Eri ikävaiheissa hoidon tulee kohdistua siten, että se tukee kehityksellisiä ja ikävaiheeseen
liittyviä tarpeita.
Alle kouluikäisillä ADHD-oireet aiheuttavat ongelmia sekä aikuisten että toisten lasten kanssa toimiessa.
Myös alttius joutua onnettomuuksiin on suurentunut. Usein mukana on (lievää) kielellistä
vaikeutta. Oireet voivat houkuttaa aikuisia käyttämään toimimattomia kasvatuskeinoja,
ja myös lapsen ja vanhempien välinen vuorovaikutussuhde voi muuttua negatiiviseksi
oireiden vuoksi «Young S, Amarasinghe JM. Practitioner review: Non-...»1.
Lääkehoitoa voidaan kokeilla tarvittaessa (erikoissairaanhoidossa), lisätietoa aiheesta
artikkelissa Alle kouluikäisten lasten ADHD:n lääkehoito «Alle kouluikäisten lasten ADHD:n lääkehoito»1.
Vanhemmat ja päivähoidon tai esikoulun henkilökunta tarvitsevat riittävästi tietoa
ADHD:sta.
ADHD-valmennuksesta ja siinä käytettävistä menetelmistä voi olla apua arjen hallinnassa
ja päivittäistaitojen oppimisessa.
Kouluiässä ADHD aiheuttaa monimuotoisia ongelmia koulutyöskentelyyn, mutta haittaa myös ikätoverisuhteita
ja aikuisten kanssa toimimista. Myös tunne-elämän oireita esiintyy usein «Young S, Amarasinghe JM. Practitioner review: Non-...»1.
Vanhempien ja koulun henkilökunnan lisäksi myös lapsi tarvitsee ikä- ja kehitystasolleen
sopivalla tavalla annettua tietoa ADHD:sta ja sen hoidosta.
Vanhempien kasvatuksellisten keinojen tukemisessa on otettava huomioon tähän ikävaiheeseen
liittyvät erityispiirteet (esim. koulunkäynnin ja kaveruussuhteiden/sosiaalisten taitojen
kehityksen tukeminen).
Lapsen käyttäytymisen ohjaamisen lisäksi tarvitaan selviytymistaitojen opettamista
lapselle sekä aikuisten (vanhemmat, opettaja) toteuttamia tukitoimia.
ADHD-valmennuksesta voi olla apua päivittäis- ja opiskelutaitojen omaksumisessa, kuten
läksyjen teon rutiinien luomisessa, sekä omatoimisuuden omaksumisessa (aamu- ja iltatoimet).
Lisäksi voidaan tarvita erityisesti suunnattua sosiaalisten taitojen ohjausta (sosiaalisen
tilanteen tulkintaa, taitojen harjoittelua).
Yksilöllisistä hoitomuodoista (esim. yksilöterapia) voi olla lisähyötyä, jos samanaikaisesti
esiintyy muita häiriöitä.
Nuoruusiässä ADHD-oireet aiheuttavat haasteita itsenäistymiselle ja ammattikoulutukselle. Ongelmia
tuottaa myös huono itsearviointikyky sekä ADHD-oireiden että muun käyttäytymisen suhteen.
Osa nuorista haluaa lopettaa lääkehoidon «Young S, Amarasinghe JM. Practitioner review: Non-...»1, vaikka siitä olisikin hyötyä oireisiin ja aikuiset arvioisivat sen vielä tarpeelliseksi.
Nuoren tulee saada osallistua hoidon tavoitteiden ja toteutuksen suunnitteluun.
Nuori voi tarvita ikätasonsa mukaista psykoedukaatiota ADHD:sta ja sen hoidosta, vaikka
olisikin saanut tietoa nuorempana.
Lääkehoidon eduista ja tavoitteista tulee keskustella nuoren kanssa. Vähitellen vastuu
lääkehoidon toteutuksesta siirtyy nuorelle itselleen. Lääkehoitoa voi jatkaa niin
kauan kuin haittaavia ADHD-oireita esiintyy, tarvittaessa aikuisuudessakin. Annosta
ja lääkehoidon tarvetta tulee tarkistaa nuoren kasvaessa.
Aikuisten välisen yhteistyön tulee jatkua tiiviinä.
Käyttäytymisen ohjaamisessa palkkioiden ja etuuksien menetysten laatu muuttuu ikäryhmän
mukaisiksi.
Myös yksilöllisten hoitojen (esimerkiksi terapia) tarve ja niistä saatava hyöty lisääntyy.
Aikuisilla ADHD-oireet aiheuttavat haittaa erityisesti opiskelussa, työelämässä ja
sosiaalisissa suhteissa. Nuorilla aikuisilla myös itsenäistyminen asettaa haasteita.
Muuttuvat tilanteet (kuten opiskelujen aloittaminen, työelämään siirtyminen, lasten
syntymä) lisäävät usein vaatimuksia toiminnanohjaukselle ja voivat lisätä oireiden
haittaavuutta.
Osalla aikuisista pelkkä lääkehoito ja psykoedukaatio on riittävä hoito, osalla tarvitaan
psykososiaalisia hoitoja
Opiskelijoilla on usein tarve oppimisstrategioiden kehittämiseen, esimerkiksi opintopsykologien
tuella tai neuropsykologisessa kuntoutuksessa
Neuropsykologinen kuntoutus tulee harkittavaksi erityisesti, mikäli henkilöllä on
haittaavia oppimisvaikeuksia tai toiminnanohjauksen ja muistin vaikeuksia (ks. lisätietoaineisto
Neuropsykologinen kuntoutus ja ADHD «Neuropsykologinen kuntoutus ja ADHD»2)
Young S, Amarasinghe JM. Practitioner review: Non-pharmacological treatments for ADHD:
a lifespan approach. J Child Psychol Psychiatry 2010;51:116-33 «PMID: 19891745»PubMed
Subcommittee on Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder., Steering Committee on Quality
Improvement and Management., Wolraich M ym. ADHD: clinical practice guideline for
the diagnosis, evaluation, and treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder
in children and adolescents. Pediatrics 2011;128:1007-22 «PMID: 22003063»PubMed
Volkow ND, Swanson JM. Clinical practice: Adult attention deficit-hyperactivity disorder.
N Engl J Med 2013;369:1935-44 «PMID: 24224626»PubMed
Käytämme evästeitä, jotta pystymme tarjoamaan sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen sivustollamme. Jatkamalla sivustollemme hyväksyt evästeiden käytön.Ok
