Takaisin Tulosta

Mikrobien aiheuttamat ripulitaudit

Lääkärin käsikirja
26.10.2021 • Viimeisin muutos 19.12.2022
Anu Kantele

Keskeistä

  • Akuutissa ripulitaudissa on keskeistä huolehtia nestetasapainosta.
  • Mikrobilääkitystä ei yleensä tarvita.
  • Mikrobilääkityksen ei ole voitu osoittaa ehkäisevän harvinaisia jälkitauteja (esim. reaktiivinen artriitti).
  • Hoitoratkaisuun vaikuttavat sekä taudinaiheuttaja että kliininen kuva.
  • Lääkärin tulee tehdä ilmoitus seuraavista ripulioireisista yleisvaarallisista tartuntataudeista: shigella-punatauti, EHEC-infektio ja kolera. Samaan ryhmään kuuluvat myös systeemiset kuumetaudit lavantauti (Salmonella Typhi) ja pikkulavantauti (Salmonella Paratyphi A, B ja C), joissa yhtenä oireena voi esiintyä ripulia. Tartuntatautien ilmoittaminen: ks. Tartuntatautien ilmoitusmenettely «Tartuntatautien ilmoitusmenettely»1.
  • Ruokamyrkytyksen aiheuttajat ja taudinkuvat: ks. Ruokamyrkytys «Ruokamyrkytykset»2
  • Ks. myös artikkelit Matkailijan äkillinen ripulitauti «Äkillinen ripulitauti matkailijalla»3 ja Matkailijan pitkittyneet vatsavaivat «Pitkittyneet vatsavaivat matkailijalla»4.

Ripulitaudin diagnostiikka

  • Diagnostiikka: ks. Äkillinen ripulitauti matkailijalla «Äkillinen ripulitauti matkailijalla»3
  • Mikrobiologista tutkimusta ei yleensä tarvita.
  • Mikrobilääkitystä harkittaessa otetaan ensin mikrobiologiset näytteet.
  • Virustutkimuksia tehdään yleensä vain epidemioita selvitettäessä.
  • Ulosteen parasiitteja on useimmiten syytä tutkia vasta ripulitaudin pitkittyessä (ks. Matkailijan pitkittyneet vatsavaivat «Pitkittyneet vatsavaivat matkailijalla»4).

Ripulipotilaan yleishoito

  • Hoidon perusta: lepo ja nestehoito
  • Terveen aikuisen nesteytys onnistuu yleensä kotona. Suositeltavia juotavia ovat esim. laimeat mehut, tee, kasvisliemet, vesi ja mehukeitot. Makeaa virvoitusjuomaa ei kannata juoda liikaa eikä yksistään, sillä se saattaa aiheuttaa osmoosiripulin. Ruokaa voi nauttia pieniä annoksia kerrallaan. Syöminen ei pahenna ripulia.
  • Kuivumista voi ehkäistä ja hoitaa neste- ja suolatasapainon korjaamiseen tarkoitetuilla apteekkivalmisteilla.
  • Oireenmukaisena lääkityksenä voi lyhytaikaisesti (2 vrk) käyttää loperamidia. Se ei kuitenkaan sovellu, jos potilaalla on korkea kuume tai veriripuli, sillä nämä oireet voivat viitata invasiivisten bakteerien (salmonellat, shigellat) aiheuttamaan tautiin, jota loperamidi voi jopa vaikeuttaa.
  • Kuivuminen saattaa aiheuttaa komplikaatioita lapsille, vanhuksille ja perussairauksista kärsiville. Näiden tilaa on seurattava erityisen huolellisesti. Ks. artikkeli Lapsen ripuli ja oksentelu «Lapsen ripuli ja oksentelu»5.

Sairaalahoidon aiheita

  • Vaikea vatsakipu, selvä vatsan palpaatioarkuus – muistettava kirurgisen sairauden mahdollisuus
  • Yleistilan lasku
  • Korkea kuume ja/tai huonokuntoisuus (esim. salmonellasepsis)
  • Suonensisäistä nestehoitoa vaativa kuivuminen
  • Ripuliin liittyvä vakava komplikaatio, esim. kardiitti, pankreatiitti, meningiitti tai kolekystiitti
  • Voimakasoireinen niveltulehdus
  • Kuumeilu ja matka trooppisella alueella (malaria suljettava pois, empiiriseksi mikrobilääkitykseksi keftriaksoni, joka kattaa S. Typhin)
  • Guillain–Barrén oireyhtymä (kampylobakteerienteriitin jälkeen)

Riskityö ja tarttuva ripuli

  • Riskityöksi luetaan tehtävät, joissa mahdollinen tartunta voisi levitä sairastuneesta laajalle tai sille altistuvat ovat tavallista alttiimpia komplikaatioille; ks. «https://www.julkari.fi/handle/10024/135327»1.
  • Tartuntatautilain (1227/2016) «https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161227»2 ja -asetuksen (146/2017) «https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170146»3 mukaan työnantajan on vaadittava työntekijältä luotettava selvitys siitä, ettei tällä ole salmonellatartuntaa, jos työntekijä on sellaisissa tehtävissä, joihin liittyy salmonellatartunnan tavallista suurempi leviämisvaara. Tämä koskee työntekijöitä, jotka toimivat seuraavissa tehtävissä:
    • elintarvikelaissa (297/2021) «https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2021/297»4 tarkoitetussa elintarvikehuoneistossa tehtävässä, jossa hän käsittelee pakkaamattomia kuumentamattomina tarjoiltavia elintarvikkeita
    • maidon tuotantotilalla muissa maidonkäsittelytehtävissä kuin lypsytyössä, jos tila toimittaa maitoa meijeriin, jossa maitoa ei pastöroida.
  • Selvitys vaaditaan myös harjoittelijoilta ja muilta vastaavilta henkilöiltä, jotka toimivat vastaavassa tehtävässä ilman palvelussuhdetta vähintään kuukauden.
  • Selvitys vaaditaan ennen palvelussuhteen alkamista tai aina silloin, kun työssäolon aikana on perusteltu syy epäillä, että työntekijä voi olla salmonellabakteerin kantaja (kuumeinen ripulitauti tai esim. perheenjäsenellä todettu salmonellatartunta).
  • Riskityöksi ei enää luokitella työtä vastasyntyneiden osastolla, ruoan valmistuksessa vastasyntyneille sairaalassa, esim. sairaaloiden äidinmaitokeskuksissa, tai vesilaitoksessa välittömässä kosketuksessa jakeluun menevän veden kanssa.
  • Laboratoriotutkimukset nukleiinihapon osoitus F -BaktNhO
    • Tehdään, jos työntekijällä on parhaillaan tai hänellä on edeltävän kuukauden aikana ollut kuumeinen ripulitauti. Laboratoriotutkimuksen tarve perustuu työntekijän omaan ilmoitukseen vatsatautioireista.
    • Laboratoriotutkimusta ei enää pyydetä oireettomilta työntekijöiltä matkan jälkeen.
  • Vatsatautia sairastava ei taudinaiheuttajasta riippumatta saa tehdä riskityötä.
  • Työhön voi palata 2 oireettoman päivän jälkeen, ellei ulostenäytteessä ole todettu salmonellaa, EHECiä tai shigellaa. Näiden mikrobien kantaja ei saa jatkaa työtehtävässä, ennen kuin näytteet todetaan puhtaiksi.
  • Salmonelloosissa ensimmäiset seurantanäytteet (F-Salmonella-viljely) otetaan aikaisintaan viikon kuluttua positiivisesta ulosteviljelylöydöksestä. Näytteet tutkitaan kerran viikossa, kunnes saadaan ensimmäinen negatiivinen tulos, sitten 2 vrk:n välein. Työhönpaluu vasta 3 peräkkäisen negatiivisen näytteen jälkeen.

EAEC, EPEC, ETEC

  • EAEC = enteroaggregatiivinen E. coli, EPEC = enteropatogeeninen E. coli, ETEC = enterotoksigeeninen E. coli.
  • Yleisimpiä ulostepatogeenilöydöksiä ripuloivilla matkailijoilla
  • Taudinaiheuttajia, jota ulosteviljely 1 ei paljasta
  • Löytyvät nukleiinihappojen osoitustutkimuksella (F -BaktNhO).
  • Joskus EAEC ja EPEC voivat löytyä ulosteesta kuukausien ajan matkan jälkeen aiheuttamatta oireita. Niiden löytyminen pitkään ripuloineelta ei siis aina osoita syy-seuraussuhdetta.
  • Hoito: lepo ja nestehoito. Paranee useimmiten itsestään eikä mikrobilääkitystä tarvita.
  • Jos potilaan tila kuitenkin vaatii mikrobilääkehoitoa, suositetaan siprofloksasiinia (500 mg × 2, hoitoaika 1–3 vrk) tai atsitromysiiniä (500 mg × 1, hoitoaika 3 vrk).
  • Oraalinen kolerarokote (Dukoral®) suojaa lyhytaikaisesti myös osalta ETEC-kannoista.

Enterohemorraginen E. coli (EHEC) evd

  • Tuottaa Shiga- eli verotoksiinia (Stx1 tai Stx2), joka aiheuttaa taudin oireet.
  • Suomessa kaikkia kantoja kutsutaan yhteisnimellä EHEC. Muualla sama lyhenne on käytössä vakavan tautimuodon aiheuttavista kannoista, oireettomista ja lieväoireisista lyhenteet STEC ja VTEC.
  • Leviää elintarvikkeiden, erityisesti kypsentämättömän jauhelihan, pastöroimattoman maidon ja pesemättömien vihannesten kautta; useimmiten peräisin naudan ulosteesta.
  • Infektoiva annos hyvin pieni, voi tarttua myös kosketuksessa.
  • Laajatkin epidemiat mahdollisia
  • Voi aiheuttaa kuumeettoman veriripulin (Stx2). Toisaalta voi löytyä myös vähäoireisten tai oireettomienkin matkailijoiden ulosteesta.
  • Veriripuli saattaa pahimmillaan (alle 10 %:lla) johtaa vakavaan munuaisten toimintahäiriöön (hemolyyttis-ureeminen oireyhtymä, HUS) tai tromboottiseen trombosytopeeniseen purppuraan (TTP).
  • Tautia ei suositeta hoidettavaksi mikrobilääkkeellä, koska bakteerien hajotessa vapautuu kerralla suuri määrä toksiinia.
  • EHEC voidaan tunnistaa myös ulostepatogeenien nukleiinihappojen osoitustestillä (F -BaktNhO), joka analysoi EHECin ohella myös muut ripulibakteerit.
  • EHEC-infektio luokitellaan yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi, ja lääkäri tekee tartuntatauti-ilmoituksen A «Tartuntatautien ilmoitusmenettely»1.
  • Lisätietoa THL:n sivulta: «https://thl.fi/fi/aiheet/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/ehec»5

Enteroinvasiivinen E. coli (EIEC) ja shigella

  • Enteroinvasiivisella E. colilla ja shigellalla on samanlainen virulenssiplasmidi. Molemmat tunkeutuvat suolen seinämään ja voivat aiheuttaa kivuliaan, verisen ripulin (punatauti eli dysenteria).
  • Invasiivisuudestaan huolimatta shigella ei juuri koskaan pääse verenkiertoon, ja bakteremiat ovat erittäin harvinaisia. Pitkäaikaista kantajuutta ei kehity.
  • Neljä lajia: S. flexneri, S. sonnei (yleisimmät), S. dysenteriae ja S. boydii
  • Lähes kaikki Suomessa tavatut shigellatartunnat peräisin ulkomailta
  • Ulostepatogeenien nukleiinihappojen osoitustesti (F -BaktNhO) kattaa sekä EIECin että shigellan, mutta ei erota niitä toisistaan (vastaus EIEC/Shigella). Laboratorio varmistaa shigellan viljelyin.
  • Ulosteviljely 1 tunnistaa shigellat mutta ei EIEC-bakteeria. Shigella kuolee helposti näytteessä ja voi siksi jäädä tunnistamatta.
  • Infektoiva annos on pieni, ja tauti tarttuu herkästi.
  • Mikrobilääkehoidon tarve arvioidaan potilaan oireiden perusteella. Oireetonta tai lievää tautia ei hoideta mikrobilääkkeillä, ellei siihen ole muita perusteita (immunosuppressio, erityinen tartunnanvaara). Moniresistenssi on yleistä. Siprofloksasiini (500 mg × 2, hoitoaika 3 vrk) ja atsitromysiini (500 mg × 1, hoitoaika 3 vrk) ovat vaihtoehtoja. Resistenssiä tavataan molemmille.
  • Tartunnan saaneen on tärkeää noudattaa hyvää käsihygieniaa, erityisesti WC-käyntien yhteydessä.
  • Shigellaa vastaan ei ole rokotetta.
  • Shigellainfektio luokitellaan yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi, ja lääkäri tekee tartuntatauti-ilmoituksen A «Tartuntatautien ilmoitusmenettely»1.

Salmonella Typhi ja Paratyphi

Enteriittiä aiheuttavat salmonellat

  • Yli 2 500 serotyyppiä, S. Enteritidis ja S. Typhimurium maailmanlaajuisesti ja myös Suomessa yleisimmät.
  • Suomessa diagnosoidaan vuosittain n. 2 000 tapausta, joista suurin osa peräisin ulkomailta.
  • Tartunta saadaan ravinnosta. Infektioon vaaditaan suuri määrä bakteereita, joiden on ensin täytynyt päästä lisääntymään ruoassa.
  • Tavallisin tautimuoto enteriitti, oireina äkillinen ripuli, vatsakipu ja kuumeilu
  • Infektio rajoittuu yleensä suolen alueelle, mutta bakteremia myös mahdollinen.
  • Diagnoosin perustana ulosteen nukleiinihappojen osoitustesti F -BaktNhO
  • Resistenssi on yleistä. Yleensä mikrobilääkehoito ei ole tarpeen, elleivät taudinkuva (yleisinfektion epäily, pitkittynyt tauti) tai potilaan erityispiirteet (merkittävä perussairaus, alle vuoden ikäinen lapsi tai vanhus) sitä edellytä. Keski- tai vaikeaoireinen salmonellaripuli hoidetaan useimmiten siprofloksasiinilla (500 mg × 2, hoitoaika 3 vrk) tai atsitromysiinillä (500 mg × 1, hoitoaika 3 vrk), jos kanta on ko. lääkkeelle herkkä. Oireiden helpotuttua ei tarvita kontrollinäytettä, ellei henkilö ole riskityössä (ks. edellä).
  • Veriviljelypositiivinen salmonelloosi hoidetaan suonensisäisellä mikrobilääkkeellä.
  • Salmonellan kantajan hoito: jos kantajuus jatkuu yli vuoden, harkitaan häätöhoitoa, jonka toteuttamisesta konsultoidaan infektiolääkäriä.
  • Riskiammatissa työskentelevät salmonellan kantajat: konsultoi toimialueen epidemiologia/infektiolääkäriä.

Kampylobakteerit

  • Tavallisimpia bakteeriripulin aiheuttajia teollisuusmaissa
  • Tarttuu yleensä eläimistä, joko riittämättömästi kypsennetystä lihasta, etenkin kanasta/broilerista, tai bakteerin saastuttamasta juomavedestä, ulkomailla myös pastöroimattomasta maidosta.
  • Campylobacter jejuni aiheuttaa 90–95 % tapauksista, C. coli 10–15 %. 70 % tartunnoista peräisin ulkomailta.
  • Pienikin annos infektoi. Itämisaika 1–7 vrk.
  • Taudinkuvana akuutti ripuli, johon usein liittyy kovia vatsakipuja ja kuume. Ripuli kestää 3–5 vrk ja paranee enimmäkseen itsestään, mutta sairaudentunne voi jatkua huomattavasti pidempään.
  • Bakteremiat ovat harvinaisia (n. 1 %); niiden hoidosta konsultoidaan infektiolääkäriä.
  • Diagnoosin perustana on nukleiinihappojen osoitustesti F -BaktNhO.
  • Jos gastroenteriitissä etiologian selvittyä oireet ovat helpottaneet tai ne ovat lieviä, ei mikrobilääkitystä tarvita. Jos potilaan oireet vaativat hoitoa mikrobilääkkeellä, ensisijainen vaihtoehto on makrolidi (esim. atsitromysiini 500 mg × 1, hoitoaika 3 vrk). Ulkomailta tuoduilla kannoilla fluorokinoloniresistenssi on yleistä.

Yersinia

  • Tavataan eläimissä, erityisesti sioissa. Tartunta saadaan bakteerin saastuttamasta ravinnosta.
  • Ihmisen infektioiden aiheuttajina Y. enterocolitica, Y. pseudotuberculosis ja Y. pestis
  • Ripulitaudissa yleisimmin Y. enterocolitica, joskus Y. pseudotuberculosis
  • Historiallisesti merkittävän ruton eli mustan surman aiheutti Y. pestis. Paiserutto tavallisin tautimuoto, keuhkorutto pelätyin.
  • Ripulitaudin itämisaika 4–6 vrk
  • Osa infektioista lieviä tai kuumeisia enteriittejä, osa suoliston lymfadeniitteja, jotka voivat muistuttaa umpilisäkkeen tulehdusta
  • Yersiniaenteriitti paranee useimmiten itsestään. Jälkitautina voi esiintyä reaktiivista artriittia etenkin HLA-B27-positiivisilla potilailla.
  • Diagnoosin perustana on nukleiinihappojen osoitustesti F -BaktNhO.
  • Vaikeita tautimuotoja hoidetaan ensisijaisesti fluorokinoloneilla tai keftriaksonilla.
  • Katso myös artikkeli Yersinioosi «Yersinioosi»6.

Vibrio cholerae

  • Ei tavata kotimaassa. Ei lukeudu tavallisiin matkaripulin aiheuttajiin.
  • Tarttuu vedestä tai ruoasta.
  • Oireet johtuvat bakteerin erittämästä toksiinista.
  • Itämisaika vaihtelee tunneista vuorokausiin.
  • Taudinkuvana äkillinen, kivuton ripuli ja runsaat vetiset ulosteet
  • Tauti pysyy useimmiten varsin lievänä ja rajoittuu itsestään. Pahimmillaan se kuitenkin johtaa muutamassa tunnissa hypovolemiaan, asidoosiin ja sokkiin.
  • Yleisvaarallinen tartuntatauti, jota epäiltäessä on otettava yhteyttä mikrobiologian laboratorioon näytteenotto-ohjeita varten.
  • Joissakin laboratorioissa käytössä oleva nukleiinihappojen osoitustesti F -BaktNhO tunnistaa myös V. choleraen. Positiivinen F-BaktNhO-tulos vaatii jatkotutkimuksena koleratoksiinin määrityksen, sillä toksiinia tuottamattomat kannat eivät aiheuta tautia.
  • Hoidossa olennaista menetetyn nesteen ja elektrolyyttien korvaaminen. Yleensä nesteytetään suun kautta (ORS-liuos «In people with cholera, reduced osmolarity ORS may be associated with hyponatremia when compared with standard ORS, but provides benefits in terms of other outcomes.»C), vaikeissa tapauksissa suonensisäisesti.
  • Mikrobilääkkeenä fluorokinolonit ja tetrasykliini
  • Ehkäisyyn oraalinen, inaktivoitu rokote (Dukoral®); suositetaan niille, jotka matkustavat oloihin, joissa hygienian taso erityisen huono (esim. pakolaisleirit).
  • Kolerainfektio luokitellaan yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi, ja lääkäri tekee tartuntatauti-ilmoituksen A «Tartuntatautien ilmoitusmenettely»1.

Clostridioides difficile

Rotavirus

Norovirus

  • Kuuluu kalikiviruksiin. Epidemioita eniten kevättalvella.
  • Tavallisimpia aikuisten ripulitautien aiheuttajia
  • Lapsilla usein gastroenteriitin syynä
  • Itämisaika 12–36 tuntia
  • Oireina usein ankara oksentelu ja yhtäaikainen ripuli sekä lievä kuume
  • Kestää yleensä enintään 2 vrk; viruseritys ulosteisiin jatkuu n. kuukauden.
  • Immuniteetti jää lyhyeksi; taudin voi saada uudestaan jo n. 6 kk:n kuluttua.
  • Diagnostiikka vaativaa, geenimonistus paras menetelmä, tarkoitettu ensisijaisesti epidemian selvitystyöhön
  • Rokotetta ei ole käytössä.

Parasiitit

  • Suomessa yleisimmin tavattavat ripulia aiheuttavat alkueläimet ovat Dientamoeba fragilis ja Giardia intestinalis.
  • Matkailijoiden pitkittyneen ripulin taustalta on syytä etsiä suolistoparasiitteja (ks. Matkailijan pitkittyneet vatsavaivat «Pitkittyneet vatsavaivat matkailijalla»4).
  • Taudinkuvana voi olla myös akuutti raju ripulitauti, erityisesti Cryptosporidium-infektioissa. Myös giardiaasissa ja dientamebiaasissa oireilu voi alkaa akuuttina ripulitautina.
  • Suurin osa on peräisin ulkomailta. Dientamoeba fragilis -tartunnan voi saada kotimaasta tai ulkomailta yhtä lailla.
  • Diagnostiikka: ks. Matkailijan pitkittyneet vatsavaivat «Pitkittyneet vatsavaivat matkailijalla»4.
  • Ks. myös erilliset artikkelit giardiaasista «Giardiaasi»8, amebiaasista «Amebiaasi»9, kryptosporidioosista «Kryptosporidioosi»10 ja dientamebiaasista «Dientamebiaasi aikuisilla»11.