Takaisin Tulosta

Eosinofilia

Lääkärin käsikirja
13.1.2021 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Sari Kytölä

Keskeistä

  • Aikuisilla eosinofiileja (kuva «»1) on verenkierrossa normaalisti < 0.5 × 109/l. Alle vuoden ikäisillä lapsilla eosinofiilien määrä on korkeampi, jopa 2.4 × 109/l.
  • Veren eosinofilia luokitellaan lieväksi (B-Eos 0.5–1.5 × 109/l), keskivaikeaksi (1.5–5 × 109/l) tai vaikeaksi (> 5 × 109/l).
  • Hypereosinofiliasta puhutaan, kun veren eosinofiilien määrä on toistetusti yli 1.5 × 109/l. Joskus eosinofiliaan liittyviä oireita tai elinvaurioita voi esiintyä matalammallakin eosinofiilitasolla.
    • Hypereosinofilia luokitellaan kolmeen ryhmään taustasyyn mukaisesti:
      • primaarinen (eosinofiilit ovat klonaalisia ja liittyvät verisairauteen)
      • sekundaarinen (reaktiivinen/sytokiinivälitteinen eosinofilia, joka ei ole klonaalista)
      • idiopaattinen hypereosinofilia (iHE, jonka syy ei ole selvinnyt).
    • Yleisimmin hypereosinofilia on sekundaarista tai idiopaattista. Klonaaliset hypereosinofiliat ovat harvinaisia. Klonaalinen hypereosinofilia voi liittyä esim. krooniseen eosinofiiliseen leukemiaan (CEL) tai muuhun myelooisen solulinjan sairauteen.
    • Hypereosinofilia voi olla oireeton. Veren eosinofiilien määrä ei ole verrannollinen oireiden esiintymiseen tai vakavuuteen. Vaikeakin hypereosinofilia voi olla oireeton, kun taas joskus lieväänkin eosinofiliaan voi liittyä oireita tai elinvaurioita.
  • Mieti:
    • onko eosinofilia merkki jostain hoitoa vaativasta sairaudesta (anamneesin ja statuksen perusteella)
    • onko eosinofilia sinänsä vaara potilaalle (eosinofiilit voivat aiheuttaa kudostuhoa erittämiensä proinflammatoristen sytokiinien välityksellä).

Syyt

Primaarinen hypereosinofilia (veritauteja, joissa eosinofiilit muodostavat pahanlaatuisen solukloonin tai ovat osa sitä)

  • Harvinainen krooninen eosinofiilinen leukemia (CEL)
  • Krooniset myeloproliferatiiviset taudit (esim. krooninen myelooinen leukemia, polysytemia vera, essentiaalinen trombosytemia, myelofibroosi)
  • Myelodysplastis-myeloproliferatiiviset taudit, systeeminen mastosytoosi
  • Eräät akuutin myelooisen leukemian ja myelodysplastisen oireyhtymän alaluokat

Sekundaarinen hypereosinofilia

Selvittely

  • Eosinofilian selvittely on monitahoista.
  • Lievässä, oireettomassa eosinofiliassa (B-Eos 0.5–1.5 × 109/l), jossa anamnestisesti ei tule esiin ilmeistä sekundaarista syytä, riittää yleensä seuranta oireiden varalta. B-Eos-arvojen seuranta 1–3 kk:n välein eosinofilian lisääntymisen varalta on suositeltavaa, jos eosinofilia on vasta todettu eikä sen syy ole selvillä.
  • Kun eosinofilia on voimakkaampi eikä sen syy ole selvillä, ovat tarkemmat tutkimukset aiheelliset. Jatkotutkimusten kiireellisyyden sanelee potilaan vointi. Epäselvissä eosinofilioissa oireisten potilaiden tutkimus kuuluu erikoislääkärille. Oireettoman potilaan voimakkaasta hypereosinofiliasta (B-Eos > 5 × 109/l) kannattaa myös konsultoida erikoislääkäriä.
  • Hypereosinofilian selvittelyssä tulee huomioida samanaikaisesti
    • oireiden/elinvaurioiden selvittely
    • etiologisten syiden selvittely.
  • Hypereosinofilian selvittelyssä anamneesi ja kliininen tutkimus ovat avainasemassa. Laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia tehdään potilaskohtaisesti kohdennetusti.
  • Anamneesissa ja kliinisessä tutkimuksessa tulisi huomioida etenkin alla mainitut taustatekijät, oireet ja löydökset.
    • Todetut pitkäaikaissairaudet
    • Aiemmin todetut veri- tai syöpäsairaudet
    • Krooniset infektiot ja niiden riskitekijät (mm. hepatiitit, HIV, hammasinfektiot, vierasesineet)
    • Potilaan käyttämät lääkkeet, luontaistuotteet ja lisäravinteet
    • Matkailuanamneesi, asuminen ulkomailla (parasiitti-infektiot)
    • Vatsan toiminta, ulosteen veri (infektiot, tulehdukselliset suolisairaudet, maligniteetit)
    • Hengitystieoireet, tupakointi (astma, keuhkoahtaumatauti, vaskuliitit, maligniteetit)
    • Sydänoireet, rytmihäiriöt
    • Iho-, silmä- ja limakalvo-oireet, allergiaoireet (ihosairaudet, allergiat, atopia)
    • Lihas- ja niveloireet (reumasairaudet), luustokivut (maligniteetit)
    • Neurologiset oireet
    • Imusolmukkeet, pernan koko
    • Naisilla gynekologiset oireet, rintarauhasten palpaatio
    • Miehillä eturauhaseen liittyvät oireet
    • Yleisoireet: tahaton laihtuminen, tavallisuudesta poikkeava hikoilu tai väsymys, lämpöily
  • Laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia (potilaskohtaisesti kohdennetusti)
    • Allergia-, astma- ja atopiatutkimukset, keuhkofunktiotutkimukset, IgE
    • Maksa-arvot, munuaisarvot (myös virtsan tutkimukset hematurian ja proteinurian varalta)
    • Mikrobitutkimukset (mm. ulosteen parasiitit, matovasta-aineet, HIV, hepatiitit, Aspergillus)
    • Kuvantamistutkimukset (keuhkojen natiiviröntgenkuva, tarvittaessa harkitusti vatsan kaikututkimus, mammografia, vartalon TT)
  • Jos ilmenee viitteitä veritaudista, voidaan erikoislääkärin harkinnan mukaan tehdä mm. alla mainitut tutkimukset.

Hoito

  • Perussyyn hoito
  • Vaikeassa eosinofiliassa, etenkin, jos lisäksi on merkkejä elinvaurioista (sydän-, neurologiset tai tromboemboliset) tai nopeasti voimistuva eosinofilia, aloitetaan eosinofiilitasoa vähentävä hoito välittömästi (erikoissairaanhoidossa tai erikoislääkäriä konsultoiden).
  • Ensilinjan hoito on suuriannoksinen glukokortikoidi: prednisoloni 0.5–1.0 mg/kg/vrk tai metyyliprednisoloni 1 g/vrk.
  • Jos anamneesissa on oleskelua Strongyloides stercoralis -endemia-alueella, on harkittava empiiristä ivermektiinihoitoa (Stromectol®) glukokortikoidin ohella hyperinfektio-oireyhtymän estämiseksi.
  • FIP1L1/PDGFRA-positiivisissa tautimuodoissa, ja joskus muissakin, vaste imatinibihoidolle tai muille tyrosiinikinaasin estäjille voi olla suotuisa. Muissa tapauksissa glukokortikoidit tai jopa solunsalpaajat saattavat tulla kyseeseen.

Kirjallisuutta

  1. Kakko S, Koistinen P. Krooninen eosinofiilinen leukemia ja muut eosinofiliat. Kirjassa Porkka K, Lassila R, Remes K, Savolainen E-R (toim.). Veritaudit. Kustannus Oy Duodecim 2015, s. 347-353