Takaisin Tulosta

Kaikututkimukset

Lääkärin käsikirja
3.11.2020 • Viimeisin muutos 3.11.2020
Ossi Hannula ja Ilkka Kunnamo

Milloin yleislääkäri voi tehdä kaikututkimuksia?

  • Jotkut kaikututkimukset soveltuvat kenen tahansa lääkärin tehtäviksi ja monet niihin perehtyneen yleislääkärin ja muun erikoislääkärin kuin radiologin tehtäviksi.
  • Kaikututkimus on vaativa dynaaminen tutkimus, jonka tulkinta tehdään tutkimuksen aikana eikä usein ole luotettavasti tehtävissä jälkikäteen tulostetuista kuvista.
  • Kaikututkimuksia tekevän lääkärin tulee kouluttautua erikoislääkärin ohjauksessa.
  • Kaikututkimusta tehdessä löydöksiä tulee arvioida suhteutettuna omaan taitotasoon ja saavutettuun näkyvyyteen. Epäselvästä löydöksestä tai puutteellisella näkyvyydellä ei tule tehdä tulkintoja, vaan potilas tulee tarvittaessa ohjata jatkotutkimukseen esim. radiologille.
  • Kuka tahansa lääkäri voi paikallisesti perehdytettynä
  • Kaikututkimukseen erityisesti perehtynyt yleislääkäri voi
    • etsiä sappikiviä ja sappirakkotulehduksen merkkejä (paksuuntunut seinämä, positiivinen sonopalpaatio) ylävatsavaivaiselta potilaalta
    • poissulkea hydronefroosin
    • todeta tai poissulkea vatsa-aortan aneurysman
    • todeta tai poissulkea perikardiumnesteen
    • todeta tai poissulkea ilmarinnan
    • todeta askiteksen tai vatsaonteloon vuotaneen veren (esim. sellaiselta lievän, tylpän vatsavamman saaneelta potilaalta, jota ei vamma-anamneesin tai muiden löydösten perusteella muuten lähetettäisi sairaalaan)
    • määrittää karkeasti pernan koon (yli 12–14 cm on poikkeava)
    • todeta hydroseelen ja spermatoseelen
    • erottaa nesteontelon muusta ihonalaisesta resistenssistä (esim. valmistauduttaessa punktioon): absessi, leikkaushaavaserooma, Bakerin kysta, ganglio, rinnan kysta
    • todeta tai sulkea pois vena poplitean, vena femoraliksen tai pinnallisen laskimon tukoksen (tukkiutunut laskimo ei puristu kokoon painettaessa)
    • tehdä joitakin raskausajan kaikututkimuksia «Raskauden kaikututkimus»2.
  • Ohjeita yleislääkäreille kaikututkimusten tekemisestä ja löydösten tulkinnasta: «Yleislääkärin kaikututkimukset»1.

Vatsan alueen kaikututkimukset

Esivalmistelut

  • Neljän tunnin paasto on tarpeellinen tutkittaessa sappirakkoa, jossa ateriointi aiheuttaa rakon supistuksen. Muissa indikaatioissa syömisellä tai juomisella on vain vähän tai ei mitään merkitystä.
  • Päivystystutkimus tehdään ilman esivalmisteluja.

Ylävatsa

  • Sisältää maksan, sappirakon, sappiteiden, haiman, pernan, munuaisten, aortan ja retroperitoneaalitilan tutkimisen (ks. tarkemmin näiden elinten tutkimusten erittely jäljempänä).

Askiteksen toteaminen

  • Kliinisesti epävarman askitesdiagnoosin varmistaminen (video «Askitespunktio»2)
    • Askiteksen syynä voi olla sydämen vajaatoiminta, maksakirroosi, kasvain tai nefroottinen oireyhtymä.
  • Niukkaa askitesta kannattaa etsiä oikean munuaisen ja maksan välistä, jossa se näkyy nestesirppinä. Vastaava näkymä löytyy myös vasemman munuaisen ja pernan välistä. Askites kannattaa katsoa myös alavatsalta rakon ympäriltä, jonne pienet nestemäärät usein kertyvät.
    • Fertiili-ikäisillä naisilla pieni määrä vapaata nestettä fossa Douglasissa kohdun ja peräsuolen välissä on normaalia.

Vatsaontelon tulehdukset

Haima

  • Osa ylävatsan kaikututkimusta
  • Käyttöaiheita ovat
    • kliininen keskivaikean tai vaikean haimatulehduksen epäily EE
    • haiman pseudokystan toteaminen EE
    • haimasyövän diagnostiikka.
  • Kaikukuvaus on melko epäherkkä tutkimus haimadiagnostiikassa. Pitkään paikallaan makaaminen saattaa aiheuttaa suolikaasun epäedullisen siirtymisen retroperitoneumia varjostamaan. Myös eri asentoja kannattaa kokeilla (kallistukset eri suuntiin, istuminen) toisinaan vaikeasti erottuvan haiman näkemiseksi.
  • Kliinikon ei pääsääntöisesti tule tehdä haiman kaikututkimusta poissulkutarkoituksessa.

Maksa

  • Osa ylävatsan kaikututkimusta
  • Käytetään kaikkien maksasairauksien diagnostiikassa: suurentunut maksa, maksakirroosi, maksakasvaimet ja -metastaasit, maksan kystat ja absessit, sappiteiden tukos, vatsaontelon traumat, ikteruksen selvittely (video «Laajentuneet maksansisäiset sappitiet»3).
    • Kirroosi ja rasvamaksa (kuva «»1) aiheuttavat maksan kaikutiheyden lisääntymisen. Hyvä vertailukohta on viereisen munuaisen kuorikerros, jonka tiheys on normaalisti sama kuin maksan, ja ne näyttävät siten yhtä vaaleilta kuvassa.
    • Kirroosin diagnostiikan sensitiivisyys lienee heikko. Maksa voi olla tavallista pienempi, reunoiltaan ja kaikuisuudeltaan epätasainen. Loppuvaiheessa esiintyy askitesta ja kollateraalisuonia.

Munuaiset ja lisämunuaiset

  • Osa ylävatsan kaikututkimusta
  • Käytetään munuaistuumorin, kystan (ks. «Munuaisten monirakkulatauti»3, kuva «»2) EE, munuaisten monirakkulataudin (kuva «»3), hydronefroosin (video «Hydronefroosi ja hydroureter»4, kuva «»4 ) ja trauman diagnostiikkaan, urografiassa mykän munuaisen tutkimiseen.
  • Lisämunuaisadenoomat voidaan usein todeta (mutta ei sulkea pois).
  • Primaaritutkimus selvitettäessä lasten virtsatietulehdusten syynä mahdollisesti olevia rakennepoikkeamia EE
  • Esivalmisteluja ei tarvita.
  • Lasten toistuvien vatsakipujen selvittely edellyttää, että lapsi on syömättä kuusi tuntia, juomatta kaksi tuntia ennen tutkimusta.

Perna

  • Osa ylävatsan kaikututkimusta
  • Voidaan todeta suurentunut perna (yli 12–14 cm; video «Mononukleoosi ja splenomegalia»5) EE. Tutkimuksen aiheita ovat maksakirroosin epäily, verisairauden tai lymfooman epäily sekä mononukleoosin epäily.
  • Ruptuuroiden toteamisessa vatsaontelon vammojen yhteydessä kaikututkimus on epäherkkä. Epäily vaatii kliinistä seurantaa normaalista löydöksestä riippumatta, kaikututkimuksen toistoa epäselvissä tapauksissa ja herkkää muiden kuvantamismenetelmien käyttöä (TT, MK).

Sappirakko

Virtsarakko ja eturauhanen

Gynekologiset ja raskaudenajan kaikututkimukset

Verisuonten kaikututkimukset

Aortta

Verisuoniproteesi

  • Leikkauskomplikaatioiden (hematooma, aneurysma) toteaminen

Laskimot

Kaulasuonet evd

  • Kaulavaltimoiden ahtauman selvittäminen EE, endarterektomian seuranta.
  • Yli 50 %:n ahtaumaa mittaus- tai virtauskriteerein pidetään yleensä hemodynaamisesti merkittävänä.

Rintakehän alueen kaikututkimukset

Keuhko– ja sydänpussi

  • Epäiltäessä pleura- (video «Pleurapunktio»14) tai perikardiumnestettä
  • Ilmarintaepäilyssä EE kaikututkimus on thorax-kuvaa herkempi.
    • Ilmarinta voidaan poissulkea, jos nähdään keuhkon liukuminen hengityksen tahdissa rintakehän seinämää vasten.
  • Sydänkaikukuvauslaitteen käyttö (sisätautilääkärit, akuuttilääkärit, anestesiologit, jotkut yleislääkärit tekevät): ks. «Sydämen kaikututkimus avohoidossa»9

Kilpirauhanen ja lisäkilpirauhanen

Raajojen pehmytosat ja nivelet

Poskiontelot

Testis ja epididymis

  • Tehdään eri syistä suurentuneen tai aristavan kiveksen diagnostiikassa (varikoseele, hydroseele [video «Vesikiveksen skleroterapia»23], spermatoseele [video «Spermatoseelen tyhjennys neulalla»24], hernia kivespussissa, hematooma tai kontuusio, testistorsion ja epididymiitin erotusdiagnostiikka EE) ja aina kivestuumoria (kuva «»9) epäiltäessä.
  • Miehen hedelmättömyystutkimuksissa

Kaikuohjatut ohutneulabiopsiat ja punktiot

  • Pleuraneste (video «Pleurapunktio»14) EE ja askites (video «Askitespunktio»2) voidaan paikantaa ennen punktiota.
  • Nivelnesteen paikantaminen ennen nivelpunktiota (video «Polvipunktio ja glukokortikoidi-injektio»20) helpottaa näytteenottoa etenkin kyynär-, nilkka- ja rannenivelestä. Nivelpunktiota pelkäävillä potilailla nesteen paikantaminen varmistaa toimenpiteen onnistumisen yhdellä pistolla.
  • Kaikuohjauksessa voidaan tyhjentää kystia, hematoomia, absesseja.
  • Kaikuohjauksessa voidaan ottaa sytologisia ja histologisia näytteitä kasvainepäilyn selvittelyssä (esim. rintarauhanen, kilpirauhanen).

Kuvat