Ihotautien ja allergologian diagnostiset kokeet

Keskeistä

• Ihotautien diagnoosi perustuu yleensä kliiniseen tutkimukseen ja haastatteluun.
• Ihotautien diagnostisten kokeiden tulkinta vaatii kokemusta. Kokeiden tulokset on aina tapauskohtaisesti suhteutettava potilaan oireisiin ja kliiniseen kuvaan.
• Spesifisillä IgE-vasta-aineilla tai ihopistokokeilla tutkitaan IgE-välitteistä ns. välitöntä allergiaa, joka aiheuttaa ensisijaisesti hengitystieoireita. Niitä tarvitaan harvoin ihosairauksien diagnostiikassa (esim. kosketusurtikaria, pikkulasten vaikea atooppinen ekseema ja ruoka-aineallergiat).
• Epikutaanikokeilla diagnosoidaan viivästynyt kosketusallergia (allerginen kosketusekseema).

Spesifiset IgE-vasta-aineet

• Välittömän (IgE-välitteisen) allergian tutkimus
• Potilaan seerumista mitataan spesifisiä IgE-vasta-aineita allergeeneja kohtaan.
• Voidaan tehdä ryhmätestejä (yleensä seulontatestejä), jotka sisältävät useita allergeeneja (esim. pölyerittely S-PölyEr) tai määrittää IgE-vasta-aineet yksittäisiä allergeeneja kohtaan.
• Voidaan määrittää yksittäisiä allergeenin komponentteja kohtaan (esim. ruoka-aineallergioissa «Aikuisten ruoka-allergiat»1 «Lasten ruokayliherkkyys ja -allergia»2).
• Tulos ilmoitetaan kiloyksiköiden pitoisuutena (kU/l). Kliinisesti merkitsevä IgE-vasta-ainetaso vaihtelee potilaskohtaisesti ja myös oireen (esim. hengitystieoire, ruoka-allergia) ja tutkitun allergeenin mukaan.
• Spesifisten IgE-vasta-aineiden tuloksiin eivät vaikuta potilaan lääkitykset, ja ne ovat usein helpommin saatavilla kuin ihopistokokeet.

Ihopistokokeet (prick-testit)

• Käytetään samalla tavoin kuin spesifisiä IgE-vasta-aineita välittömän (IgE-välitteisen) allergian tutkimuksina.
• Ihopistokokeiden etuna on se, että niillä voidaan tutkia myös allergeeneja, joita ei ole saatavilla spesifisinä IgE-vasta-aineina (esim. harvinaiset allergeenit, lääkeaineet).
• Rajoittavina tekijöinä ovat testien saatavuus sekä niihin liittyvä vaiva ja resurssit.
• Tutkittavaa allergeenia pistetään lansetilla potilaan ihoon. Positiivisena kontrollina käytetään histamiiniliuosta ja negatiivisena kontrollina allergeeniuutteen perusliuosta (kuva «»1).
  • Myönteisen välittömän reaktion tunnusmerkkinä (IgE-välitteinen herkistyminen) on pistokohtaan syntyvä nokkospaukama, joka yleensä kutisee.
  • Myönteisen tuloksen alaraja on 3 mm, pienempiä reaktioita ei merkitä.
  • Reaktio on yleensä suurimmillaan n. 15 min:n kuluttua pistosta, jolloin testi luetaan.
  • Paukaman läpimitta (suurimman ja sitä vastaan kohtisuoran halkaisijan keskiarvo [D+d]/2) ilmoitetaan.
  • Reaktion voimakkuus suhteessa histamiinin aiheuttamaan reaktioon: merkityksellinen paukaman läpimitta on ainakin puolet histamiinin aiheuttaman paukaman läpimitasta.
  • Samanaikaisesti negatiivisen kontrollin tulee olla negatiivinen.
• Ihopistokokeen perussarja (HUS, Iho- ja allergiasairaala): koivu (Betula sp.), timotei (Phleum pratense), nurminata (Festuca pratensis), pujo (Artemisia vulgaris), Cladosporium herbarum -home, koira, kissa, hevonen, pölypunkki (D. pteronyssimus).
• Testi tehdään yleensä käsivarteen, ja sen takia paikallishoitolääkkeitä (esim. glukokortikoidivoiteita) ei pitäisi levittää käsivarsiin kolmena testiä edeltävänä päivänä.
• Antihistamiinit estävät reaktioiden ilmaantumisen. Sen takia ne on lopetettava 5 päivää ennen testejä. Myös yskänlääkkeissä (esim. difenhydramiini), pahoinvointilääkkeissä (meklotsiini, syklitsiini) tai unilääkkeissä (doksylamiini) voi olla antihistamiinivaikutusta.
• Pieni määrä sisäistä glukokortikoidia (alle 20 mg/vrk prednisonia aikuisella) ei vaikuta testitulokseen.

Indikaatiot

• Aikuisen atooppisella ihottumalla «Atooppinen ekseema aikuisella»3 ei ole suoranaista yhteyttä potilaan IgE-välitteisiin allergioihin, eikä se sinällään ole indikaatio allergiaselvityksille.
• Joillakin potilailla voivat IgE-välitteiset allergiat (esim. ruoka-aineet, eläimet, siitepölyt) pahentaa atooppista ekseemaa, jolloin prick-testit tai spesifisten IgE-vasta-aineiden mittaaminen voivat olla aiheellisia. Herkistymistä on kuitenkin aina tulkittava potilaan oireisiin suhteutettuna.
• Pikkulapsilla (alle 1 v) indikaationa on laaja-alainen tai leimahteleva atooppinen ihottuma «Lapsen atooppinen ihottuma: taudinkuvat, tutkiminen ja hoito»4, joka ei ole reagoinut asianmukaiseen ihon paikallishoitoon. Osalla alle vuoden ikäisistä lapsista vaikean atooppisen ekseeman taustalla voi olla lehmänmaito-, vilja- tai kananmuna-allergia, ja tällöin allergiaselvitykset (spesifiset IgE-vasta-aineet, ihopistokokeet tai altistuskokeet) voivat olla aiheellisia.
• Kokeita käytetään myös kosketusurtikarian, proteiinikosketusihottuman ja joidenkin lääkeaineallergioiden, esim. mikrobilääke- ja puuduteallergian selvittelyyn.

Tulkinta

• Spesifisillä IgE-vasta-aineilla ja ihopistokokeilla pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen:
  • Onko potilaalla IgE-välitteinen herkistyminen jollekin yksittäiselle allergeenille, josta hän saa oireita (esim. ruoka-aine tai eläin)?
  • Onko potilaalla atooppista taipumusta (herkistyminen yleisille hengitystieallergeeneille)?
• Positiivinen tutkimustulos ei todista syy-yhteyttä potilaan oireisiin. Myönteinen testitulos ei sellaisenaan merkitse kliinisesti merkitsevää, oireita aiheuttavaa allergiaa, vaan osoittaa vain, että henkilö on herkistynyt kyseiselle allergeenille. Kokeiden tulokset on aina suhteutettava oireisiin, ja tulkinta vaatii kokemusta.

Epikutaanikokeet (lappukokeet)

• Viivästyneen kosketusallergian «Allerginen kosketusihottuma»5 tutkimus (kuva «»2)
• Perussarjassa testataan n. 30 kemikaalia. Se kattaa 70–80 % kaikista kosketusallergioista.
• Muita allergeenejä varten on omia sarjoja, mm. hoitoaine- ja säilytesarjat, kosmetiikan sarja, muovit ja liimat -sarja, kampaajasarja, hampaanhoitosarja jne.
• Myös potilaan mukanaan tuomia aineita voidaan erityistapauksissa testata.
• Suomessa käytetään pääasiassa Finn Chamber^® -kupumenetelmää. Tutkittavat aineet sekoitetaan vaseliiniin tai muuhun sideaineeseen ja laitetaan 8 mm:n läpimittaisiin alumiinikupuihin. Kuvut kiinnitetään akryyliliimateipillä selän (olkavarsien) ihoon 2 vrk:ksi. Allerginen reaktio tulee esille hitaasti, ja testejä seurataan yleensä 4–5 vrk:n ajan.
• Antihistamiini ei vaikuta tuloksiin. Paikallinen glukokortikoidi heikentää reaktioita, mutta pieni määrä sisäistä glukokortikoidia (alle 20 mg/vrk prednisonia aikuisella) ei vaikuta testitulokseen.
• Tulkinta
  • Epikutaanitestit osoittavat herkistymisen testatuille allergeeneille.
  • Positiivinen testitulos ei kuitenkaan todista syy-yhteyttä potilaan iho-ongelmaan.
  • Testit vaativat erityisosaamista, ja yleensä ne tehdään erikoissairaanhoidossa..

Valotestit

• Valoihottumia «Valo- ja valolääkeihottumat»6 tutkittaessa tärkeintä on potilaan anamneesi, jota tukevat kliininen kuva sekä suunnatut laboratoriotutkimukset. Poissuljetaan esim. lupus erythematosus ja porfyriat (ANAAb, ANAAb-A, P-Porf-O). Valotestejä tehdään erityistapauksissa erikoissairaanhoidossa.
• Testattavaa ihoaluetta (selkä, olkavarret) valotetaan asteittain nousevin UVB- ja UVA-annoksin.
• Punoituskynnystestissä selvitetään pienin UV-annos, joka aiheuttaa näkyvän punoituksen (MED = minimal erythemal dose). Alentunut punoituskynnys nähdään valoyliherkkyydessä: esim. lääkeaineiden aiheuttamissa fototoksisissa reaktioissa punoituskynnys alenee usein UVA-alueilla.
• Valourtikaria nähdään välittömästi (10–30 min:n kuluessa), mutta muut valoihottumat ilmaantuvat usein 1–3 vrk:n kuluessa.
• Monimuotoisessa valoihottumassa (yleisin valoihottuma) ja ihon punahukassa voidaan tehdä toistokoe (valoprovokaatio), jossa samaa ihoaluetta valotetaan useana päivänä peräkkäin ja seurataan 5–7 vrk.

Valoepikutaanitestit

• Voidaan tehdä epäiltäessä valoallergista kosketusihottumaa «Valo- ja valolääkeihottumat»6.
• Testien suoritus ja tulkinta kuuluvat ihotautilääkärille.
• Tehdään samaan tapaan kuin epikutaanikokeet, mutta kaksinkertaisena sarjana. 2 vrk:n kuluttua testiliuskat poistetaan ja toinen sarja valotetaan (UVA 5–20 J/cm²). Tulokset saadaan 2–5 vrk:n kuluttua testien alusta.
• Kokeella todetaan sekä tavallisia että valokosketusallergioita.
• Positiivinen reaktio vain valotetussa ryhmässä osoittaa valokosketusallergian, ja positiivinen tulos molemmissa ryhmissä osoittaa tavallisen kosketusallergian.

Kokeet fysikaalisissa nokkosihottumissa

• Ks. artikkeli Nokkosihottumat «Nokkosihottumat (urtikariat)»7
• Diagnoosin kulmakivi on potilaan anamneesi, provokaatiotestejä tarvitaan harvoin.
• Dermografismitesti kannattaa tehdä kaikilla potilailla, joilla on krooninen nokkosihottuma tai kutina.

Altistuskokeet