Takaisin Tulosta

Lasten ja nuorten unihäiriöt

Lääkärin käsikirja
14.1.2025 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Pertti Rintahaka

Keskeistä

  • Lasten normaalista unesta ja unikäyttäytymisestä tiedotetaan vanhemmille, ja parasomnioiden eli unen erityishäiriöiden vaarattomuus selvitetään vanhemmille ja lapselle.
  • Nukkumisvaikeuksien ja unihäiriöiden tavallisuutta kuvaa, että jossain vaiheessa joka kymmenes tai jopa joka neljäs lapsi tai nuori kärsii niistä.
  • Imeväisten unirytmin häiriöt tunnistetaan varhain neuvolassa ja vanhempia opastetaan häiriöiden korjaamiseen. Ne, samoin kuin suurin osa lasten ja nuorten uniongelmista, ovat ei-elimellisiä, ja ne hoidetaan perusterveydenhuollossa.
  • Tavallisimmat unihäiriöt ovat vuorokausirytmin häiriöt, parasomniat (lapsilla useimmiten perusunen havahtumishäiriöt) ja unettomuus.
  • Hoitoa vaativat elimelliset unihäiriöt (esim. apnea ja narkolepsia) ja muut unenaikaiset kohtaukset (epilepsia) vaativat sairaalatutkimuksia.
  • Erityisesti nuorten päiväväsymyksen ja nukahtamisvaikeuksien taustalla saattaa olla masennus tai ahdistuneisuus ja osoitetusti lisääntyvässä määrin sosiaalisen median käyttö välittömästi ennen nukkumaanmenoa.
  • Tavallisimpiin neuropsykiatrisiin häiriöihin (ADHD «ADHD»1, autismikirjon häiriöt «Autismikirjon häiriö»2, Touretten oireyhtymä «Tic-häiriöt lapsuusiässä»3) liittyy erittäin usein unihäiriöitä, joiden hoitamisella saattaa olla oleellinen myönteinen vaikutus neuropsykiatrisen hoidon vasteeseen ja päinvastoin. Esim. ADHD on yhteydessä levottomien jalkojen oireyhtymään ja toisaalta viivästyneeseen univaiheeseen ja unettomuuteen.
  • Kansainvälisen unihäiriöluokituksen (ISDC) mukaan unihäiriöt jaetaan 6 pääryhmään: univalverytmin häiriöihin, parasomnioihin eli unenaikaisiin erityishäiriöihin, unenaikaisiin hengityshäiriöihin, unettomuuteen, liikaunisuuteen ja unenaikaisiin liikehäiriöihin.

Lapsen ja nuoren normaali uni

  • Lasten unentarve vaihtelee suuresti ja vähenee iän lisääntyessä alle kuukauden ikäisen imeväisen jopa 20 t:n unesta murrosikäisen keskimäärin 9 t:n uneen. Kaikkein nopeinta unentarpeen väheneminen on ensimmäisten 12 kk:n aikana.
  • Päiväunet ovat oleellinen osa imeväisen koko vuorokauden unesta. Päiväunien määrä vähenee tasaisesti iän mukana. Muutaman kuukauden iässä lapset nukkuvat päiväunia 2–3 kertaa. Päiväunia nukutaan yleensä 4–5 v:n ikään asti.
  • Pisin yhtenäisen unen jakso on ensimmäisten elinviikkojen aikana yleensä 2–4 t. Lyhimmillään se voi olla jopa puolet tästä. 6 viikon iästä alkaen yhtenäinen unijakso pitenee 6 t:iin ja keskittyy yleensä yöaikaan.
  • Nukkuminen läpi yön on määritelty uneksi keskiyöstä klo 5:een vähintään 4 viikon ajan. Vastasyntyneen unijaksot jakaantuvat tasaisesti läpi vuorokauden. 3 kk:n iästä alkaen lapset nukkuvat 14–15 t:n uniajastaan suurimman osan yöllä.
  • Jo imeväisiästä alkaen oikeat uniassosiaatiot eli nukahtamiseen liittyvät unta tukevat ympäristön tekijät (esim. imetys, ruokinta ja muut vakiintuneet iltatoimet) myötävaikuttavat hyvien unitottumusten saavuttamiseen ja univaikeuksien ehkäisemiseen.
    • Poikkeavat uniassosiaatiot (esim. autokyydissä oleminen, pitkäaikaiset hyssyttelyt) voivat auttaa lasta mutta kuormittaa perhettä mm. väsymyksellä.
  • Lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen laatua saattaa olla tarpeen arvioida univaikeuksien selvittämiseksi (esim. epävakaa kiintymyssuhde, eroahdistusoireilu tai määräkohtaiset pelot).
    • Samanaikaisesti on arvioitava somaattisen oireilun tai sairauden mahdollisuutta (esim. gastroesofageaalinen refluksi, allergiat ym.).
  • Murrosikään kuuluvat hormonierityksen muutokset vaikuttavat uneen.
    • Normaaliin kehitykseen kuuluu pimeähormoni melatoniinin erityksen siirtyminen myöhäisemmäksi. Uni kevenee, unen eri osat lyhenevät ja kokonaisuniaika vähenee, minkä seurauksena päiväväsymys voi lisääntyä.
    • Lisäksi sosiaaliset paineet suosivat myöhään valvomista, minkä vuoksi murrosiässä olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota riittävään yöuneen, jotta nuorelle ei kehittyisi univajetta. Tämä koskee erityisesti iltavirkkuja nuoria, koska iltapainotteiseen vuorokausirytmiin liittyy lukuisia terveyshaittoja. Näihin lukeutuvat tarkkaavuuden vaikeudet, käytöshäiriöoireet ja mielialaoireet, jotka voivat olla yhteydessä myös liikunnan vähäisyyteen.
    • Energiajuomat vaikuttavat haitallisesti lasten ja nuorten uneen mm. niiden sisältämän kofeiinin vuoksi, eivätkä ne siksi sovellu heille. Kofeiinin lisäksi niissä on monesti muitakin piristäviä yhdisteitä, kuten guaranaa, tauriinia tai glukuronolaktonia, joilla myös uskotaan olevan piristävää vaikutusta. Ks. lisätietoa Ruokaviraston sivuilta «https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/ohjeita-kuluttajille/turvallisen-kayton-ohjeet/energiajuomat/usein-kysyttya-energiajuomista/»1.
    • Mm. vanhempien työn, päiväkodin, koulun ja muun opiskelun vuoksi lapset ja nuoret eivät voi nukkua oman vuorokausirytminsä mukaisesti.
    • Univaikeuksien ja -häiriöiden mahdollisuuksien arviointia vaikeuttavat nuoren itsenäistymiskehitykseen liittyvät seikat: vanhemmat eivät välttämättä tiedä nuoren unitottumuksista ja mahdollisista univaikeuksista. Edellisten ohella epävarmuutta lisää epätietoisuus siitä, ymmärtääkö nuori omia unitottumuksiaan ja mahdollisia univaikeuksia esim. käyttäessään sosiaalista mediaa myöhään yöllä.
  • Kaiken kaikkiaan lapsen, nuoren ja nuoren aikuisen unta ja sen mahdollisia poikkeavuuksia tulee arvioida iän ja kehitysiän mukaisesti, varsinkin jos lapsella/nuorella on kehitysviive tai psykiatrisia vaikeuksia.

Uni-valverytmin häiriöt

  • Uni-valverytmin häiriöillä tarkoitetaan poikkeavuutta ympäristössä vallitsevasta tai tavanomaisesta kehityksen mukaisesta vuorokausirytmistä.
  • Imeväis- ja leikki-ikäisten yleisimmät unihäiriöt
    • Uniassosiaatiohäiriöt
    • Nukahtamisvaikeudet
    • Liian lyhyt yhtenäinen yöuni
    • Liian varhainen herääminen
    • Epäsäännöllinen uni-valverytmi
  • Lapsella, joka herää 2–4 kertaa yössä yli viikon ajan tai joka nukkuu suurimman osan uniajastaan päivällä, katsotaan olevan uniongelmia.
  • Uniassosiaatiohäiriöt ja lisääntynyt normaalikehitykseen liittyvä tahtominen voivat viivästyttää unen alkamista lukuisilla tavoilla.
  • Imeväis- ja taaperoikäisten nukahtamisvaikeudet, yöllä heräämiset ja/tai liian varhain herääminen voivat kohtuuttomasti kuormittaa vanhempia ja mahdollisia sisaruksia.
  • Kaamosunettomuutta voi ilmetä lapsillakin ja varsinkin nuorilla.
  • Nuorella voi olla viivästyneen univaiheen oireyhtymä, kun hän nukahtaa ja herää liian myöhään ympäristön vaatimuksiin nähden. Syynä on melatoniinin erityksen huipun siirtyminen myöhemmäksi. Tämän seurauksena unen alkaminen viivästyy. Muuna syynä voivat olla nuoruusiän lisääntyneet myöhäiset sosiaaliset vaatimukset.
  • Viivästynyt univaihe voi liittyä myös psykiatrisiin häiriöihin, tai se voi pitkittyessään olla psykiatrisen häiriön syytekijä.
  • Aikaistunut univaihe ei yleensä johda ongelmiin.
  • Täysin epäsäännöllinen uni-valverytmi on myös mahdollinen.
  • Aikaerorasitus ja joillakin nuorilla yötyö voivat aiheuttaa uni-valverytmin vaikeuksia.
  • Pitkäaikaista sisäsyntyisten kellojen epätahtisuutta ulkoisten unirytmiin vaikuttavien tekijöiden kanssa pidetään terveysriskinä.

Parasomniat

  • Parasomniat eli unen erityishäiriöt ovat häiriöitä havahtumisen, osittaisen havahtumisen tai univaiheen muuttumisen aikana.
  • Vartalon heijaaminen ja pään hakkaaminen alkavat puolen vuoden iästä. Ne eivät kaipaa hoitoa, mikäli lapsen henkinen kehitys on normaali. Neurologisia tai psyykkisiä ongelmia näillä lapsilla ei yleensä ole. Jos imeväisellä on säpsähdyksenomaisia toistuvia nykäyksiä, oireilun syynä voi olla harvinainen ja kiireesti hoitoa vaativa infantiilispasmioireyhtymä.
  • Hampaiden narskuttelulla tarkoitetaan äänekästä hampaiden vastakkain puremista tai hankaamista. Tästä voi seurata kiillevaurioita. Jos kuitenkin lapsi toistuvasti puree yöllä kieleensä, syynä voi olla epilepsia «Lasten epilepsia»4. Toistuva narskuttelu voi olla oire myös unenaikaisesta hengityshäiriöstä, joka on syytä pitää mielessä ja lähettää lapsi tarkempiin tutkimuksiin. Vaikeissa tapauksissa purentakiskon käyttöä harkitaan erikoissairaanhoidossa.
  • Yöllinen kauhukohtaus (pavor nocturnus) alkaa 1–2 t nukahtamisesta, kuten useimmat perusunen eli non-REM-parasomniat. Lapsi saattaa nousta istumaan vuoteessaan kauhun ilme kasvoillaan, ja hän voi hikoilla, äännellä tai huutaa. Pulssi on nopea. Kohtaus kestää muutamasta minuutista pariin kymmeneen minuuttiin. Kohtaus ei vaadi hoitoa, eikä lasta kannata herättää kohtauksen aikana. Kohtauksellisen oireen yhteydessä herääminen varsinkin aamuyöstä voi olla epilepsiaa (ks. «Lasten epilepsia»4).
  • Unissakävely kestää muutamasta minuutista jopa puoleen tuntiin. Unissakävelijä ohjataan vuoteeseen. Onnettomuusvaaran vuoksi unissakävelijän ympäristö on tehtävä turvalliseksi samoin kuin yöllisessä kauhukohtauksessa, jos siihen liittyy unissakävelyä.
  • Unihumala on havahtumiseen liittyvä sekavuustila, joka ilmenee herättämisen yhteydessä ja johon voi liittyä vihamielistä käyttäytymistä.
  • Unissapuhumista esiintyy useissa univaiheissa. Oire ei kaipaa hoitoa. Unissapuhuminen tulee erottaa yöllisistä epilepsiakohtauksista, joihin liittyy yleensä muunlaista ääntelyä.
  • Kuorsaaminen kuuluu myös parasomnioihin. Se on useimmiten hyvänlaatuista. Hengitystaukoiluun, poikkeavaan päiväväsymykseen tai käyttäytymis- tai oppimisvaikeuksiin liittyneenä se vaatii jatkoselvittelyjä. On muistettava, että hyvänlaatuisena pidetyllä kuorsaamisella voi olla yhteyttä metaboliseen oireyhtymään, varsinkin jos ylipainoisella lapsella on samanaikaisesti apneaa.
  • Painajaisunet liittyvät unien näkemiseen. Lapsi on pelokkaan näköinen kuten yöllisissä kauhukohtauksissakin. Lapsi kuitenkin useimmiten muistaa painajaisensa. Lapsi kannattaa herättää, jolloin vanhempien rauhoittava asenne on tärkeä. Painajaisten ehkäisyä on iltatoimien rauhoittaminen. Toistuvat, samanlaiset ja voimakkaasti ahdistavat painajaiset saattavat liittyä esim. masennukseen ja vaatia tarkempaa arviota, elleivät unen huolto ja psykoedukaatio ole riittäviä. Aamuyöstä esiintyvistä painajaisista poiketen posttraumaattiset painajaiset ilmenevät usein iltayöstä. Ne vaativat psykiatrista selvittelyä.
  • Levottomat jalat -oireyhtymä ja jaksoittainen jalkojen liikuttelu (ks. «Levottomat jalat ja kävelypakko»5) voi liittyä parasomnioihin, ja se on lapsilla ja nuorilla yleisempää kuin aikaisemmin on tiedetty.
    • Levottomat jalat liittyvät usein ADHD:hen, masennukseen ja ahdistuneisuuteen.
    • Levottomien jalkojen oireyhtymän diagnosointi on lapsilla vaikeaa, koska he eivät osaa kuvata oireita aikuisten tavoin epämiellyttäväksi alaraajaoireeksi, jota helpottaa jalkojen liikuttelu.
    • Levottomat jalat tulee erottaa kasvukivuista «Kasvukivut»6, jotka herättävät lapsen unesta.
    • Elämän laatua haittaavat levottomien jalkojen oireyhtymä tai muut uneen liittyvät toistuvat ja häiritsevät liikeoireet hoidetaan unihäiriöihin perehtyneessä klinikassa.
    • Unihäiriöisellä lapsella, jonka toisella tai molemmilla vanhemmilla on levottomat jalat -oireyhtymä, on suuri mahdollisuus omata sama häiriö. Periytyvä muoto voi esiintyä jopa imeväisiässä.

Apneat evd

  • Unenaikaiset hengitystauot (apneat) ovat lasten varsin merkittävä unihäiriö.
  • Uniapnean mahdollisuuteen tulisi kiinnittää erityistä huomiota ylipainoisilla lapsilla ja nuorilla, koska ylipaino voi vaikuttaa haitallisesti ylähengitysteiden toimintaan. Ylipainon hoitaminen voi korjata apneaoireilun. Aikuisilla jopa 5 %:n painonpudotus voi korjata ainakin lievän uniapnean. Ilmeisesti lihavilla nuorilla aikuisilla (ikä alle 25 v) painonpudotus on yhtä tehokasta uniapnean hoitoa.
  • Obstruktiivinen uniapnea (obstructive sleep apnea syndrome, OSAS) on yleisin. Lapsilla hengitysteiden ahtautuminen aiheutuu useimmiten risakudoksesta, joka yhdessä unenaikaisen ylähengitysteiden lihasten veltostumisen seurauksena estää ilman vapaan kulun.
    • Oireina voi olla poikkeavaa päiväväsymystä, unettomuutta, aamupäänsärkyä, ylivilkkautta ja oppimisvaikeuksia.
    • Kita- ja/tai nielurisan poisto helpottaa usein ratkaisevasti oireita, vaikka tutkittua tietoa sen vaikuttavuudesta on niukasti. Risakudoksen koko ei ole aina suhteessa apnean vaikeusasteeseen.
    • Epävarmoissa tapauksissa tulee apneadiagnoosi ja hoitotulos todeta koko yön unirekisteröinnillä.
  • Myös purentavirheiden tunnistaminen ja niiden asianmukainen hoito voi vähentää uniapnean ilmaantumista, vaikka olisikin olemassa muita vaaratekijöitä, esim. ylipaino, kasvojen rakenteelliset poikkeavuudet (esim. mikrognatia eli pienileukaisuus), nenän tukkoisuus tai nielun ahtaus.
  • Pienten imeväisten lyhytkestoiset sentraaliset apneat ovat tavallisia. Yli 15 s kestävät sekä sentraaliset että obstruktiiviset apneat vaativat jatkotutkimuksia, mm. koska ne voivat edeltää kätkytkuolemaa.

Unettomuus

  • Unettomuus ilmenee toistuvana nukahtamisvaikeutena, yöheräilynä, liian varhain heräämisenä, huonolaatuisena yöunena tai näiden kombinaationa.
  • Kansainvälisen unihäiriöluokituksen (International Classification of Sleep Disorders) mukaan unettomuuden määritelmään kuuluvat päiväaikaiset seurannaisilmiöt, mm. väsyneisyys, uneliaisuus, tarkkaavuuden ja oppimiskyvyn heikkeneminen sekä käytösoireet.
  • Tilapäinen unettomuus johtuu useimmiten erilaisista tunnistettavista stressitekijöistä. Ne voivat liittyä koulu- tai opiskeluvaatimuksiin tai poikkeavan korkeaan subjektiiviseen vaatimustasoon, joka aiheuttaa ahdistuneisuutta ja siten häiritsee unta ilman, että kyse olisi psykiatriset diagnoosikriteerit täyttävästä ahdistuneisuushäiriöstä. Yleensä se on lyhytaikaista, alle kuukauden kestävää. Tilapäinen unettomuus poistuu pian stressitekijän poistuttua.
  • Yleistyy nuoruusiässä.
  • Yhteydessä päiväaikaiseen väsymykseen
  • Nuoren unettomuus liittyy usein psykiatrisiin tai kehityksellisiin neuropsykiatrisiin oireisiin tai häiriöihin ja päinvastoin. Se voi olla myös ensimmäinen oire psykiatrisesta sairaudesta sekä päihteiden käyttöön altistava vaaratekijä.
  • Pitkäaikainen unettomuus on myös masennuksen vaaratekijä ja päinvastoin.
  • Somaattiset sairaudet ja niihin käytetty lääkehoito voivat aiheuttaa unettomuutta. Lapsilla ja nuorillakin vanhempien aloitteesta lisääntyvästi käytettävät luonnonlääkkeet tai rohdostuotteet voivat myös aiheuttaa unettomuutta.
  • Unettomuutta voi aiheuttaa myös sosiaalisen median käyttö ennen nukkumaanmenoa. Sekä mieltä aktivoiva sisältö että laitteiden sininen valo vaikuttavat melatoniin eritykseen.
  • Nuorten kohdalla on aiheellista pitää mielessä alkoholin ja huumeiden käyttö unettomuuden syynä.
  • Unettomuushäiriöksi määritellään pitkittynyt univaikeus, jos sitä esiintyy ainakin kolmesti viikossa vähintään 3 kk:n ajan ja se haittaa jokapäiväistä elämää eikä sitä selitä jokin lääketieteellinen syy.
  • Unettomuuden ja poikkeavan päiväväsymyksen ehkäisy onnistuu parhaiten noudattamalla yleisiä hyvän terveyden ylläpitoon annettuja suosituksia. Liikunnan lisäämisellä on suotuisa vaikutus uneen monilla lapsilla ja nuorilla, vaikka heillä ei olisi koettuja univaikeuksia.
  • Kaiken edellisen lisäksi on huomioitava ns. paradoksaalinen unettomuus, jolla tarkoitetaan kokemuksellista unettomuutta objektiivisten mittausten osoittaessa jopa normaalia uniaikaa.
    • Paradoksaalinen unettomuus voi edellyttää jopa psykiatrista arviota posttraumaattisen stressihäiriön ja ahdistuneisuushäiriön mahdollisuuden vuoksi.

Poikkeava päiväväsymys

  • Poikkeavalla päiväväsymyksellä tarkoitetaan vaikeutta ylläpitää valvetta tai nukahtelutaipumusta valveen aikana.
  • Imeväisen vuorokauden kokonaisunen määrä on yleensä riittävä. Liiallinen päiväaikainen väsymys on harvinaista, koska imeväinen yleensä nukahtaa ollessaan riittävän väsynyt. Valveilla ollessaan imeväisen tulee olla virkeä.
  • Poikkeavan päiväväsymyksen syistä tärkein on obstruktiivinen uniapnea. Harvinainen narkolepsia voi ilmetä jo kouluiässä levottomuutena ja ylivilkkautena ennen väsymyksen, pakonomaisen nukahtelun, katapleksian ja muiden lisäoireiden ilmaantumista. Masentuneilla nuorilla esiintyy poikkeavaa päiväväsymystä, mutta aamu- ja päiväväsyneisyyden taustalla voi olla myös hoitoa vaativa narkolepsia. Narkolepsia «Narkolepsia ja muut keskushermostoperäiset liikaunisuussairaudet (hypersomniat)»7 alkaa yleensä 15–20 v:n iässä. Sen diagnoosi viivästyy usein vuosikausia.
  • Covid-19-rokotteen rakenteesta johtuen sillä ei ole yhteyttä narkolepsian ilmaantumiseen.
  • Nuorilla voi olla huomattavaa päiväväsymystä liian lyhyen yöunen seurauksena. Väsymyksen syynä on tavallisimmin liian myöhäinen nukkumaanmenoaika. Päiväaikainen väsymys korreloi nuoren ikään ja koettuun stressiin. Sosiaalisen median runsaalla iltakäytöllä voi olla yhteyttä päiväväsymykseen.
  • Päiväväsymyksen syynä voi olla viivästyneen univaiheen oireyhtymä.
  • Lisäksi on lukuisia päiväaikaiseen väsymykseen johtavia unihäiriöitä, esim. viivästynyt univaihe ja muut univalverytmin häiriöt, levottomat jalat, jaksoittaiset raajaliikkeet ja uniapnea.
  • Nuorten kohdalla poikkeavan päiväväsymyksen arviossa on pidettävä mielessä myös sosiaalisen median yöllisen altistuksen sekä alkoholin tai huumeiden käytön mahdollisuus.
  • Neurologiset ja somaattiset sairaudet voivat vaikuttaa nukahtamiseen ja unen eri osiin. Näihin liittyvä poikkeava väsyneisyys johtaa ensin kyseistä sairautta hoitavan poliklinikan konsultaatioon.
  • Tieliikennelain muutoksen myötä yhä nuoremmat saavat ajo-oikeuden. Unen ja ajoterveyden väliseen yhteyteen tulee nuorilla kiinnittää erityistä huomiota.
    • Ajettaessa vaadittava toimintakyky voi olla hyvin vaihteleva esim. sosiaalisen median myöhäisen käytön seurauksena.
    • Lyhyt yöuni, pitkä valvominen (yli 20 t), väsyttävien lääkkeiden käyttö ja erityisesti aamuyöllä ajaminen heikentävät ajokykyä.
    • Esim. ADHD-lääkkeiden vaikutuksen ajankohta: riittääkö lääkevaikutus tarkkaavuuden ylläpitämiseen yöllä ajamisen aikana?
    • Ajoterveyteen vaikuttaa oleellisesti mm. uniapnea.
  • Nuoret kokevat lisääntyvästi ahdistuneisuutta ja väsymystä. Usein he sekoittavat väsymyksen ja uupumuksen tai käyttävät niitä synonyymeinä. Uupumuksella tarkoitetaan toimintakykyä häiritsevää kokemusta henkisen ja/tai fyysisen suoriutumisen vajetta. Lyhyesti voidaan ilmaista: väsymyksessä uni virkistää, mutta uupumusoireet eivät poistu nukkumalla.
  • Epäiltäessä lasten ja nuorten kroonista väsymysoireyhtymää sen tutkimus, hoito ja kuntoutus kuuluvat erikoissairaanhoitoon paikallisten ohjeiden mukaisesti taustatietojen huolellisen selvittämisen jälkeen.

Lapsen ja nuoren tutkiminen

  • Aluksi selvitetään, mitä vanhemmat ja nuori tarkoittavat unihäiriöllä.
  • Kehitystason mukaan keskustellaan lapsen ja nuoren käsityksistä unen laadusta ja mahdollisista univaikeuksista ja niiden syistä myös hänen kanssaan kahdestaan.
  • Terveys- ja sairaustietojen lisäksi kartoitetaan yksityiskohtainen unianamneesi, jossa arvioidaan lapsen unen saantia ja tarvetta vuorokausirytmin ja univaikeuden arvioinnin lisäksi. On myös arvioitava uneen vaikuttavat unta tukevat ja haittaavat ympäristötekijät sekä mahdollisten pitkäaikaissairauksien tai vasta-alkaneiden sairauksien osuus.
  • Selvitetään lapsen päiväaikainen virkeys ja toimintakyky sekä mahdollisen päiväaikaisen väsymyksen alkaminen ja siihen liittyvät tekijät.
  • Lyhyellä selvityksellä vanhempien omista unitottumuksista ja mahdollisista unihäiriöistä saadaan lisätietoa lapsen mahdollisista perityistä uniominaisuuksista ja vanhempien unitottumusten jopa haitallisista vaikutuksista lapsen tai nuoren uneen.
    • Vanhempien kasvatustapa ja toisaalta heidän omat uniongelmansa (esim. voimakas väsymys) voivat aiheuttaa epäjohdonmukaisuutta kasvatuksessa ja siten vaikuttaa lapsen ja nuoren uneen.
  • Äskettäin ilmaantuneessa lapsen yöheräilyssä on muistettava tutkia tärykalvojen liikkuvuus.
  • Oireiden videointi helpottaa esim. parasomnioiden erottamista mahdollisesta epilepsiasta mm. oireiden unenaikaisen ajoituksen, oirekuvan ja keston perusteella.
  • Somaattisen tutkimuksen sekä henkisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn lyhyen arvioinnin lisäksi tarvitaan laboratoriotutkimuksena vain PVKT anemian poissulkemiseksi, vaikka rautastatus voi olla poikkeava hemoglobiinin ollessa normaali. Muut laboratoriotutkimukset määräytyvät potilaan tilan ja etiologisen arvion mukaisesti (esim. TSH, ferritiini ym.).
  • Lasten ja nuorten lisääntyvä ylipaino ja sen yhteys mahdolliseen uniapneaan tulee pitää mielessä.
  • Mahdollisten sairauksien hoitoon käytettävien lääkkeiden yhteys univaikeuksiin tulee selvittää samoin kuin erityisesti nuorten käyttämät nautintoaineet, esim. kofeiini ja energiajuomat.
  • Nuorten haastattelututkimukseksi soveltuvat osittain pohjoismaisen unikyselyn (BNSQ-FIN) sisältämät tiedot «https://www.kaypahoito.fi/xmedia/hoi/hoi50088a.pdf»2.
  • Unipäiväkirjan käyttö; ks. alla.
  • Mikäli perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidon konsultaation yhteydessä on mahdollista käyttää aktigrafiarekisteröintiä, siitä on hyötyä mm. unettomuuden, poikkeavan vuorokausirytmin ja poikkeavan päiväväsymyksen etiologian selvittelyssä.
    • Aktigrafiarekisteröinti kestää yleensä 2 viikkoa. Rekisteröinnin aikana täytetään myös unipäiväkirjaa, iästä riippuen tarvittaessa aikuisten avustamana (ks. alla). Aktigrafian antama tieto on objektiivista verrattuna unipäiväkirjan subjektiiviseen tietoon.
  • Erilaisia kaupallisia unen ja vireystilan seurantaan tarkoitettuja laitteita ja sovelluksia on lukuisia. Niiden diagnostiseen ja hoidolliseen luotettavuuteen on suhtauduttava varauksella. Niitä ei vielä ole hyväksytty terveydenhuollon käyttöön, eikä niitä ole validoitu. Antamallaan välittömällä palautteella ne voivat kuitenkin lisätä mielenkiintoa unen ja hyvien unitottumusten tärkeyteen. Älylaitteet voivat seurata unta jopa vuosia.

Unipäiväkirja

  • Ellei uniongelman syy selviä, vanhemmat täyttävät unipäiväkirjaa 2–3 viikon ajan «Ohjeet unipäiväkirjan täyttämiseksi»8. Siihen merkitään mahdollisimman tarkasti nukkumaanmenoaika, todettu tai oletettu nukahtamisaika, yölliset heräämiset ja valveillaolon kesto, mahdolliset yösyötöt tai yöllä syömiset, päiväunet ja ateriointiajat sovituilla merkeillä.
  • Motivoituessaan nuoret voivat täyttää unipäiväkirjaa itsekin, tarvittaessa vanhempien kanssa.
  • Nuoret voivat merkitä unipäiväkirjaan myös sosiaalisen median käytön erityisesti ennen nukkumaanmenoa ja mahdollisesti keskeytyneen yöunen jälkeen. Nuorilla merkitään myös virvoitus- ja energiajuomien sekä kahvin ja teen käyttö.
  • Unipäiväkirjaan merkitään sekä tutkittavan lapsen vanhemman arvio että hänen oma arvionsa unen laadusta esim. asteikolla 0–10.
    • Arvio 10 on paras tavoiteltu unen laadun taso.
  • Anamneesin ja unipäiväkirjan avulla saadaan selville, onko lapsella vääriä unitottumuksia, virheellisiä uniassosiaatioita (esim. lapsi tarvitsee aina vanhemman vierelleen tai ruokailua kyetäkseen nukahtamaan) tai jopa sairaalatutkimuksia vaativa unihäiriö vai ovatko vanhempien epärealistiset odotukset lapsen unen laadusta ongelmien syynä. Kyseessä saattaa olla unen normaaliin laajaan vaihtelevuuteen liittyvä ilmiö.
  • Lapsen nukahtaminen liian aikaisin tai liian myöhään ja vastaavasti herääminen liian myöhään tai liian varhain selviävät huolellisesti täytetystä unipäiväkirjasta, kuten säännölliset epätarkoituksenmukaiset ja täysin epäsäännölliset unitottumuksetkin.
  • Unipäiväkirja antaa subjektiivista tietoa unesta.

Hoito

  • Unihäiriöiden hoito mahdollisimman varhaisessa vaiheessa saattaa estää ongelman muuttumista pitkäaikaiseksi.
  • Imeväisten unirutiineihin ja -assosiaatioihin tulisi vaikuttaa: jos lapsi tottuu herätessään saamaan heti seuraa tai muuta viihdytystä, seurauksena voi olla lapsen ja koko perheen uniongelma.
  • Lasten ja nuorten unihäiriöiden parasta ehkäisyä ovat perheen säännölliset elintavat ja mielellään lapselle mieluisat, myönteiset nukkumaanmenorutiinit.
  • Lapsen nukuttaminen vanhempien vieressä vaikeuttaa myöhemmin omaan vuoteeseen siirtymistä. Imeväistä ei myöskään ole syytä opettaa nukkumaan valaistussa huoneessa, nukahtamaan sylissä tai tuudittamiseen, syödessä nukahtamiseen tai saamaan ruokaa yöllä herätessään.
  • Nukkumisympäristön tulee olla rauhallinen. Pehmeät unilelut ovat suositeltavia imeväisiästä alkaen.
  • Lasten ja nuorten lääkkeettömät hoidot ovat soveltaen samanlaisia kuin aikuisilla.
  • Unihäiriöisen lapsen vanhemmille tulee mahdollisuuksien mukaan taata riittävä yöuni.
  • Paras ja hellävaraisin menetelmä lasten uni-valverytmin häiriöiden hoidossa on asteittainen unirytmin muutos, vaikka nopeimmat tulokset uni-valverytmin häiriöiden hoidossa onkin saatu antamalla lapsen itkeä itsensä uneen. Jälkimmäisestä voi kuitenkin olla seurauksena stressihormonitason poikkeava nousu. Uni-valverytmi voidaan korjata kotona sovitun asteittaisen unirytmin muutoksen avulla (15–30 min:n korjaus kerralla parin päivän välein tai 10 min:n korjaus päivittäin, kunnes on saavutettu tavoiteunirytmi) tai unikoulussa.
  • Nuorten uniongelmien hoito on vain poikkeustapauksissa lääkehoitoa.
    • Unihygienian hoito eli unen huolto-ohjeet ovat välttämättömiä koulutuksellisen työskentelytavan eli psykoedukaation lisäksi. Erityisesti tulee välttää myöhäistä sosiaalisen median käyttöä sen lukuisten käyttäytymiseen ja oireiluun liittyvien vaikutusten vuoksi. Ks. myös Käypä hoito -suositus Unettomuus «Unettomuus»9.
    • Edellisen lisäksi tehokkaimpia nuorten unettomuuden hoidossa ovat kognitiivisesta käyttäytymispsykoterapiasta otetut uneen liittyvät osiot (CBT-I). Niitä ovat erilaiset rentoutusmenetelmät, joihin yhdistetään uneen ja nukkumisympäristöön liitettävät myönteiset mielikuvat. Lisäksi muutetaan mahdollisia virheellisiä uniuskomuksia ja uneen liitettyjä käyttäytymismalleja. Näiden terapioiden etuna on haittavaikutusten puuttuminen. Nuorten unihäiriöihin perehtyneen koulutetun unihoitajan tapaamiset voivat olla merkittävä apu.
    • Nuori ei yksin pysty hoitamaan unihäiriötään. Tämän vuoksi vanhempien tukeminen nuoren arkielämän hallitsemisessa on tärkeää. Nuorten itsehoitomenetelmistä ei ole hyviä tutkimuksia, vaikka tulevaisuudessa internetpohjaisten hoito-ohjelmien käyttö ilmeisesti lisääntyy.
    • Jos uniongelmien taustalla on liiallinen stressi, sen hallintaan kiinnitetään huomiota.
  • Isien aktiivisuus lasten unihäiriöiden hoidossa on viime vuosina lisääntynyt ja vaikuttaa useiden tutkimusten mukaan tehostavan ja nopeuttavan toivotun muutoksen saavuttamista. Tämän vuoksi isiä tulee rohkaista mukaan hoitoon.
  • Toistuvan, samaan aikaan ilmenevän unissakävelyn tai yöllisen kauhukohtauksen hoitamiseksi voidaan käyttää sovittua herättämistä 15–30 min ennen oireen alkua. Hoidon kesto on n. 2–3 viikkoa.
  • Viivästyneen unijakson hoitona voidaan käyttää kirkasvalohoitoa, unirytmin asteittaista aikaistamista ja kognitiivisia käyttäytymisterapioita unihäiriöihin soveltuvin osin (CBT-I).
  • Lääkehoitona on käytetty sekä lyhyt- että pitkävaikutteista melatoniinia muutaman viikon hoitojaksoina aikaistamaan nukahtamista. Melatoniinia on käytetty erityisesti neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyvissä unihäiriöissä.
    • Vaikka melatoniini ei ole varsinainen unilääke, sen tarpeetonta, pitkäaikaista käyttöä tulee välttää sen epäiltyjen sokeriaineenvaihduntaan vaikuttavien ominaisuuksien vuoksi. Toisaalta tieto erityisesti autismikirjon häiriöihin ja kehitysvammaisuuteen liittyvien univaikeuksien ja -häiriöiden pitkäaikaisten melatoniinihoitojen haittavaikutuksista on vielä puutteellista.
    • Melatoniinin käyttöön tulee aina liittää unenhuolto ja vanhempien ohjaus.
  • Millään aikuisten unilääkkeellä ei Suomessa ole indikaatioita lasten ja nuorten unihäiriöiden lääkehoidossa.
  • Samanaikaisen psykiatrisen tai somaattisen sairauden hoidossa käytetyn lääkkeen myönteisellä haittavaikutuksella voi olla tehoa joihinkin unihäiriöihin (esim. väsyttävä antihistamiini, väsyttävä ahdistus- tai masennuslääke).
  • Harvemmin käytetyn lasten ja nuorten unilääkehoidon aloittaa ja alkuseurannan toteuttaa erikoislääkäri.
  • Hyvällä univaikeuksien ja -häiriöiden hoidolla on usein myönteinen vaikutus tarkkaavuuteen ja oppimiseen. Lisäksi suotuisaa vaikutusta voi olla jopa uhmakkuuteen ja käytöshäiriöoireisiin, joita voivat lisätä mm. unettomuus ja päiväväsymys.
  • Kaiken kaikkiaan lapsuus- ja nuoruusiän hyvillä unitottumuksilla ja unihäiriöiden hyvällä hoidolla vaikutetaan mahdollisimman häiriöttömän unen saavuttamiseen aikuisiässä, vaikkakin tällöin voi ilmetä lukuisia uusia univaikeuksia ja -häiriöitä.
  • Aikuisiässä ja osittain nuoruusiässäkin nettiterapiat alkavat yleistyä niistä saadun myönteisen kokemuksen perusteella.
  • Nuorten aikuisten uniapnean hoidossa on apneakiskojen käyttö lisääntymässä.

Hoidon porrastus ja konsultaatioiden aiheet

  • Suurin osa unihäiriöistä tutkitaan ja hoidetaan perusterveydenhuollossa.
  • Eri hyvinvointialueilla tehtävät alkututkimukset ja lähetekriteerit vaihtelevat mm. sen suhteen, mihin erikoissairaanhoidon poliklinikkaan lähete osoitetaan.
  • Unihäiriöiden lääkehoidosta tulee konsultoida alan erikoislääkäriä.
  • Epilepsiaa epäiltäessä ovat lastenneurologin tai lastentautien erikoislääkärin tutkimus ja uni–valve-EEG:n tutkiminen aiheelliset.
  • Levottomien jalkojen ja jaksoittaisen jalkojen liikuttelun diagnostiikka ja hoito kuuluvat erikoissairaanhoitoon.
  • Obstruktiivisen uniapnean hoidosta vastaa korvalääkäri.
  • Sentraaliset apneat vaativat yleensä yliopistosairaalassa tehtäviä tutkimuksia.
  • Narkolepsian diagnostiikasta ja hoidosta vastaa yliopistollinen sairaala.
  • Vaikeat ja harvinaiset jaksoittaiset hypersomniat tutkitaan ja hoidetaan erikoissairaanhoidossa.
  • Joskus lapsi on syytä lähettää sairaalaan uni-valverytmin muuttamiseksi vanhempien uupumisen vuoksi.
  • Yökastelu: ks. «Kasteleva lapsi»10.

Kirjallisuutta

  1. Bergman E, Rantanen A. Uneton yleislääkärin vastaanotolla. Duodecim 2024;140(18):1527-1533 «Uneton yleislääkärin vastaanotolla (18/2024)»11
  2. Brosnan B, Haszard JJ, Meredith-Jones KA, ym. Screen Use at Bedtime and Sleep Duration and Quality Among Youths. JAMA Pediatr 2024;178(11):1147-1154 «PMID: 39226046»PubMed
  3. Himanen S-L, Kärki A, Satomaa A-L ym. Lasten elimelliset unihäiriöt – yhteistyötä ja osaamista tarvitaan terveydenhuollon eri tasoilla. Duodecim 2024;140(18):1481-1487 «Lasten elimelliset unihäiriöt - yhteistyötä ja osaamista tarvitaan terveydenhuollon eri tasoilla (18/2024)»12
  4. Norrkniivilä A. Aktigrafia ja unipäiväkirja selvittävät unihäiriöitä. Suom Lääkäril 2024;79(20-21):853-856 «Aktigrafia ja unipäiväkirja selvittävät unihäiriöitä (20-21/2024)»13
  5. Pahkala R. Uniapneakiskon kysyntä kasvaa – mitä hoidosta tulee tietää? Suom Lääkäril 2024;79(25-31):1093-1096 «Uniapneakiskon kysyntä kasvaa - mitä hoidosta tulee tietää? (25-31/2024)»14
  6. Unettomuus. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (viitattu 08.01.2025). Saatavilla internetissä: «https://www.kaypahoito.fi/hoi50067»3.
  7. Alimoradi Z, Jafari E, Broström A, ym. Effects of cognitive behavioral therapy for insomnia (CBT-I) on quality of life: A systematic review and meta-analysis. Sleep Med Rev 2022;64:101646 «PMID: 35653951»PubMed
  8. Niemi K, Tuisku K, Norrkniivilä A, ym. Aivojen raudanpuute levottomat jalat -oireyhtymässä. Suom Lääkäril 2022;77(9-10):389-392 «Aivojen raudanpuute levottomat jalat -oireyhtymässä (9-10/2022)»15
  9. Paavonen EJ, Saarenpää-Heikkilä O. Pikkulasten normaali unen kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät. Duodecim 2022;138(9):778-784 «Pikkulasten normaali unen kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät (9/2022)»16
  10. Kuula L. Nuori nukkuu myrskyn silmässä. Suom Lääkäril 2019;74(43):2443-2447 «Nuori nukkuu myrskyn silmässä (43/2019)»17
  11. Pesonen A-K, Kuula L, Urrila AS. Viivästyneen unijakson lääkkeettömät hoidot. Suom Lääkäril 2017;72(12):782-787 «Viivästyneen unijakson lääkkeettömät hoidot (12/2017)»18
  12. Saarenpää-Heikkilä O, Urrila AS, Paavonen EJ. Melatoniinin käyttö lapsilla ja nuorilla. Suom Lääkäril 2017;72(33):1710-1714 «Melatoniinin käyttö lapsilla ja nuorilla (33/2017)»19
  13. Keski-Rahkonen A, Nalbantoglu M. Unihiekkaa etsimässä – Ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin. 7.–9., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2020.
  14. Paavonen EJ, Saarenpää-Heikkilä O. Tarvitaanko unikouluja? Suom Lääkäril 2012;67(40):2787