Kohonnut verenpaine

Suosituksen tulostettava versio (pdf) 1

Tiivistelmä 1 ja lyhyt englanninkielinen tiivistelmä 2

Potilaalle 3

Tavoitteet

• Suosituksen tavoitteena on tehostaa ja yhdenmukaistaa kohonneen verenpaineen ehkäisyä, diagnostiikkaa ja hoitoa ja siten vähentää sydän- ja verisuonisairauksia ja niihin liittyviä kuolemia.

Kohderyhmät

• Suositus on tarkoitettu perusterveydenhuollossa, työterveyshuollossa ja erikoissairaanhoidossa verenpainepotilaita hoitaville, apteekkihenkilökunnalle sekä kohonneen verenpaineen ehkäisyn ohjelmia suunnitteleville ja toteuttaville.

Epidemiologia

• Verenpaineen haitallista iänmukaista kohoamista säätelevät perinnöllinen alttius ja elintavat.
• Kohonneen verenpaineen tärkeimpiä muutettavissa olevia riskitekijöitä ovat ylipaino, suolan (natriumin) liiallinen saanti, runsas alkoholinkäyttö ja vähäinen fyysinen aktiivisuus.
• Vähän tai ei lainkaan suolaa käyttävissä kulttuureissa verenpaine on iästä riippumatta tasolla 100–110/60–70 mmHg 4.

Esiintyvyys ja ilmaantuvuus

• Väestön valtaosalla verenpaine nousee iän myötä.
  • Diastolisen paineen keskiarvo suurenee noin 55 vuoden ikään ja systolisen yli 80 vuoden ikään asti (kuva 1
    
    ).
  • Suomalaisten verenpainetaso on laskenut merkittävästi 1970-luvun alusta, mutta 2000-luvulla edullinen kehitys on pysähtynyt 5.
    • Aikuisikäisten suomalaisten verenpaine aleni vuodesta 1980 vuoteen 2000 kaikissa ikäkohorteissa, miehillä keskimäärin 10/6 mmHg ja naisilla keskimäärin 16/8 mmHg (kuva 1
      
      ).
• Suomalaisten verenpaine on kansainvälisessä vertailussa edelleen korkea 6, 7, 8 ja sairastuvuus ja kuolleisuus aivohalvaukseen ja sepelvaltimotautiin on runsasta 9, 10.
• Jos kriteerinä pidetään verenpaineen kertamittausten raja-arvoja 140 ja 90 mmHg, noin puolella 35–64-vuotiaista suomalaisista miehistä ja kolmasosalla naisista on kohonnut verenpaine 5, 11, 12, 13.

Tietoisuus kohonneesta verenpaineesta ja hoitotilanne

• Vain noin puolet 35–64-vuotiaista suomalaisista, joilla verenpaine kertamittauksessa ylittää arvon 140 tai 90 mmHg, on tietoisia kohonneesta verenpaineestaan, noin puolet tietoisista käyttää verenpainelääkitystä ja vain 25–30 %:lla heistä verenpaine alittaa arvot 140 ja 90 mmHg 11, 12, 14.
• Epätyydyttävään hoitotilanteeseen on useita syitä:
  • suomalaisten yleisesti korkea verenpainetaso
  • kohonneen verenpaineen vaaratekijöiden puutteellinen hallinta 5, 15, 16, 17, 18, 19
  • hoidon suhteellisen myöhäinen aloittaminen
  • lääkehoidon tehoton suuntaaminen ja toteutus.

Sairastuvuus ja kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin

• Sairastuvuus ja kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin lisääntyvät verenpaineen noustessa ilman selvää systolisen tai diastolisen verenpaineen kynnysarvoa 20, 21, 22.
  • Sepelvaltimotauti- ja aivohalvauskuolleisuus kaksinkertaistuvat verenpaineen kohotessa 20/10 mmHg 22.
  • Sepelvaltimo- ja aivohalvauskuoleman vaara on verenpaineen tasolla 140/90 mmHg noin kaksinkertainen, tasolla 160/100 mmHg noin nelinkertainen ja tasolla 180/110 mmHg noin kahdeksankertainen verrattuna henkilöihin, joiden verenpaineen taso on alle 120/80 mmHg 22.
• Kohonnut verenpaine lyhentää odotettavissa olevaa elinaikaa 23, 24. Lyhenemä on 25–59-vuotiailla suomalaismiehillä keskimäärin 2.7 vuotta ja naisilla 2.0 vuotta, kun diastolinen paine on yli 104 mmHg ja vertailukohtana on alle 95 mmHg:n paine 24.
• Muut sydän- ja verisuonitautien vaaratekijät moninkertaistavat kohonneen verenpaineen haittoja 25, 26, 27.
• Koska myös useiden muiden vaaratekijöiden tasot suomalaisilla ovat korkeat 5, 13, 28, ks. taulukko 1, jo lievästi kohonnut verenpaine saattaa lisätä väestön sydän- ja verisuonitautivaaraa merkittävästi.
• Pääosin ruokavalion ja riskitekijätasojen muutosten takia 35–64-vuotiaiden suomalaisten miesten ja naisten ikävakioitu sepelvaltimo- ja aivohalvauskuolleisuus ovat 30 vuodessa pienentyneet noin 80 % 9, 29, 30, 31, 32.

Taulukko 1. Sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöiden sekä kohonneen verenpaineen liitännäissairauksien esiintyvyys (%) verenpainelääkettä käyttämättömillä henkilöillä, joilla verenpaine oli tyydyttävä tai kohonnut FINRISKI-tutkimuksen 25–64-vuotiaassa väestössä vuonna 2007 (tutkimusalueina Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Turun-Loimaan ja Helsingin-Vantaan alueet sekä Oulun lääni).

	Miehet			Naiset
SVP = systolinen verenpaine; DVP = diastolinen verenpaine (mmHg) 1 Ikä >55 vuotta (miehet), tupakointi, dyslipidemia (kokonaiskolesteroli >5.0 mmol/l tai LDL-kolesteroli >3.0 mmol/l tai HDL-kolesteroli <1.0 mmol/l tai triglyseridit ≥2.0 mmol/l), lähisuvussa varhain esiintyviä sydän- ja verisuonitauteja (sydäninfarkti alle 60-vuotiaana tai aivohalvaus alle 75-vuotiaana), vyötärölihavuus (vyötärön ympärys ≥102 cm miehillä tai ≥88 cm naisilla). 2 Ohitusleikkaus tai sepelvaltimoiden pallolaajennus, lääkärin toteama sydäninfarkti, aivoinfarkti, angina pectoris -oire tai sydämen vajaatoiminta.
	Tyydyttävä (SVP 130–139 tai DVP 85–89) (n = 424)	Lievästi kohonnut (SVP 140–159 tai DVP 90–99) (n = 537)	Kohtalaisesti tai huomattavasti kohonnut (SVP ≥160 tai DVP >100) (n = 203)	Tyydyttävä (SVP 130–139 tai DVP 85–89) (n = 407)	Lievästi kohonnut (SVP 140–159 tai DVP 90–99) (n = 374)	Kohtalaisesti tai huomattavasti kohonnut (SVP ≥160 tai DVP >100) (n = 121)
Ei muita vaaratekijöitä1	11	7	2	12	9	7
1 tai 2 muuta vaaratekijää	34	31	21	40	33	31
3 tai useampia muita vaaratekijöitä tai diabetes tai liitännäissairaus2	55	62	78	48	58	61

Verenpaineen mittaus

Verenpaineen mittausperiaatteet: kertamittaus vastaanotolla

• Kohonneen verenpaineen diagnoosi ja hoitoratkaisut perustuvat toistettuihin, huolellisesti vakioituihin, istuvassa asennossa tehtyihin verenpaineen mittauksiin.
• Ortostaattisen hypotension toteamiseksi verenpaine mitataan erityisesti iäkkäiltä ja diabeetikoilta myös makuulla sekä yhden ja kolmen minuutin kuluttua noususta makuulta seisomaan.
• Mittaus tehdään olkavarteen asetettavaa painemansettia käyttäen 33
  • elohopeamittarilla tai
  • puolueettomassa teknisessä ja kliinisessä testauksessa hyväksytyllä automaattisella verenpainemittarilla
    • lisätietoa: dabl^® Educational Trust 1 ja British Hypertension Society 2.
• Laitteet huolletaan säännöllisesti ja kalibroidaan joka toinen vuosi 34.
• Olkavarren ympärysmittaan nähden liian kapea tai lyhyt painepussi antaa liian suuren painearvon.
  • Mansetin kumipussiosan leveyden tulee olla vähintään 40 % ja pituuden vähintään 80 % olkavarren ympärysmitasta.
  • Mansetiksi valitaan
    • pieni aikuisten mansetti (kumipussiosan leveys 12 cm), kun olkavarren ympärysmitta on 26–32 cm
    • keskisuuri aikuisten mansetti (kumipussiosan leveys 14–15 cm), kun olkavarren ympärysmitta on 33–41 cm tai
    • suuri mansetti (kumipussiosan leveys 18 cm), kun olkavarren ympärysmitta ylittää 41 cm 34, 35.
• Mittausta edeltävän puolen tunnin aikana vältetään
  • raskasta fyysistä ponnistelua
  • tupakointia ja
  • kofeiinipitoisten juomien (kahvi, tee, kolajuomat) nauttimista.
• Mittaus tehdään taulukossa 2 esitetyllä tavalla 36. Ks. myös verkkokurssi Verenpaineen mittaaminen 3.
  • Painemansetti asetetaan olkavarteen siten, että kumipussin keskiosa on olkavarsivaltimon päällä.
  • Mittaus aloitetaan, kun tutkittava on istunut mittauspaikalla viisi minuuttia mansetti olkavarteen kiinnitettynä 37.
  • Stetoskoopin kalvo- tai suppilo-osa asetetaan tiiviisti mutta kevyesti kyynärtaipeeseen olkavarsivaltimon päälle 38.
  • Mittaustulokset kirjataan 2 mmHg:n tarkkuudella lukuun ottamatta digitaalisen mittarin lukemia.
• Verenpaine mitataan oikeasta tai vasemmasta olkavarresta. Kotimittarilla ja verenpaineen vuorokausirekisteröinnissä mitataan ei-hallitsevasta kädestä.
• Uudella verenpainepotilaalla verenpaine mitataan toistetusti molemmista olkavarsista mahdollisen puolieron toteamiseksi.
  • Jos oikealta ja vasemmalta mitatut paineet eroavat toisistaan merkittävästi (yli 10 mmHg) 39, seurantamittauksissa käytetään sitä kättä, josta mitattu verenpaine on suurempi.
  • Oikeasta olkavarresta mitattu verenpaine on keskimäärin 0–2/0–1 mmHg suurempi kuin vasemmasta mitattu 40, 41.

Taulukko 2. Tiivistelmä verenpaineen kertamittauksen suorituksesta.

	Tärkeimmät huomioitavat seikat	Huomioi myös
Mittari	Kliinisissä testeissä hyväksytty malli	Tarkistus ja kalibrointi joka toinen vuosi
Mansetin kumipussi	Ohjeen mukainen koko leveys vähintään 40 % pituus vähintään 80 % olkavarren ympärysmitasta	12 cm:n ja 15 cm:n levyiset mansetit riittävät useimmiten
Mittauspaikka	Olkavarsi	Mittauksen aikana tutkittava istuu kyynärvarsi tuettuna mansetin alareuna sydämen alareunan tasolla
Mittausolosuh-teet	5 minuutin lepo istuen ennen mittausta, mansetti paikalleen asetettuna	Rauhallinen ympäristö Tutkittavaa ei saa kuormittaa fyysisesti eikä henkisesti Keskustelua vältettävä
Mittaustapa	Auskultaatiomittauksessa värttinävaltimon sykettä tunnustellen paineen nosto aluksi 30 mmHg yli systolisen paineen, sitten lasku 2–3 mmHg/s	Systolinen paine = Korotkoffin äänien vaihe I, diastolinen paine = vaihe V (tai vaihe IV, jos vaihe V ei ole todettavissa)
Mittaustulos	Painelukemat kirjataan 2 mmHg:n tarkkuudella.	Paine mitataan kahdesti 1–2 minuutin välein ja molemmat tulokset kirjataan

Verenpaineen vuorokausirekisteröinti

• Vuorokausirekisteröinnin verenpaineen keskiarvolla on vahvempi yhteys sydämen vasemman kammion hypertrofiaan ja mikroalbuminuriaan kuin kertamittauksen tuloksella 42.
  • Huolellisesti vakioitujen, hoitajan tekemien tai kotona itse huolellisesti tehtyjen neljän kaksoismittauksen keskiarvot korreloivat molempiin em. kohde-elinlöydöksiin 24 tunnin keskiarvon veroisesti 37.
• Rekisteröinnistä voi olla apua huonon hoitovasteen (vähintään kolme lääkettä), lääkehoidon yhteydessä esiintyvien hypotensio-oireiden ja (verenpaineen kotimittausten ohella) valkotakkiverenpaineen arvioinnissa.
• Mittauslaitteen ja painemansetin on täytettävä samat vaatimukset kuin kertamittauksissa käytettävien laitteiden 33.
• Mittauksen yhteydessä tutkittavan on pidettävä tapahtumapäiväkirjaa.

Verenpaineen kotimittaus

• Kotona itse mitattu verenpaine kuvaa henkilön tavanomaista painetasoa ja kohde-elinvaurioiden vaaraa vastaanotto-olosuhteissa mitattua luotettavammin A, 43, 44. Kotimittaus voi helpottaa verenpaineen luokittelua ja hoitoratkaisujen tekemistä.
• Mittaukset tehdään istuen ennen lääkkeen ottoa automaattisella olkavarresta mittavalla laitevaatimukset täyttävällä mittarilla 33 edellä esitettyjen esivalmistelujen ja mittausperiaatteiden mukaisesti.
  • Verenpaine mitataan aamulla kahdesti ja illalla kahdesti viikon ajan.
  • Kotiverenpainetaso määritetään laskemalla 1.–7. mittauspäivän aamu- ja iltamittausten keskiarvo. Useimmilla jo 1.–4. päivien mittauskeskiarvo saattaa riittää 37, 45, 46.
• Hoitavan lääkärin tulee varmistua siitä, että mittaukset on tehty edellä mainitut vaatimukset täyttäen.
• Terveydenhuollon itsemittauspisteiden mittaustuloksille ei ole olemassa vakiintuneita viitearvoja, mutta ne näyttävät asettuvan lääkärin ja hoitajan mittaamien arvojen väliin 47.
• Esimerkki verenpainekortista, ks. Suomen Verenpaineyhdistyksen internetsivut 4.

Verenpainetason luokittelu

• Huolellisesti vakioiden mitattu verenpaine edustaa jo ensimmäisellä mittauskerralla tulevien mittauskertojen painetasoa 37.
• Verenpainetaso määritetään laskemalla vähintään neljän eri päivinä tehdyn kaksoismittauksen keskiarvo (taulukko 3).
• Kohonneen verenpaineen luokittelun tulee perustua vähintään neljän perättäisen mittauskerran kaksoismittauksen keskiarvoon vastaanotolla.
  • Luokittelun tukena voidaan käyttää kotimittauksia tai verenpaineen pitkäaikaisrekisteröintiä.
  • Koska verenpaine saattaa olla lääkärin vastaanotolla potilaan todellista painetasoa korkeampi (ns. valkotakkivaikutus), tulisi luokittelun perustua ensisijaisesti
    • sairaanhoitajan, terveydenhoitajan, työterveyshoitajan tai
    • muun terveydenhuollon ammattilaisen tekemiin mittauksiin.
• Uuden potilaan mittaukset tehdään ensimmäisellä mittauskerralla todetun painetason perusteella 1 viikon – 2 kuukauden aikana (taulukko 3).
• Terveydenhuollossa mitattua keskiarvoa 140/90 mmHg vastaa 1
  • kotimittausten keskiarvo 135/85 mmHg 43, 48
  • vuorokausirekisteröinnin 49, 50
    • 24 tunnin keskiarvo 125–130/80 mmHg
    • valvetason keskiarvo 130–135/85 mmHg
    • unenaikainen keskiarvo 120/70 mmHg.
• Valkotakkihypertensiolla tai isoloituneella vastaanottohypertensiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa verenpaine on vastaanotolla lääkärin tai hoitajan mittaamana kohonnut (140/90 mmHg tai enemmän), mutta kotona tai pitkäaikaisrekisteröinnillä päivällä mitattuna normaali (alle 135/85 mmHg).
  • 45–74-vuotiaista suomalaisista 16 %:lla ja hoitamattomista hypertensiivisistä 45–74-vuotiaista suomalaisista 38 %:lla on valkotakkihypertensio 51.
  • Näiden henkilöiden elintavat ovat keskimäärin paremmat (mm. lihavuutta esiintyy vähemmän) kuin niiden, joilla on piilevä tai vakiintunut hypertensio 51.
  • Metabolisia riskitekijöitä esiintyy enemmän kuin normotensiivisillä, mutta vähemmän kuin niillä, joilla on piilevä tai vakiintunut hypertensio 51.
  • Valkotakkihypertensio ennakoi vakiintuneen hypertension ilmaantumista 52.
  • Valkotakkihypertensioon liittyvä kardiovaskulaaritapahtumien vaara on pienempi kuin piilevään ja vakiintuneeseen hypertensioon liittyvä 53.
  • Valkotakkihypertensioon liittyvä aivohalvauksen vaara on yli kuuden vuoden seurannassa normotensioon liittyvää vaaraa suurempi 54.
  • Hoitopäätös tehdään yleensä kotimittauksen tai pitkäaikaisrekisteröinnin perusteella.
  • Elintapahoito aloitetaan kaikille.
  • Potilaita seurataan säännöllisin välein lääkehoidon tarpeiden arvioimiseksi (ks. kohta Seuranta).
• Piilevässä hypertensiossa kotona tai pitkäaikaisrekisteröinnillä päivällä mitattu verenpaine on kohonnut (135/85 mmHg tai enemmän), mutta vastaanotolla mitattu on normaali (alle 140/90 mmHg). Vastaanottomittauksella normotensiivisiksi todetuista 45–74-vuotiaista suomalaisista 14 %:lla on piilevä hypertensio 55.
  • Potilailla on usein muita sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöitä 53, 56, 57, 58, 59.
  • Kohde-elinvaurioiden esiintyvyys on lisääntynyt 59, 60.
  • Sydän- ja verisuonitautiriski on suurentunut 53, 56, 57, 59, 61.
  • Kotimittaukseen perustuva diagnoosi voidaan mittaustekniikan puutteita epäiltäessä varmistaa pitkäaikaisrekisteröinnin avulla.
  • Hoitopäätös tehdään kotimittauksen tai pitkäaikaisrekisteröinnin tulosten perusteella.
• Pseudohypertensiossa verenpaine on korkea ja reagoi huonosti lääkitykseen 62.
  • Vaikeahoitoiseen kohonneeseen verenpaineeseen tavallisesti liittyvät kohde-elinvauriot puuttuvat.
  • Potilaat ovat usein iäkkäitä.
  • Pseudohypertension syynä on yleensä olkavarsivaltimon kalkkiutuminen, jolloin mansettimenetelmällä tehty mittaus antaa liian suuria arvoja todelliseen painetasoon nähden.
  • Diagnoosin varmistamiseen tarvitaan usein erikoislääkärin konsultaatiota 62.

Taulukko 3. Uuden potilaan ensimmäisellä mittauskerralla todettuun systoliseen (SVP) ja diastoliseen verenpaineeseen (DVP) perustuva toimenpidekaavio ja toistettuihin mittauksiin perustuva verenpainetason luokitus.

Luokka	SVP (mmHg)		DVP (mmHg)	Toimenpiteet
1Vähintään neljän eri päivinä tehdyn kaksoismittauksen keskiarvo 2Ks. kohta Hypertensiivinen kriisi
Optimaalinen	<120	ja	<80	Tarkistusmittaus 5 vuoden välein
"Normaali"	<130	ja	<85	Tarkistusmittaus 2 vuoden välein
"Tyydyttävä" (korkea normaali)	130–139	ja	85–89	Tarkistusmittaus 1 vuoden välein, elintapaohjeet
Kohonnut verenpaine
Lievästi kohonnut	140–159	tai	90–99	Verenpainetason1 arviointi 2 kuukauden aikana, elintapaohjeet
Kohtalaisesti kohonnut	160–179	tai	100–109	Verenpainetason1 arviointi 1 kuukauden aikana, elintapaohjeet
Huomattavasti kohonnut	≥180	tai	≥110	Verenpainetason1 arviointi 1–2 viikon aikana, elintapaohjeet
Hypertensiivinen kriisi	≥200	tai	≥130	Välitön hoito2
Isoloitunut systolinen hypertensio	≥140	ja	<90	Verenpainetason1 arviointi kuten yllä

Perustutkimukset ja sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöiden kartoitus

• Kun verenpainetaso on todettu kohonneeksi, tehdään perustutkimukset ja sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöiden kartoitus, joiden perusteella arvioidaan kokonaisriski 63.
• Anamneesi
  • Sukuanamneesi (vanhemmat, sisarukset)
    • hypertensio, tyypin 2 diabetes, dyslipidemia
    • varhaiset sepelvaltimo- tai aivoverenkiertotapahtumat (miehet alle 55 vuotta, naiset alle 65 vuotta)
  • Muut sydän- ja verisuonitaudit
    • sepelvaltimotauti, sairastettu sydäninfarkti
    • aivoverenkierron sairaudet (aivohalvaus, TIA)
    • perifeeriset valtimoverenkierron sairaudet
    • sydämen vasemman kammion toimintahäiriö (infarktin jälkitila, kardiomyopatiat)
    • sydämen vajaatoiminta
    • hemodynaamisesti merkittävät sydänläppien sairaudet
    • rytmihäiriöt
  • Muut hoitoon vaikuttavat sairaudet
    • diabetes
    • munuaissairaus tai -vaurio
    • astma
    • kihti
  • Hypertension kulku (alku, eteneminen, vaikeusaste)
  • Lääkkeiden käyttö
  • Elintavat
    • ravinto, erityisesti suolan käyttö, rasvojen laatu, vihannesten ja hedelmien käyttö
    • paino ja sen muutokset
    • liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus
    • lakritsiuutetta sisältävät tuotteet (ks. kohta Eksogeenisen ja sekundaarisen hypertension epäily)
    • alkoholi
    • tupakointi
    • huumeet
  • Kuormittavat psyykkiset ja sosiaaliset tekijät
• Kliininen tutkimus
  • Inspektio
    • yleishabitus
    • kaulalaskimot
    • jalkojen turvotus
  • Palpaatio
    • valtimot (a. radialis, vatsa-aortta, a. femoralis, a. dorsalis pedis, a. tibialis posterior)
    • vasemman kammion kärkisysäys
    • vatsa (maksa ja munuaiset)
  • Auskultaatio
    • sydän (sivuäänet, S4)
    • valtimosuhinat (a. carotis, vatsa-aortta, a. renalis, a. femoralis)
    • keuhkot
  • Silmänpohjat (jos diastolinen paine 120 mmHg tai enemmän)
  • Paino, pituus, painoindeksi (BMI), vyötärön ympärysmitta 64; ks. Käypä hoito -suositus Aikuisten lihavuus 4
• Laboratorio- ja kuvantamistutkimukset
  • Perusverenkuva
  • Virtsan proteiini ja erytrolyytit sekä U-alb/krea
  • Seerumin kreatiniini, kalium ja natrium
  • Seerumin kolesteroli, HDL-kolesteroli, LDL-kolesteroli (ks. LDL-laskuriohjelma 1) ja triglyseridit
  • Verenglukoosi
  • EKG
  • Thoraxröntgenkuvaus sydämen vajaatoimintaa epäiltäessä
  • Sydämen kaikututkimus tarvittaessa (ks. kohta Vasemman kammion hypertrofia)
  • Munuaisten kaikututkimus tarvittaessa (ks. kohta Munuaisvaurio)

Kohde-elinvauriot

• Kohde-elinvauriot kartoitetaan perustutkimusten avulla (ks. edellä ja taulukko 4).

Taulukko 4. Sydämen vasemman kammion hypertrofian (LVH) diagnostiikka.

Menetelmä	Normaalilöydös tai viitealue	Tulkinta
LV = vasen kammio IVS = kammioväliseinän paksuus loppudiastolessa LVPW = vasemman kammion loppudiastolinen paksuus LVEDD = vasemman kammion loppudiastolinen poikkimitta COPD = keuhkoahtaumatauti * Molemmat (Sokolow–Lyon ja Cornell) yhdistettynä herkkyys kohtalainen ja spesifisyys hyvä
Palpaatio: LV-kohotus	ei normaalisti	Epäspesifinen, lihavuus vaikeuttaa arviointia
Auskultaatio: S4	ei normaalisti	Epäspesifinen, lihavuus ja keuhkoahtaumatauti vaikeuttavat arviointia
EKG
Sokolow–Lyon: SV1 + RV5 (tai RV6)	<35 mm	Epäherkkä, spesifinen*
Cornell:
miehet: QRS:n kesto (ms) × (RaVL (mV) + SV3 (mV))	<2 440 mV × ms	Epäherkkä, spesifinen*
naiset: QRS:n kesto (ms) × (RaVL (mV) + SV3 (mV)) + 6)	<2 440 mV × ms	Epäherkkä, spesifinen*
ST-T-strain	ei normaalisti	Epäherkkä, spesifinen*
Kaikututkimus:
LV-massa (g)=1.04 × ((IVS + LVPW + LVEDD)3 – LVEDD3) – 13.6	Miehet: <134 g/m2 tai <143 g/m	Herkkä ja spesifinen
	Naiset: <110 g/m2 tai <102 g/m

Vasemman kammion hypertrofia (LVH)

• Hypertensiossa sydämen vasemman kammion liikakasvua eli hypertrofiaa esiintyy 2–5-kertaisesti normotensioon verrattuna; ks. sähköinen tausta-aineisto 1, 65.
• LVH:n kehittymiseen vaikuttavat kohonneen verenpaineen lisäksi muun muassa 66, 67, 68, 69, 70, 71, 72, 73
  • suolan runsas käyttö
  • liikapaino
  • erilaiset hormonaaliset ja paikalliset solun kasvua säätelevät tekijät.
• LVH on itsenäinen sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa lisäävä tekijä; ks. sähköinen tausta-aineisto 2.
• LVH:n perusselvitys tehdään EKG:n (ks. sähköinen tausta-aineisto 3), 74, 75, 76 ja kliinisen tutkimuksen avulla (taulukko 4).
  • EKG:llä arvioidun LVH-diagnoosin herkkyys paranee käytettäessä sekä Cornellin että Sokolowin kriteereitä 77.
  • Kaikututkimuksen avulla tehdyllä LVH-diagnoosilla on parempi ennustearvo kuin EKG:hen perustuvalla 78, 79, 80.
• Sydämen kaikututkimusta voidaan harkita, jos EKG ei vasemman kammion haarakatkoksen tai muun merkittävän QRS-poikkeaman johdosta sovellu LVH:n arviointiin tai jos kaikututkimuksen tekemiseen on lisäaiheita, kuten
  • etiologialtaan epäselvä sydämen vajaatoiminta
  • epäily hemodynaamisesti merkittävästä läppäviasta
  • aiemmin tutkimaton eteisvärinä tai muu merkittävä rytmihäiriö.

Munuaissairaus

• Munuaissairaudet altistavat hypertension kehittymiselle, ja toisaalta kohonnut verenpaine voi johtaa hypertensiivisen munuaisvaurion syntyyn. Lievästikin kohonnut verenpaine nopeuttaa munuaissairauksien etenemistä; ks. sähköinen tausta-aineisto 4.
• Perustutkimuksiin kuuluvat
  • anamneesi,
  • kliiniset havainnot munuaisten ja virtsateiden sairauksista,
  • virtsatutkimukset (valkuaisen ja punasolujen lisäksi albumiini-kreatiniinisuhde liuskatestillä) sekä
  • seerumin kreatiniini
    • sen avulla arvioidaan glomerulusten laskennallinen suodatusnopeus (eGFR), jota käytetään munuaisten vajaatoiminnan luokitteluun ja joka tulee ottaa huomioon lääkkeiden annostelun määrityksessä
    • ks. GFR-laskuri 2.
• Mikroalbuminurian merkitys
  • Mikroalbuminuria on varhainen merkki kohde-elinvauriosta.
  • Siihen liittyy lisääntynyt kuoleman ja sepelvaltimotaudin kehittymisen riski.
  • Ks. sähköinen tausta-aineisto 5, 81, 82, 83, 84 ja Käypä hoito -suosituksen Diabeettinen nefropatia taulukko 1 5, 84.
• Mikroalbuminuria, proteinuria ja seerumin kreatiniinipitoisuuden vähäinenkin suureneminen johtavat verisuonitapahtumien riskin kasvamiseen 85.
  • Potilas ohjataan tarvittaessa munuaisten kaikututkimukseen tai erikoislääkärin konsultaatioon tai molempiin (ks. kohta Aiheita erikoissairaanhoidon konsultaatioon).

Silmät

• Huolellinen silmänpohjatutkimus on syytä tehdä aina, kun diastolinen painetaso on 120 mmHg tai yli sen.
  • Luotettavin tutkimustapa on silmänpohjien valokuvaus.
• Silmänpohjien tutkimusta tarvitaan myös, kun potilaalla on samanaikaisesti diabetes ja huomattavasti kohonnut verenpaine 86.

Subkliininen kohde-elinvaurio suurissa verisuonissa

• Kohonneeseen verenpaineeseen liittyviä verisuonitason vauriota voidaan arvioida mittaamalla 1
  • keskeisen verenkierron suonten jäykkyyttä pulssiaallon etenemisnopeuden avulla (yleisimmin kaula- ja reisivaltimon väliltä mitattuna)
  • kaulavaltimon seinämäpaksuutta (intima-mediapaksuus, IMT) tai ateroskleroottista plakkia kaikukuvauksella
  • nilkka-olkavarsipainesuhde (ankle-brachial index, ABI).
• Suurten suonten jäykistyminen 87, 88; ks. sähköinen tausta-aineisto 6
  • johtaa systolisen painetason, pulssipaineen ja keskeisen verenkierron paineen nousuun sekä vasemman kammion kuormituksen lisääntymiseen
  • tapahtuu hypertensiopotilailla ennenaikaisesti
  • huonontaa potilaiden ennustetta.
• Kaulavaltimon seinämäpaksuus (IMT) kaikukuvauksella mitattuna 89, 90, 91, 92; ks. sähköinen tausta-aineisto 7.
  • IMT on epänormaali, jos se on yli 0.9 mm tai löytyy plakkia.
  • Suurentunut IMT tai plakit ennustavat lisääntynyttä aivohalvauksen ja sydäninfarktin riskiä.
• Nilkka-olkavarsipainesuhde 93; ks. sähköinen tausta-aineisto 8.
  • On helposti mitattava lisääntyneen verenkiertoelinriskin ja ateroskleroottisen verisuonisairauden osoittaja.
  • Arvo alle 0.9 on epänormaali ja viittaa perifeeriseen valtimosairauteen.
  • Ennustaa sepelvaltimotaudin, sydäninfarktin, sydämen vajaatoiminnan ja aivohalvauksen lisääntynyttä riskiä.
  • Myös tulos yli 1.4 on epänormaali ja merkki kokoon puristumattomista ateroskleroottisista valtimoista 94.

Eksogeenisen ja sekundaarisen hypertension epäily

• Verenpainepotilaan ensitapaamisella on syytä kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:
  • Ravinto ja nautintoaineet
    • suola
    • alkoholi
    • tupakka ja tupakkavalmisteet
    • lakritsiuutetta sisältävät tuotteet 9, 95
    • huumeet, erityisesti amfetamiini, kokaiini ja muut stimulantit
  • Lääkitykset
    • estrogeenia sisältävät ehkäisyvalmisteet
    • glukokortikoidit, mineralokortikoidit, anaboliset steroidit
    • sympatomimeetteja sisältävät nuha-, yskän- ja allergialääkkeet
    • sibutramiini 96
    • tulehduskipulääkkeet, mukaan luettuina COX-2-selektiiviset 97 (tulehduskipulääkkeet nostavat verenpainetta ja vähentävät verenpainelääkkeiden tehoa A).
    • kalsineuriinin estäjät (syklosporiini ja takrolimuusi)
    • erytropoietiini
    • eräät masennuslääkkeet 98
• Sekundaarinen hypertensio
  • Syitä
    • Munuaisparenkyymin sairaudet (renaalinen hypertensio)
    • Renovaskulaarinen hypertensio
    • Primaarinen aldosteronismi
    • Muut endokrinologiset syyt
      • akromegalia
      • Cushingin oireyhtymä
      • feokromosytooma
      • kilpirauhasen toimintahäiriöt
      • primaarinen hyperparatyreoosi
    • Muut syyt
      • aivokasvaimet
      • aortan koarktaatio
      • monogeneettiset hypertensiomuodot (mm. Liddlen oireyhtymä)
      • uniapnea
  • Sekundaarinen hypertensio on harvinainen, mutta noin 1–5 %:ssa tapauksista hypertension taustalta löytyy mahdollisesti parannettavissa oleva sairaus 99; ks. sähköinen tausta-aineisto 10.
    • Munuaissairauksiin liittyvä hypertensio on yleisin sekundaarisen hypertension muoto. Käytännössä kaikkiin munuaisparenkyymin sairauksiin voi liittyä kohonnut verenpaine.
    • Munuaisverisuoniperäisen hypertension tavallisimmat syyt ovat
      • ateroskleroottinen munuaisvaltimon ahtauma iäkkäillä potilailla (noin 90 % renovaskulaarisesta hypertensiosta) ja
      • tavallisimmin nuorilla naisilla esiintyvä fibromuskulaarinen dysplasia (noin 10 %).
    • Primaaria hyperaldosteronismia tulee epäillä, jos potilaalla on hypokalemiataipumus ja huonosti hoitoon reagoiva hypertensio.
      • Seerumin kaliumarvo voi kuitenkin olla myös normaali, ja lievät muodot lienevät huomattavasti yleisempiä kuin aiemmin on arvioitu.
      • Lakritsiuutetta sisältävien tuotteiden käyttö tulee selvittää ennen jatkotutkimuksia, koska joillakin verenpainepotilailla pienetkin määrät lakritsiuutetta voivat aiheuttaa hankalahoitoisen hypertension ja hypokalemiataipumuksen.
    • Muut sekundaarista hypertensiota aiheuttavat sairaudet ovat hyvin harvinaisia, tai kohonnut verenpaine ei niissä ole ensisijainen kliininen ongelma.
  • Verenpainepotilas tulee lähettää erikoislääkärin konsultaatioon (ks. seuraava kohta), jos anamneesi, kliiniset löydökset tai peruslaboratoriokokeet antavat aiheen epäillä sekundaarista hypertensiota.

Aiheita erikoissairaanhoidon konsultaatioon

• Päivystystilanne
  • Hypertensiivinen kriisi (ks. kohta edempänä)
• Nuori potilas (kaikki alle 20-vuotiaat tai lääkehoidon aloitus alle 30-vuotiaille)
• Sekundaariseen hypertensioon viittaavat oireet tai löydökset
  • systolinen verenpaine yli 220 mmHg tai diastolinen yli 120 mmHg
  • äkkiä alkanut tai vaikeutunut hypertensio
  • verenpaine ei hoitotavoitteessa vähintään kolmella lääkkeellä (hoitoon sitoutuminen tarkistettu)
  • munuaissairaus
    • proteinuria (yli 300 mg/l) liuskakokein todettuna
    • eGFR alle 60 ml/min
  • hypokalemia
• Hoito-ongelmat
  • Hoitoresistentti hypertensio (verenpaine ei hoitotavoitteessa kolmesta lääkkeestä huolimatta)
  • Lääkitysvaikeudet (hoitoon sitoutuminen tarkistettu)
  • Ks. myös kohta Syyt kohonneen verenpaineen huonoon hoitovasteeseen
• Raskaudenajan hypertensio (ks. oma kohta jäljempänä) aina.

Kohonneen verenpaineen ehkäisy ja hoito elintapamuutoksilla

• Elintapamuutosten tavoitteena on alentaa kohonnutta verenpainetta ja vaikuttaa edullisesti muihin sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöihin ja siten pienentää sydän- ja verisuonitautien kokonaisvaaraa 63.
• Suomalaisten verenpaine- ja kolesteroliarvot ovat pienentyneet merkittävästi 1980-luvun alusta (kuva 1
  
  ), mutta 2000-luvulla edullinen kehitys on pysähtynyt 5, 29, 100.
  • Suomalaisten miesten ja naisten natriuminsaanti on 1970-luvun alusta pienentynyt kolmanneksella ja kasvisten ja hedelmien käyttö on kolminkertaistunut. Ravinnon kovat rasvat ovat korvautuneet osin pehmeillä kasvisperäisillä rasvoilla ja öljyillä.
  • 2000-luvulla ruokavalion edullinen kehitys on pysähtynyt. Natriuminsaanti on edelleen runsasta. Liikapainoisuus ja alkoholinkäyttö ovat lisääntyneet tasaisesti 1970-luvulta alkaen 5, 15.
  • Jotta suotuisa kehitys jatkuisi, tulee tukea yksilöön ja väestöön kohdistuvin toimin elintapamuutoksia, jotka estävät verenpaineen kohoamista, alentavat kohonnutta verenpainetta sekä vaikuttavat edullisesti muihin sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöihin 101.
  • Elintapamuutosten toteuttaminen vaatii pitkäjänteistä ja suunnitelmallista neuvontaa 101. Ks. sähköinen tausta-aineisto 11.

Natrium

• Suomalaisten miesten keskimääräinen suolan saanti vuonna 2007 oli 9–10 g/vrk (natriumia 3 540–3 930 mg/vrk) ja naisilla 7–8 g/vrk (natriumia 2 750–3 150 mg/vrk) 15, 29.
• Runsas natriuminsaanti lisää iänmukaista verenpaineen nousua 4, 102 ja suurentaa aivohalvauksen 103, 104 sekä sydän- ja verisuonitautitapahtumien ja -kuolemien vaaraa 105, 106.
• Natriumin saannin vähentäminen alentaa verenpainetta annoksesta riippuvalla tavalla A.
  • Yli neljä viikkoa kestäneissä tutkimuksissa suolan saannin vähentäminen noin 6 grammalla päivässä (vastaa natriummäärää 2 300 mg eli 100 mmol) alentaa verenpainetta 107
    • hypertensiivisillä potilailla keskimäärin 7/4 mmHg
    • normotensiivisillä henkilöillä keskimäärin 4/2 mmHg.
• Natriumin saannin vähentäminen saattaa myös pienentää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä 108.
• Natriumin saannin rajoittaminen parantaa verenpainelääkkeistä erityisesti angiotensiinikonvertaasin (ACE:n) estäjien B, angiotensiinireseptorin (ATR) salpaajien C, beetasalpaajien B ja diureettien vaikutusta B.
• Natriumrajoitus myös vähentää verenpainelääkkeiden tarvetta B.
• Natriumrajoitus B, laihduttaminen C ja näiden yhdistelmät vähentävät LVH:ta.
  • Natriumrajoitus ja laihduttaminen yhdessä pienentävät sydämen vasemman kammion massaa lääkehoidon veroisesti C.

Muut ravintotekijät

• Runsaasti hedelmiä ja kasviksia sisältävä ruokavalio alentaa kohonnutta verenpainetta.
  • Vaikutus tehostuu, jos ruokavalioon lisätään tyydyttynyttä rasvaa niukasti sisältäviä vähärasvaisia maitovalmisteita tai vähennetään natriumin saantia B.
• Kaliumin vähäinen saanti (alle 1 600 mg/vrk) ravinnosta suurentaa aivohalvausvaaraa 109. Noin 2 000 mg:n suuruinen kaliumlisä saattaa alentaa verenpainetta B. Kaliumlisän verenpainetta alentava vaikutus on selvin runsasnatriumisen ruokavalion yhteydessä B.
• Kalsium- ja magnesiumlisä voivat alentaa verenpainetta.
  • Noin 1 000 mg:n suuruinen kalsiumlisä alentaa systolista verenpainetta keskimäärin 1–2 mmHg A.
  • Noin 400 mg:n suuruinen magnesiumlisä alentaa diastolista verenpainetta keskimäärin 1–2 mmHg B.
• Kuitulisä alentaa verenpainetta A.
  • Noin 11 g:n suuruinen ravinnon kuitulisä alentaa systolista ja diastolista verenpainetta keskimäärin 1–2 mmHg, hypertensiivisillä enemmän kuin normaalipaineisilla. Vesiliukoisen kuidun vaikutus on liukenematonta kuitua suurempi.
• Valtaosa ravinnon rasvojen vaikutuksista välittyy muiden sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöiden kuin kohonneen verenpaineen kautta 110.
  • Tyydyttyneiden rasvojen ja rasvahappojen vähentäminen ja korvaaminen kerta- ja monityydyttymättömillä rasvahapoilla näyttäisi alentavan verenpainetta vain silloin, kun rasvan osuus energian saannista vähenee 111, 112, 113, 114, 115.
  • Kalaperäiset n-3-sarjan rasvahapot alentavat suurina annoksina verenpainetta A.
  • Kalaöljyllä ei saavutettane lisähyötyä, jos viikoittaisessa ruokavaliossa on vähintään kolme kala-ateriaa C.

Vapaa-ajan liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus

• Runsaasti liikkuvien henkilöiden verenpaine on pienempi kuin vähän liikkuvien 116, ja heillä esiintyy vähemmän kohonnutta verenpainetta ja valtimotauteja.
• Kestävyystyyppinen liikuntaharjoittelu vähentää kohonnutta lepoverenpainetta keskimäärin 5/2 mmHg A.
  • Ambulatorisesti mitattu verenpaine normo- ja hypertensiivisillä pienenee harjoittelun jälkeen 3/4 mmHg, eli muutos on samansuuruinen kuin verenpaineen kertamittauksiin perustuvassa seurannassa C.
• Lihasvoimaa kohentava kohtalaisesti kuormittava harjoittelu esimerkiksi kuntosalissa saattaa alentaa lepoverenpainetta normo- ja hypertensiivisillä keskimäärin 3/4 mmHg eli lähes samanveroisesti kuin kestävyysliikunta C.
• Henkilöille, joilla on lievästi tai kohtalaisesti kohonnut verenpaine, suositellaan kohtalaisesti kuormittavaa eli jonkin verran hengästymistä ja hikoilua aiheuttavaa kestävyysliikuntaa 30 minuuttia päivittäin (vähintään 10 minuutin jaksoissa) 117.
  • Kohtalainen kuormittavuus tarkoittaa rasitustasoa, joka vastaa 40–60 %:a hapenkulutus- tai sykereservistä. Reservi tarkoittaa maksimaalisen ja lepotilan erotusta. Kohtalainen kuormittavuus vastaa syketasoa, joka on suunnilleen 65–75 % maksimaalisesta sykkeestä.
    • Esimerkkinä kohtalaisesti kuormittavasta liikunnasta on reipas kävely.
• Suositus kohonneen verenpaineen alentamiseen tähtäävästä liikunnasta on yhdenmukainen tarkennettujen yleisten terveysliikuntasuosituksien kanssa 118.
  • Ks. Käypä hoito -suositus Liikunta 6, 119 ja sähköinen tausta-aineisto 12.

Lihavuus

• Vähäenergiaisen ruokavalion avulla saavutettu noin 4 %:n laihtuminen alentaa liikapainoisten hypertensiivisten henkilöiden systolista ja diastolista verenpainetta noin 6/3 mmHg ja pienentää lääkehoidon tarvetta B, 120, 121.
  • Ruokavalion ja lisätyn liikunnan yhdistelmällä aikaansaadun laihtumisen vaikutukset verenpaineeseen ovat ilmeisesti samansuuruisia kuin pelkän dieetin vaikutukset C.
• Laihdutuslääke orlistaatin avulla saavutettu laihtuminen alentaa verenpainetta vähemmän kuin ruokavalion avulla saavutettu B, 96, 120, 121.
• Liikapainon vähentäminen, jota voidaan täydentää vähänatriumisella dieetillä, näyttää pienentävän sydämen vasemman kammion massaa C.
• Pitkäaikaiseen edulliseen verenpainetulokseen tarvitaan laihtumisen ohella myös pysyviä ravinnon laadullisia muutoksia, erityisesti suolan käytön vähentämistä.
  • Natriumrajoitus C ja kalan syönnin lisääminen C tehostavat laihduttamisen vaikutusta kohonneeseen verenpaineeseen.
• Ks. Käypä hoito -suositus Aikuisten lihavuus 4, 64.

Alkoholi

• Viikoittain vähintään 240 g absoluuttista alkoholia (vastaa 21:tä ravintola-annosta) alkoholia kuluttavien henkilöiden verenpaine on 3–4 / 2–3 mmHg suurempi kuin täysin raittiiden tai alle 240 g käyttävien 122.
• Runsas alkoholinkäyttö lisää aivohalvauksen vaaraa 104, 123 ja voi vähentää verenpainelääkityksen tehoa 124.
• Runsaan alkoholinkäytön vähentäminen 21–28 alkoholiannoksella viikossa (keskimäärin 3–4 annoksella päivässä) alentaa kohonnutta verenpainetta keskimäärin 3/2 mmHg B.
• Vaikka kohtuulliseen alkoholinkäyttöön on liittynyt erityisesti epidemiologisissa tutkimuksissa pienempi sepelvaltimotautiriski 125, ei tällä perusteella voida suosittaa alkoholinkäytön aloittamista.
• Ks. Käypä hoito -suositus Alkoholiongelmaisen hoito 7.

Rentoutus

• Erilaisten rentoutus- ja biopalauteohjelmien ja akupunktuurihoidon pitkäaikaisvaikutuksista verenpaineen alentajina ei ole selvää näyttöä 126, 127, 128, 129, 130, 131, 132.

Elintapamuutosten tavoitteet ja toteuttaminen

• Kohonneen verenpaineen ehkäisyä ja hoitoa koskevat elintapaohjeet on esitetty taulukossa 5 ja lautasmalli kuvassa 2
  
  .
• Natriumin keskimääräistä päivittäistä saantia tulee vähentää alle 2 000 mg:aan (ruokasuolaa alle 5 g) 32.
  • Tavoitteeseen päästään
    • korvaamalla runsassuolaiset elintarvikkeet tuotteilla, joissa on pakkausmerkintä "vähemmän suolaa" tai "suolaa vähennetty" 133. Sydänliiton sydänmerkki auttaa valitsemaan tällaisia tuotteita; ks. Sydänliiton internetsivut 5
    • luopumalla suolan käytöstä ruoanvalmistuksessa ja ruokapöydässä.
• Noin kolmannes hypertensiivisistä miehistä ja puolet hypertensiivisistä naisista saa ravinnostaan kaliumia suositettua vähemmän 134.
  • Kaliumin saantia voidaan kasvattaa lisäämällä
    • täysjyväviljavalmisteiden
    • kasvisten
    • marjojen ja
    • hedelmien käyttöä.
• Maitovalmisteiden päivittäinen käyttö turvaa yleensä kalsiumin riittävän saannin.
  • Kalsiumlisää suositellaan, jos maitovalmisteiden käyttö on vähäistä.
• Rasvan määrä ja laatu saadaan suositusten (taulukko 5) mukaiseksi seuraavasti:
  • Valitaan rasvattomia tai vain vähän tyydyttynyttä rasvaa sisältäviä elintarvikkeita.
  • Käytetään kohtuullisesti margariinia ja kasviöljyä.
  • Kahdella viikoittaisella aterialla rasvaista kalaa varmistetaan kalarasvojen riittävä saanti.
  • n-3-sarjan monityydyttymättömien rasvojen saantia voidaan lisätä myös käyttämällä rypsiöljyä ja rypsiöljypohjaista margariinia.
• Kohonnutta lepoverenpainetta voidaan vähentää kohtuullisesti kuormittavalla kestävyystyyppisellä liikunnalla, esimerkiksi reippaalla kävelyllä, jonka kesto on vähintään 30 minuuttia (yhtenä tai useampana jaksona) ja joka toistuu useimpina päivinä viikossa, mieluiten päivittäin 117.
• Liikapainoisia (painoindeksi 25–29.9 kg/m²) ja lihavia (painoindeksi vähintään 30 kg/m²) tulee kannustaa laihtumaan tavoitteena 5–10 %:n vähenemä lähtöpainosta 64, 135.
• Alkoholin viikkokulutuksen tulisi olla enintään
  • miehillä 240 g (alle 21 ravintola-annosta)
  • naisilla alle 160 g (alle 14 ravintola-annosta).

Taulukko 5. Suositus elintapojen muutoksista kohonneen verenpaineen ehkäisyssä ja osana hoitoa.

Tekijä	Tavoite
1 Vastaa natriumimäärää 87 mmol 2 Vastaa naisilla kaliumimäärää 79 mmol ja miehillä 90 mmol 3 Tärkein lähde kovat maito- ja muut eläinrasvat 4 Tärkeimmät lähteet rasvaiset maitovalmisteet ja voi, rasvaiset leivonnaiset ja rasvaiset liharuoat 5 Osuus energian saannista 6 Tärkeimmät lähteet kala (eikosapentaeeni- ja dokosaheksaeenihappo) ja rypsiöljy (alfa-linoleenihappo)
Natriumin saanti, mg/vrk	<2 000 (vastaa <5 g NaCl/vrk)1
Kaliumin saanti, mg/vrk	Naiset ≥3 1002
	Miehet ≥3 5002
Kalsiumin saanti, mg/vrk	≥800
Tyydyttyneet3 ja trans-rasvahapot4, E %5	<10
n-3-sarjan monityydyttymättömät rasvahapot6, E %5	≥1
Alkoholin käyttö, g viikossa (annosta viikossa)	Naiset <160 (<14)
	Miehet <240 (<21)
Liikapaino ja lihavuus	Liikapainoisilla (painoindeksi 25–29.9 kg/m2) ja lihavilla (painoindeksi vähintään 30 kg/m2) 5–10 %:n suuruinen painon väheneminen 64
Vyötärölihavuus	Vyötärön ympärysmitta miehillä <102 cm ja naisilla <88 cm
Fyysinen aktiivisuus	Vähintään viidesti viikossa vähintään 30 minuuttia kerralla (yhtenä tai useampana jaksona) kohtalaisen kuormittavaa, esimerkiksi reipasta kävelyä
Tupakointi	Tupakoinnin lopettaminen 136

Ravitsemusohjeita kohonneen verenpaineen ehkäisyyn ja hoitoon

• Vältä suolaa ja suolaa sisältäviä mausteseoksia ruoanvalmistuksessa ja pöydässä.
• Vältä runsassuolaisia elintarvikkeita. Valitse leivät, liha- ja kalajalosteet, juustot ja valmisruoat vähäsuolaisina (pakkausmerkintä "vähemmän suolaa" tai "suolaa vähennetty" tai sydänmerkki).
• Syö runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja.
• Suosi rypsiöljyjä ja rypsiöljypohjaisia kasvimargariineja.
• Käytä rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita.
• Syö kalaa vähintään kahdesti viikossa.
• Laihduta, jos olet liikapainoinen tai lihava.
• Käytä alkoholia enintään kohtuullisesti.
• Vältä lakritsiuutetta sisältäviä tuotteita.

Lääkehoidon vaikutukset verenpaineeseen ja siedettävyys

• Kohonneen verenpaineen hoidossa käytettävät ensisijaiset lääkeryhmät ovat (aakkosjärjestyksessä)
  • Angiotensiinikonvertaasientsyymin estäjät (ACE:n estäjät)
  • Angiotensiinireseptorin (ATR, tyyppi 1) salpaajat
  • Beeta-adrenergisten reseptorien salpaajat (beetasalpaajat)
  • Diureetit
  • Kalsiumkanavan salpaajat
• Ne alentavat kohonnutta verenpainetta keskimäärin saman verran A.
  • Verenpaine laskee yhdellä lääkkeellä keskimääräistä annosta käyttäen keskimäärin 9 / 6 mmHg (systolinen / diastolinen paine) 137.
  • Useat tekijät, kuten ikä, elintavat, kohonneen verenpaineen lähtötaso sekä mahdollinen muu samanaikainen verenpainetta alentava lääkehoito, voivat vaikuttaa verenpaineen laskun suuruuteen.
• Pieninä annoksina kaikkien ensisijaislääkeryhmien valmisteet ovat hyvin siedettyjä A.
  • Erityisesti diureettien, beetasalpaajien ja kalsiumkanavan salpaajien haittavaikutukset lisääntyvät annosta suurennettaessa 137.
• Lääkehoidon tehoa ja siedettävyyttä voidaan parantaa käyttämällä usean lääkkeen pienten annosten yhdistelmää 137, 138 (ks. kohta Lääkkeiden annokset ja yhdistelmähoito).

Lääkehoidon vaikutukset sydän- ja verisuonitautitapahtumiin

• Keskeistä sydän- ja verisuonitautitapahtumien ja -kuolemien vähentämisessä on kohonneen verenpaineen tehokas alentaminen 138. Tähän tarvitaan useimmiten yhdistelmähoitoa 139 (ks. kappale Lääkehoidon annokset ja yhdistelmähoito).
• Systolisen verenpaineen alentaminen 10 mmHg:llä ja diastolisen 5 mmHg:llä lääkkein vähentää viidessä vuodessa aivohalvauksia 30–40 % ja vakavia sepelvaltimotautitapahtumia 16 % A, iäkkäillä ja keski-ikäisillä suhteellisesti yhtä paljon 140.
• Isoloituneen systolisen hypertension lääkehoito vähentää neljässä vuodessa sepelvaltimotapahtumia keskimäärin 23 % ja aivohalvauksia 30 % A.
• Hoidot, joiden pohjana on ACE:n estäjä, ATR:n salpaaja, beetasalpaaja, diureetti tai kalsiumkanavan salpaaja, vähentävät sydän- ja verisuonitautitapahtumia A, 137, 141, 142, 143, 144, 145.
• Reniininestäjä aliskireeni 146, aldosteroniantagonistit 147, alfasalpaaja pratsosiini ja sentraalisesti sympaattista järjestelmää estävät lääkkeet klonidiini ja moksonidiini alentavat kohonnutta verenpainetta, mutta niiden vaikutuksista verenpainepotilaiden kardiovaskulaaritapahtumiin ei ole tutkimusnäyttöä.
  • Alfasalpaaja doksatsosiini (ei käytössä Suomessa) vähentää sydän- ja verisuonitautitapahtumia, aivohalvauksia ja sydämen vajaatoimintaa huonommin kuin diureetti 148.
• Pitkävaikutteiset nitraatit alentavat systolista verenpainetta, mutta ennusteesta hypertensiossa ei ole tutkimusnäyttöä 149.

Lääkehoidon aiheet

• Sydän- ja verisuonitautien kokonaisvaaraa on aina pyrittävä pienentämään tehokkaan elintapaohjauksen avulla.
• Lääkehoidon aloitustaso arvioidaan yksilöllisesti (kuva 3
  
  ).
• Jos toistetuissa mittauksissa systolinen paine on vähintään 160 mmHg tai diastolinen 100 mmHg tai suurempi, on kohonnutta verenpainetta alentava lääkehoito aloitettava kaikille potilaille A.
• Lääkehoito on aiheellinen, jos systolinen paine on 140 mmHg tai enemmän tai diastolinen paine vähintään 90 mmHg, kun potilaalla on
  • diabetes
  • munuaissairaus, ks. Käypä hoito -suositus Diabeettinen nefropatia 5, 84
  • merkkejä kohde-elinvaurioista tai
  • kliinisesti merkittävä sydän- ja verisuonitauti.
• Lääkityksen aloittamista tulee harkita, jos elintapamuutoksista ja muihin vaaratekijöihin vaikuttamisesta huolimatta systolinen verenpaine ei laske alle tason 140 mmHg tai diastolinen alle tason 90 mmHg ja valtimotautikuoleman vaara on suuri (5 % tai suurempi kymmenessä vuodessa; suuren riskin potilas).
• Sydän- ja verisuonitautien kokonaisvaaran arviointiin käytetään SCORE-tutkimuksen vaaratekijätaulukoita 63, 150, 151; ks. kuva 4
  
  , sähköinen tausta-aineisto 13 ja SCORE-laskuri 3.
• Käytettävissä on myös suomalainen riskilaskuri www.thl.fi/finriski-laskuri 6, joka huomioi ei-fataalitkin tapahtumat 152, 153.

Kohonneen verenpaineen hoidon tavoite

• Hoidon tavoite on alentaa systolinen paine vähintään tasolle alle 140 mmHg ja diastolinen paine tasolle alle 85 mmHg A.
• Hoitotavoite on alle 130/80 mmHg, jos potilaalla on diabetes tai munuaissairaus (ks. Käypä hoito -suositus Diabeettinen nefropatia 5, 84) tai jos potilas on sairastanut aivohalvauksen tai sydäninfarktin 1.
  • Jos diabeettiseen tai ei-diabeettiseen munuaistautiin liittyy proteinuria yli 1 g/vrk, on hoitotavoite alle 125/75 mmHg 1, 84, 154.
• Korkea ikä ei vaikuta hoitotavoitteisiin, joskin yli 80-vuotiailla käytännön tavoite voi olla alle 150/85 mmHg 155.

Lääkkeiden annokset ja yhdistelmähoito

• Hoito aloitetaan pienellä lääkeannoksella. Jos ilmenee haittavaikutuksia, vaihdetaan tilalle toinen lääke. Jos valittu lääke ei ole riittävän tehokas, lisätään mukaan pieni annos toiseen ryhmään kuuluvaa lääkettä 137.
• Kahden verenpainelääkkeen yhdistelmä alentaa kohonnutta verenpainetta enemmän kuin yhden lääkkeen annoksen kaksinkertaistaminen A.
• Useimmat potilaat tarvitsevat yhdistelmähoitoa tavoitteen saavuttamiseksi 139.
• Pienten annosten yhdistelmällä tavoitteet voidaan saavuttaa ilman merkittäviä haittavaikutuksia 156.
• Useimpia eri ryhmiin kuuluvia verenpainelääkkeitä voidaan yhdistää (kuva 5
  
  ).
• Jos verenpaineen lähtötaso on huomattavasti kohonnut tai kyseessä on suuren riskin potilas, on syytä aloittaa suoraan yhdistelmällä tai siirtyä siihen nopeasti (kuva 5
  
  ).
  • Suuren riskin verenpainepotilailla ACE:n estäjän ja kalsiumkanavan salpaajan yhdistelmä saattaa vaikututtaa sydän- ja verisuonitautitapahtumiin suotuisammin kuin ACE:n estäjän ja diureetin yhdistelmä B.
  • Suuren riskin verenpainepotilailla kalsiumkanavan salpaajan ja ACE:n estäjän yhdistelmä on vaikuttanut sydän- ja verisuonitapahtumiin edullisemmin kuin beetasalpaaja-diureettiyhdistelmä 157.
  • Suuren riskin potilaita ei tulisi hoitaa ACE:n estäjän ja ATR:n salpaajan yhdistelmällä, koska monoterapiaan verrattuna yhdistelmä lisää haittavaikutuksia vähentämättä sydän- ja verisuonitautitapahtumia 158.
  • Mikäli verenpaineen hallintaan tarvitaan kolme lääkettä, mielekäs yhdistelmä on ACE:n estäjä tai ATR:n salpaaja yhdistettynä diureettiin ja kalsiumkanavan salpaajaan.
  • Hankalahoitoisessa hypertensiossa aldosteroniantagonisti (spironolaktoni 12.5–25 mg/vrk) voi olla tehokas 147, 159.
• Syyt huonoon hoitovasteeseen on selvitettävä.
  • Ks. kohta Syyt kohonneen verenpaineen huonoon hoitovasteeseen.

Lääkkeen valinta eri sairausryhmissä

• Lääke on valittava yksilöllisesti.
• Valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat
  • kohonneen verenpaineen vaikeusaste
  • kohonneeseen verenpaineeseen liittyvät elinvauriot
  • muut samanaikaiset riskitekijät, sairaudet ja lääkitykset
  • lääkehoidon kustannukset.
• Esimerkkejä verenpainelääkkeen valinnasta eri sairaustiloissa ja erityistilanteissa on esitetty taulukossa 6.

Taulukko 6. Esimerkkejä ensisijaisista verenpainelääkkeistä eri sairaustiloissa ja erityistilanteissa. Muokattu artikkelista 1.

Ei kohde-elinvaurioita
Komplisoitumaton essentiaalinen hypertensio	ACE:n estäjä, ATR:n salpaaja, kalsiumkanavan salpaaja, diureetti, (beetasalpaaja)
Kohde-elinvaurio / sydän- ja verisuonisairaus
LVH	ACE:n estäjä, ATR:n salpaaja, kalsiumkanavan salpaaja, diureetti
Mikroalbuminuria tai proteinuria	ACE:n estäjä, ATR:n salpaaja
Munuaisten vajaatoiminta	ACE:n estäjä, ATR:n salpaaja, diureetti (furosemidi)
Sairastettu aivohalvaus	ACE:n estäjä, ATR:n salpaaja, kalsiumkanavan salpaaja, diureetti
Sairastettu sydäninfarkti	Beetasalpaaja, ACE:n estäjä (ATR- salpaaja, jos ACE:n estäjä ei sovi)
Oireinen sepelvaltimotauti	Beetasalpaaja, kalsiumkanavan salpaaja
Sydämen vajaatoiminta	ACE:n estäjä, ATR:n salpaaja, diureetti, beetasalpaaja, aldosteroniantagonisti
Eteisvärinä
Toistuva	ATR:n salpaaja, ACE:n estäjä, beetasalpaaja
Pysyvä	Beetasalpaaja, verapamiili (huom. ei näiden kahden yhteiskäyttöä)
Perifeerinen valtimotauti	ACE:n estäjä, kalsiumkanavan salpaaja
Erityistilanteet
Diabetes	ACE:n estäjä, ATR:n salpaaja, kalsiumkanavan salpaaja, diureetti
Raskaudenaikainen hypertensio	Labetaloli-beetasalpaaja, kalsiumkanavan salpaaja
Astma	Kalsiumkanavan salpaaja, ATR:n salpaaja, diureetti

Essentiaalinen hypertensio

• Hoito aloitetaan yksilöllisesti ACE:n estäjällä, ATR:n salpaajalla, beetasalpaajalla, diureetilla tai kalsiumkanavan salpaajalla 138.
  • Beetasalpaajat pienentävät aivohalvausriskiä vähemmän kuin muut ensisijaislääkkeet erityisesti iäkkäillä B.
  • Beetasalpaajien ja erityisesti niiden ja diureetin yhdistelmää tulisi välttää ensisijaislääkityksenä potilailla, joilla on ns. metabolinen syndrooma tai lisääntynyt riski sairastua diabetekseen A.
• Tärkeintä on riittävä verenpaineen lasku ja sydän- ja verisuonitautivaaran pienentäminen, mihin useimmiten tarvitaan yhdistelmähoitoa (ks. kohta Lääkkeiden annokset ja yhdistelmähoito).

Isoloitunut systolinen hypertensio

• Isoloituneessa systolisessa hypertensiossa hoito voidaan aloittaa 160, 161, 162, 163
  • pieniannoksisella tiatsididiureetilla
  • pitkävaikutteisella dihydropyridiinityyppisellä kalsiumkanavan salpaajalla
  • ATR:n salpaajalla tai ACE:n estäjällä.
• Pyrittäessä tehokkaaseen systolisen paineen laskuun ongelmaksi voi tulla matala diastolinen paine (ks. kohta Yli 80-vuotiaat).

Dyslipidemiat

• Dyslipidemian hoito on tärkeää hypertensiossa 164, 165, 166.
• Dyslipidemia ei vaikuta verenpainelääkkeiden valintaan.
  • Verenpainelääkkeiden lipidivaikutukset ovat vähäisiä, ja niiden kliininen merkitys on epäselvä B.
• Ks. Käypä hoito -suositus Dyslipidemiat 8, 164.

Diabetes

• Tärkeintä hypertension hoidossa on hyvän hoitotasapainon saavuttaminen, mihin lähes aina tarvitaan yhdistelmälääkitystä 167.
• ACE:n estäjään, ATR:n salpaajaan, diureettiin, beetasalpaajaan ja kalsiumkanavan salpaajaan pohjautuva kohonneen verenpaineen lääkehoito parantaa ennustetta A.
  • ATR:n salpaajaan pohjautuva hoito vähentää sydän- ja verisuonitapahtumia ja -kuolemia enemmän kuin beetasalpaajapohjainen 168.
  • ACE:n estäjä saattaa vähentää sydäntapahtumia ja -kuolemia enemmän kuin kalsiumkanavan salpaaja 163, 169, 170.
• Tiatsididiureetit ja beetasalpaajat, joilla ei ole ISA-vaikutusta (intrinsic sympathomimetic activity), saattavat suurentaa jonkin verran veren glukoosipitoisuuksia 171, 172, 173, mutta ne parantavat ennustetta 174, 175, 176.
• Diabeteksen ilmaantuvuus on ATR:n salpaajaa käytettäessä ollut vähäisempää ja ACE:n estäjää käytettäessä joko vähäisempää 166, 177, 178, 179, 180, 181, 182 tai yhtä suurta 163 verrattuna diureetti- ja beetasalpaajapohjaiseen lääkehoitoon 183, 184.
• Beetasalpaajien ja erityisesti niiden ja diureetin yhdistelmää tulisi välttää ensisijaislääkityksenä potilailla, joilla on ns. metabolinen syndrooma tai lisääntynyt riski sairastua diabetekseen A.
• Ks. Käypä hoito -suositus Diabetes 9, 167.
  • Erityisesti ACE:n estäjän tai ATR:n salpaajan ja diureetin sekä ACE:n estäjän ja kalsiumkanavan salpaajan yhdistelmien on osoitettu vähentävän tehokkaasti diabeetikoiden sydän- ja verisuonitautitapahtumia ja -kuolemia 168, 185, 186.
• Diabeettisessa nefropatiassa ACE:n estäjät tai ATR:n salpaajat ovat ensisijaisia, koska ne vähentävät proteinuriaa ja hidastavat munuaisten toiminnan heikkenemistä; ks. Käypä hoito -suositus Diabeettinen nefropatia 5, 84.

Vasemman kammion hypertrofia (LVH)

• Verenpainelääkitys pienentää vasemman kammion massaa ja seinämäpaksuuksia A.
• Vasemman kammion massan pieneneminen näyttäisi parantavan potilaan ennustetta 187, 188.
• ATR:n salpaajan ja tiatsididiureetin yhdistelmä näyttäisi vähentävän enemmän vasemman kammion massaa ja aivohalvauksia kuin beetasalpaajan ja diureetin yhdistelmä potilailla, joilla on LVH 179, 189.

Sepelvaltimotauti

• Hypertensio on tärkeä sepelvaltimotaudin vaaratekijä. Se lisää sydäninfarktin sairastaneiden uusia sydäninfarkteja ja sydänkuolemia 190, 191.
• Beetasalpaajat ovat ensisijainen valinta sepelvaltimotautipotilaiden verenpainelääkkeeksi.
  • Beetasalpaajahoito vähentää sydäninfarktin sairastaneiden uusia sydäninfarkteja ja sydänkuolemia noin 20 % 192.
• Kalsiumkanavan salpaajat
  • Dihydropyridiinejä (amlodipiini, felodipiini, nisoldipiini) voidaan käyttää sepelvaltimotautipotilaiden verenpainelääkkeenä yhdistettynä beetasalpaajaan.
  • Nifedipiinin lyhytvaikutteisen muodon on yksinomaan käytettynä todettu huonontavan ennustetta 193, eikä sitä tule käyttää ilman beetasalpaajaa 194.
  • Tavanomaiseen beetasalpaajan sisältävään sepelvaltimotautilääkitykseen liitettynä pitkävaikutteisen nifedipiinin 195, 196 on osoitettu vähentävän kardiovaskulaarisia tapahtumia.
  • Verapamiili ja diltiatseemi on todettu turvalliseksi yksinään käytettyinä, ellei potilaalla ole sydämen systolista vajaatoimintaa eikä toisen tai kolmannen asteen AV-johtumisen häiriötä C.
• ACE:n estäjät vähentävät sydäninfarkteja ja äkkikuolemia noin 20 % potilailla, joilla on valtimoja ahtauttava sairaus tai diabetes ja jokin muu sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijä A.
  • Lääkitys ACE:n estäjällä tulisi aloittaa kaikille sepelvaltimotautia sairastaville potilaille, joilla on hypertensio A.
• ATR:n salpaaja voi korvata ACE:n estäjän niillä sepelvaltimotautipotilailla, joille ACE:n estäjä ei sovi A.

Sydämen vajaatoiminta

• Sydämen systolinen vajaatoiminta ja hypertensio esiintyvät harvoin samanaikaisesti. Sen sijaan sydämen diastolinen vajaatoiminta on yleinen kohonneen verenpaineen seuraus.
• ACE:n estäjät, ATR:n salpaajat ja diureetit ovat ensisijaisia verenpainelääkkeitä.
  • Oireisen vajaatoimintapotilaan aloituslääke kohonneen verenpaineen hoidossa on diureetti 197.
  • ACE:n estäjät parantavat sydämen vajaatoimintaa tai vasemman kammion toimintahäiriötä sairastavien ennustetta A.
  • ATR:n salpaajia voidaan käyttää hoidettaessa sydämen vajaatoimintaa potevia, jotka eivät siedä ACE:n estäjää; ks. sähköinen tausta-aineisto 14.
• Beetasalpaajat (bisoprololi, karvediloli, metoprololi, nebivololi) vähentävät ACE:n estäjään ja diureettiin liitettyinä sydänkuolemia ja sairaalahoidon tarvetta A.
  • Beetasalpaaja voidaan lisätä varovasti lääkitykseen, kun vajaatoiminta on saatu hallintaan.
• Aldosteroniantagonistit (spironolaktoni ja eplerononi) parantavat sydämen vaikeaa vajaatoimintaa sairastavien ennustetta 198, 199.
• ATR:n salpaajan käyttö on aiheellista silloin, kun ACE:n estäjät aiheuttavat haittavaikutuksia 200, 201.

Rytmi- ja johtumishäiriöt

• Beetasalpaajat, diltiatseemi ja verapamiili voivat ehkäistä hypertensiopotilaan eteisperäisiä rytmihäiriöitä ja hidastaa nopean eteisvärinän kammiorytmiä 202, 203, 204. Toisaalta näitä lääkeaineita on vältettävä, jos eteis-kammiojohtuminen on hidastunut.
• ACE:n estäjät ja ATR:n salpaajat vähentävät eteisvärinän ilmaantumista sydämen vajaatoimintaa sairastavilla ja verenpainepotilailla. Ne saattavat myös vähentää eteisvärinän uusiutumista C.

Perifeerinen raajojen valtimosairaus

• Kohonnutta verenpainetta alentava hoito vähentää sydän- ja verisuonitautitapahtumien vaaraa perifeeristä raajojen valtimosairautta sairastavilla 205.
• ACE:n estäjät vähentävät sydäninfarkteja, aivohalvauksia ja kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin suuren riskin potilailla, joilla on perifeerinen valtimosairaus 205, 206, 207. ACE:n estäjät saattavat pidentää katkokävelypotilaiden kävelymatkaa 208.
• Beetasalpaajat eivät näytä heikentävän katkokävelypotilaiden kävelymatkaa eivätkä ole vasta-aiheisia perifeeristä raajojen valtimosairautta sairastavilla 205, 209. Niiden käyttö on aiheellista samanaikaisen sepelvaltimotaudin yhteydessä 205.
• Verisuonia laajentavat verenpainelääkkeet (ensisijaisesti dihydropyridiinityyppiset kalsiumkanavan salpaajat) voivat vähentää Raynaud'n oireyhtymää sairastavien raajaoireita 210.

Aivoverenkierron sairaudet ja kognitiiviset toiminnat

• Kohonneen verenpaineen lääkehoito vähentää aivohalvauksen sairastaneiden hypertensiopotilaiden sairastumista uuteen aivohalvaukseen 211, 212, 213.
  • Eniten ennustenäyttöä on ACE:n estäjän ja diureetin yhdistelmästä sekä ATR:n salpaajaan pohjautuvasta hoidosta B, 214, 215.
  • Ks. sähköinen tausta-aineisto eri verenpainelääkkeiden käyttöön liittyvistä erityiskysymyksistä 15.
  • Ks. Käypä hoito -suositus Aivoinfarkti 10, 216.
• Keski-iän kohonnut verenpaine on Alzheimerin taudin ennustetekijä 217.
• Kohonneen verenpaineen alentamisesta on hyötyä kognitiivisten toimintojen kannalta B.

Munuaistaudit

• ACE:n estäjiä ja ATR:n salpaajia suositellaan hypertension ensisijaislääkkeeksi munuaissairauden yhteydessä, koska niiden on osoitettu hidastavan munuaissairauden etenemistä tehokkaimmin 218; ks. sähköinen tausta-aineisto 16.
• Melkein aina tarvitaan yhdistelmälääkitystä verenpainetavoitteeseen pääsemiseksi. Tällöin tulevat kyseeseen ensisijaisesti kalsiumkanavan salpaajat. Hypervolemian korjaamiseksi lääkitykseen on useimmiten syytä liittää diureetti.
• Tiatsididiureetit menettävät kohonnutta verenpainetta alentavan tehonsa munuaisten vajaatoiminnassa (seerumin kreatiniinipitoisuus yli 150 µmol/l), jolloin diureetiksi valitaan loop-diureetti (furosemidi).
• Munuaisten vajaatoiminnassa kaliumia säästäviä diureetteja tulee välttää hyperkalemiavaaran vuoksi.
• Munuaisten vajaatoiminnassa sekä renovaskulaarisessa hypertensiossa ACE:n estäjien ja ATR:n salpaajien käyttö edellyttää seerumin kreatiniini- ja kaliumpitoisuuksien seurantaa.
• ACE:n estäjien ja ATR:n salpaajien yhteiskäyttöä ei suositella aloitettavaksi perusterveydenhuollossa.
• Renovaskulaarisessa hypertensiossa arvioidaan pallolaajennuksen tai leikkaushoidon tarve ja mahdollisuudet 219.
• Ks. Käypä hoito -suositus Diabeettinen nefropatia 5, 84.

Astma ja keuhkoahtaumatauti

• Diureetit, kalsiumkanavan salpaajat ja ATR:n salpaajat soveltuvat astmaa tai keuhkoahtaumatautia sairastavien kohonneen verenpaineen hoitoon 220.
  • Diureetiksi suositellaan kaliumia säästävää yhdistelmädiureettia, koska beeta₂-reseptoriagonistit ja kortikoidit saattavat aiheuttaa hypokalemiaa 221.
• ACE:n estäjiä voidaan käyttää, mutta ne saattavat aiheuttaa kuivaa yskää ja lisätä hengitysteiden hyperreaktiivisuutta ja siten pahentavat astmaa tai laukaisevat sen 222.
• Beetasalpaajat ovat yleensä vasta-aiheisia.
  • Pakottavissa tapauksissa, kuten sepelvaltimotaudissa, voidaan käyttää beeta₁-selektiivistä salpaajaa tai salpaajaa, jolla lisäksi on beeta₂-agonistinen vaikutus 223. Beetasalpaajien pitkäaikaisvaikutuksista ei ole riittävästi tutkimustietoa 224.

Raskausajan kohonnut verenpaine

• Kohonnut verenpaine raskauden aikana voi olla raskaudesta riippumaton, raskauden indusoima (pre-eklampsia) tai näiden yhdistelmä.
• Hypertension kesto on yleensä lyhytaikainen (alle kaksi kuukautta).
• Hoidolla on merkitystä lähinnä äidin verisuonikatastrofien estossa 225.
• Sikiön kannalta on varottava liiallista verenpaineen alentamista, ja lääkitystä on usein kevennettävä keskiraskaudessa, jolloin verenpaine fysiologisista syistä laskee.
• Verenpainelääkitys aloitetaan, jos systolinen painetaso on yli 160 mmHg tai diastolinen painetaso yli 105 mmHg tai pienemmillä painetasoilla (yli 140/90 mmHg), jos potilaalla esiintyy oireita (esim. päänsärkyä, näköhäiriöitä) tai proteinuriaa tai turvotuksia.
• Hoidolla tavoiteltava optimaalinen painetaso on alle 140/90 mmHg.
• Lääkehoitona voidaan käyttää beetasalpaajia, yhdistettyä alfa- ja beetasalpaajaa (labetaloli) sekä verisuonia laajentavia pitkävaikutteisia kalsiumkanavan salpaajia B.
  • Pelkän beetasalpaajan käyttö on aiheellista, jos potilas on takykardinen (syketaajuus on yli 90/min).
  • Diureetit ovat suhteellisesti vasta-aiheisia, koska ne pienentävät kiertävää veritilavuutta ja voivat heikentää istukan toimintaa.
  • ACE:n estäjät ja ATR:n salpaajat ovat vasta-aiheisia 226.

Hypertensiivinen kriisi

• Hypertensiivinen kriisi määritellään verenpaineen huomattavaksi nousuksi, jossa systolinen paine on yli 200 mmHg tai diastolinen paine yli 130 mmHg.
• Se jaetaan vaikeusasteen mukaan
  • hypertensiiviseen hätätilanteeseen ja
  • kiireellistä hoitoa vaativaan tilaan.
• Hypertensiivinen hätätilanne
  • Keskeisiä kohde-elinlöydöksiä ja -oireita ovat
    • sydäniskemia
    • sydämen vajaatoiminta
    • aivo-oireet
    • munuaisten nopeasti paheneva vajaatoiminta
    • verenvuodot silmän verkkokalvoissa
    • aortan dissekoituminen.
  • Hoidon tavoitteena on alentaa verenpainetta turvalliselle tasolle kohde-elinten verenkiertoa vaarantamatta. Potilaat kuuluvat päivystystapauksina erikoissairaanhoitoon.
  • Hoidossa tarvitaan useimmiten suoneen annettavaa lääkitystä.
    • Erikoissairaanhoidossa käytettävissä ovat
      • labetaloli
      • natriumnitroprussidi
      • glyseryylinitraatti
      • klonidiini.
    • Ks. sähköinen tausta-aineisto 17.
    • Avohoidossa ensihoitona voidaan käyttää keskipitkä- tai pitkävaikutteista kalsiumkanavan salpaajaa.
• Avohoidossa voidaan hypertensiivisen kriisin hoitoon käyttää keskipitkä- tai pitkävaikutteista kalsiumkanavan salpaajaa. Sitä ei saa pureskella 17.
• Hypertensiivisen kriisin kiireellisessä tilassa potilaat ovat yleensä oireettomia ja vaikeat kohde-elinlöydökset puuttuvat.
  • Tähän mennessä ei ole tehty tutkimusta, joka osoittaisi, että verenpaineen nopeasta laskusta olisi hyötyä. Ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että jokin lääkeryhmä olisi toista parempi sairastuvuuden tai kuolleisuuden vähentäjä 227.
  • Verenpainelääkitys aloitetaan Käypä hoito -suosituksen yleisten periaatteiden mukaisesti. Hoitovaste tarkistetaan 1–3 vuorokauden kuluessa 228.

Yli 80-vuotiaat

• Iäkkäät ovat hyvin heterogeeninen joukko täysin toimintakykyisistä monisairaisiin ja dementoituneisiin laitospotilaisiin. Tämä täytyy ottaa huomioon kohonneen verenpaineen hoitoa ja sen merkitystä arvioitaessa 229.
• Nuorempana aloitettua ja hyvin sopivaa verenpainehoitoa ei pidä muuttaa pelkän ikääntymisen perusteella.
• Iäkkäillä matala verenpaine voi paradoksaalisesti olla huonon ennusteen merkki 230, 231, 232, 233 ja liittyä heikentyneeseen kognitioon 234. Nämä yhteydet voivat johtua verenpainetta alentavista taustasairauksista, esimerkiksi sydämen pumppaustoiminnan heikentymisestä 235 tai aiemman kohonneen verenpaineen vaikutuksesta 234.
  • 80 vuotta täyttäneiden miesten (41 %:lla sepelvaltimotauti, 18 %:lla aivovaltimotauti) seurantatutkimuksessa kuolleisuus näytti suurenevan niillä, joilla hoidettu verenpaine oli alle 130/70 mmHg 236.
• Suhteellisen hyväkuntoisilla yli 80-vuotiailla (keskimäärin 84 vuotta) kohonneen verenpaineen alentaminen lääkityksellä vähentää merkittäviä kardiovaskulaaritapahtumia ja kokonaiskuolleisuutta B, 155.
• Valtimosairaus on kohonneen verenpaineen hoidon aihe, mutta nimenomaan yli 80-vuotiailla potilailla tehtyjä tutkimuksia ei ole käytettävissä.
• Korkea ikä ei vaikuta hoitotavoitteisiin, joskin yli 80-vuotiailla käytännön tavoite voi olla alle 150/85 mmHg 155. Ei ole kuitenkaan suljettu pois mahdollisuutta, että alemmasta tavoitteesta (systolinen paine alle 140 mmHg) voisi olla lisähyötyä.
• Diastolisen paineen suositeltavasta alarajasta iäkkäillä ei ole yksimielisyyttä 237, 238.
  • Yhden tutkimuksen 239 mukaan iäkkäiden potilaiden diastolista painetta voidaan hoidolla laskea turvallisesti 55 mmHg:iin, sepelvaltimotautia sairastavilla ei kuitenkaan todennäköisesti alle 70 mmHg:iin.
  • Hoidon tehokkuutta on arvioitava yksilöllisesti potilaan oireita seuraten.
• Ortostaattinen hypotensio ja toisaalta valkotakki- ja pseudohypertensio on pidettävä mielessä hoitoa harkittaessa (ks. kohta Kohonneen verenpaineen luokittelu).
• Ennen lääkityksen aloitusta ja aina lääkemuutosten yhteydessä on mitattava verenpaine myös pystyasennossa.
• Erityisesti iäkkäiden hoidossa on huomioitava myös muiden kuin varsinaisten verenpainelääkkeiden verenpainetta alentavat vaikutukset.
• Neljästä verenpaineen hoitotutkimuksesta tehdyn meta-analyysin 240 mukaan (mukana myös HYVET-tutkimus 240) verenpaineen alentamisesta on hyötyä myös kognitiivisen suorituskyvyn kannalta.

Muut lääkkeet

• Asetyylisalisyylihapon (100 mg/vrk) käyttöä suositellaan, jos potilaalla on diabetes 241 tai vaara kuolla sydän- ja verisuonisairauteen on suuri (yli 5 % kymmenen vuoden aikana) ja hoidonaikainen verenpainetaso on alle 150/90 mmHg eikä ASA-hoidolle ole muita vasta-aiheita A.
• Dyslipidemialääkitys: ks. Käypä hoito -suositus Dyslipidemiat 8, 164.

Syyt kohonneen verenpaineen huonoon hoitovasteeseen

• Sitoutumattomuus hoitoon
  • potilaasta johtuva
  • hoitoprosessista johtuva
• Lääkehoidon tehottomuus
  • riittämätön lääkeannos tai huono lääkeyhdistelmä
  • puutteellinen diureettihoito ja tilavuuskuormitus
  • yksilölliset erot lääkevasteissa
  • lääkeaineinteraktiot
• Verenpainetta nostavat ulkoiset tekijät
  • suola, lihominen, puutteellinen elintapahoito
  • alkoholi, tupakka, huumeet
  • lakritsiuutetta sisältävät tuotteet
  • verenpainetta kohottavat lääkkeet
• Mittausongelmat (ks. edellä kappale Verenpainetason luokittelu)
  • valkotakkihypertensio
  • piilevä hypertensio
  • pseudohypertensio
• Sekundaarinen hypertensio (ks. edellä oma kappale)
• Lisätietoa 242, 243

Lääkityksen vähentäminen ja lopettaminen

• Lääkityksen asteittaista vähentämistä ja jopa lopettamista voidaan harkita, jos verenpaine on lievässä komplisoitumattomassa hypertensiossa pysynyt toteutuneiden elintapamuutosten ja lääkehoidon vaikutuksesta optimaalisena (alle 120/80 mmHg) ainakin yhden vuoden ajan.
• Jos lääkitys lopetetaan, verenpainetta on sen jälkeen ehdottomasti seurattava huolellisesti, koska se saattaa kohota uudelleen 244.

Seuranta

• Verenpainepotilaan seurannassa arvioidaan elintapamuutosten ja lääkehoidon toteutumista, hoidon siedettävyyttä ja tavoitteiden saavuttamista.
• Seurantakäyntien taajuuteen vaikuttavat
  • kohonneen verenpaineen hoitotaso
  • kohde-elinvauriot
  • potilaan muut sairaudet.
• Kohonneen verenpaineen seurannan taajuus hoitason mukaan
  • 1. Hyvä hoitotaso (alle 140/85 mmHg)
    • Vuosittain yksi seurantakäynti lääkärillä ja kotimittausten toteutumisen mukaan 1–4 käyntiä hoitajalla
  • 2. Kohtalainen hoitotaso (140/85–159/99 mmHg)
    • Seurantakäynnit lääkärillä kuuden kuukauden ja hoitajalla kolmen kuukauden välein, kunnes hoitotasapaino hyvä ja elintavat ja muut vaaratekijät hallinnassa
  • 3. Huono hoitotaso (yli 160/100 mmHg)
    • Seurantakäynnit lääkärillä ja hoitajalla 1–3 kuukauden välein, kunnes hoitotasapaino hyvä ja elintavat ja muut vaaratekijät hallinnassa
    • Erikoislääkärin konsultaatio, jos hoitotasapaino on kolmen lääkkeen yhdistelmästä huolimatta huono
  • 4. Erittäin huono hoitotaso (yli 180/110 mmHg)
    • Erikoislääkärin konsultaatio tarvittaessa (epäily sekundaarisesta hypertensiosta)
  • Hoidon vaikutukset arvioidaan 1–3 kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta tai muutoksesta.
  • Kun verenpaine on tavoitetasolla, riittää komplisoitumattomassa hypertensiossa kotiseuranta neljän päivän mittaussarjoina kolmen kuukauden välein tai terveyden- tai sairaanhoitajan mittaamana 3–4 kuukauden välein ja lääkärintarkastus kerran vuodessa.
  • Verenpainetaso määritetään laskemalla vähintään neljän (mielellään seitsemän) eri päivänä tehdyn kaksoismittauksen keskiarvo 37.
  • Terveydenhuollossa mitattua verenpaineen tavoitetasoa alle 140/85 mmHg vastaavat
    • kotimittausten verenpainetaso alle 135/80 mmHg
    • ambulatorinen vuorokausitaso alle 135/80 mmHg
    • ambulatorinen valvetaso alle 140/85 mmHg
  • Verenpaineen pitkäaikaisrekisteröinnistä voi olla apua arvioitaessa huonoa hoitovastetta (käytössä vähintään kolme lääkettä) ja lääkityksen yhteydessä esiintyviä hypotensiivisiä oireita.
• Ensimmäisellä seurantakäynnillä määritetään diureetin käyttäjillä tutkitaan seerumin kalium- ja natriumpitoisuus ja ACE:n estäjää, ATR:n salpaajaa tai reniininestäjää käyttäviltä lisäksi seerumin kreatiniinipitoisuus ja harkinnan mukaan eGFR.
• Vakiintuneessa hoidossa vuositarkastuksessa määritetään diureettia, ACE:n estäjää, ATR:n salpaajaa ja reniininestäjää käyttävien potilaiden veren kalium-, natrium- ja kreatiniinipitoisuus ja harkinnan mukaan tarkistetaan eGFR.
• Muiden sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöiden ja kohde-elinvaurioiden seurannan tarve ja taajuus riippuvat lähtötilanteesta ja hoidosta.
  • Elinkomplikaatioiden seurannassa käyttökelpoisia tutkimuksia ovat
    • EKG
    • eGFR:n määritys
    • mikroalbuminurian etsintä.
  • Ks. myös diabeteksen 9, 167 ja dyslipidemioiden 8, 164 Käypä hoito -suositukset.
• Keskeisiä ongelmia ovat edelleen hypertension hoidon tavoitteiden riittämätön toteutuminen ja huono sitoutuminen hoitoon B, 12, 245, 246.
• Ymmärrettävät ja havainnolliset hoito-ohjeet ja huolellinen seuranta lisäävät hoitoon sitoutumista 247, 248.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Verenpaineyhdistys ry:n asettama työryhmä

Kohonnut verenpaine -suosituksen historiatiedot 18

Puheenjohtaja:

Antti Jula, LKT, dosentti, sisätautien erikoislääkäri, ylilääkäri; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Turku

Jäsenet:

Ilkka Kantola, LKT, dosentti, sisätautien erikoislääkäri, hallinnollinen osastonylilääkäri; TYKS:n sisätautien klinikka

Seppo Lehto, LT, dosentti, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri, vastaava ylilääkäri; KYS:n sisätautien klinikka

Eero Mervaala, LT, professori; Helsingin yliopiston biolääketieteen laitos, farmakologia

Kaj Metsärinne, LKT, dosentti, sisätautien ja nefrologian erikoislääkäri, ylilääkäri; TYKS:n sisätautien klinikka

Ilkka Pörsti, LT, professori, sisätautien ja nefrologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri; Tampereen yliopisto ja TAYS:n sisätautien klinikka

Timo Strandberg, professori, sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri; Oulun yliopiston terveystieteiden laitos, geriatria ja OYS:n yleislääketieteen yksikkö

Ilkka Tikkanen, LKT, dosentti, sisätautien ja nefrologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri; HYKS:n sisätautien klinikka

Tuula Tikkanen, LKT, dosentti, sisätautien ja yleislääketieteen erikoislääkäri, apulaisylilääkäri; Laakson sairaala, Helsinki

Katriina Kukkonen-Harjula, LKT, dosentti, liikuntalääketieteen erikoislääkäri, vanhempi tutkija; UKK-instituutti, Tampere (Käypä hoito -toimittaja)

Asiantuntijat

Frej Fyhrquist, LKT, professori, sisätautien erikoislääkäri; Helsingin yliopiston sisätautien klinikka

Risto Kaaja, LKT, professori, sisätautien erikoislääkäri; Turun yliopisto ja Satakunnan keskussairaala

Mika Kastarinen, LT, sisätautien ja nefrologian erikoislääkäri; KYS:n sisätautien klinikka

Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi, LKT, professori, yleislääketieteen erikoislääkäri; Oulun yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos

Pirjo Koivisto, MMM, ravitsemusasiantuntija; Suomen Sydänliitto ry, Helsinki

Eino Luostarinen, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, hallinnon pätevyys, ylilääkäri-aluekouluttaja; Peruspalvelukeskus OIVA, Asikkalan terveysasema

Markku S. Nieminen, LKT, professori, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri, ylilääkäri; HYKS:n Meilahden sairaala, sisätautien toimiala

Teemu Niiranen, LT, apulaislääkäri; TYKS:n sisätautien klinikka

Leo Niskanen, LKT, professori, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri; KYS:n sisätautien klinikka

Jyrki Olkinuora, LL, sisätautien erikoislääkäri; Munkkivuoren Lääkärikeskus Dextra, Helsinki

Heikki Ruskoaho, LKT, professori; Oulun yliopiston farmakologian ja toksikologian laitos

Jorma Takala, LKT, emeritusprofessori, yleislääketieteen erikoislääkäri; Kuopion yliopisto

Jaakko Tuomilehto, LKT, professori; Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitos

Sidonnaisuudet

Antti Jula: Matkustanut ja osallistunut kahteen ulkomaiseen kongressiin kahden eri lääkealan yrityksen maksamana.

Ilkka Kantola: Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin lääkealan yritysten rahoituksella (Bayer, Berlin-Chemie Menarini, Boehringer-Ingelheim, Genzyme, LeirasFinland, Novartis, Shire). Osallistunut lääkealan yritysten järjestämiin koulutustilaisuuksiin kutsuttuna luennoitsijana (Abbott, AstraZeneca, Bayer, Boehringer-Ingelheim, Genzyme, LeirasFinland, Orion, Servier Finland, Shire, Suomen MSD). Toiminut asiantuntijana lääkealan yritysten tieteellisen neuvottelukunnan jäsenenä (Boehringer-Ingelheim, Shire). Tehnyt lääketutkimusta korvausta vastaan (Boehringer-Ingelheim, Novartis, Sanofi-Aventis, Suomen MSD).

Seppo Lehto: Luennoinut lääkealan yritysten tilaisuuksissa (AstraZeneca, Suomen MSD, Boehringer Ingelheim, Pfizer, Server, Novartis). Osallistunut kongresseihin lääkealan yritysten kustantamana (Bayer, Leiras, Pfizer, Novartis, Suomen MSD). Advisory Boardin jäsen (Suomen MSD, Pfizer).

Eero Mervaala: Toiminut asiantuntijalääkärinä lääkealan yritykselle (Yhtyneet Medix Laboratoriot). Suomen Verenpaineyhdistyksen puheenjohtaja. Kutsuttuna luennoitsijana lääkealan yrityksen järjestämissä/tukemissa koulutustilaisuuksissa (AstraZeneca, Boehringer Ingelheim, Leiras, Novartis).

Kaj Metsärinne: Kutsuttuna luennoitsijana lääkealan yritysten järjestämissä tilaisuuksissa (Abbott Oy, Amgen Oy, Astellas Pharma Oy, Baxter Oy, Boehringer Ingelheim Oy, Genzyme Oy, Novartis Oy, Roche Oy, Suomen MSD Oy). Osallistunut kongressimatkoille lääkealan yritysten kutsumana (Baxter Oy, Genzyme Oy, Fresenius Suomi Oy, Swedish Orphan Oy).

Ilkka Pörsti: Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin lääkealan yritysten rahoituksella (Abbott Oy, Amgen Oy, Astellas Pharma Oy, Novartis Finland Oy, Bayer Schering Pharma Oy). Toiminut asiantuntijana lääkealan yrityksen tieteellisen neuvottelukunnan jäsenenä (Abbott Oy).

Timo Strandberg: Luennoinut terveydenhuollon ja/tai lääkealan yritysten koulutustilaisuuksissa ja osallistunut niiden suunnitteluun. Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin lääkealan yritysten kustantamana. Toiminut asiantuntijana lääkealan yrityksille ja terveydenhuollon toimijoille.

Ilkka Tikkanen: Kutsuttuna luennoitsijana/asiantuntijana lääkealan yritysten järjestämissä/tukemissa koulutustilaisuuksissa. Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin lääkealan yritysten kustantamana. Toiminut tutkimuksesta vastaavana henkilönä kliinisissä lääketutkimuksissa.

Tuula Tikkanen: Pitänyt lääketieteen alaan liittyviä luentoja/osallistunut koulutusmateriaalien valmisteluun yhteistyössä lääkealan yritysten kanssa.

Katriina Kukkonen-Harjula: Ks. www.kaypahoito.fi 7 / Yhteystiedot / Toimitus / Lisätiedot

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Kirjallisuutta

1. Mancia G, De Backer G, Dominiczak A ym. 2007 Guidelines for the management of arterial hypertension: The Task Force for the Management of Arterial Hypertension of the European Society of Hypertension (ESH) and of the European Society of Cardiology (ESC). J Hypertens 2007;25:1105-87
2. Mancia G, Laurent S, Agabiti-Rosei E ym. Reappraisal of European guidelines on hypertension management: a European Society of Hypertension Task Force document. J Hypertens 2009 Oct 15. [Epub ahead of print]
3. Booth N, Jula A, Aronen P ym. Cost-effectiveness analysis of guidelines for antihypertensive care in Finland. BMC Health Serv Res 2007;7:172
4. Intersalt Cooperative Research Group. Intersalt: an international study of electrolyte excretion and blood pressure. Result for 24 hour urinary sodium and potassium excretion. BMJ 1988;297:319-28
5. Peltonen M, Harald K, Männistö S ym. Kansallinen FINRISKI 2007 -terveystutkimus. Tutkimuksen toteutus ja tulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B34/2008. http://www.ktl.fi/portal/2920
6. Wolf HK, Tuomilehto J, Kuulasmaa K ym. Blood pressure levels in the 41 populations of the WHO MONICA Project. J Human Hypertens 1997;12:733-42
7. Lawes CM, Vander Hoorn S, Law MR, Elliott P, MacMahon S, Rodgers A. Blood pressure and the global burden of disease 2000. Part 1: Estimates of blood pressure levels. J Hypertens 2006;24:413-22
8. Wolf-Maier K, Cooper RS, Banegas JR ym. Hypertension prevalence and blood pressure levels in 6 European countries, Canada, and the United States. JAMA 2003;289:2363-9
9. Sivenius J, Tuomilehto J. Immonen-Räihä P. Continuous 15-year decrease in incidence and mortality of stroke in Finland. The FINSTROKE Study. Stroke 2004;35:420-5
10. Salomaa V, Ketonen M, Koukkunen H ym. Trends in coronary events in Finland during 1983-1997. The FINAMI study. Eur Heart J 2003;24:311-9
11. Kastarinen MJ, Antikainen RL, Laatikainen TK ym. Trends in hypertension care in eastern and south-western Finland during 1982-2002. J Hypertens 2006;24:829-36
12. Kastarinen M, Antikainen R, Peltonen M ym. Prevalence, awareness and treatment of hypertension in Finland during 1982-2007. J Hypertens 2009;27:1552-9
13. Aromaa A, Koskinen S (toim.) Terveys ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2002. Helsinki 2002
14. Antikainen RL, Moltchanov VA, Chukwuma C Sr ym. Trends in the prevalence, awareness, treatment and control of hypertension: the WHO MONICA Project.? Eur J Cardiovasc Prev Rehabil 2006;13:13-29
15. Paturi M, Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P (toim.) Finravinto 2007 -tutkimus. The National FINDIET 2007 Survey. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B23/2008. http://www.ktl.fi/portal/2920
16. Kastarinen M, Laatikainen T, Salomaa V ym.Trends in lifestyle factors affecting blood pressure in hypertensive and normotensive Finns during 1982-2002. J Hypertens 2007;25:299-305
17. Laatikainen T, Pietinen P, Valsta L, Sundvall J, Reinivuo H, Tuomilehto J. Sodium in the Finnish diet: 20-year trends in urinary sodium excretion among the adult population. Eur J Clin Nutr 2006;60:965-70
18. Reinivuo H, Valsta LM, Laatikainen T, Tuomilehto J, Pietinen P. Sodium in the Finnish diet: II trends in dietary sodium intake and comparison between intake and 24-h excretion of sodium. Eur J Clin Nutr. 2006;60:1160-7
19. Montonen J, Männistö S, Sarkkola C ym. Ravinnonsaannin väestöryhmittäiset erot. Terveys 2000 -tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B38/2008. http://www.terveys2000.fi
20. MacMahon S, Peto R, Cutler J ym. Blood pressure, stroke, and coronary heart disease. Part 1, Prolonged differences in blood pressure: prospective observational studies corrected for the regression dilution bias. Lancet 1990;335:765-74
21. Alderman MH. Blood pressure management: individualized treatment based on absolute risk and the potential for benefit. Ann Intern Med 1993;119:329-35
22. Lewington S, Clarke R, Qizilbash N, Peto R, Collins R; Prospective Studies Collaboration. Age-specific relevance of usual blood pressure to vascular mortality: a meta-analysis of individual data for one million adults in 61 prospective studies. Lancet 2002;360:1903-13
23. Tsevat J, Weinstein MC, Willimas LW ym. Expected gains in life expectancy from various coronary heart disease risk factor modifications. Circulation 1991;83:1194-201
24. Kiiskinen U, Vartiainen E, Puska P, Aromaa A. Long-term cost and life-expectancy consequences of hypertension. J Hypertens 1998;16:1103-12
25. Anderson KM, Wilson PWF, Odell PM, Kannel WB. An updated coronary risk profile. A statement for health professionals. Circulation 1991;83:356-62
26. Kannel W. Blood pressure as a cardiovascular risk factor: prevention and treatment. JAMA 1996;275:1571-6
27. Mancia G, DeBacker G, Dominiczak A ym. 2007 Guidelines for the management of arterial hypertension: The Task Force for the Management of Arterial Hypertension of the European Society of Hypertension (ESH) and of the Society of Cardiology (ESC). Eur Heart J 2007;28:1462-536
28. Kuulasmaa K, Tunstall-Pedoe H, Dobson A ym. Estimation of contribution of changes in classic risk factors to trends in coronary-event rates across the WHO MONICA Project populations. Lancet 2000;355:675-87
29. Puska P, Vartiainen E, Laatikainen T, Jousilahti P, Paavola M (toim.). The North Karelia Project: From North Karelia to national action. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki University Printing House, Helsinki 2009. 309 s. www.thl.fi/thl-client/pdfs/731beafd-b544-42b2-b853-baa87db6a046
30. Salomaa V, Ketonen M, Koukkunen H ym. Decline in out-of-hospital heart disease deaths contributed the main part to the overall decline in coronary heart disease mortality rates among persons 35-64 years of age in Finland. The FINAMI Study. Circulation 2003;108:691-6
31. Vartiainen E, Puska P, Pekkanen J, Tuomilehto J, Jousilahti P. Changes in risk factors explain changes in mortality from ischaemic heart disease in Finland. BMJ 1994;309:23-7
32. Alexander J, Anderssen SA, Aro A ym. Sodium as salt. Kirjassa: Nordic nutrition recommendations 2004. Integrating nutrition and physical activity. 4. painos. Nordic Council of Ministers, Copenhagen. Nord 2004;13:333-48
33. O'Brien E, Waeber B, Parati G, Staessen J, Myers MG. Blood pressure measuring devices: recommendations of the European Society of Hypertension. BMJ 2001;322:531-6
34. EN 1060–1 European Standard 1060–1 November 1995. Non-invasive sphygmomanometers -Part 1: General requirements
35. Maxwell MH, Waks AU, Schroth PC ym. Error in blood-pressure measurement due to incorrect cuff size in obese patients. Lancet 1982;2:33-6
36. Pickering TG, Hall JE, Appel LJ ym. Recommendations for blood pressure measurement in humans and experimental animals: Part 1: blood pressure measurement in humans: a statement for professionals from the Subcommittee of Professional and Public Education of the American Heart Association Council on High Blood Pressure Research. Hypertension 2005;45;142-61
37. Jula A, Puukka P, Karanko H. Multiple clinic and home blood pressure measurements versus ambulatory blood pressure monitoring. Hypertension 1999;34:261-6
38. Kantola I, Vesalainen R, Kangassalo K, Kariluoto A. Bell or diaphragm in the measurement of blood pressure? J Hypertens 2005;23:499-503
39. McAlister FA, Straus SE. Evidence based treatment of hypertension. Measurement of blood pressure: an evidence based review. BMJ 2001;322:908-11
40. Lane D, Beevers M, Barnes N ym. Inter-arm differences in blood pressure: when are they clinically significant? J Hypertens 2002;20:1089-95
41. Kimura A, Hashimoto J, Watabe D ym. Patient characteristics and factors associated with inter-arm difference of blood pressure measurements in a general population in Ohasama, Japan. J Hypertens 2004;22:2277-83
42. Appel LJ, Stason WB. Ambulatory blood pressure monitoring and blood pressure self-measurement in the diagnosis and management of hypertension. Ann Intern Med 1993;118:867-82
43. Parati G, Stergiou GS, Asmar R ym. European Society of Hypertension guidelines for blood pressure monitoring at home: a summary report of the Second International Consensus Conference on Home Blood Pressure Monitoring. J Hypertens 2008;26:1505-26
44. Pickering TG, Miller NH, Ogedegbe G ym. Call to action on use and reimbursement for home blood pressure monitoring: a joint scientific statement from the American Heart Association, American Society Of Hypertension, and Preventive Cardiovascular Nurses Association. Hypertension 2008;52:10-29
45. Niiranen TJ, Jula AM, Kantola IM, Karanko H, Reunanen A. Home-measured blood pressure is more strongly associated with electrocardiographic left ventricular hypertrophy than is clinic blood pressure. The Finn-HOME study. J Hum Hypertens 2007;21:788-94
46. Niiranen T, Jula A, Kantola I ym. Home-measured blood pressure is more strongly associated with atherosclerosis than clinic blood pressure: the Finn-HOME Study. J Hypertens 2007;25:1225-31
47. Kumpusalo E, Teho A, Laitila R, Takala J. Janus faces of the white coat effect: blood pressure not only rises, it may also fall. J Hum Hypertens 2002;16:725-8
48. Thijs L, Staessen JA, Celis H ym. Reference values for self-recorded blood pressure. A meta-analysis of summary data. Arch Intern Med 1998;158:481-8
49. Staessen JA, O'Brien ET, Amery AK ym. Ambulatory blood pressure in normotensive and hypertensive patients: results from an international database. J Hypertens 1994;12;1-12
50. O'Brien E, Coats A, Owens P ym. Use and interpretation of ambulatory blood pressure monitoring: recommendations of the British hypertension society. BMJ 2000;320:1128-34
51. Niiranen TJ, Jula AM, Kantola IM, Reunanen A. Prevalence and determinants of isolated clinic hypertension in the Finnish population: the Finn-HOME study. J Hypertens 2006;24:463-70
52. Ugajin T, Hozawa A, Ohkubo T ym. White-coat hypertension as a risk factor for the development of home hypertension: the Ohasama study. Arch Intern Med 2005;165:1541-6
53. Ohkubo T, Kikuya M, Metoki H ym. Prognosis of "masked" hypertension and "white-coat" hypertension detected by 24-h ambulatory blood pressure monitoring 10-year follow-up from the Ohasama study. J Am Coll Cardiol 2005;46:508-15
54. Verdecchia P, Reboldi GP, Angeli F ym. Short- and long-term incidence of stroke in white-coat hypertension. Hypertension 2005;45:203-8
55. Niiranen TJ, Jula AM, Kantola IM, Reunanen A. Comparison of agreement between clinic and home-measured blood pressure in the Finnish population: the Finn-HOME Study. J Hypertens 2006;24:1549-55
56. Mancia G, Facchetti R, Bombelli M, Grassi G, Sega R. Long-term risk of mortality associated with selective and combined elevation in office, home, and ambulatory blood pressure. Hypertension 2006;47:846-53
57. Hansen TW, Jeppesen J, Rasmussen S, Ibsen H, Torp-Pedersen C. Ambulatory blood pressure monitoring and risk of cardiovascular disease: a population based study. Am J Hypertens 2006;19:243-50
58. Wang GL, Li Y, Staessen JA, Lu L, Wang JG. Anthropometric and lifestyle factors associated with white-coat, masked and sustained hypertension in a Chinese population. J Hypertens 2007;25:2398-405
59. Björklund K, Lind L, Zethelius B, Andren B, Lithell H. Isolated ambulatory hypertension predicts cardiovascular morbidity in elderly men. Circulation 2003;107:1297-302
60. Sega R, Trocino G, Lanzarotti A ym. Alterations of cardiac structure in patients with isolated office, ambulatory, or home hypertension: Data from the general population (Pressione Arteriose Monitorate E Loro Associazioni [PAMELA] Study). Circulation 2001;104:1385-92
61. Bobrie G, Chatellier G, Genes N ym. Cardiovascular prognosis of "masked hypertension" detected by blood pressure self-measurement in elderly treated hypertensive patients. JAMA 2004;291:1342-9
62. Tikkanen T, Lindgren L, Tikkanen I, Fyhrquist F. Pseudohypertensio – harvinainen vai yleinen verenpaineen hoidon pulmatilanne? Duodecim 1995;111:858-62
63. Eurooppalainen suositus. Sydän- ja verisuonitautien ehkäisy käytännön lääkärintyössä: Yhteenveto. Suom Lääkäril 2008;63(49, liite):1-51
64. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Aikuisten lihavuus. Käypä hoito -suositus (online www.kaypahoito.fi). 22.1.2007
65. Kumpusalo E, Lappi J, Miettinen H, Takala J. Prevalence of left ventricular hypertrophy in Finnish primary health care hypertensive patients. J Human Hypertens 2001;15:255-8
66. Liebson PR, Grandits GA, Primeas R ym. Echocardiographic correlates of left ventricular structure among 855 mildly hypertensive men and women in the Treatment of Mild Hypertension Study (TOMHS). Circulation 1993;87:476-86
67. Kupari M, Koskinen P, Virolainen J. Correlates of left ventricular mass in a population sample aged 36 to 37 years. Focus on lifestyles and salt intake. Circulation 1994;89:1041-50
68. Ganau A, Devereux R, Pickering T ym. Relation of left ventricular load and contractile performance to left ventricular mass in hypertension. Circulation 1990;81:25-36
69. Messerli FH. Clinical determinants and manifestations of left ventricular hypertrophy. Kirjassa: Messerli FH, toim. The heart and hypertension. New York: Yorke Medical Books, 1987:219-30
70. Frohlich ED, Apstein C, Chobanian AV ym. The heart in hypertension. N Engl J Med 1992;327:998-1008
71. Messerli FH, Aepfelbacher FC. Hypertension and left ventricular hypertrophy. Cardiol Clin 1995;13:549-57
72. Morgan H, Baker K. Cardiac hypertrophy. Mechanical, neural, and endocrine dependence. Circulation 1991;83:13-25
73. Johnston CI. Tissue angiotensin converting enzyme in cardiac and vascular hypertrophy, repair and remodeling. Hypertension 1994;23:258-68
74. Sokolow M, Lyon TP. The ventricular complex in left ventricular hypertrophy as obtained by unipolar precordial and limb leads. Am Heart J 1949;37:161-86
75. Molloy TJ, Okin PM, Devereux RB, Klingfield P. Electrocardiographic detection of left ventricular hypertrophy by simple QRS voltage duration product. J Am Coll Cardiol 1992;20:1180-6
76. Schillaci G, Verdecchia P, Borgioni C ym. Improved electrocardiographic diagnosis of left ventricular hypertrophy. Am J Cardiol 1994;74:714-9
77. Okin PM, Devereux RB, Jern S, Kjeldsen SE, Julius S, Dahlöf B. Baseline characteristics in relation to electrocardiographic left ventricular hypertrophy in hypertensive patients: the Losartan intervention for endpoint reduction (LIFE) in hypertension study. Hypertension 2000;36:766-73
78. Koren MJ, Devereux RB, Casale PN ym. Relation of left ventricular mass and geometry to morbidity and mortality in uncomplicated essential hypertension. Ann Intern Med 1991;114:45-52
79. Casale PN, Devereux RB, Milner M ym. Value of echocardiographic measurements of left ventricular mass in predicting cardiovascular morbid events in hypertensive men. Ann Intern Med 1986;105:173-8
80. Devereux RB, Roman MJ, Ganau A ym. Cardiac and arterial hypertrophy and atherosclerosis in hypertension. Hypertension 1994;23:802-9
81. Gall MA, Borch-Johnsen K, Hougaard P, Nielsen FS, Parving HH. Albuminuria and poor glycemic control predict mortality in NIDDM. Diabetes 1995;44:1303-9
82. Pontremoli R, Sofia A, Ravera M ym. Prevalence and clinical correlates of microalbuminuria in essential hypertension. Hypertension 1997;30:1135-43
83. Rodicio JL, Campo C, Ruilope LM. Microalbuminuria in essential hypertension. Kidney Int Suppl 1998;54:S51-4
84. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Nefrologiyhdistyksen asettama työryhmä. Diabeettinen nefropatia. Käypä hoito -suositus (online www.kaypahoito.fi) 22.8.2007
85. Anavekar NS, McMurray JJ, Velazquez EJ ym. Relation between renal dysfunction and cardiovascular outcomes after myocardial infarction. N Engl J Med 2004;351:1285-95
86. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Silmälääkäriyhdistyksen ja Diabetesliiton lääkärineuvoston asettama työryhmä. Diabeettinen retinopatia. Käypä hoito -suositus (online www.kaypahoito.fi) 12.06.2006
87. Laurent S, Boutouyrie P, Asmar R ym. Aortic stiffness is an independent predictor of all-cause and cardiovascular mortality in hypertensive patients. Hypertension 2001;37:1236-41
88. Willum-Hansen T, Staessen JA, Torp-Pedersen C ym. Prognostic value of aortic pulse wave velocity as index of arterial stiffness in the general population. Circulation 2006;113:664-70
89. Bots ML, Hoes AW, Koudstaal PJ, Hofman A, Grobbee DE. Common carotid intima-media thickness and risk of stroke and myocardial infarction: the Rotterdam Study. Circulation 1997;96:1432-7
90. Hodis HN, Mack WJ, LaBree L ym. The role of carotid arterial intima-media thickness in predicting clinical coronary events. Ann Intern Med 1998;128:262-9
91. O'Leary DH, Polak JF, Kronmal RA, Manolio TA, Burke GL, Wolfson SK Jr. Carotid-artery intima and media thickness as a risk factor for myocardial infarction and stroke in older adults. Cardiovascular Health Study Collaborative Research Group. N Engl J Med 1999;340:14-22
92. Cuspidi C, Ambrosioni E, Mancia G, Pessina AC, Trimarco B, Zanchetti A. Role of echocardiography and carotid ultrasonography in stratifying risk in patients with essential hypertension: the Assessment of Prognostic Risk Observational Survey. J Hypertens 2002;20:1307-14
93. Feringa HH, Bax JJ, van Waning VH ym. The long-term prognostic value of the resting and postexercise ankle-brachial index. Arch Intern Med 2006;166:529-35
94. Resnick HE, Lindsay RS, McDermott MM ym. Relationship of high and low ankle brachial index to all-cause and cardiovascular disease mortality: the Strong Heart Study. Circulation 2004;109:733-9
95. Tikkanen T. Lääkkeiden ja nautintoaineiden aiheuttama hypertensio. Käyt Lääk 1998;41:88–94
96. Siebenhofer A, Horvath K, Jeitler K ym. Long-term effects of weight-reducing drugs in hypertensive patients. Cochrane Database Syst Rev 2009;(3):CD007654
97. Aw TJ, Haas SJ, Liew D, Krum H. Meta-analysis of cyclooxygenase-2 inhibitors and their effects on blood pressure. Arch Intern Med 2005;165:490-6
98. Gyamlani G, Geraci SA. Secondary hypertension due to drugs and toxins. Southern Med J 2007;100:692-9
99. Tikkanen I, Tikkanen T. Sekundaariset hypertensiot. Kirjassa: Kardiologia, 2. painos. Toim. J. Heikkilä, M. Kupari, J. Airaksinen, H. Huikuri, M.S. Nieminen, K. Peuhkurinen. Kustannus Oy Duodecim 2008
100. Vartiainen E, Laatikainen T, Tapaninen H ym. Suomalaisten sydän- ja verisuonitautien riskitekijät FINRISKI-tutkimuksessa 1982-2002. Suom Lääkäril 2003;58:4099-106
101. Kastarinen MJ, Puska PM, Korhonen MH ym. Non-pharmacological treatment of hypertension in primary health care: a 2-year open randomized controlled trial of lifestyle intervention against hypertension in eastern Finland. J Hypertension 2002;20:2505-12
102. Elliott P, Stamler J, Nichols R ym. Intersalt revisited: further analyses of 24 hour sodium excretion and blood pressure within and across populations. BMJ 1996;312:1249-53
103. Perry IJ, Beevers DG. Salt intake and stroke: a possible direct effect. J Hum Hypertens 1992;6:23-5
104. Yamori Y, Nara Y, Mizushima S ym. Nutritional factors for stroke and major cardiovascular diseases: international epidemiological comparison of dietary prevention. Health Rep 1994;6:22-7
105. Alderman MH, Cohen H, Madhavan S. Dietary sodium intake and mortality: the National Health and Nutrition Examination Survey (NHANES I). Lancet 1998;351:781-5
106. Tuomilehto J, Jousilahti P, Rastenyte D ym. Urinary sodium excretion and cardiovascular mortality in Finland. A prospective study. Lancet 2001;357:848-51
107. He FJ, MacGregor GA. Effect of longer-term modest salt reduction on blood pressure. Cochrane Database Syst Rev 2004;(1):CD004937
108. Cook NR, Cutler JA, Obarzanek E ym. Long term effects of dietary sodium reduction on cardiovascular disease outcomes: observational follow-up of the trials of hypertension prevention (TOHP). BMJ 2007;334:885-8
109. Khaw KT, Barrett-Connor E. Dietary potassium and stroke-associated mortality. A 12-year prospective population study. N Engl J Med 1987;316:235-40
110. Ulbricht TL, Southgate DA. Coronary heart disease: seven dietary factors. Lancet 1991;338:985-92
111. Aro A, Pietinen P, Valsta LM ym. Lack of effect on blood pressure by low fat diets with different fatty acid compositions. J Hum Hypertens 1998;12:383-9
112. Puska P, Iacono JM, Nissinen A ym. Controlled, randomised trial of the effect of dietary fat on blood pressure. Lancet 1983:1:1-5
113. Rasmussen BM, Vessby B, Uusitupa M ym. Effects of dietary saturated, monounsaturated, and n-3 fatty acids on blood pressure in healthy subjects. Am J Clin Nutr 2006;83:221-6
114. Svetkey LP, Simons-Morton D, Vollmer WM ym. Effects of dietary patterns on blood pressure: subgroup analysis of the Dietary Approaches to Stop Hypertension (DASH) randomized clinical trial. Arch Intern Med 1999;159:285-93
115. Niinikoski H, Jula A, Viikari J ym. Blood pressure is lower in children and adolescents with a low-saturated-fat diet since infancy: the special turku coronary risk factor intervention project. Hypertension 2009;53:918-24
116. Physical Activity Guidelines Advisory Committee. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Report, 2008. Washington, DC: U.S. Department of Health and Human Services, 2008. www.health.gov/paguidelines/Report/pdf/CommitteeReport.pdf (683 s.)
117. American College of Sports Medicine (ACSM). Position stand. Exercise and hypertension. Med Sci Sports Exerc 2004;36:533-53
118. U.S. Department of Health and Human Services. 2008 Physical Activity Guidelines for Americans. Be Active, Healthy, and Happy! ODPHP Publication No. U0036, October 2008. www.health.gov/paguidelines/pdf/paguide.pdf (63 s.)
119. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin johtoryhmän asettama työryhmä. Liikunta. Käypä hoito -suositus (online www.kaypahoito.fi) 9.10.2008.
120. Neter JE, Stam B E, Kok F J ym. Influence of weight reduction on blood pressure. A meta-analysis of randomized controlled trials. Hypertension 2003;42:878-84
121. Horvath K, Jeitler K, Siering U ym. Long-term effects of weight-reducing interventions in hypertensive patients. Systematic review and meta-analysis. Arch Intern Med 2008;168:571-80
122. Marmot MG, Elliot P, Shipley MJ ym. Alcohol and blood pressure: the INTERSALT study. BMJ 1994;308:1263-7
123. Gill JS, Shipley MJ, Tsementzis SA ym. Alcohol consumption–a risk factor for hemorrhagic and non-hemorrhagic stroke. Am J Med 1991;90:489-97
124. Puddey IB, Parker M, Beilin LJ, Vandongen R, Masarei JR. Effects of alcohol and caloric restrictions on blood pressure and serum lipids in overweight men. Hypertension 1992;20:533-41
125. Rimm EB, Klatsky A, Grobbee D, Stampfer MJ. Review of moderate alcohol consumption and reduced risk of coronary heart disease: is the effect due to beer, wine, or spirits. BMJ 1996;312:731-6
126. Spence JD, Barnett PA, Linden W ym. 7. Lifestyle modifications to prevent and control hypertension. 7. Recommendations on stress management. Canadian Hypertension Society, Canadian Coalition for High Blood Pressure Prevention and Control, Laboratory Centre for Disease Control at Health Canada, Heart and Stroke Foundation of Canada. CMAJ 1999;160:S46-50
127. Nakao M, Yano E, Nomura S, Kuboki T. Blood-pressure lowering effects of biofeedback treatment in hypertension: a meta-analysis of randomized controlled trials. Hypertens Res 2003;26:37-46
128. Canter PH, Ernst E. Insufficient evidence to conclude whether or not Transcendental Meditation decreases blood pressure: results of a systematic review of randomised clinical trials. J Hypertension 2004;22:2049-54
129. Dickinson HO, Campbell F, Beyer FR ym. Relaxation therapies for the management of primary hypertension in adults: a Cochrane review. J Hum Hypertens 2008;22:809-20
130. Lee MS, Pittler MH, Guo R, Ernst E. Qigong for hypertension: a systematic review of randomized clinical trials. J Hypertens 2007;25:1525-32
131. Yeh GY, Wang C, Wayne PM, Phillips RS. The effect of tai chi exercise on blood pressure: a systematic review. Prev Cardiol 2008;11:82-9
132. Lee H, Kim SY, Park J, Kim YJ, Lee H, Park HJ. Acupuncture for lowering blood pressure: systematic review and meta-analysis. Am J Hypertens 2009;22:122-8
133. Evira (Elintarviketurvallisuusvirasto). Pakkausmerkintäopas. Eviran ohje 17005/3, 2008. http://www.evira.fi/uploads/WebShopFiles/1232542898044.pdf
134. Jula A, Seppänen R, Aaltonen T. Kohonneen verenpaineen seurannassa olevien 35–54-vuotiaiden turkulaisten elintavat. Suom Lääkäril 1997;52:3201-6
135. National Institutes of Health. Clinical guidelines on the identification, evaluation, and treatment of overweight and obesity in adults. Evidence Report. Obes Res 1998;6:83-209
136. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistys ry:n asettama työryhmä. Tupakointi, nikotiiniriippuvuus ja vieroitushoidot. Käypä hoito -suositus (online www.kaypahoito.fi) 1.12.2006
137. Law MR, Wald JN, Morris JK, Jordan RE. Value of low dose combination treatment with blood pressure lowering drugs: analysis of 354 randomised trials. BMJ 2003;326:1427-34
138. Blood Pressure Lowering Treatment Trialists´ Collaboration. Effects of different blood-pressure-lowering regimens on major cardiovascular events: results of prospectively designed overviews of randomised trials. Lancet 2003;362:1527-35
139. Hansson L, Zanchetti A, Carruthers SG ym. Effects of intensive blood-pressure lowering and low-dose aspirin in patients with hypertension: principal results of the Hypertension Optimal Treatment (HOT) randomised trial. Lancet 1998;351:1755-62
140. MacMahon S, Rodgers A. The effects of blood pressure reduction in older patients: an overview of five randomized controlled trials in elderly hypertensives. Clin Exp Hypertens 1993;15:967-78
141. Psaty BM, Smith NL, Siscovick DS ym. Health outcomes associated with antihypertensive therapies used as first-line agents: a systematic review and meta-analysis. JAMA 1997;277:739-45
142. Psaty BM, Lumley T, Furberg CD ym. Health outcomes associated with various antihypertensive therapies used as first-line agents: a network meta-analysis. JAMA 2003;289:2534-44
143. Blood Pressure Lowering Treatment Trialists Collaboration. Effects of different regimens to lower blood pressure on major cardiovascular events in older and younger adults: meta-analysis of randomised trials. BMJ 208;336:1121-3
144. Turnbull F, Woodward M, Neal B ym. Do men and women respond differently to blood pressure-lowering treatment? Results of prospectively designed overviews of randomized trials. Eur Heart J 2008; 29:2669-80
145. Blood Pressure Lowering Treatment Trialists' Collaboration. Effects of different blood pressure-lowering regimens on major cardiovascular events in individuals with and without diabetes mellitus: results of prospectively designed overviews of randomized trials. Arch Intern Med 2005;165:1410-9
146. Musini VM, Fortin PM, Bassett K, Wright JM. Blood pressure lowering efficacy of renin inhibitors for primary hypertension. Cochrane Database Syst Rev 2008;(4):CD007066
147. Calhoun DA. Use of aldosterone antagonists in resistant hypertension. Prog Cardiovasc Dis 2006;48:387-96
148. ALLHAT officers, and coordinators for ALLHAT collaborative research group. Major cardiovascular events in hypertensive patients randomized to doxazosin vs chlortalidone. The antihypertensive and lipid-lowering treatment to prevent heart attack trial (ALLHAT). JAMA 2000;238:1967-75
149. Pannarale G. Optimal drug treatment of systolic hypertension in the elderly. Drugs Aging 2008;25:1-8
150. Fourth Joint Task Force of the European Society of Cardiology and Other Societies on Cardiovascular Disease Prevention in Clinical Practice (Constituted by representatives of nine societies and by invited experts), Graham I, Atar D, Borch-Johnsen K ym. European guidelines on cardiovascular disease prevention in clinical practice: executive summary. Eur Heart J 2007;28:2375-414
151. 4th Joint Task Force of the European Society of Cardiology and other Societies on Cardiovascular Disease Prevention in Clinical Practice (constituted by representatives of nine societies and by invited experts). European guidelines on cardiovascular disease prevention in clinical practice: full text. Eur J Cardiovasc Prev Rehabil 2007;14(suppl 2):S1-S113
152. Vartiainen E, Laatikainen T, Salomaa V, Jousilahti P, Peltonen M, Puska P. Sydäninfarkti- ja aivohalvausriskin arviointi FINRISKI-tutkimuksessa. Suom Lääkäril 2007;62:4507-13
153. Ketola E, Laatikainen T, Vartiainen E. Evaluating risk for cardiovascular diseases–vain or value? How do different cardiovascular risk scores act in real life. Eur J Public Health 2009 May 29 [Epub ahead of print].
154. Peterson JC, Adler S, Burkart JM ym. Blood pressure control, proteinuria, and the progression of renal disease. The Modification of Diet in Renal Disease Study. Ann Int Med 1995;123:754-62
155. Beckett NS, Peters R, Fletcher AE ym; HYVET Study Group. Treatment of hypertension in patients 80 years of age and older. N Engl J Med 2008;358:1887-98
156. Lindholm LH, Carlberg B, Samuelson O. Should beta blockers remain the first choice in the treatment of primary hypertension? A meta-analysis. Lancet 2005;366:1545-53
157. Dahlöf B, Sever PS, Poulter NR ym. Prevention of cardiovascular events with an antihypertensive regimen of amlodipine adding perindopril as required versus atenolol adding bendroflumethiazide as required, in the Anglo-Scandinavian Cardiac Outcomes Trial-Blood Pressure Lowering Arm (ASCOT-BPLA): a multicentre randomised controlled trial. Lancet 2005;366:895-906
158. ONTARGET Investigators. Telmisartan, ramipril, or both in patients at high risk for vascular events. N Engl J Med 2008;358:1547-59
159. Chapman N, Dobson J, Wilson S, Dahlöf B, Sever PS, Wedel H, Poulter NR; Anglo-Scandinavian Cardiac Outcomes Trial Investigators. Effect of spironolactone on blood pressure in subjects with resistant hypertension. Hypertension 2007;49:839-45
160. SHEP Cooperative Research Group. Prevention of stroke by antihypertensive drug treatment in older persons with isolated systolic hypertension: final results of the Systolic Hypertension in the Elderly Program (SHEP). JAMA 1991;265:757-64
161. Staessen JA, Fagard R, Thijs L ym. for the Systolic Hypertension in Europe (Syst-Eur) Trial Investigators. Randomised double-blind comparison of placebo and active treatment for older patients with isolated systolic hypertension. Lancet 1997;350:757-64
162. Kjeldsen SE, Dahlöf B, Devereux RB ym. Effects of losartan on cardiovascular morbidity and mortality in patients with isolated systolic hypertension and left ventricular hypertrophy, A losartan intervention for endpoint reduction (LIFE) substudy. JAMA 2002;288:1491-8
163. Hansson L, Lindholm LH, Ekbom T ym. Randomised trial of old and new antihypertensive drugs in elderly patients: cardiovascular mortality and morbidity the Swedish Trial in Old Patients with Hypertension-2 study. Lancet 1999;354:1751-6
164. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien yhdistys ry:n asettama työryhmä. Dyslipidemiat. Käypä hoito -suositus (online www.kaypahoito.fi) 02.04.2009
165. Sever PS, Dahlof B, Poulter NR ym. Prevention of coronary and stroke events with atorvastatin in hypertensive patients who have average or lower-than-average cholesterol concentrations, in the Anglo-Scandinavian Cardiac Outcomes Trial–Lipid Lowering Arm (ASCOT-LLA): a multicentre randomised controlled trial. Lancet 2003;361:1149-58
166. ALLHAT officers and coordinators for the ALLHAT collaborative research group. Major outcomes in high-risk hypertensive patients randomized to angiotensin-converting enzyme inhibitor or calcium channel blocker vs diuretic. The antihypertensive and lipid-lowering treatment to prevent heart attack trial (ALLHAT). JAMA 2002;288:2981-97
167. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkäreiden yhdistyksen ja Diabetesliiton lääkärineuvoston asettama työryhmä. Diabetes. Käypä hoito -suositus (online www.kaypahoito.fi) 17.05.2007
168. Lindholm LH, Ibsen H, Dahlöf B ym. Cardiovascular morbidity and mortality in patients with diabetes in the losartan intervention for endpoint reduction in hypertension study (LIFE): a randomised trial against atenolol. Lancet 2002;359:1004-10
169. Estacio RO, Jeffers BW, Hiatt WR ym. The effect of nisoldipine as compared with enalapril on cardiovascular outcomes in patients with non-insulin dependent diabetes and hypertension. N Engl J Med 1998;338:645-52
170. Tatti P, Pahor M, Byington RP ym. Outcome results of the fosinopril versus amlodipine cardiovascular events randomized trial (FACET) in patients with hypertension and NIDDM. Diabetes Care 1998;21:597-603
171. Neaton JD, Grimm RH, Prineas RJ ym. Treatment of Mild Hypertension Study. Final results. JAMA 1993;270:713-24
172. Lakhsman RM, Reda DJ, Materson BJ ym. for the Department of Veterans Affairs Cooperative Study Group on Antihypertensive Agents. Diuretics and beta-blockers do not have adverse effects at 1 year on plasma lipid and lipoprotein profiles in men with hypertension. Arch Intern Med 1999;159:551-8
173. Bakris GL, Fonseca V, Katholi RE ym. Metabolic effects of carvedilol vs metorpprolol in patients with type 2 diabetes mellitus and hypertension. JAMA 2004; 292: 2227-36
174. UK Prospective Diabetes Study Group. Efficacy of atenolol and captopril in reducing risk of macrovascular and microvascular complications in type 2 diabetes: UKPDS 39. BMJ 1998;317:713-20
175. Curb JD, Pressel SL, Cutler J ym. Effect of diuretic-based antihypertensive treatment on cardiovascular risk in older diabetic patients with isolated systolic hypertension. JAMA 1996;276:1886-92 (Erratum, JAMA 1997;277:1356)
176. Wright JT Jr, Probstfield JL, Cushman WC ym; ALLHAT Collaborative Research Group. ALLHAT findings revisited in the context of subsequent analyses, other trials, and meta-analyses. Arch Intern Med 2009;169:832-42
177. Hansson L, Lindholm LH, Niskanen L ym. Effect of angiotensin-converting-enzyme inhibition compared with conventional therapy on cardiovascular morbidity and mortality in hypertension: the Captopril Prevention Project (CAPPP) randomised trial. Lancet 1999;353:611-6
178. Lithell H, Hansson L, Skoog I ym. The study on cognition and prognosis in the elderly (SCOPE): principal results of a randomized double-blind intervetion trial. J Hypertens 2003:21:875-86
179. Dahlöf B, Devereux RB, Kjeldsen SE ym. Cardiovascular morbidity and mortality in the losartan intervention for endpoint reduction in hypertension study (LIFE): a randomised trial against atenolol. Lancet 2002;359:995-1003
180. Julius S, Kjeldsen SE, Weber M ym. Outcomes in hypertensive patients at high cardiovascular risk treated with regimens based on valsartan or amlodipine: The VALUE randomised trial. Lancet 2004; 363:2022-31
181. Lindholm LH, Persson M, Alaupovic P, Carlberg B, Svensson A, Samuelsson O. Metabolic outcome during 1 year in newly detected hypertensives: results of the Antihypertensive Treatment and Lipid Profile in a North of Sweden Efficacy Evaluation (ALPINE study). J Hypertens 2003;21:1563-74
182. Heart Outcomes Prevention Evaluation (HOPE) Study Investigators. Effects of ramipril on cardiovascular and microvascular outcomes in people with diabetes mellitus: results of the HOPE study and MICRO-HOPE substudy. Lancet 2000;355:253-9
183. Padwal R, Laupacis A. Antihypertensive therapy and incidence of type 2 diabetes. Diabetes Care 2004;27:247-55
184. Elliott WJ, Meyer PM. Incident diabetes in clinical trials of antihypertensive drugs: a network meta-analysis. Lancet 2007;369:201-7
185. Jamerson K, Weber MA, Bakris GL ym. Benazepril plus amlodipine or hydrochloritiazide for hypertension in high-risk patients. N Engl J Med 2008;359:2417-28
186. Patel A; ADVANCE Collaborative Group. Effects of a fixed combination of perindopril and indapamide on macrovascular and microvascular outcomes in patients with type 2 diabetes mellitus (the ADVANCE trial): a randomized trial. Lancet 2007;370:829-40
187. Verdecchia P, Schillaci G, Borgioni C ym. Prognostic significance of serial changes in left ventricular mass in essential hypertension. Circulation 1998;97:48-54
188. Mosterd A, D'Agostino RB, Silbershatz H ym. Trends in the prevalence of hypertension, antihypertensive therapy, and left ventricular hypertrophy from 1950 to 1989. N Engl J Med 1999;340:1221-7
189. Ruilope LM, Schmieder RE. Left ventricular hypertrophy and clinical outcomes in hypertensive patients. Am J Hypertens 2008;21:500-8
190. Domanski MJ, Mitchell GF, Norman JE, Exner DV, Pitt B, Pfeffer MA. Independent prognostic information provided by sphygmomanometrically determined pulse pressure and mean arterial pressure in patients with left ventricular dysfunction. J Am Coll Cardiol 1999;33:951-8
191. Yap YG, Duong T, Bland JM ym. Prognostic value of blood pressure measured during hospitalization after acute myocardial infarction: an insight from survival trials. J Hypertens 2007;25:307-13
192. Freemantle N, Cleland J, Young P, Mason J, Harrison J. Beta blocade after myocardial infarction: systematic review and meta regression analysis. BMJ 1999;318:1730-7
193. WHO MONICA Project, prepared by Pajak A, Kuulasmaa K, Tuomilehto J, Ruokokoski E. Geographical variation in the major risk factors of coronary heart disease in men and women aged 35–64 years. World Health Stat Q 1988;41:115-38
194. Furberg CD, Psaty BM, Meyer JV. Nifedipine. Dose-related increase in mortality in patients with coronary heart disease. Circulation 1995;92:1326-31
195. Poole-Wilson PA, Lubsen J, Kirwan BA ym. Effect of long-acting nifedipine on mortality and cardiovascular morbidity in patients with stable angina requiring treatment (ACTION trial): randomised controlled trial. Lancet 2004;364:849-57
196. Lubsen J, Wagener G, Kirwan BA ym. Effect of long-acting nifedipine on mortality and cardiovascular morbidity in patients with symptomatic stable angina and hypertension: the ACTION trial. J Hypertens 2005;23:641-8
197. Gheorghiade M, Cody RJ, Francis GS ym. Current medical therapy for advanced heart failure. Heart Lung 2000;29:16-32
198. Pitt B, Zannad F, Remme WJ ym. The effect of spironolactone on morbidity and mortality in patients with severe heart failure. N Engl J Med 1999;341:709-17
199. Pitt B, Remme W, Zannad F ym. Eplerenone, a selective aldosterone blocker, in patients with left ventricular dysfunction after myocardial infarction. N Engl J Med 2003;348:1309-21 (Erratum, N Engl J Med 2003;348:2271)
200. Pitt B, Poole-Wilson PA, Segal R ym. Effect of losartan compared with captopril on mortality in patients with symptomatic heart failure randomized trial–the Losartan heart Failure Survival study ELITE II. Lancet 2000;355:1582-7
201. Granger CB, McMurray JJ, Yusuf S ym. Effects of candesartan in patients with chronic heart failure and reduced left-ventricular systolic function intolerant to angiotensin-converting-enzyme inhibitors: the CHARM-Alternative trial. Lancet 2003;362:772-6
202. Golzari H, Cebul RD, Bahler RC. Atrial fibrillation: restoration and maintenance of sinus rhythm and indications for anticoagulation therapy. Ann Intern Med 1996;125:311-23
203. Prystowsky EN. Management of atrial fibrillation: therapeutic options and clinical decisions. Am J Cardiol 2000;85:3D-11D
204. Segal JB, McNamara RL, Miller MR ym. The evidence regarding the drugs used for ventricular rate control. J Fam Pract 2000;49:47-59
205. ACC/AHA 2005 guidelines for the management of patients with peripheral artery disease (lower extremity, renal, mesenteric, and abdominal aortic). J Am Coll Cardiol 2006;47:1239-312
206. Heart Outcomes Prevention Evaluation Study Investigators. Effects of an angiotensin-converting-enzyme inhibitor, ramipril, on cardiovascular events in high-risk patients. N Engl J Med 2000;342:145-53
207. Blinc A, Poredos P. Pharmacological prevention of atherothrombotic events in patients with peripheral arterial disease. Eur J Clin Invest 2007;37:157-64
208. Clement DL, De Buyzere ML, Duprez DA. Hypertension in peripheral arterial disease. Curr Pharm Des 2004;10:3615-20
209. Radack K, Deck C. Beta-adrenergic blocker therapy does not worsen intermittent claudication in subjects with peripheral arterial disease: a meta-analysis of randomized controlled trials. Arch Intern Med 1991;151:1769-76
210. Feldman RD, Campbell N, Larochelle P ym. 1999 Canadian recommendations for the management of hypertension. Task Force for the Development of the 1999 Canadian Recommendations for the Management of Hypertension. CMAJ 1999;161:S1-17
211. Gueyffier F, Boissel JP, Boutitie F ym. Effect of antihypertensive treatment in patients having already suffered from stroke: gathering the evidence. INDANA (Individual Data Analysis of Antihypertensive interventional trials) Project Collaborators. Stroke 1997;28:2557-62
212. MacMahon S, Rodgers A, Neal B, Chalmers J. Blood pressure lowering for the secondary prevention of myocardial infarction and stroke. Hypertension 1997;29:537-8
213. Schrader J, Lüders S, Kulschewski A ym. The ACCESS Study: evaluation of acute candesartan cilexetil therapy in stroke survivors. Stroke 2003;34:1699-703
214. PROGRESS Collaborative Group. Randomised trial of a perindopril-based blood-pressure-lowering regimen among 6,105 individuals with previous stroke or transient ischaemic attack. Lancet 2001;358:1033-41, erratum in: Lancet 2001;358:1556, 2002;359:2120
215. Schrader J, Lüders S, Kulschewski A ym. Morbidity and mortality after stroke, eprosartan compared with nirendipine for secondary prevention: principal results of a prospective randomized controlled study (MOSES). Stroke 2005;36:1218-26
216. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Aivoinfarkti. Käypä hoito -suositus (online www.kaypahoito.fi) 15.10.2006
217. Kivipelto M, Laakso MP, Tuomilehto J, Nissinen A, Soininen H. Hypertension and hypercholesterolaemia as risk factors for Alzheimer's disease: potential for pharmacological intervention. CNS Drugs 2002;16:435-44
218. Hilgers KF, Mann JF. ACE inhibitors versus AT(1) receptor antagonists in patients with chronic renal disease. J Am Soc Nephrol 2002;13:1100-8
219. Chobanian AV, Bakris GL, Black HR ym. The Seventh Report of the Joint National Committee on Prevention, Detection, Evaluation, and Treatment of High Blood Pressure: the JNC 7 report. JAMA 2003;289:2560-72. (Erratum JAMA 2003;290:197)
220. Kvasnicka J, Flack JM, Grimm RH. Treatment of hypertension in the presence of coexisting medical conditions. Drugs Aging 1994;4:304-12
221. Hill NS. Fluid and electrolyte considerations in diuretic therapy for hypertensive patients with chronic obstructive pulmonary disease. Arch Intern Med 1986;146:129-33
222. Lindgren BR, Andersson RG. Angiotensin-converting enzyme inhibitors and their influence on inflammation, bronchial reactivity and cough. Med Toxicol Adverse Drug Exp 1989;4:369-80
223. Löfdahl CG. Antihypertensive drugs and airway function, with special reference to calcium channel blockade. J Cardiovasc Pharmacol 1989;14(Suppl 10):S40-51
224. van der Woude HJ, Zaagsma J, Postma DS, Winter TH, Hulst, M, Aalbers R. Detrimental effects of beta-blockers in COPD: a concern for nonselective beta-blockers. Chest 2005;127:818-24
225. von Dadelszen P, Ornstein MP, Bull SB, Koren G, Magee LA. Fall in mean arterial pressure and fetal growth restriction in pregnancy hypertension: a meta-analysis. Lancet 2000;355:87-92
226. Mastrobattista JM. Angiotensin converting enzyme inhibitors in pregnancy. Semin Perinatol 1997;2:124-34
227. Perez MI, Musini VM. Pharmacological interventions for hypertensive emergencies. Cochrane Database Syst Rev 2008;(1):CD003653
228. Varon J. Treatment of acute severe hypertension. Current and newer agents. Drugs 2008;68:283-97
229. Antikainen R, Strandberg T, Tuomilehto J. Yli 80-vuotiaiden kohonneen verenpaineen lääkehoito kannattaa. Suom Lääkäril 2009;64:909-13
230. Hakala SM, Tilvis RS, Strandberg TE. Blood pressure and mortality in an older population. A 5-year follow-up f the Helsinki Ageing Study. Eur Heart J 1997;18:1019-23
231. Rastas S, Pirttilä T, Viramo P ym. Association between blood pressure and survival over 9 years in a general population aged 85 and older. J Am Geriatric Soc 2006;54:912-8
232. Boshuizen HC, Izaks GJ, van Buuren S, Ligthart GJ. Blood pressure and mortality in the elderly people aged 85 and older: community based study. BMJ 1998;316:1780-4
233. van Bemmel T, Gussekloo J, Westendorp RG, Blaw GJ. In a population-based prospective study, no association between high blood pressure and mortality after age 85 years. J Hypertens 2005;24:287-92
234. Qiu C, Winblad B, Fratiglioni L. The age-dependent relation of blood pressure to cognitive function and dementia. Lancet Neurol 2005;4:487-99
235. van Bemmel T, Holman ER Gussekloo J, Blaw GJ. Bax JJ, Westendorp RG. Low blood pressure in the very old, a consequence of imminent heart failure: the Leiden 85-plus Study. J Hum Hypertens 2009;23:27-32
236. Oates DJ, Berlowitz DR, Glickman ME, Silliman RA, Borzecki AM. Blood pressure and survival in the oldest old. J Am Geriatr Soc 2007;55:383-8
237. Somes GW, Pahor M, Shorr RI, Cushman WC, Applegate WB. The role of diastolic blood pressure when treating isolated systolic hypertension. Arch Intern Med 1999;159:2004-9
238. Wang JG, Staessen JA, Franklin SS, Fagard R, Gueyffier F. Systolic and diastolic blood pressure lowering as determinants of cardiovascular outcome. Hypertension 2005;45:907-13
239. Fagard RH, Staessen JA, Thijs L ym. On-treatment diastolic blood pressure and prognosis in systolic hypertension. Arch Intern Med 2007;167:1884-91
240. Peters R, Beckett N, Forette F ym; HYVET investigators. Incident dementia and blood pressure lowering in the Hypertension in the Very Elderly Trial cognitive function assessment (HYVET-COG): a double-blind, placebo controlled trial. Lancet Neurol 2008:7;683-9
241. American Diabetes Association. Aspirin therapy in diabetes. Diabetes Care 2000;23 (Suppl 1):S61-2
242. Calhoun DA ym. Resistant hypertension: diagnosis, evaluation, and treatment. A scientific statement from the American Heart Association Professional Education Committee of the Council for High Blood Pressure Research. Hypertension 2008;51:1403-19
243. Sarafidis PA, Bakris GL. Resistant hypertension: an overview of evaluation and treatment. J Am Coll Cardiol 2008;52:1749-57
244. Nelson M, Reid C, Krum H, McNeil J. A systematic review of predictors of maintenance of normotension after withdrawal of antihypertensive drugs. Am J Hypertens 2001;14:98-105
245. Meriranta P, Tikkanen I, Kumpusalo E ym. Verenpainepotilas terveyskeskuksessa: hoitotulokset paranemassa. Suom Lääkäril 2004;59:3253-8
246. Varis J, Savola H, Vesalainen R, Kantola I. Treatment of hypertension in Finnish general practice seems unsatisfactory despite evidence-based guidelines. Blood Press 2009;18:62-7
247. Takala J, Niemelä N, Rosti J, Sievers K. Improving compliance with therapeutic regimens in hypertensive patients in a community health center. Circulation 1979;59:540-3
248. Alanen SI, Johannala-Kemppainen R, Ijäs JJ ym. Evaluation of current care effectiveness: a survey of hypertension guideline implementation in Finnish health centres. Scand J Prim Health Care 2007;25:232-6
249. Allender PS, Cutler JA, Follmann D ym. Dietary calcium and blood pressure: A meta-analysis of randomized clinical trials. Ann Intern Med 1996;124:825-31
250. Al-Mallah MH, Tleyjeh IM, Abdel-Latif AA, Weaver WD. Angiotensin-converting enzyme inhibitors in coronary artery disease and preserved left ventricular systolic function: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. J Am Coll Cardiol 2006;47:1576-83
251. Antithrombotic Trialists’ (ATT) Collaboration. Aspirin in the primary and secondary prevention of vascular disease: collaborative meta-analysis of individual participant data from randomised trials. Lancet 2009;373:1849-60
252. Appel LJ, Moore TJ, Obarzanek E ym. A clinical trial of the effects of dietary patterns on blood pressure. DASH Collaborative Research Group. N Engl J Med 1997;336:1117-24
253. Bangalore S, Kamalakkannan G, Parkar S, Messerli FH. Fixed-dose combinations improve medication compliance: a meta-analysis. Am J Med 2007;120:713-9
254. Bangalore S, Messerli FH, Cohen JD ym.Verapamil-sustained release–based treatment strategy is equivalent to atenolol-based treatment strategy at reducing cardiovascular events in patients with prior myocardial infarction: An International VErapamil SR-Trandolapril (INVEST) substudy. Am Heart J 2008;156:241-7
255. Bao DQ, Mori TA, Burke V ym. Effects of dietary fish and weight reduction on ambulatory blood pressure in overweight hypertensives. Hypertension 1998;32:710-7
256. Bartolucci AA, Howard G. Meta-analysis of data from the six primary prevention trials of cardiovascular events using aspirin. Am J Cardiol 2006;98:746-50
257. Beard TC, Cooke HM, Gray WR, Barge R. Randomised controlled trial of a no-added-sodium diet for mild hypertension. Lancet 1982;2:455-8
258. Bloom B. Continuation of initial antihypertensive medication after 1 year of therapy. Clin Ther 1998;20:671-81
259. Bonaa KH, Bjerve KS, Straume B ym. Effect of eicosapentaenoic and docosahexaenoic acid on blood pressure in hypertension. A population-based intervention trial from the Tromso Study. N Engl J Med 1990;322:795-801
260. Bucher HC, Cook RJ, Guyatt GH ym. Effects of dietary calcium supplementation on blood pressure. A meta-analysis of randomized controlled trials. JAMA 1996;275:1016-22
261. Cappuccio FP, Kerry SM, Forbes L, Donald A. Blood pressure control by home monitoring: meta-analysis of randomised trials. BMJ 2004;329:145-50
262. Carney SL, Gillies AHB, Smith AJ, Waga S. Effect of dietary sodium restriction on patients receiving antihypertensive medication. Clin Exp Hypert 1984;A6:1095-105
263. CIBIS-II Investigators and Committees. The Cardiac Insufficiency Bisoprolol Study II (CIBIS-II): a randomised trial. Lancet 1999;353:9-13
264. Collins R, MacMahon S. Blood pressure, antihypertensive drug treatment and the risks of stroke and of coronary heart disease. Br Med Bull 1994;50:272-98
265. Collins R, Peto R, MacMahon S ym. Blood pressure, stroke, and coronary heart disease. Part 2, short-term reductions in blood pressure: overview of randomised drug trials in their epidemiological context. Lancet 1990;335:827-39
266. Conlin PR, Moore TJ, Swartz SL ym. Effect of indomethacin on blood pressure lowering by captopril and losartan in hypertensive patients. Hypertension 2000;36:461-5
267. Cornelissen VA, Fagard RH. Effect of resistance training on resting blood pressure: a meta-analysis of randomized controlled trials. J Hypertens 2005;23:251-9
268. Cornelissen VA, Fagard RH. Effects of endurance training on blood pressure, blood pressure-regulating mechanisms, and cardiovascular risk factors. Hypertension 2005;46:667-75
269. Cushman WC, Cutler JA, Hanna E ym. Prevention and treatment of hypertension study (PATHS): effects of an alcohol treatment program on blood pressure. Arch Intern Med 1998;158:1197-207
270. Cuspidi C, Esposito A, Negri F ym. Studies on left ventricular hypertrophy regression in arterial hypertension: a clear message for the clinician? Am J Hypertens 2008;21:458-63
271. Dahlöf B, Gosse P, Gueret P ym. Perindopril/indapamide combination more effective than enalapril in reducing blood pressure and left ventricular mass: the PICXEL study. J Hypertens 2005;23:2063-70
272. Devereux RB, Dahlöf B, Gerdts E ym. Regression of hypertensive left ventricular hypertrophy by losartan compared with atenolol. The Losartan Intervention For Endpoint reduction in hypertension (LIFE) trial. Circulation 2004;110:1456-62
273. Dickinson HO, Mason JM, Nicolson DJ ym. Lifestyle interventions to reduce raised blood pressure: a systematic review of randomized controlled trials. J Hypertens 2006;24:215-33
274. Dickinson HO, Nicolson D, Campbell F, Byer FR, Mason J. Potassium supplementation for the management of primary hypertension in adults. Cochrane Database Syst Rev 2006;(3):CD004641
275. Dickstein K, Kjekshus J; OPTIMAAL Steering Committee. Effects of losartan and captopril on mortality and morbidity in high-risk patients after acute myocardial infarction: the OPTIMAAL randomised trial. Optimal Trial in Myocardial Infarction with Angiotensin II Antagonist Losartan. Lancet 2002;360:752-60
276. Domino FJ. Improving adherence to treatment of hypertension. Am Fam Physician 2005;71:2089-90
277. Duley L, Henderson-Smart DJ. Drugs for treatment of very high blood pressure during pregnancy (Cochrane Review). Cochrane Database Syst Rev. 2002;(4):CD001449.
278. Erwteman TM, Nagelkerke N, Lubsen J ym. Beta blockade, diuretics, and salt restriction for the management of mild hypertension: a randomised double blind trial. Br Med J 1984;289:406-9
279. Estacio RO, Jeffers BW, Gifford N, Schrier RW. Effect of blood pressure control on diabetic microvascular complications in patients with hypertension and type 2 diabetes. Diabetes Care 2000;23:54-64
280. Fagerberg B, Andersson OK, Isaksson B, Björntorp P. Blood pressure control during weight reduction in obese hypertensive men: separate effects of sodium and energy restriction. Br Med J 1984;288:11-4
281. Flather MD, Shibata MC, Coats AJ ym; SENIORS Investigators. Randomized trial to determine the effect of nebivolol on mortality and cardiovascular hospital admission in elderly patients with heart failure (SENIORS). Eur Heart J 2005;26:215-25
282. Flather MD, Yusuf S, Kober L ym. Long-term ACE-inhibitor therapy in patients with heart failure or left-ventricular dysfunction: a systematic overview of data from individual patients. Lancet 2000;355:1575-81
283. Fox KM; Europan trial on reduction of cardiac events with perindopril in stable coronary artery disease investigators. Efficacy of perindopril in reduction cardiovascular events among patients with stable coronary artery disease: randomized, double-blind, placebo controlled, multicentre trial (the EUROPA study). Lancet 2003;362;782-8
284. Garg R, Yusuf S. Overview of randomized trials of angiotensin-converting enzyme inhibitors on mortality and morbidity in patients with heart failure. JAMA 1995;273:1450-6
285. Geleijnse JM, Giltay EJ, Grobbee DE, Donders AR, Kok FJ. Blood pressure response to fish oil supplementation: metaregression analysis of randomized trials. J Hypertens 2002;20:1493-9
286. Gottdiener JS, Reda DJ, Massie BM ym. for the VA Cooperative Study Group on Antihypertensive Agents. Effect of single-drug therapy on reduction of left ventricular mass in mild to moderate hypertension: comparison of six antihypertensive agents: the Department of Veterans Affairs Cooperative Study Group on Antihypertensive Agents. Circulation 1997;95:2007-14
287. Grimm RH, Flack JM, Grandits GA ym. Long-term effects on plasma lipids of diet and drugs to treat hypertension. JAMA 1996;275:1549-56
288. Grimm RH, Grandits GA, Cutler JA ym. Relationships of quality-of-life measures to long-term lifestyle and drug treatment in the Treatment of Mild Hypertension Study. Arch Intern Med 1997;157:638-48
289. Grimm RH, Grandits GA, Prineas RJ ym. Long-term effects on sexual function of five antihypertensive drugs and nutritional hygienic treatment in hypertensive men and women. Treatment of Mild Hypertension Study (TOMHS). Hypertension 1997;29:8-14
290. Gueyffier F, Bulpitt C, Boissol JP ym. Antihypertensive drug treatment in very old people: a subgroup meta-analysis of randomised controlled trials. INDANA Group. Lancet 1999;353:793-6
291. Gupta AK, Dahlöf B, Dobson J ym. Determinants of new-onset diabetes among 19,257 hypertensive patients randomized in the Anglo-Scandinavian Cardiac Outcomes Trial--Blood Pressure Lowering Arm and the relative influence of antihypertensive medication. Diabetes Care 2008;31:982-8
292. Hansson L, Hedner T, Lund-Johansen P ym. for the NORDIL Study Group. Randomised trial of effects of calcium antagonists campared with diuretics and beta-blockers on cardiovascular morbidity and mortality in hypertension: the NORDIC Diltiazem (NORDIL) study. Lancet 2000;356:359-65
293. Hansson L, Lindholm L H, Niskanen L ym. for the CAPPP Study Group. Effect of angiotensin-converting-enzyme inhibition compared with conventional therapy on cardiovascular morbidity and mortality in hypertension: the Captopril Prevention Project (CAPPP) randomised trial. Lancet 1999;353:611-6
294. Hinderliter A, Sherwood A, Gullette EC ym. Reduction of left ventricular hypertrophy after exercise and weight loss in overweight patients with mild hypertension. Arch Intern Med 2002;162:1333-9
295. Holman RR, Sanjoy KP, Bethel MA, Neil HA, Matthews DR. Long-term follow-up after tight control of blood pressure in type 2 diabetes. N Engl J Med 2008;359:1565-76
296. Houlihan CA, Allen TJ, Baxter AL ym. A low-sodium diet potentiates the effect of losartan in type 2 diabetes. Diabetes Care 2002;25:663-71
297. Jibrini MB, Molnar J, Arora RR. Prevention of atrial fibrillation by way of abrogation of the renin-angiotensin system: a systematic review and meta-analysis. Am J Ther 2008;15:36-43
298. John JH, Yudkin P, Roe LS ym. Effects of fruit and vegetable consumption on plasma antioxidant concentrations and blood pressure: a randomised controlled trial. Lancet 2002;359:1969-74
299. Johnson AG, Nguyen TV, Day RO. Do nonsteroidal anti-inflammatory drugs affect blood pressure: a meta-analysis. Ann Intern Med 1994;121:289-300
300. Jones J, Gorkin L, Lian J ym. Discontinuation of and changes in treatment after start of new courses of antihypertensive drugs: a study of a United Kingdom population. BMJ 1995;311:293-5
301. Jula AM, Karanko HM. Effects on left ventricular hypertrophy of long-term nonpharmacological treatment with sodium restriction in mild-to-moderate essential hypertension. Circulation 1994;89:1023-31
302. Kannel WB, Wolf PA, Benjamin EJ, Levy D. Prevalence, incidence, prognosis, and predisposing conditinions for atrial fibrillation: population based estimates. Am J Cardiol 1998;82:2N-9N
303. Kasiske BL, Ma JZ, Kalil RS ym. Effects of antihypertensive therapy on serum lipids. Ann Intern Med 1995;122:133-41
304. Khan N, McAlister FA. Re-examining the efficacy of beta-blockers for the treatment of hypertension: a meta-analysis. CMAJ 2006;174:1737-42
305. Khedun SM, Moodley J, Naicker T, Maharaj B. Drug management of hypertensive disorders in pregnancy. Pharmacol Ther 1997;74:221-8
306. Klingbeil AU, Schneider M, Martus P ym. A meta-analysis of the effects of treatment on left ventricular mass in essential hypertension. Am J Med 2003;115:41-6
307. Kostis JB, Wilson AC, Freudenberger RS ym. Long-term effect of diuretic-based therapy on fatal outcomes in subjects with isolated systolic hypertension and without diabetes. Am J Cardiol 2005;95:29-35
308. L'Allier PL, Ducharme A, Keller PF, Yu H, Guertin MC, Tardif JC. Angiotensin-converting enzyme inhibition in hypertensive patients is associated with a reduction in the occurrence of atrial fibrillation. J Am Coll Cardiol 2004;44:159-64
309. Law MR, Frost CD, Wald N J. By how much does dietary salt reduction lower blood pressure? III-Analysis of data from trials of salt reduction. Br Med J 1991;302:819-24
310. Law MR, Frost CD, Wald NJ. By how much does dietary salt reduction lower blood pressure? I-Analysis of observational data among populations. Br Med J 1991;302:811-5
311. Law MR, Morris JK, Wald NJ. Use of blood pressure lowering drugs in the prevention of cardiovascular disease: meta-analysis of 147 randomised trials in the context of expectations from prospective epidemiological studies. BMJ 2009;338:b1665
312. Lawes CM, Bennett DA, Feigin VL, Rodgers A. Blood pressure and stroke. An overview of published reviews. Stroke 2004;35:776-85
313. Liebson PR, Grandits GA, Dianzumba S ym. for the Treatment of Hypertension Study Research Group. Comparison of five antihypertensive monotherapies and placebo for change in left ventricular mass in patients receiving nutritional-hygienic therapy in the Treatment of Mild Hypertension Study (TOMHS). Circulation 1995;91:698-706
314. Lievre M, Gueyffier F, Ekbom T ym. Efficacy of diuretics and beta-blockers in diabetic hypertensive patients. Results from a meta-analysis. Diabetes Care 2000;23:65-71
315. Lip GY, Frison L, Grind M. Effect on hypertension on anticoagulated patients with atrial fibrillation. Eur Heart J 2007:28:752-9
316. MacGregor GA, Markandu ND, Singer DR ym. Moderate sodium restriction with angiotensin converting enzyme inhibitor in essential hypertension: a double blind study. Br Med J 1987;294:531-4
317. MacMahon SW, Wilcken DE, MacDonald GJ. The effect of weight reduction on left ventricular mass. A randomized controlled trial in young, overweight hypertensive patients. N Engl J Med 1986;314:334-9
318. Magee LA, Elran E, Bull SB ym. Risks and benefits of beta-receptor blockers for pregnancy hypertension: overview of the randomized trials. Eur J Obstet Reprod Biol 2000;88:15-26
319. Magee LA, Ornstein MP, von Dadelzen P. Fortnightly review: management of hypertension in pregnancy. Br Med J 1999;318:1332-6
320. Magee LA, Schick B, Donnenfeld AE ym. The safety of calcium channel blockers in human pregnancy: a prospective, multicenter cohort study. Am J Obstet Gynecol 1996;174:823-8
321. Materson BJ, Reda DJ, Cushman WC ym. Single-drug therapy for hypertension in men. A comparison of six antihypertensive agents with placebo. N Engl J Med 1993:328:914-21
322. Medical Research Council´s General Practice Research Framework. Thrombosis prevention trial: randomised trial of low-intensity oral anticoagulation with warfarin and low-dose aspirin in the primary prevention of ischaemic heart disease in men at increased risk. Lancet 1998;351:233-41
323. MERIT-HF Study Group. Effect of metoprolol CR/XL in chronic heart failure. Metoprolol CR/XL Randomised Intervention Trial in Congestive Heart Failure (MERIT-HF). Lancet 1999;353:2001-7
324. Messerli FH, Hansen JF, Gibson RS, Schechtmand KB, Boden WE. Heart rate-lowering calcium antagonists in hypertensive post-myocardial infarction patients. J Hypertens 2001;19:977-82
325. Midgley JP, Matthew AG, Greenwood CM, Logan AG. Effect of reduced dietary sodium on blood pressure: a meta-analysis of randomized controlled trials. JAMA 1996;275:1590-7
326. Mori TA, Bao DQ, Burke V ym. Docosahexaenoic acid but not eicosapentaenoic acid lowers ambulatory blood pressure and heart rate in humans. Hypertension 1999;34:253-60
327. Morris MC, Sacks F, Rosner B. Does fish oil lower blood pressure? A meta-analysis of controlled trials. Circulation 1993;88:523-33
328. MRC Working Party. Medical Research Council trial of treatment of hypertension in older adults: principal results. BMJ 1992;304:405-12
329. Navis G, de Jong PE, Donker AJ ym. Moderate sodium restriction in hypertensive subjects: renal effects of ACE-inhibition. Kidney Int 1987;31:815-9
330. Ohkubo T, Asayama K, Kikuya M ym. How many times should blood pressure be measured at home for better prediction of stroke risk? Ten-year follow-up results from the Ohasama study. J Hypertens 2004;221099-104
331. Owens CJ, Brackett NC Jr. Role of sodium intake in the antihypertensive effect of propranolol. South Med J 1978;71:43-6
332. Packer M, Bristow M, Cohn J ym. for the US Carvedilol Heart Failure Study Group. The effects of carvedilol on morbidity and mortality in patients with chronic heart failure. N Engl J Med 1996;334:1349-55
333. Packer M, Coats AJ, Fowler MB ym. Effect of carvedilol on survival in severe chronic heart failure. N Engl J Med 2001;344:1651-8
334. Pahor M, Psaty BM, Alderman MH ym. Health outcomes associated with calcium antagonists compared with other first-line antihypertensive therapies: a meta-analysis of randomised controlled trials. Lancet 2000;356:1949-54
335. Parijs J, Joossens JV, van der Linden L ym. Moderate sodium restriction and diuretics in the treatment of hypertension. Am Heart J 1973;85:22-34
336. Pedersen OD, Bagger H, Kober L, Torp-Pedersen C. Trandolapril reduces the incidence of atrial fibrillation after acute myocardial infarction in patients with left ventricular dysfunction. Circulation 1999;100:376-80
337. Pfeffer MA, McMurray JJ, Velazquez EJ ym. Valsartan, captopril, or both in myocardial infarction complicated by heart failure, left ventricular dysfunction, or both. N Engl J Med 2003;349:1893-906
338. Philipp T, Anlauf M, Disler A ym. on behalf of the HANE trial Research Group. Randomised, double blind, multicentre comparison of hydrochlorthiazide, atenolol, nitrendipine, and enalapril in antihypertensive treament: results of the HANE study. Br Med J 1997;315:154-9
339. Prospective Diabetes Study Group. Efficacy of atenolol and captopril in reducing risk of macrovascular and microvascular complications in type 2 diabetes: UKPDS 39. Br Med J 1998;317:713-20
340. Puddey IB, Beilin LJ, Vandongen R ym. Evidence for a direct effect of alcohol comsumption on blood pressure in normotensive men. A randomized controlled trial. Hypertension 1985;7:707-13
341. Puddey IB, Beilin LJ, Vandongen R. Regular alcohol use raises blood pressure in treated hypertensive subjects. A randomised controlled trial. Lancet 1987;1:647-51
342. Ram CV, Garrett BN, Kaplan NM. Moderate sodium restriction and various diuretics in the treatment of hypertension. Arch Intern Med 1981;141:1015-9
343. Sacks FM, Svetkey LP, Vollmer WM ym. Effects on blood pressure of reduced dietary sodium and the Dietary Approaches to Stop Hypertension (DASH) diet. N Engl J Med 2001;344:3-10
344. Schmieder R, Kjeldsen Se, Julius S, McInnes GT, Zanchetti A, Hua T. Reduced incidence of new-onset atrial fibrillation with angiotensin II receptor blockade: the VALUE trial. J Hypertens 2008;26:403-11
345. Schmieder RE, Martus P, Klingbeil A. Reversal of left ventricular hypertrophy in essential hypertension. A meta-analysis of randomized double-blind studies. JAMA 1996;275:1507-13
346. Schmieder RE, Schlaich MP, Klingbeil AU, Martus P. Update on reversal of left ventricular hypertrophy in essential hypertension (a meta-analysis of all randomized double-blind studies until December 1996). Nephrol Dial Transplant 1998;13:564-9
347. Sega R, Facchetti R, Bombelli M ym. Prognostic value of ambulatory and home blood pressure compared with office blood pressure in the general population–Follow-up results from the Pressioni Arteriose Monitorate e Loro Associazioni (PAMELA) study. Circulation 2005;111:1777-83
348. Singer DR, Markandu ND, Cappuccio FP ym. Reduction of salt intake during converting enzyme inhibitor treatment compared with addition of a thiazide. Hypertension 1995;25:1042-4
349. Staessen JA, Den Hond E, Celis H ym. Antihypertensive treatment based on blood pressure measurement at home or in the physician’s office. JAMA 2004;291:955-64
350. Staessen JA, Gasowski J, Wang JG ym. Risks of untreated and treated isolated hypertension in the elderly: meta-analysis of outcome trials. Lancet 2000;355:865-7
351. Streppel MT, Arends LR, van’t Veer P, Grobbee DE, Geleijnse JM. Dietary fiber and blood pressure: a meta-analysis of randomized placebo-controlled trials. Arch Intern Med 2005;165:150-6
352. Takala J, Kumpusalo E ym. Verenpainepotilas terveyskeskuksessa: hoidossa yhä parantamisen varaa. Suom Lääkäril 2001;56:269-73
353. Takala J. Miksi kohonneen verenpaineen hoito epäonnistuu. Suom Lääkäril 1995;50:27-32
354. Takiya LN, Peterson AM, Finley RS. Meta-analysis of interventions for medication adherence to antihypertensives. Ann Pharmacother 2004;38:1617-24
355. TRANSCEND investigators. Effects of the angiotensin-receptor blocker telmisartan on cardiovascular events in high-risk patients intolerant to angiotensin-converting inhibitors: a randomised controlled trial. Lancet 2008;372:1174-83
356. Turnbull F; Blood Pressure Lowering Treatment Trialists´ Collaboration. Effects of different blood-pressure-lowering regimens on major cardiovascular events: results of prospectively designed overviews of randomised trials. Lancet 2003;362:1527-35
357. Ueshima H, Mikawa K, Baba S ym. Effect of reduced alcohol consumption on blood pressure in untreated hypertensive men. Hypertension 1993;21:248-52
358. van Brummelen P, Schalekamp M, de Graeff J. Influence of sodium intake on hydrochlorothiazide-induced changes in blood pressure, serum electrolytes, renin and aldosterone in essential hypertension. Acta Med Scand 1978;204:151-7
359. van Mierlo LA, Arends LR, Streppel MT ym. Blood pressure response to calcium supplementation: a meta-analysis of randomized controlled trials. J Human Hypertens 2006;20:571-80
360. Varis J, Savola H, Vesalainen R, Kantola I. Verenpainetaudin hoitotasapaino ei ole Suomessa vieläkään hyvä. Suom Lääkäril 2008;63:3289-95
361. Verdecchia P, Angeli F, Borgioni C ym. Changes in cardiovascular risk by reduction of left ventricular mass in hypertension: a meta-analysis. Am J Hypertens 2003;16:895-9
362. Verdecchia P, Reboldi G, Gattobigio R ym. Atrial fibrillation in hypertension: predictors and outcome. Hypertension 2003:41:218-23
363. von Dadelzen P, Ornstein MP, Bull SB, Koren G, Magee LA. Fall in mean arterial pressure and fetal growth restriction in pregnancy hypertension: a meta-analysis. Lancet 2000;355:87-92
364. Wachtell K, Lehto M, Gerdts E ym. Angiotensin II receptor blockade reduces new-onset atrial fibrillation and subsequent stroke compared to atenolol: the Losartan Intervention For End Point Reduction in Hypertension (LIFE) study. J Am Coll Cardiol 2005;45:712-9
365. Wald DS, Law M, Morris JK, Bestwick JP, Wald NJ. Combination therapy versus monotherapy in reducing blood pressure: Meta-analysis on 11,000 participants from 42 trials. Am J Med 2009;122:290-300
366. Weinberger MH, Cohen SJ, Miller JZ ym. Dietary sodium restriction as adjunctive treatment of hypertension. JAMA 1988;259:2561-5
367. Whelton PK, He J, Cutler JA. Effects of oral potassium on blood pressure. Meta-analysis of randomized controlled clinical trials. JAMA 1997;277:1624-32
368. Whelton SP, Hyre AD, Pedersen B, Yi Y, Whelton PK, He J. Effect of dietary fiber intake on blood pressure: a meta-analysis of randomized, controlled clinical trials. J Hypertens 2005;23:475-81
369. Wiysonge CS, Bradley HA, Mayosi BM ym. Beta-blockers for hypertension. Cochrane Database Syst Rev 2007;(1):CD002003
370. World Hypertension League. Can non-pharmacological interventions reduce doses of drugs needed for the treatment of hypertension? Bull WHO 1992;70:685-90
371. Wright JM, Lee CH, Chambers GK. Systematic review of antihypertensive therapies: Does the evidence assist in choosing a first-line drug? Can Med Assoc J 1999;161:25-32
372. Xin X, He J, Frontini MG ym. Effects of alcohol reduction on blood pressure: a meta-analysis of randomized controlled trials. Hypertension 2001;38:1112-7
373. Yusuf S, Sleight P, Pogue J, Bosch J, Davies R, Dagenais G. Effects of an angiotensin-converting-enzyme inhibitor, ramipril, on cardiovascular events in high-risk patients. The Heart Outcomes Prevention Evaluation Study Investigators. N Engl J Med 2000;342:145-53