Lihavuuden puheeksiotto ja arviointi
Lääkärin käsikirja
26.5.2024 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Keskeistä
- Lihavuus on ilmiasultaan monimuotoinen ja etiologialtaan monimutkainen pitkäaikaissairaus – ei oma vika tai valinta.
- Lihavuus otetaan puheeksi potilasta kunnioittavalla tavalla silloin, kun se liittyy potilaan vastaanotolle hakeutumisen syyhyn tai potilas ilmaisee kiinnostuksen puhua aiheesta.
- Lihavuuden kokonaisarvioon kuuluu lihavuuden asteen ja sen liitännäissairauksien kartoittamisen lisäksi sen taustatekijöiden (etiologian) selvittäminen.
- Elintapoja kartoitetaan esim. käyttäen neljän peruspilarin ideaa: ruoka, liikunta, uni, mielentaidot.
- Ratkaisuja ja etenemisvaihtoehtoja etsitään kannustavassa ja positiivisessa hengessä yhdessä potilaan kanssa.
Puheeksiotto
- Lihavuuden puheeksioton on oltava oikea-aikaista ja arvostavaa; ks. Motivoiva keskustelu «Motivoiva keskustelu elintapamuutoksissa ja hoidossa»1. Keskeistä on välttää syyllistämistä.
- Lihavuuteen liittyy paljon stigmaa eli häpeäleimaa (painoon liittyviä ennakkoasenteita), jota potilas on saattanut kokea yhteiskunnassa ja/tai terveydenhuollossa. Hälvennä omalla toiminnallasi stigman ilmenemistä. Puhu ja toimi vastuullisesti ja kunnioittaen. Vahvista potilaan itsetuntoa.
- Ota paino puheeksi luontevassa tilanteessa, jos koet, että ilmapiiri on luottamuksellinen ja sinulla on mahdollisuus tarjota tukea lihavuuden hoitoon tai voitte sopia potilaan kanssa omatoimisesta etenemisestä.
- Painon puheeksiottaminen on luontevinta silloin, kun potilas itse sitä pyytää.
- Jos potilas ei itse ota painoaan puheeksi, mutta koet sen tarpeelliseksi, voit kysyä potilaalta, sopiiko, että puhutte hänen painostaan.
- Usein paras lähtökohta on, että painon sijaan keskustellaan potilaan terveydestä, hyvinvoinnista ja voimavaroista ja tarjotaan niihin tukea. Paino voi tulla esiin näissä tilanteissa luontevasti.
- Koska lihavuus aiheuttaa tai pahentaa lukuisia sairauksia, on asianmukaista ja tarpeen ottaa lihavuus puheeksi näissä tilanteissa samalla tarjoten tukea lihavuuden hoitamiseksi.
- Painon puheeksiottoa ei kuitenkaan kannata liikaa arastella. Useimmat potilaat arvostavat suoraa mutta ystävällistä painon puheeksiottoa.
- Osoita, että ymmärrät painonhallinnan olevan toisinaan haasteellista. Osoita halusi tukea potilasta.
- Kysy painonkehityksestä/painohistoriasta. Kiinnitä huomiota paitsi painonhallintaa haastaneisiin ajanjaksoihin tai tilanteisiin myös onnistumisiin.
- Pidä onnistumisen mittarina elintapojen toteutumista, ei painoa.
- Lihavuudesta tulisi puhua ’ihminen ensin’ (people first) -periaatetta noudattaen, esim. käyttäen ilmaisuja ’ihminen, jolla on ylipainoa tai lihavuutta’ tai ’henkilö, jonka painoindeksi ylittää ylipainon tai lihavuuden raja-arvon’. Pyrkimyksenä on siis välttää adjektiivimuotoista sanaa ’lihava’, aivan kuten vältetään termiä ’diabeetikko’.
- Kunnioittava puhetapa on hyvä huomioida myös sairauskertomuskirjauksissa.
- Esimerkkejä puheeksiotosta
Anamneesi
- Elämäntilanne, psykososiaaliset tekijät
- Sairaudet
- Lääkkeet
- Painonkehitys/painohistoria
- Aikaisemmat laihdutukset
- Kehosuhde
- Ruoka
- Kylläisyyden ja nälän kokeminen / säätely
- Ateriarytmi
- Kasvikset
- Proteiinit
- Juomat
- Suolaiset ja makeat herkut
- Mieliteot
- Tunnesyöminen
- Ahminta (tarvittaessa BES-kysely, Binge Eating Scale)
- Kysely ja sen käyttöohjeet löytyvät mm. Suomen lihavuustutkijoiden nettisivuilta tai sähköisenä esim. Mielenterveystalon sivuilta.
- Muut syömishäiriöoireet
- Suhde ruokaan ja kehoon
- Liikunta
- Paikallaanolo
- Arkiliikkuminen
- Aerobinen liikunta
- Voimaliikunta
- Uni
- Unen pituus
- Unen laatu
- Uniapnea
- Mielentaidot
- Ajanhallinta
- Stressinhallinta
- Mielihyvän/mielipahan lähteet
- Itsetunnon vahvistaminen
- Itsemyötätunto
- Alkoholin käyttö (tarvittaessa AUDIT «AUDIT-kysely»1)
- Tupakointi, nikotiinituotteet
- Muut päihteet
Lihavuuden kokonaisarvio
- Lihavuuden asteen määrittäminen: pituus, paino, painoindeksi body mass index; ks. BMI-laskuri «Kehon painoindeksi (BMI)»2 ja taulukko «Painon luokittelu painoindeksin mukaan »1)
- Huomioi painonpunnitukseen mahdollisesti liittyvät negatiiviset lataukset. Voit tarvittaessa tarjota mahdollisuuden punnita ilman, että potilas näkee painoaan. Aina ei ole pakko punnita.
- Huomioi, että paino tai painoindeksi ei ole mittari terveydestä, kehon koostumuksesta tai rasvan jakautumisesta. Niitä käytetään kuitenkin usein hoitomenetelmien valintaperusteena ja tehon seurantatyökaluna.
- Keskivartalolihavuuden arviointi tarvittaessa (vyötärönympärys > 90 cm naisilla ja > 100 cm miehillä)
- Sekundaaristen lihavuuden syiden poissulku (esim. hypotyreoosi, Cushing, lihottavat lääkkeet, kuten psykoosilääkkeet)
Liitännäissairaudet
- Liitännäissairauksien arviointi 3M-periaatteella: metaboliset, mekaaniset ja mentaaliset lihavuuden liitännäissairaudet
Tutkimukset
- Laboratoriotutkimukset: PVKT, Krea, K, Na, fP-Gluk, HbA1c, Kol, Kol-HDL, Kol-LDL, Trigly, ALAT, TSH
- Verenpaineen mittaus
- Status: sydämen ja keuhkojen kuuntelu, iho, kilpirauhasen palpointi, vatsastatus, (imusolmukkeet), periferia (turvotukset, pulssit, jalkaterät)
Taulukko 1. Painon luokittelu painoindeksin mukaan | Indeksi | Luokittelu | 160 cm | 170 cm | 180 cm |
|---|
| Alipaino | < 47 | < 53 | < 60 kg |
| Normaalialue | 47–64 | 53–72 | 60–81 kg |
| Ylipaino (liikapaino) | 64–77 | 72–87 | 81–97 kg |
| Lihavuus | 77–90 | 87–101 | 97–113 kg |
| Vaikea lihavuus | 90–102 | 101–116 | 113–130 kg |
Sairaalloinen lihavuus Huom. Sairaalloinen-sanasta tultaneen jatkossa luopumaan | > 102 | > 116 | > 130 kg |