Useat krooniset sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta, diabetes
ja hoitamaton keliakia, lisäävät keskenmenon riskiä.
Muita keskenmenon syitä ovat infektiot ja anatomiset syyt.
Diagnostiikka
Keskenmenon oireita ovat verinen vuoto ja alavatsakipu, mutta se voi olla myös oireeton.
Keskenmeno voidaan diagnosoida luotettavasti, kun raskaustesti on positiivinen ja
raskauden kesto on vähintään 6 viikkoa viimeisistä kuukautisista laskien.
Keskenmenon ensisijainen diagnostinen tutkimus on emättimen kautta tehtävä ultraäänitutkimus.
Ultraäänitutkimus tulee tarvittaessa toistaa 7–14 vuorokauden kuluessa.
Hoito
Keskenmenon hoitovaihtoehtoja ovat seuranta, lääkehoito ja kirurginen hoito.
Lääkehoito voidaan usein toteuttaa kotona alkuraskauden keskenmenoissa. Potilaalle
annetaan kirjalliset hoito-ohjeet ja yhteystiedot mahdollisia ongelmatilanteita varten.
Potilaan niin halutessa voidaan myös jäädä seuraamaan, käynnistyykö kohdun tyhjentävä
vuoto itsestään. Seurantahoito soveltuu paremmin keskeytyneen keskenmenon kuin sikiöttömän
keskenmenon hoitoon.
Keskenmenon kirurgisessa hoidossa suositellaan imukaavintaa. Kirurgiseen hoitoon liittyy
harvinaisia komplikaatioita, kuten kohdun perforaatio ja kiinnikkeet.
Hoidon jälkeen ei tarvita rutiinimaista ultraääniseurantaa. Ultraäänitutkimus tehdään,
jos potilaalla on kohdun epätäydelliseen tyhjentymiseen viittaavia oireita.
Eri kipulääkityksistä keskenmenon hoidossa ei ole vertailevaa tutkimusta. Tulehduskipulääkkeen
ja parasetamolin yhdistelmä sekä tarvittaessa mieto opioidi ovat ensisijaisia kotihoidossa
ja perusterveydenhuollossa.
On tavallista, että keskenmenon jälkeen koetaan surua, ahdistusta, masennusta, vihaa
tai muita vaikeita tunteita.
Potilaan kohtaaminen empaattisesti ja yksilöllisesti ja psykososiaalisten tekijöiden
huomiointi lääketieteellisen hoidon rinnalla lisää potilaan tyytyväisyyttä ja voi
vähentää myöhemmän psyykkisen oireilun riskiä.
Jos psyykkinen oireilu on merkittävää eikä helpotu ajan myötä tai alkaa haitata toimintakykyä,
on tärkeää arvioida psyykkisen hoidon tarvetta tarkemmin.
Keskenmenon jälkeen
Jälkitarkastusta neuvolassa suositellaan 4–6 viikon kuluttua keskenmenosta.
Seurannassa varmistetaan fyysinen ja psyykkinen toipuminen ja tarjotaan tarvittaessa
psykososiaalista tukea.
Keskenmenon hoidon jälkeen ei tarvita hCG-seurantaa, jos kuukautiskierto on käynnistynyt
eikä kohdun epätäydelliseen tyhjentymiseen viittaavia oireita ole. Keskenmenon kokeneelle,
jolle ei alkutilanteessa ole tehty ultraäänitutkimusta, suositellaan raskaustestiä
virtsasta 4–5 viikkoa keskenmenon jälkeen.
Toisen raskauskolmanneksen keskenmenon jälkitarkastus suositellaan tehtäväksi yksikössä,
joka on perehtynyt myöhäisiin keskenmenoihin ja jossa on mahdollisuus perinnöllisyysneuvontaan.
Toistuvia keskenmenoja kokenut ja hänen kumppaninsa kohdataan empaattisesti. Tarvittaessa
voidaan tarjota ylimääräisiä tukikäyntejä neuvolaan seuraavassa raskaudessa.
Vielä kolmen keskenmenon jälkeen ennuste raskauden onnistumisesta jatkossa on hyvä.
Kuva 1.
Keskenmenojen tutkimusten ja neuvonnan porrastus julkisessa terveydenhuollossa
Lähde: Coomarasamy A, Dhillon-Smith RK, Papadopoulou A ym. Recurrent miscarriage:
evidence to accelerate action. Lancet 2021 May 1;397(10285):1675-1682. PMID: 33915096
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä