Takaisin Tulosta

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

Käyvän hoidon tiivistelmät

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä

5.4.2019

Käypä hoito -suositus «ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «ADHD (Attention-deficit hyperactivity disorder)»2

Mitä uutta päivityksessä?

Päivitetty hoitosuositus kattaa lasten ja nuorten lisäksi aikuisten ADHD:n diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen.

Keskeinen sisältö

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (attention-deficit hyperactivity disorder, ADHD) on toimintakykyä heikentävä kehityksellinen häiriö, joka voidaan diagnosoida lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa.
Diagnosointiin tarvitaan laaja-alainen arvio henkilön toimintakyvystä ja oireista, kehityshistoriasta, elämäntilanteesta ja muista oireisiin vaikuttavista tekijöistä.
Hoitomuotoja ovat tukitoimet, psykososiaaliset hoitomuodot ja lääkehoito.
Hoidon on oltava pitkäjänteistä ja sen jatkuvuus siirtymävaiheissa tulee varmistaa.

Diagnostiikka

Aktiivisuuden, tarkkaavuuden ja impulssikontrollin ongelmien tulee olla pitkäkestoisia ja toimintakykyä haittaavia. Lisäksi niiden tulee esiintyä useissa tilanteissa, eivätkä ne saa selittyä paremmin muilla häiriöillä (ICD-10).
Kokonaistilanne ja ADHD-oireet on arvioitava huolellisesti. Apuna voi käyttää kyselylomakkeita. Arvioon voidaan tarvita myös psykologin, neuropsykologin tai puhe-, toiminta- tai fysioterapeutin tutkimus.
Työryhmä suosittaa, että ADHD:n kaikista kolmesta esiintymismuodosta käytettäisiin diagnoosia F90.0 Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja että esiintymismuoto (tarkkaamaton, yliaktiivis-impulsiivinen) kuvataan sanallisesti.

Hoito ja kuntoutus

Yleiset periaatteet

ADHD:n oireet vähenevät psykososiaalisilla hoitomuodoilla ja lääkehoidolla. Erilaisten hoitomuotojen yhdistäminen on usein tarpeellista.
Hoidon tehoa seurataan haastattelun, kliinisen arvion ja kyselylomakkeiden avulla.
Perheen kokonaistilanne tulee huomioida hoidossa. Eri perheenjäsenten hoitojen synkronointi voi olla hyödyllistä.

Psykososiaaliset hoidot

Keskeisin psykososiaalinen hoitomuoto lapsille ja nuorille on käyttäytymishoito, joka tehoaa ADHD:n keskeisiin oireisiin «Käyttäytymisen ohjaus ilmeisesti vähentää ADHD:n oireita lapsilla ja nuorilla.»B. Johdonmukainen toteutus eri ympäristöissä vaikuttaa lisäävän hoidon tehoa.
- Strukturoitu vanhempainohjaus vähentää lapsen ADHD-oireita ja parantaa vanhemman toimintakykyä «Strukturoitu vanhempainohjaus ilmeisesti vähentää lapsen ADHD-oireita ja parantaa vanhemman toimintakykyä.»B.
- Koulussa toteutettavat käyttäytymishoitoihin perustuvat tukitoimet parantavat toimintakykyä ADHD-oireisilla alakouluikäisillä lapsilla «Koulussa toteutettavat käyttäytymishoitoihin perustuvat tukitoimet ilmeisesti parantavat toimintakykyä alakouluikäisillä ADHD-oireisilla lapsilla.»B.
Kognitiivis-behavioraaliset ryhmämuotoiset psykoterapiat vähentävät itsearvioituja ADHD-oireita aikuisilla «Kognitiivis-behavioraaliset ryhmämuotoiset psykoterapiat ilmeisesti vähentävät itsearvioituja ADHD-oireita aikuisilla.»B ja saattavat vähentää nuorten ADHD-oireita «Ryhmämuotoinen kognitiivinen käyttäytymisterapia saattaa vähentää nuorten ADHD-oireita.»C.
- Kognitiivis-behavioraalisten yksilöpsykoterapioiden hyödystä on viitteitä, lapsilla ja nuorilla myös tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmissa.
- Muiden terapiamuotojen osalta tutkimus on vähäistä.
Neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuudesta ADHD:ssä ei ole tutkimuksia.
- Neuropsykologinen kuntoutus voi olla tarpeen samanaikaisten oppimisvaikeuksien, toiminnanohjauksen tai muistin vaikeuksien hoidossa,mutta sen vaikuttavuudesta ADHD:ssaä ei ole tutkimuksia.
Toimintaterapeuttisesta kuntoutuksesta ADHD:n hoidossa ei ole toistaiseksi riittävästi tutkimuksia vaikuttavuuden luotettavaan arviointiin.
- Toimintaterapiasta voi olla hyötyä samanaikaisten motoriikan tai aistitiedon käsittelyn häiriöiden kuntoutuksessa.
Neuropsykiatrisesta valmennuksesta (kognitiivis-behavioraalisen ja ratkaisukeskeisen terapian sekä käyttäytymisohjauksen menetelmistä arkiympäristössä toteutettuna) vaikuttaa olevan hyötyä toimintakyvyn tukemisessa sekä mahdollisesti myös ADHD-oireiden lievittämisessä.

Lääkehoito

Lääkehoidon tarve pitää arvioida, kun ADHD-diagnoosi on varmistunut.
Lääkehoidon aikana on seurattava sykettä, verenpainetta sekä lapsilla painon ja pituuden kehitystä.
Stimulantit:
- Metyylifenidaatti vähentää ADHD:n ydinoireita lapsilla ja nuorilla «Metyylifenidaatti (MPH) vähentää ADHD:n tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuus-oireita lapsilla ja nuorilla.»A sekä aikuisilla «Metyylifenidaatti (MPH) vähentää ADHD:n oireita aikuisilla enemmän kuin lumelääke.»A.
- Deks- ja lisdeksamfetamiini vähentävät ADHD:n ydinoireita lapsilla ja nuorilla «Deks- ja lisdeksamfetamiini vähentävät ADHD:n oireita lapsilla ja nuorilla lumelääkkeeseen verrattuna.»A sekä aikuisilla «Deksamfetamiini, lisdeksamfetamiini ja amfetamiinisuolojen seos vähentävät ADHD:n oireita aikuisilla enemmän kuin lumelääke alle puolen vuoden kestoisessa hoidossa.»A ainakin lyhytkestoisessa hoidossa.
  - Lisdeksamfetamiini saattaa vähentää ADHD:n oireita aikuisilla myös vähintään puolen vuoden kestoisessa hoidossa «Lisdeksamfetamiini saattaa vähentää ADHD:n oireita aikuisilla vähintään puolen vuoden kestoisessa hoidossa enemmän kuin lumelääke.»C.
- Metyylifenidaatin sekä deks- ja lisdeksamfetamiinin haittavaikutukset ainakin ADHD:n lyhytkestoisessa hoidossa ovat tavallisia mutta yleensä lieviä lapsilla ja nuorilla «Metyylifenidaatin ja amfetamiinien haittavaikutukset ADHD:n lyhytkestoisessa hoidossa lapsilla ja nuorilla ovat tavallisia mutta yleensä lieviä.»A sekä aikuisilla «Atomoksetiinin, amfetamiinien tai metyylifenidaatin käyttö ADHD:n hoitoon ei ilmeisesti lisää vakavien sydänperäisten haittavaikutusten riskiä aikuisilla.»B.
  - Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat ruokahaluttomuus, univaikeudet, päänsärky ja vatsakivut.
  - Metyylifenidaatti ja amfetamiinit eivät ilmeisesti suurenna vakavien sydänperäisten haittavaikutusten riskiä aikuisilla «Atomoksetiinin, amfetamiinien tai metyylifenidaatin käyttö ADHD:n hoitoon ei ilmeisesti lisää vakavien sydänperäisten haittavaikutusten riskiä aikuisilla.»B.
Atomoksetiini:
- Atomoksetiini vähentää ainakin lyhytkestoisessa (alle puolen vuoden) hoidossa ADHD:n ydinoireita lapsilla ja nuorilla «Atomoksetiini vähentää ainakin lyhytkestoisessa (alle puolen vuoden) hoidossa ADHD:n tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita lapsilla ja nuorilla lumelääkkeeseen verrattuna.»A sekä ilmeisesti myös aikuisilla «Atomoksetiini ilmeisesti vähentää ADHD-oireita aikuisilla 6 kuukauden hoidossa.»B.
- Atomoksetiinin haittavaikutukset ADHD:n lyhytkestoisessa hoidossa ovat yleensä lieviä lapsilla ja nuorilla «Atomoksetiinin haittavaikutukset lyhytkestoisessa hoidossa lapsilla ja nuorilla ovat tavallisia mutta yleensä lieviä.»A sekä aikuisilla «Atomoksetiinin, amfetamiinien tai metyylifenidaatin käyttö ADHD:n hoitoon ei ilmeisesti lisää vakavien sydänperäisten haittavaikutusten riskiä aikuisilla.»B.
  - Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat heikentynyt ruokahalu, ohimenevät ruoansulatuskanavan oireet, verenpaineen nousu, syketaajuuden suureneminen ja ohimenevä väsymys.
  - Atomoksetiini ei ilmeisesti suurenna vakavien sydänperäisten haittavaikutusten riskiä aikuisilla «Atomoksetiinin, amfetamiinien tai metyylifenidaatin käyttö ADHD:n hoitoon ei ilmeisesti lisää vakavien sydänperäisten haittavaikutusten riskiä aikuisilla.»B.
Guanfasiini:
- Guanfasiini vähentää ADHD:n ydinoireita lapsilla lyhytkestoisessa hoidossa, mutta tutkimuksia sen pitkäaikaisesta käytöstä ei ole «Guanfasiini vähentää lyhytkestoisessa hoidossa ADHD:n oireita lapsilla ja nuorilla, mutta tutkimuksia pitkäaikaisesta käytöstä ei ole.»A.
- Guanfasiinin vaikutuksesta ADHD:n oireisiin aikuisilla ei ole riittävästi tutkimustietoa tehon arvioimiseksi «Guanfasiinin tehosta ADHD:n oireiden hoidossa aikuisilla ei ole riittävästi tutkimustietoa hoitosuosituksen antamiseksi.»D.
- Haittavaikutuksina esiintyy uneliaisuutta, väsymystä sekä verenpaineen ja syketaajuuden laskua.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen, Suomen Nuorisopsykiatrisen Yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä

Anita Puustjärvi (pj.)

Sami Leppämäki

Vesa Närhi

Leena Pihlakoski

Maria Sumia

Maarit Virta

Arja Voutilainen

Arja Tuunainen (Käypä hoito -toimittaja)

Artikkelin tunnus: kht00070

Käypä hoito -suositus

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

Muut versiot

Abstract

Anna palautetta

Linkkien värikoodit

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

Mitä uutta päivityksessä?

Keskeinen sisältö

Diagnostiikka

Hoito ja kuntoutus

Yleiset periaatteet

Psykososiaaliset hoidot

Lääkehoito

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen, Suomen Nuorisopsykiatrisen Yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä

Käypä hoito -suositus

Muut versiot

Jaa