Akuutti psykoosi

Keskeistä

• Psykoottisuus on oire, jossa todellisuudentaju pettää jollain aisti- tai ajatustoiminnon alueella. Varsinaisiin psykoosisairauksiin kuuluu laajempi oireisto, ja niillä on myös kestoon liittyviä kriteereitä.
• Taustalla voi olla psykiatrinen tai somaattinen sairaus, lääkitys tai vieroitusoireet.
• Psykoosin hoitoon kuuluu lääkityksen lisäksi myös psykososiaalinen hoito.
• Hoitoon sitoutuminen on ennusteen kannalta tärkeämpi tekijä kuin nopeus psykoottisten oireiden poistumisessa.
• Päihtymystila ei ole este potilaan tutkimiselle tai hoitoon lähettämiselle.

Ensimmäinen psykoosi

• Perusterveydenhuolto selvittää mahdolliset somaattiset syyt psykoosille.
• Varsinainen psykoosin hoito kuuluu aina psykiatrian erikoislääkärille. Ensipsykoosin hoitoon erikoistuneita työryhmiä on laajalti. Ryhmillä on joustavia mahdollisuuksia arvion tekemiseksi sekä osaamista hoidon kiireellisyysasteen arvioimisessa. Skitsofrenia: ks. «Skitsofrenia»1.
• Ensipsykoosin hoitoon kuuluu sekä lääkehoito että psykososiaalinen hoito, jossa huomioidaan niin yksilöterapia kuin läheisetkin «Cognitive behavioural therapy added to standard care for first‐episode and recent‐onset psychosis»1.
• Ensipsykoosin jälkeen on suositeltavaa ohjata potilas 2–3 v:n ajaksi tiiviimpään seurantaan ja monipuolista kuntoutusta sisältävään avohoitoon.
  • Avohoitoon tulee sisältyä psykoedukaatiota, tukea perheille «Psykoedukatiiviset perheinterventiot vähentävät psykoosirelapsin ja uuden sairaalahoidon riskiä sekä parantavat lääkemyöntyvyyttä.»A tai omaisille «Omaisten osallistuminen psykoedukaatioon vähentää omaisten kokemaa kuormitusta ja saattaa vähentää kaikenlaista oireilua, kielteisiä potilaasta huolehtimiseen liittyviä kokemuksia ja epäadekvaatteja tunneilmaisuja (expressed emotion).»A, psykoosirelapsin varhaisoireiden tunnistamisen harjoittelua «Psykoosirelapsin varomerkkien tunnistamisen harjoittelu ilmeisesti vähentää relapsin ja uuden sairaalahoidon riskiä.»B, psykoosioireiden hoitoon suunnattua kognitiivista käyttäytymis- «Kognitiivis-behavioraalinen terapia (KBT) lievittää hieman skitsofreniapotilaiden hallusinaatioita ja deluusioita.»A tai käyttäytymislyhytterapiaa «Kognitiivinen lyhytterapia lievittää ilmeisesti skitsofrenian positiivisia oireita.»B sekä muita yksilöllisesti tarvittavia kuntoutustoimia, kuten kognitiivista kuntoutusta «Lyhytkestoinen koulutuksellinen terapia todennäköisesti parantaa lääkehoitomyöntyvyyttä ja vähentää psykoosin uusiutumisriskiä.»B.
• Perheen ja verkoston tapaamiset ovat tärkeitä myös syyn selvittämisessä ja oikean hoitotavan arvioimisessa. Tavoitteena on
  • tiedon saaminen potilaan taustasta ja oireista
  • auttaminen hoidon toteuttamisessa ja hoitoon sitoutumisessa
  • psykoedukaation antaminen.

Somaattiset tutkimukset ensipsykoosissa

• Somaattiseen syyhyn viittaavat runsaat yleisoireet (kuumeilu, päänsärky, kivut), nopea oireiden kehittyminen ilman esioireita tai oireilun nopeat vaihtelut, näköoireet, hajuharhat, liikehäiriöt (spastisuus, ataksia), katatoniset oireet, voimakas agitaatio, toistuvat pään traumat (nyrkkeily, jääkiekko), tajunnan tason muutokset, nopea kognitiivisen tason lasku ja puheen puuroutuminen.
• Perusterveydenhuollossa yleistutkimus painottuu mahdollisiin neurologisiin sairauksiin, päihdeongelmaan (strukturoidut lomakkeet AUDIT «AUDIT-kysely»1 tai lyhyempi AUDIT-C «https://paihdelinkki.fi/wp-content/uploads/sites/3/2023/12/audit_c.pdf»1, DAST), lääkkeiden väärinkäyttöön, myrkytyksiin, infektioihin ja paraneoplastisiin oireisiin.
• Ensimmäiset diagnostiset perustutkimukset aikuisella, somaattisesti oireettomalla potilaalla ovat PVKT, CRP, U-KemSeul, K, Na, Ca, Gluk, ALAT, GT, CDT, Krea, U-huumeseula, TnT, EKG, thorax-kuva.
• Jos on erityinen syy epäillä somaattista etiologiaa, konsultoi neurologia enkefaliitin mahdollisuudesta ja sisätautilääkäriä endokrinologisten ja systeemisten autoimmuunisairauksien poissulkemiseksi.
• Vanhuksilla aina erityisesti muistisairauden ja aivoverenkiertohäiriön poissulku (MMSE, magneettikuvaus)

Erotusdiagnostiikka erikoissairaanhoidossa

• NMDAR- ja VGKC-vasta-aineiden tutkimista seerumista kannattaisi harkita silloin, kun potilaan käyttäytyminen muuttuu äkillisesti tai hänelle kehittyy psykoosi alle 12 viikon kuluessa.
• Jos ensipsykoosiin liittyy katatonisia oireita, jos voimakas psykiatrinen oire kehittyy tuntien tai päivien kuluessa tai jos subakuuttiin psykiatriseen oireeseen liittyy lieviäkään limbistä enkefaliittia muistuttavia oireita, on konsultoitava neurologia. Normaali pään magneettikuva tai EEG ei tällöin riitä enkefaliitin poissulkuun.
• Harvinaisten perinnöllisten sairauksien kartoittamisessa auttavat sukuhistoria, poikkeamat verikokeissa, pienet ulkonäköpoikkeamat (ksantoomat, marfanoidi ulkonäkö)

Psykiatrinen diagnostiikka

• Päivystystilanteessa arvioidaan erityisesti potilaan oma sairaudentunto ja hoitomotivaatio, somaattinen etiologia, mahdollisuudet selvitä tukiverkoston avulla turvallisesti seuraavaan arkipäivään, agitaatio, kiihtyneisyys, potentiaalinen aggressiivisuus ja itsetuhoisuus.
• Tarkempi diagnoosi selvitetään erikoissairaanhoidossa.

• Kartoita psykoosioireiden koko kirjo.
• Pelkän psykoosioirekuvan perusteella ei voida yleensä erottaa psykoosin etiologiaa.
• Onko potilas herkistynyt äänien voimakkuudelle tai valoille?
• Kuuleeko potilas jotain, mitä muut eivät voi kuulla, puhetta yksin ollessaan, naksutusta tms. ilman ulkoista lähdettä?
• Näkeekö hän valoja, hahmoja, eliöitä, muuta poikkeavaa?
• Onko potilaalla hajuaistimuksia, joille ei löydy selitystä?
• Onko keholla outoja tuntemuksia?
• Pelottaako potilasta jokin? Tuntuuko, että häntä seurataan tai yritetään vahingoittaa?
• Ajatteleeko potilas olevansa erityisen tärkeä ihminen? Kokeeko hän omaavansa erityisiä kykyjä?
• Onko potilaalla yliluonnollisia kokemuksia?
• Skitsofreniformiselle psykoosille tunnusomaisia oireita ovat kuuloharhat, joissa puhe on tunnistettavia lauseita ja kommentoi potilaan tekemisiä, tai eriskummalliset, oudot ajatuskulut, kuten että potilasta vakoillaan kuulolaittein.
• Kohonnut itsetunto ja suuruusharha (grandiositeetti) viittaavat maanisuuteen.
• Hajanaisuus: potilaan puheen sisältöä on vaikea ymmärtää, tai se hämmentää.
• Löyhät assosiaatiot: potilas siirtyy asiasta toiseen, tarinan seuraaminen on vaikeaa, eikä asioiden välinen yhteys välity kuulijalle.
• Katatonia: fyysinen jähmettyneisyys, jolloin potilaan raajoja ei pystytä liikuttamaan tai hän ei reagoi puheeseen. Voi myös ilmetä voimakkaana agitaationa, jossa potilas esim. kävelee paikallaan.
• Pälyily, vilkuilu, epäluuloisuus, vaikeneminen tai kuiskaaminen voivat viitata paranoidisuuteen tai kuuloharhoihin.
• Konkreettinen puhe: potilas ei kuvaa tunteitaan vaan tapahtumia tai asioita.
• Psykoosin oire voi olla myös, että potilas palauttaa kysymykset kysyjälle tai vastaa ”en tiedä” tai hyvin lyhyesti ja epäselvästi.
• Mädän hajun aistiminen on psykoottisen depression tai epileptisen kohtauksen oire.
• Deliriumiin viittaavat iholla kävelevät ötökät, joita potilas jahtaa.
• Vanhuksilla vaikeaan masennukseen liittyy usein somaattisia harhaluuloja.

• Kartoita psykoosioireiden laukaiseva tekijä, kesto ja ajoitus.
• Lyhytkestoisen psykoottisen häiriön laukaisee yleensä merkittävä stressiä aiheuttava tekijä, ja häiriö kestää enintään kuukauden.
• Skitsofrenia-diagnoosi voidaan asettaa, jos psykoottinen oireilu on jatkunut yli kuukauden ja sekä kriteerit että poissulkukriteerit täyttyvät.
• Huumepsykoosi ei kestä yli viikkoa päihteen käytön jälkeen; yleensä kesto on vain pari vuorokautta. Primaarinen psykoosisairaus on kyseessä, jos psykoosi jatkuu yli 2 viikkoa päihteiden käytön loppumisesta, vaikka laukaiseva tekijä olisikin päihteiden käyttö tai siihen liittyvä univaje.
• Delirium: ks. «Äkillinen sekavuustila (delirium)»2 «Psyykkisten oireiden somaattisia syitä»3
• Alkoholidelirium on somaattinen hätätilanne, jota edeltää useita päiviä jatkunut erittäin runsas alkoholin käyttö «Alkoholin vieroitusoireiden hoito»4.
• Harhaluuloisuushäiriöön kuuluu pitkäaikainen mutta kapealla alueella ilmenevä psykoottinen ajattelu, jonka tarkka alkamisajankohta voi jäädä epäselväksi.
  • Esim. pelot ruumiin epämuodostumista tai sairauksista todellisuuden vastaisesti, sairaalloinen mustasukkaisuus, myrkytys- tai säteilytysepäilyt
  • Ajatus on pitkäaikainen, eikä sitä pysty todistein kumoamaan, mutta muita psykoottisia oireita ei esiinny.
  • Aistiharhat puuttuvat.
• Psykoottinen persoonallisuushäiriö ilmenee eristäytyneisyytenä, outoina ajatuksina tai tapoina ja elämän kapeutumisena. Piirteet ovat olleet ominaisia nuoruusiästä lähtien ja näkyvät kaikilla elämänalueilla pysyvinä.
• Dissosiaatiohäiriö voi muistuttaa psykoosioiretta mutta voi esiintyä myös samanaikaisesti. Pidettävä mielessä erityisesti, kun potilaalla on vakavia psyykkisiä traumoja ja oireet liittyvät tunnetason stressiin, ilta-aikaan ja yksin olemiseen. Oireiden ajallinen kesto on lyhyt varsinaisiin psykoosioireisiin verrattuna. Kuuloaistimukset ovat tyypillisesti tunnistamatonta kuiskausta, askeleita, napsauksia tms.

• Kartoita mieliala.
• Maanista mielialaa ja oireita esiintyy sekä kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä että skitsoaffektiivisessa häiriössä.
• Psykoottisessa depressiossa potilaalla on usein epärealistisia syyllisyyden tunteita, runsaasti somaattisia kipuja aina hypokondriaan asti ja mahdollisesti syyttäviä ääniä. Kysy tällöin aina myös mahdollisista itsemurhaan kehottavista äänistä. Psykoottinen depressio liittyy vakavaan masennukseen, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tai skitsoaffektiiviseen häiriöön.

Arviointiasteikkoja

• Maniaoireiden vaikeusasteen arviointiin voidaan käyttää esim. Youngin mania-asteikkoa «https://www.terveysportti.fi/xmedia/hoi/hoi50076e.pdf»2.
• Masennusoireiden arviointiin voidaan käyttää masennusasteikkoa, esim. PHQ-9 «PHQ-9 terveyskysely»2, Beck (BDI «BDI-kysely»3), Calgary, Montgomery–Åsberg «https://www.terveysportti.fi/xmedia/hoi/hoi50076a.pdf»3 tai CUDOS.
• Kaksisuuntaisen mielialahäiriön seulomiseen masentuneelta voidaan käyttää MDQ-seulaa «https://www.terveysportti.fi/xmedia/hoi/hoi50076b.pdf»4. Jos seula on positiivinen, tarvitaan kuitenkin huolellinen diagnostinen haastattelu ja yleensä myös mielialan seurantaa, sillä seula tuottaa paljon vääriä positiivisia tuloksia.

Kontakti akuuttitilanteessa

• Psykososiaalinen tuki voi alustavan näytön perusteella vähentää tilanteiden kärjistymistä itsetuhoiseksi käytökseksi tai väkivallaksi «Price O, Papastavrou Brooks C, Johnston I, ym. Development and evaluation of a de-escalation training intervention in adult acute and forensic units: the EDITION systematic review and feasibility tria»2.
• Varmista riittävän rauhallinen ja turvallinen ympäristö.
• Ota mukaan omaisia tai ystäviä potilaan turvallisuudentunteen lisäämiseksi. Liian suuri määrä ihmisiä kerralla voi kuitenkin haitata potilasta.
• Vältä liiallista fyysistä läheisyyttä ja äkillisiä liikkeitä: psykoottinen potilas kokee ne uhkaavina.
• Jos potilas on varautunut ja pälyilevä, kysy, pelkääkö hän jotain. Rauhoittele ja kerro, että hän on turvassa, ettei tapaamista kuule kukaan ulkopuolella olija, että läsnäolijoilla on vaitiolovelvollisuus jne.
• Täsmennä epäselvät ja vihjaavat kohdat. Outojen asioiden kohdalla voi kysyä, miten tämä on mahdollista. Miksi juuri potilas on niin tärkeä, että häntä seurataan?
• Älä väittele potilaan kanssa hänen kokemuksistaan: kokemus on aina subjektiivinen. Potilaalle voi yrittää jäsentää tilannetta aivojen tuottamana kokemuksena sekä potilaan tulkintana ja tunnetilana. Potilasta voi tukea hyväksymällä hänen kokemuksensa ja tunteensa.
  • Kokemus: Kerro, että unettomuuteen usein liittyy aistien herkistymistä ja virheellisiä aistimuksia, jotka syntyvät aivoissa todentuntuisina mutta vailla ulkoista ärsykettä. Yleisellä tasolla annettu tieto psykoosioireiden olemassaolosta ja luonteesta helpottaa potilaan hämmennystä ja häpeää ja auttaa häntä tuomaan omat oireensa esille.
  • Tulkinta: On luonnollista, että ihminen yrittää selittää oudot aistimukset jotenkin; psykoottisella selitykset ovat psykoosin vääristämiä. Voit kuitenkin todeta, että potilaan tulkinta tilanteesta ei vastaa sitä kuvaa, jonka itse olet saanut tai mitä itse havaitset.
  • Tunnetila: Jos potilaan tunnekokemus on esim. pelko, voit todeta tietäväsi, että kokemus on potilaalle tosi ja sen täytyy tuntua hyvin pelottavalta, ja siksi haluaisit auttaa häntä tuntemaan olonsa turvallisemmaksi.
• Jos huomaat potilaan kiristyvän tai korottavan ääntään, keskeytä keskustelu ystävällisesti. Kehota potilasta rauhoittumaan, kuvaa, miten koet potilaan tunnetilan (”vaikutat pettyneeltä siihen, mitä sanoin”), älä jatka keskustelua, ennen kuin tilanne on rauhoittunut. Jos tilanne ei rauhoitu, keskeytä tapaaminen toistaiseksi.

M1-lähete

• Ks. «Tahdosta riippumaton hoito»5

Akuutin psykoosiin liittyvän levottomuuden lääkehoito

• Suun kautta voidaan antaa esim. 2 mg loratsepaamia yhdistettynä 2 mg:aan risperidonia tai 5–10 mg:aan olantsapiinia.
• Jos lääkitys suun kautta ei onnistu, voidaan antaa tsuklopentiksolia 50–100 mg i.m. mahdollisesti yhdistettynä loratsepaamiin (2–4 mg i.m.).
  • Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää uudemmista psykoosilääkkeistä aripipratsolia (9.75 mg i.m.), olantsapiinia (10 mg i.m.) tai tsiprasidonia (10 mg i.m.).
• Sedaatiota edellyttävissä tilanteissa voidaan käyttää esim. lyhytkestoista bentsodiatsepiinilääkitystä; ks. myös «Väkivaltaisen tai uhkaavan henkilön kohtaaminen»6.

Säännöllisen psykoosilääkityksen aloitus

• Ennen psykoosilääkityksen aloitusta tarkistetaan yleisten metabolisten haittavaikutusten vuoksi BMI, vyötärön ympärys, verenpaine ja veren kolesteroliarvot ja harvinaisempien haittavaikutusten varalta EKG, erityisesti QT-aika, PVKT ja ALAT. Sokerirasituskoe ennen lääkitystä ennustaa hyvin lääkityksen aiheuttamaa metabolista riskiä ja on suositeltava silloin, kun sen tekeminen on mahdollista.
• Muita harkinnan mukaan tehtäviä veritutkimuksia ovat hCG (fertiili-ikäisillä naispotilailla) sekä lääkehoidon suunnittelua varten lääkkeiden metaboliaan osallistuvien entsyymien geneettiset variaatiot.
• Ensimmäinen tavoite on unen turvaaminen ja ahdistuksen vähentäminen, mihin ei välttämättä heti tarvita psykoosilääkkeitä, jos potilas vastustaa niiden käyttöä.
• Psykoosilääkitys voidaan aloittaa avohoidossa huolellisessa seurannassa.
• Psykoosilääkitys tarvitaan välittömästi, jos potilas on unilääkkeistä huolimatta uneton tai hän on levoton, agitoitunut tai potentiaalisesti aggressiivinen tai itsetuhoinen.
• Ensisijaisesti käytetään uuden polven psykoosilääkkeistä niitä, joilla on vähemmän metabolisia haittavaikutuksia.
  • Edullisempi haittavaikutusprofiili
  • Tehoavat paremmin ns. negatiivisiin psykoosioireisiin ja kognitiivisiin häiriöihin.
• Lasten, nuorten, vanhusten ja kehitysvammaisten lääkehoidossa on erityispiirteitä liittyen tarvittavaan annokseen ja haittavaikutusherkkyyteen «Singappuli P, Sonuga-Barke E, Kyriakopoulos M. Antipsychotic long-term treatment in children and young people: a systematic review and meta-analysis of efficacy and tolerability across mental health a»5. Psykoottisessa masennuksessa heille voi riittää pelkkä masennuslääke.

• Psykoosipotilaan somaattinen sairaus, kipu tai esim. ummetus voi tulla esiin psykoosioireiden pahenemisena, ja potilaan itsensä on usein vaikea kuvata somaattisia oireita, joten huolellinen somaattinen tutkiminen on aina välttämätöntä.
• Ennestään psykoosilääkitystä käyttävä tarvitsee usein suurempia lääkeannoksia kuin ensimmäiseen psykoosiin sairastunut.
• Toistuvassa psykoosissa käytetään ensisijaisesti samaa lääkettä, joka on aiemmin auttanut.
• Pitkäaikaispotilaan lääkevaihto tulisi tehdä yhteistyössä avohoidon hoitavan lääkärin kanssa.

Psykoosilääkitys avohoidossa

• Ensimmäisen lääkkeen aloitus
  • Aripipratsoli 7.5 mg × 1, hoitoannos ad 30 mg
  • Tsiprasidoni 40 mg × 2, hoitoannos ad 80 mg × 2
  • Sertindoli 4 mg × 1, hoitoannos ad 20 mg
  • Asenapiini 5 mg × 2
  • Haloperidoli 1 mg × 2, hoitoannos ad 12 mg × 2
  • Lurasidoni 40–80 mg × 1
  • Karipratsiini 1.5 × 1, hoitoannos ad 6 mg
• Sedatoivampia, mutta metabolisten haittavaikutusten vuoksi eivät ensisijaisia ylläpitolääkkeitä
  • Risperidoni 0.5–2 mg × 1, hoitoannos ad 6 mg
  • Ketiapiini 25–100 mg × 1, hoitoannos ad 800 mg
  • Olantsapiini 5–10 mg × 1, hoitoannos ad 20 mg
• Ellei teho riitä, harkitaan kahden em. lääkkeen kokeilun jälkeen klotsapiinia alkaen 25 mg × 1, hoitoannos ad 900 mg «Klotsapiinihoito»7.
• Perfenatsiini alkuannoksella 4–8 mg × 1–2 voi olla tehokas lääke esim. harhaluuloisuushäiriössä ja psykoottisessa masennuksessa.
• Mielialahäiriössä lääkitykseen voidaan liittää litium tai valproiinihappo, psykoottisessa kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennuksessa lamotrigiini.
• Jos potilaalla jo ennen lääkitystä on ylipainoa tai muuten kohonnut kardiovaskulaarinen riski, aloita painonnousua ehkäisevät interventiot jo hoidon alussa «Pharmacological interventions for prevention of weight gain in people with schizophrenia»2. Painonnousun ehkäisyyn panostaminen kannattaa; painon laskeminen on huomattavasti vaikeampaa.
• Lääkehoito on tarpeellinen myös päihdepsykoosissa, ja tulokset ovat parhaita integroidulla psykoosin ja päihdeongelman hoidolla. Päihdepsykoosin hoidossa injektiomuotoiset lääkkeet saattavat olla tehokkaampia kuin oraaliset.

Lääkitys sairaalassa

• Levottomuuteen ja ahdistukseen
  • P.o. diatsepaami 5–10 mg × 3 tai loratsepaami 1–2 mg × 3 «Benzodiazepines may be as effective as antipsychotics for acute psychosis. Adding them to antipsychotics may not bring added benefit but may cause more adverse effects.»C
  • Oksatsepaamilla on mahdollinen paradoksaalinen eli vointia huonontava vaikutus.
  • Jos potilaalla on alkoholianamneesi tai aiempaa bentsodiatsepiinien käyttöä, voidaan tarvita suurempia annoksia.
• Unettomuuteen
  • Ensisijaisesti väsyttävää psykoosilääkettä
  • Ellei psykoosilääkitystä voida heti aloittaa tai sillä ei saada riittävää vastetta, voidaan käyttää lisäksi melatoniinia 0.5–4 mg, tsopiklonia 7.5 mg, tematsepaamia 20–40 mg tai promatsiinia 50–200 mg.
  • Melatoniinilla voidaan myös korjata unirytmiä.
• Ensipsykoosissa hoitava lääke valitaan samoin kuin avohoidossa.
• Tarvittaessa käytetään nestemäisiä ja suussa liukenevia lääkkeitä.
• Injektiomuotoista lääkitystä käytetään, kun
  • potilas sylkee tai oksentaa suun kautta annettavat lääkkeet
  • tarvitaan nopea rauhoittava vaikutus eristystilanteen välttämiseksi tai sen yhteydessä.
• Eristyshoidon yhteydessä psykoosilääkkeeseen liitetään usein loratsepaami 2–4 mg i.m.
• Injektiolääkitys tahdonvastaisesti on yksilön vapauksien kannalta poikkeustoimi, jolle on oltava sairauskertomukseen kirjatut perustelut.
  • Myös lääkeannoksen nostosta tulee keskustella potilaan kanssa.
• Delirioottisessa maniassa ei tulisi käyttää muita kuin uusia psykoosilääkkeitä. Vanhemmat lääkkeet pahentavat sekavuutta ja levottomuutta.
• Alkoholideliriumissa annetaan bentsodiatsepiinia 1–2 t:n välein, kunnes potilas nukkuu. Diatsepaamin enimmäisannos on 200 mg «Alkoholiongelmat»8. Jos potilas on hyvin levoton tai harhainen, voidaan antaa lisäksi haloperidolia 2.5–5 mg i.m. tai i.v.
• Katatonisen ja psykoottisesti masentuneen potilaan hoidossa on harkittava sähköhoitoa, erityisesti jos riittävä ravitsemus vaarantuu tai itsetuhoisuus on voimakasta. Katatoniset oireet vaikuttavat myös lääkkeen valintaan «Antipsychotics for schizophrenia spectrum disorders with catatonic symptoms»3.
• Klotsapiinia suositellaan psykoosiin liittyvässä vakavassa ja toistuvassa itsetuhoisuudessa «Masdrakis VG, Baldwin DS. Prevention of suicide by clozapine in mental disorders: systematic review. Eur Neuropsychopharmacol 2023;69():4-23 »4.