Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Käypä hoito -suositus |  Julkaistu: 2013-06-19   | Tila: päivityksessä  |  Aihepiiri(t): Kuntoutus, Nuorisopsykiatria, Psykiatria, Työterveyshuolto, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
PDF Tulosta
hoi50076 050.076 Käypä hoito fi Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, jossa esiintyy vaihtelevasti masennus-, hypomania-, mania- tai sekamuotoisia sairausjaksoja ja vähäoireisia tai oireettomia välivaiheita. Hoidossa on keskeisintä ehkäistä jaksojen uusiutumista. internet cd draft book all 2008-10-21 2013-06-19 2000-01-01 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä Kirsi Suominen Susanna Lähteenmäki Jukka Hintikka Erkki Isometsä Tanja Laukkala Esa Leinonen Mauri Marttunen Jorma Oksanen Elina Salminen Ulla Saxén Marko Sorvaniemi Tiina Tupala Annamari Tuulio-Henriksson Hanna Valtonen Olli Kampman Tuula Kieseppä Katariina Korkeila Marja Pirinen Kari Raaska Tuula Tikkanen Suomalainen Lääkäriseura Duodecim Suomalainen Lääkäriseura Duodecim Kaksisuuntainen mielialahäiriö Psykiatria Mania Hypomania F30.0 masennus Aikuinen Nuori Vanhukset Litium Valproaatti Karbamatsepiini Lamotrigiini Olansapiini Risperidoni Aripipratsoli Tsiprasidoni Serotoniinin takaisinoton estäjät Masennuslääkkeet Psykoterapia Psykoedukaatio Kognitiivinen psykoterapia psykososiaalinen hoito Mielialantasaajat Alkoholismi Itsetuhoisuus Kaksoisdiagnoosi Komorbiditeetti Mood disorder questionnaire MDQ Ketiapiini Haloperidoli asenapiini fluoksetiini MADRS YMRS ylläpitohoito ennuste kuntoutus työkyky toimintakyky

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Opi ja ota käyttöön

  • Luentomateriaali (pptx)
  • Mielialapäiväkirja
  • MADRS-asteikko
  • MDQ-seulonta-asteikko
  • Oirekortti
  • YMRS-asteikko
  • C-SSRS-lähtötilannekartoituslomake
  • C-SSRS-seurantalomake

Koosteet

  • Suosituksen tulostettava versio (pdf)
  • Tiivistelmä suomeksi ja englanniksi

Potilaalle

  • Potilaalle suomeksi ja ruotsiksi

Muut suositukset

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen?

Keskeinen sanoma

Kohderyhmät

  • Suositus on tarkoitettu ensisijaisesti nuorten (13–18-vuotiaiden) ja aikuisten kaksisuuntaista mielialahäiriötä (F30–F31) hoitavalle psykiatrisen erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon henkilöstölle.
  • Lapsuusiän kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito ei kuulu tämän suosituksen piiriin.

Tavoite

  • Suosituksen tavoitteina ovat kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnostiikan ja hoidon yhtenäistäminen ja laadun parantaminen.

Määritelmät

  • Suosituksessa viitataan diagnoosien osalta WHO:n kansainvälisen diagnostisen luokittelujärjestelmän uusimpaan versioon, ICD-10:een , ja tyypin 2 kaksisuuntaisen mielialahäiriön osalta Yhdysvaltojen psykiatriyhdistyksen (APA) laatimaan psykiatristen häiriöiden luokitteluun, DSM-IV:ään .
  • Mielialantasaajilla tarkoitetaan tässä suosituksessa litiumin lisäksi epilepsialääkkeitä, joilla on mielialaa tasaava vaikutus (valproaatti, lamotrigiini, karbamatsepiini).
  • Psykoosilääkkeillä voi myös olla mielialaa tasaavaa vaikutusta, mutta niitä nimitetään tässä suosituksessa kuitenkin psykoosilääkkeiksi.

Epidemiologia

Esiintyvyys

  • Kaksisuuntaisen mielialahäiriön esiintyvyyttä Suomessa ei tunneta tarkasti.
  • Terveys 2000 -tutkimuksessa tyypin 1 kaksisuuntaisen mielialahäiriön elinaikaiseksi esiintyvyydeksi todettiin 0,24 %, joka on muihin maihin verrattuna pienehkö .
  • Terveys 2000 -tutkimuksen jatkoksi toteutetussa tutkimuksessa, joka kohdistui 19–34-vuotiaisiin, kaksisuuntaisen mielialahäiriön esiintyvyysluvut (tyypin 1 häiriö 0,53 %, tyypin 2 häiriö 0,72 % ja tarkemmin määrittämätön häiriö 0,61 %) ovat lähempänä muualla todettuja , .
  • Kaksisuuntaisen mielialahäiriön esiintyvyydessä ei ole merkitsevää sukupuolieroa.

Monihäiriöisyys

  • Kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi hoitoa hakevista enemmistö kärsii samanaikaisesti myös jostakin muusta psykiatrisesta oireyhtymästä.
  • Suomalaisessa tutkimuksessa todettiin, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista 45 %:lla on jokin samanaikainen ahdistuneisuushäiriö, 24 %:lla paniikkihäiriö, 14 %:lla alkoholiriippuvuus, 8 %:lla syömishäiriö ja 41 %:lla jokin persoonallisuushäiriö .
  • Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla esiintyy useita somaattisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonisairauksia, verenpainetautia, metabolista oireyhtymää ja migreeniä, enemmän kuin väestöllä keskimäärin , , .
  • Merkittävimpiä oheissairauksia ovat tyypin 2 diabetes ja verenkiertoelinten sairaudet. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien kuolleisuus verenkiertoelinten sairauksiin on lähes kaksinkertainen muuhun väestöön verrattuna .

Kulku ja ennuste

  • Sairastuminen on yleisintä nuorilla aikuisilla, mutta sairastumisikä vaihtelee lapsuudesta vanhuuteen. Keskimäärin oireet alkavat 22 vuoden iässä . Varhaisen alkamisiän on todettu olevan yhteydessä tavallista vaikeampaan oirekuvaan.
  • Maaninen vaihe alkaa usein äkillisesti (muutamasta päivästä viikkoihin) ja kestää 2 viikosta 5 kuukauteen. Noin puolet potilaista tunnistaa esioireita ennen uuden jakson alkua .
  • Masennusvaiheet kestävät keskimäärin noin 6 kuukautta mutta vanhuksia lukuun ottamatta harvoin yli vuoden.
  • Sairausjaksot voivat esiintyä joko yksivaiheisina (monofaasisina) tai monivaiheisina (polyfaasisina).
  • Harvat kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat hakeutuvat hoitoon sairauden alkuvaiheessa, hypomanian vuoksi ei juuri kukaan. Omaehtoisesti hoitoa hakevat erityisesti vakavammista ja pidempikestoisista masennustiloista kärsivät. Manian aikana potilaat tulevat yleensä hoitoon toisten aloitteesta ja usein myös omasta tahdostaan riippumatta.
  • Viive oireiden alkamisesta oikeaan diagnoosiin on keskimäärin 8 vuotta .
  • Kaksisuuntainen mielialahäiriö on krooninen sairaus, johon yleensä liittyy uusiutuvia sairausjaksoja. Seurantatutkimusten perusteella jaksojen välinen oireilu on yleistä, potilailla esiintyy oireita noin puolet ajasta ja suurin osa oireista on masennusta .
  • Ikääntymisen myötä depressiivisen oireilun osuus kasvaa ja masennus on yleisempää ja pitkäkestoisempaa tyypissä 2 kuin tyypissä 1 .
  • Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön voi liittyä toiminnanohjauksen ja kielellisen muistin häiriöitä .
  • Hypomanian ja erityisesti maniajaksojen aikana potilas voi aiheuttaa itselleen vakavia ongelmia hakeutumalla harkitsemattomiin ihmissuhteisiin, käyttäytymällä liikenteessä muista piittaamatta, käyttämällä päihteitä holtittomasti tai olemalla harkitsematon talousasioissa.
  • Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy huomattava itsetuhokäyttäytymisen riski .
    • Itsetuhokäyttäytymisen riskitekijöitä ovat aikaisemmat itsemurhayritykset, toivottomuus, jaksojen vakavuus, sairauden varhainen alkaminen, sairaalahoidot depression vuoksi, suvussa esiintyneet itsemurhat, sekamuotoiset jaksot, tiheäjaksoisuus, samanaikainen ahdistuneisuushäiriö ja päihdehäiriö sekä yksin asuminen .
    • Suurin osa itsetuhokäyttäytymisestä tapahtuu masennus- tai sekamuotoisten vaiheiden aikana .
  • Alle puolet kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista sitoutuu säännölliseen pitkäaikaiseen lääkehoitoon .
  • Oireiden huono tunnistaminen, suuruuskuvitelmien ja psykoottisten oireiden esiintyminen, samanaikainen päihdeongelma sekä potilaan ja lähiomaisten kielteiset asenteet lääkehoitoa kohtaan ovat yhteydessä huonoon sitoutumiseen hoitoon , , .
  • Hyvin toimiva yhteistyösuhde hoitavan lääkärin kanssa ennustaa parempaa toipumista maniasta , .
  • Hyvä sitoutuminen lääkehoitoon on yhteydessä parempaan pitkäaikaisennusteeseen .
  • Huono sitoutuminen mielialantasaajahoitoon lisää sairaalahoitojen tarvetta .
  • Stressaavat elämäntapahtumat saattavat suurentaa uuden jakson riskiä .
  • Kokeellisesti on osoitettu, että ainakin osalla potilaista unen puute altistaa manialle .

Monihäiriöisyyden vaikutus ennusteeseen

  • Ahdistuneisuushäiriö lisää pitkäaikaisen oireilun todennäköisyyttä ja liittyy vaikeampaan depressio-oireistoon. Sillä saattaa olla myös yhteys siihen, että vaste mielialantasaajalääkitykseen on huonompi , , .
  • Samanaikainen päihdeongelma pitkittää ja vaikeuttaa oireilua ja lisää sairaalahoidon tarvetta , mikä huonontaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön ennustetta.
  • Kannabiksen käyttö lisää maanisten jaksojen pituutta , suurentaa tiheäjaksoisuuden riskiä ja lisää maanisten oireiden esiintymisen todennäköisyyttä .
  • Persoonallisuushäiriö hidastaa toipumista akuutista maniasta , ja erityisesti DSM-IV-luokituksen A-ryhmän persoonallisuuspiirteet (epäluuloinen, eristäytyvä tai psykoosipiirteinen persoonallisuus) liittyvät huonoon ennusteeseen .
  • Ulkomaisten tutkimusten mukaan tarkkaavuushäiriö (ADHD) edeltää kaksisuuntaista mielialahäiriötä noin 10 %:lla aikuispotilaista ja liittyy varhaisempaan alkamisikään ja suurempaan samanaikaisten ahdistuneisuus- ja päihdehäiriöiden ilmaantumisen riskiin .

Diagnostiikka

  • Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, jossa esiintyy vaihtelevasti masennus-, hypomania-, mania- tai sekamuotoisia sairausjaksoja ja vähäoireisia tai oireettomia välivaiheita.
  • ICD-10:n mukaiset jaksojen diagnostiset kriteerit esitetään taulukossa , .
  • Jos kyseessä on ensimmäinen hypomaaninen tai maaninen jakso eikä aiempaa masennusjaksoa ole todettu, käytetään yksittäisen hypomania- tai maniajakson (F30) diagnooseja.
  • Uusiutunut mania tai hypomania tai ilmaantunut masennustila muuttaa maniadiagnoosit (F30) kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi (F31).
  • Jos potilaalla on aiemmin ollut masennustila, yksikin hypomaaninen, maaninen tai sekamuotoinen jakso muuttaa masennustilojen diagnoosit (F32 ja F33) kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi (F31).
  • Ensimmäinen elämänaikainen jakso on yli puolessa tapauksista masennus. ICD-10-tautiluokitus ei määrittele tarkasti erikseen tyyppien 1 ja 2 kaksisuuntaisia mielialahäiriöitä, mutta DSM-IV:n määrittelyjen mukaisina ne ovat vakiintuneet suomalaiseen kliiniseen käytäntöön.
    • Tyypin 1 kaksisuuntaisella mielialahäiriöllä tarkoitetaan tilaa, jossa on esiintynyt masennustiloja ja manioita tai sekamuotoisia jaksoja. Lisäksi tähän tyyppiin luokitellaan ne harvinaiset tilanteet, joissa potilaalla on todettavissa vain toistuvia manioita.
    • Tyypin 2 kaksisuuntaisella mielialahäiriöllä tarkoitetaan tilaa, jossa potilaalla on todettu masennustiloja ja hypomanioita. Yhdenkin maniajakson jälkeen tila diagnosoidaan tyypin 1 häiriöksi.
  • Maniaan ja vaikeisiin masennusjaksoihin voi liittyä aistiharhoja tai harhaluuloja.
  • Psykoottiset oireet voivat olla mielialan mukaisia (maniassa suuruusharhaluuloja tai yli-ihmiseksi kohottavia kuulohallusinaatioita ja masennustilassa nihilistisiä harhaluuloja tai syyttäviä kuulohallusinaatioita) tai mielialasta riippumattomia (vainoamisajatukset, neutraali puhe kuulohallusinaationa).
  • DSM-IV:ssä psykoottista mielialahäiriötä sairastaviksi luetaan myös potilaita, joiden häiriö ICD-10-luokituksen mukaan luokiteltaisiin skitsoaffektiiviseksi häiriöksi.
  • Tiheäjaksoisuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa potilaalla on esiintynyt vähintään neljä sairausjaksoa vuoden kuluessa.
  • Kyseessä on kaksisuuntaisen mielialahäiriön elpymävaihe (F31.7), jos tila ei täytä enää minkään mielialahäiriön (F30–F39) kriteerejä ja se on kestänyt usean kuukauden ajan (mahdollisesti ehkäisevän hoidon ansiosta).
  • Joillakuilla masennuspotilailla esiintyy kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyviä piirteitä, ilman että tyypin 1 tai 2 diagnostiset kriteerit täyttyvät. Nämä potilaat ovat diagnostisesti epäselvä potilasryhmä . Määrittämättömän kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosia (F31.9) voidaan pitää oikeutettuna tilanteissa, joissa potilaalla kiistattomasti ilmenee toistuvia (vähintään kaksi) lyhyitä (2–3 vuorokautta) hypomanioita tai toistuva hypomaaninen tai maaninen sairausjakso masennuslääkehoidon aloittamisen seurauksena.
  • DSM-5-tautiluokituksen päivittyvät kriteerit eivät olleet käytettävissä hoitosuositusta päivitettäessä.
ICD-10:n mukaiset hypomanian, manian, masennusjakson ja sekamuotoisen jakson diagnostiset kriteerit hieman lyhennettyinä ja muokattuna selkeyden vuoksi.
Häiriö Diagnostiset kriteerit
Hypomania A. Mieliala on koholla tai ärtyisä asianomaiselle poikkeuksellisella tavalla vähintään neljän päivän ajan.
B. Esiintyy vähintään kolme seuraavista oireista siten, että ne aiheuttavat ainakin jonkinasteista toimintakyvyn häiriintymistä:
  1. toimeliaisuuden lisääntyminen tai fyysinen rauhattomuus
  2. puheliaisuuden lisääntyminen
  3. hajanaisuus tai keskittymisvaikeudet
  4. unen tarpeen väheneminen
  5. seksuaalinen halukkuuden lisääntyminen
  6. lievä rahojen tuhlailu tai muu vastuuton käytös
  7. seurallisuuden tai tuttavallisuuden lisääntyminen
C. Häiriö ei täytä manian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, masennusjakson, mielialan aaltoiluhäiriön tai anorexia nervosan kriteereitä.
D. Häiriö ei liity psykoaktiivisten aineiden käyttöön tai elimelliseen aivo-oireyhtymään.
Mania A. Mieliala on enimmäkseen koholla, poikkeuksellisen avoin (ekspansiivinen) tai ärtynyt ja selvästi tavanomaisesta poikkeava asianomaiselle. Mielialan muutos on huomattava ja se on kestänyt vähintään viikon ajan. (Tätä lyhyempi aika riittää, mikäli muutos on niin huomattava, että tarvitaan hoitoa sairaalassa.)
B. Vähintään kolme (tai neljä, mikäli mieliala on ainoastaan ärtynyt) seuraavista oireista siten, että ne aiheuttavat vakavan päivittäisen toimintakyvyn häiriintymisen:
  1. toimeliaisuuden lisääntyminen tai fyysinen rauhattomuus
  2. puheliaisuuden lisääntyminen (puhetulva)
  3. ajatuksenriento tai tunne siitä, että ajatustoiminta on kiihtynyt
  4. tavanomaisten sosiaalisten käytöstapojen häviäminen siten, että esiintyy olosuhteisiin nähden epäasiallista käyttäytymistä
  5. unen tarpeen väheneminen
  6. itsetunnon kohoaminen tai kuvitelmat omista kyvyistä tai suuruudesta (grandiositeetti)
  7. keskittymiskyvyttömyys tai jatkuvat muutokset toiminnassa tai suunnitelmissa
  8. uhkarohkea tai vastuuton käyttäytyminen, jonka riskejä henkilö ei tunnista (esimerkiksi tuhlaileva ilonpito, hurjat seikkailut tai vastuuton ajotapa)
  9. lisääntynyt seksuaalinen halukkuus tai seksuaalinen holtittomuus
C. Ei esiinny aistiharhoja tai harhaluuloja (havaintohäiriöitä, kuten kuulon terävöitymistä tai värien näkemistä kirkkaampina saattaa esiintyä).
D. Häiriö ei liity psykoaktiivisten aineiden käyttöön tai elimelliseen aivo-oireyhtymään.
Masennusjakso A. Masennusjakso on kestänyt vähintään kahden viikon ajan.
B. Todetaan vähintään kaksi seuraavista oireista:
  1. masentunut mieliala suurimman osan aikaa
  2. kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen asioihin, jotka ovat tavallisesti kiinnostaneet tai tuottaneet mielihyvää
  3. vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys
C. Todetaan jokin tai jotkin seuraavista oireista niin, että oireita on yhteensä (B ja C yhteenlaskettuina) vähintään neljä:
  1. 4. itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen
  2. 5. perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset
  3. 6. toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käyttäytyminen
  4. 7. subjektiivinen tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä myös päättämättömyytenä tai jahkailuna
  5. 8. psykomotorinen muutos (kiihtymys tai hidastuneisuus), joka voi olla subjektiivinen tai havaittu
  6. 9. unihäiriöt
  7. 10. ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon muutos
Lievässä masennustilassa oireita on 4–5, keskivaikeassa 6–7 ja vaikeassa 8–10 ja kaikki kohdasta B.
Sekamuotoinen jakso Hypomaaniset, maaniset ja masennusoireet esiintyvät samanaikaisesti tai hyvin tiheästi vaihdellen. Aiemmin on ollut ainakin yksi mielialahäiriön jakso, ja ajankohtaisen jakson aikana sekä maanisia että masennusoireita on esiintynyt suurimman osan aikaa vähintään kahden viikon ajan.

Tunnistaminen ja erotusdiagnostiikka

  • Kaksisuuntaiset mielialahäiriöt ja tavalliset masennustilat tulee erottaa toisistaan.
  • Jos kaksisuuntainen mielialahäiriö alkaa masennusjaksolla, erotusdiagnostiikka on vaikeaa. Tieto kaksisuuntaisen mielialahäiriön esiintymisestä lähisukulaisella saattaa auttaa oikeaan päätelmään. Vaikka kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvien ja muiden masennustilojen kliinisessä kuvassa on ryhmätasolla eroja, yksilötasolla ei luotettava erotusdiagnostiikka niiden perusteella ole mahdollista, eikä luotettavia biomarkkereita tunneta. Diagnostinen viive on siis osin väistämätön.
  • Masennuspotilasta arvioitaessa on aina kysyttävä, onko hänellä aiemmin esiintynyt lisääntyneen aktiivisuuden kausia.
  • Tarkempaan seulontaan sopii Mood Disorder Questionnaire (MDQ ), jonka herkkyys ja tarkkuus ovat kohtalaiset , .
  • Perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa MDQ:n käyttö on suositeltavaa, jos potilaalla on esiintynyt lisääntyneen aktiivisuuden kausia, masennuksen vaste hoitoon on huono tai syntyy epäily kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Jos MDQ-seulan tulos on positiivinen, selvitetään anamneesi huolellisesti perusterveydenhuollossa.
    • Selvitetään, onko potilaalla ollut vauhdikkaita tai ärtyneen mielialan jaksoja ja toisaalta masennusjaksoja (huolellinen kuvaus oireista ja niiden ajoituksesta).
    • Selvitetään, onko oireilu sekundaarista eli voiko sen syynä olla alkoholiriippuvuus tai muu päihdeongelma, somaattisen sairauden ajankohtainen oireilu tai elämäntilanne.
  • Erikoissairaanhoidossa MDQ kuuluu jokaisen masennuspotilaan arviointiin.
  • Positiivinen MDQ-löydös merkitsee vasta kaksisuuntaisen mielialahäiriön epäilyä eikä vielä diagnoosia, koska diagnoosi edellyttää perusteellista diagnostista arviota. Alle 40 % MDQ-seulassa positiivisen tuloksen saaneista varmistui tutkimuksessa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaviksi .
  • Sairaushistorian graafinen kuvaus (Oirekortti ) on päteväksi osoitettu menetelmä, jota voidaan käyttää apuna retrospektiivisesti kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairauden kulun selvittämisessä.
  • Muita erotusdiagnostiikassa huomioon otettavia häiriöitä ovat esimerkiksi skitsofrenia, skitsoaffektiivinen häiriö ja persoonallisuushäiriöt, joissa tunnetilat vaihtelevat nopeasti (epävakaa persoonallisuus), anoreksia, jossa motorinen aktiivisuus saattaa olla korostunutta, vaikeat ahdistustilat ja riippuvuus päihteistä tai niiden väärinkäyttö (taulukko ).
  • Nuorilla on huomioitava oirekuvan epätyypillisyys ja toimintakyvyn heikkeneminen. Oirekuvassa on aikuisia useammin psykoottisuutta. Erotusdiagnostiikassa nuorilla on huomioitava ADHD, käytöshäiriöt ja päihdehäiriöt.
  • Ikääntyneillä on erotusdiagnostisesti huomioitava dementian käytösoireet. Mielialahäiriö voi johtua myös suoraan jostakin somaattisesta sairaudesta tai lääkehoidosta (taulukko ). Yli 50-vuotiaina sairastuneiden osalta on erityisesti huomioitava somaattiset syyt ja niiden tutkiminen. Kuvantamistutkimukset ovat suositeltavia ainakin silloin, kun epäillään sekundaarista mielialahäiriötä, ensimmäinen mielialan kohoamisjakso puhkeaa keski-iässä tai sen jälkeen tai potilaalla on epätyypillinen oirekuva.
  • Mielialahäiriöitä aiheuttavien sairauksien esiintyminen tai potentiaalisesti niille altistavien lääkkeiden tai päihteiden käyttö ei kuitenkaan suoraan merkitse sitä, että kyseiset seikat olisivat mielialahäiriön syy. Syysuhdetta on arvioitava yleisen lääketieteellisen todennäköisyyden perusteella.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön erotusdiagnostiikka (ICD-10).
Kaksisuuntainen mielialahäiriö Toistuva masennus Skitsoaffektiivinen häiriö Epävakaa persoonallisuus Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) Päihdehäiriö
Sairauden tyypillisimmät piirteet Toistuvia masennuksen, mania- tai hypomania- sekä sekamuotoisia sairausjaksoja Toistuvia masennusjaksoja Skitsofrenialle luonteenomaisia psykoottisia oireita masennus-, mania- tai sekamuotoisen jakson yhteydessä Minäkäsityksen ja ihmissuhteiden ja mielialan epävakaus sekä impulsiivisuus Pitkäaikainen, lapsuusiässä alkanut tarkkaavaisuuden säätelyn, yllykkkeiden hillitsemisen ja toiminnanohjauksen vaikeus Päihteen käyttö tiedossa olevista haitoista huolimatta
Tyypillinen erotusdiagnostinen ongelma suhteessa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön Onko koskaan esiintynyt kiistatonta hypomaanista, maanista tai sekamuotoista jaksoa? Onko kyseessä psykoottinen mania tai depressio vai skitsoaffektiivinen psykoosi? Onko intensiivisessä mielialojen vaihtelussa ja kiihkeässä toiminnassa kyse hypomanista? Johtuvatko nuoren aikuisen ylivilkkaus ja impulsiivinen käytös kohonneesta mielialasta? Johtuuko poikkeava, (hypo)maaniselta vaikuttava käytös päihteen vaikutuksesta?
Mikä erottaa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä? Potilaalla ei koskaan ole maniaa tai hypomaniaa. Potilaalla on skitsofrenialle luonteenomaisia psykoottisia oireita, kuten hallusinaatioita, vaikutuselämyksiä tai bisarreja harhaluuloja Persoonallisuushäiriö on pysyvä ominaisuus. Hypomania esiintyy erillisinä jaksoina. Pitkäaikaisesti kohonnutta mielialaa ei esiinny puhtaissa persoonallisuushäiriöissä ADHD on pitkäaikainen, jo lapsuudessa alkanut häiriö. (Hypo)maniat esiintyvät erillisinä sairausjaksoina. Päihteen käyttö alkaa ennen muutosta mielialassa ja käytöksessä. Ei päinvastoin kuten kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä.
Sairauksia, lääkeaineita ja päihteitä, jotka voivat aiheuttaa elimellisen mielialahäiriön .
Sairaudet Tavallisimmat lääkkeet Päihteet 1)
  1. Päihteisiin liittyvät oireet voivat ilmaantua myös vierotusvaiheessa.
Aivoinfarkti Anaboliset steroidit Alkoholi
Aivokasvaimet Anksiolyytit Amfetamiini
B1-, B2-, B6- ja B12-vitamiinien puutokset Antidepressantit Ekstaasi (MDMA)
Foolihapon puutos Ehkäisytabletit Kokaiini
Dementiat Interferoni
Hypertyreoosi Klonidiini
Hyperadrenalismi (Cushingin oireyhtymä) Glukokortikoidit
MS-tauti Psykoosilääkkeet
Porfyria Psykostimulantit
Syövät ja etäpesäkkeet Simetidiini
Ohimolohkoepilepsia Tyroksiini

Etiologia

Perintötekijöiden osuus

  • Perintötekijöiden merkittävä osuus on osoitettu vakuuttavasti tyypin 1 kaksisuuntaisen mielialahäiriön osalta : ne selittävät 79–93 % tyypin 1 häiriön esiintyvyyden vaihtelusta väestössä .
  • Myös tyypin 2 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy perinnöllistä alttiutta .
  • Yksilötasolla perintötekijöiden todennäköistä osuutta voidaan arvioida mielialahäiriöiden sukuhistorian valossa.
  • Henkilöillä, joiden ensiasteen sukulaisella on tyypin 1 kaksisuuntainen mielialahäiriö, sairastumisriski on muuhun väestöön nähden 5–10-kertainen .

Ympäristötekijöiden osuus

  • Lapsuusiän traumaattiset kokemukset saattavat altistaa sairauden kehittymiselle .
  • Synnytys suurentaa sairastumisriskiä seuraavan vuoden aikana . Synnytyksen jälkeisessä psykiatrisessa oireilussa pitää huomioida kaksisuuntaisen mielialahäiriön mahdollisuus .
  • Stressaavilla elämäntapahtumilla on merkitystä jakson laukaisijoina, mutta osa kuormittavista elämänmuutoksista on seurausta sairaudesta itsestään , .

Hoito ja kuntoutus

Hoidon yleiset periaatteet

  • Hoidossa on tärkeä yhdistää lääkkeelliset ja lääkkeettömät hoidot yksilöllisten tarpeiden mukaan hoitoa tukevaksi kokonaisuudeksi.
  • Mielialaa tasaava lääkehoito on kaksisuuntaisen mielialahäiriön keskeisin hoitomuoto (litium ja mielialaa tasaavat epilepsia- ja psykoosilääkkeet).
  • Hoidon suunnittelussa on keskeistä selvittää, mikä sairauden vaihe on kyseessä, ja huomioida taudin kulku.
  • Sairauden aiempi kulku ennustaa tulevaa kulkua (Oirekortti ).
  • Hoito tulee järjestää siten, että potilaan yksilölliset ja eri sairausvaiheiden mukaisesti muuttuvat hoitotarpeet huomioidaan ja hoidon jatkuvuus turvataan.
  • Hoidon koordinoimiseksi on suositeltavaa nimetä kaikille kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaville vastuuhenkilö (case manager) hoitavassa yksikössä.
  • Vakava itsetuhoisuus, psykoottisuus, kyvyttömyys huolehtia itsestä ja toimintakyvyn merkittävä heikkeneminen ovat usein sairaalahoidon aiheita. Tarvittaessa sairaalahoito toteutetaan mielenterveyslain mukaisesti potilaan tahdosta riippumatta. Alle 18-vuotiaiden osalta voidaan tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämiseen käyttää vakavan mielenterveyshäiriön kriteereitä, vaikkei todellisuudentajun häiriintymistä olisi todettavissa, jos nuori on vaarallinen itselleen ja muut mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä hänen hoitoonsa.
  • Mielenterveyslain mukaisesti mania itsessään (F30.1 mania ilman psykoottisia oireita, F30.2 mania ja psykoottisia oireita, F31.1 kaksisuuntaisen mielialahäiriön maaninen jakso ilman psykoottisia oireita sekä F31.2 kaksisuuntaisen mielialahäiriön psykoottinen maaninen jakso) tarvittaessa mahdollistaa tahdosta riippumattoman hoidon, jos muut mielenterveyslain edellytykset täyttyvät.
  • Jos avohoito arvioidaan akuuttivaiheessa riittäväksi, potilaan tilaa tulee seurata säännöllisin tapaamisin 1–2 viikon välein tai tarvittaessa tiiviimmin, jos esimerkiksi itsemurhavaara arvioidaan suureksi.
  • Akuuttihoidon tavoitteena on eutymia. Eutymiassa potilas on oireeton tai hänellä on vain hyvin lieviä ja ohimeneviä oireita. Oireettomuuden saavuttamisen jälkeen alkaa ylläpitohoito.
  • Seurantatapaamisissa on suositeltavaa arvioida hoidon tehoa käyttämällä sekä masennusoireita (esim. Beckin 21-kohtainen masennuskysely, Hamiltonin depressioasteikko tai Montgomery–Åsbergin depressioasteikko, MADRS ) että maanisia oireita (esim. Young Mania Rating Scale, YMRS ) määrittäviä oiremittareita ja mielialapäiväkirjaa (Mielialapäiväkirja ).
  • Lääkehoito- ja sairaushistorian graafista kuvausta (Oirekortti ) käytetään apuna hoitovasteen seurannassa .
  • Hoidossa oleellisia ovat hyvä yhteistyö ja tiedon siirtyminen hoitoon osallistuvien tahojen kesken.
  • Yhteistyö päihdehuollon kanssa on hoidon onnistumisen kannalta keskeistä, jos potilaalla on samanaikainen päihdeongelma.
  • Omaiset ja potilaan muu lähipiiri tulisi ottaa mukaan hoitoon. Erityistä huomiota on kiinnitettävä potilaan alaikäisten lasten hyvinvointiin.

Suositus hoidon porrastuksesta

  • Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat diagnosoidaan ja akuuttivaiheet hoidetaan pääsääntöisesti psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Vakiintuneessa vaiheessa hoito toteutetaan yksilöllisen harkinnan perusteella erikoissairaanhoidossa, työterveyshuollossa tai perusterveydenhuollossa.
  • Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tunnistamiseksi tulisi perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa kysyä kaikilta masennuspotilailta mahdollisista aiemmista kohonneen, kiihtyneen tai ärtyneen mielialan jaksoista.
  • Jos perusterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa herää epäily kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, potilas on syytä ohjata psykiatriseen erikoissairaanhoitoon diagnostiseen arvioon.
  • Samanaikainen päihdeongelma ei ole este diagnostiselle arviolle erikoissairaanhoidossa.
  • Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa aloitettu ja toteutettu ylläpitohoidon seuranta voidaan siirtää perusterveydenhuoltoon tai työterveyshuoltoon yleensä siinä vaiheessa, kun potilas on ollut oireeton tai hänellä on ollut enintään vähäisiä jäännösoireita riittävän pitkään (1–3 vuotta). Tällöin huomioidaan potilaan kokonaistilanne ja toimintakyky.
  • Hoitopaikan valintaan vaikuttavat muun muassa sairauden vaikeusaste, aiempien jaksojen lukumäärä ja vaikeus, aiempi psykoottisuus ja itsetuhoisuus, uusiutumisen riski, erityisriskit (esim. potilaan työtehtävät), sukuhistoria ja hoitomyöntyvyys.
  • Jos potilaalle tulee uudelleen kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireita tai ennakoivia oireita, hoitopaikan valinta arvioidaan uudelleen kiireellisen psykiatrisen konsultaation avulla tai potilas ohjataan psykiatriseen erikoissairaanhoitoon hoidon arvioon.

Lääkehoito

  • Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkehoidon annossuositukset esitetään taulukossa . Merkittävimmät kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytettyjen lääkkeiden yhteisvaikutukset esitetään taulukossa .
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennus-, mania- ja ylläpitovaiheen hoidossa suositeltavien lääkkeiden tavanomaiset annokset ja tavoitepitoisuudet.
Lääke Annos tai pitoisuus
  1. Mahdollisimman nopea hoitoannoksen tai -pitoisuuden tavoittaminen
  2. Myös sekamuotoisen jakson hoidossa
  3. Ei naisille, joilla on raskaaksi tulemisen mahdollisuus
Masennusvaihe Maniavaihe1) Ylläpitovaihe
Aripipratsoli 15–30 mg/vrk2) 15–30 mg/vrk
Asenapiini 10–20 mg/vrk
Haloperidoli 2–15 mg/vrk
Karbamatsepiini 400–1 600 mg/vrk2) 400–1 600 mg/vrk
Ketiapiini 300–600 mg/vrk 300–800 mg/vrk 300–600 mg/vrk
Lamotrigiini 50–200 mg/vrk 50–400 mg/vrk
Litium 0,8–1,2 mmol/l 0,8–1,2 mmol/l 0,6–0,8 mmol/l
Olantsapiini + fluoksetiini 5 + 20 – 10 + 40 mg/vrk
Olantsapiini 5–20 mg/vrk2) 5–20 mg/vrk
Risperidoni 1–6 mg/vrk2)
Risperidoni, pitkävaik.inj. 25–50 mg/kaksi viikkoa
Tsiprasidoni 80–120 mg/vrk2)
Valproaatti 3) 450–600 µmol/l 450–900 µmol/l2) 450–900 µmol/l
Tärkeimpien kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkehoidossa käytettävien lääkkeiden keskinäiset yhteisvaikutukset
() tulokset ristiriitaisia tai kliininen merkitys epäselvä
** hepatotoksinen
* suurentaa valproaatin pitoisuutta
Pitoisuus suurenee/pienenee Neurotoksinen vaikutus
Litium Haloperidoli
Karbamatsepiini
Valproaatti Lamotrigiini Karbamatsepiinin metaboliitti
Risperidoni*
Aripipratsoli
Karbamatsepiinin vapaa fraktio
Lamotrigiini (Valproaatti) Karbamatsepiinin metaboliitti
Karbamatsepiini Olantsapiini
Aripipratsoli
Tsipratsidoni
Haloperidoli
Valproaatti Valproaatin metaboliitti**
Lamotrigiini
(Asenapiini)
(Risperidoni)

Manian lääkehoito

  • Maniaan tehoavat
    • aripipratsoli
    • asenapiini
    • haloperidoli
    • karbamatsepiini
    • ketiapiini
    • litium
    • olantsapiini
    • risperidoni
    • tsiprasidoni
    • valproaatti
  • Lääke valitaan yksilöllisen hyöty-haittasuhteen perusteella ja mahdollinen masennuslääke pitää lopettaa.
  • Mitä vaikeampi mania on, sitä useammin tarvitaan erilaisten lääkehoitojen yhdistämistä.
  • Samanaikainen valproaatin tai litiumin tai molempien ja uudemman psykoosilääkkeen yhteiskäyttö on tehokkain manian hoito .
  • Psykoottisen manian lääkehoitoon soveltuvat ensisijaisesti uudemmat psykoosilääkkeet.
  • Sähköhoitoa voidaan harkita vaikeaoireisissa ja -hoitoisissa manioissa , .
  • Hoitoresistentissä maniassa voidaan harkita klotsapiinin käyttöä .
  • Oikean lääkepitoisuuden nopea saavuttaminen aikaistaa maniaoireiden lievittymistä .
  • Tukilääkitykseksi manialääkityksen ohella tarvitaan usein bentsodiatsepiineja .
  • Manian lääkehoidon pitäisi soveltua mahdollisimman hyvin myös ylläpitohoitoon.
  • Eräiden lääkkeiden osalta on tutkimusnäyttöä siitä, etteivät ne ole tehokkaita kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheen hoidossa. Monoterapiana ei suositella gabapentiinia, topiramaattia, lamotrigiinia, verapamiilia ja tiagabiinia eikä risperidonin tai olantsapiinin ja karbamatsepiinin yhdistelmiä .

Sekamuotoisen jakson lääkehoito

  • Maniaan ja sekamuotoiseen jaksoon tehoavat
    • aripipratsoli
    • karbamatsepiini
    • olantsapiini
    • risperidoni
    • tsiprasidoni
    • valproaatti .
  • Lääke valitaan yksilöllisen hyöty-haittasuhteen perusteella, ja mahdollinen masennuslääke pitää lopettaa.
  • Sekamuotoista jaksoa pitäisi hoitaa ensisijaisesti lääkkeillä, joiden tehosta on näyttöä myös ylläpitohoidossa.
  • Lääkehoidon periaatteet ovat muuten samat kuin manian lääkehoidossa.

Hypomanian lääkehoito

  • Hypomaniassa maniaa estävän ylläpitolääkkeen annosta suurennetaan, hypomanialle altistava masennuslääkitys lopetetaan ja käytetään lyhytkestoisesti uudempaa psykoosilääkettä .

Masennusvaiheen hoito tyypin 1 häiriössä

  • Ketiapiini on tehokas tyypin 1 akuutin kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidossa . Lääkevasteen saaneiden potilaiden osuudet eivät tutkituilla annoksilla näytä riippuvan lääkeannoksesta.
  • Lamotrigiini on ilmeisesti tehokas tyypin 1 akuutin kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidossa . Sen käyttöä aloitettaessa on huomioitava, että annosta tulee suurentaa hitaasti.
  • Litium lienee jossain määrin tehokas akuutin kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidossa . Vaste saavutetaan hitaasti, ja oikea annos määritetään pitoisuusmääritysten perusteella.
  • Olantsapiinin ja fluoksetiinin yhdistelmä on ilmeisesti tehokas tyypin 1 kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidossa . Ei kuitenkaan tiedetä, liittyykö tähän yhdistelmään lisääntynyt vaiheen kääntymisen vaara, jolloin fluoksetiinin pitkä puoliintumisaika voi olla ongelmallinen.
  • Valproaatti saattaa olla tehokas tyypin 1 kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheessa .
  • Psykiatrista sähköhoitoa käytetään kaksisuuntaisen mielialahäiriön depressiovaiheen hoidossa , . Psykiatrinen sähköhoito saattaa olla yhtä tehokasta kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen ja yksisuuntaisen masennustilan hoidossa . Kahden asianmukaisen lääkehoitokokeilun jälkeen harkitaan sähköhoitoa .
  • Osa potilaista saattaa hyötyä masennuslääkkeistä mielialantasaajiin yhdistettynä . Niistä saatu hyöty lienee kuitenkin vähäisempi kuin masennustilassa, eikä masennuslääkkeitä tule käyttää, jos potilaalla on samanaikaisia mielialan kohoamisen oireita. Masennuslääkehoidon suositeltavasta kestosta ei ole yksiselitteistä tietoa.
  • Omega-3-rasvahapot yhdistettynä mielialan tasaajiin ja muihin kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkehoitoihin saattavat hieman parantaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidon tuloksia .
  • Modafiniili liitettynä mielialantasaajiin tai mielialantasaajan ja masennuslääkkeen yhdistelmään saattaa parantaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidon tuloksia .
  • Euroopan lääkeviraston ohjeistuksen mukaan modafiniilia tulee käyttää ainoastaan narkolepsian hoitoon. Ks. myös .
  • Lääke valitaan yksilöllisen hyöty-haittasuhteen perusteella.
  • Aripipratsoli 5–30 mg/vrk:n annoksina monoterapiana tai 10–30 mg/vrk:n annoksina mielialan tasaajaan liitettynä ei ole tehokas kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidossa , . Lisäksi tehon puutteen vuoksi gabapentiinia ja tsiprasidonia ei suositella monoterapiaksi eikä tsiprasidonia ja levetirasetaamia kombinaatioissa lisälääkkeeksi .

Masennusvaiheen hoito tyypin 2 häiriössä

  • Ketiapiinilla on tehoa tyypin 2 kaksisuuntaisen mielialahäiriön akuutin masennusvaiheen hoidossa .
  • On epävarmaa, onko lamotrigiini tehokas tyypin 2 kaksisuuntaisen mielialahäiriön akuutin masennusvaiheen hoidossa .
  • Masennuslääkkeiden yhdistämisestä mielialantasaajiin saattaa olla hyötyä akuutin tyypin 2 kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidossa . Ellei potilaalla ole samanaikaisia kohonneen mielialan oireita, voidaan harkita masennuslääkkeen yhdistämistä tarkassa seurannassa.

Lääkehoitoihin liittyvä vaiheen kääntymisen vaara

  • Trisyklisiin masennuslääkkeisiin liittyy kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidossa suurempi vaiheen kääntymisen vaara kuin SSRI-lääkkeisiin .
  • Kaksoisvaikutteisiin masennuslääkkeisiin liittyvästä vaiheen kääntymisen riskistä on niukasti tutkimustietoa , mutta on mahdollista, että vaiheen kääntymisen riski on näillä lääkkeillä suurempi kuin SSRI-lääkkeillä.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön psykoottisen masennusjakson hoito

  • Jos kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksoon liittyy psykoottisia oireita, tulee hoitoon liittää uudempi psykoosilääke tai harkita sähköhoitoa , .

Masennuksen kokeelliset hoidot

  • Pramipeksolin, rilutsolin, lurasidonin, ketamiinin ja transkraniaalisen magneettistimulaation käyttöä kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidossa tutkitaan, mutta niiden käyttökelpoisuudesta on ennenaikaista tehdä päätelmiä , , , , .

Ylläpitohoito kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä

  • Ylläpitohoidon tavoitteena on estää sekä uusia mielialahäiriöjaksoja että varsinaisten jaksojen välisiä lievempiä oireita, joilla saattaa olla merkittävää vaikutusta toimintakykyyn.
  • Ylläpitohoito aloitetaan aina, kun kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi on tehty eli potilaalla on elämänsä aikana ollut kaksi tai useampia sairausjaksoja. Tällöin lääkehoitoa valittaessa on tärkeää huomioida aiempi sairaushistoria.
  • Tyypin 1 kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä elämänmittainen ylläpitolääkitys on suositeltavaa.
  • Tyypin 2 kaksisuuntaisen mielialahäiriön elämänmittainen ylläpitolääkitys on suositeltavaa, jos sairausjaksoihin on liittynyt merkittävää itsetuhoisuutta, psykoottisia masennusjaksoja tai merkittävää toimintakyvyttömyyttä tai sairausjaksoja on ollut useita.
  • Jos tyypin 2 häiriön kuva on lieväoireinen (enintään kolme sairausjaksoa, enintään keskivaikeita masennusjaksoja, ei merkittävää itsetuhoisuutta, potilas oireeton useita vuosia), ylläpitolääkityksen asteittaista lopetusta voidaan harkita, kunhan potilaan tilaa seurataan.

Tyypin 1 häiriön ylläpitohoito

  • Litium ja ketiapiini ovat tehokkaita ylläpitohoitolääkkeitä sekä manian että masennuksen hoidossa ja ensisijaisia vaihtoehtoja kaksisuuntaisen mielialahäiriön ylläpitohoidossa. Ylläpitohoitoon on suositeltu 0,6–0,8 mmol/l:n litiumpitoisuuksia , . Litiumlääkityksen äkillinen lopetus suurentaa merkittävästi uuden sairausjakson riskiä , , joten lääkkeen käyttö on lopetettava hitaasti 1–6 kuukauden kuluessa ja potilaan vointia on samalla seurattava.
  • Myös olantsapiini on osoitettu tehokkaaksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön ylläpitohoidossa , mutta siihen liittyy suurentunut metabolisen oireyhtymän vaara , , mikä rajoittaa käyttöä.
  • Valproaattia on käytetty laajasti, ja se ilmeisesti on tehokas kaksisuuntaisen mielialahäiriön ylläpitohoidossa. Fertiili-ikäisillä naisilla on huolehdittava raskauden ehkäisystä , eikä valproaattia tulisi käyttää raskausaikana .
  • Aripipratsoli ja pitkävaikutteinen risperidoni-injektio ovat ilmeisesti tehokkaita ylläpitohoidossa estämään mielialan kohoamista , .
  • Karbamatsepiinin teho ylläpitohoidossa ei liene yhtä hyvä kuin muilla mainituilla lääkkeillä , ja sen käyttöä rajoittavat yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa .
  • On mahdollista, että asenapiini on tehokas ylläpitohoidossa , mutta aiheesta tarvitaan lisää tutkimustietoa.
  • Lamotrigiini ehkäisee tehokkaasti kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksoja, kun taas muut ylläpitohoidossa käytettävät lääkkeet ovat tehokkaita maanisten jaksojen ehkäisijöitä. Lamotrigiinia ei siten yleensä käytetä yksin tyypin 1 häiriön ylläpitohoidossa.
  • Litiumin ja valproaatin , ketiapiinin ja litiumi n tai valproaatin , aripipratsolin ja litiumin tai valproaatin , olantsapiinin ja litiumin tai valproaatin , tsiprasidonin ja litiumin tai valproaatin tai litiumin ja karbamatsepiinin yhdistelmät saattavat olla tehokkaita vaihtoehtoja niille potilaille, joille yksi ylläpitolääke ei ole ollut riittävä estämään uusia mielialahäiriöjaksoja.
  • Myös pitkävaikutteinen risperidoni-injektio on ilmeisesti tehokas kaksisuuntaisen mielialahäiriön ylläpitohoidossa lisälääkkeenä tavalliselle hoidolle .
  • Kaksisuuntaisen mielialahäiriön ylläpitohoidossa masennuslääkkeistä mielialantasaajaan yhdistettynä ei ole ryhmätasolla hyötyä.
  • Lääke valitaan yksilöllisen hyöty-haittasuhteen perusteella.
  • Tehonpuutteensa vuoksi gabapentiini, topiramaatti ja masennuslääkkeet eivät ole suositeltavia monoterapiana eikä flupentiksoli lisälääkkeenä .

Tyypin 2 häiriön ylläpitohoito

  • Ketiapiini on ilmeisesti tehokas .
  • Litium , lamotrigiini , valproaatti ja karbamatsepiini , , , saattavat olla tehokkaita tyypin 2 kaksisuuntaisen mielialahäiriön ylläpitohoidossa. Karbamatsepiinin käyttöä rajoittavat yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa .
  • Tyypin 2 häiriön ylläpitohoidossa masennuslääkkeiden tehoa monoterapiana ei ole osoitettu .
  • Lääke valitaan yksilöllisen hyöty-haittasuhteen perusteella.
  • Gabapentiinia ei suositella ylläpitohoitoon .

Tiheäjaksoisuus ja ylläpitohoito

  • Tiheäjaksoisuuden lääkehoidossa ensisijaisena tavoitteena on toistuvien sairausjaksojen estäminen.
  • Lääkkeen valinta riippuu aiemmasta sairaushistoriasta (maaniset, depressiiviset jaksot).
  • Litium , valproaatti , lamotrigiini ja olantsapiini saattavat olla tehokkaita kaksisuuntaisen mielialahäiriön tiheäjaksoisen muodon ylläpitohoidossa.
  • Pitkävaikutteinen risperidoni-injektio on ilmeisesti tehokas kaksisuuntaisen mielialahäiriön (tyyppi 1) tiheäjaksoisen muodon ylläpitohoidossa lisälääkkeenä .
  • Masennuslääkehoitoa tulee välttää tiheäjaksoisen muodon hoidossa.

Lääkehoidon somaattinen seuranta

  • Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytettäviin lääkityksiin liittyy merkittäviä somaattisia haittoja, joista hoitavan lääkärin tulee olla tietoinen ja joiden ilmaantumista tulee seurata hoidon aikana. Somaattisen terveydentilan ja laboratoriokokeiden seurantasuositukset lääkehoidon aikana ovat sähköisessä tausta-aineistossa , .

Lääkehoito eri elämänvaiheissa ja erityistilanteissa

Nuoret

  • Nuorten mahdolliset kaksisuuntaiset mielialahäiriöt tutkitaan ja hoito suunnitellaan ja aloitetaan erikoissairaanhoidossa. Jatkohoito ja seuranta voidaan toteuttaa myös perusterveydenhuollossa.
  • Nuoruusiän kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireet ovat usein epätyypillisiä, ja nuorilla oirekuvaan voi liittyä enemmän ärtyneisyyttä tai psykoottisuutta kuin aikuisilla , , , , .
  • Riski sairastua kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on tavallista suurempi nuorilla, joilla on muun muassa
    • aiemmin ollut masennusjakso, etenkin jos sen alku on ollut nopea ja siihen on liittynyt psykomotorista hidastumista ja psykoottisia piirteitä
    • suvussa mielialahäiriöitä, etenkin kaksisuuntaista
    • aiemmin esiintynyt psykomotorista kiihtyneisyyttä tai masennuslääkkeiden aikaansaamia mania- tai hypomaniaoireita.
  • Nuorena alkaneeseen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön saataneen lääkevaste samoilla lääkehoidoilla kuin aikuisten kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, mutta aiheesta on selvästi vähemmän tutkimusnäyttöä .
  • Uudemmat psykoosilääkkeet lienevät tehokkaampia kuin mielialan tasaajat nuorten (13-vuotiaiden ja sitä vanhempien) kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheen hoidossa .
  • Maniaan tehoavat nuorilla
    • aripipratsoli
    • olantsapiini
    • risperidoni
    • ketiapiini .
  • Lisäksi nuorten maanisessa tai sekamuotoisessa akuutissa vaiheessa tehokkaita saattavat olla litium , valproaatti , mahdollisesti okskarbatsepiini , karbamatsepiini , ja lääkeyhdistelmistä ainakin samanaikainen ketiapiini ja valproaatti . Nuorilla naisilla valproaatin käyttöä rajoittaa munasarjojen monirakkulataudin ja teratogeenisuuden riski , .
  • Depressiovaiheen hoitoon nuorilla soveltunevat litium tai lamotrigiini , mutta vakavien ihohaittojen riskin vuoksi lamotrigiinia ei suositella alle 16-vuotiaille , . SSRI-lääkkeet soveltuvat käytettäviksi vain yhdessä mielialantasaajan kanssa .
  • Kaksisuuntaisen mielialahäiriön ylläpitohoidossa nuorilla voidaan käyttää samoja lääkkeitä kuin aikuisilla. Tutkimustietoa on lähinnä
    • litiumista , ,
    • valproaatista , ,
    • ketiapiinista .

Vanhukset

  • Vanhuksia koskevan tiedon puutteessa voitaneen 65–75-vuotiaisiin soveltaa nuorempien potilaiden tutkimuksista saatuja tuloksia. Yli 75-vuotiaiden kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidosta ei ole tietoa, mutta heidänkin hoidossaan voitaneen soveltaa aikuisikäisten hoitolinjoja, mutta lääkehoidossa yleensä riittävät pienemmät annokset.
  • Litiumin, valproaatin, lamotrigiinin ja uudempien psykoosilääkkeiden käytöstä vanhusten kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidossa ei ole toistaiseksi riittävää tieteellistä näyttöä .
  • Ensisijaisesti käytetään vain yhtä lääkettä ja yleensä pyritään tehokkaan hoitoalueen alarajalla oleviin annoksiin ja pitoisuuksiin.

Raskaus

  • Raskauden ehkäisyn tarve ja raskaussuunnitelmat tulee selvittää.
  • Lääkityksen riskit ja hyödyt tulee arvioida yksilöllisesti. Arvioinnin pitää pohjautua toisaalta taudin aikaisempaan kulkuun ja aikaisempaan lääkevasteeseen ja toisaalta käytetyn lääkkeen tunnettuun teratogeenisuuteen , . Lisäksi tulee huomioida, että lääkityksen lopettaneista äideistä 85 %:lla sairaus uusiutui raskausaikana. Synnytyksen jälkeinen sairauden uusiutumisriski on 30–70 % .
  • Raskautta suunniteltaessa valproaattia ei tule käyttää, koska se aiheuttaa sekä vakavia epämuodostumia että kehitysviivästymiä , .
  • Suunnittelemattomien raskauksien yhteydessä lääkityksen vaihtaminen ei yleensä ole mielekästä, kun raskaus on jo todettu. Lääkkeen vaihtoon liittyy oireiden pahenemisen riski. Lisäksi altistuminen mahdollisesti haitalliselle lääkkeelle on jo tapahtunut sikiön herkässä kehitysvaiheessa.

Imetys

  • Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytettävistä lääkkeistä suurinta osaa voidaan käyttää imetyksen aikana , , mutta riskit ja hyödyt tulee arvioida yksilöllisesti.
  • Litiumhoidon aikana imetys edellyttää lapsen lääkepitoisuuksien ja kilpirauhas- ja munuaisarvojen tarkkaa seurantaa.

Psykososiaaliset hoitomuodot ja kuntoutus

  • Kaksisuuntaisen mielialahäiriön psykososiaalinen hoito voi olla yksilö-, ryhmä- tai perhehoitoa.
  • Psykososiaalisen hoidon tavoitteena on tukea potilasta, parantaa lääkehoitoon sitoutumista, helpottaa mielialajaksojen varhaisoireiden tunnistamista ja lievittää potilaan ja hänen omaistensa vaikeuksia sopeutua sairauteen.
  • Keskeisiä asioita psykososiaalisen hoidon käytännön toteutuksessa ovat
    • tiedon välittäminen sairauden eri vaiheisiin liittyvistä oireista, taudin kulusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä
    • lääkkeiden hyöty- ja haittavaikutusten huolellinen läpikäynti ja lääkehoitoon sitoutumisen tärkeyden esiin tuominen
    • maanisten ja depressiivisten jaksojen varhaisoireiden tunnistamisen opettaminen
    • mielialan muutosten seuraaminen mielialapäiväkirjan (Mielialapäiväkirja ) avulla
    • potilaan sairaushistorian läpikäyminen ja mielialajaksoille altistaneiden ja niitä laukaisseiden tekijöiden tunnistaminen
    • vuorokausirytmin säännöllistäminen
    • päihteiden käytön merkityksen tutkiminen mielialahäiriön kulussa
    • mielialahäiriön aiheuttamien ihmissuhdeongelmien käsittely
    • potilaan perheen tukeminen ja ohjaaminen toimimaan hoidon tukena.
  • Sairaudesta ja sen lääkehoidosta annettu tieto saattaa parantaa lääkehoitoon sitoutumista .
  • Potilaiden opettaminen tunnistamaan mielialajaksojen varhaisoireet pienentää mielialahäiriöjaksojen uusiutumisen riskiä , , ja saattaa vähentää masennusoireita .
  • Tiedon jakaminen sairaudesta ja sen hoidosta sekä varhaisoireiden tunnistamisen opetus potilaalle ja perheenjäsenille lisäävät hoidon vaikuttavuutta . Perheet, joiden toimintakyky on heikentynyt, hyötyvät perhehoidosta, jossa tiedon jakamisen ohella parannetaan perheen selviytymistaitoja muun muassa ongelmanratkaisu- ja kommunikaatiotaitoja parantamalla .
  • Vuorokausirytmin säännöllisyyteen pyrkiminen pienentää myös uusiutumisen riskiä .
  • Pitkäkestoinen psykososiaalinen hoito ilmeisesti parantaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheesta kärsivien potilaiden toimintakykyä paremmin kuin lyhyt psykoedukaatiohoito .
  • Psykososiaalisesta hoidosta on eniten hyötyä sairauden alkuvaiheessa .
  • Nuorten psykososiaalisella hoidolla (perhekeskeiset interventiot, psykoedukaatio) pyritään minimoimaan sairauden aiheuttamia haittoja, turvaamaan nuoruusiän normatiivista kehitystä (koulutus, työ) ja parantamaan hoitoon sitoutumista , , , , .
  • Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lisäksi päihdehäiriöstä kärsivien kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidossa on hyötyä integroidusta hoidosta, jossa sama työryhmä hoitaa molempia ongelmia samanaikaisesti .
  • Kaksisuuntaisen mielialahäiriön psykososiaalista hoitoa varten on kehitetty spesifisiä terapioita: psykoedukaatio , kognitiivinen ja kognitiivis-behavioraalinen hoito , , perhehoito (family-focused treatment) ja interpersonaaliseen terapiaan perustuva interpersonal and social rhythm therapy . Näillä hoitomuodoilla on runsaasti yhteisiä aineksia, eikä niiden vaikuttavuuden vertailu ole toistaiseksi mahdollista.
  • Kognitiivinen remediaatio saattaa olla hyödyllistä yksi- tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla kognitiota kohentavana kuntoutuksena .

Hoitoon sitoutuminen

  • Eri tutkimusten mukaan alle puolet kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista sitoutuu säännölliseen pitkäaikaiseen lääkitykseen , . Noin joka toiselle määrätään psykoosilääkkeitä, ja noin puolet heistä käyttää lääkitystään ohjeen mukaan .
  • Toistaiseksi ei ole osoitettu, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien hoitomyöntyvyydessä olisi kliinisesti merkittäviä eroja perinteisten ja uudempien psykoosilääkkeiden välillä , . Lääkityksen haittavaikutuksista erityisesti painon nousu, kognitiiviset oireet ja voimakas väsymys huonontavat hoitomyöntyvyyttä .
  • Psykososiaalinen hoito saattaa parantaa lääkemyöntyvyyttä .

Hoitojen vaikutus muuhun samanaikaiseen häiriöön

  • Kun valitaan lääkettä monihäiriöiselle kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavalle, on tärkeää kiinnittää huomiota oirekokonaisuuteen ja rinnakkaissairauden vaikeusasteeseen. Ensisijaista on kaksisuuntaisen mielialahäiriön hyvä hoitotasapaino.
  • Mielialantasaajalääkitys lievittänee kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyviä riippuvuusongelmia , , , .
  • Naltreksoni ja disulfiraami saattavat olla tehokkaita kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvän alkoholiriippuvuuden hoidossa .
  • Integroidulla hoidolla jopa 60 % kaksoisdiagnoosin saaneista päihdepotilaista on saavuttanut päihdeongelmassaan remission kolmen vuoden seurannassa . Hoito vaatii lääkityksen ja psykososiaalisten menetelmien yhdistämistä , .

Itsetuhoisen potilaan arviointi ja hoito

  • Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy huomattava itsetuhokäyttäytymisen riski. Miespotilaista 8 % ja naispotilaista 5 % tekee itsemurhan . Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan yli puolet (55 %) kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista oli yrittänyt itsemurhaa elämänsä aikana .
  • Koska itsetuhokäyttäytyminen on kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla yleistä, itsemurha-ajatuksista, mahdollisista itsemurhasuunnitelmista tai aikaisemmasta itsetuhokäyttäytymisestä tulee kysyä potilailta suoraan.
  • Hyvä apuväline itsetuhoisuuden selvittämiseen on C-SSRS (The Columbia-Suicide Severity Scale -lomake) eli työntekijän tekemä arviointi, jossa selvitetään itsemurha-ajatuksia, niiden intensiteettiä ja itsetuhokäyttäytymistä . Ks. C-SSRS lähtötilannekartoituslomake ja C-SSRS seurantalomake .
  • Koska sekä itsemurhat että itsemurhayritykset ajoittuvat eritoten masennusjaksoihin ja sekamuotoisiin jaksoihin, on erityisen tärkeää sekä ehkäistä näiden jaksojen kehittymistä että hoitaa ajankohtaiset masennus- ja sekamuotoiset jaksot mahdollisimmat tehokkaasti.
  • Itsetuhoiset kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat tarvitsevat sekä asianmukaisen lääkehoidon että psykoterapeuttisen tuen , , , .
  • Kaikkien itsetuhoisten potilaiden vointia on syytä seurata tiiviisti, ja heidät tulee tarvittaessa ohjata sairaalahoitoon .
  • Mielenterveyslaki sallii tahdosta riippumattoman tarkkailuun ottamisen ja hoidon silloin, kun potilaan todellisuudentaju on häiriintynyt, hän on vaaraksi itselleen ja muut mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä hänen hoitoonsa. Alle 18-vuotiaiden osalta voidaan tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämiseen käyttää vakavan mielenterveyshäiriön kriteereitä, vaikkei todellisuudentajun häiriintymistä olisi todettavissa, jos nuori on vaarallinen itselleen ja muut mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä hänen hoitoonsa.
  • Litium estää itsetuhokäyttäytymistä ja vähentää kuolleisuutta .

Työ- ja toimintakyvyn arviointi

  • Toimintakyvyn arviointia kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on tarkemmin kuvattu Facultas-suosituksessa . Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä toimintakykyä on tarkasteltava sekä ajankohtaisen sairausjakson osalta että pitkittäisnäkökulmasta .
  • Maniassa ja psykoottisessa masennuksessa potilas on aina työkyvytön ja vaikeassa masennuksessa lähes aina. Keskivaikeassa masennuksessa taas työn tyyppi ja motivaatio ratkaisevat, ja lievä masennus ja hypomania harvoin aiheuttavat työkyvyttömyyttä.
  • Hypomania saattaa näennäisesti jopa parantaa työssä suoriutumista, mutta hiipuvien voimavarojen kustannuksella.
  • Lääkkeiden vaikutus työ- ja ajokykyyn on huomioitava erityisesti lääkityksen aloittamisen ja vaihtamisen yhteydessä.
  • Pitkittäisnäkökulmassa tarkastellaan koko sairaushistoriaa: aiempien jaksojen aikaisen hoidon ja ylläpitohoidon tehoa, mahdollisia jäännösoireita, hoitoon sitoutumista, samanaikaissairastavuutta ja päihteiden käyttöä.
  • Jos näyttää siltä, että työ laukaisee uusia tiheästi toistuvia sairausjaksoja, potilasta voidaan pitää pitkäaikaisesti tai pysyvästi työkyvyttömänä kyseiseen työhön vaikka hän jaksojen välillä toipuisi lyhytaikaisesti työkykyiseksi. Näissä tilanteissa tulee huolellisesta selvittää ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuudet.
  • Toimintakyvyn arviointiin on suositeltavaa käyttää SOFAS-asteikkoa (ks. Facultas-suosituksen mielialahäiriöitä koskeva osio SOFAS ).
  • Nuorille kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaville tulee heti häiriön alussa tehdä toimintakykyselvitys ja laatia kuntoutussuunnitelma.
  • Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy kognitiivisen toimintakyvyn puutoksia ja erityisesti kielellisen muistin ja toiminnanohjauksen ongelmia. Ne ovat voimakkaimmillaan sairauden akuuteissa vaiheissa mutta voivat ilmetä myös eutymiassa. Kognitiivisen toimintakyvyn puutokset voivat vaikeuttaa potilaan yleistä psykososiaalista toimintakykyä ja heikentää hänen kykyään tunnistaa uuden jakson lähestymistä.
  • Kognitiivisten toimintojen puutokset ja masennus vaikuttavat kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä toimintakykyyn ja sen säilymiseen enemmän kuin muiden kliinisten oireiden ajankohtainen vaikeusaste .
  • Kognitiivisen toimintakyvyn arvio (muisti, oppiminen, tarkkaavaisuus, keskittyminen ja toiminnanohjaus) on tärkeä osa potilaan kokonaishoidon arviointia ja kuntoutuksen suunnittelua elpymävaiheessa , .
  • Kaksisuuntaisen mielialahäiriön aiheuttamat työhön ja työkykyyn liittyvät rajoitukset voivat olla vähäisiä, jos sairaus on hyvässä hoitotasapainossa ja potilas on sitoutunut hoitoon. Päinvastaisessa tilanteessa jokseenkin kaikenlainen ansiotyö saattaa jo hyvin nuorena osoittautua mahdottomaksi.
  • Sellaiset ammatit ja työt, joissa säännöllisen vuorokausirytmin ylläpito ei ole mahdollista, eivät ole suositeltavia kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaville. Muuten noudatetaan yleisiä kuntoutuksen periaatteita.

Laatukriteerit

  • Jokaisen kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan tulisi saada vaikuttavaksi todettua hoitoa sairautensa ajankohtaisen vaiheen ja kokonaiskulun mukaisesti.
  • Työryhmä suosittaa, että kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidon laatua seurattaisiin seuraavilla kriteereillä:
    • Onko yksikössä paikallista kirjallista hoito-ohjelmaa, jossa huomioidaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön tunnistaminen, diagnostiikka, monihäiriöisyys, hoidon porrastus, asianmukainen lääkehoito ja psykososiaalinen hoito sekä hoidon jatkuvuuden turvaaminen hoitoketjussa?
    • Kuinka suurelta osalta perusterveydenhuollon masennuspotilaista on kysytty mahdollisista yliaktiivisuusvaiheista?
    • Kuinka suurella osalla potilaista on sairauskertomuksessaan ajan tasalla oleva kirjallinen hoito- ja kuntoutussuunnitelma?
    • Kuinka suurella osalla potilaista on seurannassa käytetty hyväksi luotettavia menetelmiä toimintakyvyn ja oireiden arvioimiseksi?
    • Kuinka suurella osalla potilaista on käytössään oirekortti?
    • Kuinka suuri osa potilaista saa sairauden vaihetta vastaavaa asianmukaista lääkehoitoa?
    • Kuinka suurella osalla potilaista on toteutunut pitkäaikainen ja säännöllinen seuranta ylläpitovaiheessa?
    • Kuinka suuri osa potilaista on saanut psykoedukaatiota?
    • Kuinka suurella osalla potilaista hoitoon on liittynyt pari- tai perhetapaaminen tai on tehty sosiaalisen verkoston selvitys?
    • Kuinka suurella osalla potilaista seurataan säännöllisesti itsetuhokäyttäytymisen riskiä? Kuinka moni potilaista tekee itsemurhan?
    • Kuinka moni potilaista saavuttaa remission hoidon aikana?
    • Kuinka moni potilas saa relapsin?

Sähköinen tausta-aineisto

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja imetys

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja itsetuhokäyttäytyminen

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja neuropsykologiset ongelmat

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja raskaus

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkehoidon seuranta: somaattiset haitat

Mielialapäiväkirja

MADRS-asteikko

MDQ-seulonta-asteikko

Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset

Oirekortti

YMRS-asteikko

C-SSRS-lähtötilannekartoituslomake

C-SSRS-seurantalomake

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä

Kaksisuuntainen mielialahäiriö -suosituksen historiatiedot, ks.

Puheenjohtaja

Kirsi Suominen, psykiatrian dosentti; Helsingin kaupunki, kaksisuuntaisen mielialahäiriön tutkimus- ja hoitokeskus

Kokoava kirjoittaja

Susanna Lähteenmäki, LL, psykiatrian erikoislääkäri; Helsingin kaupunki, kaksisuuntaisen mielialahäiriön tutkimus- ja hoitokeskus

Jäsenet

Jukka Hintikka, psykiatrian professori; Tampereen yliopiston lääketieteen yksikkö, Päijät-Hämeen keskussairaalan psykiatrian tulosalue ja Kansaneläkelaitos

Erkki Isometsä, ylilääkäri, psykiatrian professori; Helsingin yliopisto ja HYKS:n psykiatrian tulosyksikkö

Tanja Laukkala LT, psykiatrian erikoislääkäri; Sotilaslääketieteen keskus, Käypä hoito -toimittaja

Esa Leinonen, psykiatrian professori; Tampereen yliopiston lääketieteen yksikkö ja TAYS:n psykiatrian toimialue

Mauri Marttunen, professori; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, HY ja HYKS

Jorma Oksanen, LL, psykiatrian erikoislääkäri, ylilääkäri; Helsingin kaupunki

Elina Salminen, LL, psykiatrian erikoislääkäri; Helsingin kaupunki, kaksisuuntaisen mielialahäiriön tutkimus- ja hoitokeskus

Ulla Saxén, LT, yleislääketieteen ja terveydenhuollon erikoislääkäri; SATSHP

Marko Sorvaniemi, psykiatrian dosentti; Satakunnan Psykiatripalvelu Oy, Rauma

Tiina Tupala, psykologi; Helsingin kaupunki, kaksisuuntaisen mielialahäiriön tutkimus- ja hoitokeskus

Annamari Tuulio-Henriksson, neuropsykologian dosentti, johtava tutkija; Kansaneläkelaitos

Hanna Valtonen, psykiatrian dosentti; Helsingin kaupunki, Auroran sairaala ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön tutkimus- ja hoitokeskus

Asiantuntijat

Kari Raaska, LT, ylilääkäri; HUS:n Kellokosken sairaala

Tuula Tikkanen, sisätautien dosentti, apulaisylilääkäri; Helsingin kaupunki

Sidonnaisuudet

Jukka Hintikka: Työsuhde (KELA, PHSOTEY, Tay), Luentopalkkio (GSK, Janssen, Lundbe ck ), Koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (GSK, Lundbeck), Muu palkkio (EKSOTE)

Erkki Isometsä: Asiantuntijapalkkio (Kustannus Oy Duodecim), Luentopalkkio (Astra Zeneca, Janssen-Cilag, Lundbeck, Servier), Koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Glaxo Smith Kline, Lundbeck). Psykiatrinen palvelukeskus Artes Oy:n hallituksen jäsen (tehtävästä ei makseta palkkaa).

Tanja Laukkala: Luentopalkkio (Helsingin terveyskeskus, Helsingin yliopisto/HUS, Lääkäripäivät (Tre, Turku, Helsinki, Oulu), Tampereen yliopisto/TAYS), Muu palkkio (Puolustusvoimat, Mehiläinen)

Esa Leinonen: Asiantuntijapalkkio (AstraZeneca, GSK), Luentopalkkio (AstraZeneca, GSK)

Susanna Lähteenmäki: Ei sidonnaisuuksia

Mauri Marttunen: Nuorten masennuslääketutkimuksen PInä toimiminen (Lilly). Kansainvälinen kongressimatka lääketehtaan kustannuksella (Lundbeck)

Jorma Oksanen: Luentopalkkio (yksittäisiä luentoja lääkärien meetingeissä lääkeyritysten kustantamana), Muu palkkio (kliininen lääketutkimus palkkiota vastaan (Astra-Zeneca, Roche, BMS, Lilly))

Elina Salminen: Työsuhde (Helsingin kaupunki), Koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Janssen-Cilag, BMS)

Ulla Saxén: Työsuhde (Porin kaupunki, Satakunnan sairaanhoitopiiri), Koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (Suomen lääkäriliitto), Muu palkkio (Varsinais-suomen shp)

Marko Sorvaniemi: Kliinistä lääketutkimusta korvausta vastaan (AstraZeneca, BMS, Forest, Lilly, Lundbeck, MSD, Pfizer, Shire, Takeda).

Kirsi Suominen: Asiantuntijapalkkio (Potilasvakuutuskeskus), Työsuhde (Etera, Helsingin kaupunki, Kela), Luentopalkkio (AstraZeneca, Bristol-Myers Squibb, Lundbeck, Pfizer) Associate Editor, Nordic Journal Of Psychiatry. Kongressimatka (Lundbeck, GlaxoSmithKline, Pfizer). Opas Tietoa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja sen hoidosta (Lundbeck). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, erikoistutkija, palkaton.

Tiina Tupala: Työsuhde (Helsingin kaupunki)

Annamari Tuulio-Henriksson: Ei sidonnaisuuksia

Hanna Valtonen: Asiantuntijapalkkio (JanssenCilag, Lundbeck), Työsuhde (Helsingin kaupunki, kaksisuuntaisen mielialahäiriön tutkimus- ja hoitokeskus ), Luentopalkkio (BMS, Lundbeck), Koulutus/kongressikuluja yrityksen tuella (BMS, JanssenCilag, Lundbeck)

Kirjallisuusviite

Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2013 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet:

STAKES. Ohjeita ja luokituksia. Tautiluokitus ICD-10. Kirjapaino Oy West Point, Rauma 1995;03:00 American Psychiatric Association. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. 4. painos. Text Revision American Psychiatric Press, Washington 2000 Perälä J, Suvisaari J, Saarni SI ym. Lifetime prevalence of psychotic and bipolar I disorders in a general population. Arch Gen Psychiatry 2007;64:19-28 Suvisaari J, Aalto-Setälä T, Tuulio-Henriksson A ym. Mental disorders in young adulthood. Psychol Med 2008 May 28:1-13 Merikangas KR, Jin R, He JP ym. Prevalence and correlates of bipolar spectrum disorder in the world mental health survey initiative. Arch Gen Psychiatry 2011;68:241-51 Hoertel N, Le Strat Y, Angst J ym. Subthreshold bipolar disorder in a U.S. national representative sample: prevalence, correlates and perspectives for psychiatric nosography. J Affect Disord 2013;146:338-47 Mantere O, Melartin TK, Suominen K ym. Differences in Axis I and II comorbidity between bipolar I and II disorders and major depressive disorder. J Clin Psychiatry 2006;67:584-93 Yatham LN, Kennedy SH, Parikh SV ym. Canadian Network for Mood and Anxiety Treatments (CANMAT) and International Society for Bipolar Disorders (ISBD) collaborative update of CANMAT guidelines for the management of patients with bipolar disorder: update 2013. Bipolar Disord 2013;15:1-44 Carney CP, Jones LE. Medical comorbidity in women and men with bipolar disorders: a population-based controlled study. Psychosom Med 2006;68:684-91 Low NC, Du Fort GG, Cervantes P. Prevalence, clinical correlates, and treatment of migraine in bipolar disorder. Headache 2003;43:940-9 Osby U, Brandt L, Correia N ym. Excess mortality in bipolar and unipolar disorder in Sweden. Arch Gen Psychiatry 2001;58:844-50 Suominen K, Mantere O, Valtonen H ym. Early age at onset of bipolar disorder is associated with more severe clinical features but delayed treatment seeking. Bipolar Disord 2007;9:698-705 Mantere O, Suominen K, Valtonen HM ym. Only half of bipolar I and II patients report prodromal symptoms. J Affect Disord 2008;111:366-71 Mantere O, Suominen K, Leppämäki S ym. The clinical characteristics of DSM-IV bipolar I and II disorders: baseline findings from the Jorvi Bipolar Study (JoBS). Bipolar Disord 2004;6:395-405 Judd LL, Akiskal HS, Schettler PJ ym. A prospective investigation of the natural history of the long-term weekly symptomatic status of bipolar II disorder. Arch Gen Psychiatry 2003;60:261-9 Hawton K, Sutton L, Haw C ym. Suicide and attempted suicide in bipolar disorder: a systematic review of risk factors. J Clin Psychiatry 2005;66:693-704 Valtonen HM, Suominen K, Mantere O ym. Suicidal behaviour during different phases of bipolar disorder. J Affect Disord 2007;97:101-7 Lingam R, Scott J. Treatment non-adherence in affective disorders. Acta Psychiatr Scand 2002;105:164-72 Yen CF, Chen CS, Ko CH ym. Relationships between insight and medication adherence in outpatients with schizophrenia and bipolar disorder: prospective study. Psychiatry Clin Neurosci 2005;59:403-9 Colom F, Vieta E, Tacchi MJ ym. Identifying and improving non-adherence in bipolar disorders. Bipolar Disord 2005;7 Suppl 5:24-31 Sajatovic M, Bauer MS, Kilbourne AM ym. Self-reported medication treatment adherence among veterans with bipolar disorder. Psychiatr Serv 2006;57:56-62 Gaudiano BA, Miller IW. Patients' expectancies, the alliance in pharmacotherapy, and treatment outcomes in bipolar disorder. J Consult Clin Psychol 2006;74:671-6 Strauss JL, Johnson SL. Role of treatment alliance in the clinical management of bipolar disorder: stronger alliances prospectively predict fewer manic symptoms. Psychiatry Res 2006;145:215-23 Tsai SM, Chen C, Kuo C ym. 15-year outcome of treated bipolar disorder. J Affect Disord 2001;63:215-20 Lew KH, Chang EY, Rajagopalan K ym. The effect of medication adherence on health care utilization in bipolar disorder. Manag Care Interface 2006;19:41-6 Ellicott A, Hammen C, Gitlin M ym. Life events and the course of bipolar disorder. Am J Psychiatry 1990;147:1194-8 Wehr TA, Sack DA, Rosenthal NE. Sleep reduction as a final common pathway in the genesis of mania. Am J Psychiatry 1987;144:201-4 Otto MW, Simon NM, Wisniewski SR ym. Prospective 12-month course of bipolar disorder in out-patients with and without comorbid anxiety disorders. Br J Psychiatry 2006;189:20-5 Goes FS, McCusker MG, Bienvenu OJ ym. Co-morbid anxiety disorders in bipolar disorder and major depression: familial aggregation and clinical characteristics of co-morbid panic disorder, social phobia, specific phobia and obsessive-compulsive disorder. Psychol Med 2012;42:1449-59 Coryell W, Solomon DA, Fiedorowicz JG ym. Anxiety and outcome in bipolar disorder. Am J Psychiatry 2009;166:1238-43 Salloum IM, Thase ME. Impact of substance abuse on the course and treatment of bipolar disorder. Bipolar Disord 2000;2:269-80 Kessing LV. The effect of comorbid alcoholism on recurrence in affective disorder: a case register study. J Affect Disord 1999;53:49-55 Strakowski SM, DelBello MP, Fleck DE ym. Effects of co-occurring cannabis use disorders on the course of bipolar disorder after a first hospitalization for mania. Arch Gen Psychiatry 2007;64:57-64 Kupka RW, Luckenbaugh DA, Post RM ym. Comparison of rapid-cycling and non-rapid-cycling bipolar disorder based on prospective mood ratings in 539 outpatients. Am J Psychiatry 2005;162:1273-80 Henquet C, Krabbendam L, de Graaf R ym. Cannabis use and expression of mania in the general population. J Affect Disord 2006;95:103-10 Dunayevich E, Sax KW, Keck PE Jr ym. Twelve-month outcome in bipolar patients with and without personality disorders. J Clin Psychiatry 2000;61:134-9 Bieling PJ, MacQueen GM, Marriot MJ ym. Longitudinal outcome in patients with bipolar disorder assessed by life-charting is influenced by DSM-IV personality disorder symptoms. Bipolar Disord 2003;5:14-21 Nierenberg AA, Miyahara S, Spencer T ym. Clinical and diagnostic implications of lifetime attention-deficit/hyperactivity disorder comorbidity in adults with bipolar disorder: data from the first 1000 STEP-BD participants. Biol Psychiatry 2005;57:1467-73 Ghaemi SN, Bauer M, Cassidy F ym. Diagnostic guidelines for bipolar disorder: a summary of the International Society for Bipolar Disorders Diagnostic Guidelines Task Force Report. Bipolar Disord 2008;10:117-28 Hirschfeld RM, Holzer C, Calabrese JR ym. Validity of the mood disorder questionnaire: a general population study. Am J Psychiatry 2003;160:178-80 Zimmerman M, Galione JN. Screening for bipolar disorder with the Mood Disorders Questionnaire: a review. Harv Rev Psychiatry 2011;19:219-28 Mantere O, Suominen K, Leppämäki S ym. The clinical characteristics of DSM-IV bipolar I and II disorders: baseline findings from the Jorvi Bipolar Study (JoBS). Bipolar Disord 2004;6:395-405 Akiskal HS. Mood disorders: clinical features. Kirjassa: Sadock BJ, Sadock VA (toim.) Kaplan and Sadock´s comprehensive textbook of psychiatry. 8. painos. Lippincott William & Wilkins, Philadelphia, PA, 2005 Farmer A, Elkin A, McGuffin P. The genetics of bipolar affective disorder. Curr Opin Psychiatry 2007;20:8-12 Kieseppä T, Partonen T, Haukka J ym. High concordance of bipolar I disorder in a nationwide sample of twins. Am J Psychiatry 2004;161:1814-21 Edvardsen J, Torgersen S, Røysamb E ym. Heritability of bipolar spectrum disorders. Unity or heterogeneity? J Affect Disord 2008;106:229-40 Craddock N, Jones I. Genetics of bipolar disorder. J Med Genet 1999;36:585-94 Etain B, Henry C, Bellivier F ym. Beyond genetics: childhood affective trauma in bipolar disorder. Bipolar Disord 2008;10:867-76 Tsuchiya KJ, Byrne M, Mortensen PB. Risk factors in relation to an emergence of bipolar disorder: a systematic review. Bipolar Disord 2003;5:231-42 Munk-Olsen T, Laursen TM, Meltzer-Brody S ym. Psychiatric disorders with postpartum onset: possible early manifestations of bipolar affective disorders. Arch Gen Psychiatry 2012;69:428-34 Bender RE, Alloy LB. Life stress and kindling in bipolar disorder: review of the evidence and integration with emerging biopsychosocial theories. Clin Psychol Rev 2011;31:383-98 Hosang GM, Korszun A, Jones L ym. Life-event specificity: bipolar disorder compared with unipolar depression. Br J Psychiatry 2012;201:458-65 Finlex – Valtion säädöstietopankki. Mielenterveyslaki 14.12.1990/1116. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116, Denicoff KD, Leverich GS, Nolen WA ym. Validation of the prospective NIMH-Life-Chart Method (NIMH-LCM-p) for longitudinal assessment of bipolar illness. Psychol Med 2000;30:1391-7 National Collaborating Centre for Mental Health. Bipolar disorder. The management of bipolar disorder in adults, children and adolescents, in primary and secondary care. National Institute for Health and Clinical Excellence (NICE) Clinical Guideline 38, 2006. www.nice.org.uk/CG038 Grunze H, Vieta E, Goodwin GM ym. The World Federation of Societies of Biological Psychiatry (WFSBP) guidelines for the biological treatment of bipolar disorders: update 2009 on the treatment of acute mania. World J Biol Psychiatry 2009;10:85-116 Ciapparelli A, Dell'Osso L, Tundo A ym. Electroconvulsive therapy in medication-nonresponsive patients with mixed mania and bipolar depression. J Clin Psychiatry 2001;62:552-5 Penland HR, Ostroff RB. Combined use of lamotrigine and electroconvulsive therapy in bipolar depression: a case series. J ECT 2006;22:142-7 Yatham LN, Kennedy SH, O'Donovan C ym. Canadian Network for Mood and Anxiety Treatments (CANMAT) guidelines for the management of patients with bipolar disorder: update 2007. Bipolar Disord 2006;8:721-39 Thase ME, Jonas A, Khan A ym. Aripiprazole monotherapy in nonpsychotic bipolar I depression: results of 2 randomized, placebo-controlled studies. J Clin Psychopharmacol 2008;28:13-20 Quante A, Zeugmann S, Luborzewski A ym. Aripiprazole as adjunct to a mood stabilizer and citalopram in bipolar depression: a randomized placebo-controlled pilot study. Hum Psychopharmacol 2010;25:126-32 Goldberg JF, Burdick KE, Endick CJ. Preliminary randomized, double-blind, placebo-controlled trial of pramipexole added to mood stabilizers for treatment-resistant bipolar depression. Am J Psychiatry 2004;161:564-6 Zarate CA Jr, Quiroz JA, Singh JB ym. An open-label trial of the glutamate-modulating agent riluzole in combination with lithium for the treatment of bipolar depression. Biol Psychiatry 2005;57:430-2 McIntyre RS, Cha DS, Alsuwaidan M ym. A review of published evidence reporting on the efficacy and pharmacology of lurasidone. Expert Opin Pharmacother 2012;13:1653-9 Zarate CA Jr, Brutsche NE, Ibrahim L ym. Replication of ketamine's antidepressant efficacy in bipolar depression: a randomized controlled add-on trial. Biol Psychiatry 2012;71:939-46 Harel EV, Zangen A, Roth Y ym. H-coil repetitive transcranial magnetic stimulation for the treatment of bipolar depression: an add-on, safety and feasibility study. World J Biol Psychiatry 2011;12:119-26 Severus WE, Kleindienst N, Seemüller F ym. What is the optimal serum lithium level in the long-term treatment of bipolar disorder--a review? Bipolar Disord 2008;10:231-7 Yazici O, Kora K, Polat A ym. Controlled lithium discontinuation in bipolar patients with good response to long-term lithium prophylaxis. J Affect Disord 2004;80:269-71 Hadjipavlou G, Mok H, Yatham LN. Bipolar II disorder: an overview of recent developments. Can J Psychiatry 2004;49:802-12 Greil W, Kleindienst N. Lithium versus carbamazepine in the maintenance treatment of bipolar II disorder and bipolar disorder not otherwise specified. Int Clin Psychopharmacol 1999;14:283-5 Kleindienst N, Greil W. Differential efficacy of lithium and carbamazepine in the prophylaxis of bipolar disorder: results of the MAP study. Neuropsychobiology 2000;42 Suppl 1:2-10 Kowatch RA, Fristad M, Birmaher B ym. Treatment guidelines for children and adolescents with bipolar disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2005;44:213-35 Weller EB, Danielyan AK, Weller RA. Somatic treatment of bipolar disorder in children and adolescents. Psychiatr Clin North Am 2004;27:155-78, x-xi Birmaher B, Axelson D, Strober M ym. Clinical course of children and adolescents with bipolar spectrum disorders. Arch Gen Psychiatry 2006;63:175-83 Findling RL. Update on the treatment of bipolar disorder in children and adolescents. Eur Psychiatry 2005;20:87-91 Ginsberg LD. Carbamazepine extended-release capsules: a retrospective review of its use in children and adolescents. Ann Clin Psychiatry 2006;18 Suppl 1:3-7 Chang K, Saxena K, Howe M. An open-label study of lamotrigine adjunct or monotherapy for the treatment of adolescents with bipolar depression. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45:298-304 McClellan J, Kowatch R, Findling RL ym. Practice parameter for the assessment and treatment of children and adolescents with bipolar disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:107-25 Henry CA, Zamvil LS, Lam C ym. Long-term outcome with divalproex in children and adolescents with bipolar disorder. J Child Adolesc Psychopharmacol 2003;13:523-9 Malm H. Psyykenlääkkeiden käyttö ja turvallisuus raskauden ja imetyksen aikana. Suom Lääkäril 2005;60:1149-54 Marsh W and Viguera A. Bipolar Disorder Through Pregnancy and Postpartum. Psychiatric Annals 2012;42:184-9 Tomson T, Battino D. Teratogenic effects of antiepileptic drugs. Lancet Neurol 2012;11:803-13 http://www.fda.gov/Drugs/DrugSafety/ucm261543.htm Rouget BW, Aubry JM. Efficacy of psychoeducational approaches on bipolar disorders: a review of the literature. J Affect Disord 2007;98:11-27 Scott J, Paykel E, Morriss R ym. Cognitive-behavioural therapy for severe and recurrent bipolar disorders: randomised controlled trial. Br J Psychiatry 2006;188:313-20 Goldstein TR, Axelson DA, Birmaher B ym. Dialectical behavior therapy for adolescents with bipolar disorder: a 1-year open trial. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:820-30 West AE, Henry DB, Pavuluri MN. Maintenance model of integrated psychosocial treatment in pediatric bipolar disorder: A pilot feasibility study. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:205-12 Feeny NC, Danielson CK, Schwartz L ym. Cognitive-behavioral therapy for bipolar disorders in adolescents: a pilot study. Bipolar Disord 2006;8:508-15 Hlastala SA, Kotler JS, McClellan JM ym. Interpersonal and social rhythm therapy for adolescents with bipolar disorder: treatment development and results from an open trial. Depress Anxiety 2010;27:457-64 Colom F, Vieta E. Psychoeducation manual for bipolar disorder. Cambridge University Press 2006 Basco MR, Rush AJ. Cognitive-Behavioral therapy for bipolar disorder. New York, Guilford Press, 1996 Lam DH, Jones SH, Hayward P, Bright JA. Cognitive therapy for bipolar disorder. Chichester, John Wiley & Sons, 1999 Miklowitz DJ, Goldstein MJ. Bipolar disorder: a family-focused approach. New York, Guilford Publications, 1997 Frank E. Treating bipolar disorder: A clinician´s guide to interpersonal and social rhythm therapy. New York, Guilford Press, 2005 Scott J, Pope M. Nonadherence with mood stabilizers: prevalence and predictors. J Clin Psychiatry 2002;63:384-90 Sajatovic M, Valenstein M, Blow FC ym. Treatment adherence with antipsychotic medications in bipolar disorder. Bipolar Disord 2006;8:232-41 Gianfrancesco FD, Rajagopalan K, Sajatovic M ym. Treatment adherence among patients with bipolar or manic disorder taking atypical and typical antipsychotics. J Clin Psychiatry 2006;67:222-32 Berk M, Berk L. Mood stabilizers and treatment adherence in bipolar disorder: addressing adverse events. Ann Clin Psychiatry 2003;15:217-24 Drake RE, Xie H, McHugo GJ ym. Three-year outcomes of long-term patients with co-occurring bipolar and substance use disorders. Biol Psychiatry 2004;56:749-56 Albanese MJ, Pies R. The bipolar patient with comorbid substance use disorder: recognition and management. CNS Drugs 2004;18:585-96 Nordentoft M, Mortensen PB, Pedersen CB. Absolute risk of suicide after first hospital contact in mental disorder. Arch Gen Psychiatry 2011;68:1058-64 Valtonen HM, Suominen K, Mantere O ym. Prospective study of risk factors for attempted suicide among patients with bipolar disorder. Bipolar Disord 2006;8:576-85 Gray SM, Otto MW. Psychosocial approaches to suicide prevention: applications to patients with bipolar disorder. J Clin Psychiatry 2001;62 Suppl 25:56-64 Rucci P, Frank E, Kostelnik B ym. Suicide attempts in patients with bipolar I disorder during acute and maintenance phases of intensive treatment with pharmacotherapy and adjunctive psychotherapy. Am J Psychiatry 2002;159:1160-4 Fountoulakis KN, Gonda X, Siamouli M ym. Psychotherapeutic intervention and suicide risk reduction in bipolar disorder: a review of the evidence. J Affect Disord 2009;113:21-9 Rihmer Z, Gonda X. The effect of pharmacotherapy on suicide rates in bipolar patients. CNS Neurosci Ther 2012;18:238-42 Depp CA, Mausbach BT, Bowie C ym. Determinants of occupational and residential functioning in bipolar disorder. J Affect Disord 2012;136:812-8 Andreou C, Bozikas VP. The predictive significance of neurocognitive factors for functional outcome in bipolar disorder. Curr Opin Psychiatry 2013;26:54-9 Mann-Wrobel MC, Carreno JT, Dickinson D. Meta-analysis of neuropsychological functioning in euthymic bipolar disorder: an update and investigation of moderator variables. Bipolar Disord 2011;13:334-42 Allen MH, Hirschfeld RM, Wozniak PJ ym. Linear relationship of valproate serum concentration to response and optimal serum levels for acute mania. Am J Psychiatry 2006;163:272-5 Amsterdam JD, Shults J. Efficacy and safety of long-term fluoxetine versus lithium monotherapy of bipolar II disorder: a randomized, double-blind, placebo-substitution study. Am J Psychiatry 2010;167:792-800 Amsterdam JD, Shults J. Fluoxetine monotherapy of bipolar type II and bipolar NOS major depression: a double-blind, placebo-substitution, continuation study. Int Clin Psychopharmacol 2005;20:257-64 Anaya C, Martinez Aran A, Ayuso-Mateos JL ym. A systematic review of cognitive remediation for schizo-affective and affective disorders. J Affect Disord 2012;142:13-21 Aubry JM, Charmillot A, Aillon N ym. Long-term impact of the life goals group therapy program for bipolar patients. J Affect Disord 2012;136:889-94 Baethge C, Baldessarini RJ, Mathiske-Schmidt K ym. Long-term combination therapy versus monotherapy with lithium and carbamazepine in 46 bipolar I patients. J Clin Psychiatry 2005;66:174-82 BALANCE investigators and collaborators, Geddes JR, Goodwin GM ym. Lithium plus valproate combination therapy versus monotherapy for relapse prevention in bipolar I disorder (BALANCE): a randomised open-label trial. Lancet 2010;375:385-95 Baldessarini RJ, Tondo L, Davis P ym. Decreased risk of suicides and attempts during long-term lithium treatment: a meta-analytic review. Bipolar Disord 2006;8:625-39 Baldessarini RJ, Tondo L, Floris G ym. Effects of rapid cycling on response to lithium maintenance treatment in 360 bipolar I and II disorder patients. J Affect Disord 2000;61:13-22 Baldessarini RJ, Tondo L. Suicidal risks during treatment of bipolar disorder patients with lithium versus anticonvulsants. Pharmacopsychiatry 2009;42:72-5 Ball JR, Mitchell PB, Corry JC ym. A randomized controlled trial of cognitive therapy for bipolar disorder: focus on long-term change. J Clin Psychiatry 2006;67:277-86 Bauer MS, McBride L, Chase C ym. Manual-based group psychotherapy for bipolar disorder: a feasibility study. J Clin Psychiatry 1998;59:449-55 Biederman J, Mick E, Wozniak J ym. An open-label trial of risperidone in children and adolescents with bipolar disorder. J Child Adolesc Psychopharmacol 2005;15:311-7 Bowden CL, Brugger AM, Swann AC ym. Efficacy of divalproex vs lithium and placebo in the treatment of mania. The Depakote Mania Study Group. JAMA 1994;271:918-24 Bowden CL, Calabrese JR, McElroy SL ym. A randomized, placebo-controlled 12-month trial of divalproex and lithium in treatment of outpatients with bipolar I disorder. Divalproex Maintenance Study Group. Arch Gen Psychiatry 2000;57:481-9 Bowden CL, Calabrese JR, Sachs G ym. A placebo-controlled 18-month trial of lamotrigine and lithium maintenance treatment in recently manic or hypomanic patients with bipolar I disorder. Arch Gen Psychiatry 2003;60:392-400 Bowden CL, Grunze H, Mullen J ym. A randomized, double-blind, placebo-controlled efficacy and safety study of quetiapine or lithium as monotherapy for mania in bipolar disorder. J Clin Psychiatry 2005;66:111-21 Bowden CL, Swann AC, Calabrese JR ym. A randomized, placebo-controlled, multicenter study of divalproex sodium extended release in the treatment of acute mania. J Clin Psychiatry 2006;67:1501-10 Bowden CL, Vieta E, Ice KS ym. Ziprasidone plus a mood stabilizer in subjects with bipolar I disorder: a 6-month, randomized, placebo-controlled, double-blind trial. J Clin Psychiatry 2010;71:130-7 Brown ES, Carmody TJ, Schmitz JM ym. A randomized, double-blind, placebo-controlled pilot study of naltrexone in outpatients with bipolar disorder and alcohol dependence. Alcohol Clin Exp Res 2009;33:1863-9 Brown ES, Garza M, Carmody TJ. A randomized, double-blind, placebo-controlled add-on trial of quetiapine in outpatients with bipolar disorder and alcohol use disorders. J Clin Psychiatry 2008;69:701-5 Brown ES, Perantie DC, Dhanani N ym. Lamotrigine for bipolar disorder and comorbid cocaine dependence: a replication and extension study. J Affect Disord 2006;93:219-22 Calabrese JR, Bowden CL, Sachs G ym. A placebo-controlled 18-month trial of lamotrigine and lithium maintenance treatment in recently depressed patients with bipolar I disorder. J Clin Psychiatry 2003;64:1013-24 Calabrese JR, Bowden CL, Sachs GS ym. A double-blind placebo-controlled study of lamotrigine monotherapy in outpatients with bipolar I depression. Lamictal 602 Study Group. J Clin Psychiatry 1999;60:79-88 Calabrese JR, Huffman RF, White RL ym. Lamotrigine in the acute treatment of bipolar depression: results of five double-blind, placebo-controlled clinical trials. Bipolar Disord 2008;10:323-33 Calabrese JR, Keck PE Jr, Macfadden W ym. A randomized, double-blind, placebo-controlled trial of quetiapine in the treatment of bipolar I or II depression. Am J Psychiatry 2005;162:1351-60 Calabrese JR, Shelton MD, Rapport DJ ym. A 20-month, double-blind, maintenance trial of lithium versus divalproex in rapid-cycling bipolar disorder. Am J Psychiatry 2005;162:2152-61 Calabrese JR, Suppes T, Bowden CL ym. A double-blind, placebo-controlled, prophylaxis study of lamotrigine in rapid-cycling bipolar disorder. Lamictal 614 Study Group. J Clin Psychiatry 2000;61:841-50 Calabrese JR, Woyshville MJ, Kimmel SE ym. Predictors of valproate response in bipolar rapid cycling. J Clin Psychopharmacol 1993;13:280-3 Carlson BX, Ketter TA, Sun W ym. Aripiprazole in combination with lamotrigine for the long-term treatment of patients with bipolar I disorder (manic or mixed): a randomized, multicenter, double-blind study (CN138-392). Bipolar Disord 2012;14:41-53 Castle D, White C, Chamberlain J ym. Group-based psychosocial intervention for bipolar disorder: randomised controlled trial. Br J Psychiatry 2010;196:383-8 Cipriani A, Pretty H, Hawton K ym. Lithium in the prevention of suicidal behavior and all-cause mortality in patients with mood disorders: a systematic review of randomized trials. Am J Psychiatry 2005;162:1805-19 Cipriani A, Rendell J, Geddes JR. Olanzapine in the long-term treatment of bipolar disorder: a systematic review and meta-analysis. J Psychopharmacol 2010;24:1729-38 Cipriani A, Rendell JM, Geddes JR. Haloperidol alone or in combination for acute mania. Cochrane Database Syst Rev 2006;3:CD004362 Colom F, Vieta E, Martinez-Aran A ym. A randomized trial on the efficacy of group psychoeducation in the prophylaxis of recurrences in bipolar patients whose disease is in remission. Arch Gen Psychiatry 2003;60:402-7 Correll CU, Sheridan EM, DelBello MP. Antipsychotic and mood stabilizer efficacy and tolerability in pediatric and adult patients with bipolar I mania: a comparative analysis of acute, randomized, placebo-controlled trials. Bipolar Disord 2010;12:116-41 Curtin F, Schulz P. Clonazepam and lorazepam in acute mania: a Bayesian meta-analysis. J Affect Disord 2004;78:201-8 Davis LL, Bartolucci A, Petty F. Divalproex in the treatment of bipolar depression: a placebo-controlled study. J Affect Disord 2005;85:259-66 DelBello MP, Kowatch RA, Adler CM ym. A double-blind randomized pilot study comparing quetiapine and divalproex for adolescent mania. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45:305-13 Delbello MP, Schwiers ML, Rosenberg HL ym. A double-blind, randomized, placebo-controlled study of quetiapine as adjunctive treatment for adolescent mania. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2002;41:1216-23 Denicoff KD, Smith-Jackson EE, Bryan AL ym. Valproate prophylaxis in a prospective clinical trial of refractory bipolar disorder. Am J Psychiatry 1997;154:1456-8 Denicoff KD, Smith-Jackson EE, Disney ER ym. Comparative prophylactic efficacy of lithium, carbamazepine, and the combination in bipolar disorder. J Clin Psychiatry 1997;58:470-8 Dierckx B, Heijnen WT, van den Broek WW ym. Efficacy of electroconvulsive therapy in bipolar versus unipolar major depression: a meta-analysis. Bipolar Disord 2012;14:146-50 Duffy A, Milin R, Grof P. Maintenance treatment of adolescent bipolar disorder: open study of the effectiveness and tolerability of quetiapine. BMC Psychiatry 2009;9:4 Dunner DL, Stallone F, Fieve RR. Lithium carbonate and affective disorders. V: A double-blind study of prophylaxis of depression in bipolar illness. Arch Gen Psychiatry 1976;33:117-20 El-Mallakh RS, Marcus R, Baudelet C ym. A 40-week double-blind aripiprazole versus lithium follow-up of a 12-week acute phase study (total 52 weeks) in bipolar I disorder. J Affect Disord 2012;136:258-66 Fieve RR, Kumbaraci T, Dunner DL. Lithium prophylaxis of depression in bipolar I, bipolar II, and unipolar patients. Am J Psychiatry 1976;133:925-9 Findling RL, McNamara NK, Youngstrom EA ym. Double-blind 18-month trial of lithium versus divalproex maintenance treatment in pediatric bipolar disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2005;44:409-17 Findling RL, Nyilas M, Forbes RA ym. Acute treatment of pediatric bipolar I disorder, manic or mixed episode, with aripiprazole: a randomized, double-blind, placebo-controlled study. J Clin Psychiatry 2009;70:1441-51 Frank E, Kupfer DJ, Thase ME ym. Two-year outcomes for interpersonal and social rhythm therapy in individuals with bipolar I disorder. Arch Gen Psychiatry 2005;62:996-1004 Frankenburg FR, Zanarini MC. Divalproex sodium treatment of women with borderline personality disorder and bipolar II disorder: a double-blind placebo-controlled pilot study. J Clin Psychiatry 2002;63:442-6 Frazier JA, Biederman J, Tohen M ym. A prospective open-label treatment trial of olanzapine monotherapy in children and adolescents with bipolar disorder. J Child Adolesc Psychopharmacol 2001;11:239-50 Frye MA, Grunze H, Suppes T ym. A placebo-controlled evaluation of adjunctive modafinil in the treatment of bipolar depression. Am J Psychiatry 2007;164:1242-9 Geddes JR, Burgess S, Hawton K ym. Long-term lithium therapy for bipolar disorder: systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Am J Psychiatry 2004;161:217-22 Geddes JR, Calabrese JR, Goodwin GM. Lamotrigine for treatment of bipolar depression: independent meta-analysis and meta-regression of individual patient data from five randomised trials. Br J Psychiatry 2009;194:4-9 Geller B, Cooper TB, Sun K ym. Double-blind and placebo-controlled study of lithium for adolescent bipolar disorders with secondary substance dependency. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1998;37:171-8 Geller B, Luby JL, Joshi P ym. A randomized controlled trial of risperidone, lithium, or divalproex sodium for initial treatment of bipolar I disorder, manic or mixed phase, in children and adolescents. Arch Gen Psychiatry 2012;69:515-28 Ghaemi SN, Gilmer WS, Goldberg JF ym. Divalproex in the treatment of acute bipolar depression: a preliminary double-blind, randomized, placebo-controlled pilot study. J Clin Psychiatry 2007;68:1840-4 Ghaemi SN, Ostacher MM, El-Mallakh RS ym. Antidepressant discontinuation in bipolar depression: a Systematic Treatment Enhancement Program for Bipolar Disorder (STEP-BD) randomized clinical trial of long-term effectiveness and safety. J Clin Psychiatry 2010;71:372-80 Ghaemi SN, Wingo AP, Filkowski MA ym. Long-term antidepressant treatment in bipolar disorder: meta-analyses of benefits and risks. Acta Psychiatr Scand 2008;118:347-56 Gijsman HJ, Geddes JR, Rendell JM ym. Antidepressants for bipolar depression: a systematic review of randomized, controlled trials. Am J Psychiatry 2004;161:1537-47 Goldberg JF, Perlis RH, Ghaemi SN ym. Adjunctive antidepressant use and symptomatic recovery among bipolar depressed patients with concomitant manic symptoms: findings from the STEP-BD. Am J Psychiatry 2007;164:1348-55 Goodwin GM, Bowden CL, Calabrese JR ym. A pooled analysis of 2 placebo-controlled 18-month trials of lamotrigine and lithium maintenance in bipolar I disorder. J Clin Psychiatry 2004;65:432-41 Gregory VL Jr. Cognitive-behavioral therapy for depression in bipolar disorder: a meta-analysis. J Evid Based Soc Work 2010;7:269-79 Haas M, Delbello MP, Pandina G ym. Risperidone for the treatment of acute mania in children and adolescents with bipolar disorder: a randomized, double-blind, placebo-controlled study. Bipolar Disord 2009;11:687-700 Hadjipavlou G, Mok H, Yatham LN. Pharmacotherapy of bipolar II disorder: a critical review of current evidence. Bipolar Disord 2004;6:14-25 Hartong EG, Moleman P, Hoogduin CA ym. Prophylactic efficacy of lithium versus carbamazepine in treatment-naive bipolar patients. J Clin Psychiatry 2003;64:144-51 Hirschfeld RM, Baker JD, Wozniak P ym. The safety and early efficacy of oral-loaded divalproex versus standard-titration divalproex, lithium, olanzapine, and placebo in the treatment of acute mania associated with bipolar disorder. J Clin Psychiatry 2003;64:841-6 Hirschfeld RM, Kasper S. A review of the evidence for carbamazepine and oxcarbazepine in the treatment of bipolar disorder. Int J Neuropsychopharmacol 2004;7:507-22 Jacobsen FM. Low-dose valproate: a new treatment for cyclothymia, mild rapid cycling disorders, and premenstrual syndrome. J Clin Psychiatry 1993;54:229-34 Kafantaris V, Coletti DJ, Dicker R ym. Lithium treatment of acute mania in adolescents: a placebo-controlled discontinuation study. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2004;43:984-93 Kafantaris V, Coletti D, Dicker R ym. Lithium treatment of acute mania in adolescents: a large open trial. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2003;42:1038-45 Kane JM, Quitkin FM, Rifkin A ym. Lithium carbonate and imipramine in the prophylaxis of unipolar and bipolar II illness: a prospective, placebo-controlled comparison. Arch Gen Psychiatry 1982;39:1065-9 Keck PE Jr, Calabrese JR, McIntyre RS ym. Aripiprazole monotherapy for maintenance therapy in bipolar I disorder: a 100-week, double-blind study versus placebo. J Clin Psychiatry 2007;68:1480-91 Keck PE Jr, Calabrese JR, McQuade RD ym. A randomized, double-blind, placebo-controlled 26-week trial of aripiprazole in recently manic patients with bipolar I disorder. J Clin Psychiatry 2006;67:626-37 Keck PE Jr, Marcus R, Tourkodimitris S ym. A placebo-controlled, double-blind study of the efficacy and safety of aripiprazole in patients with acute bipolar mania. Am J Psychiatry 2003;160:1651-8 Keck PE Jr, McElroy SL, Tugrul KC ym. Valproate oral loading in the treatment of acute mania. J Clin Psychiatry 1993;54:305-8 Keck PE Jr, Versiani M, Potkin S ym. Ziprasidone in the treatment of acute bipolar mania: a three-week, placebo-controlled, double-blind, randomized trial. Am J Psychiatry 2003;160:741-8 Kemp DE, Gao K, Ganocy SJ ym. A 6-month, double-blind, maintenance trial of lithium monotherapy versus the combination of lithium and divalproex for rapid-cycling bipolar disorder and Co-occurring substance abuse or dependence. J Clin Psychiatry 2009;70:113-21 Kowatch RA, Suppes T, Carmody TJ ym. Effect size of lithium, divalproex sodium, and carbamazepine in children and adolescents with bipolar disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2000;39:713-20 Leverich GS, Altshuler LL, Frye MA ym. Risk of switch in mood polarity to hypomania or mania in patients with bipolar depression during acute and continuation trials of venlafaxine, sertraline, and bupropion as adjuncts to mood stabilizers. Am J Psychiatry 2006;163:232-9 Liu HY, Potter MP, Woodworth KY ym. Pharmacologic treatments for pediatric bipolar disorder: a review and meta-analysis. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2011;50:749-62.e39 Macfadden W, Alphs L, Haskins JT ym. A randomized, double-blind, placebo-controlled study of maintenance treatment with adjunctive risperidone long-acting therapy in patients with bipolar I disorder who relapse frequently. Bipolar Disord 2009;11:827-39 Macritchie KA, Geddes JR, Scott J ym. Valproic acid, valproate and divalproex in the maintenance treatment of bipolar disorder. Cochrane Database Syst Rev 2001;3:CD003196 Marcus R, Khan A, Rollin L ym. Efficacy of aripiprazole adjunctive to lithium or valproate in the long-term treatment of patients with bipolar I disorder with an inadequate response to lithium or valproate monotherapy: a multicenter, double-blind, randomized study. Bipolar Disord 2011;13:133-44 Martinotti G, Andreoli S, Di Nicola M ym. Quetiapine decreases alcohol consumption, craving, and psychiatric symptoms in dually diagnosed alcoholics. Hum Psychopharmacol 2008;23:417-24 McElroy SL, Weisler RH, Chang W ym. A double-blind, placebo-controlled study of quetiapine and paroxetine as monotherapy in adults with bipolar depression (EMBOLDEN II). J Clin Psychiatry 2010;71:163-74 McIntyre RS, Brecher M, Paulsson B ym. Quetiapine or haloperidol as monotherapy for bipolar mania--a 12-week, double-blind, randomised, parallel-group, placebo-controlled trial. Eur Neuropsychopharmacol 2005;15:573-85 McIntyre RS, Cohen M, Zhao J ym. A 3-week, randomized, placebo-controlled trial of asenapine in the treatment of acute mania in bipolar mania and mixed states. Bipolar Disord 2009;11:673-86 McIntyre RS, Cohen M, Zhao J ym. Asenapine for long-term treatment of bipolar disorder: a double-blind 40-week extension study. J Affect Disord 2010;126:358-65 McIntyre RS, Cohen M, Zhao J ym. Asenapine in the treatment of acute mania in bipolar I disorder: a randomized, double-blind, placebo-controlled trial. J Affect Disord 2010;122:27-38 McIntyre RS. Aripiprazole for the maintenance treatment of bipolar I disorder: A review. Clin Ther 2010;32 Suppl 1:S32-8 Miklowitz DJ, Axelson DA, Birmaher B ym. Family-focused treatment for adolescents with bipolar disorder: results of a 2-year randomized trial. Arch Gen Psychiatry 2008;65:1053-61 Miklowitz DJ, George EL, Richards JA ym. A randomized study of family-focused psychoeducation and pharmacotherapy in the outpatient management of bipolar disorder. Arch Gen Psychiatry 2003;60:904-12 Miklowitz DJ, Otto MW, Frank E ym. Intensive psychosocial intervention enhances functioning in patients with bipolar depression: results from a 9-month randomized controlled trial. Am J Psychiatry 2007;164:1340-7 Miklowitz DJ, Otto MW, Wisniewski SR ym. Psychotherapy, symptom outcomes, and role functioning over one year among patients with bipolar disorder. Psychiatr Serv 2006;57:959-65 Miller IW, Keitner GI, Ryan CE ym. Family treatment for bipolar disorder: family impairment by treatment interactions. J Clin Psychiatry 2008;69:732-40 Morriss RK, Faizal MA, Jones AP ym. Interventions for helping people recognise early signs of recurrence in bipolar disorder. Cochrane Database Syst Rev 2007;1:CD004854 Muzina DJ, Gao K, Kemp DE ym. Acute efficacy of divalproex sodium versus placebo in mood stabilizer-naive bipolar I or II depression: a double-blind, randomized, placebo-controlled trial. J Clin Psychiatry 2011;72:813-9 Nejtek VA, Avila M, Chen LA ym. Do atypical antipsychotics effectively treat co-occurring bipolar disorder and stimulant dependence? A randomized, double-blind trial. J Clin Psychiatry 2008;69:1257-66 Nemeroff CB, Evans DL, Gyulai L ym. Double-blind, placebo-controlled comparison of imipramine and paroxetine in the treatment of bipolar depression. Am J Psychiatry 2001;158:906-12 Parikh SV, Zaretsky A, Beaulieu S ym. A randomized controlled trial of psychoeducation or cognitive-behavioral therapy in bipolar disorder: a Canadian Network for Mood and Anxiety treatments (CANMAT) study [CME]. J Clin Psychiatry 2012;73:803-10 Patel NC, DelBello MP, Bryan HS ym. Open-label lithium for the treatment of adolescents with bipolar depression. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45:289-97 Pavuluri MN, Henry DB, Carbray JA ym. Divalproex sodium for pediatric mixed mania: a 6-month prospective trial. Bipolar Disord 2005;7:266-73 Pavuluri MN, Henry DB, Findling RL ym. Double-blind randomized trial of risperidone versus divalproex in pediatric bipolar disorder. Bipolar Disord 2010;12:593-605 Peet M. Induction of mania with selective serotonin re-uptake inhibitors and tricyclic antidepressants. Br J Psychiatry 1994;164:549-50 Petrakis IL, Nich C, Ralevski E. Psychotic spectrum disorders and alcohol abuse: a review of pharmacotherapeutic strategies and a report on the effectiveness of naltrexone and disulfiram. Schizophr Bull 2006;32:644-54 Poolsup N, Li Wan Po A, de Oliveira IR. Systematic overview of lithium treatment in acute mania. J Clin Pharm Ther 2000;25:139-56 Pope HG Jr, McElroy SL, Keck PE Jr ym. Valproate in the treatment of acute mania. A placebo-controlled study. Arch Gen Psychiatry 1991;48:62-8 Post RM, Altshuler LL, Leverich GS ym. Mood switch in bipolar depression: comparison of adjunctive venlafaxine, bupropion and sertraline. Br J Psychiatry 2006;189:124-31 Potkin SG, Keck PE Jr, Segal S ym. Ziprasidone in acute bipolar mania: a 21-day randomized, double-blind, placebo-controlled replication trial. J Clin Psychopharmacol 2005;25:301-10 Prisciandaro JJ, Brown DG, Brady KT ym. Comorbid anxiety disorders and baseline medication regimens predict clinical outcomes in individuals with co-occurring bipolar disorder and alcohol dependence: Results of a randomized controlled trial. Psychiatry Res 2011;188:361-5 Quiroz JA, Yatham LN, Palumbo JM ym. Risperidone long-acting injectable monotherapy in the maintenance treatment of bipolar I disorder. Biol Psychiatry 2010;68:156-62 Rea MM, Tompson MC, Miklowitz DJ ym. Family-focused treatment versus individual treatment for bipolar disorder: results of a randomized clinical trial. J Consult Clin Psychol 2003;71:482-92 Reinares M, Colom F, Sánchez-Moreno J ym. Impact of caregiver group psychoeducation on the course and outcome of bipolar patients in remission: a randomized controlled trial. Bipolar Disord 2008;10:511-9 Rendell JM, Gijsman HJ, Bauer MS ym. Risperidone alone or in combination for acute mania. Cochrane Database Syst Rev 2006;1:CD004043 Rendell JM, Gijsman HJ, Keck P ym. Olanzapine alone or in combination for acute mania. Cochrane Database Syst Rev 2003;3:CD004040 Sachs G, Chengappa KN, Suppes T ym. Quetiapine with lithium or divalproex for the treatment of bipolar mania: a randomized, double-blind, placebo-controlled study. Bipolar Disord 2004;6:213-23 Sachs GS, Nierenberg AA, Calabrese JR ym. Effectiveness of adjunctive antidepressant treatment for bipolar depression. N Engl J Med 2007;356:1711-22 Sajatovic M, Davies M, Hrouda DR. Enhancement of treatment adherence among patients with bipolar disorder. Psychiatr Serv 2004;55:264-9 Sajatovic M, Gyulai L, Calabrese JR ym. Maintenance treatment outcomes in older patients with bipolar I disorder. Am J Geriatr Psychiatry 2005;13:305-11 Sajatovic M, Levin J, Tatsuoka C ym. Six-month outcomes of customized adherence enhancement (CAE) therapy in bipolar disorder. Bipolar Disord 2012;14:291-300 Sajatovic M, Madhusoodanan S, Coconcea N. Managing bipolar disorder in the elderly: defining the role of the newer agents. Drugs Aging 2005;22:39-54 Salloum IM, Cornelius JR, Daley DC ym. Efficacy of valproate maintenance in patients with bipolar disorder and alcoholism: a double-blind placebo-controlled study. Arch Gen Psychiatry 2005;62:37-45 Sarris J, Mischoulon D, Schweitzer I. Omega-3 for bipolar disorder: meta-analyses of use in mania and bipolar depression. J Clin Psychiatry 2012;73:81-6 Schaffer CB, Garvey MJ. Use of lithium in acutely manic elderly patients. Clin Gerontol 1984;3:58-60 Scherk H, Pajonk FG, Leucht S. Second-generation antipsychotic agents in the treatment of acute mania: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Arch Gen Psychiatry 2007;64:442-55 Schmitz JM, Averill P, Sayre S, McCleary P, Moeller G, Swann A. Cognitive-behavioral treatment of bipolar disorder and substance abuse: a preliminary randomized study. Addict Disord Treat 2002;1:17-24 Scott J, Colom F, Vieta E. A meta-analysis of relapse rates with adjunctive psychological therapies compared to usual psychiatric treatment for bipolar disorders. Int J Neuropsychopharmacol 2007;10:123-9 Simon GE, Ludman EJ, Unützer J ym. Randomized trial of a population-based care program for people with bipolar disorder. Psychol Med 2005;35:13-24 Singh JB, Zarate CA Jr. Pharmacological treatment of psychiatric comorbidity in bipolar disorder: a review of controlled trials. Bipolar Disord 2006;8:696-709 Smith LA, Cornelius V, Warnock A ym. Pharmacological interventions for acute bipolar mania: a systematic review of randomized placebo-controlled trials. Bipolar Disord 2007;9:551-60 Solomon DA, Ryan CE, Keitner GI ym. A pilot study of lithium carbonate plus divalproex sodium for the continuation and maintenance treatment of patients with bipolar I disorder. J Clin Psychiatry 1997;58:95-9 Stedman M, Pettinati HM, Brown ES ym. A double-blind, placebo-controlled study with quetiapine as adjunct therapy with lithium or divalproex in bipolar I patients with coexisting alcohol dependence. Alcohol Clin Exp Res 2010;34:1822-31 Stokes PE, Shamoian CA, Stoll PM ym. Efficacy of lithium as acute treatment of manic-depressive illness. Lancet 1971;1:1319-25 Suppes T, Brown E, Schuh LM ym. Rapid versus non-rapid cycling as a predictor of response to olanzapine and divalproex sodium for bipolar mania and maintenance of remission: post hoc analyses of 47-week data. J Affect Disord 2005;89:69-77 Suppes T, Datto C, Minkwitz M ym. Effectiveness of the extended release formulation of quetiapine as monotherapy for the treatment of acute bipolar depression. J Affect Disord 2010;121:106-15 Suppes T, Vieta E, Liu S ym. Maintenance treatment for patients with bipolar I disorder: results from a north american study of quetiapine in combination with lithium or divalproex (trial 127). Am J Psychiatry 2009;166:476-88 Thase ME, Macfadden W, Weisler RH ym. Efficacy of quetiapine monotherapy in bipolar I and II depression: a double-blind, placebo-controlled study (the BOLDER II study). J Clin Psychopharmacol 2006;26:600-9 Tohen M, Calabrese JR, Sachs GS ym. Randomized, placebo-controlled trial of olanzapine as maintenance therapy in patients with bipolar I disorder responding to acute treatment with olanzapine. Am J Psychiatry 2006;163:247-56 Tohen M, Chengappa KN, Suppes T ym. Relapse prevention in bipolar I disorder: 18-month comparison of olanzapine plus mood stabiliser v. mood stabiliser alone. Br J Psychiatry 2004;184:337-45 Tohen M, Greil W, Calabrese JR ym. Olanzapine versus lithium in the maintenance treatment of bipolar disorder: a 12-month, randomized, double-blind, controlled clinical trial. Am J Psychiatry 2005;162:1281-90 Tohen M, Ketter TA, Zarate CA ym. Olanzapine versus divalproex sodium for the treatment of acute mania and maintenance of remission: a 47-week study. Am J Psychiatry 2003;160:1263-71 Tohen M, Kryzhanovskaya L, Carlson G ym. Olanzapine versus placebo in the treatment of adolescents with bipolar mania. Am J Psychiatry 2007;164:1547-56 Tohen M, Vieta E, Calabrese J ym. Efficacy of olanzapine and olanzapine-fluoxetine combination in the treatment of bipolar I depression. Arch Gen Psychiatry 2003;60:1079-88 Tondo L, Hennen J, Baldessarini RJ. Lower suicide risk with long-term lithium treatment in major affective illness: a meta-analysis. Acta Psychiatr Scand 2001;104:163-72 Tondo L, Hennen J, Baldessarini RJ. Rapid-cycling bipolar disorder: effects of long-term treatments. Acta Psychiatr Scand 2003;108:4-14 Tramontina S, Zeni CP, Ketzer CR ym. Aripiprazole in children and adolescents with bipolar disorder comorbid with attention-deficit/hyperactivity disorder: a pilot randomized clinical trial. J Clin Psychiatry 2009;70:756-64 Tsai AC, Rosenlicht NZ, Jureidini JN ym. Aripiprazole in the maintenance treatment of bipolar disorder: a critical review of the evidence and its dissemination into the scientific literature. PLoS Med 2011;8:e1000434 Wagner KD, Kowatch RA, Emslie GJ ym. A double-blind, randomized, placebo-controlled trial of oxcarbazepine in the treatment of bipolar disorder in children and adolescents. Am J Psychiatry 2006;163:1179-86 Wagner KD, Redden L, Kowatch RA ym. A double-blind, randomized, placebo-controlled trial of divalproex extended-release in the treatment of bipolar disorder in children and adolescents. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2009;48:519-32 van der Loos ML, Mulder P, Hartong EG ym. Long-term outcome of bipolar depressed patients receiving lamotrigine as add-on to lithium with the possibility of the addition of paroxetine in nonresponders: a randomized, placebo-controlled trial with a novel design. Bipolar Disord 2011;13:111-7 Weisler RH, Hirschfeld R, Cutler AJ ym. Extended-release carbamazepine capsules as monotherapy in bipolar disorder : pooled results from two randomised, double-blind, placebo-controlled trials. CNS Drugs 2006;20:219-31 Weisler RH, Nolen WA, Neijber A ym. Continuation of quetiapine versus switching to placebo or lithium for maintenance treatment of bipolar I disorder (Trial 144: a randomized controlled study). J Clin Psychiatry 2011;72:1452-64 Weiss RD, Griffin ML, Jaffee WB ym. A "community-friendly" version of integrated group therapy for patients with bipolar disorder and substance dependence: a randomized controlled trial. Drug Alcohol Depend 2009;104:212-9 Weiss RD, Griffin ML, Kolodziej ME ym. A randomized trial of integrated group therapy versus group drug counseling for patients with bipolar disorder and substance dependence. Am J Psychiatry 2007;164:100-7 Vieta E, Bourin M, Sanchez R ym. Effectiveness of aripiprazole v. haloperidol in acute bipolar mania: double-blind, randomised, comparative 12-week trial. Br J Psychiatry 2005;187:235-42 Vieta E, Gastó C, Colom F ym. Role of risperidone in bipolar II: an open 6-month study. J Affect Disord 2001;67:213-9 Vieta E, Suppes T, Eggens I ym. Efficacy and safety of quetiapine in combination with lithium or divalproex for maintenance of patients with bipolar I disorder (international trial 126). J Affect Disord 2008;109:251-63 Young AH, McElroy SL, Bauer M ym. A double-blind, placebo-controlled study of quetiapine and lithium monotherapy in adults in the acute phase of bipolar depression (EMBOLDEN I). J Clin Psychiatry 2010;71:150-62 Young AH, McElroy SL, Olausson B ym. A randomised, placebo-controlled 52-week trial of continued quetiapine treatment in recently depressed patients with bipolar I and bipolar II disorder. World J Biol Psychiatry 2012;: Young RC, Gyulai L, Mulsant BH ym. Pharmacotherapy of bipolar disorder in old age: review and recommendations. Am J Geriatr Psychiatry 2004;12:342-57 Zornberg GL, Pope HG Jr. Treatment of depression in bipolar disorder: new directions for research. J Clin Psychopharmacol 1993;13:397-408
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko