Takaisin Tulosta

Matkailijan iho-ongelmia

Lääkärin käsikirja
7.7.2021 • Viimeisin muutos 12.3.2021
Heli Siikamäki, Merja Kousa ja Tinja Lääveri

Keskeistä

  • Iho-oireet ovat kuumeen ja ripulin jälkeen tavallisin lääkärissä käynnin syy matkan jälkeen.
  • Hyönteisen piston aiheuttamat reaktiot sekä ihon bakteeri- ja sieni-infektiot ovat matkailijan tavallisimmat iho-ongelmat.
  • Trooppinen ilmasto ja aurinko voivat pahentaa jo olemassa olevia iho-ongelmia, esim. ruusufinniä ja punahukkaa.
  • Kasvojen herpesinfektio voi aktivoitua voimakkaan auringonvalon vaikutuksesta.

Valoon liittyvät ihottumat

Auringonpolttama

  • Vaaleaihoinen pohjoismaalainen voi saada auringonpolttaman päiväntasaajalla 5–10 min:n altistuksessa, Kanarian saarilla talvisaikaan 20–30 min:ssa.
  • Oireet ilmenevät vasta 4–8 t:n kuluttua aurinkoaltistuksesta.
  • Iho alkaa punoittaa (kuva «»1), on kosketusarka ja vaikeasti palaessaan turpoaa ja rakkuloi.

Monimuotoinen valoihottuma

  • Tavallisin valoihottuma
  • Alkaa yleensä äkillisesti useita tunteja voimakkaan aurinkoaltistuksen jälkeen.
  • Oireina voimakkaasti kutiavat näpyt ja vesinäpyt (kuva «»2)
  • Oireiden kesto vaihtelee parista päivästä pariin viikkoon.
  • Lievissä tapauksissa iho vähitellen karaistuu ja alkaa sietää aurinkoa.

Fototoksinen tai fotoallerginen ihoreaktio

  • Iho herkistyy ultraviolettisäteilylle ulkoisten kemiallisten aineiden tai sisäisten lääkkeiden vaikutuksesta.
  • Tavallisimpia allergisen valokosketusihottuman aiheuttajia ovat kosmeettisissa aineissa tavattavat hajusteiden aineosat.
  • Rakkulaisia fototoksisia reaktioita, ns. fytofotodermatiitteja (kuvat «»3 «»4), aiheuttavat kasveissa, erityisesti putkikasveissa, mooseksenpalavapensaassa ja aitoviikunassa olevat psoraleenit ja iholle joutunut sitrushedelmän mehu.
  • Tärkeimpiä valolle herkistäviä lääkkeitä ovat tetrasykliinit, sulfonamidit, fluorokinolonit, klooripromatsiini, diureetit sekä piroksikaami ja muut tulehduskipulääkkeet. Näiden lisäksi monet muutkin lääkkeet voivat aiheuttaa valoyliherkkyyttä «Valo- ja valolääkeihottumat»1.

Hoito

  • Valoihottumien hoitona käytetään keskivahvoja tai vahvoja kortikosteroidi-emulsiovoiteita. Myös kalsineuriini-inhibiittorivoiteita (takrolimuusi, pimekrolimuusi) voi käyttää.
  • Myös viilentävät harsotaitokset helpottavat oloa.
  • Vaikeimmissa fotoallergisissa reaktioissa annetaan sisäinen kortikosteroidikuuri.

Ennuste

UV-säteilyn myöhäisvaikutukset ihossa

  • Viisainta on välttää auringossa oleskelua keskipäivän tuntien aikaan, käyttää suojaavaa vaatetusta myös uidessa ja totuttaa iho vähitellen aurinkoon.
  • Auringonvalolta on syytä suojautua vaatetuksella, leveälierisellä hatulla, aurinkolaseilla ja aurinkosuojavoiteella, jossa on riittävä suojakerroin (30–50) «Iho-ongelmat»5.

Staassipurppura

  • Kuumassa ilmastossa ja paljon seistessä saattavat terveenkin ihmisen jalat turvota. Laskimopaineen kasvaessa voi tapahtua punasolujen ekstravasaatiota ihoon ja kehittyä staassipurppura.

Miliaria

  • Miliaria eli hiki-ihottuma johtuu hikitiehyiden tukkeutumisesta.
  • N. kolmasosalla ihmisistä on taipumus saada miliaria kuumassa ilmastossa. Pikkulapset saavat sen herkemmin kuin aikuiset.
  • Voi ilmaantua jo muutaman päivän kuumassa oleskelun jälkeen.
  • Ulkonäkö riippuu siitä, millä tasolla tukkeutuma on.
    • Pinnallisessa miliaria crystallinassa retentiorakkula on sarveiskerroksen alla (kuva «»5).
    • Syvemmässä miliaria rubrassa epidermaalinen hikirauhastiehyt tukkeutuu ja repeytyy.
    • Syvimmässä muodossa repeytyminen tapahtuu epidermiksen ja dermiksen rajalla.
  • Seurauksena on pieniä, punoittavia, teräväkärkisiä ja pistelevän tuntuisia näppylöitä etenkin ylävartalolla ja taipeissa.
  • Hoito on hikoilun välttäminen ja mahdollisen sekundaarisen bakteeri-infektion hoito.
  • Lyhytkin oleskelu ilmastoidussa tilassa helpottaa oloa.

Hyönteisten puremat ja pistot

  • Trooppisissa ja subtrooppisissa maissa on runsaasti erilaisia pistäviä ja purevia hyönteisiä. Välimeren maissa tavataan paljon viemärihyttysiä.
  • Tietyt verta imevät hyönteiset voivat myös levittää tartuntatauteja.
  • Ks. myös artikkeli Hyönteisten pistot ja puremat «Hyönteisten pistot ja puremat»6.

Kliininen kuva

  • Pistoskohtaan syntyy ensin ärsytyksestä tai välittömästä allergiasta aiheutuva paukama ja myöhemmin viivästyneestä allergiasta aiheutuva pitkään kestävä ja raapimisen seurauksena usein infektoituva papula.
  • Hyönteisen piston aiheuttama viivästynyt reaktio voi tulla päiviä piston jälkeen ja kestää viikkoja.
  • Kissan ja koiran punkkien tai lintukirppujen puremat esiintyvät usein muutaman kutisevan ja punoittavan jäljen ryppäinä vaatteiden peittämillä alueilla.
  • Luteet eli lutikat ovat liikkeellä öisin. Paljaalla ihoalueella olevaan puremapaikkaan voi tulla punoitusta ja turvotusta ja sen ympäristöön joskus myös rakkuloita.

Hoito

  • Pistos- ja puremakohtia voi hoitaa tripelennamiinia sisältävällä puikolla tai kortikosteroidivoiteilla ja -linimenteillä.
  • Kutinan hoitona voidaan käyttää antihistamiineja.
  • Hyönteisenpistot voivat johtaa sekundaariseen bakteeri-infektioon, joka vaatii mikrobilääkehoidon.

Ehkäisy

  • Hyönteisenpistojen ehkäisyssä tärkeintä on suojautuminen vaatetuksella, iholle levitettävällä hyönteiskarkotteella ja yöaikaan vuodeverkolla (moskiittoverkolla) «Hyttysten pistoilta suojautuminen»7.
  • Jos tietää saavansa voimakkaita hyönteisenpistoreaktioita, voi käyttää ennaltaehkäisevästi antihistamiinia.

Merenelävien myrkkyvaikutukset

  • Ks. myös artikkeli Merenelävien aiheuttamat vammat ja myrkytykset «Merenelävien aiheuttamat vammat ja myrkytykset»8.
  • Trooppisten vesien merenelävien puremat ja pistot voivat sisältää myös toksiineja, ja myrkkyvaikutukset voivat tulla myös ilman näkyvää ihorikkoa. Lämpimässä vedessä saadut ihorikot myös infektoituvat helposti.
  • Usein erittäin kivuliaita; yleisoireisiin varauduttava riippuen eliön myrkyllisyydestä
  • Hengenvaarallisen myrkyllisiä ovat jotkut meduusalajit, kuten australiankuutiomeduusa (engl. ”box jellyfish”) ja irukandji-kuutiomeduusa, portugalinsotalaiva (”Portuguese man-o-war”), sinirengastursas (”blue ring octopus”), jotkin keilakotilolajit sekä joidenkin kalalajien, kuten kivikalan (”stonefish”) ja skorpionikalan (”scorpionfish”) pistot.

Ehkäisy

  • Sukeltajan, snorklaajan tai uimarin ei tule koskea mihinkään elävään!
  • Tetanusprofylaksi ennen matkalle lähtöä

Hoito

  • Ensiapuna haavan puhdistus ja vierasesineiden poisto mahdollisuuksien mukaan (huom. puhdistajan suojeltava myös itseään myrkyllisiltä piikeiltä tai lonkeroilta)
  • Mahdollisten toksiinien neutralointi: usein käytetään laimeaa etikkaliuosta. Osa toksiineista on lämpölabiileja, jolloin yli 30 min lämpimässä (45 ºC) vedessä helpottaa varsinkin kipuoireita.
  • Infektioriski: myrkyt aiheuttavat kudostuhoa, ja trooppisessa merivedessä esiintyy erityisesti gramnegatiivisia sauvoja. Infektoituneen haavan hoidossa tarvitaan varsin laajakirjoinen mikrobilääke, esim. klindamysiini + fluorokinoloni (1. polven kefalosporiini ei yleensä ole riittävä).
  • Viljelypyynnössä on syytä kertoa, mistä haava on tullut.

Sienitaudit

Jalkasilsa

  • Matkailija on yleensä saanut tartunnan jo kotimaassa. Hikoilun lisääntyessä lämpimissä olosuhteissa infektio akutisoituu.

Candida albicans –hiivasieni

  • Aiheuttaa hautumista ja vetistystä taivealueilla sekä varpaiden ja joskus myös sormien väleissä.
  • Ylipainoiset ja diabeetikot ovat erityisen alttiita hiivasieni-infektioille.

Pityriasis versicolor (savipuoli)

  • Ks. «Savipuoli (pityriasis versicolor)»11.
  • Malassezia-hiivan aiheuttama pinnallinen sieni-ihottuma
  • Muun ihon ruskettuessa sienihilseen alainen iho jää vaaleaksi. Läiskät voivat muistuttaa valkopälveä eli vitiligoa.
  • Malassezia voi aiheuttaa myös ylävartalolle sijoittuvan voimakkaasti kutiavan pinnallisen karvatuppitulehduksen.

Sporotrikoosi

  • Subkutaaninen mykoosi, jota esiintyy lämpimissä ja trooppisissa maissa
  • Aiheuttaja Sporotrichum schenckii elää maassa ja sammaloituneessa puussa. Tartunnan saaminen edellyttää ihovammaa.
  • Itämisaika vaihtelee muutamasta viikosta puoleen vuoteen.
  • Tartuntakohtaan kehittyy pieni haavautuva ihonalainen kyhmy. Vähitellen samanlaisia kyhmyjä leviää proksimaalisesti imusuonten kulkua seuraten.

Rengasihottuma (”ring worm”) ja rihmasieni-infektiot

  • Vartalon ja raajojen rengasihottuma (”ring worm”) ja Trichophyton- ja Microsporon-sukujen rihmasieni-infektiot (päänahan kaljut hilseilevät läiskät ja märkivät leesiot) ovat hyvin tavallisia tropiikin ja subtropiikin asukkailla.
  • Tavataan myös Välimeren maissa.
  • Matkailija voi saada tartunnan villiintyneiltä koirilta ja kissoilta.

Sieni-infektioiden ehkäisy

  • Jalkojen ihon hoitaminen kuntoon ennen matkaa
  • Epämukavien jalkineiden, ihon hiertymien ja halkeamien välttäminen
  • Jalkineiden käyttö, myös uimapaikoissa
  • Sienipuuteri tai -voide varalle

Bakteeritaudit

Märkäiset ihotulehdukset (pyodermiat)

  • Yleisiä lämpimässä ilmastossa
  • Aiheuttaja tavallisimmin Staphylococcus aureus tai beetahemolyyttinen streptokokki tai nämä yhdessä, kuten Suomessakin
  • Märkiminen voi alkaa
    • terveessä ihossa märkärupena
    • sekundaari-infektiona puremissa, hyönteisten pistoissa, hiertymissä, jalkasilsassa tai syyhyssä l. scabieksessa.
  • Diagnostiikka ja hoito: ks. «Märkärupi (impetigo)»12

Karvatuppitulehdus (follikuliitti)

  • Ks. «Paise ja karvatupen tulehdus»13
  • Voi olla pinnallinen, karvatupen suulle rajoittuva, tai syvä, karvatupen juureen ulottuva, jolloin voi kehittyä paiseeksi.
  • Rasvaisten voiteiden ja öljyjen käyttö (esim. aurinkovoiteet) voi aiheuttaa aknen kaltaisen follikuliitin.

Ruusu (erysipelas)

  • Ks. «Ruusutulehdus (erysipelas)»14.
  • Märkäbakteeri, erityisesti beetahemolyyttinen streptokokki, voi aiheuttaa syvän iho- ja pehmytkudosinfektion.
  • Infektioportti on usein hiertymä tai pykimä jalkaterässä.
  • Oireena on tarkkarajainen punoitus, turvotus, kuumotus ja särky.
  • Ruusu alkaa yleensä äkillisesti, ja siihen liittyy korkea kuume.
  • Kyseessä on vakava septinen infektio, jonka mikrobilääkehoito on useimmiten syytä aloittaa parenteraalisesti.

Mykobakteeri-infektiot

Atyyppiset mykobakteerit

  • Maailmanlaajuisesti esiintyviä ympäristöbakteereja, jotka aiheuttavat mm. iho- ja pehmytkudosinfektioita
  • Tartunta liittyy ihon tai limakalvon läpäisevään vammaan tai haavojen kontaminoitumiseen mykobakteereja sisältävällä vedellä tai maaperällä.
  • Oireena on paikallinen punakka kivuton kyhmy.
  • Tavallisin on uima-allas- tai akvaariovesistä aiheutuva käsi-infektio, ns. uima-allasgranulooma, jonka aiheuttaa Mycobacterium marinum (kuva «»6).
  • Trooppisissa ja subtrooppisissa maissa oleskelleilla voivat Mycobacterium ulcerans, M. marinum ja myös M. tuberculosis olla syynä ihon pitkittyneeseen haavaumaan.
  • Diagnoosi perustuu ihonäytteen histologiaan, mykobakteeriviljelyyn ja mykobakteerigenomin osoitukseen kudoksesta PCR-menetelmällä.
  • Diagnoosin varmistus ja hoito kuuluvat erikoislääkärille.
  • Hoitona on kirurginen poisto tai pitkä mikrobilääkehoito.

Lepra

  • Ks. «Lämpimän ilmaston bakteeritauteja»15.
  • Aiheuttaja on Mycobacterium leprae. Kohde-elimet ovat iho ja perifeeriset hermot.
  • Tartunta vaatii yleensä pitkän lähikontaktin taudinkantajaan. Itämisaika on vuosia.
  • Lepraan voi liittyä monenlaisia kroonisia ihomuutoksia, mm. muuta ihoa vaaleampia läiskiä, joiden alueella tunto on alentunut, tai kauttaaltaan paksuuntunut kyhmyinen iho.
  • Lepraa on Suomessa todettu muutama tapaus maahanmuuttajilla, ei matkailijoilla.
  • Diagnoosin varmistus ja hoito kuuluvat erikoislääkärille.

Loiseläinten aiheuttamat ihomuutokset

Matojen aiheuttamat ihottumat

  • Kihomadot «Kihomatotauti (enterobiaasi)»16 aiheuttavat kutinaa peräaukossa ja voivat joskus laukaista myös nokkosihottuman.
  • Sukkulamatojen toukkien vaellusvaiheeseen elimistössä voi liittyä nokkosihottuma.
  • Koukkumadot «Koukkumatotauti»17 (Ancylostoma duodenale ja Necator americanus) ja Strongyloides stercoralis tunkeutuvat paljain jaloin käveltäessä ihon läpi. Tästä voi aiheutua kutiava ihoärsytys 1–2 viikoksi.
  • Strongyloidiaasiin «Strongyloidiaasi»18 voi liittyä peräaukon seudun ihottuma ja larva currens: nopeasti ilmaantuva ja häviävä yleensä juostemainen paikkaa vaihtava urtikariamainen ihomuutos.
  • Skistosomiaasiin «Skistosomiaasi (halkiomatotauti, bilhartsiaasi)»19 voi liittyä pari tuntia tartunnan jälkeen ilmaantuva punanäppyinen kutiava cercariadermatiitti, joka paranee 7–10 päivässä. N. 4–6 viikkoa tartunnasta voi ilmaantua akuutti skistosomiaasi, johon liittyy usein kuume, yleisoireet ja nokkosihottuma.

Kutaaninen larva migrans (”vaeltava toukka”)

  • Eläinten (kissojen ja koirien) koukkumatojen toukat voivat tunkeutua ihmisen ihon läpi ja jäädä vaeltamaan ihonalaiskudokseen ns. kutaanisena larva migransina eli vaeltavana toukkana.
  • Tartunta on yleinen lämpimässä ilmastossa, erityisesti lapsilla.

Kliininen kuva

  • Primaarileesio on tavallisesti jalkaterän alueella oleva pieni punoittava papula, mistä toukka lähtee vaeltamaan ihossa joko välittömästi tai vasta viikkojen kuluttua.
  • Toukan kulkureitillä iholla on pieniä rakkuloita, ja reitille jää koholla oleva, kiemurainen juova, joka voi liikkua useita senttimetrejä vuorokaudessa (kuva «»7).
  • Kutina voi olla voimakasta.
  • Joskus tartuntaan voi liittyä eosinofiliaa.
  • Oireet loppuvat itsestään toukan kuoltua muutaman viikon tai kuukauden kuluttua.

Diagnoosi

  • Diagnoosi on kliininen; löydös on tyypillinen.
  • Tauti on tärkeää erottaa samankaltaisesta strongyloidiaasin «Strongyloidiaasi»18 ns. larva currens -ihomuutoksesta, joka kuitenkin etenee nopeammin ja häviää muutaman tunnin sisällä.

Hoito

  • Kutaanisen larva migransin hoitona käytetään ensisijaisesti ivermektiiniä suun kautta (100–200 µg/kg × 1, hoitoaika 1–2 vrk), vaihtoehtoisesti albendatsolia (400 mg × 2, hoitoaika 3 vrk).
  • Kirurgista poistoa ei suositella.
  • Hoidosta voi konsultoida infektiolääkäriä tai asiaan perehtynyttä ihotautilääkäriä.

Iholeishmaniaasi

  • Ks. «Leishmaniaasit»20.
  • Alkueläintauti; leviää hietakärpäsen välityksellä.
  • Itämisaika vaihtelee tavallisesti 2 viikosta 6 kuukauteen, mutta voi olla jopa pari vuotta.
  • Puremakohtaan kehittyy ensin oireeton papula, joka laajenee tyypillisesti vallireunaiseksi haavaumaksi (kuva «»8). Haavauman pohja voi olla kostea tai hilsekarstan peittämä.
  • Diagnoosiin tarvitaan haavauman reunasta tai kyhmystä otettu biopsia tai kudosraaputusnäyte, josta tehdään leishmaniavärjäys ja PCR-tutkimus.
  • Hoito on leesiosta ja leishmanialajista riippuen joko paikallishoito tai lääkehoito. Amerikan mantereelta saatu tartunta vaatii yleensä parenteraalisen lääkehoidon, koska se voi johtaa mukokutaaniseen leishmaniaasiin.
  • Iholeishmaniaasia epäiltäessä on syytä konsultoida joko asiaan perehtynyttä ihotautilääkäriä tai infektiolääkäriä.

Scabies (syyhy), vaatetäit, satiaiset, päätäit

Tungiaasi

  • Tungiaasi on hiekkakirpun (Tunga penetrans) aiheuttama kivulias iholeesio useimmiten varpaiden välissä tai kynnen alla (kuva «»9).
  • Hiekkakirpun voi saada jalan iholle kulkiessaan avojaloin tropiikin hiekkarannoilla.
  • Kirppu munii kapselin sisälle, josta muodostuu kutiava herneen kokoinen tumma papula.
  • Diagnoosi on kliininen. Papulan sisältö voidaan tunnistaa mikroskoopilla.
  • Hoito on munapussin varovainen mekaaninen poisto kokonaisena ja ihon puhdistus.
  • Joskus voi kehittyä sekundaarinen bakteeri-infektio.

Myiaasi

  • Ihomyiaasia esiintyy laajalla alueella tropiikissa ja subtropiikissa.
  • Tartunta saadaan yleensä siten, että kärpänen munii kosteisiin vaatteisiin, joista toukat tunkeutuvat ihon alle, tai kärpänen munii avoimeen haavaan (kuva «»10).
  • Kehittyvä kärpäsen toukka käyttää ravinnokseen isännän kudosta ja ruumiinnesteitä.
  • Ihon alla olevan toukan ympärille muodostuu paisetta muistuttava papula, jonka keskellä voidaan nähdä aukko, ja sisällä voi tuntua liikettä. Kypsyttyään toukka tunkeutuu ulos.
  • Ihomyiaasissa toukat eivät vaella muualle elimistöön eikä siihen liity komplikaatioita. Joskus voi kehittyä sekundaarinen bakteeri-infektio.
  • Hoidoksi riittää toukan varovainen poistaminen kokonaisena iholla olevan reiän kautta esim. puristamalla. Vaseliinikerros tai muu okkluusio aukon suulla edeltävästi voi auttaa toukan häätämisessä.
  • Ehkäisynä on kaikkien vaatteiden, myös alusvaatteiden, silittäminen.

Hyönteisten ja toukkien aiheuttamat kemialliset palovammat

  • Yhdysvaltojen eteläosissa ja Etelä-Amerikassa tavataan parikymmentä toukkalajia, jotka voivat aiheuttaa voimakasta ihoärsytystä.
  • Nairobi-kärpäset «»11
    • N. 1 cm:n pituisia punamustia kärpäsiä, joita esiintyy massoittain Itä-Afrikassa ensimmäisten sateiden jälkeen.
    • Eivät pure, mutta jos ne murskautuvat ihoon, niistä vapautuu toksiinia, joka aiheuttaa 12–24 t:n kuluttua kirvelevän, punoittavan, usein rakkuloivan ja myöhemmin rupeutuvan leesion.

Kuumeisiin yleisinfektioihin liittyvät ihottumat

Taulukko 1. Eräiden infektioiden iholöydöksiä
Ihomuutoksen ulkonäköMahdolliset diagnoosit
Makulopapulaarinen ihottuma
  1. Denguekuume, muut arbovirusinfektiot
  2. Akuutti HIV-infektio
  3. Syfilis eli kuppa
  4. Tuhkarokko
  5. Mononukleoosi
  6. Sytomegalovirusinfektio
  7. Riketsioosit eli pilkkukuumeet
  8. Leptospiroosi
  9. Zikavirusinfektio
  10. Verenvuotokuumeet
Rengaspunoittuma (erythema chronicum migrans)
Punoittava kyhmy (lymfosytooma)
  1. Borrelioosi l. Lymen tauti
Rose spots
  1. Lavantauti
Pustulat
  1. Stafylokokki-infektio
  2. Yleistynyt gonokokki-infektio
Petekiat, ekkymoosit, verenvuodot
  1. Meningokokkitauti
  2. Denguekuume
  3. Riketsioosit eli pilkkukuumeet
  4. Leptospiroosi
  5. Keltakuume
  6. Verenvuotokuumeet
Kuolionäppy ("eschar", "tache noire")
  1. Riketsioosit eli pilkkukuumeet
  2. Pernarutto
  3. Kongon-Krimin verenvuotokuume
Haavauma
  1. Tularemia
  2. Ihodifteria
  3. Syfilis
  4. Iholeishmaniaasi
Nokkosrokko
  1. Matoinfektioiden kudosinvaasiovaihe
  2. Akuutti skistosomiaasi

Kuvat