Hyönteisten pistot ja puremat

Keskeistä

• Hyönteisten pistot voivat aiheuttaa yliherkkyysreaktioita ja ihoinfektioita sekä levittää tauteja.
• Suomessa voi hyönteisvektoreiden levittämänä saada Lymen borrelioosin «Lymen borrelioosi»1, puutiaisaivokuumeen (TBE) «Enkefaliitit»2, jänisruton (tularemia) «Tularemia (jänisrutto)»3, nivelrokon (pogostantauti) «Pogostantauti»4 tai Inkoo-viruksen aiheuttaman aivotulehduksen.
• Ampiais- tai mehiläisallergia voi aiheuttaa anafylaksian.
• Hyttysallergiassa profylaktinen antihistamiinihoito voi auttaa.

Oireet

• Hyönteisen pistos aiheuttaa iholla aluksi punoittavan läiskän, joka voi kohota nokkospaukaman tapaisesti.
• Pistokohdan keskellä voi esiintyä nuppineulanpään kokoinen verenpurkauma (petekia).
• Reaktio iholla johtuu hyönteisten toksiinien ja immunologisen reaktion yhteisvaikutuksesta, mikä selittää laajan yksilöllisen vaihtelun.
• Joidenkin hyönteisten pistojen jälkeen nähdään viivästynyt allerginen reaktio, ja alueelle saattaa kehittyä kutisevia kyhmyjä viikoiksi.

Anafylaksia

• Ks. myös «Anafylaksia»5.
• Yleistyneen allergisen reaktion merkkejä
  • Laaja-alainen nokkosihottuma, punoitus, angioedeema
  • Pyörryttävä olo, hengenahdistus, pahoinvointi
  • Anafylaktinen sokki (verenpaineen lasku yhdistettynä muihin allergiaoireisiin) ja tajuttomuus
• Myös huonovointisuus ja yleistynyt kutina tai paikallinen kutina kämmenissä ja jalkapohjissa ovat mahdollisia. Anafylaksia voi esiintyä myös ilman mainittavia iho-oireita.
• Pistoksen aiheuttamat mahdolliset paniikkioireet (vasovagaalinen reaktio ym.) tulee ottaa huomioon erotusdiagnostisena vaihtoehtona.
• Hyönteisten aiheuttamat anafylaktiset reaktiot esiintyvät yleensä pistiäisallergian yhteydessä. Tutkimukset ja hoito: ks. jäljempänä kohdassa Pistiäiset.

Pistojen ja puremien komplikaatiot

• Laaja paikallisreaktio (laaja, yli 10 cm:n paukama, voi kestää yli 24 t)
• Paikallisreaktio limakalvojen läheisyydessä voi aiheuttaa hengitystieobstruktiota (esim. nielussa, huulessa).
• Pistokohtaan voi kehittyä märkivä ihoinfektio (pyodermia). Erityisen yleinen matkailijoilla. Ks. myös artikkeli Matkailijan iho-ongelmia «Matkailijan iho-ongelmia»6.
• Harvoin pistokohtaan kehittyy paise, ruusu tai selluliitti «Ruusutulehdus (erysipelas)»7.
• Pistiäisten myrkyille herkistyneillä voi pistos aiheuttaa anafylaksian.
• Suomessa kotoperäisiä niveljalkaisten välittämiä, kliinisesti merkittäviä infektioita ovat
  • puutiaisten levittämät Lymen borrelioosi «Lymen borrelioosi»1 ja puutiaisaivokuume (TBE) «Enkefaliitit»2
  • hyttysten sekä joskus puutiaisten, mäkäröiden tai paarmojen levittämä jänisrutto «Tularemia (jänisrutto)»3
  • hyttyslajien levittämät pogostantauti (nivelrokko) «Pogostantauti»4 ja Inkoo-viruksen aiheuttama aivotulehdus.

Tutkimukset

• Diagnostiikan kulmakivet ovat potilaan anamneesi ja kliininen tutkimus.
• On tärkeää arvioida puremakohdan paikallinen tila (erythema migrans, kuolionäppy tai haavauma; kuva «»1) ja selvittää muut iho-oireet (esim. nokkosrokko, kutina) sekä limakalvo- ja yleisoireet (kuume, niveloireet, neurologiset oireet).
• Borrelioosin «Lymen borrelioosi»1 (erythema migrans) ja tularemian «Tularemia (jänisrutto)»3 (kuolionäppy, kuumeinen lymfadenopatia) varhaisvaiheen diagnoosi on kliininen, ja hoito aloitetaan kliinisin perustein.
• Joissakin tilanteissa voi vasta-ainetutkimuksista olla apua, borrelioosi BorrAb (vasta-aineet nousevat yleensä 2–4 viikkoa oireiden alkamisesta, huom. paikallinen seroprevalenssi) ja tularemia, FrtuAb (vasta-aineet nousevat 1–3 viikkoa oireiden alkamisesta).
• Pistiäisten aiheuttaman yleisreaktion (anafylaksia) jälkeen tutkitaan 1–2 kk:n päästä seerumin spesifiset IgE vasta-aineet ampiaisen ja mehiläisen myrkyille (S-PisPakE «»4) (kts. alempana).
• Hyttysallergian diagnosoimiseksi voidaan tutkia IgE vasta-aineet, HyttynE
• Infektiokohdan märkäisissä infektioissa tarvitaan joskus bakteeriviljelyä.
• Ihokoepalan histologiassa voidaan epäselvissä tapauksissa todeta tyypillinen hyönteisenpuremareaktio, mutta se ei ole täysin diagnostinen.

Kaksisiipiset (hyttyset ja kärpäset)

Pistiäiset

• Ampiaisen, mehiläisen tai kimalaisen pisto aiheuttaa sen myrkyn välityksellä välittömästi kovan kivun ja turvotuksen pistokohtaan (kuva «»4).
• Pistiäisten myrkylle herkistyminen aiheuttaa Suomessa vuosittain useita anafylaktisia reaktioita, jotka voivat olla hengenvaarallisia.
• Ampiaisallergiset eivät tavallisesti ole allergisia mehiläisen myrkylle ja päinvastoin.
• Hoito
  • Pistokohta asetetaan lepoon, jottei myrkky leviäisi laajemmalle.
  • Ihoon jäänyt mehiläisen piikki poistetaan tarvittaessa nopeasti terävällä esineellä pyyhkäisemällä, jottei myrkkypussin koko sisältö ehtisi siirtyä ihon sisään. Ampiaisen ja kimalaisen piikki poistuu ihosta eläimen mukana.
  • Hyvä ensiapu on kylmä kääre, kylmäpussi tai viilentävä geeli.
  • Useita samanaikaisia pistoja saanutta henkilöä on syytä tarkkailla yleisoireiden kehittymisen varalta.
• Anafylaktiset reaktiot
  • Hoidetaan akuuttivaiheessa anafylaksian «Anafylaksia»5 tapaan ja jatkossa vältetään pistiäisaltistusta.
  • Allergologista diagnostiikkaa ja siedätyshoidon arviointia suositellaan pistiäisen aiheuttamien yleisreaktioiden (anafylaksia) jälkeen.
  • Ensiapu mukana pidettäväksi: adrenaliini-injektori, lisäksi glukokortikoidi p.o., esim. prednisoloni 40 mg:n kerta-annos, sekä antihistamiini kaksinkertaisella annoksella, esim. setiritsiini 10 mg 2×1 tai kielellä sulava valmiste
• Tutkimukset anafylaksiassa
  • Yleistyneen reaktion saaneelta potilaalta voidaan selvittää perusterveydenhuollossa (tutkimusten saatavuudesta riippuen) IgE-luokan vasta-aineet ampiaisen ja mehiläisen myrkylle sekä myrkkyjen spesifiset allergeenikomponentit (ampiaisallergiassa «»8 S-rVesv5E, mehiläisallergiassa rApi m 1 Phospholipase A2, i208).
  • Saatavilla on myös pakettitutkimuksia (S-PisPakE)
    • Allergeenikomponenttien avulla voidaan todellinen ampiais- ja mehiläisallergia erottaa aiempaa tarkemmin ristiherkistymisestä.
    • IgE-vaste on yleensä todettavissa vasta n. 1–2 kk:n kuluttua pistosta.
  • Jos potilaalla on ollut tyypillinen yleisreaktio pistiäisistä, mutta spesifisten IgE-määritysten tulokset ovat negatiiviset, tutkimukset on syytä uusia tai harkita erikoissairaanhoidon konsultaatiota.
  • Potilailla, jotka ovat saaneet anafylaktisen reaktion pistiäisen myrkystä, tulee rauhallisessa vaiheessa (esim. 1–2 kk:n kuluttua reaktiosta) tutkia myös seerumin tryptaasipitoisuus (S-Trypt) mastosytoosin «»8 poissulkemiseksi.
• Siedätyshoito (pistiäisallergia)
  • Voidaan toteuttaa potilailla, jotka ovat saaneet vaikean yleisreaktion (anafylaksia) ja joilla on varmistettu pistiäisallergia.
  • Lievässä yleisreaktiossa (paikallisreaktio ja nokkosihottumaa tai limakalvoturvotusta) voidaan siedätyshoitoa harkita, jos uusintapiston todennäköisyys on suuri tai piston pelko vaikuttaa potilaan elämänlaatuun.
  • Suuri paikallisreaktio ei ole siedätyshoidon aihe.
  • Pistiäisallergiassa siedätyshoitoa jatketaan 5 v:n ajan, minkä jälkeen teho säilyy vähintään 7 v suurimmalla osalla (ainakin 80 %:lla) potilaista.
  • Tietoisuus siitä, että siedätyshoito todennäköisesti estää anafylaktiset reaktiot, parantaa elämänlaatua.
  • Ks. myös «Siedätyshoito»9

Täit

• Ihmisissä loisivia täitä ovat päätäi, vaatetäi ja satiainen «Täit (pediculosis)»10, jotka imevät ravinnokseen verta.
• Päätäi esiintyy epidemioina kouluissa ja päiväkodeissa.
• Vaatetäitartunnat ovat nykyään harvinaisia; niitä esiintyy huonoissa hygieenisissä olosuhteissa asuvilla (mm. alkoholistit ja muut päihdeongelmaiset, asunnottomat).
• Vaatteiden puhdistukseen riittää tavallinen konepesu.
• Satiaistartunnat tapahtuvat yleensä seksikontaktissa; oireena kutinaa ja näppylöitä genitaalialueella ja saivareita häpykarvoissa.
• Hoito: ks. «Täit (pediculosis)»10

Lutikat ja kirput

• Lutikka esiintyy Suomessakin vanhoissa, epäsiisteissä rakennuksissa. Se voi kulkeutua vanhojen huonekalujen mukana asuntoihin. Lutikka käy öisin imemässä verta.
• Lintujen, koiran ja kissan (mm. Cheyletiella-punkki) ja jyrsijöiden kirput purevat myös ihmistä.
  • Kirpun puremien oireita ilmenee runsaimmin keväällä (pesäpönttöjen puhdistajat, ensikäynnit kesämökillä).
  • Lutikan ja kirppujen puremat aiheuttavat kiinteitä, voimakkaasti kutisevia papuloita, joiden keskellä on puremajälki (petekia). Niitä nähdään useimmiten vaatteiden peittämillä alueilla.
  • Ihomuutokset voivat kestää useita päiviä, ja oireita saavat vain herkistyneet potilaat.
  • Puremakohtaan voi myös kehittyä heti nokkospaukama tai laaja-alaisempi turvotus, jota voidaan helposti epäillä alkavaksi ruusuksi tai muuksi bakteeri-infektioksi.
  • Papuloita nähdään yleensä muutaman pureman ryhmissä (kuvat «»5 «»6), mutta myös jonomuodostelmat ovat tavallisia.
  • Lapsilla kesäisin esiintyvä kutiava, papulainen nokkosjäkälä (strofulus) lienee usein kirpun aiheuttama. Potilaalla ei usein ole aavistusta ihottumansa syystä, ja diagnoosi on vaikea.
  • Vaatii herkistymisen, mikä selittää, että oireita on vain osalla perheenjäsenistä.
• Hoito
  • Lutikan ja kirppujen puremiin riittää usein paikallishoito II–III ryhmän glukokortikoidivoiteella tai -liuoksella 1–2 kertaa päivässä 1–2 viikon ajan.
  • Lutikoiden hävittäminen ihmisasunnoista vaatii asiantuntemusta niiden piilopaikkojen löytämiseksi ja myrkyttämiseksi.
  • Tuholaistorjuntaa tekevät yksityiset yritykset.

Toukat

• Eräiden kehrääjäperhosten (esim. heinähukka) toukkien karvat saattavat aiheuttaa sekä toksisia että allergisia reaktioita.

Puutiaiset

• Ixodes ricinus -puutiainen levittää borrelioosia «Lymen borrelioosi»1, puutiaisaivokuumetta (TBE) ja harvoin jänisruttoa (tularemia).
• Puutiaisen pisto on kivuton ja saattaa jäädä potilaalta huomaamatta.
• Puutiaiset ovat aktiivisia Suomessa huhtikuusta loka–marraskuulle, ja niiden mielipaikkoja ovat ruohikot, heinikot, matalat pensaikot ja lehtometsien aluskasvillisuus.
• Paras suojautumiskeino ovat pitkävartiset saappaat ja pitkät housut.
• Puutiaisalueella liikuttaessa on muistettava tehdä iltaisin tarkastus ja poistaa puutiaiset iholta ja vaatteista.
• Borrelia-bakteerin siirtyminen puutiaisesta ihmiseen vaatii vähintään useiden tuntien tai jopa vuorokausien mittaisen kiinnittymisajan, joten puutiaiset kannattaa todeta ja poistaa mahdollisimman nopeasti.
  • Ks. Lymen borrelioosi «Lymen borrelioosi»1.
  • Varhaisvaiheen tyypillisin oire on puutiaisen piston ympärille n. viikon aikana ilmaantuva vaeltava punoitus, erythema migrans (EM).
  • Muutamien päivien tai viikkojen aikana se laajenee usein 5–10 cm:n ja joskus jopa kymmenien senttimetrien laajuiseksi, minkä jälkeen se voi hävitä itsestäänkin.
  • Nyrkkisääntönä on pidetty, että 5 vrk puutiaisen piston jälkeen havaittava 5 cm:n läpimittainen ihomuutos sopii EM-diagnoosiin. Pienemmät ja nopeammat reaktiot voivat olla puutiaisen syljen ainesosista johtuvaa tulehdusta.
  • Lymen borrelioosin diagnoosi on aina perustaltaan kliininen. Varhaisvaiheen infektio muodostaa ylivoimaisen enemmistön todettavista infektioista, eikä vasta-ainetutkimuksista ole tällöin hyötyä.
• Myöhäisvaiheen diagnostiikassa tarvitaan laboratoriotutkimuksia (S-BorrAb, koholla olevat IgG vasta-aineet ja sopivat kliiniset oireet).
• Puutiaisen irrotus ihosta
  • Puutiaiseen tartutaan mahdollisimman läheltä ihoa pinseteillä (pienet ja päästään ohuet pinsetit).
  • Puutiainen pyritään poistamaan kokonaisuudessaan pelkällä hitaalla pystysuoralla vedolla. Poistoa öljyllä tai voiteilla ei kannata yrittää. Jos punkin pää jää ihoon, se voidaan kaivaa esiin esim. neulalla ihodesinfektion jälkeen.

Hämähäkit

• Suomessa ei tavata luonnonvaraisena hengenvaarallisia hämähäkkilajeja.
• Hämähäkit purevat ihmistä yleensä vain silloin, jos ne joutuvat epähuomiossa puristuksiin ihoa vasten.
• Vesihämähäkki (Argyroneta aquatica) on Suomen myrkyllisin luonnonvarainen hämähäkki, ja sen purema vastaa vaikutukseltaan ampiaisen pistoa.
• Myös ison suohämähäkin, isojen ristihämähäkkien ja rantahämähäkin purema voi olla kivulias.
• Hoito vastaa pistiäisen piston hoitoa.

Suojautuminen hyönteisten pistoksilta ja puremilta

• Vaatetuksella peitetään mahdollisimman suuri osa kehosta, mikä on erityisesti pienillä lapsilla tärkeää.
• Suositaan vaaleita, pitkähihaisia ja pitkälahkeisia vaatteita. Esim. hyttynen voi pistää ohuen vaatekerroksen läpi.
• Suojataan pää päähineellä ja suojataan erityisesti nilkat ja jalat sukilla ja kengillä. Sukan suun voi asettaa housunpuntin päälle. Umpinaiset kengät ovat suositeltavammat kuin sandaalit.