Vähähyötyiset hoidot ja de-implementaatio

Päivitetty 4.10.2021

Vähähyötyisellä hoidolla tarkoitetaan hoitokäytäntöjä, jotka tuottavat vähän tai ei lainkaan hyötyä potilaalle, ovat potilaalle haitallisia, johtavat turhiin kustannuksiin potilaalle tai tuhlaavat rajallisia terveydenhuollon resursseja (1).

Arviot vähähyötyisen käytön määrästä ja kustannuksista terveydenhuollossa vaihtelevat eri menetelmien ja terveydenhuollon järjestelmien välillä. Haasteena on, että vähähyötyisen hoidon tarkka määrä ja käytön jälkeiset kustannukset ovat harvoin mitattavissa. Chalmers ym. (2018) tutkivat 824 Vältä viisaasti -suosituksen mitattavuutta ja arvioivat, että 18 suositusta on mitattavissa käytössä olevista järjestelmistä (2). Yhdysvalloissa tehdyssä kyselytutkimuksessa lääkärit arvioivat vähähyötyisen hoidon määräksi 20,6 % käytetyistä hoidoista, testeistä ja toimenpiteistä (3).

De-implementaatio

Näyttöön perustuvan terveydenhuollon tavoitteena on, että potilaan hoidossa sovelletaan parasta olemassa olevaa tutkimustietoa. Käytössä on kuitenkin hoitokäytäntöjä, jotka perustuvat hyvin heikkoon tai olemattomaan näyttöön (4, 5). Tutkimustiedon karttuessa monet hoitokäytännöt osoittautuvatkin hyödyttömäksi tai jopa haitalliseksi. De-implementoinnilla tarkoitetaan prosesseja, joissa vähähyötyisiä hoitokäytäntöjä poistetaan käytöstä. De-implementointitutkimus on yleistynyt vasta viimeisen vuosikymmenen aikana, joten tutkimuskenttä on vielä hajanainen.

Kun hoitokäytäntöjä otetaan käyttöön, niiden vähentäminen jälkeenpäin on usein haastavaa ja hidasta. Systemaattisessa katsauksessa (6) tutkittiin de-implementaatio-interventioiden vaikutusta antibioottihoitojen vähenemiseen akuutissa hengitystieinfektiossa. Vaikutukset todettiin maltillisiksi (6/17 tutkimuksessa kliinisesti merkittävä antibioottien vähenemä).

Interventioiden, joissa käytetään useita eri menetelmiä yhtaikaa, on arvioitu tuottavan parhaita tuloksia de-implementaatiossa (7). Näiden monitekijäisten interventioiden ongelmana on se seikka, että intervention monimutkaistuessa sen toistaminen on hankalampaa.

Voidaan kuitenkin vetää johtopäätös, että vähähyötyisen hoidon vähentämiseen ei ole helppoja keinoja; tehokas ongelmaan tarttuminen vaatisi useiden tahojen yhteistyötä ja asian lähestymistä useammalla tavalla.

Aleksi Raudasoja, Käypä hoito -toimittaja, väitöskirjatutkija, Duodecim

Kirjallisuutta:

1. Verkerk EW, Tanke MAC, Kool RB, van Dulmen SA, Westert GP. Limit, lean or listen? A typology of low-value care that gives direction in de-implementation. Int J Qual Health Care 2018;30:736-9; PMID: 29741672

2. Chalmers K, Badgery-Parker T, Pearson SA, Brett J, Scott IA, Elshaug AG. Developing indicators for measuring low-value care: mapping Choosing Wisely recommendations to hospital data. BMC Res Notes 2018;11:163; PMID: 29506573

3. Lyu H, Xu T, Brotman D ym. Overtreatment in the United States. PLoS One 2017;12:e0181970; PMID: 28877170

4. Herrera-Perez D, Haslam A, Crain T ym. Meta-Research: A comprehensive review of randomized clinical trials in three medical journals reveals 396 medical reversals. ELife 2019;8:e45183; PMID: 31182188

5. Bouck Z, Pendrith C, Chen XK ym. Measuring the frequency and variation of unnecessary care across Canada. BMC Health Serv Res 2019;19:446;

6. Köchling ym. Reduction of antibiotic prescriptions for acute respiratory tract infections in primary care: a systematic review Implement Sci 2018;13:47; PMID: PMID: 31269933

7. Colla CH, Mainor AJ, Hargreaves C, Sequist T, Morden N. Interventions aimed at reducing use of low-value health services: a systematic review. Med Care Res Rev 2017;74:507-50; PMID: 27402662