Takaisin Tulosta

Vitamiinit

Lääkärin käsikirja

9.5.2025 • Viimeisin muutos 4.12.2025

Ursula Schwab ja Satu Tunturi

Keskeistä
Yleistä
D-vitamiini
E-vitamiini
K-vitamiini evd
B1-vitamiini eli tiamiini
B12-vitamiini eli kobalamiini
C-vitamiini eli askorbiinihappo evd
Folaatti ja foolihappo
Kirjallisuutta

Keskeistä

Yleensä elimistön vitamiinien tarve tyydyttyy riittävän monipuolisella ravinnolla.
Riittämätön folaatin saanti on yleistä sekä miehillä että naisilla.
Muiden vitamiinien saanti on keskimäärin suositellulla tasolla mutta voi joillakin ryhmillä jäädä suositeltua pienemmäksi.
- Vitamiinien puutostiloille alttiita riskiryhmiä ovat mm. pienet lapset, maahanmuuttajat, henkilöt, joiden ruokavalio on vegaaninen, huonosti ruokailevat vanhukset, alkoholin suurkuluttajat sekä vakavista yleissairauksista kärsivät. Heille vitamiinivalmisteiden yksilöllisestä profylaktisesta käytöstä saattaa olla hyötyä.
- D-vitamiinilisää suositellaan väestötasolla alle 18-vuotiaille, raskaana oleville ja imettäville, 75 vuotta täyttäneille sekä loka-maaliskuussa 18–74-vuotiaille, jotka eivät saa sitä riittävästi ravinnosta.
- Henkilöt, joiden ruokavalio on vegaaninen, tarvitsevat B₁₂-vitamiinilisän.
- Kaikki raskautta suunnittelevat ja raskaana olevat (12. raskausviikon loppuun) tarvitsevat foolihappolisän.
Vitamiinien puutosta tulisi epäillä riskiryhmiin kuuluvien potilaiden epämääräisten tai epäspesifisten oireiden aiheuttajaksi (esim. säryt, voimattomuus, ihottumat).
Todetut puutostilat tulee hoitaa aktiivisesti.

Yleistä

Vitamiinit ovat ruoassa luontaisesti esiintyviä yhdisteitä, jotka ovat välttämättömiä elimistön toiminnalle.
Elimistö ei itse muodosta vitamiineja lainkaan tai riittävästi. Siksi niitä on saatava ravinnosta.
Vitamiinit ryhmitellään rasvaliukoisiin ja vesiliukoisiin (kuva «»?).

A-vitamiini evd

A-vitamiinia tarvitaan mm. normaalin näkökyvyn ylläpitämiseen, ihon ja luuston kunnon kannalta sekä immuunijärjestelmän toimintaan.
A-vitamiinia saa ravinnosta sekä liha- että kasvisruoista.
- Maksa sisältää erityisen paljon A-vitamiinia, mutta sen osalta on huomioitava käyttörajoitukset.
- Kasviksista esim. porkkana ja lehtikaali sisältävät runsaasti A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia.
Primaarinen A-vitamiinin puutos on teollistuneissa maissa harvinainen mutta kehittyvissä maissa yleisin sokeutumisen syy.
Rasvojen imeytymishäiriöt suolistossa (esim. ohutsuoliresektiopotilailla) altistavat A-vitamiinin puutokselle.
Hämäränäön heikentyminen on usein A-vitamiinin puutoksen ensioire.
Vaikeammassa puutoksessa esiintyy sarveiskalvon kuivumista ja palautumatonta sarveistumista.
Suurentuneet verinäytteestä määritetyt pitoisuudet viittaavat yleensä liialliseen vitamiinivalmisteiden käyttöön.
A-vitamiinin esiasteiden, kuten beetakaroteenin, runsaskaan määrä ei johda A-vitamiinimyrkytykseen vaan ihon vaarattomaan keltaisuuteen.
Liiallinen A-vitamiinin saanti altistaa sikiövaurioille.
- Tämän vuoksi raskauden aikana tulee rajoittaa maksaruokien käyttöä eikä tule käyttää retinolia sisältäviä ravintolisiä «https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/ohjeita-kuluttajille/turvallisen-kayton-ohjeet/maksa-ja-maksaruoat/maksan-kaytto-raskauden-aikana/»1.
Elimistön A-vitamiinitilaa mitataan useimmiten riittämättömän saannin tai puutoksen osoittamiseksi. Seerumin retinolipitoisuus voi myös osoittaa liiallisen saannin, mutta tavanomaisen saannin alueella se ei homeostaattisen säätelyn takia ole käyttökelpoinen.

D-vitamiini

Rasvaliukoinen D-vitamiini esiintyy ravinnossa kolekalsiferolina (D₃-vitamiini) ja ergokalsiferolina (D₂-vitamiini).
D₃-vitamiinia saadaan eläinkunnan tuotteista, ja sitä syntyy myös iholla UV-säteilyn vaikutuksesta. D₂-vitamiinia saadaan kasvikunnan tuotteista.
D-vitamiinin suositeltava saanti Suomessa ja Pohjoismaissa on 75 v täyttäneillä 20 µg/vrk ja nuoremmilla 10 µg/vrk.
Elimistön riittävää D-vitamiinin pitoisuutta voi arvioida kalsidiolin (D-vitamiini-25-OH) immunokemiluminometrisellä määrityksellä. Erillisiä D₂- ja D₃-määrityksiä tarvitaan vain poikkeustapauksissa.
- < 25 nmol/l: vakava puutos
- < 50 nmol/l: puutos
- 50–75 nmol/l: yleensä riittäväksi katsottu pitoisuus
- 75–120 nmol/l: tavoitepitoisuus osteoporoosipotilaalla
- > 120 nmol/l: ei-suositeltava pitoisuus
- D-vitamiinin puutteen suhteen riskiryhmiä ovat vastasyntyneet ja muut lapset, vanhukset, laitospotilaat, ihonväriltään tummat ja peittävästi pukeutuvat.
Ks. D-vitamiinin puute ja sen hoito «Hypokalsemia, hypoparatyreoosi ja D-vitamiinin puute»1
D-vitamiinivalmisteiden liiallinen käyttö voi johtaa D-vitamiinin yliannostukseen. Auringonvalosta tai ravinnosta ei voi saada toksista määrää D-vitamiinia. D-vitamiinin pidempiaikainen yliannostus (yli 100 µg/vrk) voi johtaa hyperkalsemiaan «Hyperkalsemia ja hyperparatyreoosi»2 ja siihen liittyviin oireisiin.
D-vitamiinimyrkytyksen oireita ovat mm. ruokahaluttomuus, pahoinvointi, ruoansulatuskanavan oireet, lihassäryt, päänsärky, jano, luusto-ongelmat, pehmytkudoskalkkeumat ja munuaisvauriot.

D-vitamiiniprofylaksi evd

Riittävä D-vitamiinin saanti on tärkeää erityisesti luuston kasvun ja ylläpidon sekä hammasterveyden kannalta.
- Riisitauti on käytännössä kadonnut suomalaisilta lapsilta järjestelmällisen D-vitamiiniprofylaksin ansiosta.
- D-vitamiinilisä kuuluu osteoporoosin «Osteoporoosi»3 perushoitoon.
D-vitamiinilisä yhdistettynä kalsiumiin ilmeisesti vähentää murtumia yli 65-vuotiailla, joilla D-vitamiinitilanne on riittämätön «D-vitamiini- ja kalsiumlisä ilmeisesti vähentää luunmurtumien esiintyvyyttä vain niillä yli 65-vuotiailla, joiden D-vitamiinitilanne on riittämätön.»B. D-vitamiini saattaa suojella vanhuksia myös kaatumistapaturmilta. Isot kerta-annokset päivittäin tai harvemmin annosteltuna (esim. 1 500 µg kerran kuukaudessa) on yhdistetty lisääntyneeseen kaatumisalttiuteen.
Ennen osteoporoosipotilaan lääkehoidon aloittamista pitää huolehtia siitä, että D-vitamiinin ja kalsiumin saanti on riittävää «Osteoporoosi»3.
D-vitamiinivalmisteena suositellaan ensisijaisesti D₃-muotoa, joka on ihmisen elimistölle luontainen ja teholtaan parempi kuin D₂-vitamiini.
On arvioitu, että 1 μg D-vitamiinia suurentaa seerumin kalsidiolipitoisuutta 1–2 nmol/l.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) sekä THL:n antamat D-vitamiinivalmisteiden käyttösuositukset 2018: ks. taulukko «D-vitamiinivalmisteiden käyttösuositukset (VRN ja THL 2018) »1.

Taulukko 1. D-vitamiinivalmisteiden käyttösuositukset (VRN ja THL 2018) «https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/terveytta-edistava-ruokavalio/ravitsemus--ja-ruokasuositukset/erityisohjeet-ja-rajoitukset/»2
Ikäryhmä		Lisätarve ruoasta saatavan D-vitamiinin lisäksi ympäri vuoden
Suositeltava kokonaissaanti (valmiista ruoasta sekä mahdollisista valmisteista yhteensä saatava D-vitamiinimäärä) on yli 75-vuotiailla 20 µg/vrk ja kaikilla muilla 10 µg/vrk. * Vuoden pimeimpänä aikana (loka–maaliskuu), jos ei käytä päivittäin D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja/tai kalaa ** Pienempi annos (10 μg/vrk) D-vitamiinilisää voi riittää, jos käyttää säännöllisesti ja paljon D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja/tai kalaa.
Kaikki alle 1-vuotiaat lapset 2 viikon iästä lähtien
Täysimetetty lapsi		10 µg/vrk
Lapsi, joka saa vähemmän kuin 500 ml/vrk äidinmaidonkorviketta/vieroitusvalmistetta		10 µg/vrk
Lapsi, joka saa päivittäin 500–800 ml/vrk äidinmaidonkorviketta/vieroitusvalmistetta		6 µg/vrk
Lapsi, joka saa päivittäin enemmän kuin 800 ml/vrk äidinmaidonkorviketta/vieroitusvalmistetta		2 µg/vrk
Yksivuotiaat		10 µg/vrk
2–17-vuotiaat		7.5 µg/vrk
18–74-vuotiaat		10 µg/vrk vain tarvittaessa *
Yli 75-vuotiaat		20 µg/vrk **
Raskaana olevat ja imettävät		10 μg/vrk

D-vitamiinin lähteet

Tehokasta auringonvaloa saadaan Suomessa vain huhti- ja syyskuun välisen ajan.
- D-vitamiinin saannin turvaamiseksi aurinkosuojavoiteiden käyttöä ei tarvitse välttää.
Ruoan tärkeimmät D-vitamiinilähteet ovat vitaminoidut maitovalmisteet, levitettävät vitaminoidut ravintorasvat ja kala.
- D-vitamiinipitoisuus kaloissa vaihtelee eikä ole riippuvainen kalan rasvaisuudesta.
- Kananmunan keltuainen, kantarellit ja suppilovahverot ovat myös hyviä D-vitamiinilähteitä.
Puhdas vegaaniruokavalio, johon ei sisälly mitään eläinperäistä, ei myöskään maitotuotteita, altistaa D-vitamiinin puutteelle.
- Vegaaniset margariinit ja osa kasvijuomista (kuten kaura- ja soijajuomista) on täydennetty D-vitamiinilla.
Suomessa suositellaan D₃-vitamiinia lisättäväksi nestemäisiin maitovalmisteisiin ja levitettäviin ravintorasvoihin, ja useimpien tuotteiden kohdalla näin tehdäänkin. Luomumaitovalmisteista ainoastaan rasvattomaan homogenoituun luomumaitoon lisätään D-vitamiinia.
Runsaskaan D-vitaminoitujen maitovalmisteiden käyttö ei lisää saantia yli turvallisena pidetyn saannin ylärajan (0–6 kk:n ikäiset 25 μg/vrk, 7–11 kk:n ikäiset 35 μg/vrk, 1–10-vuotiaat 50 μg/vrk, 10 v täyttäneet nuoret ja aikuiset 100 μg/vrk).

E-vitamiini

E-vitamiini toimii elimistössä antioksidanttina.
E-vitamiinin puutos on hyvin harvinaista.
- Rasvojen imeytymishäiriöt suolistossa (esim. ohutsuoliresektiopotilailla) altistavat rasvaliukoisen E-vitamiinin puutokselle.
- Puutos aiheuttaa neurologisia oireita, kuten perifeeristä neuropatiaa, ataksiaa ja luurankolihasten myopatiaa.
E-vitamiinia pidetään vähiten myrkyllisenä rasvaliukoisista vitamiineista.
Elimistön E-vitamiinitilaa voidaan tutkia puutosepäilyssä E-vitamiini-määrityksellä.

K-vitamiini evd

Rasvaliukoiset K-vitamiinit vaikuttavat pääasiassa veren hyytymiseen, kalsiumin aineenvaihduntaan sekä luuston ja verisuonten terveyteen.
K₁-vitamiinia (fyllokinoni) saadaan kasvikunnasta, ja K₂-vitamiinit (menakinonit) ovat mikrobien tuottamia.
Suositeltava saanti on 60 µg/vrk naisille ja 75 µg/vrk miehille. Suomalaisten K-vitamiinin saanti on n. 110 µg/vrk. Tärkeimmät lähteet ovat kasvikset ja kasvisruoat, kasviöljyt sekä liha- ja kananmunaruoat.
K-vitamiinin puutos ilmenee veren hyytymisajan pidentymisenä ja verenvuotoina.
- Tila on aikuisilla erittäin harvinainen ja johtuu lähinnä rasvan imeytymishäiriöstä (esim. maksasairaudet, hoitamaton keliakia, lyhytsuolioireyhtymä).
Vastasyntyneille annetaan 1 mg K₁-vitamiinia lihakseen ehkäisemään verenvuotoriskiä.
K₁-vitamiinia käytetään aikuisilla varfariinin yliannostuksen hoidossa.
Säännöllinen vihreiden vihannesten käyttö tai pieni K₁-vitamiinilisä saattaa tasata INR-arvojen vaihtelua ja parantaa varfariinia käyttävän potilaan hoitotasapainoa; ks. Varfariinihoito «Varfariinihoito»4.

B1-vitamiini eli tiamiini

Tiamiinia tarvitaan hiilihydraatti- ja haaraketjuisten aminohappojen aineenvaihdunnassa.
Tiamiinia sisältävät lähes kaikki ruoka-aineet lukuun ottamatta sokereita ja ravintorasvoja. Merkittäviä tiamiinin lähteitä suomalaisille ovat viljatuotteet, liha- ja kananmunaruoat sekä kasvikset.
Täysin tiamiiniton ruokavalio voi aiheuttaa puutosoireita jo muutamassa viikossa.
Suomessa suurin riskiryhmä ovat alkoholin suurkuluttajat. Tiamiinin puutoksen riskiä lisäävät myös imeytymishäiriöitä tai oksentelua aiheuttavat sairaudet (mm. raskauspahoinvointi), eri syistä johtuva laihtuminen, syömättömyys ja syöpäsairaudet.
Tiamiininpuutostila (TDD) voi esiintyä erilaisina oireyhtyminä. Aikaisemmin sitä kutsuttiin beriberiksi.
Tiamiininpuutostila ilmenee verenkiertoelimistön tai hermoston toiminnan häiriöinä.
- Ns. kosteaan beriberiin liittyy turvotusta, sydämen tiheälyöntisyyttä ja sydämen laajenemista (kardiomegalia). Tauti voi puhjeta huonossa ravitsemustilassa olevalle henkilölle, jolle annetaan suoneen glukoosiliuosta.
- Ns. kuivan beriberin oireita ovat käsien ja jalkojen tuntoaistin sekä motoristen toimintojen symmetrinen heikkeneminen. Tauti voi puhjeta henkilöille, joilla pitkäaikainen tiamiinin puutos yhdistyy runsashiilihydraattiseen ruokavalioon.
Wernicken oireyhtymä on tiamiinin puutteen aiheuttama akuutti tauti, jonka oireita ovat mm. silmien liikehäiriöt, ataksia ja sekavuus; ks. «Alkoholin suurkulutuksen aiheuttamat neurologiset sairaudet»5.
- Jos epäillään tiamiinin puutosta, hoidoksi annetaan tiamiinia lihakseen tai hitaana infuusiona laskimoon; ks. «Alkoholin suurkulutuksen aiheuttamat neurologiset sairaudet»5.
Henkilöt, joilla on refeeding-oireyhtymän kehittymisen riski, tarvitsevat yleensä tiamiinilisän.
Pitoisuutta voidaan arvioida määrittämällä kokoveren B₁-vitamiini.

B12-vitamiini eli kobalamiini

B₁₂-vitamiini muodostuu ryhmästä kobalamiineja, jotka toimivat koentsyymeinä. B₁₂-vitamiini osallistuu aminohappo- ja nukleiinihappoaineenvaihduntaan muuttamalla folaattia biologisesti aktiiviseen muotoon.
B₁₂-vitamiinia saadaan vain eläinperäisestä ravinnosta, mm. maitotuotteista, lihasta, kalasta ja maksasta. Vegaaniruokavaliosta on vaikea saada riittävästi B₁₂-vitamiinia.
B₁₂-vitamiinin on imeytyäkseen liityttävä mahalaukun seinämän erittämään sisäiseen tekijään (intrinsic factor).
- Pieniä B₁₂-pitoisuuksia tavataan esim. atrofisessa gastriitissa, hoitamattomassa keliakiassa, Crohnin taudissa, lapamatotaudissa «Heisimatotauti»6 ja laihdutusleikkauksen jälkeen.
- Jotkut lääkkeet (esim. metformiini, PPI-lääkkeet) voivat haitata B₁₂-vitamiinin imeytymistä.
B₁₂-vitamiinin puutoksen oireita ovat megaloblastinen anemia, uupumus, erilaiset neurologiset häiriöt ja glossiitti.
Liiallisen saannin oireita ei tunneta, eikä toksisia vaikutuksia ole havaittu, vaikka saantimäärät olisivat suuriakin.
Pitoisuutta voidaan arvioida määrittämällä biologisesti aktiivinen transkobalamiiniin sitoutunut B₁₂-vitamiini B₁₂-TC2.
B₁₂-vitamiinia annetaan potilaille, joilla on todettu puutos tai selvä riski sellaisen kehittymiseen (esim. mahalaukkuun tai ohutsuolen loppuosaan kohdistunut kirurgia). Ks. tarkemmin B₁₂-vitamiinin puutteen selvittely ja hoito: «Megaloblastinen anemia»7.

C-vitamiini eli askorbiinihappo evd

C-vitamiini (L-askorbaatti) on antioksidantti, joka toimii entsyymireaktioiden kofaktorina ja edistää raudan imeytymistä.
Lähteitä ravinnossa ovat hedelmät (etenkin sitrushedelmät), marjat, kasvikset ja peruna.
C-vitamiinin suositeltava saanti on 95 mg/vrk naisille ja 110 mg/vrk miehille.
C-vitamiinin puutoksen riskiryhmiä ovat hyvin yksipuolista ravintoa käyttävät (alkoholin suurkuluttajat, tupakoijat, kroonisesti sairaat ja yksipuolisesti syövät vanhukset).
Puutostauti keripukki alkaa kehittyä 1–3 kk:n C-vitamiinivajeen jälkeen. Ensioireita ovat erilaiset verenvuodot, kuten ienverenvuoto, ja väsymys.
C-vitamiinin imeytyminen heikkenee nautittaessa suuria annoksia. Suuri kerta-annos (yli 3 g) voi aiheuttaa ruoansulatuskanavan oireita, kuten ripulia ja kaasun muodostusta. Suuret C-vitamiiniannokset voivat olla haitallisia henkilöille, joille muodostuu herkästi kalsiumoksalaattivirtsakiviä.

Folaatti ja foolihappo

Folaatti on vesiliukoinen B-ryhmän vitamiini, jota tarvitaan aminohappo- ja nukleiinihappoaineenvaihduntaan. Folaatin muuttuminen biologisesti aktiiviseen muotoon vaatii B₁₂-vitamiinia.
Ravinnossa esiintyvää vitamiinimuotoa kutsutaan folaatiksi. Foolihappo on vastaava synteettinen vitamiini, jota on vitamiinivalmisteissa, ravintolisissä ja täydennetyissä elintarvikkeissa.
Folaattia esiintyy runsaasti mm. täysjyväviljassa, perunassa, vihreissä kasviksissa ja maksassa.
Folaatin puutteen syynä voi olla liian vähäinen saanti (ravinnon puutteellisuus tai malabsorptio, esim. hoitamaton keliakia) tai lisääntynyt tarve esim. raskausaikana. Puutostilat voivat aiheutua myös monista eri lääkkeistä (esim. metotreksaatti, trimetopriimi).
Folaatin puutoksen oireita ovat megaloblastinen anemia, ihomuutokset, ruokahaluttomuus, lihasheikkous, suolisto-oireet, kasvun heikkeneminen ja hermosto-oireet.
Pitoisuutta arvioidaan määrittämällä seerumin folaatti.
Kaikille raskautta suunnitteleville ja raskaana oleville (12. raskausviikon loppuun) suositellaan 0.4 mg:n päivittäistä foolihappolääkitystä ehkäisemään hermostoputken sulkeutumishäiriöitä. Erityisryhmät tarvitsevat suuremman annoksen: ks. «Äitiysneuvolatarkastukset ja neuvolassa annettu hoito»8 ja «https://thl.fi/aiheet/elintavat-ja-ravitsemus/ravitsemus/ravitsemussuositukset/raskaus-ja-imetysaika/foolihappo-ja-raskaus»3.
Suuri foolihapon saanti voi peittää B₁₂-vitamiinin puutoksen, minkä vuoksi foolihapon suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi on asetettu 1 mg/vrk. S-B₁₂-TC2- ja fS-Folaat-määritykset (ainakin näytteenotto) pitää tehdä ennen substituutiohoidon aloittamista.
Foolihappolisää suositellaan potilaille, joilla on todettu puutos tai selvä riski sellaisen kehittymiseen. Ks. tarkemmin folaatin puutteen selvittely ja hoito «Megaloblastinen anemia»7.

Kirjallisuutta

Osteoporoosi. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen, Suomen Gynekologiyhdistyksen ja Suomen Geriatrit ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu 2.4.2025). Saatavilla internetissä: «Osteoporoosi»9.
Kestävää terveyttä ruoasta - kansalliset ravitsemussuositukset 2024. Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024 «https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-405-5»4
Nordic Nutrition Recommendations (NNR) 2023. Nordic Council of Ministers. «https://pub.norden.org/nord2023-003/»5
Freese R, Voutilainen E, Mutanen M. Vitamiinit ja muut orgaaniset yhdisteet. Teoksessa: Mutanen M, Niinikoski H, Schwab U, Uusitupa M (toim.). Ravitsemustiede. Kustannus Oy Duodecim 2021. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04594»6 (vaatii käyttäjätunnuksen).
Virtanen J. Hantunen S. Aina ajankohtainen D-vitamiini - uutta tietoa ihon ja aurinkosuojavoiteiden roolista. Duodecim 2020;136(22):2441-3 «Aina ajankohtainen D-vitamiini - uutta tietoa ihon ja aurinkosuojavoiteiden roolista (22/2020)»10
Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K (toim.). Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 12/2018 «https://www.julkari.fi/handle/10024/137433»7
Smith LM, Gallagher JC, Suiter C. Medium doses of daily vitamin D decrease falls and higher doses of daily vitamin D3 increase falls: A randomized clinical trial. J Steroid Biochem Mol Biol 2017;173():317-322 «PMID: 28323044»PubMed