Takaisin Tulosta

Ontuva tai kävelemätön lapsi

Lääkärin käsikirja
10.6.2024 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Juho-Antti Ahola

Keskeistä

  • Ontumisella tarkoitetaan normaalin askeltamisen häiriötä.
  • Ontumista aiheuttavat kipu, heikkous, nivelen liikerajoitus ja deformiteetti.
  • Lääkärin tulee osata epäillä ja lähettää päivystyksellisiin lisätutkimuksiin luuston ja nivelten bakteeri-infektiot, leukemia ja pahanlaatuiset kasvaimet, lonkan epifysiolyysi ja epäily lapsen kaltoinkohtelusta.

Esitiedot

  • Miten ontuminen on alkanut?
    • Äkillisesti/vähitellen
    • Vamman/rasituksen jälkeen
  • Milloin lapsi ontuu?
  • Yleisoireet
    • Kuume (bakteeri-infektio)
    • Laihtuminen, yöhikoilu (maligniteetit)
    • Edeltävä hengitystie-/suolistoinfektio (reaktiivinen niveltulehdus)
  • Leposärky
    • Yösärky (infektio/maligniteetti)
    • Alle kouluikäisen lapsen lievä, nukkumaanmenon yhteydessä ilmenevä kipu ilman muita oireita ja löydöksiä on yleensä hyvänlaatuista ”kasvukipua” «Kasvukivut»2.
  • Kivuton ontuminen
  • Lievät lasten kasvun ja kehityksen normaalivariaatiot (pihtipolvi, länkisääri, matala jalkaholvi, kävely jalkaterät sisäänpäin) eivät lähtökohtaisesti aiheuta tai selitä ontumista.

Kliininen tutkimus

  • Kliinisen tutkimuksen on oltava systemaattinen.
    • Pienet lapset eivät kykene paikantamaan kipua.
    • Säteilykipu on tavallista (erityisesti lonkkanivelen ongelmat tuntuvat tyypillisesti kipuna reidessä tai polvessa).
    • Vanhempien antama anamneesi voi olla harhaanjohtava.
  • Systemaattiseen tutkimiseen sisältyy aina
    • erityisesti pienen lapsen riisuttaminen alusvaatteisilleen
    • selän ja molempien alaraajojen lonkkien, polvien, säärien ja jalkaterien tutkimus riippumatta kohdasta, johon kipu paikantuu.
  • Pienten lasten kohdalla hyvä tapa aloittaa vastaanotto on antaa lapsen leikkiä tutkimushuoneessa vapaasti, jolloin voidaan tarkkailla lapsen liikkumista.
  • Varsinaisen tutkimuksen aikana lapsi on iän mukaan joko vanhemman sylissä tai tutkimuspöydällä.
  • Oireinen raaja kannattaa tutkia viimeisenä.
  • Lasta pyydetään kävelemään (myös päkiöillä ja kantapäillä) ja kyykistymään.
    • Ontuessa lapsi pyrkii vaimentamaan kantaiskua laskemalla jalan maahan päkiä edellä ja astumaan siten, että kipeä jalka varaa painoa mahdollisimman lyhyen aikaa.
    • Trendelenburgin oireessa lantio kallistuu oireisen raajan puolelle (kuva «»1).
  • Painon ollessa terveellä raajalla
    • Poikkeava Trendelenburgin testi «»1 viittaa lonkan patologiaan tai lantioseudun lihasvoiman heikkouteen.
    • Kyvyttömyys kävellä päkiöillä tai kantapäillä viittaa joko jalkaterän alueen kipuun, liikerajoitukseen tai lihasvoiman heikkouteen. Lapsi voi myös kompensoida alaraajojen pituuseroa varvistamalla lyhyemmällä raajalla.
  • Selän liikkuvuus ja ryhtivirheet (skolioosi «Skolioosi ja kyfoosi»3) todetaan taivutustesteissä tarkastellen selkää takaapäin. Samalla todetaan mahdollinen raajojen pituusero.
  • Raajan tutkiminen
    • Lihasatrofia
    • Paikalliset turvotukset/resistenssit
    • Nivelensisäinen nesteily, punoitus ja kuumotus
    • Vammajäljet
    • Jalkapohjan vierasesineet
    • Nivelten liikelaajuudet (verrataan oireista puolta terveeseen)

Jatkotutkimukset

  • Jos lapsella ei ole yleisoireita eikä mitään poikkeavia tutkimuslöydöksiä, voidaan tilannetta seurata.
  • Jos edellä kuvatuissa tutkimuksissa todetaan poikkeava löydös, on oireisen alueen röntgenkuvaus aiheellinen.
  • Kaikututkimuksella voidaan selvittää erityisesti lonkkanivelen nesteilyä, pehmytkudosten muutoksia ja mahdollisia vierasesineitä.
  • Selvä nivelen turvotus tai liikerajoitus ilman poikkeavaa röntgenlöydöstä viittaa niveltulehdukseen «Niveltulehdusoireisen lapsen nivelstatus»6 «Lasten niveltulehdukset»7.

Hoidon porrastus

Kirjallisuutta

  1. Payares-Lizano M. The Limping Child. Pediatr Clin North Am 2020;67(1):119-138 «PMID: 31779828»PubMed
  2. Bartoloni A, Aparisi Gómez MP, Cirillo M, ym. Imaging of the limping child. Eur J Radiol 2018;109():155-170 «PMID: 30527299»PubMed