Takaisin Tulosta

Rabdomyolyysi

Lääkärin käsikirja
8.12.2023 • Viimeisin muutos 8.12.2023
Heikki Saha ja Satu Mäkelä

Keskeistä

  • Epäile rabdomyolyysia tyypillisen anamneesin (erityisesti tajuttomina löytyneet), oireiden ja kliinisten löydösten pohjalta.
  • Epäilyn herättyä diagnoosin varmistaminen on helppoa (P-Myogl tai P-CK).
  • Tehostettu nestehoito on hoidossa keskeisintä: aloita antamalla 1 000 ml 0.9 % NaCl-liuosta ensimmäisen tunnin aikana.

Määritelmä

  • Rabdomyolyysilla tarkoitetaan poikkijuovaisen lihaksen vauriota, jolloin myoglobiinimolekyylit voivat tukkia munuaistiehyet ja seurauksena voi olla akuutti munuaisten vajaatoiminta (AKI, acute kidney injury «Akuutti munuaisvaurio»1), ellei hoitotoimenpiteitä aloiteta riittävän varhain.

Etiologia

Oireet ja löydökset

  • Särkyjä, turvotuksia tai palpaatioarkuutta vaurioalueilla (raajat, pakara, selkä)
  • Potilas voi olla tajuton, sekava, dehydroitunut tai kuumeinen.
  • Raajoissa voi olla pareeseja tai tuntohäiriöitä (lihasaition sisäinen paine kohonnut).
  • Virtsa voi olla tummaa (myoglobiini), tai virtsaneritys voi olla vähentynyt.
  • Liuskakoe voi (myoglobiinin johdosta) osoittaa hematuriaa, vaikka sedimentissä ei olisikaan punasoluja.

Diagnoosi

  • Määritä plasman kreatiinikinaasi (P-CK) tai myoglobiini (P-Myogl), jos epäilet rabdomyolyysia.
    • CK:n aktiivisuus on usein selvästi koholla.
      • P-CK:n raja-arvona vaikealle rabdomyolyysille pidetään yleensä pitoisuutta 5 000 U/l.
    • P-Myogl-pitoisuudelle ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä diagnostista raja-arvoa.
      • Raja-arvona vaikealle rabdomyolyysille voidaan pitää P-Myogl-pitoisuutta > 5 000 µg/l.
  • Muita tyypillisiä laboratoriolöydöksiä
  • Erotusdiagnoosi: paikallisoireet voivat muistuttaa laskimotromboosia.
  • Palpoi lihakset, huomioi arkuus ja turvotus.

Hoito

  • Hoito toteutetaan yleensä sairaalassa.
  • Avohoidossa ensiapuun kuuluu hypovolemian ja dehydraation korjaaminen.
    • Aloitetaan fysiologisella suolaliuoksella.
      • 1 000 ml ensimmäisen tunnin aikana
    • Tavoitteena on estää lihaksista vapautuvan myoglobiinin aiheuttama akuutti munuaisten vajaatoiminta «Akuutti munuaisvaurio»1.
  • Sairaalassa
    • Tehostettu nestehoito on hoidossa keskeisintä. Tavoitteena on säilyttää diureesi > 1.5–2 ml/kg/t.
      • Rabdomyolyysissa nestevaje saattaa olla useita litroja, joten alkuvaiheessa nesteytys saa olla runsasta, jopa 1–2 litraa tunnissa.
      • Nesteeksi valitaan balansoitu elektrolyyttiliuos tai NaCl-liuos tai näiden yhdistelmä.
      • Neste valitaan elektrolyyttitasoja (P-Na, P-K, P-Cl) ja happoemästasapainoa seuraten.
    • Dialyysihoito, jos potilaalle on jo kehittynyt anuria eikä diureesi palaudu tehostetulla nestehoidolla
      • Dialyysi ei vaikuta munuaistaudin kulkuun, mutta pitää potilaan hengissä, kunnes munuaistoiminta spontaanisti palautuu. Tähän voi mennä päiviä tai jopa viikkoja.
    • Faskiotomia on syytä tehdä, jos paineen nousu lihasaitiossa uhkaa johtaa lihasnekroosiin ja hermovaurioon «Lihasaitio-oireyhtymät»10; herkästi kirurgin konsultaatio.
    • Mahdollinen oireinen hypokalsemia tulee korjata varovaisesti, koska toipumisvaiheessa kehittyy usein hyperkalsemia.
      • Oireetonta hypokalsemiaa ei pidä hoitaa.

Ennuste

  • Munuaisten toiminta palautuu yleensä entiselleen vaikeankin rabdomyolyysin jälkeen.
  • Hermo- ja lihasvaurioita voi jäädä, jos lihasaitio-oireyhtymää ei ole hoidettu ajoissa.

Kirjallisuutta

  1. Bosch X, Poch E, Grau JM. Rhabdomyolysis and acute kidney injury. N Engl J Med 2009;361(1):62-72. «PMID: 19571284»PubMed