Takaisin Tulosta

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n, Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä
19.5.2025

Käypä hoito -suositus «ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)»1

  • Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (attention-deficit hyperactivity disorder, ADHD) on toimintakykyä heikentävä neurokehityksellinen oireyhtymä, joka voidaan diagnosoida lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa.
  • ADHD:n ydinoireita ovat pitkäkestoiset, ikä- ja kehitystasosta poikkeavat ja toimintakykyä haittaavat aktiivisuuden ja tarkkaavuuden säätelyn vaikeudet sekä impulsiivisuus.
  • ADHD:n tausta on monitekijäinen, ja sen ilmenemiseen vaikuttavat yhdessä erilaiset perimän ja ympäristön altistavat ja suojaavat tekijät.
  • ADHD:n kanssa esiintyy usein samanaikaisesti muita häiriöitä tai sairauksia.
  • Runsas digilaitteiden ja sosiaalisen median käyttö saattaa lisätä koettujen ADHD-oireiden riskiä.
  • Suomessa ADHD:n esiintyvyys vuonna 2023 oli 7–12-vuotiailla pojilla 11,3 % ja tytöillä 3,9 % ja 13–17-vuotiailla vastaavasti 9,5 % ja 5,7 %. Aikuisilla esiintyvyys oli 21–30-vuotialla miehillä 3,9 % ja naisilla 2,6 % ja 31–55-vuotiailla 1,3 % ja 1,2 % vuonna 2022.

Hoitosuosituksen tavoitteet ja kohderyhmä

  • Hoitosuosituksen tavoitteena on yhtenäistää ADHD:n diagnostiikkaa, hoitoa ja kuntoutusta ja tarjota näyttöön perustuvaa tietoa hoitoratkaisujen tueksi.
  • Suositus on tarkoitettu ensisijaisesti ADHD-oireisia lapsia, nuoria ja aikuisia tutkiville, hoitaville ja kuntouttaville sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille.

Diagnostiikka

  • ADHD-oireita epäiltäessä tehdään ensin yleinen ja systemaattinen kokonaistilanteen arvio. Liian nopea eteneminen ADHD-oireisiin painottuvaan arviointiin lisää diagnostiikan epätarkkuutta ja voi jättää huomioimatta muita tuen tarpeita.
  • Diagnostiseen arvioon tarvitaan tietoa oireiden esiintymisestä ja toimintakyvystä eri tilanteissa nyt ja aiemmin, henkilön terveydentilasta, kehityshistoriasta, elämäntilanteesta sekä muista oireisiin vaikuttavista tekijöistä.
  • ADHD-oireisiin kohdentuva tarkennettu arviointi aloitetaan, jos kokonaistilanteen arvion perusteella oirekuva viittaa ADHD:hen, oireet eivät selity muilla syillä, kuten elämäntilanteella tai -tavoilla, ja oireista aiheutuu haittaa toimintakyvylle.
  • ADHD-diagnoosin edellytyksenä ovat kehitystasosta poikkeavat ja haittaa aiheuttavat lapsuudessa alkaneet keskittymisen, aktiivisuuden säätelyn ja impulssikontrollin ongelmat, jotka ovat pitkäkestoisia, esiintyvät useissa tilanteissa eivätkä selity paremmin muilla häiriöillä.
  • Arviointi vaatii yleensä useita tapaamisia ja tiedon hankkimista eri lähteistä.
  • Erilaisia oirearviointimenetelmiä, kuten kyselyitä, tulee käyttää vain osana laajaa kokonaisarviota. Ne tunnistavat ADHD-oireita herkästi, mutta väärien positiivisten mahdollisuus on otettava arvioinnissa huomioon. Mikään yksittäinen menetelmä ei riitä diagnoosin perustaksi.
  • ADHD:n ja päihdehäiriön arviointi ja hoito on pyrittävä toteuttamaan yksiköissä, joissa on osaamista molemmista häiriöistä. Ennen ajankohtaisten ADHD-oireiden arviointia kannattaa pyrkiä yhden kuukauden päihteettömyyteen, mutta päihteettömyys ei kuitenkaan ole ehdoton vaatimus.

Hoito ja kuntoutus

Hoidon porrastus

  • Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisestä työnjaosta ja yhteistyöstä tulee sopia paikallisesti. ADHD:n diagnostiikka ja hoidon seuranta suositellaan keskitettäväksi myös perusterveydenhuollossa neurokehityksellisiin oireyhtymiin ja niiden erotusdiagnostiikkaan perehtyneille työntekijöille.
  • Lasten ja nuorten ADHD:n diagnosointi ja hoito voidaan useimmiten toteuttaa perusterveydenhuollossa, tarvittaessa erikoissairaanhoidon konsultaatioiden tuella.
  • Aikuisten diagnoosin tekee ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkäri tai opiskelu- tai työterveyshuollossa toimiva lääkäri, tarvittaessa konsultoimalla ADHD:n diagnostiikkaan ja hoitoon perehtynyttä erikoislääkäriä.
  • Erikoissairaanhoidon vastuulla ovat vaativat erotusdiagnostiset selvittelyt ja niihin kuuluvat lisätutkimukset ja vaativan hoidon ja kuntoutuksen suunnittelu ja toteutus.
    • Vaikeaoireisten lasten ja nuorten pitäisi saada arvio ja riittävän intensiivistä hoitoa ilman pitkää odotusta.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen, Suomen Nuorisopsykiatrisen Yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä

Anita Puustjärvi (puheenjohtaja, kokoava kirjoittaja)

Silja Kosola

Maria Laine

Sami Leppämäki

Krista Nuotio (Käypä hoito -toimittaja)

Vesa Närhi

Hertta Ollikainen

Leena Pihlakoski

Hanna Putkonen

Maria Sumia

Maarit Virta-Jämiä