Takaisin Tulosta

Muistisairaan potilaan hoito

Lääkärin käsikirja
26.5.2025 • Viimeisin muutos 26.5.2025
Päivi Paavola, Ari Rosenvall ja Anne Koivisto

Ks. myös Muistisairauksien Käypä hoito -suositus «Muistisairaudet»1.

Keskeistä

  • Muistisairauden hoidossa keskeistä on yksilöllinen ohjaus, oikea-aikainen, jatkuva tuki ja turva sairastuneelle ja perheelle sekä kohdennettu lääkehoito.
  • Vältetään muistisairasta henkilöä kuormittavia tekijöitä ja muutoksia, jotka voivat pahentaa oireita.
  • Tuetaan ja kannustetaan sairastunutta fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen aktiivisuuteen, hyvään ravitsemukseen sekä riittävään yöuneen.
  • Käytösoireiden ja muiden sairauksien asianmukainen hoito (lääkkeetön ja tarvittaessa lääkehoito)
  • Säännöllinen tilanteen arvio (vähintään 6–12 kk:n välein) sisältäen muistisairauden ja muun lääkehoidon tehon ja tarpeen arvioinnin sekä hoito- ja palvelusuunnitelman päivittämisen.
  • Pitkäaikaishoitopäätös on syytä tehdä, jos on vaaratekijöitä, joihin tehostetullakaan kotihoidolla ei voida vaikuttaa, tai jos omaishoito osoittautuu liian raskaaksi.

Oireenmukainen lääkehoito

  • Muistisairauden oireenmukainen lääkehoito jo hyvin lievässä vaiheessa on suositeltavaa silloin, kun kyseessä on Alzheimerin tauti (AT), Parkinsonin taudin (PT) muistisairaus, Lewyn kappale -tauti (LKT) tai sekamuotoinen Alzheimerin tauti, jossa on mukana aivoverenkiertosairauden tai muiden edellä mainittujen tilojen piirteitä.
  • Varhaisen ja lievän AT:n ensisijaiseksi lääkkeeksi suositellaan asetyylikoliiniesteraasin eli AKE:n estäjää (donepetsiili, galantamiini tai rivastigmiini tutkimuksissa tehokkaiksi todetuilla annoksilla). Ellei AKE:n estäjä -hoito sovi (esim. vasta-aiheen vuoksi), hoito voidaan aloittaa myös memantiinilla yksilöllisen harkinnan mukaan.
  • Varhaisessa tai lievässä AT:ssä voi harkita käytettäväksi Fortasyn Connect -ravintovalmistetta. Valmisteen tehosta näissä tiloissa on tutkimusnäyttöä, kuten myös AKE-estäjän ja FC:n yhteiskäytön hyödyllisyydestä, mutta se on vielä rajallista.
  • AKE:n estäjät ja memantiini ovat keskivaikean tai vaikean AT:n ensisijainen hoito. On myös näyttöä, että memantiini tehostaisi AKE-estäjän vaikutusta näissä AT:n vaiheissa.
  • Aivoverenkiertosairauden muistisairaudessa eli vaskulaarisessa kognitiivisessa heikentymässä (VCI) muistisairauslääkkeistä voi olla hyötyä kognition muttei omatoimisuuden osalta. VCI tai vaskulaarinen dementia (VD) ei ole minkään tutkitun lääkeaineen virallinen käyttöaihe Euroopassa tai Yhdysvalloissa.
  • PT-muistisairauden oireiden ensisijainen hoito on AKE-lääke. Tämän ryhmän lääkkeistä rivastigmiinilla on virallinen käyttöaihe PT:n muistisairauteen.
  • LKT:n oireiden hoidossa AKE-lääkkeistä on hyötyä, mutta se ei ole virallinen käyttöaihe.
  • Muistisairauslääkkeillä ei ole osoitettua hyötyä otsa-ohimolohkorappeumissa.
  • AT:n lääkehoidon tavoitteena sairauden kaikissa vaiheissa on olemassa olevan omatoimisuuden säilyminen pidempään – myös vaikeassa vaiheessa vaatimattomankin toimintakyvyn tukeminen – ja taudin eri oireiden, kuten käytösoireiden, ilmenemisen estäminen tai hoito.
  • Hoitovasteen, tuen ja palvelujen tarpeen arvioon käytetään validoitua arviointimenetelmää. Suosituksena on käyttää sairauden vaikeusastemittaria (Clinical dementia rating scale, luokka ja summapisteet [CDR lk ja CDR SoB]) sekä toimintakykyä kuvastavaa ADCS-ADL-arviointia (haastattelu läheiselle muistisairaan päivittäisestä toimintakyvystä).
    • CDR-luokkaskaala on 0–3: 0 viittaa normaaliin kognitioon ja 3 vaikeaan dementiaan. Summapisteiden skaala on 0–18: 0 on paras ja 18 merkitsee vaikeinta dementiaa.
    • ADCS-ADL:llä arvioitaessa päivittäinen toimintakyky heikkenee ensimmäisen 3 v:n aikana lääkehoidetuilla AT:tä sairastavilla keskimäärin 5–7 pistettä/v (vastaten ns. normaalia hoitovastetta), myöhemmin keskimäärin 9 pistettä/v «Muistisairaudet»1 «CDR ja sen käyttötarkoitus»1.
  • Seurataan myös mielialaa ja muita käytösoireita (kuten BDI-21, GDS15 tai GDS30, NPI-Q, FBI-MOD, haastattelulomakkeet apuna; ohjeet ja testit: ks. www.sumut.fi «https://sumut.fi/»1).
  • Hoito muistisairauslääkkeillä lopetetaan, jos lääkehoidon valvonta ei onnistu, ilmenee vaikeita haittavaikutuksia, jotka eivät korjaannu lääkkeen vaihdolla, tila heikkenee nopeasti kaikkia lääkkeitä tai lääkeyhdistelmiä käytettäessä tai lääkkeillä ei katsota saavutettavan hyötyä toimintakyvyn tai käytösoireiden osalta vaikeassa dementiassa.

Kotihoidon tukeminen

  • Säännöllisillä käynneillä terveyskeskuksessa tai kotikäynneillä (6–12 kk:n välein tai tiheämmin tilanteen mukaan) ongelmat voidaan todeta tuoreeltaan ja myös ennakoida tulevia tarpeita.
  • Hoitavien omaisten tukeminen on tärkeää.
  • Yksinasuvalle muistipotilaalle on syytä järjestää säännöllinen seurantakontakti. Kotipalvelu ja muistikoordinaattori voivat tukea yksinasuviakin potilaita. Ks. myös «Pitkäaikaissairaan henkilön asuin- ja hoitopaikan valinta»2.
  • Kotisairaanhoito ja kotipalvelu sekä muu tarvittava palvelu (esim. ateriapalvelu, siivous) järjestetään ja huolehditaan, että potilas osaa hakea hänelle kuuluvia sosiaalietuuksia. On huomioitava, että muistisairas ei sairauden edetessä enää kykene tekemään itse oman etunsa mukaisia päätöksiä esim. hoivan tarpeesta. Läheisiä on tärkeää kuunnella, eikä tukea pidä jättää antamatta, vaikka muistisairas ei koe sitä itse tarvitsevansa, jos siihen on objektiivisesti tarvetta.
  • Omaishoitajan tilanne ja jaksaminen kartoitetaan (omaishoitajan depressiiviset oireet ja muu sairastavuus, kuormittuneisuus). Muistisairasta läheistä kotona hoitavia omaisia tuetaan pyrkien vapauttamaan heille myös omaa aikaa hoidosta.
  • Muistisairaiden päiväpaikat ja kerhot ovat osoittautuneet hyödyllisiksi antaen omaishoitajille omaa aikaa.
  • Päiväsairaala- ja lyhytaikaishoitoja tarjotaan omaishoitajan tarpeen mukaan «Medical day hospital care for the elderly appears to be more effective than no intervention but appears to have no clear advantage over other forms of comprehensive elderly medical services.»B. Kuntouttava lyhytaikaishoito voi auttaa sairastuneen toimintakyvyn ylläpitämisessä.
  • Omahoitovalmennus-toiminta (Vanhustyön keskusliiton kehittämä voimavaralähtöinen ja omahoitotaitoja vahvistava ryhmämalli) muistisairauden varhaisessa vaiheessa oleville paransi tutkimuksissa kognitiota ja puolisoiden elämänlaatua.
  • C-lausunto «Lääkärinlausunto C ja Kelan vammaisetuudet»3 tehdään potilaalle Kelan eläkettä saavan hoitotukea varten. Sama lausunto käy haettaessa kunnallista omaishoidon tukea. Tarvittaessa laaditaan todistus erityiskorvattavaa lääkitystä varten (psykoosi- ja masennuslääkkeet).
  • Tiedotetaan paikallisen muistiyhdistyksen toiminnasta, esim. omaisten ryhmistä. Informaatiota saa Muistiliitosta, puh. (09) 622 6200, www.muistiliitto.fi «https://www.muistiliitto.fi/fi/etusivu»2, ja muistipotilaita hoitaville ammatti-ihmisille tarkoitetusta Suomen muistiasiantuntijat ry:stä, puh. (09) 4542 848, www.sumut.fi «https://sumut.fi/»1.
  • Jos taloudelliset ja muut asiat eivät muuten järjesty, potilaalle on syytä hakea edunvalvoja «Edunvalvonta»4. Jo muistisairauden varhaisessa vaiheessa, kun muistisairas kykenee tekemään oman etunsa mukaisia päätöksiä, kannattaa tehdä ennakoiva edunvalvontavaltuutus «Edunvalvontavaltuutus»5. Edunvalvontavaltuutus vahvistetaan DVV:ssä, kun asia on ajankohtainen.
  • Paikalliset muistipoliklinikat voivat pitää ainakin runsaasti tukea vaativia potilaita seurannassa. Ne toimivat myös hoidon konsultaatiokeskuksina.

Pitkäaikaishoitopäätös

  • Pitkäaikaishoitopäätös tehdään, jos riskianalyysin perusteella on sellaisia vaaratekijöitä, joihin ei useillakaan kotipalvelun käynneillä voida vaikuttaa. Taudin edetessä ryhmäkoti tai ympärivuorokautisen valvonnan tarjoava asumispalveluyksikkö on paras ratkaisu.
  • Tavallisimpia pysyvän laitoshoidon syitä ovat
    • käytösoireet, erityisesti aggressiivisuus (yleisin syy)
    • omaisen stressi tai sairastuminen
    • liikuntakyvyn häviäminen
    • potilas ei suoriudu päivittäistoiminnoista (WC:ssä käynnit, peseytyminen)
    • inkontinenssi
    • potilaan kyvyttömyys tunnistaa omaiset ja koti
    • yöllinen levottomuus.
  • Muistisairauksista kärsivät potilaat haluavat sairaudentunnon puuttumisen vuoksi usein asua omassa kodissaan, vaikka siihen ei olisi enää edellytyksiä. Kun omainen on valmis luopumaan kotihoidosta, on syytä keskustella hänen kanssaan päätökseen johtaneista syistä. Ellei näitä pystytä korjaamaan, tulee järjestää pitkäaikaishoito. Tukitoimista tietoa saanut omainen on paras asiantuntija arvioitaessa kotihoidon jatkamisen mahdollisuutta.
  • Kotisairaanhoidon päivittäiset käynnit ja yöpartiot pitkittävät yksin asuvan dementiatasoista muistisairautta potevan henkilön kotihoitoa. Kulunvalvontajärjestelmiä voidaan käyttää joissakin tapauksissa. Turvapuhelinta dementiapotilas ei osaa käyttää. Vahingossa sytytetty tulipalo ja eksyminen (talvella paleltuminen) ovat suurimmat vaarat.

Muistisairaan oireita lisääviä tekijöitä

  • Muistisairauden edetessä (erityisesti dementiatasoisessa muistisairaudessa) toimintakykyä sekundaarisesti heikentävät tekijät on kartoitettava ja mahdollisuuksien mukaan poistettava. Vältettäviä tekijöitä ovat mm.
    • vieraat paikat (matkoilla täytyy olla mukana tuttu henkilö)
    • pitempiaikainen yksinolo
    • liialliset ärsykkeet (esim. pitkäkestoiset tilaisuudet, joissa on paljon vieraita ihmisiä)
    • pimeys (yölläkin sopiva valaistus)
    • kaikki infektiot (tavallisin virtsatieinfektio)
    • matala verenpaine
    • leikkaukset ja anestesiat: vain välttämättömät tehdään (spinaalipuudutus ei ole yleisanestesiaa turvallisempi)
    • lämmin sää, etelän aurinkorannat (kuumuus, nestehukka)
    • runsas lääkitys.

Neuropsykiatristen oireiden hoidon periaatteet

  • Ks. Muistisairauksien Käypä hoito -suositus «www.kaypahoito.fi/hoi50044#s25»3 sekä artikkeli Iäkkään potilaan hallittu lääkehoito «Iäkkään potilaan hallittu lääkehoito»6.
  • Neuropsykiatristen oireiden ensisijainen hoito on lääkkeetön evd, esim. oireita laukaisevien tekijöiden, kuten infektioiden, kivun ja turvattomuuden, hoito sekä potilaan asianmukainen kunnioittava kohtelu.
  • Sekavuuden syynä voi olla myös esim. liian matala verenpaine, joka on yleistä yöaikaan. Verenpaine laskee voimakkaasti esim. virtsaamisen ja ruokailun jälkeen henkilöillä, joilla on autonomisen hermoston toiminnanhäiriö. Verenpaine kannattaakin mitata myös pystyasennossa «Lyhyt ortostaattinen koe»1. Systolisen verenpaineen oli hyvä olla seisten yli 125 mmHg.
  • Sekavuutta pahentavat usein orientaatiovaikeudet hämärässä ympäristössä, paikkaorientaation ongelmat matkalla tai rutiinista poikkeavat toimintatavat (esim. jaksohoidon aikana). Nämä tekijät huomioidaan hoidon suunnittelussa.
  • Donepetsiili, rivastigmiini, galantamiini ja memantiini vaikuttavat myös neuropsykiatrisiin käytösoireisiin AT:ssä. AKE-lääkityksen varhainen aloitus vaikuttaa suotuisasti näiden oireiden ilmaantumiseen AT:tä sairastavilla.
  • FTD:n oireenmukainen hoito voi olla haastavaa, ja tutkimusnäyttö on vaihtelevaa. SSRI-lääkkeistä, uuden polven psykoosilääkkeistä ja valproaatista on käytännön kokemusta.
  • Psyykenlääkkeitä pitäisi käyttää vain pieninä annoksina ja lyhyinä, alle 6 viikon hoitojaksoina. Iltalääkitys voi olla suurempi, koska yöllisestä levottomuudesta on suurta haittaa hoidolle.
  • Masennuslääkkeitä kannattaa kokeilla epäiltäessä depressiota tai ahdistuneisuutta myös AT:ssä ja vaskulaarisessa dementiassa «Antidepressants appear to increase remission rate in depression in patients with dementia.»B. Levottomuus ja aggressiivisuus voivat johtua ahdistuneisuudesta, johon masennuslääke saattaa auttaa «Sertraline and citalopram might possibly reduce agitation in dementia, although the evidence is insufficient.»D.
  • Jos muut hoitokeinot eivät auta, potilaalle voidaan antaa toisen polven psykoosilääkkeitä, lähinnä risperidonia, jolla on ainoana lääkkeenä indikaatio dementian käytösoireiden hoitoon. Vaste on eri potilailla erilainen; lääkkeen vaihto voi auttaa. Nopeaa lääkevastetta vaativissa akuuttitilanteissa voidaan antaa myös parenteraalista haloperidolia suonen- tai lihaksensisäisesti pienenä annoksena (2.5–5 mg). Haloperidolia ei tule määrätä säännölliseksi lääkitykseksi. Käytännössä psykoosilääkkeistä käytetään avohoidossa eniten ketiapiinia, jonka terapeuttinen leveys on laaja, eikä se lisää ekstrapyramidaalisia oireita niin herkästi kuin risperidoni.
  • Keskipitkävaikutteisia bentsodiatsepiineja, kuten oksatsepaamia, voidaan käyttää jatkuvana tai tarvittavana lääkkeenä, jos masennuslääkkeestä ei saada riittävää hyötyä, potilas on herkkä psykoosilääkkeiden haittavaikutuksille ja tarvitaan tilapäistä tai jatkuvaa, nopeaa helpotusta levottomuuteen tai ahdistukseen.

Esimerkkejä lääkityksistä evd

Kirjallisuutta

  1. Watt JA, Porter J, Tavilsup P, ym. Guideline Recommendations on Behavioral and Psychological Symptoms of Dementia: A Systematic Review. J Am Med Dir Assoc 2024;25(5):837-846.e21 «PMID: 38640961»PubMed
  2. Vataja R. Muistisairauksien neuropsykiatristen oireiden monenkirjavat syyt. Duodecim 2024;140(4):333-9 «Muistisairauksien neuropsykiatristen oireiden monenkirjavat syyt (4/2024)»7
  3. Rantamäki-Häkkinen T, Renvall M, Talaslahti T. Psykoottisen iäkkään potilaan tutkiminen ja hoito. Duodecim 2024;140(4):341-8 «Psykoottisen iäkkään potilaan tutkiminen ja hoito (4/2024)»8
  4. Vataja R. Lääkkeettömät hoidot neuropsykiatristen oireiden hoidossa. Muistisairauksien Käypä hoito -suositus 2023 / Lisätietoa aiheesta (viitattu 22.5.2025) «Lääkkeettömät hoidot neuropsykiatristen oireiden hoidossa»2
  5. García-Alberca JM, Gris E, de la Guía P, ym. Efficacy of Souvenaid® Combined with Acetylcholinesterase Inhibitors in the Treatment of Mild Alzheimer's Disease. J Alzheimers Dis 2023;91(4):1459-1469 «PMID: 36641676»PubMed
  6. Pless A, Ware D, Saggu S, ym. Understanding neuropsychiatric symptoms in Alzheimer's disease: challenges and advances in diagnosis and treatment. Front Neurosci 2023;17():1263771 «PMID: 37732300»PubMed
  7. Krüger J, Kasper Katisko K, Suhonen N-M, Haapasalo A, Remes AM, Solje E. Otsa-ohimolohkorappeumat - miten tunnistan ja hoidan? Duodecim 2021;137(21):2307-16 «Otsa-ohimolohkorappeumat - miten tunnistan ja hoidan? (21/2021)»9
  8. Talaslahti T, Vataja R, Ginters M, Koponen H. Muistisairauspotilaan vaikeiden käytösoireiden lääkehoito. Duodecim 2019;135(21):2106-12 «Muistisairauspotilaan vaikeiden käytösoireiden lääkehoito (21/2019)»10