Maksakirroosi

Käypä hoito
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin , Suomen Gastroenterologiayhdistys r.y:n ja asettama työryhmä
28.5.2025

Ota käyttöön:

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1

Keskeinen sanoma

  • Moni maksasairaus johtaa maksakirroosiin, jonka esiintyvyys Suomessa on arviolta noin 1 %. Maksakirroosi kehittyy yleensä hitaasti ja potilas on pitkään oireeton.
  • Kirroosin ennuste on melko hyvä, jos sairaus todetaan ajoissa. Ks. video Maksakirroosin varhainen diagnostiikka on ennusteen kannalta tärkeää «Maksakirroosin varhainen diagnostiikka on ennusteen kannalta tärkeää (video)»1.
  • Suomessa maksakirroosikuolleisuus on Länsi-Euroopan suurinta ja kasvaa edelleen.
  • Maksakirroosin merkittäviä riskitekijöitä ovat tiedossa oleva krooninen maksasairaus, runsas alkoholinkäyttö, pistohuumeiden käyttö ja metaboliset riskitekijät. Elintapoihin ja maksakirroosin ennaltaehkäisyyn tulee panostaa kaikilla terveydenhuollon tasoilla.
  • Maksakirroosin mahdollisuus tulisi muistaa, jos potilaalla on maksasairauden riskitekijöitä tai kliinisiä merkkejä, vaikka oireita ei olisikaan. Maksasairauden kehittymisen riskiä voi arvioida Suomessa kehitetyllä CLivD (Chronic Liver Disease) -maksariskilaskurilla «https://www.terveyskyla.fi/vatsatalo/yl%C3%A4vatsa/maksasairaudet/maksariskilaskuri»11.
  • Maksakirroosin riskissä olevien yli 35-vuotiaiden maksafibroosin arvioimiseen suositellaan ensisijaisesti Fibrosis-4 (FIB-4) -testiä. Alle 35-vuotiaiden maksafibroosin arvioimiseen suositellaan ensisijaisesti Enhanced Liver Fibrosis (ELF) -testiä tai maksan jäykkyyden mittausta elastografialla. Laboratoriotestit auttavat erityisesti kirroosin sulkemisessa pois.
  • Maksakirroosipotilaan maksaentsyymiarvot voivat olla normaalialueella.
  • Pitkälle edennyt maksakirroosi voidaan usein diagnosoida kliinisten, biokemiallisten ja radiologisten löydösten yhdistelmän perusteella, mutta varhaisvaiheen kirroosin toteamiseen tarvitaan tyypillisesti elastografiaa. Biopsiaa tarvitaan harvemmin kirroosin toteamiseen.
  • Lähtökohtaisesti konsultoidaan gastroenterologia, jotta voidaan varmistaa maksakirroosi tai pitkälle edennyt fibroosi ja taudin etiologia, selvittää kliinisesti merkittävän portahypertension olemassaolo ja ruokatorvisuonikohjuseulonnan tarve, määrittää kirroosin vaikeusaste, kartoittaa kirroosin komplikaatioita, arvioida maksasolusyövän riski ja seulonnan tarve ja laatia seuranta- ja hoitosuunnitelma.
  • Kirroosin hoidon ja seurannan tavoitteena on hidastaa tai estää taudin etenemistä, suojata maksaa lisävaurioilta sekä ennaltaehkäistä ja hoitaa kirroosin komplikaatioita.
  • Maksakirroosipotilasta tulisi arvioida 6–12 kuukauden välein, jos maksasairaus on kompensaatiossa.
  • Seurannassa on hyödyllistä määrittää kirroosin vaikeusaste eli Child–Pugh-luokka sekä tehdä elastografia 1–2 vuoden välein. Hepatosellulaarisen karsinooman (HCC) seulontaa suositellaan osalle potilaista riskiarvioinnin perusteella.
  • Metabolisten riskitekijöiden hoitaminen ja alkoholinkäytön lopettaminen on tärkeää kirroosin etiologiasta riippumatta. Alkoholimaksasairaalle tulee aina tehdä päihteiden käyttöhäiriön tilannearvio ja tarvittaessa päihdehoitosuunnitelma.
  • Ajo- ja työkyvyn arviointi on olennaista. Työkyvyn arvioinnin ja työssä selviytymisen tuen saa parhaiten työterveyshuollosta, jossa tunnetaan työolosuhteet ja johon potilas voidaan ohjata. Ks. video Ajokyvyn, työkyvyn ja kuntoutuksen arviointi sekä palliatiivinen hoito kirroosipotilailla «Ajokyvyn, työkyvyn ja kuntoutuksen arviointi sekä palliatiivinen hoito kirroosipotilailla (video)»5.
  • Akuutissa dekompensaatiotilanteessa on tärkeää selvittää dekompensaation syy. Dekompensoitunut kirroosi tarkoittaa maksakirroosin vaihetta, jossa maksafunktio on heikentynyt vakavasti, tai tilannetta, jossa maksakirroosiin liittyy komplikaatioita, kuten enkefalopatiaa, askitesmuodostusta tai laskimolaajentumien vuotoa.
  • Maksansiirto soveltuu hoidoksi osalle maksakirroosia sairastavista, kun kirroosiin liittyy vaikea dekompensaatio tai hepatosellulaarinen karsinooma.
  • Pitkälle edenneessä kirroosissa on tärkeää laatia ennakoiva hoitosuunnitelma ja tarveperusteisesti integroida palliatiivinen hoito tautispesifisen hoidon rinnalle.

Tiivistelmä

Tavoitteet

  • Suosituksen tavoitteena on tehostaa ja yhdenmukaistaa maksakirroosin ehkäisyä, diagnostiikkaa, hoitoa, potilasohjausta ja seurantaa ja siten vähentää tautiin liittyvää sairastuvuutta, kuolleisuutta ja sairaalahoidon tarvetta.

Kohderyhmä

  • Suositus on tarkoitettu kaikille maksakirroosin ehkäisyä, diagnostiikkaa, hoitoa ja seurantaa toteuttaville.
  • Suosituksessa ei erikseen anneta seikkaperäisiä ohjeita yksittäisten maksasairauksien etiologian mukaisesta hoidosta tai seurannasta.
  • Lasten pitkälle edennyttä maksasairautta tai kirroosia ei käsitellä tässä suosituksessa.

Määritelmät ja terminologia

Kuva 1.

Kroonisen maksataudin eteneminen.

Muokattu lähteestä: Svensk Gastroenterologisk Förening. Nationellt vårdprogram för levercirros 2022. Publicerad 28 april 2023. «https://svenskgastroenterologi.se/kunskap/nationellt-vardprogram-for-levercirros-2022/»

Esiintyvyys

Taulukko 1. Maksakirroosin esiintyvyys eri riskiryhmissä.
Riskiryhmä Kirroosin esiintyvyys Viite
* Riskikulutus näissä tutkimuksissa > 21 annosta/vk miehillä, > 14 annosta/vk naisilla
** Toistuvasti suurentunut ALAT > 45 U/l miehillä, > 35 U/l naisilla) «Harman DJ, Ryder SD, James MW, ym. Obesity and typ...»17
Alkoholin riskikulutus* 2,8–4 % «Harman DJ, Ryder SD, James MW, ym. Obesity and typ...»17, «Thiele M, Madsen BS, Hansen JF, ym. Accuracy of th...»18
Tyypin 2 diabetes 3,7–10 % «Harman DJ, Ryder SD, James MW, ym. Obesity and typ...»17, «Castera L, Boursier J. Noninvasive Algorithms for ...»19, «Ajmera V, Cepin S, Tesfai K, ym. A prospective stu...»20, «Castera L, Laouenan C, Vallet-Pichard A, ym. High ...»21
Toistuvasti suurentunut ALAT-arvo** 5,6 % «Harman DJ, Ryder SD, James MW, ym. Obesity and typ...»17
Yhdistelmä: haitallinen alkoholinkäyttö, lihavuus ja tyypin 2 diabetes 13,3 % «Harman DJ, Ryder SD, James MW, ym. Obesity and typ...»17

Riskitekijät ja etiologia

  • Maksakirroosin varhaisen tunnistamisen ja taudin ennaltaehkäisyn takia suosituksessa korostetaan tarvetta lisätä tietämystä ja riskipotilaiden tunnistamista perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa, koska kompensoitu kirroosi on useimmiten oireeton. Riskitekijöiden strukturoitua arviointia ja riskilaskureiden käyttöä tulisi tehostaa «Williams R, Aspinall R, Bellis M, ym. Addressing l...»27.
  • Vaikka maailmanlaajuisesti virushepatiitit ovat maksakirroosin merkittävin riskitekijä, alkoholimaksasairauden ja metabolisen rasvamaksataudin osuus on lisääntymässä. Euroopassa alkoholinkäyttö on merkittävin kirroosin riskitekijä «Huang DQ, Terrault NA, Tacke F, ym. Global epidemi...»28. Tarkkoja tietoja maksakirroosin etiologian jakautumisesta Suomessa ei ole, mutta Ruotsin koko aikuisväestöä koskevassa rekisteritutkimuksessa pidettiin todennäköisenä, että vuodesta 2005 huomattavasti lisääntynyt metabolinen rasvamaksatauti oli vuonna 2019 tärkein maksakirroosin riskitekijä ja alkoholi toiseksi merkittävin riskitekijä «Nasr P, von Seth E, Mayerhofer R, ym. Incidence, p...»16.
  • Potilastyössä eteen tulevat kliinisesti tärkeimmät riskitekijät ovat
    • tiedossa oleva krooninen maksasairaus
    • runsas alkoholinkäyttö
    • pistohuumeiden käyttö
    • tyypin 2 diabetes
    • ylipaino.
Taulukko 2. Tavallisimpien maksakirroosin syiden etiologia ja diagnoosi riskitekijän mukaan. Mukailtu lähteestä «Ginès P, Krag A, Abraldes JG, ym. Liver cirrhosis....»29.
Kausatiiviset tekijät Pääaiheuttaja tai myötävaikuttava tekijä Kirroosiriski*
* Maksakirroosin riski on määritelty prosenttiosuutena sellaisesta väestöstä, jolla on maksakirroosin riski ja joka tulee saamaan kirroosidiagnoosin joskus elämänsä aikana.
Toksinen Alkoholin kulutus Elintapa 5–10 %
Metabolia Ylipaino, tyypin 2 diabetes, metabolinen oireyhtymä Geneettinen polymorfismi (esim. PNPLA3-geenimuunnos) ja alkoholin kulutus 1–2 %
Infektio Hepatiitti B (90 % infektoituneista lapsista ja 5–10 % aikuisista saa kroonisen hepatiitin) Eläminen korkeaendeemisissä olosuhteissa (esiintyvyys > 2 %), mukaan lukien vankilat; seksuaalinen riskikäyttäytyminen; suonensisäisten päihteiden käyttö; immunosuppressiivinen lääkitys; hemodialyysi Hoitamattomana ad 40 %
Infektio Hepatiitti C (75–80 % kaikista infektoituneista saa kroonisen hepatiitin) Eläminen korkeaendeemisissä olosuhteissa (esim. vankilat); seksuaalinen riskikäyttäytyminen; suonensisäinen päihteiden käyttö; immunosuppressiivinen lääkitys; hemodialyysi; työskenteleminen verituotteiden tai neulojen kanssa Hoitamattomana 10–20 %
Geneettinen alttius Hemokromatoosi,
mutaatiot HFE-geenissä
2–4 %
Geneettinen alttius alfa1-antitrypsiinin puutos, mutaatiot SERPINA1-geenissä 15 % ZZ-genotyypissä alfa1-antitrypsiinille
Geneettinen alttius Wilsonin tauti,
mutaatiot ATP7B-geenissä
Ei tietoa
Isäntä ja ympäristötekijät Autoimmuunihepatiitti Naissukupuoli (miesten ja naisten välinen esiintyvyyssuhde noin 1:3) Ei tietoa
Isäntä ja ympäristötekijät Primaarinen biliaarinen kolangiitti Naissukupuoli (miesten ja naisten välinen esiintyvyyssuhde noin 1:4) Hoitamattomana noin 33 %
Isäntä ja ympäristötekijät Primaarinen sklerosoiva kolangiitti Miessukupuoli (miesten ja naisten välinen esiintyvyyssuhde noin 2:1); kahdella kolmasosalla on myös samanaikainen tulehduksellinen suolistosairaus Useat potilaat tulevat tarvitsemaan maksansiirron

Diagnostiikka

Yleistä

Kuva 2.

Maksakirroosin kliiniset ilmentymät.

Lähde: Gastroenterologia ja hepatologia. (toim. Färkkilä M, Isoniemi H, Heikkinen M, Puolakkainen P). 3. uudistettu painos. 2018. Kustannus Oy Duodecim

Oireet ja löydökset

  • Varhaisvaiheessa oireet ovat epämääräisiä ja epäspesifisiä, kuten väsymys, uupumus, ruokahaluttomuus, lihaskato ja heikentynyt fyysinen kunto.
  • Edenneessä kirroosissa esiintyy keltaisuutta, kutinaa, sekavuutta, hengenahdistusta, turvotusta, askitesta ja infektioherkkyyttä.
  • Kirroosissa tyypillisiä kliinisiä löydöksiä ovat hämähäkkiluomet ja palmaarieryteema (herkkyys noin 45 %, tarkkuus noin 90 %) «Udell JA, Wang CS, Tinmouth J, ym. Does this patie...»30. Taudin edetessä voi ilmetä myös laajentuneita vatsan laskimoita, suurentunut perna sekä askites.
  • Kuvantamisen perusteella maksakirroosia tulee epäillä, jos todetaan maksan kyhmyisyys tai karkea kaikurakenne, epätasainen maksan pinta, maksan morfologian muuttuminen (suurentunut segmentti 1, suuri vasen lohko suhteessa oikeaan lohkoon, pienivolyyminen maksa) tai portahypertensioon viittaavia löydöksiä (askites, portosysteemiset kollateraalit, paraumbilikaalilaskimon rekanalisoituminen, suurentunut perna).
  • Normaali kuvantamislöydös ei sulje pois kirroosia, koska maksa on usein normaalin näköinen varhaisessa kirroosissa. Child–Pugh-luokan A kirroosin toteamisessa ultraäänen ja tietokonekuvauksen herkkyys on noin 60 % «Hetland LE, Kronborg TM, Thing M, ym. Suboptimal d...»31.
  • Suurentunut perna yksittäisenä löydöksenä ilman muuta epäilyä kirroosista tulee ensisijaisesti johtaa hematologisiin jatkoselvittelyihin. Myös askiteslöydöksen taustalla tulee ensisijaisesti epäillä muita syitä, jos muita kirroosin merkkejä ei todeta.
  • Gastroskopiassa havaitut ruokatorven tai mahalaukun variksit (laskimolaajentumat) viittaavat vahvasti maksakirroosiin.
  • Laboratoriopoikkeavuudet, jotka ilmeisen muun selityksen puuttuessa herättävät epäilyn kirroosista, ovat trombosytopenia, erityisesti jos ASAT-arvo on suurentunut, poikkeava P-TT/INR, pieni albumiiniarvo tai suurentunut (konjugoitu) bilirubiiniarvo ilman muuta ilmeistä syytä. Suurentunut ASAT/ALAT-suhde (> 1) nähdään usein sekä alkoholiperäisessä että ei-alkoholiperäisessä kirroosissa, mutta se ei ole kirroosille spesifi.
  • Normaalit maksaentsyymit (ALAT, ASAT, AFOS tai GT) eivät sulje pois kirroosia «Harris R, Harman DJ, Card TR, ym. Prevalence of cl...»32, «Castera L, Boursier J. Noninvasive Algorithms for ...»19.

Alkuvaiheen selvittelyt

Kuva 3.

Maksafibroosiarvion aiheet.

Kajoamattomat maksafibroositestit

  • Yleisesti ottaen fibroositestit toimivat parhaiten kirroosin sulkemisessa pois.
  • Kirroosidiagnoosia ei pidä tehdä yksinomaan yhden kajoamattoman testituloksen perusteella.

FIB-4

Enhanced liver fibrosis (ELF)

Maksan elastografia

Diagnoosin varmistaminen

  • Maksabiopsia on aiemmin ollut vakiintunut menetelmä kirroosin diagnosoinnissa, mutta nykyään diagnoosiin päästään usein kliinisten, biokemiallisten ja radiologisten löydösten yhdistelmän ja mahdollisesti lisäksi elastografian perusteella. Laboratoriotestit tai radiologiset tutkimukset eivät kuitenkaan yksinään ole riittävän tarkkoja kirroosidiagnoosin vahvistamiseksi.
  • Dekompensoitunut kirroosi diagnosoidaan pääasiassa kliinisten löydösten, radiologisten tutkimusten ja laboratoriotutkimusten yhdistelmän perusteella.
  • Kompensoitua kirroosia epäiltäessä konsultoidaan lähtökohtaisesti gastroenterologia. Ks. kohta Määritelmät «A1»2.
  • Gastroenterologisten jatkoselvittelyjen tavoitteena on:
    • varmistaa maksakirroosi tai pitkälle edennyt fibroosi
    • varmistaa taudin etiologia
    • selvittää kliinisesti merkittävän portahypertension olemassaolo ja variksseulonnan tarve
    • määrittää kirroosin vaikeusaste (Child–Pugh-luokka ja MELD-pisteet)
    • kartoittaa kirroosin komplikaatioita, muun muassa lihaskato, vajaaravitsemus, askites, (minimaalinen) hepaattinen enkefalopatia ja porttilaskimotukos
    • arvioida HCC:n riski ja seulonnan tarve (ks. kohta Seuranta «A2»3)
    • laatia seuranta- ja hoitosuunnitelma, johon sisältyy perussyyn hoito.
  • Erikoislääkäri arvioi maksabiopsian tarpeen diagnostisesti tai erotusdiagnostisesti epäselvässä tilanteessa. Lisätietoa maksabiopsiasta löytyy lisätietoaineistosta «Maksabiopsia ja maksakirroosin diagnostiikka»7, jossa esitetään maksabiopsian ottoon ja tulkintaan liittyviä seikkoja.

Portahypertensio

Taulukko 3. Maksakirroosin vaikeusasteen perusteella arvioitu gastroskopiatarve diagnoosivaiheessa ja seurannassa «de Franchis R, Bosch J, Garcia-Tsao G, ym. Baveno ...»52.
Arvio Johtopäätös
* Maksan elastografia alle 20 kPa ja samanaikaisesti trombosyytit yli 150 E9/l (negatiivinen ennustearvo merkittäville varikseille 99 %)
** Elastografiaa ei saatavilla tai elastografiatulos epävarmalla alueella
*** Kuvantaen portahypertension merkit tai potilaalla, jonka painoindeksi on alle 30 kg/m2, maksan elastografiatulos yli 25 kPa tai yli 20 kPa yhdessä trombosytopenian (< 150 E9/l) kanssa (positiivinen ennustearvo 88–89 %)
**** Gastroskopia tulee tehdä, jos epäselektiivinen beetasalpaaja on vasta-aiheinen, ei muusta syystä sovi potilaalle tai annos jää liian pieneksi (esim. karvediloli < 12,5 mg/vrk)
Maksakirroosin vaikeusaste Merkittävä portahypertensio Gastroskopian tarve Epäselektiivinen beetasalpaaja Seuranta
Child–Pugh-luokka A Suljettu pois* Ei Ei Elastografia ja trombosyytit 1–2 vuoden välein → uusi arvio, jos elastografiatulos yli 20 kPa tai trombosyytit alle 150 E9/l
Epäselvä** Kyllä Jos variksit todetaan Seuranta gastroskopialöydöksen mukaan:
  • Ei varikseja → gastroskopia 2–3 vuoden välein
  • Pienet gradus 1 variksit → gastroskopia 1–2 vuoden välein. Jos epäselektiivinen beetasalpaaja on käytössä, gastroskopiaa ei tarvita.
  • Isot variksit (gradus 2–3 tai vuotostigmat) → kumilenkkiligatuurahoito (ainakin jos epäselektiivinen beetasalpaaja ei ole käytössä) 4–6 viikon välein, kunnes ei enää hoidettavia varikseja. Tämän jälkeen gastroskopia 1 vuoden kuluttua ja jatkossa edellä mainitun mukaisesti.
Vahvistettu*** Ei Kyllä****
  • Gastroskopia, jos kehittyy Child–Pugh-luokan B–C kirroosi
Child–Pugh-luokka B–C Kyllä Jos variksit todetaan Seuranta gastroskopialöydöksen mukaan:
  • Ei varikseja tai pienet gradus 1 variksit → gastroskopia 1 vuoden välein
  • Isot variksit (gradus 2–3 tai vuotostigmat) → kumilenkkiligatuurahoito 4–6 viikon välein, kunnes ei enää hoidettavia varikseja. Tämän jälkeen gastroskopia 1 vuoden välein.
Kuva 4.

Elastografiatulos ja maksasairauden vaikeusaste linjaavat gastroskopian tarvetta maksakirroosipotilaalla.

Maksakirroosin vaikeusaste ja ennuste

Taulukko 4. Child–Pugh-pisteet ja -luokitus.
Pisteet
1 2 3
Bilirubiini (μmol/l) < 34 34–50 > 50
Albumiini (g/l) > 35 28–35 < 28
TT% (INR) > 60 (< 1,7) 30–60 (1,7–2,3) < 30 (> 2,3)
Askites Ei (vain radiologisesti näkyvä) Diureeteilla hallittavissa Runsas, toistuvat punktiot
Enkefalopatia Ei Lievä (aste 1–2) Kohtalainen/vaikea (aste 3–4)
Pisteet
5–6
7–9
10–15
Luokka
A
B
C
Taulukko 5. Kompensoidun ja dekompensoidun maksakirroosin eri vaiheet sekä 5 vuoden kuolleisuusennusteet. Kompensoitu kirroosi jaetaan vaiheisiin 1–2 ja dekompensoitu vaiheisiin 3–6. Lähteet «Svensk Gastroenterologisk Förening. Nationellt vår...»83, «Jalan R, D'Amico G, Trebicka J, ym. New clinical a...»84
Kirroosin vaihe Määritelmä 5 vuoden kuolleisuus
HVPG = hepatic venous-portal gradient (portapainegradientti)
Vaihe 1 Kompensoitu, ei varikseja
  • 1a HVPG 6–9 mmHg
  • 1b HVPG ≥ 10 mmHg (= kliinisesti merkittävä portahypertensio)
1,5 %
Vaihe 2 Kompensoitu, variksit 10 %
Vaihe 3 Variksvuoto (ilman askitesta tai enkefalopatiaa) 20 %
Vaihe 4 Askites tai enkefalopatia (ilman variksvuotoa) 30 %
Vaihe 5 ≥ 2 akuuttia dekompensaatiojaksoa 88 %
Vaihe 6
(myöhäinen dekompensaatiovaihe)
  • Toistuvat bakteeri-infektiot
  • Ekstrahepaattiset elinhäiriöt
  • Refraktaariaskites
  • Persistoiva enkefalopatia
  • Persistoiva ikterus
60–80 %

Ennaltaehkäisy

Yleistä

  • Ennaltaehkäisy sisältää niin kroonisen maksasairauden kehittymisen ehkäisyn kuin myös kirroosin kehittymisen ehkäisyn niille, joilla on krooninen maksasairaus.
  • Elämäntavoissa tulee kiinnittää huomiota erityisesti tupakointiin, liialliseen alkoholinkäyttöön ja muiden päihteiden käyttöön, epäterveellisiin ruokailutottumuksiin ja riittämättömään fyysisen aktiivisuuteen. Lisäksi tulee huomioida työikäisten mahdollinen työperäinen altistuminen maksatoksisille kemikaaleille ja työsuojelulliset toimenpiteet riskin vähentämiseksi.

Maksakirroosin ennaltaehkäisyn kulmakivet

  1. M – Metabolisten riskitekijöiden hallinta
  2. A – Alkoholinkäytön lopettaminen
  3. K – Kuntoilun tärkeys, kahvia ei tarvitse välttää
  4. S – Savukkeiden eli tupakoinnin lopettaminen
  5. A – Aterioiden eli terveellisen ruokavalion merkitys

Elämäntavat

Alkoholi

Kuva 5.

Alkoholi maksakirroosin riskitekijänä.

Lähde: Rehm J, Taylor B, Mohapatra M, ym. Alcohol as a risk factor for liver cirrhosis: a systematic review and meta-analysis. Drug Alcohol Rev 2010;29(4):437-45, PMID: 20636661

© John Wiley & Sons, Inc. Lupa käännökseen ja julkaisuun saatu 14.11.2024.

Ylipaino ja metabolinen oireyhtymä

Liikunta

Muut päihteet, kuten suonensisäiset huumeet

  • Käytöstä tulee pidättäytyä mahdollisen maksarasitteen ja virushepatiittiriskin takia.

Tupakointi

  • Tupakointi lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta lukuisiin sairauksiin, mukaan lukien maksasyöpään. Tupakoinnin on eläimillä tehdyissä tutkimuksissa todettu lisäävän maksan fibrotisoitumista, ja ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa tupakointi on liitetty suurempaan maksakirroosin riskiin «Marti-Aguado D, Clemente-Sanchez A, Bataller R. Ci...»100. Täten mahdollinen tupakointi suositellaan lopettamaan, varsinkin jos potilaalla on jo todettu maksasairaus.

Ravitsemus

Hoito

Yleistä

  • Kirroosin hoidon ja seurannan tavoitteena on hidastaa tai estää taudin etenemistä, suojata maksaa lisävaurioilta sekä ennaltaehkäistä ja hoitaa kirroosin komplikaatioita (dekompensaatiota).

Etiologian mukainen hoito

Komplikaatioiden esto

Epäselektiivinen beetasalpaaja

Kuva 6.

Beetasalpaajien terapeuttinen ikkuna maksakirroosissa.

Reprinted from Hepatology, 78/4, Albillos A, Krag A, Beta-blockers in the era of precision medicine in patients with cirrhosis. 866-872, Copyright (2023), with permission from Elsevier.

Muut lääkehoidot

Elintapainterventiot

Kirroosin akuuttien komplikaatioiden hoitoperiaatteet

  • Kirroosin akuutissa dekompensaatiossa on tärkeää selvittää dekompensaation syy. Tavallisia akuutin dekompensaation laukaisevia tekijöitä ovat verenvuoto, infektio, runsas alkoholinkäyttö ja albumiinikorvauksen laiminlyönti askitestyhjennyksessä «Trebicka J, Fernandez J, Papp M, ym. PREDICT ident...»183. Muita syitä ovat HCC:n ilmaantuminen, lääketoksisuus, leikkaus ja virushepatiitti «de Franchis R, Bosch J, Garcia-Tsao G, ym. Baveno ...»52.
  • Komplikaation ja sen laukaisseen tekijän hoidon lisäksi on tärkeää pohtia potilaan tilannetta ja ennustetta kokonaisvaltaisesti. Vakava dekompensaatio tai MELD-pisteet > 15 ovat aihe oman alueen gastroenterologin konsultaatioon muun muassa maksansiirtokelpoisuuden suhteen.

Variksvuoto

Askites

  • Kirroosipotilaan vuotuinen riski kehittää askites on noin 5 % «Tapper EB, Parikh ND. Diagnosis and Management of ...»62.
  • Askitesdiagnoosi tehdään kliinisesti ja varmistetaan vatsan ultraäänitutkimuksella tai poikkileikekuvantamisella (ks. kohta Askitespunktion ja näytteenoton aiheet «A4»5).
  • Askiteksen hoitona ovat suolarajoitus ja diureetit.
  • Oireettoman, vain radiologisesti todettavan askiteksen diureettihoidon hyödystä ei ole näyttöä.
  • Suolarajoitus (< 5–6 g NaCl/vrk) toteutetaan valitsemalla suolattomia tai vähäsuolaisia elintarvikkeita ja ruokalajeja ja välttämällä suolan lisäämistä ruokaan. Riittävä energiansaanti lihaskadon välttämiseksi on kuitenkin ennusteen kannalta tärkeämpi kuin tiukka suolarajoitus «European Association for the Study of the Liver. E...»8, «Haberl J, Zollner G, Fickert P, ym. To salt or not...»193.
  • Nesterajoitus on hyödyllinen lähinnä, mikäli potilaalla on merkittävät jalkaturvotukset ja/tai hyponatremia (P-Na < 125 mmol/l).
  • Tulehduskipulääkkeet ja ACE/AT2-salpaajat tulee lopettaa askiteksen ilmaantuessa akuutin munaisvajaatoiminnan riskin vuoksi «European Association for the Study of the Liver. E...»8.
  • Tärkein ja ensisijainen diureetti on spironolaktoni (aloitusannos 50–100 mg/vrk, maksimiannos 400 mg/vrk). Spironolaktonin yhdistäminen furosemidiin (aloitusannos 40 mg/vrk, maksimiannos 160 mg/vrk) tehostaa askiteksen hoitoa, ja yhdistelmähoitoon liittyy pienempi hyperkalemian riski «Angeli P, Fasolato S, Mazza E, ym. Combined versus...»194.
  • Diureettihoidon aloittamisen ensimmäisinä viikkoina tarvitaan säännöllistä kliinisen voinnin ja laboratoriokokeiden seurantaa (verikokeet 1–2 viikon välein, myöhemmin 1–3 kuukauden välein). Diureettiannoksia voidaan suurentaa 3–7 vuorokauden välein.
  • Tavoitteena on painopudotus 0,5 kg/vrk (ei jalkaturvotuksia) tai 1 kg/vrk (jos jalkaturvotukset).
  • Diureetit tauotetaan väliaikaisesti, jos kehittyy vaikea hyponatremia (P-Na < 125 mmol/l), akuutti munuaisvaurio, paheneva enkefalopatia tai vaikeat lihaskrampit. Spironolaktoni on syytä tauottaa merkittävässä hyperkalemiassa (> 6 mmol/l) ja furosemidi merkittävässä hypokalemiassa (< 3 mmol/l).
  • Seurannassa voidaan hyödyntää kertavirtsanäytteestä samanaikaisesti määritettyä virtsan natriumia ja kaliumia.
    • U-Na–U-K-suhde > 1 viittaa natriureesiin, mikä on diureettihoidon tavoite. Jos paino ei kuitenkaan vähene, viittaa se liialliseen ravinnon suolan saantiin.
    • U-Na–U-K-suhde < 1 viittaa tarpeeseen suurentaa diureettiannoksia.
  • Kun askitesneste on poistunut (kliininen arvio), diureettien annostusta vähennetään asteittain pienimpään tehokkaaseen annokseen, joka pitää askiteksen hallinnassa.
Taulukko 6. Askiteksen diureettihoidon periaatteet avohoidossa.
Painonpudotus* U-Na–U-K -suhde kertanäytteestä Tulkinta Hoidon muutos
> 2 kg/vk > 1 Diureettivaste Jatka nykyistä diureettiannosta, kunnes askites/turvotukset ovat väistyneet.
Tämän jälkeen puolita diureettiannos.
< 2 kg/vk < 1 Ei diureettivastetta Suurenna diureettiannosta**, uusinta-arvio 1 vk.
Tarkista komplianssi.
Tilanne jatkuu maksimaalisesta diureettiannoksesta huolimatta tai haittavaikutukset estävät diureettien annosnostoa = hoitoresistentti askites.
< 2 kg/vk > 1 Liikaa suolaa ravinnossa Tarkista suolarajoitus ja tehosta suolarajoituksen ohjausta.
> 2 kg/vk < 1 Ei diureettivastetta ja nopeasti etenevä lihaskato (harvinainen) Suurenna diureettiannosta**, uusinta-arvio 1 vk.
Tarkista ravinnonsaannin riittävyys ja liikuntatottumukset.
Harkitse askiteksen muita hoitovaihtoehtoja.
* optimaalinen tavoite painonpudotukselle: 3–4 kg/vk, jos ei jalkaturvotuksia, ja 7 kg/vk, jos jalkaturvotuksia
** kunnes saavutetaan diureettivaste tai maksimiannos (spironolaktoni 400 mg/vrk, furosemidi 160 mg/vrk) tai ilmenee haittavaikutuksia (P-Na < 125 mmol/l, akuutti munuaisvaurio, paheneva enkefalopatia, vaikeat lihaskrampit, tai P-K < 3 tai > 6 mmol/l)
  • Askitespunktion ja näytteenoton aiheet:
    • vähintään keskivaikean askiteksen ensimmäinen ilmaantuminen
    • potilaan joutuminen sairaalaan pahentuneen askitesongelman tai kirroosikomplikaatioiden vuoksi (peritoniitin sulkemiseksi pois)
    • oireenmukaisesti, kun vatsa on erittäin pingottunut tai askites aiheuttaa hengenahdistusta, suolenvetovaikeutta tai munuaistoiminnan heikkenemistä
  • Rutiinimaisia hyytymistekijäkorjauksia ennen askitespunktiota on syytä välttää. Trombosyyttikorvausta on harkittava muista hyytymistekijöistä riippumatta, jos trombosyyttimäärä on alle 30 E9/l.
  • Askiteksesta otetaan näytteet bakteeri- ja sieniviljelyyn (veriviljelypullo), As-Solut ja leukosyyttierottelu, jos se ei sisälly As-Solut-tutkimukseen, albumiini ja proteiini. Jos askiteksen etiologia on epäselvä, kliinisen tilanteen mukaan määritetään askiteksen sytologia, glukoosi, amylaasi, tuberkuloosi-nukleiinihappo ja -viljely, bilirubiini ja triglyseridi.
  • Seerumin ja askiteksen albumiinigradientti (P/S-Alb–As-Alb) > 11 g/l viittaa vahvasti portahypertensioon (97 %:n tarkkuus), mutta löydös voidaan kirroosin lisäksi nähdä myös esimerkiksi alkoholihepatiitissa, sydänperäisessä askiteksessa, maksalaskimotukoksessa (Budd–Chiarin oireyhtymä), portatromboosissa sekä laajassa maksametastasoinnissa «Biggins SW, Angeli P, Garcia-Tsao G, ym. Diagnosis...»154, «Arkkila P, Nordin A. Treatment of ascites and its ...»195.
  • Askites tyhjennetään yleensä kaikki kerralla, ja hypovoleemisen verenkiertohäiriön ja munuaisvaurion ehkäisyksi annetaan laskimonsisäinen albumiinikorvaus «European Association for the Study of the Liver. E...»8. Tyhjennyksen jälkeen dreeni poistetaan, viimeistään 1(–2) vuorokauden kuluttua laitosta.
  • Albumiinikorvaus askitestyhjennyksen yhteydessä ehkäisee verenkierto-ongelmia ja vähentää kuolleisuutta verrattuna muihin plasmaekspandereihin (RR 0,57–0,64) «Bernardi M, Caraceni P, Navickis RJ, ym. Albumin i...»196, «Shrestha DB, Budhathoki P, Sedhai YR, ym. Safety a...»197.
  • Korvauksena suositellaan antamaan 8 g albumiinia poistettua askiteslitraa kohden, mikä vastaa 100 ml:aa 20-prosenttista albumiinia laskimonsisäisesti 2:ta–3:a valutettua askiteslitraa kohden.
  • Acute-on-chronic- maksan vajaatoiminnassa tai munuaisvaurioriskin ollessa suuri (kreatiniini valmiiksi suurentunut, diureesi niukka, systolinen verenpaine < 90 mmHg, hyponatremia < 130 mmol/l tai aktiivi infektio) albumiinikorvaus suositellaan aloittamaan heti askitestyhjennyksen alussa «Biggins SW, Angeli P, Garcia-Tsao G, ym. Diagnosis...»154. Stabiilin potilaan toistuvissa askitestyhjennyksissä albumiinikorvaus voidaan aloittaa 5 askiteslitran tyhjentämisen jälkeen «Bai Z, Méndez-Sánchez N, Romeiro FG, ym. Use of al...»198.
  • Gastroenterologin konsultaatio on aiheen, jos askites ei pysy hallinnassa optimaalisesta diureettihoidosta ja hyvin toteutuneesta suolarajoituksesta huolimatta (askites vaatinut vähintään 3 tyhjennystä vuodessa).

Spontaani bakteeriperitoniitti

Pleuraneste (hydrothorax)

  • Kyseessä on yleensä askitesneste (transudaatti), joka karkaa palleareikien kautta pleuratilaan, tavallisesti oikealle puolelle.
  • Hoitoperiaatteet vastaavat askiteksen hoitoa. Pleurapunktio tehdään tarvittaessa, mutta pitkäaikaista pleuradreeniä ei suositella komplikaatioriskin vuoksi.
  • Myös pleuraneste voi infektoitua (spontaani bakteeriempyeema, vrt. spontaani bakteeriperitoniitti). Pleuranesteen neutrofiilitasoa > 500 x 109/l pidetään diagnostisena.

Hepatorenaalinen oireyhtymä

Hepaattinen enkefalopatia

Taulukko 7. West Haven -kriteerit hepaattisen enkefalopatian vaikeusasteen määrittämiseksi «European Association for the Study of the Liver. E...»8.
Minimaalinen hepaattinen enkefalopatia Ei persoonallisuus- tai käytösmuutoksia. Vähäiset keskittymis- ja muistihäiriöt, jotka voidaan havaita vain psykometrisillä testeillä.
Aste 1 Piilevä enkefalopatia Euforia, aggressiivisuus tai ärtyneisyys
Käänteinen unirytmi, heikentynyt keskittymiskyky. Asterixista (flapping tremor) saattaa esiintyä.
Aste 2 Ilmeinen enkefalopatia Hitaat reaktiot ja hidastunut puhe, apatia, lievä desorientaatio, persoonallisuuden muutokset, asterixis
Aste 3 Unelias, mutta reagoi verbaaliseen ärsykkeeseen, desorientaatio aikaan ja paikkaan, asterixis
Aste 4 Tajuttomuus kipureaktion kanssa tai ilman

Acute-on-chronic- maksan vajaatoiminta

  • Acute-on-chronic- maksan vajaatoiminnalla (ACLF) tarkoitetaan vaikeaa akuuttia dekompensaatiota, johon liittyy elinvaurioita taulukon 8 mukaisesti sekä elimistön tulehdustila «European Association for the Study of the Liver. E...»216.
  • Kyse on vakavasta ja nopeasti etenevästä tilasta, jossa lyhyen ajan kuolleisuus on suuri. Tila vaatii usein tehohoitoa, mikäli hoitorajoituksia ei ole tehty.
  • ACLF:n 1 kuukauden kuolleisuus vaihtelee 15 %:n (1 elinhäiriö), 32 %:n (2 elinhäiriötä) ja 79 %:n (3 elinhäiriötä tai enemmän) välillä «European Association for the Study of the Liver. E...»216.
  • Viidesosalla potilaista, joilla on ACLF:n vakavin muoto, elinhäiriöt korjaantuvat ensipäivien aikana tehohoidon myötä. Siksi ACLF-potilaiden luotettava ennustearvio pystytään tekemään vasta vähintään 2–3 päivän tehokkaan tehohoidon jälkeen «European Association for the Study of the Liver. E...»216.
  • Ennakoivaa hoidonrajausta ei useinkaan voida tehdä.
  • Tehohoidosta luopumista ennusteettomana on harkittava, jos potilas ei ole maksansiirron piirissä ja jos hänellä on vähintään neljä elinvauriota yhden viikon tehohoidon jälkeen «European Association for the Study of the Liver. E...»216.
Taulukko 8. Eri elinhäiriöiden määritelmät krooniseen maksasairauteen liittyvässä akuutissa maksan vajaatoiminnassa (acute-on-chronic liver failure, ACLF).
Maksa P-Bil > 205 mmol/l
Munuaiset P-Krea > 177 µmol/l
Keskushermosto Enkefalopatia West Haven III–IV tai intubaatio enkefalopatian vuoksi
Hyytymishäiriö INR ≥ 2,5 tai trombosyytit < 20
Verenkierto Vasopressorin tarve
Hengitys PaO2/FiO2 < 200 mmHg

Portatromboosi

Hepatopulmonaalinen oireyhtymä ja portopulmonaalinen hypertensio

  • Happisaturaatiomittausta makuu- ja seisoma-asennossa voidaan käyttää kirroosipotilaiden hepatopulmonaalisen oireyhtymän seulontamenetelmänä. Hepatopulmonaalisessa oireyhtymässä saturaatio laskee > 5 % makuulta pystyasentoon siirryttäessä (ortodeksia).
  • Portopulmonaaliseen hypertensioon viittaa sydämen ultraäänitutkimuksessa todettava kohonnut keuhkovaltimopaine.
  • Molempien keuhkokomplikaatioiden jatkoselvittelyt ja hoitoarvio tehdään erikoissairaanhoidossa.

Kirroosin rekompensaatio

  • Rekompensaatio tarkoittaa, että kirroosin rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset palautuvat ainakin osittain kirroosin etiologisen tekijän tai dekompensaation aiheuttajan poistamisen jälkeen.
  • Rekompensaation kliininen määritelmä perustuu asiantuntijakonsensukseen ja edellyttää nykykäsityksen mukaan kaikkien seuraavien kriteerien täyttymistä «de Franchis R, Bosch J, Garcia-Tsao G, ym. Baveno ...»52:
    • kirroosin primaarisen etiologian poistaminen/suppressio/parannus (esimerkiksi hepatiitti C:n häätyminen, hepatiitti B -viruksen suppressio, täysraittius alkoholista)
    • askitesnesteen väheneminen, enkefalopatian väistyminen (ilman laktuloosia/rifaksimiinia) ja variksvuodon puuttuminen viimeisten 12 kuukauden aikana
    • maksan toimintakokeiden selkeät parannukset (albumiini, INR, bilirubiini).
    • Ks. kuva «Maksakirroosin hoitomahdollisuudet»7.
Kuva 7.

Maksakirroosin hoitomahdollisuudet.

Reproduced with permission from [JAMA. 2023. 329(18):1589-1602]. Copyright © (2023) American Medical Association. All rights reserved, including those for text and data mining, AI training, and similar technologies.

Osteoporoosi ja osteopenia

Osteoporoosin hoito

Lääkehoito

  • Maksasairauksien etiologisen lääkehoidon osalta ks. kohta Hoito «A6»7.

Yleisiä kirroosipotilaan lääkehoidon periaatteita

Taulukko 9. Yhteenveto yleisesti käytettyjen lääkkeiden määräämisestä potilaille, joilla on dekompensoitunut maksakirroosi. Lähde «Mansour D, Masson S, Hammond J, ym. British Societ...»227.
Lääkeluokitus Pidetään turvallisena seurannan avulla Vältä Varoen / muuta annosta Huomioitavaa
Diabeteslääkkeet Insuliini
GLP-1-agonistit SGLT2:n estäjät
Pioglitatsoni (jos potilaalla nestekertymä) Metformiini
Sulfonyyliureat
Laktaattiasidoosin riski (metformiini) Nestekertymä
Epilepsialääkkeet Levetirasetaami Natriumvalproaatti
Fenobarbitaali
Fenytoiini
Karbamatsepiini
Lamotrigiini
Lääkkeen kumulaation riski ja lisääntynyt toksisuus
Kipulääkkeet Tulehduskipulääkkeet, COX 2:n estäjät Parasetamoli
Opioidit
Katso palliatiivisen hoidon kappale
Liikahappoisuuden lääkkeet Antasidit, esim. kalsiumkarbonaatti Protonipumpun estäjät
H2-salpaajat
Suolistomikrobiston muutokset voivat lisätä infektion ja taudin kehittymisen riskiä
Lipidilääkkeet Kolestyramiini Statiinit Lääkkeen kumulaation riski / lääkkeen aiheuttama maksavaurio
Masennuslääkkeet / rauhoittavat lääkkeet Duloksetiini Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät
Venlafaksiini
Mirtatsepiini
Bentsodiatsepiinit
Rajallinen käyttökokemus vaikeassa taudissa
Mikrobilääkkeet Useimmat mikrobilääkkeet Atsitromysiini
Erytromysiini
Rifampisiini
Isoniatsidi
Aminoglykosidit
Sienilääkkeet
Monitoroi munuaisten ja maksan toiminta
Biologiset lääkkeet ja immunomodulaattorit TNF-alfan estäjät Metotreksaatti
Leflunomidi
Budesonidi
Prednisoloni Hepatiitti B -viruksen seulonta
Sydän- ja verenkiertoelimistön lääkkeet Kalsiumkanavan salpaajat ACE:n estäjät
Angiotensiinireseptorin salpaajat
Amiodaroni
Beetasalpaajat Akuutin munuaisvaurion riski
Veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet Pienimolekyyliset hepariinit Suorat oraaliset antikoagulantit Varfariini
Trombopoietiinireseptorin agonistit
Tutkimusnäyttö puuttuu suorien oraalisten antikoagulanttien
käytöstä dekompensoidussa maksakirrroosissa
  • Maksafibroosin tai -kirroosin hoitoon ei ole saatavilla spesifistä lääkehoitoa, jonka virallinen käyttöaihe olisi fibroosin vähentäminen.
  • Alkoholiin liittyvää maksasairautta sairastavilla potilailla rifaksimiini saattaa vähentää maksan fibroosin etenemistä. Lisänäyttöä edelleen kuitenkin tarvitaan, ennen kuin rifaksimiinia voidaan suositella rutiinimaisena hoitona kirroosipotilaiden fibroosin vähentämiseksi «Bosch J, Gracia-Sancho J, Abraldes JG. Cirrhosis a...»228, «Israelsen M, Madsen BS, Torp N, ym. Rifaximin-α fo...»229.
  • Lääkkeiden käytön turvallisuuden tarkistuksessa kannattaa hyödyntää tietokantoja, esimerkiksi Lääkkeiden käyttö maksan vajaatoiminnassa -Heparbase-tietokantaa.
  • Jos epäilee lääkkeen aiheuttamaa maksahaittaa, kannatta tarkistaa tietokannasta, onko aiemmin kuvattu vastaavaa haittaa lääkkeestä (LiverTox, Clinical and Research Information on Drug-Induced Liver Injury, «https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK547852/»17).

Kipulääkkeet

Taulukko 10. Vaikean maksasairauden aiheuttamat muutokset voimakkaiden kipulääkkeiden aineenvaihdunnassa ja suositus niiden käytöstä «Lewis JH, Stine JG. Review article: prescribing me...»225, «Rakoski M, Goyal P, Spencer-Safier M, ym. Pain man...»230.
Lääke Tehopotentiaali morfiiniin verrattuna Aktiivinen aineenvaihduntatuote Hyötyosuus kirroosissa Annosmuutos/huomioitavaa Aloitusannos
Kodeiini 0,1-kertainen Kyllä Vähentynyt Huono analgesiateho Vältä käyttöä
Tramadoli 0,1-kertainen Kyllä Suurenee 100–200 % Harkitse muita vaihtoehtoja 25 mg 8 tunnin välein tai 50 mg 12 tunnin välein
Morfiini Kyllä Suurenee 100 % Pienennä annosta tai pidennä annosväliä 5 mg 6 tunnin välein
Oksikodoni Sama Kyllä Suurenee 50–95 % Pienennä annosta 5 mg 6 tunnin välein
Hydromorfoni 6–10-kertainen Kyllä Tuntematon Pienennä annosta 75 %, jos Child–Pugh-luokka ≥ B 1 mg 4 tunnin välein
Fentanyyli 75–125-kertainen Ei Muuttumaton (Child–Pugh-luokat A ja B) Puolita annos; älä käytä, jos Child–Pugh-luokka on C 12,5 µg:n laastari, vaihto 72 tunnin välein. Vasta, kun opioideja on jo käytetty suun kautta.
Kuva 8.

Maksasairaan potilaan kipulääkityksen aloittaminen [R1], [R2], [R3].

p.o. = suun kautta

Kuvan lähde: Männistö V ja Åberg F. Maksasairaan potilaan kipulääkitys. Duodecim 2020;136:1475–82

Kirjallisuutta:

[R1]=Imani F, Motavaf M, Safari S, ym. The therapeutic use of analgesics in patients with liver cirrhosis: a literature review and evidence-based recommendations. Hepat Mon 2014;14(10):e23539 «PMID: 25477978»PubMed

[R2]=Lewis JH, Stine JG. Review article: prescribing medications in patients with cirrhosis - a practical guide. Aliment Pharmacol Ther 2013;37(12):1132-56 «PMID: 23638982»PubMed

[R3]=Rakoski M, Goyal P, Spencer-Safier M, ym. Pain management in patients with cirrhosis. Clin Liver Dis (Hoboken) 2018;11(6):135-140 «PMID: 30992804»PubMed

Veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet

Keskushermostoon ja alkoholiriippuvuuteen vaikuttavat lääkkeet

Lääkehoito dekompensoidussa kirroosissa

  • Dekompensoituun kirroosiin liittyy useita tekijöitä, jotka vaikuttavat lääkeaineenvaihduntaan, ks. «Pitkälle edenneen maksasairauden aiheuttamat mahdolliset muutokset lääkkeiden aineenvaihdunnassa»10, «Pena MA, Horga JF, Zapater P. Variations of pharma...»242.
  • Lisääntynyt mahasuolikanavan verenvuotoriski on huomioitava esimerkiksi ei-steroidaalista tulehduskipulääkitystä (NSAID) tai ASA-lääkitystä käytettäessä, jos potilaalla on ruokatorven tai mahalaukun suonikohjut tai portahypertensiivinen gastropatia.
  • Dekompensoidussa kirroosissa potilailla on lääkehoitoihin liittyen lisääntynyt munuaisten vajaatoiminnan riski (hyperdynaamisen verenkierron ja hypotension yhteydessä) ja lisääntynyt enkefalopatian riski (jos lääkitys sisältää rauhoittavia aineita, kuten opioideja).
  • Lääkkeisiin liittyvän maksavaurion (drug induced liver injury, DILI) riski kroonisessa maksasairaudessa on useimpien lääkkeiden osalta sama kuin muilla henkilöillä, mutta kirroosipotilailla vaurio voi johtaa vakavampiin seurauksiin.

Muita lääkkeitä koskevat ohjeet dekompensoidun kirroosin yhteydessä

Kirurgiset hoidot

Maksansiirto

  • Maksansiirto on definitiivinen valikoitujen maksakirroosia sairastavien potilaiden hoitomuoto, jota tulisi harkita, kun kirroosiin liittyy vaikea dekompensaatio, hepatosellulaarinen karsinooma (HCC) tai elämänlaadun merkittävä heikentyminen.
  • Kirroosipotilaan maksansiirtoa tulisi harkita
    • dekompensoidussa taudissa (esim. ikterus, askites, variksvuodot tai hepaattinen enkefalopatia), kun maksataudin vaikeusasteeseen liittyy huono ennuste siten, että arvioitu elinajanodote on maksansiirrolla pidempi kuin ilman maksansiirtoa. Tässä tilanteessa MELD-pisteet ovat tyypillisesti yli 15.
    • HCC:n yhteydessä tietyin kriteerein (ks. alla)
    • kun elämänlaatu on huomattavasti heikentynyt poikkeuksellisen vaikeiden ja invalidisoivien oireiden, kuten kutinan tai enkefalopatian, vuoksi.
  • Suomessa maksansiirrot on valtakunnallisesti keskitetty HUSin Elinsiirto- ja maksakirurgian yksikköön.
  • Alustava arvio maksansiirron tarpeesta ja potilaan yleisestä soveltuvuudesta maksansiirtoon tehdään kotipaikkakunnan mukaisessa yliopisto- tai keskussairaalan gastroenterologisessa yksikössä. Maksansiirron tarvetta arvioitaessa on keskeistä arvioida dekompensoidun maksakirroosin mahdollisuutta palautua kompensaatiotilaan konservatiivisella hoidolla. Esimerkiksi alkoholimaksakirroosissa tämä voi tarkoittaa abstinenssin vaikutusta ja virushepatiiteissa antiviraalihoidon myötä saavutettavaa hyötyä.
  • Maksansiirtoarvioinnissa suljetaan pois mahdolliset vasta-aiheet, varmistetaan leikkauskelpoisuus, tarkistetaan ja hoidetaan mahdolliset infektiolähteet, varmistetaan riittävä sosiaalinen tukiverkosto ja komplianssi, selvitetään toimintakyky ja aloitetaan tarvittaessa kuntoutus ja optimoidaan potilaan tilannetta leikkausta ajatellen, ks. kuva «Maksansiirron esitutkimukset»9.
  • Kaikki maksansiirtokandidaatit tulisi perussairaudesta riippumatta arvioida alkoholiongelman tai muun päihdeongelman varalta.
  • Varhainen maksansiirtoarviointi on suositeltavaa, koska potilaan kunto voi muuttua liian huonoksi maksansiirtoon, mikäli arvioiminen aloitetaan liian myöhään.
  • Lopullinen päätös maksansiirrosta tehdään HUSin Elinsiirto- ja maksakirurgian yksikön moniammatillisessa kokouksessa, jossa käydään läpi indikaatio, tehdyt tutkimukset ja mahdolliset vasta-aiheet ja arvioidaan leikkauskelpoisuus sekä pitkäaikaisennuste ja kyky selviytyä elinikäisestä hylkimisen estolääkityksestä.
  • Maksansiirron vasta-aiheita ovat
    • vaikea systeemisairaus, kuten sydän- tai keuhkosairaus, joka lyhentää elinajanodotetta (5 vuoden arvioitu ennuste < 50 %) tai estää leikkauksen
    • levinnyt maksasyöpä tai muu aktiivinen maksan ulkoinen maligniteetti (eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta)
      • Hoidettu syöpä ei ole este siirrolle riittävän karenssiajan jälkeen.
    • hallitsematon vaikea infektio, kuten sepsis
    • tekninen este siirtoleikkaukselle, kuten laaja-alainen portatromboosi
    • aktiivinen päihdeongelma
    • hoitoon sitoutumattomuus, eli potilas on tietoisesti ja toistuvasti laiminlyönyt tarvitsemansa hoidon ja seurannan
    • riittämätön psykososiaalinen tuki ja potilaan jälkihoito ei onnistu
    • vaikea ja pitkäaikainen mielenterveyden ongelma, joka elinsiirtoryhmän arvion mukaan optimoidusta psykiatrisesta tuesta ja hoidosta huolimatta heikentää merkittävästi hyvän kliinisen pitkäaikaistuloksen ja siirteen toimimisen todennäköisyyttä
    • vaikea-asteinen hauraus.
  • Jotkin vasta-aiheet voivat olla suhteellisia tai tilapäisiä, joten jos potilas ei ole tällä hetkellä sopiva maksansiirtoon, on harkittava, voisiko hän olla sopiva siirtoon hoidon tai toimenpiteen jälkeen (esimerkiksi sepelvaltimoahtauman pallolaajennus). Epäselvissä tilanteissa suositellaan maksansiirtoyksikön konsultaatiota.
Kuva 9.

Maksansiirron esitutkimukset.

Muokattu lähteestä: Lucey MR, Furuya KN, Foley DP. Liver Transplantation. N Engl J Med 2023 Nov;389(20):1888-1900, PMID: 37966287

Maksansiirto alkoholimaksasairaudessa

Maksasolusyöpä ja kirroosi

  • Maksakasvaimen diagnoosi varmistetaan yleensä monivaiheisella TT-tutkimuksella ja/tai magneettikuvauksella, jossa määritellään kasvaimen laatu radiologisin LI-RADS-kriteerein «https://www.acr.org/Clinical-Resources/Clinical-Tools-and-Reference/Reporting-and-Data-Systems/LI-RADS»19. Jos kuvantamisella ei saada varmuutta, otetaan paksuneulanäyte. Toisinaan kudosnäyte tarvitaan myös onkologisen hoitomuodon valinnassa.
  • Moniammatillisessa kokouksessa käsitellään
    • onko hoitotavoite kuratiivinen vai palliatiivinen
    • maksansiirron mahdollisuus, valintakriteereinä Milanon kriteerit
      • korkeintaan 1 enintään 5 cm:n pesäke tai korkeintaan 3 pesäkettä, jotka kaikki alle 3 cm:n läpimittaisia.
    • maksaresektion mahdollisuus – huomioitava kirroosista aiheutuvat leikkausrajoitukset
    • ablaatiohoito alle 2 cm:n (3 cm) kasvaimissa – lämpöablaatio (radiofrequency ablation, microwave ablation)
    • paikallinen sädehoito (brakyhoito tai stereotaktinen)
    • kasvainta syöttävän valtimon selektiivinen kemoembolisaatio (TACE)
    • sytostaattihoidot
    • palliatiivinen hoito.

Kirroosin komplikaatioiden kirurginen hoito

  • Kirroosin aiheuttamia komplikaatioita voidaan hoitaa myös kirurgisesti tai endovaskulaarisesti läpivalaisuohjauksessa.
  • Koska tavallisimpien komplikaatioiden perussyy on kohonnut porttilaskimon paine, on portasysteemisen suntin teko ja portahypertension vähentäminen tehokas keino estämään näitä.
  • Variksvuodon perushoito on endoskooppinen ligeeraus tai skleroterapia, mutta vaikeassa kirroosissa ja portapaineen ollessa korkea saadaan TIPS:llä nopeasti tilanteeseen korjaus, millä on merkittävä vaikutus eloonjäämiseen ja sairastuvuuteen «de Franchis R, Bosch J, Garcia-Tsao G, ym. Baveno ...»52.
  • TIPS:n komplikaationa voi kehittyä vaikea enkefalopatia, ja jos se ei ole konservatiivisesti hoidettavissa, suntti on suljettava tai kavennettava portosysteemisen ohivirtauksen vähentämiseksi.
  • TIPS:n laittoon liittyy paljon erikoisalan osaamista, ja toimenpidettä suositellaan tehtäväksi vain sellaisessa yksikössä, jossa näitä tehdään riittävä määrä ja jossa on valmius hoitaa mahdolliset komplikaatiot.
  • Jos potilas on maksansiirtoehdokas, suositellaan TIPS:n arviota ja tekemistä maksansiirtoyksikössä.
  • Elektiivinen sunttikirurgia on keskitetty HUSin elinsiirtoyksikköön.
  • Ks. lisätietoa «Maksakirroosin komplikaatioiden kirurginen hoito»11.

Muu kirurgia ja toimenpiteet

Kuva 10.

Tekijöitä, jotka vaikuttavat kirroosipotilaan sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen toimenpiteen seurauksena.

Lähde: Kaltenbach M, Mahmud N. Assessing the risk of surgery in patients with cirrhosis. Hepatol Commun 2023;7:e0086, PMID: 36996004

Julkaistu CCBY-NC-ND 4.0 -lisenssin nojalla.

Kuva 11.

Algoritmi kirroosipotilaan leikkausarviosta elektiiviseen leikkaukseen.

Julkaistu alun perin: Abbas N, Fallowfield J, Patch D, ym. Guidance document: risk assessment of patients with cirrhosis prior to elective non-hepatic surgery. Frontline Gastroenterol 2023;14:359-70, PMID: 37581186

Julkaistu CCBY-NC-ND 4.0 -lisenssin nojalla.

Kuva 12.

Maksakirroosipotilaan tilanteen optimointi ennen toimenpidettä.

Lähde: Morris, Abbas, Osei-Bordim, Bach, Tripathi, Rajoriya: Cirrhosis and non-hepatic surgery in 2023 - a precision medicine approach. Exp Rev Gastroenterol Hepatol 2023; 17: 155-173.

Julkaistu CCBY-NC-ND 4.0 -lisenssin nojalla.

Hyytyminen ja vuoto

Taulukko 11. Kirroosipotilaan toimenpidekohtainen vuotoriski. Lähde «Mansour D, Masson S, Hammond J, ym. British Societ...»227.
Pienen riskin toimenpiteet (vuoto < 1,5 %:lla potilaista) Suuren riskin toimenpiteet (vuoto > 1,5 %:lla potilaista)
Diagnostinen endoskopia +/- biopsia
ERCP ilman sfinkterotomiaa +/- stentin laitto
Polypektomia > 1 cm
Endoskooppinen mukosaresektio tai submukoottinen dissektio
Askitespunktio ERCP ja sfinkterotomia
Pleurapunktio Variksligatuura
Transesofageaalinen sydämen kaikukuvaus Endoskooppinen ultraääni ja invasiivinen toimenpide (neulanäyte, kystostomia)
Keskuslaskimokatetrin asennus Perkutaaninen maksabiopsia
Koronaariangiografia Hampaan poisto
Perkutaaninen maksasyövän ablaatiohoito Perkutaaninen gastrostooma
Perkutaanisen sappistentin asennus
Syvät paksuneulabiopsiat
Epiduraalikatetrin asennus
  • Verituotteita ei tarvita ehkäisemään spontaania vuotoa eikä myöskään K-vitamiinia.
  • Kompensoidussa kirroosissa pienen riskin (ks. taulukko «Kirroosipotilaan toimenpidekohtainen vuotoriski. Lähde ....»11) toimenpiteissä tarkistetaan trombosyyttimäärä ja mikäli tämä on yli 30 x 109/l, toimenpide voidaan tehdä. Hyytymistekijöitä ei tarvitse tarkistaa tai korjata ennen toimenpidettä.
  • Suuren riskin toimenpiteissä on tutkittava hyytymistekijät ennen toimenpidettä, jotta tiedetään tilanne mahdollisen vuodon sattuessa. Etukäteen korjaaminen ei ole tarpeen, eikä verihiutaleita tarvitse antaa, jos trombosyyttimäärä on yli 50 tai jos vuoto saadaan tyrehtymään paikallisilla hemostaateilla.
  • Anestesiologiset tekijät kirroosipotilaan leikkauksessa, ks. «Maksakirroosipotilaan hoidon anestesiologiset näkökohdat»13.
Kuva 13.

Elektiivinen toimenpide maksakirroosipotilaalla.

Muokattu lähteestä: Riescher-Tuczkiewicz A, Caldwell SH, Kamath PS, Villa E, Rautou PE; Bleeding in liver diseases investigators†; Bleeding in liver diseases investigators. Expert opinion on bleeding risk from invasive procedures in cirrhosis. JHEP Rep 2023;6(3):100986, PMID: 38384669

Palliatiivinen hoito

Tavoite

Palliatiivisen hoidon tarpeen tunnistaminen

Kuva 14.

Loppuvaiheen maksasairauden kliiniset ilmentymät harkittaessa siirtymistä palliatiiviseen hoitoon .

Muokattu lähteestä: Mazzarelli C, Prentice WM, Heneghan MA, ym. Palliative care in end-stage liver disease: Time to do better? Liver Transpl 2018;24(7):961-8, PMID: 29729119

Ennakoiva hoitosuunnitelma, APC (Advance Care Planning)

  • Ennakoiva hoitosuunnitelma laaditaan yhteistyössä terveydenhuollon ammattilaisten sekä potilaan ja läheisten kanssa huomioiden potilaan ja lähteisten toiveet ja tarpeet «Lehto J, Marjamäki E, Saarto T. Elämän loppuvaihee...»273.
  • Ennakoiva hoitosuunnitelma kirjataan potilaan sairauskertomukseen.
  • Ennakoivassa hoitosuunnitelmassa huomioidaan palliatiivisen potilaan tavallisimmat ongelmat ja arvioidaan yksilöllisesti kyseisen potilaan tilanne, sairaus ja sen erityispiirteet, potilaaseen ja olosuhteisiin liittyvät tekijät sekä hoidosta vastaava taho ja yhteystiedot ongelmatilanteissa.
  • Selkeän hoitosuunnitelman ja hyvän tiedottamisen ansiosta hoitoa voidaan toteuttaa erilaisissa hoitopaikoissa ja potilaan kotiympäristössä taulukon 12 mukaisesti.
Taulukko 12. Siirtyminen asteittain palliatiiviseen hoitoon pitkälle edenneessä maksasairaudessa. Lähde «Cox-North P Doorenbos A, Shannon SE, Scott J, Rand...»274.
Parantava hoito Tautia hidastava hoito Palliatiivinen hoito
Hoitotyö – Hoitajien ja omaisten tukeminen – Potilaille ja hoitajille suunnattu tiedotus
Diagnoosivaihe Taudin eteneminen Lisääntynyt oirekuorma
  • Ohjaus potilaalle ja omaiselle
  • Oireiden hoito ja seuranta
  • Toimintakyvyn parantamiseen tähtäävät toimenpiteet
  • Elämäntapamuutokset
  • Keskustelu maksansiirrosta
  • Muiden sairauksien hoito
  • Seuranta hoitavassa yksikössä
  • Ennakoiva hoitosuunnitelma, joka sisältää selkeät tavoitteet:
    • Tukeminen hoidoissa
    • Suunnitelma komplikaatioiden hoitoa varten
    • Hoitosuunnitelman jatkuva arviointi
  • Hoidon jatkuvuus
  • Sairaalahoidon ja avohoidon yhteistyön koordinointi sekä tukitoimet
  • Päätösten dokumentointi ja avoimuus hoitohenkilökunnan ja potilaan välillä
  • Elämän loppuvaiheen ennakoiva hoitosuunnitelma
    • Palliatiivinen poliklinikka, kotisairaala tai osasto
  • Lääkelistan tarkistaminen
  • Oirehoidon suunnittelu
    • Kipu
    • Hengenahdistus
    • Ahdistuneisuus, masennus ja unihäiriöt
    • Pahoinvointi
    • Kutina
    • Askites
    • Enkefalopatia
  • Apuvälineet ja kotihoito toimintakyvyn ylläpitämiseksi
  • Hoidon rajaukset
  • Sairaalahoitoa vaativien tilanteiden ennakointi

Edenneeseen kirroosin liittyvien oireiden hoito

Hengenahdistus

Lihaskrampit

Kutina

Pahoinvointi ja oksentelu

Sekavuus, heikentynyt oireiden tiedostaminen, kouristelu ja tajunnantason muutokset

Seksuaalitoimintojen häiriöt

Unihäiriöt

Hoitoon reagoimaton askites

Taulukko 13. Loppuvaiheen maksasairauden oireet ja niiden hoito. Lähde «Rogal SS, Hansen L, Patel A, ym. AASLD Practice Gu...»270.
Oire Lääkkeettömät hoidot Lääkehoidot
Hengenahdistus (dyspnea) Hengenahdistusta aiheuttavat muut tilat(nestekuorma, uniapnea, astma)
Psykososiaalinen tuki
Tuulettimet
Happihoito
Askitesdreneeraus
Pleurapunktio
Opioidit sairauden loppuvaiheessa (annos potilaskohtainen)
Anksiolyytit hengenahdistuksen aiheuttamaan ahdistuneisuuteen
Lihaskrampit Korjaa elektrolyyttihäiriöt Tauriini (2–3 g/vrk)
E-vitamiini (300 mg 3 kertaa vrk)
Kutina Ihon rasvaaminen
Vesipesujen vähentäminen
Väljä vaatetus
Viileä kostutettu ilma
Mentolivoide
Kolestyramiini (kolestaasi) (4 g tarvittaessa titraten ad 16 g/vrk)
Sertraliini (25 mg tarvittaessa titraten ad 100 g/vrk), muut vaihtoehdot (paroksetiini ja mirtatsapiini)
Rifampisiini ja naltreksoni (kolestaasi)
Antihistamiini (Hydroksisitsiini)
Pahoinvointi ja oksentelu Korjaa elektrolyyttihäiriöt
Hoida mahdollinen lisämunuaisten vajaatoiminta
Ummetuksen hoito
Huomioi mahdollinen lääkkeiden vaikutus oireeseen
Ruokavalio: pienet annokset 2–3 tunnin välein, viileät ateriat
Psykososiaalinen tuki + rentoutus
Antasidit (refluksi)
Serotoniiniantagonistit (ondansetroni ad 8 mg/vrk, ummetus)
Metoklopramidi ad 30 mg/vrk
Muut vaihtoehdot sairauden vaiheesta riippuen (haloperidoli, olantsapiini)
Unihäiriöt Unihygienia
Psykososiaalinen tuki ja rentoutusharjoitukset
Melatoniini 1,5–3 mg/vrk
Hydroksitsiini 25 mg/vrk
Muut vaihtoehdot (oksatsepaami, loratsepaami)

Iäkkäiden maksakirroosin erityispiirteet

Yleistä

Maksakirroosin hoito

  • Erityisesti iäkkäiden potilaiden hoitovalinnoissa on huomioitava muutokset kardio-respiratorisissa toiminnoissa sekä munuaisten toiminnassa. Mahdollinen muistisairaus, muutokset suoliston mikrobiomissa, luun tiheyden pieneneminen, lihasmassan väheneminen sekä ihon kuivuus vaikuttavat hoitoratkaisuihin «Kamimura K, Sakamaki A, Kamimura H, ym. Considerat...»307.

Toiminta- ja työkyky

Toimintakyky

  • Toimintakyvyllä tarkoitetaan kykyä selviytyä jokapäiväisen elämän askareista ja haasteista «THL. Mitä toimintakyky on? Päivitetty: 20.12.2023 ...»308. Toimintakyky käsittää itsestä ja toisista huolehtimisen, työn, vapaa-ajan ja harrastukset. Terveys ja toimintakyky koostuvat fyysisestä, psyykkisestä sekä sosiaalisista tekijöistä «TOIMIA-käsikirjat. Duodecim (terveysportti.fi) htt...»309.
  • Toimintakyky arvioidaan moniammatillisesti huomioiden psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen toimintakyky. Moniammatillisuudessa hyödynnetään sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan, psykologin, fysioterapeutin, sosiaalialan, ravitsemusterapeutin ja kuntoutuksen asiantuntija-arvioita. Lisäksi arvioinnissa pyydetään tarvittavia lisätutkimuksia ja konsultaatioita, kuten neuropsykologin konsultaatio.
  • Maksakirroosin oireita ja vaikutuksia toimintakykyyn kuvataan taulukossa «Maksakirroosin oire ja vaikutus toimintakykyyn....»14. Oireiden vaikutus henkilön toimintakykyyn tulee aina arvioida yksilöllisesti.
Taulukko 14. Maksakirroosin oire ja vaikutus toimintakykyyn.
Oire Vaikutus toimintakykyyn
Väsymys ja uupuminen Väsymys ja uupuminen voi olla joko henkistä tai fyysistä. Väsymys ja uupuminen vaikuttavat sosiaaliseen toimintakykyyn (kyky ylläpitää mielekkäitä sosiaalisia suhteita), kognitiivisiin toimintoihin (muisti, keskittyminen, ongelmanratkaisukyky), mutta myös fyysiseen toimintakykyyn (heikentynyt rasituksensieto, pidentynyt palautumisaika).
Ruokahaluttomuus ja laihtuminen Ruokahaluttomuus ja laihtuminen vaikuttavat yleisesti koettuun elämänlatuun ja aiheuttavat väsymystä ja uupumusta.
Lihasmassan väheneminen ja fyysisen kunnon heikkeneminen Fyysisesti raskaista tehtävistä suoriutuminen on heikentynyt ja palautumiseen tarvittava aika pidentynyt.
Tunteet: epävarmuus, häpeä, huoli Psyykkinen toimintakyky on heikentynyt, mikä vaikuttaa sosiaalisesti mielekkäiden ihmissuhteiden ylläpitämiseen, mutta myös kognitiivisiin toimintoihin.
Kipu Kivut aiheuttavat väsymystä ja uupumista, heikentävät yöunen laatua ja vaikuttavat sitä kautta kognitiivisiin toimintoihin. Myös jatkuva kutina vaikuttaa yöunen laatuun.
Unettomuus Kirroosipotilaista noin 2/3 kokee univaikeuksia myös ilman kipuja. Häiriintynyt uni-valverytmi liittyy kirroosiin ja on minimaalisen enkefalopatian yksi oire. Unettomuus vaikutta kognitiiviseen toimintakykyyn.
Kutina Kutina voi olla ympäri vuorokauden jatkuvaa invalidisoivaa kutinaa.

Työkyky

Ajokyky

  • Ajokykyyn vaikuttavat ajokunto ja ajoterveys. Ajokunto on kehon ja mielen hetkellinen tila, johon vaikuttavat esimerkiksi väsymys tai voimakas tunnereaktio.
  • Ajokognition keskeiset osatoiminnot ovat toiminnanohjaus, näköhavainnointi ja tarkkaavaisuuden säätely. Ajoneuvon kuljettaminen perustuu näiden osatoimintojen perustalle ajokokemuksen myötä harjaantuviin toimintamalleihin. Ajaminen vaatii kykyä tehdä havaintoja ja prosessoida niitä. Monissa liikenneturvallisuuden kannalta kriittisissäkin tilanteissa kuljettaja joutuu näiden havaintojen perusteella tekemään moniosaisia valintoja ja nopeita päätöksiä toiminnasta. Maksakirroosin aiheuttama väsymys tai psyykkinen kuormittuneisuus tai enkefalopatia voivat heikentää ajokykyä.
  • Ajokykyä ja ajoterveyttä arvioitaessa huomioidaan maksakirroosin aiheuttava tekijä ja/tai kohde-elin vaurio. Ajokykyä arvioitaessa tulee huomioida riippuvuussairaudet, kuten alkoholin, muiden päihteiden ja pääasiassa keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden (PKV-lääkkeiden) haitallinen käyttö.
  • Kompensoidussa kirroosissa (Child–Pugh-luokka A), johon ei liity enkefalopatiaoireita, ajokykyä voidaan yleensä pitää normaalina. Ammattikuljettajille tulee tehdä standardoidu testaus, kuten PHES-testi (Psychometric Hepatic Encephalopathy score), mahdollisen subkliinisen oireen toteamiseksi «Formentin C, De Rui M, Zoncapè M, ym. The psychomo...»319. Testin voi tehdä koulutettu sairaanhoitaja, ks. kohta Hepaattinen enkefalopatia «A7»8. Ks. video Ajokyvyn, työkyvyn ja kuntoutuksen arviointi sekä palliatiivinen hoito kirroosipotilailla «Ajokyvyn, työkyvyn ja kuntoutuksen arviointi sekä palliatiivinen hoito kirroosipotilailla (video)»5.
  • Ammattiautoilijoiden osalta konsultoidaan tarvittaessa ajoterveyspoliklinikkaa ja työterveyshuoltoa.
  • Oireisessa maksakirroosissa (Child–Pugh-luokka B–C) enkefalopatian esiintyvyys lisääntyy. Lievä enkefalopatia ilmenee vuorokausirytmin häiriöinä, edennyt uneliaisuutena, vapinana ja hidastuneisuutena. Liikenneturvallisuutta vaarantavaa psykomotorista hidastuneisuutta voi esiintyä jo lievässä enkefalopatiassa. Enkefalopatia on luonteeltaan usein aaltoilevaa, ja sen pahenemisvaiheita voivat nopeastikin aiheuttaa esimerkiksi infektiot, kirroosiin liittyvät ruuansulatuskanavan verenvuodot tai lääkitykset. Potilaan kyky tunnistaa vaikeutuvia oireita on usein heikko.
  • Mikäli potilaalla on aktiivisia enkefalopatian oireita, häntä ei voida pitää ajokykyisenä. Mikäli kuuden kuukauden seurannassa asianmukaisen lääkityksen aikana ei ole ilmennyt pahenemisvaiheita, standardoidun testauksen avulla arvioidaan terveysperusteisen ajokyvyn arvion tarve. Standardoitu testaus tulee tehdä myös silloin, kun esiintyy enkefalopatiaan sopivia oireita, NH4-ion on suurentunut tai lähiomaisen mukaan potilas on muuttunut, jolloin potilas on herkästi ohjattava terveysperusteiseen ajokyvyn arvioon.
  • Pelkästä ajokokeesta lääkäri ei saa mitään palautetta, ja siihen lähetettäessä on ajoterveyden edellytysten täytyttävä.
  • Suullinen ajokielto tulee kirjata sairauskertomukseen, ellei heti täyty kuuden kuukauden ajokyvyttömyys, josta on tehtävä kirjallinen ilmoitus poliisille.
  • Terveysperusteinen ajokyvyn arvio on joustavampi ja informatiivisempi, ja se voidaan räätälöidä tarpeen mukaan. Lähettävä lääkäri saa aina kirjallisen palautteen testauksesta, ja terveysperusteista ajokyvyn arviointia voidaan hyödyntää osana lopullista arviota ajokyvystä.
  • Ajokorttilain 21. §:n mukaan lääkärillä on velvollisuus ilmoittaa salassapitovelvollisuuden estämättä poliisille, jos ajo-oikeuden haltijan terveydentila on muuten kuin tilapäisesti heikentynyt siten, ettei henkilö enää täytä ajoterveysvaatimuksia. Lääkärin on tehtävä ilmoitus poliisille aina kun ajokyvyttömyyden arvioidaan kestävän vähintään kuusi kuukautta. Potilasta tulee informoida siitä, että maksasairauden edetessä ajokyky voi muuttua.
  • Ajokorttilain mukaan myös sairaanhoitajalla ja terveydenhoitajalla on oikeus ilmoittaa poliisille (lomake F203), ettei ajokorttiluvan hakija tai ajo-oikeuden haltija enää täytä terveysvaatimuksia päihteiden käytön takia. Ilmoitusoikeus koskee hoitajien ammattitoiminnassa kohtaamia potilaita ja ainoastaan mainittua päihteiden käyttöä, ei muita terveystietoja.
  • Traficomin ohjeiden avulla voit tutustua tarkemmin ajoterveyteen.

Seuranta

Yleiset asiat

  • Kompensaatiossa olevaa maksakirroosipotilasta tulisi seurata 6–12 kuukauden välein. Osaan maksasairauksista on olemassa spesifinen hoito (esim. autoimmuunimaksasairaudet ja hepatiitti C), mutta näiden hoitoa ei tässä käsitellä. Kuitenkin näiden hoitojen vaikutusta ja potilaan lääkehoitoon sitoutumista arvioidaan seurantakäynneillä.
  • Maksataudin etiologiasta riippuen esimerkiksi spesifiset hoidot voivat aiheuttaa lisäseurantakäyntien tarvetta.
  • Seurannassa suositellaan soveltuvin osin hyödyntämään myös tehtävään koulutettua hoitajaa.

Omaseuranta

Taulukko 15. Maksakirroosipotilaan omaseuranta – ​miten toimia uusien oireiden ilmaantuessa​.
Ensiapuun Yhteys arkena hoitavaan yksikköön
  • Verinen oksentelu tai mustat ulosteet ​
  • Kuume ja uusi vatsakipu
  • Sekavuus, uneliaisuus, tajuttomuus​
  • Hengenahdistus​
  • Lisääntynyt paino tai vatsan ympärysmitta (jos ei ole annettu ohjeita säätää diureettia)
  • Turvonneet sääret
  • Keltaisuus
  • Kutina
  • Vähentynyt ruokahalu​
  • Huimaus
  • Keskittymis- ja muistivaikeudet​
  • Ripuli tai ummetus​
  • Lihaskrampit​
  • Nukkumisvaikeudet
Potilaan ja läheisten tulee seurata oireita ja olla yhteydessä lääkäriin oireiden ilmaantuessa.

Kliininen seuranta

Taulukko 16. Maksakirroosipotilaan ohjaukseen kuuluvat asiat.
Omahoidon osa-alueet Tiedottaminen potilaalle, läheisille tai hoitajille
Yleistä tietoa taudista Kirroosin komplikaatiot, varhaiset merkit ja varoitusoireet
Sarkopenia Päivittäisen fyysisen aktiivisuuden ylläpitäminen tärkeää, liikuntaa vähintään 3 tuntia viikossa
Kaatumisen ehkäisemisen ennakointi
Riittävästi proteiinia ja sopivasti energiaa sisältävä ruokavalio ehkäisee ja hoitaa sarkopeniaa
Ravitsemus ja elintavat Alkoholinkäyttöä ja tupakointia tulee välttää
Yöpaastoa tulee välttää, enintään 10 tunnin paasto
Huolehditaan riittävästä energian ja proteiinin saamisesta
Pyritään ylläpitämään tervettä painoa
Ruokavalion tulee olla vähäsuolainen
Luontaistuotteiden käyttöä (pl. tavalliset vitamiinivalmisteet) ei tule aloittaa keskustelematta lääkärin kanssa
Askites Ruokavalion tulee olla vähäsuolainen
Jos ruokailu on vaikeaa, aterioita kannattaa jakaa useampaan ruokailukertaan ja lisätä välipaloja
Jos askitesta on jo reilusti, painoa tulee seurata päivittäin
Yhteys hoitavaan yksikköön, jos paino nousee selvästi kolmena peräkkäisenä päivänä
Lääkehoito Miksi nykyinen lääkitys on käytössä, mitkä ovat haittavaikutukset
Käydään läpi keinoja muistaa lääkitys säännöllisesti (muistutushälytykset, dosetti, ulkopuolinen apu)
Ruokatorvisuonikohjut Määritetään tilanteet, joissa on hakeuduttava välittömästi hoitoon
Kerrotaan ruuansulatuskanavan verenvuotoon viittaavat merkit (mustat ulosteet, heikentynyt yleisvointi)
Maksan enkefalopatia Oireiden varhaiset merkit
Mahdollisten laukaisevien tekijöiden huomioiminen
Suolen toiminta 2–3 kertaa vuorokaudessa (laktuloosi)
Unirytmin tärkeys
Bakteeri-infektiot Infektion varhaisten oireiden, kuten kuume, vatsakipu, virtsaamisongelmat, enkefalopatian merkit, hengitysvaikeudet, tarkkaileminen ja oireista ilmoittaminen
Kuva 15.

Kompensaatiossa olevan maksakirroosipotilaan seuranta.

Kysyttävät ja kliinisesti arvioitavat asiat

  • Kliinisissä asioissa keskitytään erityisesti komplikaatioiden arvioimiseen ja hoitamiseen, koska ne ovat ennusteelle merkityksellisiä «Tapper EB, Parikh ND. Diagnosis and Management of ...»62. Tällaisia ovat paino, lihaskato, turvotukset ja askites, enkefalopatia, sekavuus ja väsymys, suolen toiminta, kutina, infektio-oireet, keltaisuus, verenpaine ja syke ja ortostatismi. Olennaista on myös miettiä, onko potilas työ- ja ajokykyinen ja ohjata potilas tarvittaessa tarkempiin selvittelyihin (ks. kohdat Työkyky ja Ajokyky «A8»9).
  • Olennaista on myös arvioida elämäntapamuutosten toteutumista.

Laboratoriokokeet

  • Maksasairauden vaikeusasteen ja komplikaatioiden arvioimiseen sekä mahdollisen diureettilääkityksen takia suositellaan seuraavia laboratoriokokeita: PVK + trombosyytit, ALAT, ASAT, AFOS, Bil, TT/INR, Alb, Na, K ja Krea.
  • Lisäksi lähtökohtaisesti kerran vuodessa kannattaa määrittää lipidiarvot eli kokonaiskolesteroli, HDL- ja LDL-kolesteroli (kolesteroliarvojen selvä pieneneminen kertoo maksatilanteen merkittävästä huononemisesta), triglyseridit, glukoosi tai HbA1c, D-vitamiini ja kalsium.
  • Magnesiumarvo kannattaa tarkistaa 1–2 vuoden välein ainakin, jos potilaalla on suuriannoksinen diureettihoito.
  • Tarvittaessa fosfatidyylietanoli (PEth), mikäli alkoholianamneesi on epäselvä tai mietitään maksansiirtoselvittelyiden mahdollisuutta.

Rokotukset

Gastroenterologin konsultaation aiheet

  • Ellei hoidon rajauspäätöksiä ole tehty, gastroenterologia tulisi konsultoida, mikäli seurannassa ilmenee mikä tahansa seuraavista:
    • huononeva maksan toiminta (kehittyy Child–Pugh-luokka B–C tai MELD > 10)
    • maksan elastografiatulos yli 20 kPa
    • uusi kirroosin komplikaatio, kuten askites, enkefalopatia, verenvuoto tai sarkopenia

Hepaattinen enkefalopatia

  • Enkefalopatian arviointi on tärkeää, koska minimaalinenkin enkefalopatia vaikuttaa merkittävästi potilaan jaksamiseen ja ennusteeseen «Tapper EB, Parikh ND. Diagnosis and Management of ...»62, «Gairing SJ, Mangini C, Zarantonello L, ym. Minimal...»324.
  • Arvioi kliinisesti, onko potilaalla selviä enkefalopatiaoireita, minimaalisen enkefalopatian oireita ja niiden mahdollisia vaikutuksia työ- ja toimintakykyyn.
  • Minimaaliseen enkefalopatiaan viittaavia oireita ovat esimerkiksi häiriintynyt vuorokausirytmi, päivätorkkujen tarve ja huonontunut keskittyminen televisio-ohjelman seuraamiseen tai lukemiseen.
  • Enkefalopatian arviointiin on olemassa useita testejä, jotka perustuvat joko potilaan kanssa keskusteluun, kynän ja paperin käyttöön tai tietokoneen käyttöön (esim. Scan ja STROOP) «Nabi E, Bajaj JS. Useful tests for hepatic encepha...»325.
  • Eläinten nimeämistesti (animal naming test, ANT) soveltuu kirroosipotilaiden minimaalisen enkefalopatian seulontaan «Eläinten nimeämistesti on ilmeisesti kirroosipotilaiden minimaalisen hepaattisen enkefalopatian seulontaan soveltuva testi.»B. Ks. video Maksakirroosipotilaiden systemaattiseen seurantaan on käytössä uusia menetelmiä «Maksakirroosipotilaiden systemaattiseen seurantaan on käytössä uusia menetelmiä (video)»6.
  • Eläinten nimeämistestissä potilasta pyydetään luettelemaan mahdollisimman monta eläintä 1 minuutin aikana. Jos potilas on käynyt koulua alle 8 vuotta, tulokseen lisätään 3 eläintä, ja jos hän on lisäksi yli 80-vuotias, lisätään myös 3 eläintä. Koulutustason ja iän huomioivasta testin versiosta käytetään lyhennettä S-ANT1. Jos potilas pystyy nimeämään yli 15 eläintä, potilaalla ei todennäköisesti ole enkefalopatiaa. Jos potilas nimeää 10–15 eläintä, hänellä on 60 %:n todennäköisyydellä enkefalopatia, ja jos hän nimeää alle 10 eläintä, enkefalopatian todennäköisyys on 80 % «Campagna F, Montagnese S, Ridola L, ym. The animal...»326. Yksinkertaistettu muistisääntö on, että jos potilas nimeää alle 10 eläintä, ovat jatkoselvittelyt aiheen riippumatta iästä ja koulutustasosta.
  • Psychometric Hepatic Encephalopathy Score (PHES) on standardoitu ja validoitu kultastandardi minimaalisen enkefalopatian arviointiin. Testi mittaa psykomotorista nopeutta ja tarkkuutta, visuaalista havaintokykyä, visuaalista spatiaalista suuntausta, visuaalista rakennetta, keskittymiskykyä, huomiokykyä ja muistia. Testin voi helposti tehdä potilaalle esimerkiksi asiaan perehtynyt sairaanhoitaja, ja testi voidaan suorittaa alle 20 minuutissa «Randolph C, Hilsabeck R, Kato A, ym. Neuropsycholo...»327.
  • Tarkemmat erikoistestit tehdään tarvittaessa erikoissairaanhoidossa.
  • Jos potilaalla on enkefalopatiaan viittaavia oireita, suositellaan ensisijaisena jatkoselvittelynä eläinten nimeämistestiä. Jos se on poikkeava, tehdään mahdollisuuksien mukaan seuraavaksi PHES-testi ja määritetään veren NH4-ion. Tarkentavat neuropsykiatriset testit tulevat kyseeseen esimerkiksi, jos potilaan työ tai elintapa asettaa suuret vaatimukset kognitiiviselle toiminnalle.

Alkoholinkäytön arviointi

Ravitsemus, lihasvoimat ja lihaskunto

  • Ravitsemustilaa tulee arvioida seurantakäynneillä vähintään kysymällä ruokahalusta, mahdollisista muutoksista syödyn ruuan määrässä ja painon muutoksista.
  • Potilaan saamaa energiamäärää tulisi arvioida edes karkeasti ja kysyä, onko myöhäinen iltapala käytössä.
  • Ravitsemukseen kannattaa panostaa, koska ravitsemushoito saattaa parantaa kirroosipotilaan ennustetta «Iwasa M, Iwata K, Hara N, ym. Nutrition therapy us...»331. Ravitsemusterapeuttien osaamista kannattaa tarvittaessa hyödyntää.
  • Lihasvoimat ovat maksakirroosin ennusteellinen tekijä «Dhaliwal A, Armstrong MJ. Sarcopenia in cirrhosis:...»332.
  • Lihasvoimaa voidaan arvioida käden puristusvoimatestillä (handgrip strength test), liver frailty -indeksillä tai DEXA-laitteella tehtävällä kehonkoostumusmittauksella.
  • Potilaan aktiivisuutta tulee tiedustella seurantakäynneillä ja kysyä mahdollisesta lihasvoimien ja suorituskyvyn sekä painon vähenemisestä.
  • Jos albumiiniarvo on pienentynyt suhteettoman paljon verrattuna muihin maksafunktion markkereihin, se voi kertoa lihaskadosta.
  • Potilaalle suositellaan liikuntaa, joka sisältää vähintään 150 minuuttia kohtalaisesti tai 75 minuuttia voimakkaasti rasittavaa liikuntaa viikossa sekä lihaskuntoa vahvistavia harjoitteita vähintään kaksi kertaa viikossa «Tandon P, Ismond KP, Riess K, ym. Exercise in cirr...»176.
  • Fysioterapeuttien osaamista kannattaa hyödyntää mahdollisuuksien mukaan. Ks. tarkemmin kohta Hoito «A6»7.

Hammashoito

Kuvantamisseuranta

  • Rutiinimaista kuvantamisseurantaa suositellaan vain niille kirroosipotilaille, joilla arvioidaan olevan suuri hepatosellulaarisen karsinooman (HCC) riski. Muilla potilaiden seurannassa kuvantamistutkimuksia käytetään tarvittaessa poikkeavien löydösten lisäselvittelyssä. Ks. video Maksasyövän seulontasuositus  «Maksasyövän seulontasuositus (video)»4.
  • HCC-seulontaa suositellaan Suomessa niille maksakirroosipotilaille, joilla näkyvyys ultraäänitutkimuksessa on riittävä eli LI-RADS A tai B (LI-RADS-kriteerit «Rodgers SK, Fetzer DT, Gabriel H, ym. Role of US L...»334), jotka ovat yleiskuntonsa puolesta kirurgisen hoidon tai maksapesäkkeen kuratiivisen paikallishoidon piirissä (Child–Pugh-luokka A tai B) ja joiden HCC:n riski on erityisen suuri. HCC:n riskiä voi arvioida laskureiden avulla. Esimerkiksi PLEASE-pisteytyksessä annetaan yksi piste jokaisesta seuraavasta tekijästä: elastografia > 15 kPa, trombosyytit < 150 E9/l, ikä ≥ 50 vuotta, miessukupuoli, rasvamaksa tai hallitsematon hepatiitti B tai C. PLEASE-pisteet ≥ 4 tarkoittavat jopa 15 %:n HCC:n riskiä kahden vuoden seurannassa, ja ne toimivat perusteena HCC:n seulonnalle «Gu W, de Lédinghen V, Aubé C, ym. Hepatocellular C...»335. Toisaalta, jos PLEASE-pisteitä on 0–3, HCC:n riski on alle 2 % eikä seulontaa tarvita. Mikäli elastografia ei ole käytettävissä, voidaan hyödyntää muita riskilaskureita (esim. HCC risk calculator «https://hccrisk.com»24).
  • HCC-seulonta toteutetaan vatsan ultraäänitutkimuksella 6 kuukauden välein. Ks. video Maksasyövän seulontasuositus  «Maksasyövän seulontasuositus (video)»4.
    • Jos UÄ-tutkimuksessa löytyy maksasta yli 1 cm:n läpimittainen uusi pesäke, sen luonne selvitetään joko monivaiheisella TT-tutkimuksella tai tehosteisella magneettikuvauksella ja tarvittaessa biopsialla.
    • Alle 1 cm:n läpimittaisia uusia pesäkkeitä seurataan toistetulla UÄ-tutkimuksella 4 kuukauden kuluttua, ja mikäli tällainen pesäke kasvaa, toimitaan kuten yli 1 cm:n läpimittaisen pesäkkeen kohdalla.
    • Diagnosoidun HCC:n hoito arvioidaan tapauskohtaisesti. Ks. myös kohta Kirurgiset hoidot «A9»10.
  • AFP-mittauksen yhdistäminen UÄ-seulontaan saattaa parantaa varhaisvaiheen HCC-pesäkkeen havaitsemisen herkkyyttä, mutta vahvaa näyttöä ei ole «Colli A, Nadarevic T, Miletic D, ym. Abdominal ult...»336. Rutiinimaista AFP-määritystä ei suositella käytettäväksi kirroosipotilaan HCC-seulonnassa, mutta AFP:stä voi olla diagnostiikkaa tarkentavaa hyötyä, kun kuvantamisessa nähdään HCC:n suhteen epäilyttävä epävarma löydös.
  • Seulontasuosituksen taustaa

Kuntoutus

Taulukko 17. Maksakirroosin kuntoutuksen eri muodot.
Kuntoutuksen toteuttaja Kuntoutuksen sisältö Muita huomioita
Lääkinnällinen kuntoutus
Kela
  1. Fysioterapia
  2. Toimintaterapia
  3. Psykoterapia
  • Kela järjestää vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta ja korvaa siitä aiheutuneita kustannuksia alle 65-vuotiaille, joilla on sairaus tai vamma ja siihen liittyvä suoritus- ja osallistumisrajoite, josta aiheutuu huomattavia vaikeuksia arkipäivän suoriutumisessa ja osallistumisessa
Ammatillinen kuntoutus
Kela
  1. Ammatillinen kuntoutusselvitys
  2. Koulutus
  3. Työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus
    1. Työkokeilu 3–6 kk (ammatillinen urasuunnitelma, opiskeluala, konkreettinen työtavoite)
    2. Työhönvalmennus 3–21 kk (työpaikan etsiminen, avoimet työmarkkinat tai yrittäjyys)
    3. Työkokeilun ja työhönvalmennuksen yhdistelmä 6–26 kk
  4. Kiila-kuntoutus
  5. Ammatillinen kuntoutuskurssi: Taito-kuntoutus (työhön tai opiskelemaan pääsemiseksi tai työssä jatkamiseksi, ammatillisen suunnitelman edistäminen)
  6. Koulutuskokeilu
  7. Apuvälineet
  8. Elinkeinotuki
  • Kelan kuntoutus työelämän ulkopuolella oleville, nuorille ja osatyökykyisille
  • Kelan kuntoutus voi olla mahdollista myös silloin, kun työeläkelaitoksen tukeman ammatillisen kuntoutuksen kriteerit eivät täyty
  • Lisäksi Kela järjestää vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, psykoterapiaa ja kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja
Työeläkevakuutusyhtiö
  1. Työeläkelaitokset järjestävät ja tukevat ammatillista kuntoutusta eli työeläkekuntoutusta
  2. Työkokeilu: 2–3 kk (6 kk)
  3. Uudelleenkoulutus tai kurssitus: ammattiin johtava
  4. Työhönvalmennus: uudet tehtävät nykyisessä tai uudessa työpaikassa
  5. Elinkeinotuki: apuvälineitä, työkoneita tai muita yritystoiminnan jatkamiseen tarvittavia muutostöitä
  • Työeläkevakuutusyhtiön järjestämän kuntoutuksen myöntämisen kriteerinä on työelämäsidonnaisuus (vakiintunut työelämä) ja työkyvyn alentuminen.
Työnantajan ja työterveyshuollon järjestämä kuntoutus
  1. Kela voi myöntää kuntoutusrahaa työterveyshuoltolain perusteella järjestettävään kuntoutukseen
  2. Kuntoremonttikurssi
  3. Työkokeilu omalla työpaikalla
  4. Lääkinnällinen kuntoutus (jakso kuntoutuslaitoksessa)
  5. Päihdekuntoutus (avo- tai laitosmuotoinen kuntoutus)
  6. Työkykyä ylläpitävä toiminta (eli niin sanottu tyky-toiminta) sekä loma- ja virkistystoiminta eivät ole kuntoutusrahaan oikeuttavaa kuntoutusta

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gastroenterologiayhdistys r.y:n asettama työryhmä

Maksakirroosi-suosituksen historiatiedot «Maksakirroosi, Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»15

Puheenjohtaja:

Perttu Arkkila, gastroenterologian professori; Helsingin yliopisto, HUS Vatsakeskus, Gastroenterologia

Kokoava kirjoittaja:

Arno Nordin, dosentti, ylilääkäri; HUS Vatsakeskus, Elinsiirto- ja maksakirurgia

Jäsenet:

Johanna Arola, molekyylipatologian professori, ylilääkäri; Helsingin yliopisto, patologian osasto ja HUS Diagnostiikkakeskus

Anna Lempiäinen, LT, kliinisen kemian erikoislääkäri, osastonylilääkäri; HUS Diagnostiikkakeskus, kliininen kemia

Minna Majuri, LT, työterveyshuollon erikoislääkäri, johtava työterveyslääkäri, HUS Työterveys

Eero Mervaala, LT, professori, Helsingin yliopisto, farmakologian osasto; Käypä hoito -toimittaja, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Ville Männistö, gastroenterologian professori; Itä-Suomen yliopisto, Kuopion yliopistollinen sairaala

Helka Parviainen, LKT, radiologian erikoislääkäri, vatsaradiologian lisäkoulutus; Kustannus Oy Duodecim, Helsingin yliopisto ja Pohjanmaan hyvinvointialue / radiologia

Jukka Ronkainen, LT, dosentti, yleislääketieteen erikoislääkäri; Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto

Kimmo Salminen, LT, ylilääkäri; Varsinais-Suomen hyvinvointialue, TYKS Vatsakeskus, Gastroenterologia

Fredrik Åberg, dosentti, osastonylilääkäri, gastroenterologian erikoislääkäri; HUS Vatsakeskus, Elinsiirto- ja maksakirurgia

Asiantuntijat:

Petteri Harjuvaara, erityisasiantuntija, erikoislääkäri, autoilijan palvelut, liikennelääketiede; Liikenne- ja viestintävirasto Traficom

Solja Niemelä, päihdelääketieteen professori; Turun yliopisto, ylilääkäri; TYKS Riippuvuuspsykiatria, Varsinais-Suomen hyvinvointialue

Anne Pohju, FT, ravitsemusterapeutti; Keski-Suomen hyvinvointialue, ravitsemusterapiayksikkö

Minna Tallgren, dosentti, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri; HUS

Tarja Teitto-Tuckett, asiantuntija; Munuais- ja maksaliitto

Sidonnaisuudet

Sidonnaisuusilmoitukset on kerätty 28.5.2025 julkaistun suosituksen laatimisen yhteydessä.

Perttu Arkkila: Sivutoimet: Valviran ja Potilasvakuutuskeskuksen asiantuntija, yksityisvastaanotto Orton Oy. Tutkimus- ja kehitystyö: ulosteensiirto, tulehdukselliset suolistosairaudet, maksasairaudet, ruokatorvisairaudet. Koulutustoiminta: Johnson & Johnson, Celltrion, Takeda. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen Gastroenterologiayhdistys ry:n hepatologiajaoksen hallituksen jäsen. Toiminta terveydenhuollon ohjaukseen pyrkivissä hankkeissa: Gastroenterologia, gastrokirurgia ja hepatologia -oppikirjan päätoimittaja. Muut sidonnaisuudet: Osakkeet: Orion Oyj, Lääketutkimukset: AstraZeneca.

Johanna Arola: Tutkimus- ja kehitystyö: VTR, Syöpäjärjestöt, HUS Diagnostiikkakeskus Tiederaha. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Duodecim-seuran hallituksen jäsen vuoteen 2024 asti, Duodecimin verkostovaliokunnan puheenjohtaja vuoteen 2024 asti, Kustannus Oy Duodecimin hallituksen jäsen. Muut sidonnaisuudet: Multipat Oy:n osakas.

Anna Lempiäinen: Sivutoimet: Labquality Oy, asiantuntija. Koulutustoiminta: Labquality Oy, Koulab Oy.

Minna Majuri: Sivutoimet: HY, kliininen opettaja 3/2021 alkaen. Tutkimus- ja kehitystyö: Suomen Lääketieteen Säätiö, opetuksen tutkimusapuraha 2022. Koulutustoiminta: Helsingin yliopisto, Suomen Työterveyslääkäriyhdistys. Kongressit ja seminaarit: Helsingin yliopisto, STLY. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Lääkäriliiton valtuuskunta 2022–2024. Toiminta terveydenhuollon ohjaukseen pyrkivissä hankkeissa: STM Työelämän mielenterveysohjelman 1. osahanke: Mielenterveyden tuki työpaikalle – toimintamalli työterveysyhteistyöhön Työote Myöte Osatyökykyiset työelämässä.

Eero Mervaala: Sivutoimet: lääketieteellinen asiantuntija (farmakologia). Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen Verenpaineyhdistyksen hallituksen jäsen.

Ville Männistö: Sivutoimet: gastroenterologian erikoislääkäri; Kuopion yliopistollinen sairaala. Tutkimus- ja kehitystyö: Suomen Lääketieteen Säätiö, Sigrid Juséliuksen säätiö, Valtion tutkimusrahoitus, Mary ja Georg C. Ehrnroothin säätiö, Juhani Ahon säätiö. Koulutustoiminta: Ipsen, Abbvie, Orphalan, Norgine. Kongressit ja seminaarit: UEGW-kongressi 2023, AbbVie EASL-kongressi 2024, Vifor Phar. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen Gastroenterologiayhdistyksen hepatologiajaoksen jäsen, European Board of Gastroenterology and Hepatology, Suomen jäsen.

Arno Nordin: Sivutoimet: maksakirurgian konsultointi; Docrates Oy. Koulutustoiminta: AMGEN, Tillots Pharma AB, Vifor Pharma Nordiska AB, Norgine – esitelmiä. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen Transplantaatiokirurgisen Yhdistyksen jäsen, Suomen Gastroenterologiayhdistyksen maksajaoksen hallituksen jäsen (vpj).

Helka Parviainen: Sivutoimet: Duodecim-lehden lääketieteellinen toimitus, radiologi; Vaasan keskussairaala. Koulutustoiminta: Suomen Radiologiyhdistys, Suomen Lääkäriliitto, Suomen Gastroenterologiayhdistys. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Lääkäriliiton Radiologit-alaosaston johtokunta.

Jukka Ronkainen: Sivutoimet: yksityislääkärin vastaanotto, Suomen Terveystalo Kemi ja Tornio. Tutkimus- ja kehitystyö: VTR-rahoitus OYS ERVA:n kautta. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Lääkäriliiton edunvalvontavaliokunnan jäsen (Reviewer, United European Gastroenterology Week, kansainväliset julkaisut). Muut sidonnaisuudet: ProTerveys Oy ja GP Doctor Oy, osakkeiden omistus.

Kimmo Salminen: Sivutoimet: yksityislääkäri Terveystalo ja Pihlajalinna. Koulutustoiminta: Abbvie, BMS, Tillots, Pfizer, Munuais- ja maksaliitto, Arcada, Keliakialiitto, Lilly. Kongressit ja seminaarit: Abbvie, BMS, Tillots, Pfizer, Gilead, MSD. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Suomen Gastroenterologiayhdistyksen hallituksen rahastonhoitaja 2019–2023, hepatologiajaoksen jäsen 2020–. Toiminta terveydenhuollon ohjaukseen pyrkivissä hankkeissa: THL:n HIV ja HCV -asiantuntijaryhmä. Muut sidonnaisuudet: kliiniset lääketutkimukset (Abbvie, MSD, Hospira, Intercept, Gilead).

Fredrik Åberg: Sivutoimet: Suomen Terveystalo. Tutkimus- ja kehitystyö: Siemens Healthineers (tutkimusyhteistyö). Koulutustoiminta: Sandoz, Astellas, Siemens Healthineers, Norgine, Abbvie, Gore, Ipsen, Boehringer-Ingelheim, Takeda, AstraZeneca. Kongressit ja seminaarit: Gore. Luottamustoimet terveydenhuollon alalla: Harvinaissairauksien yksikön Harvinaiset maksasairaudet -ohjelman ERN-edustaja.

Kirjallisuusviite

Maksakirroosi. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gastroenterologiayhdistys r.y:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»27

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007

Kirjallisuutta

  1. Sanyal AJ, Van Natta ML, Clark J, ym. Prospective Study of Outcomes in Adults with Nonalcoholic Fatty Liver Disease. N Engl J Med 2021;385(17):1559-1569 «PMID: 34670043»PubMed
  2. Yano M, Kumada H, Kage M, ym. The long-term pathological evolution of chronic hepatitis C. Hepatology 1996;23(6):1334-40 «PMID: 8675148»PubMed
  3. Thiele M, Johansen S, Israelsen M, ym. Noninvasive assessment of hepatic decompensation. Hepatology 2025;81(3):1019-1037 «PMID: 37801593»PubMed
  4. Bedossa P, Poynard T. An algorithm for the grading of activity in chronic hepatitis C. The METAVIR Cooperative Study Group. Hepatology 1996;24(2):289-93 «PMID: 8690394»PubMed
  5. Ripoll C, Groszmann R, Garcia-Tsao G, ym. Hepatic venous pressure gradient predicts clinical decompensation in patients with compensated cirrhosis. Gastroenterology 2007;133(2):481-8 «PMID: 17681169»PubMed
  6. D'Amico G, Bernardi M, Angeli P. Towards a new definition of decompensated cirrhosis. J Hepatol 2022;76(1):202-207 «PMID: 34157322»PubMed
  7. Schulz MS, Angeli P, Trebicka J. Acute and non-acute decompensation of liver cirrhosis (47/130). Liver Int 2025;45(3):e15861 «PMID: 38426268»PubMed
  8. European Association for the Study of the Liver. EASL Clinical Practice Guidelines for the management of patients with decompensated cirrhosis. J Hepatol 2018;69(2):406-460 «PMID: 29653741»PubMed
  9. Ramírez-Mejía MM, Méndez-Sánchez N. What Is in a Name: from NAFLD to MAFLD and MASLD—Unraveling the Complexities and Implications. Curr Hepatology Rep 2023; 22;221–227, https://doi.org/10.1007/s11901-023-00620-9
  10. Allen AM, Pose E, Reddy KR, ym. Nonalcoholic Fatty Liver Disease Gets Renamed as Metabolic Dysfunction-Associated Steatotic Liver Disease: Progress But With Challenges. Gastroenterology 2024;166(2):229-234 «PMID: 37949246»PubMed
  11. Riazi K, Azhari H, Charette JH, ym. The prevalence and incidence of NAFLD worldwide: a systematic review and meta-analysis. Lancet Gastroenterol Hepatol 2022;7(9):851-861 «PMID: 35798021»PubMed
  12. Saarinen K, Färkkilä M, Jula A, ym. Enhanced liver Fibrosis® test predicts liver-related outcomes in the general population. JHEP Rep 2023;5(7):100765 «PMID: 37333973»PubMed
  13. Karhiaho IP, Kurki SH, Parviainen HI, ym. The hidden epidemic: Uncovering incidental fatty liver disease and its metabolic comorbidities by datamining in a hospital data lake - A real-world cohort study. Diabetes Res Clin Pract 2024;210():111609 «PMID: 38479446»PubMed
  14. Åberg F, Savikko J, Eerola V, ym. High prevalence of liver fibrosis and cirrhosis in a nationwide sample of organ donors with liver histology. J Hepatol 2024;80(5):e205-e207 «PMID: 37813245»PubMed
  15. Kjaergaard M, Lindvig KP, Thorhauge KH, ym. Using the ELF test, FIB-4 and NAFLD fibrosis score to screen the population for liver disease. J Hepatol 2023;79(2):277-286 «PMID: 37088311»PubMed
  16. Nasr P, von Seth E, Mayerhofer R, ym. Incidence, prevalence and mortality of chronic liver diseases in Sweden between 2005 and 2019. Eur J Epidemiol 2023;38(9):973-984 «PMID: 37490175»PubMed
  17. Harman DJ, Ryder SD, James MW, ym. Obesity and type 2 diabetes are important risk factors underlying previously undiagnosed cirrhosis in general practice: a cross-sectional study using transient elastography. Aliment Pharmacol Ther 2018;47(4):504-515 «PMID: 29210096»PubMed
  18. Thiele M, Madsen BS, Hansen JF, ym. Accuracy of the Enhanced Liver Fibrosis Test vs FibroTest, Elastography, and Indirect Markers in Detection of Advanced Fibrosis in Patients With Alcoholic Liver Disease. Gastroenterology 2018;154(5):1369-1379 «PMID: 29317276»PubMed
  19. Castera L, Boursier J. Noninvasive Algorithms for the Case Finding of "At-Risk" Patients with NAFLD. Semin Liver Dis 2022;42(3):313-326 «PMID: 35835440»PubMed
  20. Ajmera V, Cepin S, Tesfai K, ym. A prospective study on the prevalence of NAFLD, advanced fibrosis, cirrhosis and hepatocellular carcinoma in people with type 2 diabetes. J Hepatol 2023;78(3):471-478 «PMID: 36410554»PubMed
  21. Castera L, Laouenan C, Vallet-Pichard A, ym. High Prevalence of NASH and Advanced Fibrosis in Type 2 Diabetes: A Prospective Study of 330 Outpatients Undergoing Liver Biopsies for Elevated ALT, Using a Low Threshold. Diabetes Care 2023;46(7):1354-1362 «PMID: 37043830»PubMed
  22. GBD 2017 Cirrhosis Collaborators. The global, regional, and national burden of cirrhosis by cause in 195 countries and territories, 1990-2017: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2017. Lancet Gastroenterol Hepatol 2020;5(3):245-266 «PMID: 31981519»PubMed
  23. World Health Organization. Global status report on alcohol and health 2018. 27 September 2018. Report, ISBN 978-92-4-156563-9
  24. Åberg F, Männistä V, Mäkelä P. Maksatautikuolleisuus on kasvussa. Suom Lääkäril 2023;78:e37569, www.laakarilehti.fi/e37569
  25. Ratib S, Fleming KM, Crooks CJ, ym. 1 and 5 year survival estimates for people with cirrhosis of the liver in England, 1998-2009: a large population study. J Hepatol 2014;60(2):282-9 «PMID: 24128415»PubMed
  26. Jepsen P, Ott P, Andersen PK, ym. Clinical course of alcoholic liver cirrhosis: a Danish population-based cohort study. Hepatology 2010;51(5):1675-82 «PMID: 20186844»PubMed
  27. Williams R, Aspinall R, Bellis M, ym. Addressing liver disease in the UK: a blueprint for attaining excellence in health care and reducing premature mortality from lifestyle issues of excess consumption of alcohol, obesity, and viral hepatitis. Lancet 2014;384(9958):1953-97 «PMID: 25433429»PubMed
  28. Huang DQ, Terrault NA, Tacke F, ym. Global epidemiology of cirrhosis - aetiology, trends and predictions. Nat Rev Gastroenterol Hepatol 2023;20(6):388-398 «PMID: 36977794»PubMed
  29. Ginès P, Krag A, Abraldes JG, ym. Liver cirrhosis. Lancet 2021;398(10308):1359-1376 «PMID: 34543610»PubMed
  30. Udell JA, Wang CS, Tinmouth J, ym. Does this patient with liver disease have cirrhosis? JAMA 2012;307(8):832-842 «PMID: 22357834»PubMed
  31. Hetland LE, Kronborg TM, Thing M, ym. Suboptimal diagnostic accuracy of ultrasound and CT for compensated cirrhosis: Evidence from prospective cohort studies. Hepatol Commun 2023;7(9): «PMID: 37655978»PubMed
  32. Harris R, Harman DJ, Card TR, ym. Prevalence of clinically significant liver disease within the general population, as defined by non-invasive markers of liver fibrosis: a systematic review. Lancet Gastroenterol Hepatol 2017;2(4):288-297 «PMID: 28404158»PubMed
  33. Graupera I, Thiele M, Serra-Burriel M, ym. Low Accuracy of FIB-4 and NAFLD Fibrosis Scores for Screening for Liver Fibrosis in the Population. Clin Gastroenterol Hepatol 2022;20(11):2567-2576.e6 «PMID: 34971806»PubMed
  34. Nobili V, Parkes J, Bottazzo G, ym. Performance of ELF serum markers in predicting fibrosis stage in pediatric non-alcoholic fatty liver disease. Gastroenterology 2009;136(1):160-7 «PMID: 18992746»PubMed
  35. European Association for the Study of the Liver. EASL Clinical Practice Guidelines on non-invasive tests for evaluation of liver disease severity and prognosis - 2021 update. J Hepatol 2021;75(3):659-689 «PMID: 34166721»PubMed
  36. Rinella ME, Neuschwander-Tetri BA, Siddiqui MS, ym. AASLD Practice Guidance on the clinical assessment and management of nonalcoholic fatty liver disease. Hepatology 2023;77(5):1797-1835 «PMID: 36727674»PubMed
  37. van Kleef LA, Sonneveld MJ, Kavousi M, ym. Fatty liver disease is not associated with increased mortality in the elderly: A prospective cohort study. Hepatology 2023;77(2):585-593 «PMID: 35753042»PubMed
  38. van Kleef LA, Sonneveld MJ, de Man RA, ym. Poor performance of FIB-4 in elderly individuals at risk for chronic liver disease - implications for the clinical utility of the EASL NIT guideline. J Hepatol 2022;76(1):245-246 «PMID: 34461208»PubMed
  39. Kanwal F, Shubrook JH, Adams LA, ym. Clinical Care Pathway for the Risk Stratification and Management of Patients With Nonalcoholic Fatty Liver Disease. Gastroenterology 2021;161(5):1657-1669 «PMID: 34602251»PubMed
  40. Lichtinghagen R, Pietsch D, Bantel H, ym. The Enhanced Liver Fibrosis (ELF) score: normal values, influence factors and proposed cut-off values. J Hepatol 2013;59(2):236-42 «PMID: 23523583»PubMed
  41. Day J, Patel P, Parkes J, ym. Derivation and Performance of Standardized Enhanced Liver Fibrosis (ELF) Test Thresholds for the Detection and Prognosis of Liver Fibrosis. J Appl Lab Med 2019;3(5):815-826 «PMID: 31639756»PubMed
  42. Long MT, Noureddin M, Lim JK. AGA Clinical Practice Update: Diagnosis and Management of Nonalcoholic Fatty Liver Disease in Lean Individuals: Expert Review. Gastroenterology 2022;163(3):764-774.e1 «PMID: 35842345»PubMed
  43. Newsome PN, Cramb R, Davison SM, ym. Guidelines on the management of abnormal liver blood tests. Gut 2018;67(1):6-19 «PMID: 29122851»PubMed
  44. McPherson S, Armstrong MJ, Cobbold JF, ym. Quality standards for the management of non-alcoholic fatty liver disease (NAFLD): consensus recommendations from the British Association for the Study of the Liver and British Society of Gastroenterology NAFLD Special Interest Group. Lancet Gastroenterol Hepatol 2022;7(8):755-769 «PMID: 35490698»PubMed
  45. Cusi K, Isaacs S, Barb D, ym. American Association of Clinical Endocrinology Clinical Practice Guideline for the Diagnosis and Management of Nonalcoholic Fatty Liver Disease in Primary Care and Endocrinology Clinical Settings: Co-Sponsored by the American Association for the Study of Liver Diseases (AASLD). Endocr Pract 2022;28(5):528-562 «PMID: 35569886»PubMed
  46. Ginès P, Castera L, Lammert F, ym. Population screening for liver fibrosis: Toward early diagnosis and intervention for chronic liver diseases. Hepatology 2022;75(1):219-228 «PMID: 34537988»PubMed
  47. Younossi ZM, Noureddin M, Bernstein D, ym. Role of Noninvasive Tests in Clinical Gastroenterology Practices to Identify Patients With Nonalcoholic Steatohepatitis at High Risk of Adverse Outcomes: Expert Panel Recommendations. Am J Gastroenterol 2021;116(2):254-262 «PMID: 33284184»PubMed
  48. Younossi ZM, Felix S, Jeffers T, ym. Performance of the Enhanced Liver Fibrosis Test to Estimate Advanced Fibrosis Among Patients With Nonalcoholic Fatty Liver Disease. JAMA Netw Open 2021;4(9):e2123923 «PMID: 34529067»PubMed
  49. Boursier J, Decraecker M, Bourlière M, ym. Quality criteria for the measurement of liver stiffness. Clin Res Hepatol Gastroenterol 2022;46(1):101761 «PMID: 34325013»PubMed
  50. Ferraioli G, Barr RG, Berzigotti A, ym. WFUMB Guideline/Guidance on Liver Multiparametric Ultrasound: Part 1. Update to 2018 Guidelines on Liver Ultrasound Elastography. Ultrasound Med Biol 2024;50(8):1071-1087 «PMID: 38762390»PubMed
  51. Nascimbeni F, Lebray P, Fedchuk L, ym. Significant variations in elastometry measurements made within short-term in patients with chronic liver diseases. Clin Gastroenterol Hepatol 2015;13(4):763-71.e1-6 «PMID: 25086193»PubMed
  52. de Franchis R, Bosch J, Garcia-Tsao G, ym. Baveno VII - Renewing consensus in portal hypertension. J Hepatol 2022;76(4):959-974 «PMID: 35120736»PubMed
  53. Caballería L, Pera G, Arteaga I, ym. High Prevalence of Liver Fibrosis Among European Adults With Unknown Liver Disease: A Population-Based Study. Clin Gastroenterol Hepatol 2018;16(7):1138-1145.e5 «PMID: 29452268»PubMed
  54. Barr RG, Wilson SR, Rubens D, ym. Update to the Society of Radiologists in Ultrasound Liver Elastography Consensus Statement. Radiology 2020;296(2):263-274 «PMID: 32515681»PubMed
  55. Boursier J, Hagström H, Ekstedt M, ym. Non-invasive tests accurately stratify patients with NAFLD based on their risk of liver-related events. J Hepatol 2022;76(5):1013-1020 «PMID: 35063601»PubMed
  56. Dillon A, Galvin Z, Sultan AA, ym. Transient elastography can stratify patients with Child-Pugh A cirrhosis according to risk of early decompensation. Eur J Gastroenterol Hepatol 2018;30(12):1434-1440 «PMID: 30063481»PubMed
  57. Shili-Masmoudi S, Wong GL, Hiriart JB, ym. Liver stiffness measurement predicts long-term survival and complications in non-alcoholic fatty liver disease. Liver Int 2020;40(3):581-589 «PMID: 31749300»PubMed
  58. Johnson AL, Hayward KL, Patel P, ym. Predicting Liver-Related Outcomes in People With Nonalcoholic Fatty Liver Disease: The Prognostic Value of Noninvasive Fibrosis Tests. Hepatol Commun 2022;6(4):728-739 «PMID: 34783191»PubMed
  59. Lin H, Lee HW, Yip TC, ym. Vibration-Controlled Transient Elastography Scores to Predict Liver-Related Events in Steatotic Liver Disease. JAMA 2024;331(15):1287-1297 «PMID: 38512249»PubMed
  60. Hegmar H, Wester A, Aleman S, ym. Liver stiffness predicts progression to liver-related events in patients with chronic liver disease - A cohort study of 14 414 patients. Liver Int 2024;44(7):1689-1699 «PMID: 38560775»PubMed
  61. Pavlov CS, Casazza G, Nikolova D, ym. Systematic review with meta-analysis: diagnostic accuracy of transient elastography for staging of fibrosis in people with alcoholic liver disease. Aliment Pharmacol Ther 2016;43(5):575-85 «PMID: 26791825»PubMed
  62. Tapper EB, Parikh ND. Diagnosis and Management of Cirrhosis and Its Complications: A Review. JAMA 2023;329(18):1589-1602 «PMID: 37159031»PubMed
  63. Lin Y, Li H, Jin C, ym. The diagnostic accuracy of liver fibrosis in non-viral liver diseases using acoustic radiation force impulse elastography: A systematic review and meta-analysis. PLoS One 2020;15(1):e0227358 «PMID: 31940395»PubMed
  64. Sanyal AJ, Castera L, Wong VW. Noninvasive Assessment of Liver Fibrosis in NAFLD. Clin Gastroenterol Hepatol 2023;21(8):2026-2039 «PMID: 37062495»PubMed
  65. Herrmann E, de Lédinghen V, Cassinotto C, ym. Assessment of biopsy-proven liver fibrosis by two-dimensional shear wave elastography: An individual patient data-based meta-analysis. Hepatology 2018;67(1):260-272 «PMID: 28370257»PubMed
  66. Liang JX, Ampuero J, Niu H, ym. An individual patient data meta-analysis to determine cut-offs for and confounders of NAFLD-fibrosis staging with magnetic resonance elastography. J Hepatol 2023;79(3):592-604 «PMID: 37121437»PubMed
  67. Groszmann RJ, Garcia-Tsao G, Bosch J, ym. Beta-blockers to prevent gastroesophageal varices in patients with cirrhosis. N Engl J Med 2005;353(21):2254-61 «PMID: 16306522»PubMed
  68. Bai W, Abraldes JG. Noninvasive assessment oesophageal varices: impact of the Baveno VI criteria. Curr Opin Gastroenterol 2022;38(3):206-215 «PMID: 35645017»PubMed
  69. Dajti E, Ravaioli F, Zykus R, ym. Accuracy of spleen stiffness measurement for the diagnosis of clinically significant portal hypertension in patients with compensated advanced chronic liver disease: a systematic review and individual patient data meta-analysis. Lancet Gastroenterol Hepatol 2023;8(9):816-828 «PMID: 37478880»PubMed
  70. Kaplan DE, Dai F, Skanderson M, ym. Recalibrating the Child-Turcotte-Pugh Score to Improve Prediction of Transplant-Free Survival in Patients with Cirrhosis. Dig Dis Sci 2016;61(11):3309-3320 «PMID: 27405990»PubMed
  71. Mózes FE, Lee JA, Vali Y, ym. Performance of non-invasive tests and histology for the prediction of clinical outcomes in patients with non-alcoholic fatty liver disease: an individual participant data meta-analysis. Lancet Gastroenterol Hepatol 2023;8(8):704-713 «PMID: 37290471»PubMed
  72. Shearer JE, Jones R, Parker R, ym. The Natural History of Advanced Chronic Liver Disease Defined by Transient Elastography. Clin Gastroenterol Hepatol 2023;21(3):694-703.e8 «PMID: 35337981»PubMed
  73. Shen Y, Wu SD, Wu L, ym. The prognostic role of liver stiffness in patients with chronic liver disease: a systematic review and dose-response meta-analysis. Hepatol Int 2019;13(5):560-572 «PMID: 31273618»PubMed
  74. Trebicka J, Gu W, de Ledinghen V, ym. Two-dimensional shear wave elastography predicts survival in advanced chronic liver disease. Gut 2022;71(2):402-414 «PMID: 33479052»PubMed
  75. Taru MG, Lupsor-Platon M. Exploring Opportunities to Enhance the Screening and Surveillance of Hepatocellular Carcinoma in Non-Alcoholic Fatty Liver Disease (NAFLD) through Risk Stratification Algorithms Incorporating Ultrasound Elastography. Cancers (Basel) 2023;15(16): «PMID: 37627125»PubMed
  76. Semmler G, Yang Z, Fritz L, ym. Dynamics in Liver Stiffness Measurements Predict Outcomes in Advanced Chronic Liver Disease. Gastroenterology 2023;165(4):1041-1052 «PMID: 37442301»PubMed
  77. Thorhauge KH, Semmler G, Johansen S, ym. Using liver stiffness to predict and monitor the risk of decompensation and mortality in patients with alcohol-related liver disease. J Hepatol 2024;81(1):23-32 «PMID: 38428644»PubMed
  78. D'Amico G, Morabito A, D'Amico M, ym. Clinical states of cirrhosis and competing risks. J Hepatol 2018;68(3):563-576 «PMID: 29111320»PubMed
  79. Pose E, Torrents A, Reverter E, ym. A notable proportion of liver transplant candidates with alcohol-related cirrhosis can be delisted because of clinical improvement. J Hepatol 2021;75(2):275-283 «PMID: 33746085»PubMed
  80. Hofer BS, Simbrunner B, Hartl L, ym. Hepatic recompensation according to Baveno VII criteria is linked to a significant survival benefit in decompensated alcohol-related cirrhosis. Liver Int 2023;43(10):2220-2231 «PMID: 37469291»PubMed
  81. Tonon M, Balcar L, Semmler G, ym. Etiological cure prevents further decompensation and mortality in patients with cirrhosis with ascites as the single first decompensating event. Hepatology 2023;78(4):1149-1158 «PMID: 37190823»PubMed
  82. Xu X, Wang H, Zhao W, ym. Recompensation factors for patients with decompensated cirrhosis: a multicentre retrospective case-control study. BMJ Open 2021;11(6):e043083 «PMID: 34162632»PubMed
  83. Svensk Gastroenterologisk Förening. Nationellt vårdprogram för levercirros 2022. Publicerad 28 april 2023. https://svenskgastroenterologi.se/kunskap/nationellt-vardprogram-for-levercirros-2022/
  84. Jalan R, D'Amico G, Trebicka J, ym. New clinical and pathophysiological perspectives defining the trajectory of cirrhosis. J Hepatol 2021;75 Suppl 1():S14-S26 «PMID: 34039485»PubMed
  85. Åberg F, Luukkonen PK, But A, ym. Development and validation of a model to predict incident chronic liver disease in the general population: The CLivD score. J Hepatol 2022;77(2):302-311 «PMID: 35271949»PubMed
  86. Åberg F, Asteljoki J, Männistö V, ym. Combined use of the CLivD score and FIB-4 for prediction of liver-related outcomes in the population. Hepatology 2024;80(1):163-172 «PMID: 38112489»PubMed
  87. Åberg F, Britton A, Luukkonen PK. Changes over time in the Chronic Liver Disease risk score predict liver-related outcomes: longitudinal analysis of the Whitehall II study. Scand J Gastroenterol 2023;58(2):170-177 «PMID: 35989617»PubMed
  88. Mäkelä P, Härkönen J, Lintonen T ym. Näin suomi juo. THL 2018, Teema 29, https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-146-1
  89. Becker U, Deis A, Sørensen TI, ym. Prediction of risk of liver disease by alcohol intake, sex, and age: a prospective population study. Hepatology 1996;23(5):1025-9 «PMID: 8621128»PubMed
  90. Kamper-Jørgensen M, Grønbaek M, Tolstrup J, ym. Alcohol and cirrhosis: dose--response or threshold effect? J Hepatol 2004;41(1):25-30 «PMID: 15246203»PubMed
  91. Roerecke M, Vafaei A, Hasan OSM, ym. Alcohol Consumption and Risk of Liver Cirrhosis: A Systematic Review and Meta-Analysis. Am J Gastroenterol 2019;114(10):1574-1586 «PMID: 31464740»PubMed
  92. Rehm J, Taylor B, Mohapatra S, ym. Alcohol as a risk factor for liver cirrhosis: a systematic review and meta-analysis. Drug Alcohol Rev 2010;29(4):437-45 «PMID: 20636661»PubMed
  93. Bellentani S, Saccoccio G, Costa G, ym. Drinking habits as cofactors of risk for alcohol induced liver damage. The Dionysos Study Group. Gut 1997;41(6):845-50 «PMID: 9462221»PubMed
  94. Israelsen M, Kim M, Suvitaival T, ym. Comprehensive lipidomics reveals phenotypic differences in hepatic lipid turnover in ALD and NAFLD during alcohol intoxication. JHEP Rep 2021;3(5):100325 «PMID: 34401690»PubMed
  95. Torp N, Israelsen M, Nielsen MJ, ym. Binge drinking induces an acute burst of markers of hepatic fibrogenesis (PRO-C3). Liver Int 2022;42(1):92-101 «PMID: 34845832»PubMed
  96. Bala S, Marcos M, Gattu A, ym. Acute binge drinking increases serum endotoxin and bacterial DNA levels in healthy individuals. PLoS One 2014;9(5):e96864 «PMID: 24828436»PubMed
  97. Stankevic E, Israelsen M, Juel HB, ym. Binge drinking episode causes acute, specific alterations in systemic and hepatic inflammation-related markers. Liver Int 2023;43(12):2680-2691 «PMID: 37592403»PubMed
  98. Åberg F, Helenius-Hietala J, Puukka P, ym. Binge drinking and the risk of liver events: A population-based cohort study. Liver Int 2017;37(9):1373-1381 «PMID: 28276137»PubMed
  99. Ding C, Ng Fat L, Britton A, ym. Binge-pattern alcohol consumption and genetic risk as determinants of alcohol-related liver disease. Nat Commun 2023;14(1):8041 «PMID: 38097541»PubMed
  100. Marti-Aguado D, Clemente-Sanchez A, Bataller R. Cigarette smoking and liver diseases. J Hepatol 2022;77(1):191-205 «PMID: 35131406»PubMed
  101. Åberg F, Färkkilä M, Männistö V. Interaction Between Alcohol Use and Metabolic Risk Factors for Liver Disease: A Critical Review of Epidemiological Studies. Alcohol Clin Exp Res 2020;44(2):384-403 «PMID: 31854001»PubMed
  102. Åberg F, Byrne CD, Pirola CJ, ym. Alcohol consumption and metabolic syndrome: Clinical and epidemiological impact on liver disease. J Hepatol 2023;78(1):191-206 «PMID: 36063967»PubMed
  103. Buch S, Stickel F, Trépo E, ym. A genome-wide association study confirms PNPLA3 and identifies TM6SF2 and MBOAT7 as risk loci for alcohol-related cirrhosis. Nat Genet 2015;47(12):1443-8 «PMID: 26482880»PubMed
  104. Higgins-Biddle JC, Babor TF. A review of the Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT), AUDIT-C, and USAUDIT for screening in the United States: Past issues and future directions. Am J Drug Alcohol Abuse 2018;44(6):578-586 «PMID: 29723083»PubMed
  105. Alkoholiongelmat. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  106. Perilli M, Toselli F, Franceschetto L, ym. Phosphatidylethanol (PEth) in Blood as a Marker of Unhealthy Alcohol Use: A Systematic Review with Novel Molecular Insights. Int J Mol Sci 2023;24(15): «PMID: 37569551»PubMed
  107. Jonas DE, Amick HR, Feltner C, ym. Pharmacotherapy for adults with alcohol use disorders in outpatient settings: a systematic review and meta-analysis. JAMA 2014;311(18):1889-900 «PMID: 24825644»PubMed
  108. Winslow BT, Onysko M, Hebert M. Medications for Alcohol Use Disorder. Am Fam Physician 2016;93(6):457-65 «PMID: 26977830»PubMed
  109. Vannier AGL, Shay JES, Fomin V, ym. Incidence and Progression of Alcohol-Associated Liver Disease After Medical Therapy for Alcohol Use Disorder. JAMA Netw Open 2022;5(5):e2213014 «PMID: 35594048»PubMed
  110. Vannier AGL, Przybyszewski EM, Shay J, ym. Psychotherapy for Alcohol Use Disorder Is Associated With Reduced Risk of Incident Alcohol-Associated Liver Disease. Clin Gastroenterol Hepatol 2023;21(6):1571-1580.e7 «PMID: 35964893»PubMed
  111. Yki-Järvinen H. Non-alcoholic fatty liver disease as a cause and a consequence of metabolic syndrome. Lancet Diabetes Endocrinol 2014;2(11):901-10 «PMID: 24731669»PubMed
  112. Åberg F, Helenius-Hietala J, Puukka P, ym. Interaction between alcohol consumption and metabolic syndrome in predicting severe liver disease in the general population. Hepatology 2018;67(6):2141-2149 «PMID: 29164643»PubMed
  113. Berzigotti A, Garcia-Tsao G, Bosch J, ym. Obesity is an independent risk factor for clinical decompensation in patients with cirrhosis. Hepatology 2011;54(2):555-61 «PMID: 21567436»PubMed
  114. Berzigotti A, Albillos A, Villanueva C, ym. Effects of an intensive lifestyle intervention program on portal hypertension in patients with cirrhosis and obesity: The SportDiet study. Hepatology 2017;65(4):1293-1305 «PMID: 27997989»PubMed
  115. Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  116. Israelsen M, Juel HB, Detlefsen S, ym. Metabolic and Genetic Risk Factors Are the Strongest Predictors of Severity of Alcohol-Related Liver Fibrosis. Clin Gastroenterol Hepatol 2022;20(8):1784-1794.e9 «PMID: 33279778»PubMed
  117. Stepanova M, Rafiq N, Younossi ZM. Components of metabolic syndrome are independent predictors of mortality in patients with chronic liver disease: a population-based study. Gut 2010;59(10):1410-5 «PMID: 20660697»PubMed
  118. Ei-alkoholiperäinen rasvamaksatauti (NAFLD). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  119. Simon TG, Kim MN, Luo X, ym. Physical activity compared to adiposity and risk of liver-related mortality: Results from two prospective, nationwide cohorts. J Hepatol 2020;72(6):1062-1069 «PMID: 31954204»PubMed
  120. Ren H, Wang J, Gao Y, ym. Metabolic syndrome and liver-related events: a systematic review and meta-analysis. BMC Endocr Disord 2019;19(1):40 «PMID: 31023282»PubMed
  121. Clouston AD, Powell EE. Interaction of non-alcoholic fatty liver disease with other liver diseases. Best Pract Res Clin Gastroenterol 2002;16(5):767-81 «PMID: 12406444»PubMed
  122. Persico M, Iolascon A. Steatosis as a co-factor in chronic liver diseases. World J Gastroenterol 2010;16(10):1171-6 «PMID: 20222159»PubMed
  123. Valtion ravitsemusneuvottelukunta, Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos. Kestävää terveyttä ruoasta -kansalliset ravitsemussuositukset 2024.
  124. Kennedy OJ, Roderick P, Buchanan R, ym. Coffee, including caffeinated and decaffeinated coffee, and the risk of hepatocellular carcinoma: a systematic review and dose-response meta-analysis. BMJ Open 2017;7(5):e013739 «PMID: 28490552»PubMed
  125. Kennedy OJ, Roderick P, Buchanan R, ym. Systematic review with meta-analysis: coffee consumption and the risk of cirrhosis. Aliment Pharmacol Ther 2016;43(5):562-74 «PMID: 26806124»PubMed
  126. Kennedy OJ, Roderick P, Poole R, ym. Coffee, caffeine and non-alcoholic fatty liver disease? Therap Adv Gastroenterol 2016;9(3):417-8 «PMID: 27134669»PubMed
  127. European Association for the Study of the Liver. EASL Clinical Practice Guidelines: Drug-induced liver injury. J Hepatol 2019;70(6):1222-1261 «PMID: 30926241»PubMed
  128. Mauro E, Crespo G, Montironi C, ym. Portal pressure and liver stiffness measurements in the prediction of fibrosis regression after sustained virological response in recurrent hepatitis C. Hepatology 2018;67(5):1683-1694 «PMID: 28960366»PubMed
  129. Marcellin P, Gane E, Buti M, ym. Regression of cirrhosis during treatment with tenofovir disoproxil fumarate for chronic hepatitis B: a 5-year open-label follow-up study. Lancet 2013;381(9865):468-75 «PMID: 23234725»PubMed
  130. Wedemeyer H, Aleman S, Brunetto MR, ym. A Phase 3, Randomized Trial of Bulevirtide in Chronic Hepatitis D. N Engl J Med 2023;389(1):22-32 «PMID: 37345876»PubMed
  131. Xie YD, Feng B, Gao Y, ym. Effect of abstinence from alcohol on survival of patients with alcoholic cirrhosis: A systematic review and meta-analysis. Hepatol Res 2014;44(4):436-49 «PMID: 23607793»PubMed
  132. Kalambokis GN, Chouliara N, Tsiakas I, ym. Impact of continued alcohol use on liver-related outcomes of alcohol-associated cirrhosis: a retrospective study of 440 patients. Eur J Gastroenterol Hepatol 2024;36(1):89-96 «PMID: 37823451»PubMed
  133. Louvet A, Bourcier V, Archambeaud I, ym. Low alcohol consumption influences outcomes in individuals with alcohol-related compensated cirrhosis in a French multicenter cohort. J Hepatol 2023;78(3):501-512 «PMID: 36423805»PubMed
  134. Rogal S, Youk A, Zhang H, ym. Impact of Alcohol Use Disorder Treatment on Clinical Outcomes Among Patients With Cirrhosis. Hepatology 2020;71(6):2080-2092 «PMID: 31758811»PubMed
  135. Rabiee A, Mahmud N, Falker C, ym. Medications for alcohol use disorder improve survival in patients with hazardous drinking and alcohol-associated cirrhosis. Hepatol Commun 2023;7(4): «PMID: 36972386»PubMed
  136. Avanceña A, Miller N, Uttal S, ym. Cost-effectiveness of alcohol use treatments in patients with alcohol-related cirrhosis. J Hepatol 2021;74(6):1286-1294, PMID: 33326815
  137. Khan A, Tansel A, White DL, ym. Efficacy of Psychosocial Interventions in Inducing and Maintaining Alcohol Abstinence in Patients With Chronic Liver Disease: A Systematic Review. Clin Gastroenterol Hepatol 2016;14(2):191-202.e1-4; quiz e20 «PMID: 26256464»PubMed
  138. Oldroyd C, Greenham O, Martin G, ym. Systematic review: Interventions for alcohol use disorder in patients with cirrhosis or alcohol-associated hepatitis. Aliment Pharmacol Ther 2023;58(8):763-773 «PMID: 37602505»PubMed
  139. Hemrage S, Brobbin E, Deluca P, ym. Efficacy of psychosocial interventions to reduce alcohol use in comorbid alcohol use disorder and alcohol-related liver disease: a systematic review of randomized controlled trials. Alcohol Alcohol 2023;58(5):478-484 «PMID: 37530582»PubMed
  140. Gratacós-Ginès J, Bruguera P, Pérez-Guasch M, ym. Medications for alcohol use disorder promote abstinence in alcohol-associated cirrhosis: Results from a systematic review and meta-analysis. Hepatology 2024;79(2):368-379 «PMID: 37625154»PubMed
  141. Jophlin LL, Singal AK, Bataller R, ym. ACG Clinical Guideline: Alcohol-Associated Liver Disease. Am J Gastroenterol 2024;119(1):30-54 «PMID: 38174913»PubMed
  142. Pape E, Roman E, Scala-Bertola J, ym. Death of an alcohol-dependent patient following intentional drug intoxication: implication of baclofen? Eur Addict Res 2014;20(6):300-4 «PMID: 25300747»PubMed
  143. Addolorato G, Leggio L, Ferrulli A, ym. Effectiveness and safety of baclofen for maintenance of alcohol abstinence in alcohol-dependent patients with liver cirrhosis: randomised, double-blind controlled study. Lancet 2007;370(9603):1915-22 «PMID: 18068515»PubMed
  144. Addolorato G, Caputo F, Capristo E, ym. Baclofen efficacy in reducing alcohol craving and intake: a preliminary double-blind randomized controlled study. Alcohol Alcohol 2002;37(5):504-8 «PMID: 12217947»PubMed
  145. Garbutt JC, Kampov-Polevoy AB, Gallop R, ym. Efficacy and safety of baclofen for alcohol dependence: a randomized, double-blind, placebo-controlled trial. Alcohol Clin Exp Res 2010;34(11):1849-57 «PMID: 20662805»PubMed
  146. Vuittonet CL, Halse M, Leggio L, ym. Pharmacotherapy for alcoholic patients with alcoholic liver disease. Am J Health Syst Pharm 2014;71(15):1265-76 «PMID: 25027533»PubMed
  147. Sinagra E, Perricone G, D'Amico M, ym. Systematic review with meta-analysis: the haemodynamic effects of carvedilol compared with propranolol for portal hypertension in cirrhosis. Aliment Pharmacol Ther 2014;39(6):557-68 «PMID: 24461301»PubMed
  148. Villanueva C, Torres F, Sarin SK, ym. Carvedilol reduces the risk of decompensation and mortality in patients with compensated cirrhosis in a competing-risk meta-analysis. J Hepatol 2022;77(4):1014-1025 «PMID: 35661713»PubMed
  149. Tripathi D, Ferguson JW, Kochar N, ym. Randomized controlled trial of carvedilol versus variceal band ligation for the prevention of the first variceal bleed. Hepatology 2009;50(3):825-33 «PMID: 19610055»PubMed
  150. Rodrigues SG, Mendoza YP, Bosch J. Beta-blockers in cirrhosis: Evidence-based indications and limitations. JHEP Rep 2020;2(1):100063 «PMID: 32039404»PubMed
  151. Reiberger T, Ulbrich G, Ferlitsch A, ym. Carvedilol for primary prophylaxis of variceal bleeding in cirrhotic patients with haemodynamic non-response to propranolol. Gut 2013;62(11):1634-41 «PMID: 23250049»PubMed
  152. Garcia-Tsao G, Grace ND, Groszmann RJ, ym. Short-term effects of propranolol on portal venous pressure. Hepatology 1986;6(1):101-6 «PMID: 3943775»PubMed
  153. Fonseca VA. Effects of beta-blockers on glucose and lipid metabolism. Curr Med Res Opin 2010;26(3):615-29 «PMID: 20067434»PubMed
  154. Biggins SW, Angeli P, Garcia-Tsao G, ym. Diagnosis, Evaluation, and Management of Ascites, Spontaneous Bacterial Peritonitis and Hepatorenal Syndrome: 2021 Practice Guidance by the American Association for the Study of Liver Diseases. Hepatology 2021;74(2):1014-1048 «PMID: 33942342»PubMed
  155. Wan S, Huang C, Zhu X. Systematic review with a meta-analysis: clinical effects of statins on the reduction of portal hypertension and variceal haemorrhage in cirrhotic patients. BMJ Open 2019;9(7):e030038 «PMID: 31315875»PubMed
  156. Kim RG, Loomba R, Prokop LJ, ym. Statin Use and Risk of Cirrhosis and Related Complications in Patients With Chronic Liver Diseases: A Systematic Review and Meta-analysis. Clin Gastroenterol Hepatol 2017;15(10):1521-1530.e8 «PMID: 28479502»PubMed
  157. Abraldes JG, Villanueva C, Aracil C, ym. Addition of Simvastatin to Standard Therapy for the Prevention of Variceal Rebleeding Does Not Reduce Rebleeding but Increases Survival in Patients With Cirrhosis. Gastroenterology 2016;150(5):1160-1170.e3 «PMID: 26774179»PubMed
  158. Zeng RW, Yong JN, Tan DJH, ym. Meta-analysis: Chemoprevention of hepatocellular carcinoma with statins, aspirin and metformin. Aliment Pharmacol Ther 2023;57(6):600-609 «PMID: 36625733»PubMed
  159. Mahmud N, Chapin S, Goldberg DS, ym. Statin exposure is associated with reduced development of acute-on-chronic liver failure in a Veterans Affairs cohort. J Hepatol 2022;76(5):1100-1108 «PMID: 35066085»PubMed
  160. Sharpton SR, Loomba R. Emerging role of statin therapy in the prevention and management of cirrhosis, portal hypertension, and HCC. Hepatology 2023;78(6):1896-1906 «PMID: 37013380»PubMed
  161. Memel ZN, Arvind A, Moninuola O, ym. Aspirin Use Is Associated with a Reduced Incidence of Hepatocellular Carcinoma: A Systematic Review and Meta-analysis. Hepatol Commun 2021;5(1):133-143 «PMID: 33437907»PubMed
  162. Simon TG, Duberg AS, Aleman S, ym. Association of Aspirin with Hepatocellular Carcinoma and Liver-Related Mortality. N Engl J Med 2020;382(11):1018-1028 «PMID: 32160663»PubMed
  163. Pearson MM, Kim NJ, Berry K, ym. Associations Between Alcohol Use and Liver-Related Outcomes in a Large National Cohort of Patients With Cirrhosis. Hepatol Commun 2021;5(12):2080-2095 «PMID: 34601829»PubMed
  164. Huisman EJ, Trip EJ, Siersema PD, ym. Protein energy malnutrition predicts complications in liver cirrhosis. Eur J Gastroenterol Hepatol 2011;23(11):982-9 «PMID: 21971339»PubMed
  165. Tantai X, Liu Y, Yeo YH, ym. Effect of sarcopenia on survival in patients with cirrhosis: A meta-analysis. J Hepatol 2022;76(3):588-599 «PMID: 34785325»PubMed
  166. Schmidt-Stiedenroth K, Mambrey V, Dreher A, ym. Psychosocial working conditions and mental health among medical assistants in Germany: a scoping review. BMC Public Health 2024;24(1):716 «PMID: 38448891»PubMed
  167. European Association for the Study of the Liver. EASL Clinical Practice Guidelines on nutrition in chronic liver disease. J Hepatol 2019;70(1):172-193 «PMID: 30144956»PubMed
  168. Owen OE, Trapp VE, Reichard GA Jr, ym. Nature and quantity of fuels consumed in patients with alcoholic cirrhosis. J Clin Invest 1983;72(5):1821-32 «PMID: 6630528»PubMed
  169. Plank LD, Gane EJ, Peng S, ym. Nocturnal nutritional supplementation improves total body protein status of patients with liver cirrhosis: a randomized 12-month trial. Hepatology 2008;48(2):557-66 «PMID: 18627001»PubMed
  170. Williams FR, Berzigotti A, Lord JM, ym. Review article: impact of exercise on physical frailty in patients with chronic liver disease. Aliment Pharmacol Ther 2019;50(9):988-1000 «PMID: 31502264»PubMed
  171. Carey EJ, Lai JC, Sonnenday C, ym. A North American Expert Opinion Statement on Sarcopenia in Liver Transplantation. Hepatology 2019;70(5):1816-1829 «PMID: 31220351»PubMed
  172. Kawaguchi T, Kawaguchi A, Hashida R, ym. Resistance exercise in combination with aerobic exercise reduces the incidence of serious events in patients with liver cirrhosis: a meta-analysis of randomized controlled trials. J Gastroenterol 2024;59(3):216-228 «PMID: 38159112»PubMed
  173. Lin FP, Visina JM, Bloomer PM, ym. Prehabilitation-Driven Changes in Frailty Metrics Predict Mortality in Patients With Advanced Liver Disease. Am J Gastroenterol 2021;116(10):2105-2117 «PMID: 34313620»PubMed
  174. Aamann L, Dam G, Jepsen P, ym. Reduced 3-year risk of hospital admission and mortality after 12-week resistance training of cirrhosis patients: A follow-up of a randomized clinical trial. J Gastroenterol Hepatol 2023;38(8):1365-1371 «PMID: 36740964»PubMed
  175. Román E, Kaür N, Sánchez E, ym. Home exercise, branched-chain amino acids, and probiotics improve frailty in cirrhosis: A randomized clinical trial. Hepatol Commun 2024;8(5): «PMID: 38701490»PubMed
  176. Tandon P, Ismond KP, Riess K, ym. Exercise in cirrhosis: Translating evidence and experience to practice. J Hepatol 2018;69(5):1164-1177 «PMID: 29964066»PubMed
  177. Okubo T, Atsukawa M, Tsubota A, ym. Effect of Vitamin D Supplementation on Skeletal Muscle Volume and Strength in Patients with Decompensated Liver Cirrhosis Undergoing Branched Chain Amino Acids Supplementation: A Prospective, Randomized, Controlled Pilot Trial. Nutrients 2021;13(6): «PMID: 34070910»PubMed
  178. Lai GY, Weinstein SJ, Albanes D, ym. The association of coffee intake with liver cancer incidence and chronic liver disease mortality in male smokers. Br J Cancer 2013;109(5):1344-51 «PMID: 23880821»PubMed
  179. Kennedy OJ, Fallowfield JA, Poole R, ym. All coffee types decrease the risk of adverse clinical outcomes in chronic liver disease: a UK Biobank study. BMC Public Health 2021;21(1):970 «PMID: 34154561»PubMed
  180. Åberg F, Helenius-Hietala J. Oral Health and Liver Disease: Bidirectional Associations-A Narrative Review. Dent J (Basel) 2022;10(2): «PMID: 35200242»PubMed
  181. Bajaj JS, Lai JC, Tandon P, ym. Role of Oral Health, Frailty, and Minimal Hepatic Encephalopathy in the Risk of Hospitalization: A Prospective Multi-Center Cohort of Outpatients With Cirrhosis. Clin Gastroenterol Hepatol 2023;21(7):1864-1872.e2 «PMID: 36328307»PubMed
  182. Bajaj JS, Matin P, White MB, ym. Periodontal therapy favorably modulates the oral-gut-hepatic axis in cirrhosis. Am J Physiol Gastrointest Liver Physiol 2018;315(5):G824-G837 «PMID: 30118351»PubMed
  183. Trebicka J, Fernandez J, Papp M, ym. PREDICT identifies precipitating events associated with the clinical course of acutely decompensated cirrhosis. J Hepatol 2021;74(5):1097-1108 «PMID: 33227350»PubMed
  184. Villanueva C, Colomo A, Bosch A, ym. Transfusion strategies for acute upper gastrointestinal bleeding. N Engl J Med 2013;368(1):11-21 «PMID: 23281973»PubMed
  185. Bañares R, Albillos A, Rincón D, ym. Endoscopic treatment versus endoscopic plus pharmacologic treatment for acute variceal bleeding: a meta-analysis. Hepatology 2002;35(3):609-15 «PMID: 11870374»PubMed
  186. Wells M, Chande N, Adams P, ym. Meta-analysis: vasoactive medications for the management of acute variceal bleeds. Aliment Pharmacol Ther 2012;35(11):1267-78 «PMID: 22486630»PubMed
  187. Chavez-Tapia NC, Barrientos-Gutierrez T, Tellez-Avila F, ym. Meta-analysis: antibiotic prophylaxis for cirrhotic patients with upper gastrointestinal bleeding - an updated Cochrane review. Aliment Pharmacol Ther 2011;34(5):509-18 «PMID: 21707680»PubMed
  188. Kaplan DE, Ripoll C, Thiele M, ym. AASLD Practice Guidance on risk stratification and management of portal hypertension and varices in cirrhosis. Hepatology 2024;79(5):1180-1211 «PMID: 37870298»PubMed
  189. Wu X, Zhang D, Yu Y, ym. Proton pump inhibitor use and mortality in patients with cirrhosis: a meta-analysis of cohort studies. Biosci Rep 2020;40(6): «PMID: 32406491»PubMed
  190. Tantai XX, Yang LB, Wei ZC, ym. Association of proton pump inhibitors with risk of hepatic encephalopathy in advanced liver disease: A meta-analysis. World J Gastroenterol 2019;25(21):2683-2698 «PMID: 31210719»PubMed
  191. Alhumaid S, Al Mutair A, Al Alawi Z, ym. Proton pump inhibitors use and risk of developing spontaneous bacterial peritonitis in cirrhotic patients: A systematic review and meta-analysis. Gut Pathog 2021;13(1):17 «PMID: 33741033»PubMed
  192. China L, Tittanegro T, Crocombe D, ym. Investigating potential confounding by indication when considering the association between proton pump inhibitor use, infection, hepatic encephalopathy and mortality in hospitalised decompensated cirrhosis: a post-hoc analysis of the ATTIRE trial. EClinicalMedicine 2023;58():101924 «PMID: 37090442»PubMed
  193. Haberl J, Zollner G, Fickert P, ym. To salt or not to salt?-That is the question in cirrhosis. Liver Int 2018;38(7):1148-1159 «PMID: 29608812»PubMed
  194. Angeli P, Fasolato S, Mazza E, ym. Combined versus sequential diuretic treatment of ascites in non-azotaemic patients with cirrhosis: results of an open randomised clinical trial. Gut 2010;59(1):98-104 «PMID: 19570764»PubMed
  195. Arkkila P, Nordin A. Treatment of ascites and its complications. Duodecim 2016;132(18):1719-25 «PMID: 29188952»PubMed
  196. Bernardi M, Caraceni P, Navickis RJ, ym. Albumin infusion in patients undergoing large-volume paracentesis: a meta-analysis of randomized trials. Hepatology 2012;55(4):1172-81 «PMID: 22095893»PubMed
  197. Shrestha DB, Budhathoki P, Sedhai YR, ym. Safety and efficacy of human serum albumin treatment in patients with cirrhotic ascites undergoing paracentesis: A systematic review and meta-analysis. Ann Hepatol 2021;26():100547 «PMID: 34626828»PubMed
  198. Bai Z, Méndez-Sánchez N, Romeiro FG, ym. Use of albumin infusion for cirrhosis-related complications: An international position statement. JHEP Rep 2023;5(8):100785 «PMID: 37456673»PubMed
  199. Sort P, Navasa M, Arroyo V, ym. Effect of intravenous albumin on renal impairment and mortality in patients with cirrhosis and spontaneous bacterial peritonitis. N Engl J Med 1999;341(6):403-9 «PMID: 10432325»PubMed
  200. Salerno F, Navickis RJ, Wilkes MM. Albumin infusion improves outcomes of patients with spontaneous bacterial peritonitis: a meta-analysis of randomized trials. Clin Gastroenterol Hepatol 2013;11(2):123-30.e1 «PMID: 23178229»PubMed
  201. Komolafe O, Roberts D, Freeman SC, ym. Antibiotic prophylaxis to prevent spontaneous bacterial peritonitis in people with liver cirrhosis: a network meta-analysis. Cochrane Database Syst Rev 2020;1(1):CD013125 «PMID: 31978256»PubMed
  202. Nadim MK, Kellum JA, Forni L, ym. Acute kidney injury in patients with cirrhosis: Acute Disease Quality Initiative (ADQI) and International Club of Ascites (ICA) joint multidisciplinary consensus meeting. J Hepatol 2024;81(1):163-183 «PMID: 38527522»PubMed
  203. Wong F, Pappas SC, Curry MP, ym. Terlipressin plus Albumin for the Treatment of Type 1 Hepatorenal Syndrome. N Engl J Med 2021;384(9):818-828 «PMID: 33657294»PubMed
  204. Gluud LL, Christensen K, Christensen E, ym. Terlipressin for hepatorenal syndrome. Cochrane Database Syst Rev 2012;(9):CD005162 «PMID: 22972083»PubMed
  205. Cavallin M, Piano S, Romano A, ym. Terlipressin given by continuous intravenous infusion versus intravenous boluses in the treatment of hepatorenal syndrome: A randomized controlled study. Hepatology 2016;63(3):983-92 «PMID: 26659927»PubMed
  206. Singh V, Ghosh S, Singh B, ym. Noradrenaline vs. terlipressin in the treatment of hepatorenal syndrome: a randomized study. J Hepatol 2012;56(6):1293-8 «PMID: 22322237»PubMed
  207. Garcia-Tsao G, Abraldes JG, Rich NE, ym. AGA Clinical Practice Update on the Use of Vasoactive Drugs and Intravenous Albumin in Cirrhosis: Expert Review. Gastroenterology 2024;166(1):202-210 «PMID: 37978969»PubMed
  208. Gairing SJ, Mangini C, Zarantonello L, ym. Prevalence of Minimal Hepatic Encephalopathy in Patients With Liver Cirrhosis: A Multicenter Study. Am J Gastroenterol 2023;118(12):2191-2200 «PMID: 36940426»PubMed
  209. Gluud LL, Vilstrup H, Morgan MY. Nonabsorbable disaccharides for hepatic encephalopathy: A systematic review and meta-analysis. Hepatology 2016;64(3):908-22 «PMID: 27081787»PubMed
  210. Tapper EB, Ospina E, Salim N, ym. Lactulose therapy for patients with cirrhosis, portal hypertension, and poor patient-reported outcomes: The Mi-Kristal trial. Hepatology 2023;78(4):1159-1167 «PMID: 37066820»PubMed
  211. Bass NM, Mullen KD, Sanyal A, ym. Rifaximin treatment in hepatic encephalopathy. N Engl J Med 2010;362(12):1071-81 «PMID: 20335583»PubMed
  212. Kimer N, Krag A, Møller S, ym. Systematic review with meta-analysis: the effects of rifaximin in hepatic encephalopathy. Aliment Pharmacol Ther 2014;40(2):123-32 «PMID: 24849268»PubMed
  213. Bajaj JS, Heuman DM, Wade JB, ym. Rifaximin improves driving simulator performance in a randomized trial of patients with minimal hepatic encephalopathy. Gastroenterology 2011;140(2):478-487.e1 «PMID: 20849805»PubMed
  214. Wijarnpreecha K, Werlang M, Panjawatanan P, ym. Association between sarcopenia and hepatic encephalopathy: A systematic review and meta-analysis. Ann Hepatol 2020;19(3):245-250 «PMID: 31422030»PubMed
  215. Maharshi S, Sharma BC, Sachdeva S, ym. Efficacy of Nutritional Therapy for Patients With Cirrhosis and Minimal Hepatic Encephalopathy in a Randomized Trial. Clin Gastroenterol Hepatol 2016;14(3):454-460.e3; quiz e33 «PMID: 26453952»PubMed
  216. European Association for the Study of the Liver. EASL Clinical Practice Guidelines on acute-on-chronic liver failure. J Hepatol 2023;79(2):461-491 «PMID: 37364789»PubMed
  217. Åberg F, Lassila R, Ilmakunnas M, ym. Krooninen maksasairaus lisää tromboosiriskiä. Duodecim 2015;131(4):321-30
  218. European Association for the Study of the Liver. EASL Clinical Practice Guidelines on prevention and management of bleeding and thrombosis in patients with cirrhosis. J Hepatol 2022;76(5):1151-1184 «PMID: 35300861»PubMed
  219. Thomson M, Scott A, Trost S, ym. Low screening rates and high prevalence of osteoporosis in cirrhosis: A real-world retrospective analysis. Aliment Pharmacol Ther 2024;59(4):535-546 «PMID: 38059360»PubMed
  220. Díez-Ruiz A, García-Saura PL, García-Ruiz P, ym. Bone mineral density, bone turnover markers and cytokines in alcohol-induced cirrhosis. Alcohol Alcohol 2010;45(5):427-30 «PMID: 20807717»PubMed
  221. Kang J, Gopakumar H, Puli SR. Prevalence of Osteoporosis in Cirrhosis: A Systematic Review and Meta-Analysis. Cureus 2023;15(1):e33721 «PMID: 36788896»PubMed
  222. Otete H, Deleuran T, Fleming KM, ym. Hip fracture risk in patients with alcoholic cirrhosis: A population-based study using English and Danish data. J Hepatol 2018;69(3):697-704 «PMID: 29673756»PubMed
  223. Osteoporoosi. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen, Suomen Gynekologiyhdistyksen ja Suomen Geriatrit ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  224. Tapper EB, Martinez B, Jepsen P, ym. Bisphosphonate effectiveness in patients with cirrhosis: An emulated clinical trial. Aliment Pharmacol Ther 2024;60(5):585-592 «PMID: 38922994»PubMed
  225. Lewis JH, Stine JG. Review article: prescribing medications in patients with cirrhosis - a practical guide. Aliment Pharmacol Ther 2013;37(12):1132-56 «PMID: 23638982»PubMed
  226. Amarapurkar DN. Prescribing medications in patients with decompensated liver cirrhosis. Int J Hepatol 2011;2011():519526 «PMID: 21994861»PubMed
  227. Mansour D, Masson S, Hammond J, ym. British Society of Gastroenterology Best Practice Guidance: outpatient management of cirrhosis - part 3: special circumstances. Frontline Gastroenterol 2023;14(6):474-482 «PMID: 37862443»PubMed
  228. Bosch J, Gracia-Sancho J, Abraldes JG. Cirrhosis as new indication for statins. Gut 2020;69(5):953-962 «PMID: 32139553»PubMed
  229. Israelsen M, Madsen BS, Torp N, ym. Rifaximin-α for liver fibrosis in patients with alcohol-related liver disease (GALA-RIF): a randomised, double-blind, placebo-controlled, phase 2 trial. Lancet Gastroenterol Hepatol 2023;8(6):523-532 «PMID: 36893774»PubMed
  230. Rakoski M, Goyal P, Spencer-Safier M, ym. Pain management in patients with cirrhosis. Clin Liver Dis (Hoboken) 2018;11(6):135-140 «PMID: 30992804»PubMed
  231. Backman J, Arkkila P. Lääkkeiden käyttö maksasairauksien yhteydessä. In Kariaho E, Gruzdaitis P, Hednäs P (Eds.), Pharmaca Fennica 2018;1261-7, Lääketietokeskus oy
  232. Carlin S, Cuker A, Gatt A, ym. Anticoagulation for stroke prevention in atrial fibrillation and treatment of venous thromboembolism and portal vein thrombosis in cirrhosis: guidance from the SSC of the ISTH. J Thromb Haemost 2024;22(9):2653-2669 «PMID: 38823454»PubMed
  233. Steffel J, Collins R, Antz M, ym. 2021 European Heart Rhythm Association Practical Guide on the Use of Non-Vitamin K Antagonist Oral Anticoagulants in Patients with Atrial Fibrillation. Europace 2021;23(10):1612-1676 «PMID: 33895845»PubMed
  234. Diesveld MME, Pijnenburg DWMJ, Weersink RA, ym. Recommendations for the safe use of direct oral anticoagulants in patients with cirrhosis based on a systematic review of pharmacokinetic, pharmacodynamic and safety data. Eur J Clin Pharmacol 2024;80(6):797-812 «PMID: 38430266»PubMed
  235. Plavix (clopidogrel). Sanofi-Aventis groupe. EMA EPAR Product Information. Revised 21/02/2021
  236. Slugg PH, Much DR, Smith WB, ym. Cirrhosis does not affect the pharmacokinetics and pharmacodynamics of clopidogrel. J Clin Pharmacol 2000;40(4):396-401 «PMID: 10761167»PubMed
  237. Fuster D, Samet JH. Alcohol Use in Patients with Chronic Liver Disease. N Engl J Med 2018;379(13):1251-1261 «PMID: 30257164»PubMed
  238. Johnson BA, Roache JD, Javors MA, ym. Ondansetron for reduction of drinking among biologically predisposed alcoholic patients: A randomized controlled trial. JAMA 2000;284(8):963-71 «PMID: 10944641»PubMed
  239. Kranzler HR, Pierucci-Lagha A, Feinn R, ym. Effects of ondansetron in early- versus late-onset alcoholics: a prospective, open-label study. Alcohol Clin Exp Res 2003;27(7):1150-5 «PMID: 12878921»PubMed
  240. Doty P, Zacny JP, de Wit H. Effects of ondansetron pretreatment on acute responses to ethanol in social drinkers. Behav Pharmacol 1994;5(4 And 5):461-469 «PMID: 11224298»PubMed
  241. Corrêa Filho JM, Baltieri DA. A pilot study of full-dose ondansetron to treat heavy-drinking men withdrawing from alcohol in Brazil. Addict Behav 2013;38(4):2044-51 «PMID: 23396176»PubMed
  242. Pena MA, Horga JF, Zapater P. Variations of pharmacokinetics of drugs in patients with cirrhosis. Expert Rev Clin Pharmacol 2016;9(3):441-58 «PMID: 26696448»PubMed
  243. Dultz G, Piiper A, Zeuzem S, ym. Proton pump inhibitor treatment is associated with the severity of liver disease and increased mortality in patients with cirrhosis. Aliment Pharmacol Ther 2015;41(5):459-66 «PMID: 25523381»PubMed
  244. Yoon JS, Hong JH, Park SY, ym. High-dose proton pump inhibitor treatment is associated with a higher mortality in cirrhotic patients: A multicentre study. Aliment Pharmacol Ther 2024;59(8):973-983 «PMID: 38389319»PubMed
  245. Arvanitakis K, Koufakis T, Kalopitas G, ym. Management of type 2 diabetes in patients with compensated liver cirrhosis: Short of evidence, plenty of potential. Diabetes Metab Syndr 2024;18(1):102935 «PMID: 38163417»PubMed
  246. Masson S, Aldersley H, Leithead JA, ym. Liver transplantation for alcohol-related liver disease in the UK: revised UK Liver Advisory Group recommendations for referral. Lancet Gastroenterol Hepatol 2021;6(11):947-955 «PMID: 34626562»PubMed
  247. Kodali S, Kaif M, Tariq R, ym. Alcohol Relapse After Liver Transplantation for Alcoholic Cirrhosis-Impact on Liver Graft and Patient Survival: A Meta-analysis. Alcohol Alcohol 2018;53(2):166-172 «PMID: 29194512»PubMed
  248. Dumortier J, Dharancy S, Cannesson A, ym. Recurrent alcoholic cirrhosis in severe alcoholic relapse after liver transplantation: a frequent and serious complication. Am J Gastroenterol 2015;110(8):1160-6; quiz 1167 «PMID: 26169514»PubMed
  249. Cuadrado A, Fábrega E, Casafont F, ym. Alcohol recidivism impairs long-term patient survival after orthotopic liver transplantation for alcoholic liver disease. Liver Transpl 2005;11(4):420-6 «PMID: 15776421»PubMed
  250. Erard-Poinsot D, Guillaud O, Hervieu V, ym. Severe alcoholic relapse after liver transplantation: What consequences on the graft? A study based on liver biopsies analysis. Liver Transpl 2016;22(6):773-84 «PMID: 26929100»PubMed
  251. Lee BP, Im GY, Rice JP, ym. Patterns of Alcohol Use After Early Liver Transplantation for Alcoholic Hepatitis. Clin Gastroenterol Hepatol 2022;20(2):409-418.e5 «PMID: 33279780»PubMed
  252. European Association for the Study of the Liver. EASL Clinical Practice Guidelines: Management of alcohol-related liver disease. J Hepatol 2018;69(1):154-181 «PMID: 29628280»PubMed
  253. Arab JP, Izzy M, Leggio L, ym. Management of alcohol use disorder in patients with cirrhosis in the setting of liver transplantation. Nat Rev Gastroenterol Hepatol 2022;19(1):45-59 «PMID: 34725498»PubMed
  254. Chuncharunee L, Yamashiki N, Thakkinstian A, ym. Alcohol relapse and its predictors after liver transplantation for alcoholic liver disease: a systematic review and meta-analysis. BMC Gastroenterol 2019;19(1):150 «PMID: 31438857»PubMed
  255. DiMartini A, Day N, Dew MA, ym. Alcohol consumption patterns and predictors of use following liver transplantation for alcoholic liver disease. Liver Transpl 2006;12(5):813-20 «PMID: 16528710»PubMed
  256. Dew MA, DiMartini AF, Steel J, ym. Meta-analysis of risk for relapse to substance use after transplantation of the liver or other solid organs. Liver Transpl 2008;14(2):159-72 «PMID: 18236389»PubMed
  257. Rustad JK, Stern TA, Prabhakar M, ym. Risk factors for alcohol relapse following orthotopic liver transplantation: a systematic review. Psychosomatics 2015;56(1):21-35 «PMID: 25619671»PubMed
  258. Lee BP, Terrault NA. Liver transplantation for alcohol-associated liver disease: A call for national standards of best practices to monitor and bridge disparities in access and outcomes. Am J Transplant 2023;23(8):1097-1101 «PMID: 37023857»PubMed
  259. Elfeki MA, Abdallah MA, Leggio L, ym. Simultaneous Management of Alcohol Use Disorder and Liver Disease: A Systematic Review and Meta-analysis. J Addict Med 2023;17(2):e119-e128 «PMID: 36259647»PubMed
  260. Morris SM, Abbas N, Osei-Bordom DC, ym. Cirrhosis and non-hepatic surgery in 2023 - a precision medicine approach. Expert Rev Gastroenterol Hepatol 2023;17(2):155-173 «PMID: 36594658»PubMed
  261. Abbas N, Fallowfield J, Patch D, ym. Guidance document: risk assessment of patients with cirrhosis prior to elective non-hepatic surgery. Frontline Gastroenterol 2023;14(5):359-370 «PMID: 37581186»PubMed
  262. Kaltenbach MG, Mahmud N. Assessing the risk of surgery in patients with cirrhosis. Hepatol Commun 2023;7(4): «PMID: 36996004»PubMed
  263. Wong NZ, Mahmud N. The imperative for an updated cirrhosis surgical risk score. Ann Hepatol 2020;19(4):341-343 «PMID: 32474073»PubMed
  264. Mahmud N, Fricker Z, Hubbard RA, ym. Risk Prediction Models for Post-Operative Mortality in Patients With Cirrhosis. Hepatology 2021;73(1):204-218 «PMID: 32939786»PubMed
  265. Åberg F, Lassila R, Koivusalo A-M., ym. Maksan vajaatoiminta ja hemostaasi - verenvuotovaaran arviointi. Duodecim 2012;218(19):1971-80, https://www.duodecimlehti.fi/duo10550
  266. Palliatiivinen hoito ja saattohoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Palliatiivisen Lääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  267. Radbruch L, De Lima L, Knaul F, ym. Redefining Palliative Care-A New Consensus-Based Definition. J Pain Symptom Manage 2020;60(4):754-764 «PMID: 32387576»PubMed
  268. Langberg KM, Kapo JM, Taddei TH. Palliative care in decompensated cirrhosis: A review. Liver Int 2018;38(5):768-775 «PMID: 29112338»PubMed
  269. Mazzarelli C, Prentice WM, Heneghan MA, ym. Palliative care in end-stage liver disease: Time to do better? Liver Transpl 2018;24(7):961-968 «PMID: 29729119»PubMed
  270. Rogal SS, Hansen L, Patel A, ym. AASLD Practice Guidance: Palliative care and symptom-based management in decompensated cirrhosis. Hepatology 2022;76(3):819-853 «PMID: 35103995»PubMed
  271. Peng JK, Hepgul N, Higginson IJ, ym. Symptom prevalence and quality of life of patients with end-stage liver disease: A systematic review and meta-analysis. Palliat Med 2019;33(1):24-36 «PMID: 30345878»PubMed
  272. Watanabe SM, Nekolaichuk C, Beaumont C, Johnson L, Myers J, Strasser F. A multicenter study comparing two numerical versions of the Edmonton Symptom Assessment System in palliative care patients. J Pain Symptom Manage 2011;41:456-68, PMID: 20832987
  273. Lehto J, Marjamäki E, Saarto T. Elämän loppuvaiheen ennakoiva hoitosuunnitelma. Duodecim 2019;135(4):335-42, https://www.duodecimlehti.fi/duo14788 
  274. Cox-North P Doorenbos A, Shannon SE, Scott J, Randall Curtis J. The Transition to End-of-Life Care in End-Stage Liver Disease. Journal of Hospice Palliative Nursing 2013;15:216-7
  275. Hansen L, Leo MC, Chang MF, ym. Symptom distress in patients with end-stage liver disease toward the end of life. Gastroenterol Nurs 2015;38(3):201-10 «PMID: 26035777»PubMed
  276. Kaltsakas G, Antoniou E, Palamidas AF, ym. Dyspnea and respiratory muscle strength in end-stage liver disease. World J Hepatol 2013;5(2):56-63 «PMID: 23646230»PubMed
  277. Krowka MJ, Fallon MB, Kawut SM, ym. International Liver Transplant Society Practice Guidelines: Diagnosis and Management of Hepatopulmonary Syndrome and Portopulmonary Hypertension. Transplantation 2016;100(7):1440-52 «PMID: 27326810»PubMed
  278. Peng JK, Hepgul N, Higginson IJ, ym. Symptom prevalence and quality of life of patients with end-stage liver disease: A systematic review and meta-analysis. Palliat Med 2019;33(1):24-36 «PMID: 30345878»PubMed
  279. Angeli P, Albino G, Carraro P, ym. Cirrhosis and muscle cramps: evidence of a causal relationship. Hepatology 1996;23(2):264-73 «PMID: 8591851»PubMed
  280. Chatrath H, Liangpunsakul S, Ghabril M, ym. Prevalence and morbidity associated with muscle cramps in patients with cirrhosis. Am J Med 2012;125(10):1019-25 «PMID: 22835465»PubMed
  281. Lindor KD, Bowlus CL, Boyer J, ym. Primary Biliary Cholangitis: 2018 Practice Guidance from the American Association for the Study of Liver Diseases. Hepatology 2019;69(1):394-419 «PMID: 30070375»PubMed
  282. Hegade VS, Kendrick SF, Jones DE. Drug treatment of pruritus in liver diseases. Clin Med (Lond) 2015;15(4):351-7 «PMID: 26407384»PubMed
  283. Poonja Z, Brisebois A, van Zanten SV, ym. Patients with cirrhosis and denied liver transplants rarely receive adequate palliative care or appropriate management. Clin Gastroenterol Hepatol 2014;12(4):692-8 «PMID: 23978345»PubMed
  284. Paternostro R, Heinisch BB, Reiberger T, ym. Erectile dysfunction in cirrhosis is impacted by liver dysfunction, portal hypertension, diabetes and arterial hypertension. Liver Int 2018;38(8):1427-1436 «PMID: 29368385»PubMed
  285. Huyghe E, Kamar N, Wagner F, ym. Erectile dysfunction in end-stage liver disease men. J Sex Med 2009;6(5):1395-401 «PMID: 19207273»PubMed
  286. Klein J, Tran SN, Mentha-Dugerdil A, ym. Assessment of sexual function and conjugal satisfaction prior to and after liver transplantation. Ann Transplant 2013;18():136-45 «PMID: 23792513»PubMed
  287. Ma BO, Shim SG, Yang HJ. Association of erectile dysfunction with depression in patients with chronic viral hepatitis. World J Gastroenterol 2015;21(18):5641-6 «PMID: 25987790»PubMed
  288. Chiang HC, Chien YC, Lin PY, ym. Assessing men with erectile dysfunction before and after living donor liver transplantation in real-world practice: Integrating laboratories into clinical settings. PLoS One 2018;13(11):e0206438 «PMID: 30458009»PubMed
  289. Thakur J, Rathi S, Grover S, ym. Tadalafil, a Phosphodiesterase-5 Inhibitor, Improves Erectile Dysfunction in Patients With Liver Cirrhosis. J Clin Exp Hepatol 2019;9(3):312-317 «PMID: 31360023»PubMed
  290. Plotogea OM, Ilie M, Bungau S, ym. Comprehensive Overview of Sleep Disorders in Patients with Chronic Liver Disease. Brain Sci 2021;11(2): «PMID: 33499194»PubMed
  291. Formentin C, Garrido M, Montagnese S. Assessment and Management of Sleep Disturbance in Cirrhosis. Curr Hepatol Rep 2018;17(1):52-69 «PMID: 29876197»PubMed
  292. Montagnese S, De Pittà C, De Rui M, ym. Sleep-wake abnormalities in patients with cirrhosis. Hepatology 2014;59(2):705-12 «PMID: 23744627»PubMed
  293. Chojnacki C, Wachowska-Kelly P, Błasiak J, ym. Melatonin secretion and metabolism in patients with hepatic encephalopathy. J Gastroenterol Hepatol 2013;28(2):342-7 «PMID: 23190028»PubMed
  294. Shah NM, Malhotra AM, Kaltsakas G. Sleep disorder in patients with chronic liver disease: a narrative review. J Thorac Dis 2020;12(Suppl 2):S248-S260 «PMID: 33214928»PubMed
  295. Mansour D, Masson S, Corless L, ym. British Society of Gastroenterology Best Practice Guidance: outpatient management of cirrhosis - part 2: decompensated cirrhosis. Frontline Gastroenterol 2023;14(6):462-473 «PMID: 37862447»PubMed
  296. Hudson B, Round J, Georgeson B, ym. Cirrhosis with ascites in the last year of life: a nationwide analysis of factors shaping costs, health-care use, and place of death in England. Lancet Gastroenterol Hepatol 2018;3(2):95-103 «PMID: 29150405»PubMed
  297. Cavazzoni E, Bugiantella W, Graziosi L, ym. Malignant ascites: pathophysiology and treatment. Int J Clin Oncol 2013;18(1):1-9 «PMID: 22460778»PubMed
  298. Macken L, Bremner S, Sheridan D, ym. Editorial: palliative long-term abdominal drains in refractory ascites-a step in the right direction, but not the complete solution. Authors' reply. Aliment Pharmacol Ther 2020;52(4):723-724 «PMID: 32886369»PubMed
  299. Macken L, Bremner S, Gage H, ym. Randomised clinical trial: palliative long-term abdominal drains vs large-volume paracentesis in refractory ascites due to cirrhosis. Aliment Pharmacol Ther 2020;52(1):107-122 «PMID: 32478917»PubMed
  300. Macken L, Corrigan M, Prentice W, ym. Palliative long-term abdominal drains for the management of refractory ascites due to cirrhosis: a consensus document. Frontline Gastroenterol 2022;13(e1):e116-e125 «PMID: 35812034»PubMed
  301. Tergast TL, Griemsmann M, Stockhoff L, ym. Daily Low-Volume Paracentesis and Clinical Complications in Patients With Refractory Ascites. JAMA Netw Open 2023;6(7):e2322048 «PMID: 37410459»PubMed
  302. Macken L, Hashim A, Mason L, ym. Permanent indwelling peritoneal catheters for palliation of refractory ascites in end-stage liver disease: A systematic review. Liver Int 2019;39(9):1594-1607 «PMID: 31152623»PubMed
  303. Koehler EM, Schouten JN, Hansen BE, ym. Prevalence and risk factors of non-alcoholic fatty liver disease in the elderly: results from the Rotterdam study. J Hepatol 2012;57(6):1305-11 «PMID: 22871499»PubMed
  304. Wynne HA, Cope LH, Mutch E, ym. The effect of age upon liver volume and apparent liver blood flow in healthy man. Hepatology 1989;9(2):297-301 «PMID: 2643548»PubMed
  305. Tajiri K, Shimizu Y. Liver physiology and liver diseases in the elderly. World J Gastroenterol 2013;19(46):8459-67 «PMID: 24379563»PubMed
  306. Okudaira M, Ikawa N, Yasuhara M, ym. Liver weight of adult Japanese, especially recent weight values. Hepatol Res 2000;18(2):95-103 «PMID: 10936560»PubMed
  307. Kamimura K, Sakamaki A, Kamimura H, ym. Considerations of elderly factors to manage the complication of liver cirrhosis in elderly patients. World J Gastroenterol 2019;25(15):1817-1827 «PMID: 31057296»PubMed
  308. THL. Mitä toimintakyky on? Päivitetty: 20.12.2023 https://thl.fi/aiheet/toimintakyky/mita-toimintakyky-on#ICF%20luokituksen%20verkkosivu
  309. TOIMIA-käsikirjat. Duodecim (terveysportti.fi) https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tmi/article/tmo00001?toc8025998
  310. Inomaa P. Maksasairaudella on monenlaisia vaikutuksia. Elinehto 2/2022, s.14-15, 51. vuosikerta, Julkaisija Munuais- ja maksaliitto ry, Njur och leverförbundet rf, Paino Punamusta
  311. Åberg F. From prolonging life to prolonging working life: Tackling unemployment among liver-transplant recipients. World J Gastroenterol 2016;22(14):3701-11 «PMID: 27076755»PubMed
  312. Heiskanen J., Vehkala S., Lavikainen P., Martikainen J. 2023. Työterveyshuollon toiminnan vaikuttavuuden arviointi – esimerkkinä TYÖOTE-toimintamalli. Työterveyslääkäri 2023;41(1):26-23. Saatavilla: https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tyt/article/ttl02142?toc1121578
  313. Työkykyä yhteistyöllä: Työterveyshuollon ja muiden sote-toimijoiden yhteistyö hyvinvointialueella, Hyvä käytäntö -konsensussuositus. Brummert H-R, Komulainen J, Majuri M ja Mikkola I, Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin nimittämän konsensussuosituspaneelin puolesta. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu 3.2.2025). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  314. Karlsen TH, Sheron N, Zelber-Sagi S, ym. The EASL-Lancet Liver Commission: protecting the next generation of Europeans against liver disease complications and premature mortality. Lancet 2022;399(10319):61-116 «PMID: 34863359»PubMed
  315. Järvikoski A, Takala E-P, Juvonen-Posti P, Härkäpää K. Työkyvyn käsite ja työkykymallit kuntoutuksen tutkimuksessa ja käytännöissä. Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 13, 2018. Kela, Helsinki, 2018, https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/278322/Raportteja13_saavutettava.pdf?sequence4
  316. Feuerstein M, Todd BL, Moskowitz MC, ym. Work in cancer survivors: a model for practice and research. J Cancer Surviv 2010;4(4):415-37 «PMID: 20945110»PubMed
  317. Tuomi K, Ilmarinen J, Seitsamo J, ym. Summary of the Finnish research project (1981-1992) to promote the health and work ability of aging workers. Scand J Work Environ Health 1997;23 Suppl 1():66-71 «PMID: 9247997»PubMed
  318. Ilmarinen J, Gould R, Järvikoski A, Järvisalo J. Työkyvyn moninaisuus. Julkaisussa: Gould R, Ilmarinen J, Järvisalo J, Koskinen S, toim. Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys 2000 -tutkimuksen tuloksia. Helsinki: Eläketurvakeskus, 2006:17-34
  319. Formentin C, De Rui M, Zoncapè M, ym. The psychomotor vigilance task: Role in the diagnosis of hepatic encephalopathy and relationship with driving ability. J Hepatol 2019;70(4):648-657 «PMID: 30633946»PubMed
  320. Goldsworthy MA, Fateen W, Thygesen H, ym. Patient understanding of liver cirrhosis and improvement using multimedia education. Frontline Gastroenterol 2017;8(3):214-219 «PMID: 28706622»PubMed
  321. Valery PC, Powell E, Moses N, ym. Systematic review: unmet supportive care needs in people diagnosed with chronic liver disease. BMJ Open 2015;5(4):e007451 «PMID: 25854973»PubMed
  322. Miranda-Zazueta G, León-Garduño LAP, Aguirre-Valadez J, ym. Bacterial infections in cirrhosis: Current treatment. Ann Hepatol 2020;19(3):238-244 «PMID: 32317149»PubMed
  323. Alukal JJ, Naqvi HA, Thuluvath PJ. Vaccination in Chronic Liver Disease: An Update. J Clin Exp Hepatol 2022;12(3):937-947 «PMID: 34975241»PubMed
  324. Gairing SJ, Mangini C, Zarantonello L, ym. Minimal hepatic encephalopathy is associated with a higher risk of overt hepatic encephalopathy and poorer survival. J Intern Med 2024;295(3):331-345 «PMID: 37983845»PubMed
  325. Nabi E, Bajaj JS. Useful tests for hepatic encephalopathy in clinical practice. Curr Gastroenterol Rep 2014;16(1):362 «PMID: 24357348»PubMed
  326. Campagna F, Montagnese S, Ridola L, ym. The animal naming test: An easy tool for the assessment of hepatic encephalopathy. Hepatology 2017;66(1):198-208 «PMID: 28271528»PubMed
  327. Randolph C, Hilsabeck R, Kato A, ym. Neuropsychological assessment of hepatic encephalopathy: ISHEN practice guidelines. Liver Int 2009;29(5):629-35 «PMID: 19302444»PubMed
  328. Bjarnason I, Peters TJ, Wise RJ. The leaky gut of alcoholism: possible route of entry for toxic compounds. Lancet 1984;1(8370):179-82 «PMID: 6141332»PubMed
  329. Klein CP, Kalk JF, Müting D, ym. [The effect of alcohol on portal vein hemodynamics in nutritional-toxic liver cirrhosis]. Dtsch Med Wochenschr 1993;118(4):89-93 «PMID: 8428561»PubMed
  330. Louvet A, Bourcier V, Archambeaud I, ym. Low alcohol consumption influences outcomes in individuals with alcohol-related compensated cirrhosis in a French multicenter cohort. J Hepatol 2023;78(3):501-512 «PMID: 36423805»PubMed
  331. Iwasa M, Iwata K, Hara N, ym. Nutrition therapy using a multidisciplinary team improves survival rates in patients with liver cirrhosis. Nutrition 2013;29(11-12):1418-21 «PMID: 24103520»PubMed
  332. Dhaliwal A, Armstrong MJ. Sarcopenia in cirrhosis: A practical overview. Clin Med (Lond) 2020;20(5):489-492 «PMID: 32934043»PubMed
  333. Yoneda M, Naka S, Nakano K, ym. Involvement of a periodontal pathogen, Porphyromonas gingivalis on the pathogenesis of non-alcoholic fatty liver disease. BMC Gastroenterol 2012;12():16 «PMID: 22340817»PubMed
  334. Rodgers SK, Fetzer DT, Gabriel H, ym. Role of US LI-RADS in the LI-RADS Algorithm. Radiographics 2019;39(3):690-708 «PMID: 31059393»PubMed
  335. Gu W, de Lédinghen V, Aubé C, ym. Hepatocellular Cancer Surveillance in Patients with Advanced Chronic Liver Disease. NEJM Evid 2024;3(11):EVIDoa2400062 «PMID: 39437136»PubMed
  336. Colli A, Nadarevic T, Miletic D, ym. Abdominal ultrasound and alpha-foetoprotein for the diagnosis of hepatocellular carcinoma in adults with chronic liver disease. Cochrane Database Syst Rev 2021;4(4):CD013346 «PMID: 33855699»PubMed
  337. Tzartzeva K, Obi J, Rich NE, ym. Surveillance Imaging and Alpha Fetoprotein for Early Detection of Hepatocellular Carcinoma in Patients With Cirrhosis: A Meta-analysis. Gastroenterology 2018;154(6):1706-1718.e1 «PMID: 29425931»PubMed
  338. Mazzaferro V, Regalia E, Doci R, ym. Liver transplantation for the treatment of small hepatocellular carcinomas in patients with cirrhosis. N Engl J Med 1996;334(11):693-9 «PMID: 8594428»PubMed
  339. Zhang BH, Yang BH, Tang ZY. Randomized controlled trial of screening for hepatocellular carcinoma. J Cancer Res Clin Oncol 2004;130(7):417-22 «PMID: 15042359»PubMed
  340. Singal AG, Zhang E, Narasimman M, ym. HCC surveillance improves early detection, curative treatment receipt, and survival in patients with cirrhosis: A meta-analysis. J Hepatol 2022;77(1):128-139 «PMID: 35139400»PubMed
  341. Singal AG, Pillai A, Tiro J. Early detection, curative treatment, and survival rates for hepatocellular carcinoma surveillance in patients with cirrhosis: a meta-analysis. PLoS Med 2014;11(4):e1001624 «PMID: 24691105»PubMed
  342. Vaz J, Strömberg U, Midlöv P, ym. Unrecognized liver cirrhosis is common and associated with worse survival in hepatocellular carcinoma: A nationwide cohort study of 3473 patients. J Intern Med 2023;293(2):184-199 «PMID: 36166276»PubMed
  343. European Association for the Study of the Liver. EASL Clinical Practice Guidelines on the management of hepatocellular carcinoma. J Hepatol 2025;82(2):315-374 «PMID: 39690085»PubMed
  344. Singal AG, Llovet JM, Yarchoan M, ym. AASLD Practice Guidance on prevention, diagnosis, and treatment of hepatocellular carcinoma. Hepatology 2023;78(6):1922-1965 «PMID: 37199193»PubMed
  345. Singal AG, Hoshida Y, Pinato DJ, ym. International Liver Cancer Association (ILCA) White Paper on Biomarker Development for Hepatocellular Carcinoma. Gastroenterology 2021;160(7):2572-2584 «PMID: 33705745»PubMed
  346. Santi V, Trevisani F, Gramenzi A, ym. Semiannual surveillance is superior to annual surveillance for the detection of early hepatocellular carcinoma and patient survival. J Hepatol 2010;53(2):291-7 «PMID: 20483497»PubMed
  347. Trinchet JC, Chaffaut C, Bourcier V, ym. Ultrasonographic surveillance of hepatocellular carcinoma in cirrhosis: a randomized trial comparing 3- and 6-month periodicities. Hepatology 2011;54(6):1987-97 «PMID: 22144108»PubMed
  348. Wigg AJ, Chinnaratha MA, Wundke R, ym. A chronic disease management model for chronic liver failure. Hepatology 2015;61(2):725-8 «PMID: 24677213»PubMed
  349. Wigg AJ, Chin JK, Muller KR, ym. Cost-effectiveness of a chronic disease management model for cirrhosis: Analysis of a randomized controlled trial. J Gastroenterol Hepatol 2018;(): «PMID: 29462834»PubMed

A

Alkoholin vieroitukseen käytettävien lääkkeiden turvallisuus maksakirroosipotilailla

Alkoholin vieroitukseen käytettäviä lääkeitä (nalmefeeni, naltreksoni, baklofeeni, metadoksiini ja akamprosaatti) voidaan käyttää maksakirroosipotilailla turvallisesti ja ne ovat tehokkaita. Disulfiraamia ei suositella käytettäväksi maksakirroosipotilailla.

A

Enhanced Liver Fibrosis (ELF) -testi osana maksakirroosin diagnostista polkua

Enhanced Liver Fibrosis (ELF) -testi toisen linjan fibroositestinä on tehokas tapa vähentää elastografian tarvetta.

A

Enhanced Liver Fibrosis (ELF) -testin erottelukyky maksakirroosin havaitsemisessa

Enhanced Liver Fibrosis (ELF) -testi on hyödyllinen menetelmä maksakirroosin havaitsemiseen.

B

Eläinten nimeämistesti minimaalisen hepaattisen enkefalopatian seulonnassa

Eläinten nimeämistesti on ilmeisesti kirroosipotilaiden minimaalisen hepaattisen enkefalopatian seulontaan soveltuva testi.

C

Efficacy of hepatocellular carcinoma surveillance in patients with cirrhosis

Surveillance for hepatocellular carcinoma in patients with cirrhosis, compared to no surveillance, may improve early detection of HCC and may improve overall survival.

Algoritmi kirroosipotilaan leikkausarviosta elektiiviseen leikkaukseen
Alkoholi maksakirroosin riskitekijänä
Beetasalpaajien terapeuttinen ikkuna maksakirroosissa
Elastografiatulos ja maksasairauden vaikeusaste linjaavat gastroskopian tarvetta maksakirroosipotilaalla
Elektiivinen toimenpide maksakirroosipotilaalla
Kompensaatiossa olevan maksakirroosipotilaan seuranta
Kroonisen maksataudin eteneminen
Loppuvaiheen maksasairauden kliiniset ilmentymät harkittaessa siirtymistä palliatiiviseen hoitoon
Maksafibroosiarvion aiheet
Maksakirroosin hoitomahdollisuudet
Maksakirroosin kliiniset ilmentymät
Maksakirroosipotilaan tilanteen optimointi ennen toimenpidettä
Maksansiirron esitutkimukset
Maksasairaan potilaan kipulääkityksen aloittaminen
Tekijöitä, jotka vaikuttavat kirroosipotilaan sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen toimenpiteen seurauksena