Takaisin Tulosta

Lapsen ylipaino ja lihavuus

Lääkärin käsikirja
14.2.2025 • Viimeisin muutos 14.2.2025
Jarmo Jääskeläinen

Keskeistä

  • Lapsuusiän lihavuuden varhainen ehkäisy ja hoito on tärkeää, koska lihavuus lapsena ennakoi lihavuutta aikuisena ja vaikuttaa sekä lapsuus- että aikuisiän terveyteen.
  • Hoito on perhekeskeistä, ja tavoitteena ovat sisäisen motivaation löytämisen kautta tapahtuvat elintapamuutokset.
  • Sairaudet lihavuuden aiheuttajina ovat harvinaisia, mutta ne tulee tunnistaa.

Ylipainon ja lihavuuden määritelmä

  • Lihavuudella tarkoitetaan kehon rasvakudoksen liian suurta määrää. Lapsille terveyshaittoja aiheuttavaa rasvakudoksen määrää ei tunneta. Luokittelu on sopimuksenvaraista.
    • Alle 2-vuotiaiden lasten painon luokittelussa käytetään pituuspainoa (lapsen painoa verrataan samaa sukupuolta olevien ja samanpituisten lasten keskipainoon).
    • 2–18-vuotiaiden lasten ylipaino ja lihavuus voidaan määrittää sekä pituuspainon että painoindeksin (BMI, kg/m²) avulla.
    • Ks. taulukko «Lapsen ylipainon ja lihavuuden raja-arvot»1.
  • BMI on käyttökelpoinen painon arvioinnissa 2 v:n iästä alkaen. Lapsen kehon koostumus ja BMI muuttuvat iän myötä. BMI korreloi lapsilla hyvin kehon rasvan määrään. Ylipainon ja lihavuuden luokittelussa käytetään iän ja sukupuolen mukaisia BMI-persentiilirajoja, jotka on johdettu aikuisten (18-vuotiaiden) BMI-raja-arvoista ylipainolle (BMI 25–30 kg/m²) ja lihavuudelle (BMI > 30 kg/m²).
  • Vastaanotolla lapsen BMI:stä voidaan keskustella myös aikuista vastaavana painoindeksinä (ISO-BMI). ISO-BMI-laskuri muuttaa lapsen BMI:n vastaamaan aikuisen BMI:tä «Lasten painoindeksin (ISO-BMI) laskin»1.
Taulukko 1. Lapsen ylipainon ja lihavuuden raja-arvot
Ikä (v)YlipainoLihavuus
Pituuspaino (%)
< 710–20> 20
≥ 720–40> 40
ISO-BMI
≥ 2–1825–30> 30
  • Vyötärönympärys korreloi hyvin lapsen painoindeksiin ja pituuspainoon, ja sen mittaaminen on tarpeen lähinnä, jos painon ja ruumiinrakenteen välillä vaikuttaa olevan ristiriita. Suomalaisten viitearvojen puuttuessa arvo yli puolet pituudesta viittaa ylimääräiseen rasvan määrään.

Esiintyvyys

  • Vuoden 2023 Avohilmo-tietojen «https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024112897469»1 mukaan 2–16-vuotiaista pojista on vähintään ylipainoisia 26 % ja tytöistä 17 %. Lihavuuden yleisyys on 2–6-vuotiailla pojilla 6 % ja tytöillä 3 %. 7–12-vuotiailla pojilla lihavuuden yleisyys on 8 % ja tytöillä 4 %. 13–16-vuotiaista pojista oli lihavia 9 % ja tytöistä 4 %. Lihavuus on siis yleisempää pojilla kuin tytöillä, ja se yleistyy erityisesti pojilla iän mukana.

Syyt

  • Kaksostutkimusten perusteella lapsen alttius lihoa on vahvasti periytyvää, mutta lihavuuden yleistyminen väestössä johtuu lihomista aiheuttavasta ympäristöstä ja muuttuneista elintavoista.

Lapsen lihavuuden riskitekijöitä

  • Vanhempien lihavuus
  • Vanhempien terveyskäyttäytyminen ja perheen elintavat
    • Äidin tupakointi raskauden aikana
    • Lapsen vähäinen liikunta
      • Vähän liikkuvien vanhempien lapset ovat liikunnallisesti passiivisempia.
    • Runsas sokeripitoisten juomien käyttö
    • Pikaruokien tiheä syöminen
    • Energiatiheät välipalat ja napostelu
    • Pitkä yhtäjaksoinen paikallaanolo, monituntinen ruutuaika
    • Riittämätön yöunen määrä
  • Perheen alhainen sosioekonominen asema (alhainen koulutustaso, pienet tulot)
  • Lapsen syntymäkoko
    • Suuri syntymäpaino sekä raskausviikkoihin nähden pienipainoisena syntyminen ja sen jälkeinen nopea saavutuskasvu painossa
  • Imeväisiän ravitsemus
    • Runsas proteiinin saanti

Sairaudet lihavuuden syynä

  • Sairaus tai sen hoito on harvinainen lapsen lihavuuden syy (1–2 %:lla).
  • Endokriininen sairaus on mahdollinen, jos lapsen pituuskasvu on poikkeava.
    • Lihomiseen liittyy normaalisti pituuskasvun kiihtyminen, joka jatkuu yleensä muutamia vuosia.
    • Lihavuus ei lisää aikuispituutta, joten murrosiän loppukasvu on vähäisempää kuin normaalipainoisilla lapsilla.
    • Kilpirauhasen vajaatoimintaan viittaa pituuskasvun hidastuminen lihomisen yhteydessä (ristioire). Lihavuuteen liittyy usein TSH-pitoisuuden lievä suureneminen (< 7 mU/l). Jos T4V-pitoisuus on normaali, kilpirauhasen sairaus ei ole todennäköinen.
    • Endogeeninen Cushingin oireyhtymä on lapsilla äärimmäisen harvinainen. Siinäkin pituuskasvu hidastuu ja paino samanaikaisesti nousee (ristioire). Sairaudessa kasvot alkavat pyöristyä ja punehtua ja rasvaa kertyy soliskuoppiin, niskaan ja vyötärölle. Kuitenkin jo pelkkä kasvun ristioireen jatkuminen kilpirauhaskokeiden ollessa normaalit antaa aiheen epäillä sairautta, ja sen diagnostiikka kuuluu erikoissairaanhoitoon.
  • Kasvuseulan rikkova lyhytkasvuisuus tai poikkeavat piirteet viittaavat oireyhtymän mahdollisuuteen. Suurimpaan osaan lihavuutta aiheuttavista oireyhtymistä liittyy kehitysviive.
  • Yhden geenin virheestä johtuvaan (monogeeniseen) syyhyn viittaa alle 2 v:n iässä alkanut lihominen, joka kehittyy vaikeaksi 5 v:n ikään mennessä ja johon liittyy ahmintataipumus.
  • Lasten ja nuorten lihavuuteen voi liittyä ahmintahäiriö «Syömishäiriöt»1, joka on todennäköisesti alidiagnosoitu ongelma.
  • Monet psyykenlääkkeet, jotkin epilepsialääkkeet (esim. valproaatti) ja glukokortikoidilääkkeet voivat aiheuttaa lihomista. Lääkkeen haittavaikutusten arviointi kuuluu lääkehoidosta vastaavalle lääkärille.

Seuraukset

  • Vaikutukset lapsen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin
  • Lapsen lihavuuden jatkuminen aikuisuuteen
    • Normaalipainoisista kouluikäisistä lapsista 15 %, ylipainoisista 36 % ja lihavista 82 % on aikuisena lihavia.
  • Lihavuuden liitännäissairauksien puhkeamiseen altistavat muutokset alkavat kehittyä jo lapsuudessa.
  • Lapsuusiän lihavuus vaikuttaa aikuisiän terveyteen ja elinikäennusteeseen lisäämällä metabolisen oireyhtymän ja sen valtimotautikomplikaatioiden vaaraa, mutta normaalipainon saavuttaminen ennen aikuisikää poistaa suurentuneen riskin.

Selvittely

  • Lapsen kasvu ja kehitys
    • Psykomotorinen kehitys: ikätasoinen vai kehitysviive?
    • Syntymäkoon arviointi (ks. kasvukäyrät «https://www.psshp.fi/kasvukayrat»2)
    • Pituuskasvun arviointi (ks. artikkeli Lapsen normaali ja poikkeava kasvu «Lapsen normaali ja poikkeava kasvu»2)
    • Murrosikäkehityksen arvio (ks. myös «Puberteettikehitys ja sen häiriöt»3)
      • Ylipaino ja lihavuus lisäävät ennenaikaisen adrenarken riskiä tytöillä ja pojilla.
      • Lihavuus aikaistaa tytön puberteettikehitystä.
      • Pubertaalisella tytöllä voi esiintyä aknea, hirsutismia ja kuukautisten epäsäännöllisyyttä tai poisjääntiä, mutta kuukautiskierron normaalistuminen voi normaalipainoisellakin tytöllä kestää menarken jälkeen jopa 5 v.
      • Pojalla ylipaino voi jouduttaa puberteettikehitystä, vaikea lihavuus voi taas hidastaa sitä.
      • Pojan lihavuuteen voi liittyä gynekomastia.
    • Lihomisen aikataulu
      • Alle 2-vuotiaana alkanut ja 5 v:n ikään mennessä vaikeaksi edennyt lihavuus voi viitata lihavuusoireyhtymään tai monogeeniseen lihavuuteen.
      • Vaikeaksi etenevässä lapsuusiän lihavuudessa lihominen alkaa yleensä ennen 5 v:n ikää.
  • Lähisuvun tiedot (perheenjäsenet, isovanhemmat)
    • Lihavuus (lapsena, aikuisena), lihavuusleikkaukset
    • Tyypin 2 diabetes, äidin raskausdiabetes
    • Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt
    • Sepelvaltimotauti, korkea verenpaine ja aivohalvaus (miehet < 55 v, naiset < 65 v)
  • Onko sairauteen viittaavia oireita?
  • Elintavat
    • Elämäntilanteen muutos, joka altistaa lihomiselle, esim. perhetilanne, hoitopaikan vaihto, koulumatkat kuljetaan autolla
    • Ravinto ja ruokailu
      • Ateriarytmi, välipalojen määrä. Syökö perhe yhdessä?
      • Kuinka usein ja kuinka paljon?
      • Sokerillisten juomien käyttö: tuoremehut, mehut, limsat, energiajuomat
      • Makeat ja suolaiset herkut
    • Liikunta
      • Arkiliikunta: koulusta kotiin, kaverille, harrastuksiin, kotityöt
      • Ulkoilu arkena ja viikonloppuisin, ulkoilu perheen kanssa
      • Ohjatut liikuntaharrastukset
    • Paikallaanolo arkena ja viikonloppuisin
    • Yöunen pituus
    • Psyykkinen hyvinvointi
      • Mieliala, kaverit, kiusaaminen

Kliininen status

  • Poikkeavat ulkonäköpiirteet, kehitys
  • Paino ja pituus mitataan (alusvaatteisillaan).
  • Vyötärön ympärysmitta mitataan tarvittaessa alimman kylkiluun ja suoliluun harjun puolivälistä.
  • Verenpaine; huomioi rauhoittuminen istumaan, riittävä mansettikoko (vähintään 40 % olkavarren pituudesta), toistomittaus
  • Puberteettistatus (kuva «»1; ks. myös taulukko «Puberteettikehityksen asteet Tannerin mukaan»1)
    • Tunnustele rintarauhaskudos. Peniksen koko selviää painamalla ympärillä oleva rasvakudos pois.
  • Kilpirauhasen palpaatio
  • Vatsan palpaatio: huomioi maksan koko.
  • Ihon taivetummuus (acanthosis nigricans, tummanruskea pigmentaatio niskassa, kainaloissa; kuvat «»2 «»3), striat, hirsutismi, akne
  • Seistessä alaraajojen virheasennot, kävellessä ontuminen
  • Jos päänsärkyä, silmänpohjastatus (papilliturvotus)

Tutkimukset ja tulkinta

  • Diagnostinen selvittely: ks. kappale Sairaudet lihavuuden syynä «»1
  • T4V ja TSH tutkitaan diagnostisen selvittelyn osana ylipainoisilta lapsilta, jos pituuskasvu samanaikaisesti hidastuu eikä syynä ole kasvukauden loppuminen puberteetissa, ja kerran kaikilta lihavilta lapsilta.
  • Taulukon «Laboratoriotutkimusten tulkinta. Lähetekriteerit erikoissairaanhoitoon ks. alla»2 mukaiset verikokeet tutkitaan kerran lihavilta lapsilta, ja ne voidaan uusia kertaalleen murrosiässä, jos tutkimukset on edellisen kerran otettu alle 10 v:n iässä. Sokerirasituskoe tutkitaan kuitenkin paikallisen hoitoketjun mukaan tai kuten alla on kuvattu. Vaikka verenkuvamuutokset eivät ole yleisiä lasten lihavuudessa, kannattanee tutkia myös PVK lähinnä mahdollisen merkittävän raudanpuutteen toteamiseksi.
  • Liitännäissairaudet ja -tutkimukset «Laboratoriotutkimusten tulkinta. Lähetekriteerit erikoissairaanhoitoon ks. alla»2
    • Rasva-aineenvaihdunnan häiriö
      • Kol, LDL, HDL, Trigly
      • Lihavuuteen liittyy usein pienentynyt plasman HDL-kolesterolipitoisuus ja suurentunut triglyseridipitoisuus.
      • Kokonaiskolesteroli- ja LDL-kolesterolipitoisuudet ovat tavallisesti vain lievästi suurentuneet.
    • Sokeriaineenvaihdunnan häiriö
      • fP-Gluk ja HbA1c
      • Paikallisen hoitoketjun mukaan tehdään yli 10-vuotiaille lapsille oraalinen sokerirasituskoe, jos
        • prediabetes: fP-Gluk ≥ 5.6 mmol/l tai HbA1c ≥ 39 mmol/mol
        • acanthosis nigricans -ihomuutos
        • lihava lapsi ja 1. tai 2. asteen lähisukulaisella on tyypin 2 diabetes tai äidillä raskausdiabetes
        • vaikea lihavuus (ISO-BMI > 35)
        • ALAT > 80 U/l.
    • Maksan rasvoittuminen
      • Suurentunut ALAT-pitoisuus (tytöt > 22, pojat > 25 U/l) viittaa maksan rasvoittumiseen.
      • Merkittävä rasvamaksaepäily, jos ALAT on kontrolloidusti selvästi koholla (> 80 U/l)
    • Verenpaine
      • Verenpaine vaatii tarkempaa arviointia (kontrollointi viikoittain kotona tai terveydenhoitajalla × 3), jos
        • alle kouluikäisen lapsen systolinen verenpaine on ≥ 110 mmHg tai diastolinen ≥ 70 mmHg
        • alakouluikäisen (< 13-vuotiaan) lapsen systolinen verenpaine on ≥ 115 mmHg tai diastolinen ≥ 75 mmHg
        • ≥ 13-vuotiaan lapsen systolinen verenpaine on ≥ 120 mmHg tai diastolinen ≥ 80 mmHg.
      • Jos verenpaine on kontrolloitunakin koholla, ohjelmoi ruokavalio- ja liikuntaohjaus.
      • Vaikean hypertension lähetekriteerit erikoissairaanhoitoon: ks. erikseen alla.
Taulukko 2. Laboratoriotutkimusten tulkinta. Lähetekriteerit erikoissairaanhoitoon ks. alla
NäyteTulkinta*
TavoitetasoPrediabetesDiabetes
fP-Gluk
(mmol/l)		< 5.65.6–6.9≥ 7.0
B-HbA1c
(mmol/mol)		< 3939–47≥ 48**
2 t:n P-Gluk
(mmol/l)		< 7.87.8–11.0≥ 11.1
TavoitetasoLievä dyslipidemiaSelvä dyslipidemia
P-Kol
(mmol/l)		< 4.54.5–5.2≥ 5.3
P-Kol-LDL
(mmol/l)		< 2.92.9–3.3≥ 3.4
P-Kol-HDL
(mmol/l)		> 1.11.1–1.0≤ 0.9
fP-Trigly
(mmol/l)		< 10 v< 0.850.85–1.1 ≥ 1.2
≥ 10 v < 1.11.1–1.5≥ 1.6
TavoitetasoLievä rasvamaksaRasvamaksa tai steatohepatiitti
P-ALAT
(U/l)		Tytöt< 2323–79≥ 80
Pojat< 2626–79≥ 80
* Huomaa, että artikkelissa esitetyt laboratoriotutkimusten viitearvot saattavat poiketa laboratorioiden omista viitearvoista.
** Vain viitteellinen, ei virallinen diagnostinen kriteeri

Hoito evd

  • Hoidon tavoitteet
    • Lihomisen varhainen tunnistaminen ja siihen puuttuminen
      • Lihavuuden hoito on tuloksellisempaa alle 10-vuotiailla lapsilla kuin sitä vanhemmilla.
      • Imeväisikäistä lasta ei tule vanhemmille määritellä ylipainoiseksi tai lihavaksi; ravitsemusasiat voi kuitenkin ottaa puheeksi.
      • Alakouluikäisen tai nuoremman painoasia otetaan puheeksi vanhempien, ei lapsen kanssa.
      • Puheeksi otettaessa kannattaa hyödyntää kasvukäyrää, jolloin voi luontevasti miettiä myös lihomisen ajoittumista.
      • Yläkouluikäisen tai vanhemman nuoren kanssa avataan keskustelu kysymällä, mitä mieltä nuori on itsestään ja kehostaan. Nuorta ei kutsuta ylipainoiseksi tai lihavaksi; sen sijaan voidaan puhua luontevasti painosta ja sen tulkinnasta.
    • Koko perheen elintapaohjaus
    • Lihomisen pysäyttäminen (ylipaino) ja lihavuuden lieventyminen (lihavuus)
  • Yksinkertaisin interventio on puheeksi ottaminen vastaanotolla «https://www.kaypahoito.fi/nix02722»4.
    • Nuoren motivaatiota hoitoon voi tiedustella ja samalla herätellä motivaatiokyselyn avulla «»1. Samanlainen mittari on olemassa myös pienemmän lapsen vanhemmille «»2.
    • Lapsen ja perheen kuunteleminen on tärkeää. Avointen kysymysten käyttäminen helpottaa keskustelua (”Mitä mieltä olet lapsen kasvusta/painosta?"; ”Mitä hyötyä tai haittaa elintapojen muuttamisesta olisi?”).
    • Vältä syyttävää sävyä ja muista, että itsellesi helpon tuntuiset elintapaohjeet eivät yleensä ole helppoja lihavan lapsen perheelle.
    • Paino ei ole kenenkään arvon mitta, minkä vuoksi on tärkeää tunnistaa lapsen vahvuudet yhdessä vanhempien kanssa.
  • Jos perheellä ei ole motivaatiota hoitoon, sitä kannattaa herätellä motivoivan haastattelun keinoin «https://www.kaypahoito.fi/nix02726»5 «Motivoiva keskustelu elintapamuutoksissa ja hoidossa»9.
  • Jos elämäntilanne sitoo perheen voimavarat, hoitoyritykseen ei kannata lähteä, vaan tukea perhettä muuten ja palata asiaan, kun voimavarat ovat paremmat.
  • Lihavuuden liitännäissairauksien preventio
    • Sydän- ja verisuonisairauksien preventioon kuuluu painonhallinnan lisäksi muitakin tärkeitä tekijöitä: fyysinen aktiivisuus, terveelliset ruokavalinnat ja tupakoimattomuus (myös passiivinen) sekä mitattavina tekijöinä normaali verenpaine, ALAT, kolesteroli ja paastoverensokeri.
    • Pelkästä painosta puhumisen sijaan kannattaa ohjata elintapojen itsearviointiin ja tavoitteiden asettamiseen niiden suhteen. Mitä useampi tekijä on tavoitteessa lapsuudesta lähtien, sitä suotuisampi on tulevien vuosien valtimoterveys.

Elintapoihin vaikuttaminen

  • Huomioi myönteisellä palautteella toimivat terveyttä edistävät elintavat.
    • Voimaantuminen tukee itsetuntoa ja auttaa kyvykkyyden löytämisessä.
  • Uuden tavan oppiminen vaatii harjoittelua.
    • Osatavoitteesta yhdessä sopiminen, kirjaaminen ja seurantakäynti helpottavat muutosta.
  • Lapsen hyväksyminen omana itsenään ja perheen tukeminen muutoksessa: ”Sinä päätät, pystyt ja kelpaat.”
    • Muista ohjauksessa perheen valinnanvapaus unohtamatta vanhempien vastuuta lapsestaan.

Käytännön ohjeita elintapaohjaukseen

  • Ohjaa (itse/terveydenhoitaja/ravitsemusterapeutti) lapsen ja perheen ravitsemustottumukset terveellisemmiksi (ks. ruokasuositukset lapsiperheille «https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-254-3»6).
    • Säännöllinen ateriarytmi, joka vähentää energiatiheiden välipalojen nauttimista
    • Runsas ja päivittäinen kasvisten, hedelmien ja marjojen syöminen (pienet lapset nyrkillinen × 3–4/vrk, isommat lapset nyrkillinen × 5–6/vrk)
    • Kohtuus sokerin saannissa (sokerilliset mehut ja limsat, makeiset ym.)
    • Energiatiheiden rasvaisten ruokien käytön minimoiminen
    • Aikuinen on vastuussa siitä, mitä, milloin ja missä syödään. Lapsen vastuulla on syömisen määrä.
  • Aktivoi lapsi ja perhe liikkumaan päivittäin.
    • Liikuntaa/ulkoilua alle 8-vuotiaalla vähintään 3 t/vrk ja kouluikäisellä > 1.5 t/vrk (siitä puolet reippaasti)
    • Liikkuessa saa välillä hengästyä ja syke saa nousta.
  • Kannusta vähentämään liikkumatonta aikaa alle 2 t:iin/vrk. Liikkumaton aika on lisäksi hyvä tauottaa vähintään ½ t:n välein.
  • Ohjaa vanhempia huolehtimaan lapsen riittävästä yöunen pituudesta.
    • Yöunen pituus: 0–5-vuotiaat > 11 t, 5–10-vuotiaat > 10 t, yli 10-vuotiaat > 9 t

Lapsen lihomisen pysäyttäminen

  • Jos paino (kg) pysyy samana tai nousee maltillisesti, pituutta kasvava lapsi hoikistuu.
  • Lihavuuteen liittyvien liitännäissairauksien ja vaikea-asteisen lihavuuden (ISO-BMI > 35) hoidossa tavoite on pysyvä laihtuminen (0.5–1 kg/kk).

Ammattilaisten yhteistyö

  • Lasten lihavuuden hoito on keskitetty perusterveydenhuollon ammattilaisille.
  • Työnjako on sovittavissa alueellisesti, ja tavoitteena on suunniteltu hoitoverkosto, jossa jokainen tietää oman roolinsa. Erityisesti tulee välttää ristiriitaisia ohjeita: ohjauksen tavoitteiden ja keinojen tulee olla yhteisiä.
  • Alueellisesti sovittu lihavuuden hoito-ohjelma tuo toimintaan selkeyttä ja vähentää ei-suunnitelmallisia käyntejä.
  • Interventioiden intensiivisyys, kesto, yksilö-/ryhmäohjaus ja mahdollisuudet terveydenhuollon erityistyöntekijöiden (ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti, psykologi) ohjauskäynteihin vaihtelevat paikkakunnittain, mutta tehokas hoito on toistuvaa ja riittävän pitkäkestoista, vähintään vuoden kestävää.
  • Erityistyöntekijöiden ohjauskäynnit ovat suositeltavia. Tavoite on tehostaa elintapaohjauksen vaikuttavuutta.

Lasten lihavuuden lääkehoito

  • Lasten ja nuorten lihavuuden lääkehoidosta on vähän pitkäkestoista tutkimustietoa, ja lääkehoidon harkinta kannattaa siksi keskittää erikoissairaanhoitoon.
  • Metformiini
    • Ensisijaislääke tyypin 2 diabeteksessa, ja se voi tulla kyseeseen myös nuorilla, joilla on esidiabetes tai tytöillä, joilla on munasarjojen monirakkulatauti. Lääkkeellä ei ole käyttöaihetta pelkän lihavuuden hoitoon.
  • Orlistaatti
    • Vaikutus painoon on vähäinen, ja suurin osa keskeyttää hoidon haittavaikutusten vuoksi.
  • GLP-1-analogit liraglutidi ja semaglutidi
    • Pienentävät painoindeksiä merkitsevästi lumelääkettä enemmän 12–17-vuotiailla lihavilla nuorilla.
    • Liraglutidilla on indikaatio vähintään 12-vuotiaiden lasten lihavuuden hoitoon, ja lääkitys on rajoitetusti peruskorvattava. Semaglutidi ei ole vielä lapsilla korvattava.

Todettujen liitännäissairauksien seuranta

  • Jos liitännäissairauksien seulontatutkimuksissa on poikkeava tulos (sokeriaineenvaihdunnan häiriö, dyslipidemia, poikkeava maksa-arvo tai verenpaine koholla), anna elintapaohjeita, järjestä ravitsemusneuvonta ja laadi tarvittaessa lähete erikoissairaanhoitoon.
    • Prediabetes: paikallisen hoitoketjun mukaan joko laadi lähete erikoissairaanhoitoon (> 30 vrk) tai anna elintapaohjeita ja järjestä ravitsemusneuvonta. Jos prediabetes on todettu paastosokerin tai HbA1c:n perusteella, tee sokerirasituskoe. Kontrolloi sokeritasapaino 1 v:n kuluttua.
    • Diabetes: lähete erikoissairaanhoitoon (1–7 vrk). Muista, että lapsella tyypin 1 diabetes on tavallisempi kuin tyypin 2 diabetes: varmista siis diabeteksen oireettomuus. Oireinen lapsi lähetetään aina päivystyksenä erikoissairaanhoitoon.
    • Hypertensiossa kuukauden seuranta ja arvio sen jälkeen; uusintamittaus aina vastaanoton yhteydessä. Lähetekriteerit erikoissairaanhoitoon alla.
    • Dyslipidemiassa tai lievästi suurentuneen ALAT-pitoisuuden yhteydessä anna elintapaohjeita, järjestä ravitsemusneuvonta. Lähetekriteerit erikoissairaanhoitoon alla. Kontrolloi poikkeavat lipidiarvot tai ALAT 6 kk:n kuluttua.
    • Jos lihavan lapsen seulontatutkimukset ovat normaalit mutta lapsi on ollut tutkittaessa < 10-vuotias, ohjelmoi lihavuuden jatkuessa kontrollitutkimukset 14–16 v:n ikään.
    • Verenpaineen seuranta kuuluu kuitenkin jokaiseen terveystapaamiseen.

Lastentautien erikoislääkärille lähettäminen

  • Vaikea lihavuus (ISO-BMI > 35), jos paikallisesti näin sovittu
  • Todettu hypotyreoosi tai epäily muusta sairaudesta lihavuuden aiheuttajana
  • Lääkehoidon aloituksen harkinta
  • Lihavuusleikkauksen harkinta: loppupuberteetista alkaen sairaalloisen lihaville (ISO-BMI > 40) tai niille vaikeasti lihaville (ISO-BMI > 35), joilla on liitännäissairaus
  • Lihavuuden liitännäissairaus
    • Diabetes (aina)
    • Prediabetes, jos paikallisesti sovittu
    • Selvä hypertensio: 1–6 v 115/75 mmHg; 6–10 v 125/85 mmHg; 11–18 v 140/90 mmHg tai luokan 2 hypertensio (ks. laskuri «https://www.bcm.edu/bodycomplab/BPappZjs/BPvAgeAPPz.html»3)
    • Vaikea dyslipidemia: P-Kol > 6 mmol/l, P-Kol-LDL > 4 mmol/l tai fP-Trigly > 3 mmol/l ravitsemusohjauksen jälkeen
    • Vaikea rasvamaksa, ALAT > 80 U/l
    • Epäily uniapneasta (unipolygrafiaan)
    • Epifysiolyysi (lastenkirurgille)
    • Epäily PCOS:sta (vaikea hirsutismi, akne tai puuttuvat/epäsäännölliset kuukautiset; gynekologille tai lastenendokrinologille)
      • Kuukautiset voivat olla epäsäännölliset normaalistikin jopa 5 v menarken jälkeen.
    • Ahmintahäiriö, masennus tai ahdistus (paikallisen hoitoketjun mukaan)

Kirjallisuutta

  1. Bjerregaard LG, Jensen BW, Ängquist L ym. Change in Overweight from Childhood to Early Adulthood and Risk of Type 2 Diabetes. N Engl J Med 2018;378(14):1302-1312. «PMID: 29617589»PubMed
  2. Zeitler P, Arslanian S, Fu J ym. ISPAD Clinical Practice Consensus Guidelines 2018: Type 2 diabetes mellitus in youth. Pediatr Diabetes 2018;19 Suppl 27():28-46. «PMID: 29999228»PubMed
  3. Flynn JT, Kaelber DC, Baker-Smith CM ym. Clinical Practice Guideline for Screening and Management of High Blood Pressure in Children and Adolescents. Pediatrics 2017;140(3):. «PMID: 28827377»PubMed
  4. Dalla Valle M, Laatikainen T, Lehikoinen M ym. Paediatric obesity treatment had better outcomes when children were younger, well motivated and did not have acanthosis nigricans. Acta Paediatr 2017;106(11):1842-1850. «PMID: 28685930»PubMed
  5. Styne DM, Arslanian SA, Connor EL ym. Pediatric Obesity-Assessment, Treatment, and Prevention: An Endocrine Society Clinical Practice Guideline. J Clin Endocrinol Metab 2017;102(3):709-757. «PMID: 28359099»PubMed
  6. Armstrong S, Lazorick S, Hampl S ym. Physical Examination Findings Among Children and Adolescents With Obesity: An Evidence-Based Review. Pediatrics 2016;137(2):1-15. «PMID: 26817935»PubMed
  7. Xi B, Zong X, Kelishadi R ym. Establishing International Blood Pressure References Among Nonoverweight Children and Adolescents Aged 6 to 17 Years. Circulation 2016;133(4):398-408. «PMID: 26671979»PubMed
  8. Dalla Valle M, Laatikainen T, Kalliokoski T ym. Childhood obesity in specialist care--searching for a healthy obese child. Ann Med 2015;47(8):639-54. «PMID: 26575698»PubMed
  9. Kelly RK, Magnussen CG, Sabin MA ym. Development of hypertension in overweight adolescents: a review. Adolesc Health Med Ther 2015;6():171-87. «PMID: 26543386»PubMed
  10. Skinner AC, Perrin EM, Moss LA ym. Cardiometabolic Risks and Severity of Obesity in Children and Young Adults. N Engl J Med 2015;373(14):1307-17. «PMID: 26422721»PubMed
  11. Pahkala K, Niinikoski H, Raitakari O. Sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisy lapsuudesta alkaen [Prevention of cardiovascular diseases--the most recent recommendations from the United States]. Duodecim 2014;130(8):778-84. «Sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisy lapsuudesta alkaen (8/2014)»10 «PMID: 24822327»PubMed
  12. Juonala M, Magnussen CG, Berenson GS ym. Childhood adiposity, adult adiposity, and cardiovascular risk factors. N Engl J Med 2011;365(20):1876-85. «PMID: 22087679»PubMed
  13. Saari A, Sankilampi U, Hannila ML et al. New Finnish growth references for children and adolescents aged 0 to 20 years: Length/height-for-age, weight-for-length/height, and body mass index-for-age. Ann Med 2011;43(3):235-48. «PMID: 20854213»PubMed
  14. Ryan RM, Deci EL. Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. Am Psychol 2000;55(1):68-78. «PMID: 11392867»PubMed