Takaisin Tulosta

Virtsan perustutkimukset ja bakteeriviljely

Lääkärin käsikirja
1.7.2023 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Timo Kouri

Tutkimukset

  • Virtsan perustutkimuksilla tarkoitetaan kemiallista seulontaa moniliuskalla (U-KemSeul) ja partikkelilaskentaa (U-Solut).
    • Kemiallisessa seulontakokeessa (U-KemSeul) on liuskalla monta analyysityynyä, joilla osoitetaan virtsan valkosoluja (esteraasiaktiivisuus), punasoluja (hemoglobiinin peroksidaasiaktiivisuus), bakteereja (nitraattia pelkistävät patogeenit nitriitin avulla), ja virtsan proteiinia (albumiinia). Näytteen väkevyyden arvioinnissa virtsan suhteellinen tiheys on tärkeä. Lisäksi satunnaista käyttöä voi olla virtsan glukoosin, ketoaineiden ja pH:n osoituskokeilla «Virtsan perustutkimusten pikadiagnostiikka (4/2020)»1.
      • Virtsatieinfektion epäilyissä leukosyytti- tai nitriittikokeiden yhteinen herkkyys on vain 40–50 % verrattuna bakteeriviljelyn pesäkemäärään 103/ml, mutta n. 80–90 % verrattuna viljelyn pesäkemäärään 105/ml. Yleisoireisen (baktereemisen) imeväisen pyuria (leukosyturia) todetaan kemiallisella moniliuskalla 95 %:n herkkyydellä, jos virtsaviljelyn merkitsevänä tuloksena pidetään amerikkalaisittain rajaa 5 × 104 pesäkettä/ml.
      • Valkosolukokeen (U-Leuk-O) analyyttinen herkkyys on n. 20 × 106 solua/l (vastaa perinteisessä sakan mikroskopiassa 2–3 solua/näkökenttä).
      • Punasolukokeen (U-Eryt-O) analyyttinen herkkyys on n. 10 × 106 solua/l automaattilaskurilla (1–2 solua/näkökenttä; perinteisessä mikroskopiassa osa punasoluista häviää sakan sentrifugoinnissa).
      • Proteiinikokeen herkkyys on n. 200 mg/l tai 100 mg/l albumiinia. Alkavan albuminurian seulontaan on käytettävä virtsan albumiinin ja kreatiniinin suhdetta (U-AlbKre), jonka herkkyys on ≥ 10 mg/l albumiinia.
      • Virtsan suhteellinen tiheys (U-Suhti-O) määritetään liuskalla kemiallisesti. Liuskan reaktio on epäherkkä laimeille näytteille (U-Suhti välillä 1.000–1.005). Laboratorioiden liuska-automaateissa suhteellinen tiheys määritetään siksi refraktometrisesti. Isotonisen virtsan U-Suhti on 1.010–1.015, ja väkevää virtsaa vastaa U-Suhti > 1.015.
  • Virtsan partikkelien peruslaskenta (U-Solut) sisältää virtsan valkosolut, punasolut, erilaiset epiteelisolut, lieriöt ja bakteerit. Tutkimusta käytetään virtsatietulehduksen, hematurian ja munuaissairauksien tutkimuksena. Käytössä on sekä virtaussytometriaan että automaattimikroskopiaan perustuvia laitteita, jotka ovat liuskatutkimuksia tarkempia. Pienemmissä laboratorioissa virtsan partikkelit lasketaan käsityönä mikroskoopissa. Virtaussytometri mittaa näytteen ominaisjohtokyvyn, josta saadaan osmolaliteetin likiarvo.
    • Viitearvot: U-Leuk alle 10 × 106/l (diagnostinen raja-alue 10–30 × 106/l), U-Eryt alle 10–20 × 106/l (diagnostinen raja-alue 20–50 × 106/l), U-Bakt negatiivinen (positiivisen tuloksen tekninen kynnysarvo on laitekohtainen). Virtsan epiteelisoluja ja lieriöitä on alle 5 × 106/l (tarkka raja on laitekohtainen).
    • Partikkelilaskennan herkkyys viljelytulokseen nähden on jopa 95 % bakteeriviljelyyn nähden suomalaisessa alueellisessa potilasaineistossa.
    • Tulkinnassa otetaan huomioon virtsan väkevyys (U-Suhti) tai ominaisjohtokyvystä arvioitu osmolaliteetti. Väkevän virtsan osmolaliteetti U-Osmol on > 400 mOsm/kgH2O.
  • Virtsatieinfektion aiheuttaja ja sen mikrobilääkeherkkyys varmistetaan virtsan bakteeriviljelyllä (U-BaktVi). Viljely on pyydettävä jo ensimmäisestä näytteestä ennen mikrobilääkkeen aloittamista. Perusterveen naisen satunnaista kystiittiä ei tarvitse kuitenkaan varmistaa virtsaviljelyllä, vaan kliininen varmistus kyselylomakkeella riittää (ks. alla). Positiivisesta viljelytuloksesta mikrobiologian laboratorio jatkaa merkitsevien bakteerilajien tunnistamiseen ja mikrobilääkeherkkyyksien määrittämiseen jatkoviljelyllä (U-BaktJVi).
    • Virtsan bakteeriviljelyiden vastausnopeus on parantunut viime vuosina useasta syystä.
      • Laboratoriot saattavat vastata virtsan partikkelilaskennan (U-Leuk ja U-Bakt) perusteella bakteeriviljelyssä todennäköisesti negatiiviset näytteet ilman viljelyä.
      • Ensisijaiseksi viljelymaljaksi on otettu käyttöön uropatogeeneille tarkoitettu kromogeeninen malja, josta mm. E. coli voidaan todeta suoraan seulontaviljelmästä.
      • Useat uropatogeenit voidaan isoissa laboratorioissa todeta bakteereille sovelletulla massaspektrometrialla: MALDI-TOF MS (matrix-assisted laser desorption ionisation time-of-flight mass spectrometry).
  • Virtsan sytologinen näyte (U-Syto) pyydetään syöpäepäilyissä; ks. Munuaissyöpä «Munuaissyöpä»2, Rakkosyöpä «Rakkosyöpä»3. Näyte otetaan tuoreesta virtsasta (päivän toinen näyte, rakkoaika 2–3 t).

Laboratoriopalvelun saatavuuden mukainen päivystystutkimusten pyytäminen

  • Virtsan perustutkimuksia ja bakteeriviljelyitä pyydetään arkipäivisin ja päivystysoloissa. Tutkimusten valintaan vaikuttavat sekä selvitettävä löydös että laboratoriopalvelun saatavuus (taulukko «Virtsatutkimusten pikadiagnostiikka päivystysaikana»1). Taulukkoon on koottu myös joitakin jatkotutkimuksia, joita ei tehdä päivystysaikana.
Taulukko 1. Virtsatutkimusten pikadiagnostiikka päivystysaikana
Selvitettävä virtsalöydös potilaan oirekuvan perusteellaSuositeltava tutkimus, kun laboratorio päivystää riittävän lähellä, tai vastaus jälkikäteen riittää Pikadiagnostiikka hoitoyksikössä, ellei laboratorion vastausviive riitä päivystysprosessille
  1. * Virtsan bakteeriviljely (U-BaktVi) saatetaan vastata negatiiviseksi jo virtsan partikkelilaskennan (U-Solut) perusteella pikadiagnostiikkana. Alueellinen laboratorio on tällöin ilmoittanut, miten nämä tutkimukset on yhdistetty teknisesti, ts. tarvitaanko U-Solut-pyyntö erikseen ja jaetaanko näytettä kahteen putkeen vai ei.
  2. ** Yleensä ei saatavilla päivystysaikana
BakteriuriaU-Solut ja U-BaktVi* (samasta näytteestä ennen lääkitystä) U-KemSeul ja U-BaktVi* (samasta näytteestä ennen lääkitystä)
PyuriaU-Solut ja U-BaktVi*U-KemSeul ja U-BaktVi*
HematuriaU-SolutU-KemSeul
ProteinuriaU-KemSeul, kohdennetusti myös U-AlbKre** (herkkä albuminuria) tai U-Prot** (immunoglobuliinien kevytketjut)U-KemSeul
GlukosuriaU-KemSeulU-KemSeul
KetonuriaU-KemSeulU-KemSeul
Virtsan väkevyysU-KemSeul (U-Suhti-O), kuuluu myös U-Solut-tutkimukseen virtaussytometrilla (U-OsmolE), kohdennetusti U-Osmol**U-KemSeul

Tautiryhmäkohtainen tarkempi kuvaus eri tutkimuksista

Virtsatieinfektion (VTI) epäily, bakteriuria ja pyuria evd

  • Aikuisen perusterveen naisen satunnaisen akuutin kystiitin diagnoosi perustuu tunnistettuihin oireisiin, eikä laboratoriotutkimuksia tarvita «»1. Muilta potilailta ja epäselvissä tapauksissa potilaalle on pyydettävä virtsan bakteeriviljely. Ks. «Virtsatieinfektiot»4.
    • Vanhuksilla esiintyy runsaasti oireetonta bakteriuriaa, minkä takia potilaan oirekuvan perusteella on ensin päätettävä, annetaanko potilaalle mikrobilääkehoito, ennen kuin tilataan virtsan bakteeriviljely, joka johtaa helposti turhaan hoitoon.
  • Pikadiagnostiikalla aikuisten pyuria ja/tai bakteriuria voidaan osoittaa joko kemiallisesti (U-KemSeul) tai partikkelilaskennalla (U-Solut).
  • Tulkinnassa on huomattava seuraavat diagnostiikan rajoitukset.
    • Moniliuskan negatiivinen tulos ei sulje pois virtsatietulehdusta.
    • Partikkelilaskennassa virtsatieinfektioon viittaavat U-Leuk > 30 × 106/l ja positiiviseksi luokiteltu bakteerien lukumäärä, jos potilaalla on sopiva oirekuva. Tarkat kynnysarvot sensitiiviselle ja spesifiselle seulonnalle ovat laboratorioiden käsikirjoissa. Laboratoriolöydösten lisäksi potilaalla tulee olla virtsatieinfektioon sopivat oireet.
  • Pienillä lapsilla virtsatieinfektion diagnoosi «Lapsen virtsatietulehdus»5 edellyttää pyuriaa. Leukosyturian osoittamisen jälkeen virtsa viljellään (U-BaktVi) rakkopunktionäytteestä tai muusta, mahdollisimman vähän kontaminoituneesta näytteestä.
  • Pyurian syynä voi olla muu kuin maljalla kasvava bakteeri, kuten muu mikrobi (klamydia «Klamydia»6, tippuri «Tippuri»7, tuberkuloosi «Tuberkuloosin diagnosointi»8), tai immunologinen munuaistulehdus, kuten glomerulonefriitti «Glomerulonefriitit»9 tai interstitielli kystiitti «Virtsarakon kipuoireyhtymä (interstitiaalinen virtsarakkotulehdus)»10.

Virtsan bakteeriviljelyn tulkinta

  • Virtsatieinfektion aiheuttajana pidetään rakkovirtsasta viljeltyä uropatogeenia tai hiivasientä, mikäli potilaalla on sopivat oireet. Merkitsevä pesäkemäärä saadussa virtsanäytteessä riippuu potilaan taudinkuvasta, rakko-oireista ja näytteenoton yksityiskohdista; ks. taulukko «Laboratorioiden jatkoviljelyjä (U-BaktJVi) ohjaavat uropatogeenien ja hiivasienten pitoisuusrajat. Kliininen merkitsevyys ja bakteerien kasvun määrä riippuvat voimakkaasti näytteen saamistavasta ja po»2.
    • Viljelyvastauksen arvioinnissa huomioidaan rakkoaika (alle 4 t viittaa rakkoärsytykseen, jolloin pienempi pesäkemäärä kuin 105/ml voi olla merkitsevä), näytteen saamistapa (pussi/tyynynäyte, keskisuihkunäyte vai steriili, invasiivinen näytteenotto), keskisuihkunäytteen dokumentoitu onnistuminen, potilaan ikä ja sukupuoli sekä virtsan väkevyys.
  • Positiivinen viljelytulos ei tarkoita välttämättä virtsatieinfektiota, koska näytteestä kasvava runsaskin pesäkemäärä voi johtua kontaminaatiosta (ihon tai ulkoisten sukuelinten fysiologiset mikrobit) tai kolonisaatiosta (uropatogeenien asettuminen virtsaputkeen tai rakkoon). Uropatogeenien kolonisaatio rakkoon voi tuottaa oireettomalle henkilölle samanlaisen virtsan bakteeriviljelytuloksen kuin infektio-oireet aiheuttava patogeeni oireisella potilaalla.
  • Oireettoman bakteriurian (vähintään 105 pesäkettä/ml) esiintyvyys on 1–5 % perusterveillä naisilla, 2–10 % raskauden aikana, 10–20 % ikäihmisillä (miehet ja naiset) ja jopa 50 % hoivakotien asukkailla. Bakteerien kasvua 103–104 pesäkettä/ml esiintyy tätä useammin keskivirtsanäytteissä. Kontaminaatioon tai kolonisaatioon viittaavat
    • potilaan oireettomuus ja U-Solut-tutkimuksen normaali leukosyyttipitoisuus
    • näytteessä todettu sekamikrobisto (3 tai useampia bakteerilajeja), mikä viittaa keskisuihkun epäonnistumiseen tai rakon kolonisaatioon usealla mikrobilla
    • levyepiteelin solujen esiintyminen näytteessä (ei ole sensitiivinen eikä spesifinen kontaminaatiolle).
  • Virtsan partikkelilaskennan ja bakteeriviljelyn tulokset voivat poiketa toisistaan myös logistisista syistä (hajonneet leukosyytit tai bakteerikasvu kuljetuksen aikana) tai joskus näytteiden sekaantumisen vuoksi.
Taulukko 2. Laboratorioiden jatkoviljelyjä (U-BaktJVi) ohjaavat uropatogeenien ja hiivasienten pitoisuusrajat. Kliininen merkitsevyys ja bakteerien kasvun määrä riippuvat voimakkaasti näytteen saamistavasta ja potilaan taudinkuvasta.
Kliininen tila tai virtsanäytteen saamistapaMerkitsevä rajapitoisuus laboratoriossa (pesäkettä/ml)
* 103–104 pesäkettä/ml ja 1–2 bakteerilajia voi olla merkitsevä kasvu, jos potilaalla on rakko-oireita ja näyte on saatu onnistuneesti (primaaripatogeenit E. coli ja Staphylococcus saprophyticus), tai viljellään kertakatetrinäytettä. Näyte viljellään 10 µl:n silmukalla, jos halutaan todeta 103 pesäkettä/ml toistettavasti, ja 100 µl:n silmukalla 102 pesäkkeen/ml toteamiseksi (vastaa vähintään 10 pesäkettä maljalla).
Oireeton bakteriuria
Katetrinäyte pitkäaikaiskatetria vaihdettaessa
Virtsatietulehdusepäily, keskisuihkunäyte (näytteenoton onnistumisesta ei tietoa) 		105
Virtsatietulehdusepäily ja keskisuihkunäyte (onnistunut näytteenanto)*103
Katetrinäyte naisilla / miehillä (kertakatetri)104/103
Rakkopunktionäyte, kvantitatiivinen viljely*102
Rakkopunktionäyte, rikastusviljelyEi rajaa

Hematurian epäily

  • Hematurian kliininen selvittely on esitetty toisaalla «Verivirtsaisuus»11. Hematuriaa voivat aiheuttaa
    • yleissairaus (kuten verenvuototaipumus)
    • munuaisten tai alempien virtsateiden sairaus (kuten virtsatiekivi, kasvain tai tulehdus)
    • näytteenoton ongelma (kuukautiset, liian voimakas näytepesu)
    • fyysinen rasitus (esim. kestävyysurheilu).
  • Hematurian poissulkemiseen riittää liuskakoe (U-KemSeul).
    • Moniliuskan positiivinen tulos voi johtua myös myoglobiinin hemistä (rabdomyolyysi) tai bakteerien peroksidaasiaktiivisuudesta.
    • Virtsan punaisuus ei aina liity vereen. Se voi johtua myös mm. punajuurien syönnistä, lääkkeestä tai uraattisakasta.
  • Todettu hematuria tulee varmistaa partikkelilaskennalla (U-Solut). Terveiden henkilöiden viiteyläraja virtsan punasolupitoisuudelle on laskentamenetelmästä riippuvainen, n. 10–20 × 106/l. Hematuriaan viittaa spesifisemmin U-Eryt > 50 × 106/l, kun virtsan väkevyys otetaan huomioon.
  • Vaikka hematurian vakavimpia aiheuttajia ovat virtsaelinten syöpätaudit, ei syövässä aina esiinny hematuriaa.

Munuaisperäisten virtsan partikkelien tutkiminen

  • Virtsan partikkeleiden avulla voidaan edelleen löytää tai varmistaa munuaissairauksia. Spesifisiin virtsan proteiinimäärityksiin verrattuna virtsan partikkelien toteaminen viittaa munuaistauteihin spesifisemmin, mutta on epäherkempää. Munuaissairauteen viittaavat virtsassa esiintyvät punasolut, lieriöt ja munuaisten tubulusepiteelin solut.
  • Virtsan partikkelien peruslaskennassa (U-Solut) lieriöt ja muut kuin levyepiteelin solut vastataan tavallisimmin erittelemättä automaattilaitteiden erittelyrajoitusten takia.
    • U-Solut-tutkimus sisältää lieriöiden (hyaliini- ja muiden lieriöiden) yhteismäärän ja ”pienten epiteelisolujen” määrän. Näihin kuuluvat tubulusepiteelin ja alempien virtsateiden välimuotoisen epiteelin solut.
    • Terveillä henkilöillä ei esiinny lieriöitä tai välimuotoisen tai tubulusepiteelin soluja virtsassa (muutamia hyaliinilieriöitä voi olla), ts. viiterajat ovat alle 3–5 partikkelia × 106/l.
  • Virtsan partikkelien, kuten lieriöiden ja epiteelisolujen, tarkempi erittely tehdään tarvittaessa mikroskooppisesti mm. automaattilaitteen tulosten varmistamiseksi. Näiden pyyntö- ja vastauskäytännöissä on laboratoriokohtaisia eroja.
  • Virtsan punasolujen muotoa (U-ErytDys) voidaan tutkia erikseen faasimikroskoopilla, jos potilaalla on isoloitu hematuria ilman proteinuriaa. Munuaisperäiset punasolut ovat dysmorfisia. Dysmorfisten punasolujen osuus > 80 % kaikista punasoluista viittaa todennäköiseen munuaisperäiseen verenvuotoon, 30–70 % mahdolliseen munuaisperäiseen hematuriaan.

Proteinurian epäily

  • Munuaistauteihin liittyy yleensä proteinuria «Proteinuria»12.
  • Seulonta moniliuskakokeella osoittaa albumiinia n. 100 mg/l (kokonaisproteiinia n. 200 mg/l) rajasta alkaen.
  • Diabetekseen tai verenpainetautiin liittyvän mikroalbuminurian diagnostiikassa käytetään herkempiä menetelmiä (todettava vähintään 10 mg/l albumiinia). Määritys tehdään yleensä kertanäytteestä (U-AlbKre) tai aamun ensimmäisestä virtsasta (nU-AlbKre). Albuminuria voidaan tutkia tarkemmin yölepokeräyksestä (cU-Alb tai nU-Alb; cU= collected urine, nU= night urine).
  • Myeloomaan liittyvä immunoglobuliinien kevytketjujen eritys ei tule esille moniliuskakokeella. Myeloomaa tutkitaan seerumin ja virtsan proteiinien fraktioinnilla (eli elektroforeesilla; S-Prot-Fr, dU-Prot-Fr) ja kvantitatiivisilla seerumin vapaiden kevytketjujen määrityksillä (S-IgLc-V).
  • Proteinurialaskuri «Proteinuria-laskuri»1

Muita perustutkimuksia

  • Virtsan glukoosin toteamisesta (U-Gluk-O) moniliuskakokeella voi olla hyötyä huonokuntoisten lasten ja vanhusten päivystysdiagnostiikassa. Glukosurian ilmetessä on mitattava veren glukoosipitoisuus.
    • SGLT2:n estäjät lisäävät glukoosin eritystä virtsaan.
  • Ketoaineet (U-Keto-O) voidaan osoittaa moniliuskan epätarkalla Legalin kokeella.
    • Osoituskoe on positiivinen jo puolen vuorokauden paastolla.
    • Diabeettisen ketoosin sairaalaseurannassa suositellaan hydroksibutyraatin plasmamäärityksiä (P-OHButyr; myös pikamittari tarjolla), koska liuska toteaa vain asetoasetaattia ja asetonia.
  • Virtsan pH (U-pH) on fysiologisesti välillä 5–9.
    • pH:ta säädetään joillakin virtsatiekivipotilailla tai lääkeaineiden eliminaatiota kiihdytettäessä.
    • Bakteerien ureaasi hajottaa ureaa ammoniakiksi, jolloin virtsan pH muuttuu alkaliseen suuntaan. Nitrofurantoiinin teho voi heiketä alkalisessa pH:ssa.
  • Virtsan osmolaliteetti (U-Osmol) antaa parhaan arvion munuaisten väkevöintikyvystä. Plasman osmolaliteetti ja isotoninen virtsa on n. 300 mOsm/kg H2O. Virtsan osmolaliteettia voidaan arvioida likimain myös virtsan kreatiniinin (U-Krea) avulla.

Potilaan ohjaus

Potilaan valmistaminen

  • Potilasohjeita keskivirtsanäytteen antamiseen on laboratorioiden ohjekirjoissa tai verkkosivuilla monikielisinä. Ks. myös suositus potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon «https://www.hotus.fi/potilaan-ohjaus-laboratorionaytteenottoon-hoitosuositus/»1.
  • Potilaan valmistamisessa näytteenottoon on näytteenottotekniikan lisäksi hyvä ohjata alla esitettyjä seikkoja.
    • Virtsan väkevyys
      • Yön vesipaasto varmistaa virtsan väkevyyden, jolloin bakteerien kasvu ja valkuaisten toteaminen on herkintä. Aamulla saa juoda korkeintaan lasin vettä.
      • Päivystystilanteissa tutkitaan ajoittamatonta näytettä, jolloin tulkinnassa on otettava huomioon virtsan väkevyys: veden eritys on yöllä 20–50 ml/t, mutta se voi kasvaa päivällä tasolle 200–500 ml/t (vuorokausidiureesin tavallinen vaihtelu on 500–3 000 ml).
    • Rasitus
      • Tarvittaessa päivävirtsanäytettä (U-AlbKre, kirjataan oikea kellonaika) verrataan aamulla saatuun yövirtsanäytteeseen (nU-AlbKre), jos selvitetään ortostaattista tai rasitusproteinuriaa.
    • Rakkoaika
      • Mikrobikasvun varmistamiseksi virtsan tulisi olla rakossa yli 4 t ennen näytteen antamista (E. colin jakautumisaika on n. 2 t). Merkitsevän raja väkevässä aamun keskisuihkunäytteessä on 105 pesäkettä/ml, kun dysuriapotilailla jo 103 pesäkettä/ml voi olla merkitsevää onnistuneessa näytteessä (taulukko «Virtsatutkimusten pikadiagnostiikka päivystysaikana»1).
    • Lääkitys
      • Käytössä oleva mikrobilääke kirjataan sähköiseen tutkimuspyyntöön mahdollisten uropatogeenien herkkyysmäärityksiä varten.

Virtsanäytteet: kertanäytteiden ottotavat

  • Keskisuihkunäyte (entinen ”puhtaasti laskettu virtsa”) vähentää bakteerien kontaminaatiota ulkoisista sukuelimistä ja iholta. Näytepesun merkitys ennen keskisuihkunäytettä ei ole yhtä selvä.
    • Uretriittien näytteet otetaan alkusuihkusta, esim. klamydian tutkimiseksi (vähintään 2 t rakossa, ks. «Klamydia»6).
  • Leikki-ikäisille lapsille suositellaan potan etuosaan sinitarralla kiinnitettyä näytemukia, jos virtsaaminen kontrolli on jo hallinnassa (pottanäyte).
  • Imeväisten suositeltavin näyte otetaan lentosuihkusta eli lentovirtsana, jonka onnistumista voidaan lisätä häpyalueen stimulaatiolla. Vaihtoehtoinen tyyny- tai pussivirtsanäyte on luotettava vain infektion poissulkemisessa.
  • Imeväisten virtsatieinfektio varmistetaan rakkopunktionäytteellä (video «Lapsen rakkopunktio»1) tai kertakatetroinnilla (useat Euroopan maat).
  • Kestokatetroitujen potilaiden virtsanäytteet otetaan parhaiten vaihtamalla uusi katetri, jonka läpi näyte lasketaan putkeen. Näytettä ei tule ottaa vanhan kestokatetrin kautta, koska positiivinen löydös viittaa usein pelkkään katetrin kolonisaatioon.
    • Suprapubisesta rakkokatetrista (esim. Cystofix®) näyte otetaan mieluiten punktoimalla katetri sitä varten tarkoitetusta näytteenottokohdasta, jos katetrissa sellainen on.
  • Kertakatetrointia suositellaan rakon toimintahäiriöissä ja inkontinenttien vanhusten näytteenottoon mikrobiologisesti huonojen alusastianäytteiden asemesta.
  • Erikoistapauksissa tutkitaan myös kystoskopia- ja urostomianäytteitä tai muita invasiivisia näytteitä, joiden viljelytavoista ja tulkinnoista on sovittava paikallisen mikrobiologian laboratorion kanssa.

Näytteiden säilytys ja kuljetus

  • Moniliuskakoe (U-KemSeul) tutkitaan päivystysyksikössä näytteen jäähdyttyä huoneenlämpöön (+20 °C) aikaisintaan 15–30 min:n kuluttua sen saamisesta.
    • Ruumiinlämpöinen virtsa antaa vääriä positiivisia tuloksia.
    • Voidaan tutkia huoneenlämmössä säilytettynä 8 t:n kuluessa
  • Näyte otetaan ja lähetetään laboratorioon paikallisesti sovitussa näyteputkessa (huoneenlämpö) tai säilytetään +4 °C:ssa tutkimukseen asti.
  • Partikkelilaskentanäytteet (U-Solut ja U-ErytDys) lähetetään laboratorioon säilöntäaineputkessa huoneenlämmössä 24 t:n sisällä näytteen saamisesta.
  • Virtsan bakteeriviljelynäyte lähetetään myös säilöntäaineputkessa huoneenlämmössä (sairaaloissa myös säilytys jääkaapissa ilman säilöntäainetta on mahdollista 24 t:n ajan).
    • Virtsanäyte on viljeltävä maljalle mahdollisimman pian, koska alustava kasvutulos luetaan 18–24 t:n kuluttua viljelyn aloituksesta (heikko kasvu tulee esille vasta 2 vrk:n kuluttua). Bakteerin tyypitys ja mikrobilääkeherkkyyden määritys voi kestää lisäksi 1–3 vrk.
    • Rakkopunktionäyte viljellään joko heti veriviljelypulloon (rikastusliemeen) tai suklaamaljalle paikallisen laboratorion ohjeistuksen mukaisesti.

Kirjallisuutta

  1. Tuokko S, Koskinen M-K, Kouri T, Saijonkari M, Sopenlehto K. Onnistu laboratorionäytteissä - suositus tutkimusten valinnasta, potilaan tunnistamisesta ja ohjaamisesta: Hotus-hoitosuositus®. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö, 2021. Saatavilla internetissä: «https://www.hotus.fi/hotus-hoitosuositus-onnistu-laboratorionaytteissa-suositus-tutkimusten-valinnasta-potilaan-tunnistamisesta-ja-ohjaamisesta/»2.
  2. Kouri T, Holma T, Kirjavainen V, ym. UriSed 3 PRO automated microscope in screening bacteriuria at region-wide laboratory organization. Clin Chim Acta 2021;516():149-156 «PMID: 33549597»PubMed
  3. Virtsatieinfektiot. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Nefrologiyhdistys ry:n, Kliiniset mikrobiologit ry:n, Suomen Infektiolääkärit ry:n, Suomen Kliinisen Kemian Erikoislääkäriyhdistys ry:n, Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n, Suomen Urologiyhdistyksen ja Suomen yleislääketieteen yhdistys ry:n asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2021 (viitattu 16.6.2023) Saatavilla internetissä: «https://www.kaypahoito.fi/hoi10050»3.
  4. Kouri T. Virtsan perustutkimusten pikadiagnostiikka. Duodecim 2020;136:381-9 «Virtsan perustutkimusten pikadiagnostiikka (4/2020)»1
  5. Cavanaugh C, Perazella MA. Urine Sediment Examination in the Diagnosis and Management of Kidney Disease: Core Curriculum 2019. Am J Kidney Dis 2019;73(2):258-272 «PMID: 30249419»PubMed
  6. LaRocco MT, Franek J, Leibach EK, ym. Effectiveness of Preanalytic Practices on Contamination and Diagnostic Accuracy of Urine Cultures: a Laboratory Medicine Best Practices Systematic Review and Meta-analysis. Clin Microbiol Rev 2016;29(1):105-47 «PMID: 26598386»PubMed
  7. Schroeder AR, Chang PW, Shen MW, ym. Diagnostic accuracy of the urinalysis for urinary tract infection in infants < 2 months of age. Pediatrics 2015. DOI: 10.1542/peds.2015-0012.
  8. Sarkkinen H, Paattiniemi EL, Kärpänoja P, ym. Virtaussytometria tehostaa virtsatietulehduksen laboratorioseulontaa. Suom Lääkäril 2012;67:1411–5 «Virtaussytometria tehostaa virtsatietulehduksen laboratorioseulontaa (18/2012)»13
  9. Devillé WL, Yzermans JC, van Duijn NP, ym. The urine dipstick test useful to rule out infections. A meta-analysis of the accuracy. BMC Urol 2004;4():4 «PMID: 15175113»PubMed