerran viikossa: TVK, ALAT «Mistry R, Rawson TM, Troise O, ym. Haematological and hepatic adverse effects of ceftriaxone in ambulatory care: a dual-centre retrospective observational analysis of standard vs high dose. BMC Infect»2
Kun tila stabiloituu, antibiootiksi voidaan vaihtaa doksisykliini tai amoksisilliini
Silmäoireet:
Konjunktiviitti, episkleriitti		Doksisykliini 100(–150) mg × 2 p.o., aloitusannos 2 tbl
Lapsille 4–5 mg/kg/vrk jaettuna kahteen antokertaan, max. 200 mg/vrk		2 viikkoaks. edellä Varhaiset ihomuutokset
Keratiitti, skleriitti, uveiitti, retiniittiKeftriaksoni 2 g × 1 i.v.
Lapsilla 75–100 mg/kg/vrk kerran päivässä, max. 2 g/vrk		3 viikkoaDoksisykliini penetroituu huonosti intaokulaarisesti.
Turvakokeet kerran viikossa: TVK, ALAT «Mistry R, Rawson TM, Troise O, ym. Haematological and hepatic adverse effects of ceftriaxone in ambulatory care: a dual-centre retrospective observational analysis of standard vs high dose. BMC Infect»2
Uudelleenjulkaistu luvalla Suomen Lääkärilehden artikkelista Kortela E, Kanerva M, Kurkela S ym. Lymen borrelioosi: suositus diagnostiikasta ja hoidosta. Suom Lääkäril 2023;78(37-38):1428-1432 «Kortela E, Kanerva M, Kurkela S ym. Lymen borrelioosi: suositus diagnostiikasta ja hoidosta. Suom Lääkäril 2023;78(37-38):1428-1432 .»1.
Taulukko 3. Antibioottihoito Lymen borrelioosin myöhäisoireissa
MyöhäisoireetLääkeHoidon kestoHuomattava
ArtriittiAmoksisilliini 500 mg × 3–4 p.o. Lapsilla 50 mg/kg/vrk jaettuna 3 antokertaan, max. 500 mg × 3
4 viikkoa Ks. taulukko «Antibioottihoito Lymen borrelioosin ilmentymissä»2 Varhaiset ihomuutokset
Uusiutuvassa artriitissa antibioottihoito voidaan kertaalleen toistaa, joko suun kautta otettava lääkitys 4 viikon ajan tai vaikeaoireisessa taudissa keftriaksoni 2–4 viikon ajan.
Doksisykliini 100(–150) mg × 2 p.o., aloitusannos 2 tbl. Lapsilla 4–5 mg/kg/vrk jaettuna kahteen antokertaan, max. 200 mg/vrk
Allergisille:
Kefuroksiimiaksetiili 500 mg × 2 p.o.
Lapsille 30 mg/kg/vrk jaettuna 2 antokertaan, max. 500 mg × 2
Oireiden kesto yli 6 kk: enkefaliitti, myeliittiKeftriaksoni 2 g × 1 i.v.
Lapsille 75–100 mg/kg/vrk kerran päivässä, max. 2 g/vrk		3 viikkoaTurvakokeet kerran viikossa: TVK, ALAT «Mistry R, Rawson TM, Troise O, ym. Haematological and hepatic adverse effects of ceftriaxone in ambulatory care: a dual-centre retrospective observational analysis of standard vs high dose. BMC Infect»2
Perifeerinen neuropatiaDoksisykliini 100(–150) mg × 2 p.o., aloitusannos 2 tbl
Lapsille 4–5 mg/kg/vrk jaettuna kahteen antokertaan, max. 200 mg/vrk		3 viikkoaKs. taulukko «Antibioottihoito Lymen borrelioosin ilmentymissä»2 Varhaiset ihomuutokset
Keftriaksoni 2 g × 1 i.v.
Lapsille 75–100 mg/kg/vrk kerran päivässä, max. 2 g/vrk		Turvakokeet kerran viikossa: TVK, ALAT «Mistry R, Rawson TM, Troise O, ym. Haematological and hepatic adverse effects of ceftriaxone in ambulatory care: a dual-centre retrospective observational analysis of standard vs high dose. BMC Infect»2
Acrodermatitis chronica atrophicansDoksisykliini 100(–150) mg × 2 p.o., aloitusannos 2 tbl
Lapsille 4–5 mg/kg/vrk jaettuna kahteen antokertaan, max. 200 mg/vrk		3–4 viikkoaKs. taulukko «Antibioottihoito Lymen borrelioosin ilmentymissä»2 Varhaiset ihomuutokset
Amoksisilliini 500 mg × 3–4 p.o.
Lapsille 50 mg/kg/vrk jaettuna 3 antokertaan, max. 500 mg × 3		Ks. taulukko «Antibioottihoito Lymen borrelioosin ilmentymissä»2 Varhaiset ihomuutokset
Uudelleenjulkaistu luvalla Suomen Lääkärilehden artikkelista Kortela E, Kanerva M, Kurkela S ym. Lymen borrelioosi: suositus diagnostiikasta ja hoidosta. Suom Lääkäril 2023;78(37-38):1428-1432 «Kortela E, Kanerva M, Kurkela S ym. Lymen borrelioosi: suositus diagnostiikasta ja hoidosta. Suom Lääkäril 2023;78(37-38):1428-1432 .»1.

Hoidon tuloksen arviointi

  • Hoitovasteen arviointiin tarvitaan kärsivällisyyttä sekä potilaalta että lääkäriltä. Pääkriteerinä on kliininen tilanne, joka usein selviää lopullisesti vasta 2–3 kk:n kuluttua hoidon päättymisestä.
  • IgM-vasta-ainemäärityksistä ei ole nytkään hyötyä, eikä niitä siis tarvita.
  • Seerumin IgG-vasta-aineiden lasku vähintään puoleen viittaa hoidon onnistumiseen, mutta sen ilmaantuminen voi viipyä jopa 6 kk ja se esiintyy vain 50 %:ssa tapauksista.
  • CXCL13-tulehdusmerkkiaineen määrittäminen likvorista on hyödyksi: sen pitoisuus pienenee merkitsevästi jo 2 viikkoa onnistuneen hoidon jälkeen, vaikka pleosytoosi jatkuisikin.
  • Vielä pari kuukautta mikrobilääkehoidon jälkeen voidaan todeta PCR-tutkimuksella borrelian DNA:ta, joka voi olla spirokeettojen jätteitä eikä siis periaatteessa osoita infektion jatkumista.

Pitkittyneet oireet hoidon jälkeen

  • Jos borreliainfektion sairastaneen henkilön vaivat pitkittyvät asianmukaisen hoidon jälkeen, oireiden syynä ei valtaosassa tapauksista ole borreliainfektion jatkuminen. Tilanteesta käytetään usein väärin perustein nimitystä ”post-treatment Lyme disease”, mikä voi johtaa harhaan, sillä kyseessä on oireinen toipumisvaihe infektiosta ja mahdollisesti pysyvistäkin kudosvaurioista.
  • Pelätty krooninen aktiivinen borreliainfektio on hyvin epätodennäköinen, jos hoito on ollut ohjeiden mukaista. Tilanne on lääkärille haastava ja vaatii kokeneiden asiantuntijoiden perinpohjaisen arvioinnin.
  • Neuroborrelioosin hoidon jälkeen voi vielä 3–6 kk:n ajan esiintyä väsymystä ja kognitiivisia toimintahäiriöitä sekä heikentynyttä rasituksensietoa. Tämä ei ole merkki jatkuvasta infektiosta, eikä uusiin mikrobilääkehoitoihin ole syytä ryhtyä.
  • Oireenmukainen hoito, suunniteltu kuntouttaminen ja potilaan tukeminen ovat tärkeitä keinoja kroonisen borrelioosipelon välttämiseksi.
  • Borrelia-artriitin jälkeen niveltulehdus jatkuu joillakin potilailla ilman infektiota. Jos näin käy eikä tilanne ole 2 kk:n kuluttua parantunut kahdestakaan asianmukaisesta hoitokerrasta huolimatta, kyse on hoidon jälkeisestä niveltulehduksesta (post-treatment Lyme arthritis eli PTLA) eikä kroonisesta infektiosta. Tällaisen mikrobilääkeresistentin artriitin syntymekanismia ei täysin tunneta. Potilaan yksilölliset ominaisuudet tulehdusreaktion säätelyssä, esim. HLA-DR4-genotyyppi, ovat usein ratkaisevia tekijöitä. Borreliaperäisiä antigeenimolekyylejä ilman eläviä bakteereja on eläinkokeissa todettu pesiytyneen kudoksiin aikaansaaden tulehdusreaktioita. Kroonisesta infektiosta ei tällöin kuitenkaan ole kyse. Tila hoidetaan parhaiten yhteistyössä reumatologin kanssa.
  • Nimikettä ”post-treatment Lyme disease syndrome" tai PTLDS on käytettävä varoen, koska oireiden taustalla voi melko usein olla jokin muu, erotusdiagnostiikassa huomaamatta jäänyt syy.
  • Oireita ei milloinkaan saa vähätellä; ne voivat johtua esim. pysyvistä kudosvaurioista tai muusta taudista. Psykofyysinen rasitus on myös mahdollinen syy, mutta sitä ei saa käyttää verukkeena tutkimusten ennenaikaiseksi lopettamiseksi.

Ehkäisy

  • Ixodes ricinus viihtyy metsissä (marjastajat!) ja lepikoissa, ruohikoissa, laitumilla ja niityillä ja yleensäkin isäntäeläinten suosimassa maastossa ja kosteassa pienilmastossa.
  • Parasta on luonnollisesti välttyä puutiaisen puremalta. Kallioisessa, kuivassa maastossa ei ole puutiaisia eikä siis pureman vaaraa.
  • Punkkien suosimassa maastossa liikuttaessa pitäisi kulkea keskellä polkua, käyttää pitkälahkeisia housuja (vaaleita, jotta punkit olisi helppo huomata) ja kääntää sukanvarret housunlahkeiden päälle.
  • Päivittäin tarkastetaan iho ja poistetaan mahdolliset puutiaiset.
  • Kiinnittynyt puutiainen irrotetaan mekaanisesti pinsetillä suoraan ulos vetämällä. Kiinnittynyttä puutiaista ei pitäisi raapia pois, koska puutiaisen osia voi jäädä ihoon, ja ne voivat aiheuttaa märkäisen infektion. Ne poistuvat aikaa myöten itsestään haavaeritteen mukana. Punkin poistomenetelmän ei nykyään katsota vaikuttavan borreliatartuntariskiin.
  • On pyrittävä löytämään ja poistamaan kiinnittyneet punkit vuorokauden sisällä, koska infektioriski suurenee ajan kuluessa.
  • Puutiaisen pureman jälkeistä profylaktista antimikrobilääkitystä ei Suomessa tai yleensä Euroopassa suositella. Puremakohtaa on tarkkailtava riittävän kauan (n. kuukauden ajan), jotta mahdollisesti kehittyvä EM huomataan. Näin vältetään turhaa antibioottikäyttöä. Tarkkaavainen seuranta ja aikainen hoito, jos oireita tulee, ei lisää borrelioosin seurauksia.
  • Kokeiluja Borrelia burgdorferia vastaan suunnatulla rokotteella on tehty monella taholla, Suomessakin. Käyttökelpoista rokotetta ei ole toistaiseksi onnistuttu valmistamaan.

Kuvat

Kirjallisuutta

  1. Kortela E, Kanerva M, Kurkela S ym. Lymen borrelioosi: suositus diagnostiikasta ja hoidosta. Suom Lääkäril 2023;78(37-38):1428-1432 «Lymen borrelioosi: suositus diagnostiikasta ja hoidosta (37-38/2023)»16.
  2. Mistry R, Rawson TM, Troise O, ym. Haematological and hepatic adverse effects of ceftriaxone in ambulatory care: a dual-centre retrospective observational analysis of standard vs high dose. BMC Infect Dis 2022;22(1):959 «PMID: 36566229»PubMed
  3. Schotthoefer AM, Green CB, Dempsey G, ym. The Spectrum of Erythema Migrans in Early Lyme Disease: Can We Improve Its Recognition? Cureus 2022;14(10):e30673 «PMID: 36439577»PubMed
  4. Stanek G, Strle F. Lyme borreliosis-from tick bite to diagnosis and treatment. FEMS Microbiol Rev 2018;42(3):233-258. «PMID: 29893904»PubMed
  5. Dessau RB, van Dam AP, Fingerle V, ym. To test or not to test? Laboratory support for the diagnosis of Lyme borreliosis: a position paper of ESGBOR, the ESCMID study group for Lyme borreliosis. Clin Microbiol Infect 2018;24(2):118-124 «PMID: 28887186»PubMed
  6. van Gorkom T, Sankatsing SUC, Voet W ym. An Enzyme-Linked Immunosorbent Spot Assay Measuring Borrelia burgdorferi B31-Specific Interferon Gamma-Secreting T Cells Cannot Discriminate Active Lyme Neuroborreliosis from Past Lyme Borreliosis: a Prospective Study in the Netherlands. J Clin Microbiol 2018;56(4): pii: e01695-17. «PMID: 29367297»PubMed
  7. Laaksonen M, Sajanti E, Sormunen JJ ym. Crowdsourcing-based nationwide tick collection reveals the distribution of Ixodes ricinus and I. persulcatus and associated pathogens in Finland. Emerg Microbes Infect 2017;6(5):e31. «PMID: 28487561»PubMed
  8. Sormunen JJ, Klemola T, Vesterinen EJ ym. Assessing the abundance, seasonal questing activity, and Borrelia and tick-borne encephalitis virus (TBEV) prevalence of Ixodes ricinus ticks in a Lyme borreliosis endemic area in Southwest Finland. Ticks Tick Borne Dis 2016;7(1):208-15. «PMID: 26548608»PubMed
  9. Schutzer SE, Berger BW, Krueger JG, ym. Atypical erythema migrans in patients with PCR-positive Lyme disease. Emerg Infect Dis 2013;19(5):815-7 «PMID: 23697348»PubMed
  10. Strle F, Lusa L, Ružić-Sabljić E, ym. Clinical characteristics associated with Borrelia burgdorferi sensu lato skin culture results in patients with erythema migrans. PLoS One 2013;8(12):e82132 «PMID: 24386087»PubMed
  11. Bockenstedt LK, Gonzalez DG, Haberman AM ym. Spirochete antigens persist near cartilage after murine Lyme borreliosis therapy. J Clin Invest 2012;122(7):2652-60. «PMID: 22728937»PubMed
  12. Nordberg M, Forsberg P, Nyman D ym. Can ELISPOT Be Applied to A Clinical Setting as A Diagnostic Utility for Neuroborreliosis? Cells 2012;1(2):153-67. «PMID: 24710421»PubMed
  13. Fryland L, Wilhelmsson P, Lindgren PE ym. Low risk of developing Borrelia burgdorferi infection in the south-east of Sweden after being bitten by a Borrelia burgdorferi-infected tick. Int J Infect Dis 2011;15(3):e174-81. «PMID: 21168354»PubMed
  14. Rizzoli A, Hauffe HC, Carpi G, Vourc’h GI, Neteler M, Rosà R. Lyme borreliosis in Europe. Eurosurveillance 2011;16(27). «https://www.eurosurveillance.org/content/10.2807/ese.16.27.19906-en»4 «PMID: 21794218»PubMed
  15. Mygland A, Ljøstad U, Fingerle V ym. EFNS guidelines on the diagnosis and management of European Lyme neuroborreliosis. Eur J Neurol 2010;17(1):8-16, e1-4. «PMID: 19930447»PubMed
  16. O'Connell S. Lyme borreliosis: current issues in diagnosis and management. Curr Opin Infect Dis 2010;23(3):231-5. «PMID: 20407371»PubMed
  17. Marques A, Brown MR, Fleisher TA. Natural killer cell counts are not different between patients with post-Lyme disease syndrome and controls. Clin Vaccine Immunol 2009;16(8):1249-50. «PMID: 19515868»PubMed
  18. Ljøstad U, Skogvoll E, Eikeland R ym. Oral doxycycline versus intravenous ceftriaxone for European Lyme neuroborreliosis: a multicentre, non-inferiority, double-blind, randomised trial. Lancet Neurol 2008;7(8):690-5. «PMID: 18567539»PubMed
  19. Stanek G, Fingerle V, Hunfeld KP, Jaulhac B, Kaiser R, Krause A, Kristoferitsch W, O'Connell S, Strle F, Gray J. Ljøstad U, Henriksen TH. Management of neuroborreliosis in European adult patients. Acta Neurol Scand Suppl 2008;188():22-8. «PMID: 18439217»PubMed
  20. Oksi J, Nikoskelainen J, Hiekkanen H ym. Duration of antibiotic treatment in disseminated Lyme borreliosis: a double-blind, randomized, placebo-controlled, multicenter clinical study. Eur J Clin Microbiol Infect Dis 2007;26(8):571-81. «PMID: 17587070»PubMed
  21. Wilske B, Fingerle V, Schulte-Spechtel U. Microbiological and serological diagnosis of Lyme borreliosis. FEMS Immunol Med Microbiol 2007;49(1):13-21. «PMID: 17266710»PubMed
  22. Steere AC, Angelis SM. Therapy for Lyme arthritis: strategies for the treatment of antibiotic-refractory arthritis. Arthritis Rheum 2006;54(10):3079-86. «PMID: 17009226»PubMed