Takaisin Tulosta

Veren sivelyvalmiste

Lääkärin käsikirja
3.7.2024 • Viimeisin muutos 3.7.2024
Sanna Siitonen

Keskeistä

  • Veren sivelyvalmisteella tarkoitetaan lääkärin suorittamaa perifeerisen veren mikroskooppista tutkimusta, joka tehdään May–Grünwald–Giemsa-värjätystä (MGG-värjäys) sivelyvalmisteesta. Tutkimus on hyödyllinen tilanteissa, joissa sairaus aiheuttaa spesifisen muutoksen verisolujen morfologiaan.
    • B-Morfo on laboratoriolääkärin suorittama verisolujen morfologinen tarkastelu.
    • B-leukosyytit, erittelylaskenta (B-Diffi) on automaattisen verisolulaskijan tekemä valkosolujen erittelylaskenta. Verisolulaskija hälyttää poikkeavista valkosoluista/solumääristä. Poikkeavista näytteistä tehdään MGG-värjätty sivelyvalmiste, jonka laboratoriohoitaja mikroskopoi. Löydöksiä voidaan kommentoida B-Diffi-vastaukseen paikallisten ohjeiden mukaisesti ja näin saada osin samankaltaista tietoa kuin varsinaisesta B-Morfo-tutkimuksesta.

Tutkimusaiheet

  • B-Morfo-tutkimusta käytetään, kun halutaan laboratoriolääkärin tulkinta perifeerisen veren solujen morfologiasta esim. epäiltäessä
  • Ennen B-Morfo-tutkimuksen pyytämistä on syytä pyytää täydellinen verenkuva, joka sisältää myös leukosyyttien erittelylaskennan, ja anemiapotilailta B-Retik.
  • Luuytimen aspiraationäytteen morfologinen tutkimus sisältää myös veren sivelyvalmisteen tutkimisen.
  • B-Morfo ei sovi seurantatutkimukseksi; mieluummin mitataan veren valkosolumäärä tai jokin spesifisempi parametri (esim. hemolyysissä B-Retik).

Tilanteita, joissa B-Morfo-tutkimuksesta ei yleensä ole hyötyä

Kirjallisuutta

  1. Tienhaara A, Pallonen T. Milloin veren solujen morfologiaa (B-Morfo -tutkimus) on syytä tutkia? Duodecim 2024;140(4):295-301 «Milloin veren solujen morfologiaa (B-Morfo-tutkimus) on syytä tutkia? (4/2024)»13
  2. Savolainen ER, Tienhaara A. Verinäytteet ja morfologiset tutkimukset. Kirjassa Porkka K, Lassila R, Remes K, Savolainen ER (toim.). Veritaudit. Kustannus Oy Duodecim 2015, s. 84–100
  3. Matinlauri I, Vilpo J. Hematopoieesi ja sen tutkiminen. Kirjassa Niemelä O, Pulkki K (toim.). Laboratoriolääketiede. Kandidaattikustannus Oy 2010, s. 247-254