Takaisin Tulosta

Vastasyntyneen tutkiminen

Lääkärin käsikirja
16.7.2025 • Viimeisin muutos 16.7.2025
Krista Rantakari ja Maija Seppä-Moilanen

Yleistä

  • Tutkiminen on helpointa, jos vauvan perustarpeet on tyydytetty eikä hän ole nälkäinen.
  • Tutkimuspöydän tulee olla riittävän lämmin lapsen lämmönhukan estämiseksi. Lasta ei jätetä valvomatta, koska hän voi yllättäen esim. kierähtää ympäri, jolloin on putoamisen riski.
  • Tarvittavat välineet
    • Vauvan tutkimiseen sopiva stetoskooppi
    • Silmälamppu (oftalmoskooppi)
    • Puulasta (spaatteli)
    • Tarvittaessa refleksivasara saatavilla
    • 30-prosenttista glukoosia tai glyserolia pieneen ruiskuun
      • Ei välttämätöntä, mutta usein hyödyllistä
      • Muutama pisara vauvan suuhun annosteltuna rauhoittaa tarvittaessa vauvaa.
  • Hoitajan tai kätilön sekä vanhempien mukanaolo on suotavaa.
    • Hoitaja rauhoittaa tarvittaessa vauvaa.
      • Esim. hoitajan (hansikoitu) sormi voi toimia tuttina, ja siihen voi tipauttaa muutaman pisaran 30-prosenttista glukoosia tai glyserolia. 
    • Äidiltä/vanhemmilta saadaan tarkistettua esim. raskauteen liittyviä asioita, perinnöllisiä taipumuksia jne.
    • Vanhemmille kerrotaan normaalit ja poikkeavat löydökset sekä informoidaan jatkovaiheista (esim. tavallinen neuvolaseuranta, keltaisuuskontrolli, mahdolliset erityiset muut jatkot).

Taustatiedot

  • Selvitetään tiedot raskaudesta, raskauden kestosta, synnytyksestä ja syntymän jälkeisistä seikoista sekä mahdollisista sukualtisteista (esim. perinnöllinen pitkä QT-aika).
  • Tavallisia merkityksellisiä asioita
    • Äidin sairaudet ja lääkitys raskauden aikana, esim. äidin diabetes tai raskausdiabetes, äidin kilpirauhassairaudet
    • Synnytykseen liittyvät infektion riskitekijät
      • Lapsiveden menon kesto (> 18 t), äidin GBS tai äidin synnytyksen aikaiset infektion merkit ilman äidille annettua mikrobilääkettä (profylaksi tai hoito)
    • Raskausviikot, todelliset ja suhteelliset syntymämitat (kasvukäyrät joko potilastietojärjestelmästä tai internet-linkistä: «https://www.psshp.fi/kasvukayrat»1)
      • Paino, pituus, päänympärys; onko kasvuhäiriötä (symmetrinen tai epäsymmetrinen)?
    • Apgar-pisteet sekä napaveren pH, muu happoemästase ja Hb (joko napavaltimosta tai -laskimosta; näistä napavaltimonäyte on merkittävämpi)
    • Istukan suhteellinen paino (ISP)
      • Kookas istukka (usein ISP > 40 %) voi olla merkki kongenitaalinefroosista tai sikiöaikaisesta infektiosta. Jos ISP > 25 % ja/tai istukka > 1 000 g, otetaan vauvalta U-Prot ja P-Alb.
      • Pieni istukka voi selittää esim. lapsen pientä kasvua (kasvuhäiriötä).
    • Vauvan vointi syntymän jälkeen, syöminen, paino (painonlasku), kellastuminen «Vastasyntyneen keltaisuus»1, tehdyt tutkimukset (jos niitä on)
    • Rutiiniseulat
      • Napa-TSH
      • Vastasyntyneen metabolinen seula (B-VasSeu1)
        • Otetaan (36 t:n) 2–5 vrk:n iässä; < 36 t:n ikäiseltä otettuna ei ole luotettava. 
      • Kuuloseula (OAE)
    • Erityisrokotusten aiheet: BCG «BCG-rokotus»2, hepatiittirokotteet «Rokotukset»3 «https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/rokotteet-a-o»2

Tutkiminen

  • Osa tutkimuksen suorittajista toivoo, että vauva on valmiiksi riisuttu tutkimista varten. Vauva saattaa kuitenkin hermostua riisumisesta, ja vaatteet voi riisua myös tutkimuksen edetessä. Silloin esim. sydämen ja keuhkot saa kuunneltua rauhallisessa vaiheessa ennen kaikkien vaatteiden riisumista. Vauvaa riisuessa saa myös arvioitua lihasjäntevyyttä, liikehdintää ja kokonaisolemusta.
  • Tutkiminen tulee suorittaa huolellisesti ja systemaattisesti.
    • Tutkimusjärjestys on hyödyllistä käydä omassa mielessä etukäteen läpi.
    • Poikkeuksena systemaattiseen järjestykseen ovat silmien punaheijasteet, jotka kannattaa tutkia missä vaiheessa tahansa, jos vauva avaa silmänsä spontaanisti.
  • Tutkimuksen aikana tai sen lopulla on tärkeää informoida vanhempia myös normaaleista löydöksistä. Lisäksi poikkeavista löydöksistä kerrottaessa tulee huomioida vanhempien huoli ja tunnetilat, jotka ovat usein voimakkaita vastasyntyneisyyskaudella.
  • Esimerkki hyväksi havaitusta tutkimisjärjestyksestä (tarkennettuja ohjeita kustakin kohdasta alempana)
    1. Yleinen tarkastelu. Seuraa lasta hetki ennen hänen koskemistaan.
      • Yleistila
      • Piirteet, asento, olemus ja liikehdintä, mittasuhteet
      • Hengitys (miltä näyttää)
      • Väri
      • Iho
      • Ravitsemustila ja nestetasapaino
    2. Sydän ja keuhkot
    3. Reisivaltimopulssit (arteria femoralikset)
    4. Sukupuolielimet
    5. Lonkat
    6. Luusto ja alaraajat
    7. Vatsan alue
    8. Napa
    9. Kasvot, korvat, pää, kallo, saumat, aukileet
    10. Solisluut ja yläraajat
    11. Istumaan vetäminen (traktio) ja päänkannatus
    12. Varhaisheijasteet
      • Moro (säpsähdysheijaste), imemis-, tarttumis- ja askeltamisheijasteet, ATN (asymmetrinen tooninen niskaheijaste)
    13. Lapsen kannattelu, jäntevyys ja lihaksisto
    14. Päinmakuu, nenän vapautus, selkäranka ja peräaukko
    15. Silmät ja silmien heijasteet
    16. Suuontelo, kielijänne ja suulaki

Tarkennettuja ohjeita

Yleinen tarkastelu

  • Yleistila, asento, olemus ja liikehdintä
    • Poikkeavia ovat esim. syvä uneliaisuus, voimakas itkuisuus tai käsittelyarkuus.
    • Normaali asento on koukistajavoittoinen. Vastasyntynyt pitää nyrkkejään pääosin kevyesti kiinni, mutta availee niitä. Jatkuva nyrkistäminen on poikkeavaa.
    • Normaali liikehdintä on symmetristä ja sulavaliikkeistä sekä vaihtelevaa.
    • Vastasyntynyt koukistelee ja ojentelee raajojaan ja kykenee nostamaan niitä painovoimaa vastaan.
    • Jatkuvasti paikoillaan oleva, raajat tasoa vasten pitävä, voimakkaan pehmeä tai voimakkaan jähmeä olemus on poikkeava.
  • Piirteet, mittasuhteet
    • Pieniä rakennepoikkeavuuksia etsitään tarkastelemalla esim. mittasuhteita, silmien ja korvien mallia, muotoa ja sijaintia, suulaen muotoa, kaulapoimuja, jalkaterien turvotusta, käsiä, jalkoja, sormia ja varpaita (esim. nelisormipoimu, yhdyssormisuus tai -varpaisuus, ylilukuiset sormet tai varpaat).
  • Hengitys
    • Miltä näyttää: vaivatonta, työlästä, tiheää tai hidasta?
    • Hengitystiheys on normaalisti 30–60/min.
    • Huomioi rintakehän muoto.
  • Väri
    • Suun ympäristön sinervä tai kalpea iho voi antaa erheellisen vaikutelman syanoosista, mutta on normaali ilmiö, jos vauvan muu olemus on normaali.
    • Sentraalinen syanoosi (huulet, kieli) on poikkeavaa.
    • Keltaisuus (bilirubiinimittaus iholta tai verinäytteestä) «Vastasyntyneen keltaisuus»1
  • Iho
    • Täysiaikaisella vastasyntyneellä on usein kuiva iho.
    • 1–2 vrk:n iässä iholla on usein vaihteleva määrä punoittavia läiskiä ja näppyjä, ns. herkkyysnäppyjä (vastasyntyneen toksinen eryteema «»1), jotka ovat vaarattomia.
    • Syntymämerkit
      • Mansikkaluomet, verisuoniluomet eli hemangioomat (kuva «»2)
        • Yleensä hyvänlaatuisia
        • Vastasyntyneellä saattaa olla vaaleahko, tasainen ”mansikkaluomen pohja”, johon myöhemmin kasvaa punainen, ihosta koholla oleva luomi. Kasvuvaihe kestää tavallisesti n. vuoden, minkä jälkeen yleensä alkaa spontaani kutistumisvaihe.
        • Mansikkaluomille ei tarvitse tehdä mitään, elleivät ne ole poikkeuksellisen suuria, hankalassa paikassa (esim. silmän seudussa, hankauspaikassa, henkitorvessa) tai monilukuisia (yli 5 kpl), jolloin tehdään lähete lastenkirurgille (verisuonikirurgille). Jos mahdollista, kannattaa mansikkaluomista ottaa kuvat potilastietojärjestelmään.
        • Mansikkaluomien suuri määrä voi ennustaa myös maksan hemangioomien esiintymistä (vatsan kaikututkimuksen tarve).
      • Tuliluomet eli portviiniluomet (kuva «»3), maitokahviläiskät (kuva «»4) ja pigmenttiluomet (kuva «»5) voivat antaa aiheen lisätutkimuksiin.
        • Maitokahviläiskät (café au lait, kuva «»4) voivat viitata neurofibromatoosiin (NF1, von Recklinghausenin tauti), jos läiskät ovat suurehkoja ja niitä on useita (yli 5–6 kpl). Usein maitokahviläiskät ovat kuitenkin harmittomia ja häviävät itsestään ajan myötä.
      • Siniläiskät eli ns. mongoliläiskät (mongolian spot «https://dermnetnz.org/topics/lumbosacral-dermal-melanocytosis/»3) ovat tavallisia syntymämerkkejä mm. aasialais- ja afrikkalaistaustaisilla vauvoilla. Ne ovat ihonmyötäisiä, siniharmaita, mustelman näköisiä mutta kivuttomia ja vaarattomia pigmenttimuutoksia, jotka häviävät yleensä ennen kouluikää eivätkä vaadi lisäselvityksiä.
    • Ihoinfektiot
      • Stafylokokkien aiheuttamia märkäisen infektion merkkejä voi näkyä kainaloissa, nivusissa ja kynsivalleissa sekä navassa ja sen ympäristössä.
      • Stafylokokki-infektion aiheuttama Ritterin tauti (”vastasyntyneen pemphigus”; kuva «»6), ilmaantuu usein vasta n. viikon iässä ja on suurirakkulainen. Potilas kuuluu sairaalahoitoon.
  • Ravitsemustila ja nestetasapaino
    • Niukka ihonalaiskudos voi kieliä sikiön kasvuhäiriöstä (alipainoisuus).
    • Nestetasapainotilaa arvioidaan tarkastelemalla ihon kimmoisuutta (turgor), aukileen jänteyttä ja limakalvoja sekä painon muutosta.
    • Suhteellisen painonlaskun sallitut rajat syntymäpainoon verrattaessa:
      • 12 t (ikä ½ vrk): 3.5 %
      • 24 t (1 vrk): 6 %
      • 36 t (1.5 vrk): 8 %
      • 48 t (2 vrk): 9 %
      • 60 t (2.5 vrk): 10 %

Sydän ja keuhkot

  • Sydän kuunnellaan kaikilta kuuntelualueilta, myös selästä.
  • Terveen lapsen syke on 90–160/min.
    • Itkevän lapsen syke voi nopeutua yli 200:aan/min.
    • Terveen täysiaikaisen lapsen syke voi unessa laskea alle 80:een/min.
    • Poikkeava syke: jatkuvasti alle 80/min tai jatkuvasti yli 200/min
    • Lisälyöntisyys on melko tavallista ja usein vaaratonta.
  • Toiminnalliset sydämen sivuäänet ovat tavallisia, ja toisaalta kaikissa sydänvioissa ei kuulu sivuääniä. Vastasyntyneen sydämen sivuääni tulee arvioida lastenlääkärin toimesta.
  • Normaali hengitystaajuus vastasyntyneellä on 30–60/min.
  • Useat syyt voivat aiheuttaa hengitysvaikeuksia (esim. viiveinen adaptaatio eli syntymän jälkeinen sopeutuminen omalle hengitykselle, keuhko- tai sydänsairaudet, infektiot tai aineenvaihduntahäiriöt).
  • Oikean yläraajan (preduktaalinen) ja muun raajan (postduktaalinen) välinen happisaturaatiogradientti voi olla viite sydänviasta (TGA: postduktaalinen saturaatio korkeampi), koholla olevasta keuhkovaltimopaineesta puutteellisessa adaptaatiossa (preduktaalinen saturaatio korkeampi) tai aortan ahtaumasta (koarktaatiosta, preduktaalinen saturaatio korkeampi).

Reisivaltimopulssit (femoralispulssit)

  • Tutkiminen onnistuu parhaiten vauvan ollessa rento, lonkat lievässä fleksioasennossa.
  • Epäile aortan ahtaumaa (koarktaatiota), jos reisivaltimopulssit eivät tunnu tai ovat selkeästi heikot.
    • Tällöin mitataan verenpaine kaikista raajoista (neliraajapaineet).
    • Aortan koarktaatiota on epäiltävä, jos alaraajojen paineet ovat (oikean) yläraajan vastaavia selkeästi matalammat (systolisessa paineessa 10 mmHg tai suurempi gradientti).
    • Huomioi myös mahdollinen happisaturaatiogradientti.

Sukupuolielimet

  • Jos lapsen sukupuoli on ulkoisen tarkastelun perusteella epäselvä, on ryhdyttävä kiireisiin tutkimuksiin ja vauvaa kutsutaan ”lapseksi” (ei tytöksi tai pojaksi).
  • Poika
    • Molemmat kivekset tuntuvat pussin pohjalla tai saadaan pohjalle.
    • Tavallista pienemmän oloinen penis tulee mitata.
      • Pituuden häpyliitoksen pinnalta peniksen kärkeen tulisi olla täysiaikaisella vauvalla yli 2.8 cm.
    • Pieniaukkoinen esinahka peittää usein peniksen pään kokonaan ilman, että kyseessä olisi esinahan poikkeava ahtaus.
    • Virtsaputken ja esinahan halkiot (mm. hypospadia) ja siittimen kaareutuvuus (chordee) vaativat kirurgin kiireettömän kannanoton.
    • Vesikives (hydroseele) ei vaadi toimenpiteitä.
  • Tyttö
    • Tarkastetaan, että isot ja pienet häpyhuulet sekä klitoris näyttävät normaaleilta.
    • Valkovuoto ja lapsenkina alapäässä ovat normaaleja, samoin pieni tilkka verta (vauva käy läpi hormonaalisia muutoksia).
  • Tarkista (kysymällä), että vauva on virtsannut.
  • Pieni määrä oranssinpunertavaa uraattisakkaa on tavallinen löydös vastasyntyneen virtsan seassa eikä vaadi jatkoselvityksiä.

Lonkat

  • Barlowin ja Ortolanin kokeet, joilla etsitään synnynnäistä lonkkaluksaatiota; ks. myös «Vastasyntyneen lonkkaluksaatio»4.
  • Tutkiminen onnistuu parhaiten vauvan ollessa rento.
  • Terve lonkka on tukeva ja abdusoituu täysin.
  • Ligamenttiperäiset napsahdukset ovat tavallisia ja viattomia, samoin vähäiset abduktiovajaukset ja ns. löysä lonkka.
  • Reisipoimujen epäsymmetrisyys yksinään ei ole merkki lonkkaluksaatiosta.
  • Lähes 90 % lonkkavioista on todettavissa seulontatutkimuksin (Ortolanin koe) heti syntymän jälkeen.

Luusto ja alaraajat

  • Tarkastele mittasuhteet, jäntevyys, nilkat, jalkaterät ja varpaat sekä varpailla tarttuminen.
  • Kampurajalka tai telaluun virheasennosta johtuva jalkapohjan kuperuus (keinutuolijalka) tulee erottaa tavallisemmista jalkaterien asentovirheistä. Ne vaativat kirurgin kannanottoa. Ks. myös «Lasten rakennepoikkeamat»5.
  • Vartalon ja raajojen suhteet: normaalisti vartalon pituusakselin keskipiste on juuri navan yläpuolella.

Vatsan inspektio ja palpaatio

  • Maksan koko palpoiden: 1–2 sormenleveyttä kylkikaaren alla on normaali.
  • Munaiset ovat usein tunnettavissa; myös perna voi palpoitua.
  • Muut resistenssit vaativat esim. kaikututkimuksen.

Napa

  • Arvioidaan napatyngän tilanne ja huomioidaan mahdolliset (alkavat) infektiot.
  • Perheelle neuvotaan (esim. hoitajan toimesta) riittävän perusteellinen napatyngän puhdistus vedellä tai tarvittaessa antiseptisellä liuoksella.
  • Ulosteen tai virtsan näköinen eritys navasta on poikkeavaa ja vaatii lisäselvityksiä (esim. urakuskysta, fisteli).
  • Napatyrät voivat alkuvaiheissa suurentua, mutta valtaosa niistä paranee itsestään ennen kouluikää eivätkä yleensä vaadi erityisseurantaa tai selvittelyjä. 
    • Nivustyrät vaativat aina kiireettömän lähetteen lastenkirurgille.

Kasvot ja korvat, pää, kallo, saumat ja aukileet

  • Kasvojen piirteet, mahdolliset dysmorfiset piirteet
  • Korvien muoto ja sijainti (mahdolliset dysmorfiat). Varmistetaan, että kuuloseulonta (tavallisesti OAE) on tutkittu.
  • Seurataan ilmeitä, silmien liikkeitä ja suun liikkeitä: näiden tulisi olla symmetrisiä.
  • Kallo: saumat ovat auki ja aukileet sulkeutumattomat. Ks. myös «Lasten rakennepoikkeamat»5.
  • Aukileet voivat olla varsin erikokoisia.
    • Eivät saa olla koholla (pullottaa).
    • Pään ympärysmitta ei saa olla merkittävästi poikkeava (verrattuna lapsen muuhun kokoon).
  • Synnytyspahkat ovat yleisiä, erityisesti imukuppiavusteisesti syntyneillä.
    • Paranevat yleensä itsestään.
    • Alkuvaiheissa voivat olla kipeitä ja lapsi saattaa hyötyä esim. parasetamolista.
    • Altistavat kellastumiselle.
    • Caput succedaneum (ns. tavallinen pahka)
      • Kudosnesteen ja veren kertyminen ihonalaiskudokseen
    • Kefaalihematooma
      • Vuoto kallon luun ja luukalvon välissä
      • Hematoomapahka ei ylitä kallon saumojen rajaa.
    • Subgaleaalinen vuoto (hematooma)
      • Laskimovuoto ihonalaisen aponeuroosin ja luukalvon väliin
      • Ylittää kallon saumat
      • Voi olla vaarallinen, koska vuotomäärä voi olla suuri ja johtaa hypovolemiaan ja anemisoitumiseen. Hemoglobiinia tulee seurata.

Solisluut ja yläraajat

  • Yläraajojen tarkastelu; solisluut, mittasuhteet, kädet, sormet, tarttumiset
  • Solisluun murtuma voi rajoittaa samanpuoleisen yläraajan liikettä, mutta tilanne korjaantuu itsestään muutamassa päivässä ja murtuma luutuu n. viikossa. Kalluksen aiheuttama patti häviää usein muutamassa viikossa.
  • Olkahermopunosvaurio voi esiintyä samanaikaisesti solisluun murtuman kanssa tai itsenäisesti. Epäily vaatii aina fysioterapeutin arvion ja yleensä lähetteen lastenkirurgille.
  • Erbin pareesi (C5–C6) rajoittaa huomattavasti saman puolen yläraajan liikettä, jolloin Moron heijaste on epäsymmetrinen eikä käsivarsi kohoa olkatason yläpuolelle. Lepoasennossa yläraaja hakeutuu vartalon lähelle sisäänkierto-ojennusasentoon.
  • Klumpken pareesille (C8–T1) tyypillistä on raajan ojentajien heikkous, joskus Hornerin oireyhtymä «Neurologisia silmäoireita»6.

Istumaan vetäminen, pään kannatus

  • Istumaan vetäminen (traktio): tutkija tuo lapsen kädet keskilinjaan ja vetää yhdellä kädellä ranteista ylös kohti istuma-asentoa tukien toisella kädellä lapsen selkää ja niskaa kevyesti.
    • Normaalisti pää voi jäädä hieman jälkeen, mutta niska-hartiaseutu aktivoituu ja yläraajat koukistuvat hieman.
    • Pään täysi roikkuminen tai voimakas jännitys yli keskilinjan ovat poikkeavia.
    • Tarkkaillaan, pysyykö lapsen pää keskilinjassa.

Varhaisheijasteet (Moro, imemis-, tarttumis- ja askeltamisheijasteet, ATN)

  • Tutkimuksen ajan lapsen pää pyritään pitämään keskilinjassa, jotta ATN-heijasteen vaikutus jäntevyyteen minimoidaan.
    • ATN-heijaste aiheuttaa pään kääntyessä sivulle saman puolen raajojen ojentumisen sekä vastakkaisen puolen raajojen koukistumisen.
  • Moron heijasteessa (säpsähdysheijaste) lasta kannatellaan selän ja niskan takaa puoli-istuvassa asennossa. Tutkija tuo lapsen yläraajat keskilinjaan ja huomioi, että myös lapsen pää on keskilinjassa. Tämän jälkeen tutkija tipauttaa kannattelevaa kättään nopeasti hieman alaspäin samalla tukien lasta tällä kädellä. Normaalisti lapsen yläraajat levähtävät sivuille ja palautuvat hitaammin takaisin keskilinjaan. Lapsi tavallisesti säikähtää. Heijasteen voi tutkia myös vetämällä kevyesti lapsen yläraajoja kohti kattoa nostamatta ylävartaloa ja päästämällä nopeasti irti (varmistaen pään asentoa).
  • Tarttumisheijasteet ylä- ja alaraajoissa ovat normaalisti symmetriset.
  • Askeltamisheijaste on symmetrinen. Vaihtoehtoisesti voi tutkia placing- eli porrastamisheijasteen.

Lapsen kannattelu, jäntevyys ja lihaksisto

  • Ks. myös Duodecim-lehden artikkeli Veltto imeväinen «Veltto imeväinen (4/2019)»7 ja siinä oleva kuva «Veltto imeväinen (4/2019)»7.
  • Koukistajalihasten jänteys raajoissa on terveellä vastasyntyneellä ojentajalihaksia voimakkaampi.
  • Vartalon ojentajalihasten jänteys riittää normaalisti pitämään pään ja vartalon melkein vaakatasossa, kun lapsi kohotetaan vaaka-asennossa tutkijan käsien varaan (vauvaa kannatellaan vatsan alta, ks. em. kuva).
  • Jalkojen jatkuva jännittynyt suoristus esim. askellusheijastetta tutkittaessa on poikkeavaa.
  • Kaulan koukistajalihasten voima vaihtelee yksilöllisesti. Vain osa lapsista jaksaa kannattaa päätään selinmakuulta varovasti istuma-asentoon vetäessä.
  • Lihasten huomattavan matala tai liiallinen jäntevyys, huomattava vapina (tremor) ja opistotonus vaativat lisäselvittelyjä.
  • Epäselvissä tilanteissa lapsen tutkimus tulee uusia nopeasti, päivien–viikon kuluessa.

Päinmakuu, nenän vapautus, selkäranka ja peräaukko

  • Tarkastellaan asentoa päinmakuulla: tässäkin lapsen asento on koukistusvoittoinen ja sekä ylä- että alaraajat pyrkivät koukistukseen.
  • Vastasyntyneen tulee osata vapauttaa hengitystiet kääntämällä pää sivuun.
  • Selkäranka palpoidaan.
  • Peräaukon sijainti varmistetaan. Anteriorinen anus vaatii lastenkirurgin arvion.
  • Sakraalinen kuoppa (sacral dimple) eli pakaravaon yläosassa oleva kolo, kuoppa tai onkalo ei vaadi jatkotoimia, ellei se tulehdu. Tulee kuitenkin tarkistaa esim. sondilla, että kololla on pohja. Jos pohjaa ei löydy, tulee epäillä fisteliä, joka vaatii jatkoselvittelyä.
  • Tarkista (kysymällä), että vauva on tehnyt lapsenpihkat. Viivästynyt ensiulosteen (mekoniumin) tulo voi olla esim. viite Hirschsprungin taudista.

Silmät ja silmien heijasteet

  • Huomioidaan mahdolliset silmien rakennepoikkeavuudet (esim. epikantuspoimut, koloboomat).
  • Jos vastasyntynyt on virkeä ja pitää silmiään auki, tarkkaillaan, että silmien liikkeet ovat vapaat ja täydet.
  • Pupilliheijasteet tutkitaan.
  • Punaheijasteet
    • Vauvan ollessa kyljellään ja hänelle rauhallisesti puhuttaessa ainakin ylempi silmä aukeaa usein spontaanisti ja heijasteen saa tutkittua.
    • Punaheijasteiden tulee olla symmetriset. Tummaa etnistä taustaa olevilla vauvoilla punaheijasteet näyttävät usein vaaleahkoilta (niiden tulee kuitenkin olla symmetriset).
    • Poikkeavat tai epäsymmetriset heijasteet vaativat jatkoselvityksiä.
  • Silmien sidekalvonalaiset verenpurkaumat (sugillaatiot) ovat tavallisia ja vaarattomia. Ne liittyvät yleensä synnytystapahtumaan ja paranevat itsestään.

Suuontelo, kielijänne ja suulaki

  • Tarkistetaan suuontelon limakalvot. Syntymähampaista tehdään aina kiireetön lähete (lasten) hammaslääkärille.
  • Kielijänteen kireys: kieli on usein herttamainen, jos kielijänne on selvästi kireä. Vain selvästi kireä kielijänne vapautetaan. Huulijänteitä ei vapauteta.
  • Suulaki katsotaan puulastan (spaattelin) ja valon avulla sekä tunnustellaan hansikoidulla sormella halkion toteamiseksi. Hansikkaalla tunnustellessa saa kokeiltua myös imukyvyn.

Kuvat

Kirjallisuutta

  1. Korpela N, Lehtiranta S, Ojala T. Löytääkö seula vastasyntyneiden sydänviat? Suom Lääkäril 2025;80(6):445-448. «Löytääkö seula vastasyntyneiden sydänviat? (6/2025)»8
  2. Immeli L, Korhonen M, Solasaari T, ym. Vauvan ensimmäiselle elinvuodelle tyypilliset ilmiöt - tunnista medikalisaation riski. Duodecim 2025;141(11):920-7. «Vauvan ensimmäiselle elinvuodelle tyypilliset ilmiöt - tunnista medikalisaation riski (11/2025)»9
  3. Luukkainen P, Metsäranta M, Sankilampi U (toim.). Vastasyntyneiden akuuttihoito. Kustannus Oy Duodecim 2025.
  4. Grahn P, Nietosvaara Y. Lasten synnynnäiset yläraajapoikkeavuudet. Duodecim 2023;139(23):1935-43. «Lasten synnynnäiset yläraajapoikkeavuudet (23/2023)»10
  5. Ivaska L, Haaramo A, Kanerva M, ym. Patti, reikä vai mitä kummaa? – Lasten pään ja kaulan alueen synnynnäiset poikkeavuudet. Suom Lääkäril 2023;78(35-36):1337-1340. «Patti, reikä vai mitä kummaa? – Lasten pään ja kaulan alueen synnynnäiset poikkeavuudet (35-36/2023)»11
  6. Järvelä L, Virta M, Långström S, ym. Lasten suonipoikkeavuuksien diagnostiikan on oltava tarkkaa. Suom Lääkäril 2023;78(42):1679-1683. «Lasten suonipoikkeavuuksien diagnostiikan on oltava tarkkaa (42/2023)»12
  7. Renko M, Niinikoski H, Palmu S (toim.). Lastentaudit. Kustannus Oy Duodecim 2023. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04498»4 (vaatii käyttäjätunnuksen).
  8. Rintala R, Pakarinen M. Anorektumin epämuodostumien hoito ja myöhäisongelmat. Duodecim 2020;136(12):1442-50. «Anorektumin epämuodostumien hoito ja myöhäisongelmat (12/2020)»13
  9. Seppä-Moilanen M, Isohanni P, Lönnqvist T. Veltto imeväinen. Duodecim 2019;135(4):359-66. «Veltto imeväinen (4/2019)»7
  10. Wehkalampi K, Miettinen PJ. Neonataalihypertyreoosi. Duodecim 2019;135(2):123-30. «Neonataalihypertyreoosi (2/2019)»14
  11. Pihko H, Haataja L, Rantala H (toim.). Lastenneurologia. Kustannus Oy Duodecim 2018. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04615»5 (vaatii käyttäjätunnuksen).
  12. Lewis ML. A comprehensive newborn exam: part I. General, head and neck, cardiopulmonary. Am Fam Physician 2014;90(5):289-96. «PMID: 25251088»PubMed
  13. Lewis ML. A comprehensive newborn exam: part II. Skin, trunk, extremities, neurologic. Am Fam Physician 2014;90(5):297-302. «PMID: 25251089»PubMed