Takaisin Tulosta

Syvä laskimotukos

Lääkärin käsikirja

14.2.2024 • Viimeisin muutos 12.8.2024

Veli-Pekka Harjola

Keskeistä
Altistavat tekijät evd
Kliininen arviointi
Tutkimukset
Hoito
Kirjallisuutta

Keskeistä

Ennakkotodennäköisyyden arviointi on diagnostiikan kulmakivi, josta mm. riippuvat D-dimeerin tulkintarajat.
Tulkintarajan alittava D-dimeeripitoisuus riittää poissulkemaan laskimotromboosin, jos epäily kliinisen kuvan perusteella on korkeintaan kohtalainen. Jos syvän laskimotukoksen (SLT) todennäköisyys on kliinisesti suuri, diagnostiset kuvantamistutkimukset ovat kuitenkin tarpeen.
Kaikututkimusdiagnostiikka voidaan toteuttaa avohoidossa useimmiten virka-aikaan.
Hoidolla pyritään estämään keuhkoembolia (KE) ja posttromboottinen oireyhtymä.
Tukosvaaratekijät tai niiden puute tulee kirjata. Ne ratkaisevat antikoagulaatiohoidon keston.
Nivustason alapuolelle ulottuvan SLT:n hoito voidaan useimmiten aloittaa avohoidossa, elleivät potilaan yleistila tai liitännäissairaudet edellytä sairaalahoitoa.

Altistavat tekijät evd

Eriasteisia SLT:lle ja KE:lle altistavia ja uusiutumisriskiin vaikuttavia tukosvaaratekijöitä on paljon.
Tukosvaaratekijöiden arviointi perustuu anamneesin ja kliinisen statuksen lisäksi tarvittaessa laboratoriotutkimuksiin.
SLT:n ja KE:n tukosvaaratekijät ovat joko pysyviä tai tilapäisiä, ja niiden merkittävyyden luokittelu vaikuttaa hoidon keston suunnitteluun ja uusiutumisriskin arviointiin.
Jatkotutkimusten tarve tulee harkita yksilöllisesti anamneesin, statuksen ja ikään ja sukupuoleen liittyvien todennäköisyyksien perusteella.
Kuvantamistutkimuksia tai suuntaamatonta syöpäseulontaa ei tule tehdä rutiininomaisesti.
Tukosvaaratekijät tai niiden puute tulee kirjata.

Taulukko 1. Laskimotukokselle altistavia tukosvaaratekijöitä ja niiden tukosriskivaikutuksia. Lähde: Käypä hoito -suositus Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia 2023 (muokattu) «Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (vii»3.
Merkittävät tukosvaaratekijät (vetosuhde, odds ratio, OR > 10)
Laaja trauma tai toimenpide, esim. lonkan, alaraajan tai lantion murtuma lonkan tai polven tekonivelleikkaus selkäydinvaurio merkittävä avoleikkaus (esim. vatsan tai rintakehän alueen leikkaus, jossa anestesia-aika ≥ 30 min)
Äskettäinen (< 3 kk) sairaalahoito akuutin sydäntapahtuman vuoksi (sydämen vajaatoiminta, sydäninfarkti, merkittävä rytmihäiriö)
Aikaisempi laskimotukos (SLT tai KE) ilman tilapäistä merkittävää tukosvaaratekijää
Keskivahvat tukosvaaratekijät (OR 2–9)
Polven tähystysleikkaus
Keskuslaskimokatetrit, muut suonensisäiset laskimoreitit ja tahdistinjohdot, laskimovammat ja laskimoihin kohdistuvat leikkaukset
Kongestiivinen sydämen vajaatoiminta tai hengitysvajaus
Paralyyttinen aivohalvaus
Merkittävät trombofiliat (ks. Käypä hoito -suositus > Trombofiliat «Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia»1)
Verensiirto
Erytropoieesia stimuloivat aineet
Aktiivinen syöpä (riippuu syöpätyypistä ja levinneisyydestä, suurin riski metastasoituneissa taudeissa) tai solunsalpaajahoito (ks. Käypä hoito -suositus > Syöpäpotilaat «Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia»1)
Myeloproliferatiiviset taudit, kuten polycythaemia vera ja essentiaalinen trombosytemia
Raskaus, erityisesti lapsivuodeaika (6 viikkoa)
Estrogeenia sisältävät ehkäisypillerit (riippuen valmisteesta ja annosvahvuudesta)
Hormonikorvaushoito (riippuen valmisteesta ja annosvahvuudesta)
Koeputkihedelmöitys
Fosfolipidivasta-aineoireyhtymä
Pitkää vuodelepoa vaativa vaikea sairaus (esim. tehohoito, vaikea infektio)
Merkittävät tulehdukselliset ja autoimmuunisairaudet
Pinnallinen laskimotukos (< 3 cm safenofemoraalijunktiosta tai safenopopliteajunktiosta ja > 5 cm:n pituinen)
Heikot tukosvaaratekijät (OR < 2)
Yli 3 päivän mittainen vuodelepo tai akuuttiin vuodelepoon johtava sairaus, erityisesti sydämen vajaatoiminta, keuhkosairaus, vaikea infektio ja dehydraatio
Immobilisaatio istumisesta johtuen (esim. pitkä ajomatka tai lentomatka), jolloin riskiä lisää dehydraatio tai akuutti sairaus
Ikä (yli 40 v:n jälkeen tukosriski 2–3-kertaistuu 10 ikävuotta kohden)
Valtimotautien yleiset riskitekijät
Suonikohjut tai krooninen laskimovajaatoiminta (tukosriski alenee iän myötä)
Laparoskooppinen leikkaus (esim. sappirakon poisto)

Kliininen arviointi

Taudinkuva

Tavallisia löydöksiä alaraajan syvän laskimotromboosin yhteydessä ovat
- turvotus «Jalkojen turvotus»2, kipu
- pinnallisten laskimoiden laajeneminen.
Jopa puolet syvistä laskimotrombooseista esiintyy ilman kliinisiä oireita. Toisaalta edellä kuvattujen oireiden spesifisyys on pieni, varsinkin yksittäin esiintyen.
Myös distaalinen lihaslaskimotukos kuuluu syviin laskimotukoksiin.
Alaraajojen syvien laskimoiden lisäksi laskimotromboosi voi esiintyä satunnaisesti
- yläraajan alueella
- lantion laskimoissa
- keskuslaskimokatetriin liittyen
- sydämen oikean puolen lokeroissa
- sinus- ja porttilaskimoissa.

Erotusdiagnostiset vaihtoehdot

Tärkeimmät alaraajan laskimotromboosin erotusdiagnostiset vaihtoehdot ovat
- traumat
- lihasaitio-oireyhtymä «Lihasaitio-oireyhtymät»3
- Bakerin kysta ja sen ruptuura «Bakerin kysta»4
- posttromboottinen oireyhtymä.

Ennakkotodennäköisyyden arviointi

Syvän laskimotukoksen (SLT) ennakkotodennäköisyyden arviointipisteytys on esitetty taulukossa «Syvän laskimotromboosin todennäköisyyden arvioiminen esitietojen ja potilaan tilan perusteella1,2. Lähde: Käypä hoito -suositus Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia 2023 (muokattu) »2.

Taulukko 2. Syvän laskimotromboosin todennäköisyyden arvioiminen esitietojen ja potilaan tilan perusteella^1,2. Lähde: Käypä hoito -suositus Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia 2023 (muokattu) «Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (vii»3
Kliininen tila	Pisteet
Lähteet: ¹ Wells PS, Anderson DR, Bormanis J ym. Value of assessment of pretest probability of deep-vein thrombosis in clinical management. Lancet 1997;350(9094):1795-8. «PMID: 9428249»PubMed ² Wells PS, Anderson DR, Rodger M ym. Evaluation of D-dimer in the diagnosis of suspected deep-vein thrombosis. N Engl J Med 2003;349(13):1227-35. «PMID: 14507948»PubMed
Aktiivinen syöpä (hoito meneillään tai annettu viimeisten 6 kk:n aikana, palliatiivinen hoito)	1
Paralyysi, pareesi tai jalan äskettäinen kipsaus	1
Vuodepotilaana yli 3 vrk tai suuri leikkaus viimeisen kk:n aikana	1
Paikallinen palpaatioarkuus pitkin syvää laskimojärjestelmää	1
Koko alaraajan turvotus	1
Säären ympärysmitta yli 3 cm suurempi oireettomaan jalkaan verrattuna (mitataan 10 cm sääriluun kyhmyn alapuolelta)	1
Kuoppautuva (pitting) turvotus (pahempi oireellisessa jalassa)	1
Hyvin näkyvät pinnalliset laskimot	1
Aiemmin diagnosoitu syvä laskimotukos	1
Vaihtoehtoinen diagnoosi todennäköisempi kuin syvä laskimotromboosi	–2
Syvän laskimotukoksen kliininen ennakkotodennäköisyys	Summa
Pieni (n. 3 %)	≤ 0
Kohtalainen (n. 17 %)	1–2
Suuri (n. 75 %)	≥ 3

Jos D-dimeeri on negatiivinen ja pisteitä < 3, ei muita tutkimuksia tarvita.
Jos D-dimeeri on positiivinen tai pisteitä vähintään 3, tehdään kompressiokaikututkimus.

Tutkimukset

Kuvantamistutkimukset voidaan useimmiten tehdä virka-aikana, ellei kliininen kuva vaikuta vakavalta.
Jos laskimotromboosin epäily on vähintään kohtalainen, suositellaan pienimolekyylisen hepariinin tai suoran oraalisen antikoagulantin aloittamista hoitoannoksella tutkimusta edeltävästi.

D-dimeeri evd

Tromboosin yhteydessä elimistön oma fibrinolyyttinen järjestelmä aktivoituu, minkä merkkinä plasman D-dimeeripitoisuus suurenee.
Suurentuneita pitoisuuksia todetaan tromboosin lisäksi useissa muissakin tiloissa (esim. vaikea infektio/inflammaatio, syöpä, traumat, leikkaukset, raskaus). Sairaalan vanhuspotilaista jopa 90 %:lla on suurentunut D-dimeeri. Tutkimusta ei sen vuoksi pidä määrätä kohdentamattomasti.
Raja-arvon alittava D-dimeeripitoisuus riittää poissulkemaan laskimotromboosin, jos epäily on kliinisen kuvan perusteella korkeintaan kohtalainen (taulukko «SLT:n ja KE:n kliininen ennakkotodennäköisyys ja D-dimeerin raja-arvojen käyttö diagnostiikassa. Lähde: Käypä hoito -suositus Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia 2023 .»3).

Taulukko 3. SLT:n ja KE:n kliininen ennakkotodennäköisyys ja D-dimeerin raja-arvojen käyttö diagnostiikassa. Lähde: Käypä hoito -suositus Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia 2023 «Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (vii»3.
SLT:n/KE:n kliininen ennakkotodennäköisyys	D-dimeerin tulkinta	Johtopäätös/kuvantaminen
Pieni	< 1.0 mg/l	SLT/KE suljettu pois / ei kuvantamisen tarvetta
Kohtalainen	Alle 50-vuotias: < 0.5 mg/l Yli 50-vuotias: < ikä/100 mg/l	SLT/KE suljettu pois / ei kuvantamisen tarvetta
Suuri	Älä ota D-dimeeriä	Kuvantamistutkimus suoraan

Kaikututkimus evd

Kaikututkimusdiagnostiikka voidaan toteuttaa avohoidossa useimmiten virka-aikaan.
Tutkimus on luotettava proksimaalisten (v. femoralis ja v. poplitea) laskimotromboosien diagnostiikassa, mutta säären alueella osuvuus on huonompi.
Käytännössä riittää polvitaipeen ja nivustaipeen tutkiminen (kahden pisteen kompressiotutkimus; videot «Kompressiokaikututkimus»1 «Syvä laskimotukos polvitaipeessa (kompressiokaikututkimus)»2).
Jos tukoksen todennäköisyys on pieni, riittää yksi kahden pisteen tutkimus.
Muussa tapauksessa tutkimus tulee ensimmäisen negatiivisen tuloksen jälkeen uusia n. viikon kuluttua, jos D-dimeeri on positiivinen.
Koko jalan kaikututkimus on tarkempi, ja yksi tutkimus riittää poissulkemaan tukoksen.

Muut laboratoriotutkimukset

Ennen antikoagulaatiohoidon aloittamista suositellaan tarkistamaan verenkuva (PVKT), Krea ja ALAT sekä ennen varfariinihoitoa lisäksi tromboplastiiniaika (INR).
Trombofiliatutkimus (P-Trombot) on erityistutkimus hyvin poikkeavan tukostaipumuksen toteamiseksi.
Trombofilian tutkiminen voi olla perusteltua, kun laskimotukos on tullut nuorella iällä (alle 50-vuotiaana) idiopaattisena tai ilman merkittävää tukosvaaratekijää, erityisesti jos suvussa on selkeä laskimotukostaipumus.

Muut selvittelyt

Idiopaattisen SLT:n/KE:n sairastaneen potilaan tutkiminen mahdollisen piilevän maligniteetin toteamiseksi.
Rutiininomaista laajaa syöpäseulontaa ei pidetä kustannustehokkaana, mutta laskimotukospotilaalle tehdään aina tarkka kliininen tutkimus ja löydösten perusteella käynnistetään tarvittaessa lisäselvityksiä.
- Idiopaattisen proksimaalisen SLT:n tai KE:n sairastaneilla rutiinimaisesta vatsan kuvantamisesta (TT) ei ole lisähyötyä suppeaan syöpäseulontaan (peruslaboratoriotutkimukset, mammografia, gynekologinen tutkimus, PSA, keuhkojen röntgenkuva) verrattuna.

Hoito

Alaraajan syvän laskimotromboosin hoidon tavoitteena on estää
- keuhkoembolia «Keuhkoembolia»5
- alaraajojen laskimoiden vajaatoiminnan kehittyminen.
Avohoitopäätökseen vaikuttavat kliininen kuva ja hoidon toteuttamismahdollisuudet.
Hoito toteutetaan pääsääntöisesti kotona.
Sairaalassa hoidetaan
- vaikeaoireinen tukos
- potilaat, joilla on muita hoitoa komplisoivia sairauksia tai sairauksia, jotka altistavat verenvuodoille (esim. vaikea munuaisten vajaatoiminta)
- raskaana olevat.
Yläraajan SLT:n hoitomuotojen valinnat ja hoidon kesto ym. mukailevat alaraajan SLT:n hoitovalintoja, joskin tutkimusnäyttö on huomattavan vähäistä.

Avohoito evd

Vähäoireisen trombin ja lievän, pienen riskin keuhkoembolian hoito voidaan toteuttaa terveyskeskuksessa, kotisairaanhoidossa tai kotona omatoimisesti. Hoitava lääkäri ratkaisee hoitopaikan tilanteen mukaan.
- Nivustason alapuolelle ulottuvan SLT:n hoito voidaan useimmiten aloittaa avohoidossa.
- Monisairas ja vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastava potilas ei yleensä sovellu kotihoitoon.
- Potilaalle tulee antaa kirjallinen ohje hoidon seurantaan ja kestoon liittyen.
Kotona hoidettaessa huolehditaan
- antikoagulaatiohoidon ohjeistamisesta
- sidonnan ja tukisukan käytöstä
- mahdollisten komplikaatioiden havaitsemisesta (vuoto, embolia).
Potilaille järjestetään seurantakäynti useimmiten 3 kk:n kuluttua ja sen jälkeen vuosittain niin kauan kuin antikoagulanttihoitoa jatketaan.
- Selvitetään potilaan vointi, mahdolliseen aiemmin diagnosoimattomaan altistavaan tekijään viittaavat seikat sekä taudin uusiutumiseen ja posttromboottiseen oireyhtymään liittyvät seikat.

Antikoagulaatiohoito, annostelu ja hoidon kesto evd

Ensisijaisesti suositellaan suoria oraalisia antikoagulantteja.
- Rivaroksabaani- ja apiksabaani-hoidot aloitetaan suoraan ilman hepariinihoitoa.
- Dabigatraani- ja edoksabaani-hoitoa edeltävästi käytetään pienimolekyylistä hepariinia (vähintään 5 vrk), minkä jälkeen aloitetaan vakioannoksinen dabigatraani tai edoksabaani.
- Ks. lääkkeiden annostelu Duodecimin lääketietokannasta.
- Artikkeli Suorat oraaliset antikoagulantit > Hoidon aloitus «Suorat oraaliset antikoagulantit»6
Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää varfariinia (INR-tavoite 2–3).
- Varfariini aloitetaan pienimolekyylisen hepariinin (LMWH) kanssa samanaikaisesti 5 mg/päivä. Iäkkäillä ja sydämen ja maksan vajaatoiminnassa suositeltava aloitusannos on 3 mg.
- Jatkossa INR:n ohjaamana
- Hepariinin käyttöä jatketaan
  - kunnes INR on ollut hoitotasolla (2.0–3.0) vähintään vuorokauden
  - kuitenkin vähintään 5 vrk (vuotovaara ja INR-taso huomioiden).
Erityistilanteissa ja tiettyjen antikoagulanttien käyttöön liittyen hoidon alkuvaiheessa käytetään pienimolekyylisiä hepariineja s.c.
- Daltepariini 100 KY/kg × 2 tai 200 KY/kg × 1 s.c. (enimmäisannos 18 000 KY × 1)
- Enoksapariini 1 mg/kg × 2 s.c. tai 1.5 mg/kg × 1 s.c.
- Tintsapariini 175 KY/kg × 1 s.c.
  - Vaikutus kumottavissa yllä mainittuja täydellisemmin protamiinilla
Fondaparinuuksi on vaihtoehto pienimolekyyliselle hepariinille. Se soveltuu hepariiniallergisen tai HIT (hepariinin indusoima trombosytopenia) -potilaan hoitoon.
Fosfolipidivasta-aineoireyhtymässä «Tukosalttiuden selvittely ja tukoksen ehkäisy»7 «Systeeminen lupus erythematosus (SLE)»8 varfariini on ensisijainen antikoagulantti.
Raskaana olevat hoidetaan LMWH:lla. Imetys ei ole varfariinihoidon vasta-aihe.
Aktiivihoidossa olevat syöpäpotilaat
- Käytetään LMWH:ta ensimmäisten 3–6 kk:n ajan (ja useimmiten niin kauan kuin syöpä on aktiivinen).
- Jatkohoitoon voidaan käyttää LMWH:ta tai varfariinia.
- Suorista oraalisista antikoagulanteista apiksabaani,edoksabaani ja rivaroksabaani vaikuttavat hoidossa samanveroisilta kuin LMWH (poikkeuksena gastrointestinaalisyöpä, jonka yhteydessä vuotovaara on pienempi LMWH:lla). Ne ovat myös jatkohoidon vaihtoehto, jos alkuun on käytetty LMWH:ta.
Antikoagulaatiohoidon kesto: ks. taulukko « Antikoagulaatiohoidon keston päälinjat mukaillen lähteitä1,2. Lähde: Käypä hoito -suositus Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia 2023 . »4.
Tukoksen sairastaneen potilaan antikoagulaatiohoidon yksilölliseen kestoon vaikuttavat
- aiempi tukosanamneesi (ensimmäinen vai uusiutunut tukos)
- tukosriski (ks. Tukosvaaratekijät, taulukko «Laskimotukokselle altistavia tukosvaaratekijöitä ja niiden tukosriskivaikutuksia. Lähde: Käypä hoito -suositus Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia 2023 (muokattu) . »1 ) ja ei-merkittävien ja merkittävien tukosvaaratekijöiden erot
- vuotoriski
- tukoksen vaarallisuus
- hoidon onnistumisen mahdollisuus ja hoitomyöntyvyys
- potilaan oma näkemys.

Taulukko 4. Antikoagulaatiohoidon keston päälinjat mukaillen lähteitä^1,2. Lähde: Käypä hoito -suositus Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia 2023 «Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (vii»3.
Kliininen tila	Hoidon kesto*
*Antikoagulaatiohoidon turvallisuutta ja sopivuutta arvioidaan säännöllisin seurannoin. Esim. merkittävän vuotokomplikaation jälkeen hoidon jatko arvioidaan tapauskohtaisesti. Lähteet: ¹ Konstantinides SV, Meyer G, Becattini C ym. 2019 ESC Guidelines for the diagnosis and management of acute pulmonary embolism developed in collaboration with the European Respiratory Society (ERS). Eur Heart J 2020;41:543–603. «PMID: 31504429»PubMed ² Ortel TL, Neumann I, Ageno W ym. American Society of Hematology 2020 guidelines for management of venous thromboembolism: treatment of deep vein thrombosis and pulmonary embolism. Blood Adv 2020;4:4693–4738. «PMID: 33007077»PubMed
Ensimmäinen tukos ja tilapäinen merkittävä tukosvaaratekijä Uusiutunut tukos ja tilapäinen merkittävä tukosvaaratekijä, jos uusiutumisen aikaväli on pitkä eikä pysyvää hoitoa puoltavia tekijöitä ole todettavissa	Suositellaan 3 kk:n hoitoa (jos tilapäinen merkittävä tukosvaaratekijä on poistunut).
Komplisoitunut (raajaa tai henkeä uhkaava) tukos	Harkitse pysyvää hoitoa.
Idiopaattinen tukos Ensimmäinen tukos ja tilapäinen, ei-merkittävä tukosvaaratekijä (ks. taulukko «Laskimotukokselle altistavia tukosvaaratekijöitä ja niiden tukosriskivaikutuksia. Lähde: Käypä hoito -suositus Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia 2023 (muokattu) . »1)	Harkitse pysyvää hoitoa.
Uusiutunut tukos (paitsi jos molemmat tukokset ovat johtuneet pelkästään tilapäisistä merkittävistä tukosvaaratekijöistä ja uusiutumisen aikaväli on ollut pitkä) Pysyvä merkittävä tukosvaaratekijä Proteiini S:n tai proteiini C:n vajaus, antitrombiinin vajaus, fosfolipidivasta-aineoireyhtymä, homotsygoottinen FV Leiden -mutaatio ja homotsygoottinen protrombiinigeenin mutaatio tai heterotsygoottisten geenivirheiden yhdistelmä	Suositellaan pysyvää hoitoa.
Tukos ja aktiivinen syöpä	Niin kauan kuin syöpä on aktiivinen

Suonensisäinen katetrihoito evd

Suonensisäisiin hoitoihin kuuluvat laskimotukoksen mekaaninen hajottaminen ja aspiraatio sekä paikallinen trombolyysi.
Suonensisäistä hoitoa harkitaan suprainguinaalisessa (nivussiteen yläpuolelle ulottuvassa) SLT:ssa, kun
- tukos on vaikeaoireinen ja raaja on vahvasti turvoksissa
- potilaalla ei ole suurentunutta vuotoriskiä ja
- oireet ovat kestäneet enintään 2–3 viikkoa (tapauskohtaisesti vanhempiakin tukoksia voidaan hoitaa uusien hoitomenetelmien kehittymisen ansiosta).
Suonensisäistä hoitoa voidaan harkita myös vastaavanlaisissa yläraajatukoksissa.

Kirurginen hoito

Kirurginen trombektomia voi tulla kyseeseen alaraajan kuoliouhkan aiheuttavassa SLT:ssa, mikäli suonensisäinen katetritoimenpide ei tuota tulosta.
Kyseessä on harvinainen tilanne.

Muu hoito evd

Jos raajassa on huomattava turvotus, alkuvaiheessa käytetään joustavaa kierresidosta turvotuksen vähentämiseksi.
- Jalkaterästä polveen ulottuva proksimaalisuuntaan kevenevä kimmoisa sidos
- Paikallinen liuotus ei ole esteenä jalan sitomiselle.
- Jos turvotus ulottuu reiden alueelle, sidonta nivuseen asti
Potilas mobilisoidaan heti, kun kliininen tila sen sallii.
Paineluokitellun (luokka II), yleensä polvipituisen lääkinnällisen hoitosukan tarve ja hoidon kesto tulee arvioida yksilöllisesti.
Rutiininomaisesta lääkinnällisen hoitosukan käytöstä ei ole hyötyä posttromboottisen oireyhtymän estossa. Sen sijaan hoitosukkaa voidaan käyttää oireenmukaisesti turvotuksen hoitoon.
Potilasohjaus «https://www.hus.fi/potilaalle/sairaalat-ja-toimipisteet/syopakeskus/hyytymishairiopoliklinikka-syopakeskus#potilasoppaat»1 (Taipumus saada veritulppa -potilasopas «https://www.hus.fi/sites/default/files/2020-09/Taipumus_saada_veritulppa.pdf»2)

Kirjallisuutta

Harjola V-P. Syvän laskimotromboosin diagnostiikka. Kirjassa: Mäkijärvi M, Alakare J, Harjola V-P, Päivä H, Tuukkanen J, Valli J (toim.). Akuuttihoito-opas. Kustannus Oy Duodecim 2023
Harjola V-P. Alaraajan syvän laskimotromboosin hoito. Kirjassa: Mäkijärvi M, Alakare J, Harjola V-P, Päivä H, Tuukkanen J, Valli J (toim.). Akuuttihoito-opas. Kustannus Oy Duodecim 2023
Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (viitattu 17.1.2024). Saatavilla internetissä: «https://www.kaypahoito.fi/hoi50022»3
Ortel TL, Neumann I, Ageno W, ym. American Society of Hematology 2020 guidelines for management of venous thromboembolism: treatment of deep vein thrombosis and pulmonary embolism. Blood Adv 2020;4(19):4693-4738 «PMID: 33007077»PubMed
Carrier M, Lazo-Langner A, Shivakumar S, ym. Screening for Occult Cancer in Unprovoked Venous Thromboembolism. N Engl J Med 2015;373(8):697-704 «PMID: 26095467»PubMed