Takaisin Tulosta

Sääri-ihottuma

Lääkärin käsikirja
3.10.2023 • Viimeisin muutos 3.10.2023
Alexander Salava

Keskeistä

  • Säärten alueella nähdään usein iho-ongelmia.
  • Staasi- ja kuivuusekseema tunnistetaan kliinisesti.
  • Säärihaavapotilaalle voi kehittyä kosketusallergia paikallishoitoaineille.

Tutkimukset

Tavallisia säärten alueella esiintyviä ihottumia

Staasiekseema (eczema hypostaticum) ja laskimoperäinen säärihaava

  • Ks. myös artikkeli Alaraajan laskimoiden vajaatoiminta «Alaraajan laskimoiden vajaatoiminta»1.
  • Kliinisesti on ympäröivällä iholla yleensä todettavissa laskimoiden vajaatoiminnan merkkejä (hyperpigmentaatiot, hemosideroosi, dermatoliposkleroosi, näkyvät suonikohjut) (kuva «»1).
  • Tyypillinen pigmentoitunut ekseema (kuvat «»2 «»3) säärihaavojen ympärillä
  • Hoidon kulmakivet ovat kompressiohoito ja keskivahvat tai vahvat glukokortikoidivoiteet.
  • Taustalla oleva laskimoiden vajaatoiminta on mahdollisuuksien mukaan hoidettava kirurgisesti «Alaraajan laskimoiden vajaatoiminta»1.
  • Potilaille voi kehittyä kosketusallergia paikallishoitoaineille.

Kuivuusekseema (eczema asteatoticum)

  • Usein iäkkäillä potilailla ihon kuivumisen ja pesun aiheuttamana (saippuat, pesuharjat, sauna)
  • Iho kuivuu etenkin talvella, jolloin perusvoiteiden sekä keskivahvan tai vahvan glukokortikoidivoiteen käyttö on aiheellista.
  • Paranee usein kesällä itsestään.

Atooppinen ihottuma (eczema atopicum)

  • Atooppinen ekseema «Atooppinen ekseema aikuisella»4 voi esiintyä säärissä, mutta sitä on yleensä myös muualla tyyppipaikoissa.
  • Potilaan anamneesi on avain oikeaan diagnoosiin.

Läiskäekseema (lanttiekseema, eczema nummulare)

  • Ks. «Läiskäekseema (eczema nummulare)»5.
  • Yleisimmät paikat ovat raajojen ojentajapuolet ja selkä; esiintyy tyypillisesti säärissä ja usein myös käsivarsissa kutisevina ja hilseilevinä pyöreinä läiskinä (kuva «»4).
  • Voi pahentua talvisin ja ihon kuivumisesta johtuen.
  • Alaraajojen staasiekseemasta voi kehittyä leviävä läiskäekseema.
  • Vaatii parantuakseen riittävän pitkiä hoitokuureja (2–4 viikkoa) vahvalla glukokortikoidivoiteella.

Psoriaasi

  • Ks. «Psoriaasi»6.
  • Nähdään usein säärissä ja varsinkin polvien alueella.
  • Yleensä potilaalla on psoriaasia myös muilla ihoalueilla.
  • Hoitoperiaatteet ovat säären alueella samat kuin muuallakin.

Silsa (tinea)

Allerginen kosketusihottuma (eczema allergicum)

  • Ks. «Allerginen kosketusihottuma»8.
  • Allerginen kosketusihottuma säärten alueella voi johtua paikallishoitoaineista (kuva «»5).
    • Alkuperäisen ihottuman ympärille leviää punoitus, joka voi levitä laajalle «Allerginen kosketusihottuma»8. Potilas on yleensä itse havainnut, ettei voide tunnu hyvältä.
    • Myös glukokortikoidivoiteille voi kehittyä kosketusallergia.

Neurodermatiitti (lichen simplex chronicus)

  • Voi syntyä ilman selvää edeltävää syytä, mutta usein neurodermatiitti komplisoi jotakin aiempaa kutisevaa ihottumaa, esim. atooppista ekseemaa.
  • Tautia ylläpitävä kutina-raapimiskierre voi vaivata pitkään ja uusia herkästi.
  • Nilkan ja säären alue ovat neurodermatiitille tyypilliset (kuvat «»6 «»7).
  • Hoidoksi tarvitaan vahvoja tai erittäin vahvoja glukokortikoidivoiteita.
  • Myös peittohoitoa (okkluusio) on käytetty.
  • Ihottumalle levitetään III-ryhmän glukokortikoidivoidetta tai liuos, jonka päälle asetetaan hydrokolloidiside (esim. Duoderm®). Peittoside vaihdetaan 2–4 päivän välein 2–3 kertaa.

Kyhmykutina (prurigo nodularis)

  • Kyhmykutinaa pidetään neurodermatiitin laaja-alaisena muotona.
  • Tauti perustuu kutina-raapimiskierteeseen ja on usein krooninen.
  • Kutisevalle alueelle kehittyy raapimisen ja ihon nyppimisen seurauksena 0.5–1 cm:n läpimittaisia, ihosta kohoavia kyhmyjä, joissa on useimmiten rupi päällä (kuva «»8).
  • Kutinakyhmyjä on useimmiten raajoissa (esim. säärissä) ja vartalolla.
  • Yleisimpiä hoitokeinoja ovat vahvat glukokortikoidivoiteet, sisäinen glukokortikoidikuuri, väsyttävät antihistamiinit, doksepiini 10–25 mg × 1–2, mirtatsapiini illaksi 7.5–15 mg × 1, amitriptyliini 10–25 mg × 1–2 jne. sekä valohoidot.

Punajäkälä (lichen ruber planus)

  • Punajäkälän «Punajäkälä (lichen ruber planus)»9 tyypillinen esiintymisalue on ranteiden ohella nilkan ja säären iho (kuva «»9).
  • Kroonistunut, hypertrofinen punajäkälä esiintyy lähes yksinomaan säärten alueella ja muistuttaa tällöin suuresti kyhmykutinaa (kuva «»10).

Ruusu (erysipelas) ja selluliitti

Pigmenttipurppura

  • Tuntemattomasta syystä aiheutuvan pigmenttipurppuran yleisin paikka ovat sääret (kuvat «»13 «»14).
  • Tauti on hyvänlaatuinen ja lähinnä kosmeettinen haitta.
  • Ulkonäön perusteella on kuvattu useita alamuotoja, esim. purpura pigmentosa progressiva ja kultajäkälä (lichen aureus; kuvat «»15 «»16).
  • Purppura tarkoittaa yleisesti pistemäisiä tai pieniläiskäisiä verenpurkaumia ihossa.
  • Purppuraa ilmenee myös verisuonten (vaskuliitti) ja verihiutaleiden (trombosytopenia) sairauksissa, mutta se on harvinainen koagulaatiohäiriöissä «Mustelmat, petekiat ja purppura»11.

Muita sääri-ihottumia

  • Säären kyhmytaudit muodostavat etiologialtaan kirjavan ryhmän, jossa diagnoosi edellyttää usein histologista varmistusta (Sk-PADIhot).
  • Rengasgranulooma (granuloma annulare) esiintyy useimmin kouluikäisillä lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Valtaosa potilaista on naisia. Alaraajoissa yleisimpiä esiintymispaikkoja ovat nilkat (kuva «»19) ja jalkapöydät. Säärissä ihomuutokset voivat olla laajempia.
  • Necrobiosis lipoidica (kuvat «»20 «»21 «»22) esiintyy yleensä säärien etuosassa tarkkarajaisina, rengasmaisina, keskustasta atrofisina plakkeina, jotka voivat haavautua. Syy on tuntematon, mutta se voi liittyä diabetekseen.
  • Borrelia-infektiossa «Lymen borrelioosi»14 voi esim. säären alueelle kehittyä erythema migrans (kuva «»23).

Konsultaatio

  • Pitkittynyt ja hoitoon reagoimaton sääri-ihottuma sekä harvinaisempien kyhmytautien epäily voi vaatia ihotautilääkärin konsultaatiota.
  • Kosketusallergia voidaan todeta epikutaanitestillä.
  • Verisuonikirurgin konsultaatiota tarvitaan kirurgisesti hoidettavaa laskimovajaatoimintaa epäiltäessä.

Kuvat

Kirjallisuutta

  1. Sundaresan SEdwards G, Freeman K, Llewelyn MJ, ym. What diagnostic strategies can help differentiate cellulitis from other causes of red legs in primary care? BMJ 2020;368():m54 «PMID: 32051117»PubMed
  2. Sundaresan S, Migden MR, Silapunt S. Stasis Dermatitis: Pathophysiology, Evaluation, and Management. Am J Clin Dermatol 2017;18(3):383-390. «PMID: 28063094»PubMed
  3. van Zuuren EJ, Fedorowicz Z, El-Gohary M. Evidence-based topical treatments for tinea cruris and tinea corporis: a summary of a Cochrane systematic review. Br J Dermatol 2015;172(3):616-41. «PMID: 25294700»PubMed
  4. Ely JW, Rosenfeld S, Seabury Stone M. Diagnosis and management of tinea infections. Am Fam Physician 2014;90(10):702-10. «PMID: 25403034»PubMed
  5. Hirschmann JV, Raugi GJ. Lower limb cellulitis and its mimics: part II. Conditions that simulate lower limb cellulitis. J Am Acad Dermatol 2012;67(2):177.e1-9; quiz 185-6 «PMID: 22794816»PubMed