Takaisin Tulosta

Diabeteksen munuaistauti (diabeettinen nefropatia)

Lääkärin käsikirja
9.1.2026 • Viimeisin muutos 9.1.2026
Leo Niskanen

Keskeistä

  • Diabeteksen munuaistaudin merkkinä havaitaan albuminuriaa ja/tai heikentynyt glomerulussuodos.
  • Albuminuria voi korjaantua sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeteksessa.
  • Kohonneen verenpaineen hoito, hyvä glukoositasapaino ja tupakoimattomuus ovat tärkeitä ehkäisyssä ja hoidossa.
  • Munuaistaudissa seurataan albuminuriaa (U-AlbKre), glomerulusten laskennallista suodatusnopeutta (eGFR «GFR-laskuri»1) ja verenpainetta vähintään vuosittain. Verenpainetta hoidetaan tehokkaasti.
  • ACE:n estäjät ja ATR:n salpaajat ovat ensisijaisia verenpainelääkkeitä diabeteksen munuaistaudin ehkäisyssä ja hoidossa.
  • SGLT2:n estäjät ja GLP-1-agonistit ovat diabeteslääkkeistä ensisijaisia.
    • Nämä lääkeryhmät vähentävät sydän- ja verisuonisairastavuutta ja -kuolleisuutta, joka on keskeinen ongelma diabeteksen munuaistaudissa.
    • GLP-1-agonisteja ja nykyisin myös SGLT2:n estäjiä voidaan käyttää hitaillakin eGFR-tasoilla.
    • SGLT2:n estäjät vähentävät hyperkalemian vaaraa aiheuttamatta hypokalemiaa.

Määritelmiä

  • Diabetekseen liittyvä munuaisvaurio on krooninen munuaistauti, jonka ilmentyminä havaitaan albuminuriaa ja/tai munuaisten toiminnan heikkenemistä.
  • Aiemmin käytetty termi ”diabeettinen nefropatia” viittaa munuaisbiopsiassa nähtäviin hyperglykemian aiheuttamiin rakenteellisiin muutoksiin.
  • Albuminurian määritelmä esitetään taulukossa «Raja-arvot albuminurian diagnostiikassa käytetyille menetelmille»1, ja kroonisen munuaistaudin luokittelu ja ennuste eGFR:n ja albuminurian mukaan esitetään kuvassa «»1 (vihreä = pieni riski, keltainen = kohtalainen, oranssi = suuri ja punainen = erittäin suuri riski).
Taulukko 1. Raja-arvot albuminurian diagnostiikassa käytetyille menetelmille
LuokkaKertanäyte U-AlbKre (mg/mmol)1Ajastettu yökeräys cU-Alb (µg/min)Vuorokausikeräys dU-Alb (mg/vrk)
1 Laboratorioilla on erilaisia viitearvoja. Suosituksen tulkintarajat ottavat huomioon näytteeseen ja määritysmenetelmiin liittyvää epätarkkuutta.
Normaali< 3< 20< 30
Lisääntynyt albuminuria (entinen ”mikroalbuminuria”)3–3020–20030–300
Selvästi lisääntynyt albuminuria (entinen ”makroalbuminuria” tai ”proteinuria”)> 30> 200> 300

Epidemiologia

  • Albuminuria voi säilyä pitkään vakaana tai korjaantua. Tämä riippuu keskeisesti plasman glukoosipitoisuuden ja verenpaineen hoitotasapainosta.
  • GFR voi pienentyä myös ilman, että havaitaan edeltävää albuminuriaa.
  • Albuminuria ja pienentynyt eGFR ovat kardiovaskulaarisia riskitekijöitä, jotka vahvistavat toistensa vaikutusta.
  • Tyypin 1 diabetes
  • Tyypin 2 diabetes
    • Albuminuriaa todetaan jo taudin toteamishetkellä n. 20 %:lla.
    • Munuaisvaurion kulku lienee varsin samankaltainen kuin tyypin 1 diabeteksessa.
    • Jopa n. 40 %:lla tyypin 2 diabetesta sairastavista munuaisfunktio heikkenee sairauden aikana. Vain osalla munuaisten vajaatoiminnan taustalla on klassinen diabeettinen nefropatia.
    • Koska diabeteksen munuaistautiin liittyy erityisen suuri sydän- ja verisuonitautikuolleisuus, vain pieni osa potilaista etenee loppuvaiheen munuaisvajaatoimintaan. Tyypin 2 diabeteksen yleisyyden takia dialyysihoitoja aloitetaan vuosittain saman verran kuin tyypin 1 diabetesta sairastavilla.

Ehkäisy evd

  • Albuminurian ilmaantuminen on hälytysmerkki myös sydäntautiriskin suhteen – silloin kannattaa tehostaa elintapahoitoa ja useimmiten myös lääkehoitoa.
  • Albuminurian lisääntymisen riskitekijöitä
    • Kohonnut verenpaine
    • Huono glukoositasapaino
    • Tupakointi ja ilmeisesti myös muut nikotiinituotteet
    • Hyvin runsas ravintoproteiinien saanti
    • Dyslipidemia
    • Lihavuus ja liikkumattomuus
  • Näihin riskitekijöihin vaikuttamalla sekä ACE:n estäjillä tai ATR:n salpaajilla ja tietyillä diabeteslääkkeillä (SGLT2:n estäjät ja GLP-1-analogit) sekä finerenonilla voidaan hidastaa munuaistaudin kulkua ja vähentää sydän- ja verisuonitautisairastavuutta ja -kuolleisuutta.

Diabeteksen munuaistaudin toteaminen

  • Lisääntynyt albuminuria on yleisin ja varhainen löydös.
  • Lisääntyneeksi albuminuriaksi määritellään yleensä > 3 mg:n/mmol oleva U-AlbKre-arvo «Raja-arvot albuminurian diagnostiikassa käytetyille menetelmille»1.
  • Albumiinin eritystä virtsaan tulee tyypin 1 diabeetikoilta tutkia diagnoosihetkellä (akuutin hyperglykemian korjaannuttua) ja seuloa vuosittain, kun taudin diagnosoinnista on kulunut 5 v. Tyypin 2 diabeetikoilla seulonta tehdään vuosittain diagnosoinnista alkaen.
  • Lapsilla munuaistautia todetaan tuskin koskaan ennen puberteettia.
  • Diabeteksessa munuaistoiminta voi heikentyä, vaikka albumiinin eritys virtsaan olisi normaali. Siksi arvio glomerulussuodoksesta (GFR) on syytä tehdä vuosittain «GFR-laskuri»1.

Albuminurian mittaaminen

  • Virtsan albumiinieritystä voi seuloa usealla tavalla «Proteinuria»1.
  • Yleensä käytetään virtsan kertanäytteen albumiini-kreatiniinisuhdetta (U-AlbKre), mieluiten aamunäytteestä.
    • Iäkkäiltä voidaan saada vääriä positiivisia tuloksia, kun kreatiniinin eritys virtsaan iän myötä vähenee.
  • Raja-arvot esitetään taulukossa «Raja-arvot albuminurian diagnostiikassa käytetyille menetelmille»1. U-AlbKre:n ja dU-Prot:n vastaavuus selviää laskurista «Proteinuria-laskuri»2.
  • Albumiinin eritys vaihtelee päivittäin, ja virtsatieinfektio, akuutti kuumetauti, fyysinen rasitus, kuukautiset ja sydämen vajaatoiminta voivat lisätä sitä. Siksi albuminuriadiagnoosiin vaaditaan 3–6 kk:n aikana tehdystä 3 tutkimuksesta 2 positiivista.
  • Albuminuria on merkittävä löydös kaikilla eGFR:n tasoilla.
  • Arvio glomerulusten suodatusnopeudesta (eGFR) on syytä tehdä vuosittain «Suurentunut kreatiniinipitoisuus, eGFR ja munuaisten toiminnan tutkiminen»2 «GFR-laskuri»1. Kroonisen munuaistaudin luokittelu esitetään kuvassa «»1.
    • Krooninen munuaistauti voidaan diagnosoida, jos eGFR on alle 60 ml/min/1.73 m2 vähintään 3 kk:n ajan.
  • Virtsan kemiallinen seulonta (U-KemSeul) suositellaan tehtäväksi ainakin munuaistaudin diagnosointivaiheessa. Diabeteksen munuaistaudissa havaitaan joskus myös mikroskooppista hematuriaa.
  • Munuaisten kaikututkimusta saatetaan tarvita erotusdiagnostiikassa.
  • Kun albuminuria on todettu ja hoitoa tehostettu kaikkien riskitekijöiden osalta, hoitovaste kannattaa varmistaa 3–6 kk:n kuluttua.
  • Kun on todettu albuminuria tai hidastunut eGFR, albuminurian määrää ja eGFR:ää tulee seurata säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa. Seurannan tiheys riippuu munuaistaudin etenemisnopeudesta ja vaikeusasteesta.

Hyperglykemian hoito

  • Hyvä glukoositasapaino vähentää varhaisen diabeteksen munuaistaudin ilmaantumista kaikilla diabetesta sairastavilla.
  • Pyritään suosituksen mukaiseen yksilölliseen HbA1c-arvoon, joka iäkkäillä ja monisairailla on suurempi kuin vähän aikaa sairastaneilla «Tyypin 2 diabeteksen kokonaisvaltainen hoito ja seuranta»3.
  • Hyvin intensiivinen hyperglykemian hoito hidastaa albuminurian ilmaantumista, mutta sen vaikutus munuaistaudin etenemiseen on epäselvä ja se saattaa altistaa hypoglykemioille erityisesti vaikeutuvassa munuaisten vajaatoiminnassa.

Verenpaineen hoito evd

  • Ks. Käypä hoito -suositus «Kohonnut verenpaine»4.
  • Verenpainetavoite diabeteksen munuaistaudissa on alle 120–130/80 mmHg (omamittauksissa alle 125/80 mmHg).
  • Jos lisääntynyt albuminuria todetaan normotensiivisellä potilaalla, on syytä harkita ACE:n estäjän aloittamista, koska ACE:n estäjien on todettu vähentävän albuminuriaa verenpaineesta riippumatta.
  • ACE:n estäjä on aina ensisijaislääke tyypin 1 diabeteksessa. ATR:n salpaajat ovat hyvä vaihtoehto, jos ACE:n estäjät eivät sovi, ja tyypin 2 diabeteksessa niitä voi pitää tasaveroisina. Lisäksi pieniannoksinen tiatsididiureetti (12.5–25 mg hydroklooritiatsidia), kalsiumkanavan salpaajat ja selektiiviset beetasalpaajat tulevat kyseeseen. Useimmiten tarvitaan näiden yhdistelmiä hoitotavoitteeseen pääsemiseksi.
  • Aloitettaessa diabeettisen munuaistaudin hoitoa ACE:n estäjällä tai ATR:n salpaajalla on muistettava munuaisvaltimostenoosin yleisyys (munuaisten toiminnan äkillisen huononemisen vaara; P-Krea:n mittaaminen).
  • Jos potilaalla esiintyy turvotuksia runsaan proteinurian vuoksi, annetaan loop-diureettia (esim. furosemidia). Munuaistoiminnaltaan normaaleille tyypin 1 diabetesta sairastaville sopivat myös pienet annokset tiatsididiureetteja yhdistettynä muihin verenpainelääkkeisiin.
  • Reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavien lääkkeiden (ACE:n estäjien, ATR:n salpaajien ja reniininestäjien) yhteiskäytössä riskit ovat yleensä suuremmat kuin saavutettavat hyödyt, minkä vuoksi yhteiskäyttö on syytä rajata erikoissairaanhoitoon erityistapauksiin.
  • Valtaosalla tyypin 2 diabetesta sairastavista verenpaineen nousu liittyy lihavuuteen, ja elintapahoito on etusijalla. Kun hoito aloitetaan, tähdennetään painon vähentämisen, kohtuullisen suolan käytön, alkoholin käytön rajoittamisen ja liikunnan lisäämisen merkitystä.
  • Diabeteslääkkeistä glukoosinpoistajilla (SGLT2:n estäjät) ja GLP-1-analogeilla on kliinisesti merkittävä verenpainetta alentava vaikutus sekä osoitettu munuaissuojavaikutus ja valtimotautitapahtumia vähentävä vaikutus.
    • Munuais- sekä sydän- ja verisuonisuojavaikutus eivät selity pelkästään verenpaine- tai glykemiavaikutuksella.
  • Kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa autonomista neuropatiaa «Diabeettinen neuropatia»5 esiintyy usein, ja ortostaattinen hypotensio on pyrittävä estämään.

Ruokavalio evd

Tavoitteet

  • Rasvan osuus kokonaisenergiasta 25–40 E % (energiaprosenttia), tyydyttyneen rasvan osuus enintään 10 E %. Kertatyydyttymättömien ja monityydyttymättömien rasvahappojen osuuden tulisi olla vähintään 2/3.
  • Hiilihydraatit ovat tärkein energianlähde (45–60 E %).
  • Proteiinista saatavan energian suositeltu osuus on 10–20 E %. Terveelle aikuiselle riittävä proteiinimäärä on 0.8 g normaalipainokiloa kohti vuorokaudessa. Iäkkäillä määrä voi olla suurempi.

Ruokavaliohoidon käytännön toteutus

  • Ravinnon proteiinin ja tyydyttyneen eläinrasvan asemesta käytetään energialähteenä vähäproteiinista tärkkelystä, sakkaroosia, rajoitetusti fruktoosia ja tyydyttymättömiä kasvisrasvoja. Muutoin suositellaan runsaasti kuituja sisältäviä hiilihydraattilähteitä.
  • Ravitsemusterapeutin konsultaatio on aina tarpeen proteiinirajoitusta harkittaessa. Proteiinirajoitus ei ole tarpeen lisääntyneessä albuminuriassa.

Konsultaation aiheet

  • Hoitoketjut muodostetaan alueellisten resurssien mukaisesti.
  • Sisätautilääkärin tai nefrologin konsultaatio on aiheellinen, jos tehostetusta hoidosta huolimatta munuaistauti etenee nopeasti (albuminuria lisääntyy tai GFR pienenee) tai kehittyy erotusdiagnostinen tai merkittävä hoito-ongelma.
  • Monien elinvaurioiden takia diabeettista munuaistautia sairastavat olisi otettava varhain uremian aktiivihoitoon.
  • Munuaisensiirto on yleensä paras uremian hoito siihen soveltuville. Mahdollinen sepelvaltimoleikkaus tai angioplastia tulisi tehdä ennen siirtoa.

Lääkkeiden käyttö diabeettisessa munuaistaudissa evd

  • Lääkkeiden annokset munuaisten vajaatoiminnassa: ks. Lääkkeet ja munuaiset -tietokanta «https://www.terveysportti.fi/apps/renbase/»4 ja valmisteyhteenvedot.
  • Statiinien annosta ei yleensä tarvitse muuttaa. Munuaisten vajaatoiminnassa pidetään turvallisimpina atorvastatiinia ja fluvastatiinia, koska niiden eliminaatiossa munuaisten osuus on pienin. Siklosporiinin käyttäjillä seurataan valmistajan ohjeita. Rosuvastatiinin ja siklosporiinin yhteiskäyttö on vasta-aiheista.
  • Tulehduskipulääkkeet voivat vaikuttaa haitallisesti glomerulusfiltraatioon.
  • Riskilääkkeet on syytä tauottaa akuutin nestetasapainon häiriön yhteydessä (ripuli, oksentelu, kuumeilu) ja sairaalahoitoa vaativan akuutin tilan yhteydessä.
    • Näitä ovat metformiini, ACE:n estäjät, diureetit, MRA-antagonistit, ATR:n salpaajat, NSAID-lääkkeet, SGLT2:n estäjät (ns. MADMANS-muistisääntö).
    • Kun akuutti tila on ohi, ennustevaikutteisten lääkkeiden uudelleen aloittamisessa ei pidä viivytellä.
  • GLP-1-agonistihoito hidastaa mahalaukun tyhjenemistä, ja aspiraatiovaaran vuoksi on harkittava tauottamista ennen yleisanestesiaa tai suun kautta tapahtuvaa endoskopiaa.

Tyypin 2 diabetesta sairastavat

  • Munuaistaudin hoidossa suositellaan käytettäväksi ennustetta parantavia lääkehoitoja, joita lisätään yksi kerrallaan munuaisfunktiota seuraten.
  • Ensisijaisesti käytetään SGLT2:n estäjiä valmisteyhteenvedon sallimissa eGFR-rajoissa. Niiden katsotaan kuuluvan hoitoon (jos muuten soveltuvat) riippumatta diabeteksen tasapainosta ja muista diabeteslääkkeistä.
  • SGLT2:n estäjät vähentävät albuminuriaa ja hidastavat eGFR:n laskua «SGLT-2 inhibitors and GLP-1 agonists are effective for glucose-lowering and cardiovascular events in persons with diabetes and chronic kidney disease compared with placebo. SGLT-2 inhibitors reduce the progression of renal disease in patients with or without diabetes.»A↑↑. Niillä on edullinen vaikutus sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen, ja ne vähentävät myös sydämen vajaatoiminnan sairaalahoidon tarvetta «SGLT-2 inhibitors and GLP-1 agonists are effective for glucose-lowering and cardiovascular events in persons with diabetes and chronic kidney disease compared with placebo. SGLT-2 inhibitors reduce the progression of renal disease in patients with or without diabetes.»A↑↑. Krooninen munuaistauti (ilman tyypin 2 diabetesta tai sen kanssa) on nykyisin dapagliflotsiinin ja empagliflotsiinin käyttöaihe.
  • Finereroni on ei-steroidaalinen, selektiivinen antagonisti mineralokortikoidireseptorille.
    • Vähentää munuaistaudin etenemisen riskiä tyypin 2 diabeteksen munuaistaudissa.
    • Suositellaan käytettäväksi ACE:n estäjän tai AT2-reseptorisalpaajien sekä SGLT2:n estäjien kanssa (tai ilman, jos SGLT2:n estäjien käyttö ei sovellu).
    • Yhteisvaikutusten mahdollisuus (CYP3A4:n esto) tulee huomioida ja kaliumpitoisuuksia seurata hyperkalemian riskin takia (ks. valmisteyhteenveto).
  • GLP-1-agonisteja (ja hybridiagonisti tirtsepatidia) voidaan käyttää eGFR-arvoon 15 ml/min/1.73 m2 saakka. Niillä on myös edullinen vaikutus sydän- ja verisuonitautisairastavuuteen ja -kuolleisuuteen.
    • Lisäksi ne laskevat painoa (vaikutus yksilöllinen, annosriippuvainen), joka useimmiten on suotava vaikutus.
    • Maha-suolikanavan haittavaikutukset ja/tai liian nopea tai liian suuri painonalenema voivat altistaa vajaaravitsemukselle erityisesti iäkkäillä.
  • Pitkävaikutteiset GLP-1-agonistit estävät albuminurian vaikeutumista, etenkin jos potilaalla on sydän- tai verisuonisairaus.
  • DPP-4:n estäjistä saksa-, sita- ja vildagliptiinin annosta tulee pienentää eGFR-tason laskiessa alle 50–60 ml:n/min. Linagliptiinin annosta ei tarvitse muuttaa. GLP-1-agonistihoitoa aloitettaessa DPP-4:n estäjän käyttö lopetetaan.
  • Sulfonyyliureoita (erityislupavalmisteita) ei pidä käyttää munuaisten vajaatoiminnassa.
  • Metformiinin aloitusta tulee välttää munuaisten vajaatoiminnassa (GFR < 60 ml/min/1.73 m2, kumuloitumiseen liittyvä maitohappoasidoosin vaara).
    • Jos metformiini on käytössä eGFR:n ollessa 45–60 ml/min/1.73 m2, annosta on pienennettävä (ei yli 2 g/vrk) ja potilasta seurattava tarkasti. Annos on edelleen puolitettava, jos eGFR on välillä 30–44 ml/min/1.73 m2. Jos eGFR on < 30 ml/min/1.73 m2, metformiinia ei pidä käyttää.
    • Metformiinihoito tulee tauottaa ennen suuria leikkauksia sekä ennen toimenpiteitä, joissa käytetään laskimoon annettavaa varjoainetta, munuaisten vajaatoiminnan vaikeutumis- ja maitohappoasidoosiriskin vuoksi.
    • Hemodynamiikkaa tai nestetasapainoa muuttavien akuuttien sairauksien aikana metformiini tauotetaan (potilasohjaus) ja hyperglykemia hoidetaan insuliinilla.
  • Insuliiniherkistäjää (pioglitatsoni) voi käyttää harkinnan mukaan lievässä tai keskivaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa, mutta haittavaikutukset, kuten nesteretentio ja anemia, tekevät lääkkeen käytön ongelmalliseksi.
  • Insuliinihoitoon siirtyminen on munuaisten vajaatoiminnassa usein tarkoituksenmukaista. Eksogeeninen insuliini poistuu munuaisten kautta, ja tällöin on huomioitava insuliinien pitkittynyt vaikutusaika.
  • Diabeteslääkkeiden käyttö munuaisten vajaatoiminnassa: ks. taulukko «Diabeteslääkkeet ja munuaisten vajaatoiminta. eGFR-arvo ≥ 60 ml/min ei edellytä annosmuutosta. »2.
Taulukko 2. Diabeteslääkkeet ja munuaisten vajaatoiminta. eGFR-arvo ≥ 60 ml/min ei edellytä annosmuutosta.
Arvioitu GFReGFR 45–59eGFR 30–44eGFR 15–29eGFR < 15
1 Munuaisten vajaatoiminta ei vaadi annosmuutosta, mutta turvotusten herkän lisääntymisen vuoksi ei suositella munuaisten vajaatoiminnassa.
2Ei annosmuutosta, jos eGFR > 50 ml/min; ei suositella, jos eGFR < 50 ml/ min.
Lähde: Ilanne-Parikka P, Niskanen L, Rönnemaa T, Saha M-T (toim.). Diabetes. Kustannus Oy Duodecim 2019. Valmisteyhteenvedot elokuu 2022: Terveysportti/Duodecim lääketietokanta «https://www.terveysportti.fi/apps/laake/»5.
MetformiiniAnnoksen vähentäminen
Ei yli 2 g:n annosta		Annoksen vähentäminen
Puolita annos. 		Vasta-aiheinenVasta-aiheinen
Glimepiridi (erityisluvallinen)Ei suositella.Ei suositella.Vasta-aiheinenVasta-aiheinen
RepaglinidiEi annosmuutostaEi annosmuutostaAnnoksen vähentäminenAnnoksen vähentäminen
Pioglitatsoni1Ei suositella haittavaikutusten takia (annosta ei sinänsä tarvitse muuttaa munuaisten vajaatoiminnassa).Ei suositella, ks. sarake 2.Ei suositella, ks. sarake 2.Ei suositella. Dialyysihoitoa koskevaa tietoa ei ole.
AlogliptiiniEi annosmuutostaAnnoksen puolittaminen 50 ml/min alkaen (12.5 mg/vrk)Annoksen vähentäminen neljäsosaan suositellusta (6.25 mg/vrk)Annoksen vähentäminen neljäsosaan suositellusta (6.25 mg/vrk)
LinagliptiiniEi annosmuutostaEi annosmuutostaEi annosmuutostaEi annosmuutosta
SaksagliptiiniAnnoksen vähentäminenAnnoksen vähentäminenAnnoksen vähentäminenKäyttöä ei suositella.
SitagliptiiniEi annosmuutostaAnnoksen vähentäminenAnnoksen vähentäminenAnnoksen vähentäminen
VildagliptiiniAnnoksen vähentäminenAnnoksen vähentäminenAnnoksen vähentäminenAnnoksen vähentäminen
DulaglutidiEi annosmuutostaEi annosmuutostaEi annosmuutostaKäyttöä ei suositella.
Lyhytvaikutteinen eksenatidiEi annosmuutostaVarovainen annoksen nosto Käyttöä ei suositella.Käyttöä ei suositella.
Pitkävaikutteinen eksenatidiEi annosmuutosta2Ei annosmuutostaKäyttöä ei suositella.Käyttöä ei suositella.
LiraglutidiEi annosmuutostaEi annosmuutostaEi annosmuutostaKäyttöä ei suositella.
SemaglutidiEi annosmuutostaEi annosmuutostaEi annosmuutostaKäyttöä ei suositella.
TirtsepatidiEi annosmuutostaEi annosmuutostaEi annosmuutostaKäyttöä ei suositella.
DapagliflotsiiniEi annosmuutosta Ei annosmuutosta Käyttöä ei suositella vähäisen kokemuksen takia, kun eGFR < 25 ml/min. Käyttöä ei suositella.
Empagliflotsiini10 mg/vrk10 mg/vrkKäyttöä ei suositella. Sydämen vajaatoiminnassa, kun eGFR > 20 ml/min, annos 10 mg/vrkKäyttöä ei suositella.
KanagliflotsiiniKäytetään 100 mg:n vrk-annosta.Käytetään 100 mg:n vrk-annosta. Jatketaan 100 mg:n annosta, jos käytössä. Hoitoa ei saa aloittaa.–
InsuliiniEi annosmuutostaYksilöllinen annosmuutos Yksilöllinen annosmuutos Yksilöllinen annosmuutos

Muut munuaisongelmat diabetesta sairastavilla

  • Muuhun munuaispatologiaan viittaavia kliinisiä piirteitä
    • Proteinurian kehittyminen alle 5 v:n diabeteshistorialla (tyypin 2 diabeteksessa taudin alkamisajankohdan tietäminen usein ongelmallista)
    • Taudin akuutti alku
    • Hematuria
    • Tyypin 1 diabeteksessa retino- ja neuropatian puuttuminen
  • Diabetes lisää oireettoman bakteriurian ja oireisten virtsatieinfektioiden (VTI) riskiä, mutta oireettoman bakteriurian etsiminen ja hoito on hyödytöntä.
  • Kystiitit ja pyelonefriitit hoidetaan kuten muutenkin. Kuvantamistutkimuksia on tehtävä tavallista herkemmin, jos tauti ei reagoi mikrobilääkeherkkyyden perusteella valittuun hoitoon.
  • VTI:hin liittyy tavallista enemmän komplikaatioita, kuten munuaistason tulehduksia, intra- tai perirenaalisia absesseja ja sepsiksiä.
    • Iäkkään diabeetikon pyelonefriittiin liittyy useammin bakteremiaa, ja myös kuolleisuus lisääntyy.
    • Pyelonefriitti vaatii sairaalahoitoa useammin kuin diabetesta sairastamattomalla.
  • Neurogeeninen rakko ja suurentunut jäännösvirtsan määrä altistavat infektioille ja voivat aiheuttaa inkontinenssia.
  • Diabetesta sairastavilla on taipumus akuuttiin munuaisten vajaatoimintaan esim. leikkausten, vammojen tai yleisinfektioiden yhteydessä «Akuutti munuaisvaurio»6.
  • TT-kuvausten varjoaineet saattavat aiheuttaa äkillisen munuaisten vajaatoiminnan «Akuutti munuaisvaurio»6. Jos joudutaan tekemään varjoainekuvaus, on käytettävä mahdollisimman pientä varjoainemäärää ja huolehdittava riittävästä nesteytyksestä. Metformiini tauotetaan myös.

Kirjallisuutta

  1. Diabeteksen munuaistauti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Nefrologiyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu 15.11.2025). Saatavilla internetissä «https://www.kaypahoito.fi/hoi50060»6.
  2. Agarwal R, Green JB, Heerspink HJL, ym. Finerenone with Empagliflozin in Chronic Kidney Disease and Type 2 Diabetes. N Engl J Med 2025;393(6):533-543. «PMID: 40470996»PubMed
  3. Heerspink HJL, Sattar N, Pavo I, ym. Effects of tirzepatide versus insulin glargine on kidney outcomes in type 2 diabetes in the SURPASS-4 trial: post-hoc analysis of an open-label, randomised, phase 3 trial. Lancet Diabetes Endocrinol 2022;10(11):774-785. «PMID: 36152639»PubMed
  4. Kidney Disease: Improving Global Outcomes (KDIGO) Diabetes Work Group. KDIGO 2022 Clinical Practice Guideline for Diabetes Management in Chronic Kidney Disease. Kidney Int 2022;102(5S):S1-S127. «PMID: 36272764»PubMed
  5. van der Aart-van der Beek AB, de Boer RA, Heerspink HJL. Kidney and heart failure outcomes associated with SGLT2 inhibitor use. Nat Rev Nephrol 2022;18(5):294-306. «PMID: 35145275»PubMed
  6. Neuen BL, Oshima M, Agarwal R, ym. Sodium-Glucose Cotransporter 2 Inhibitors and Risk of Hyperkalemia in People With Type 2 Diabetes: A Meta-Analysis of Individual Participant Data From Randomized, Controlled Trials. Circulation 2022;145(19):1460-1470. «PMID: 35394821»PubMed
  7. American Diabetes Association. 11. Microvascular Complications and Foot Care: Standards of Medical Care in Diabetes-2019. Diabetes Care 2019;42(Suppl 1):S124-S138. «PMID: 30559237»PubMed
  8. Chang AR, Lóser M, Malhotra R, ym. Blood Pressure Goals in Patients with CKD: A Review of Evidence and Guidelines. Clin J Am Soc Nephrol 2019;14(1):161-169. «PMID: 30455322»PubMed
  9. Perkovic V, Jardine MJ, Neal B, ym. Canagliflozin and Renal Outcomes in Type 2 Diabetes and Nephropathy. N Engl J Med 2019;380(24):2295-2306. «PMID: 30990260»PubMed
  10. Zelniker TA, Wiviott SD, Raz I, ym. SGLT2 inhibitors for primary and secondary prevention of cardiovascular and renal outcomes in type 2 diabetes: a systematic review and meta-analysis of cardiovascular outcome trials. Lancet 2019;393(10166):31-39. «PMID: 30424892»PubMed
  11. Mann JFE, Ørsted DD, Brown-Frandsen K, ym. Liraglutide and Renal Outcomes in Type 2 Diabetes. N Engl J Med 2017;377(9):839-848. «PMID: 28854085»PubMed
  12. Thorn LM, Gordin D, Harjutsalo V, ym. The Presence and Consequence of Nonalbuminuric Chronic Kidney Disease in Patients With Type 1 Diabetes. Diabetes Care 2015;38(11):2128-33. «PMID: 26310691»PubMed
  13. Chronic Kidney Disease Prognosis Consortium, Matsushita K, van der Velde M ym. Association of estimated glomerular filtration rate and albuminuria with all-cause and cardiovascular mortality in general population cohorts: a collaborative meta-analysis. Lancet 2010;375(9731):2073-81. «PMID: 20483451»PubMed
  14. Raile K, Galler A, Hofer S, ym. Diabetic nephropathy in 27,805 children, adolescents, and adults with type 1 diabetes: effect of diabetes duration, A1C, hypertension, dyslipidemia, diabetes onset, and sex. Diabetes Care 2007;30(10):2523-8. «PMID: 17630266»PubMed
  15. Bakris GL, Weir MR. Angiotensin-converting enzyme inhibitor-associated elevations in serum creatinine: is this a cause for concern? Arch Intern Med 2000;160(5):685-93. «PMID: 10724055»PubMed
  16. Effects of ramipril on cardiovascular and microvascular outcomes in people with diabetes mellitus: results of the HOPE study and MICRO-HOPE substudy. Heart Outcomes Prevention Evaluation Study Investigators. Lancet 2000;355(9200):253-9. «PMID: 10675071»PubMed